Granpa Igor

Laulajatar Chisu

2012-01-26T03:35:00.000+02:00

Kuuntelin ja katselin muutama päivä sitten Emma gaalasta nauhoitettuja Chisun esittämiä lauluja.

Kirjotin Chisusta ja mm Jipusta lyhyesti blogissani jo kaksi vuotta sitten.

En ole mitenkään iskelmälaulun asiantuntija. Onhan minulla korvakuulo ja jos musiikki miellyttää korvaani niin se riittää. Konsultoin perheenjäseniäni jos haluan asiantuntevia tietoja.

Nähtyäni ja kuultuani noita tuoreita Chisun esityksiä jäin oikein miettimään mitä minulle oli tarjottu eteeni kuultavaksi ja nähtäväksi. Tuli mieleen Marilyn Monroe - jota en muuten koskaan nuorempanakaan ole ihaillut, joten minulla on varmaan ollut huono naissilmä. Valkaistu tukka, tekoripset, voimakas meikki, ehkä toppaukset rintaliiveissäkin, lyhyt kireä hame, korkeat plateau-pohjat kengissä - seksiä tihkuva pakkaus kaiken kaikkiaan. Vaikka olenkin eläkeläinen niin ymmärrän ja arvostan toki naiskauneutta mutta tuollaista paketoimista en oikein ymmärrä. Nuorimman tyttäreni ikäinen laulajatar, joka näytti ulkonaisesti kuin Hampurin tai Amsterdamin ilolinnulta.

Ääni ei tietenkään tuosta ulkomuodosta ollut miksikään muuttunut. Mutta jäin todella hiukan ihmettelemään minkälaisia houkuttimia meille miehille ansoitetaan. No ehkä tuo pakkaus ei ollut enää tarkoitettukaan 65+ eläkepapoille vaan paljon nuoremmille ikäpolville.

Ymmärrän jos laulajatar haluaa lavaesiintymisellä peittää oikean ulkoisen olemuksensa saadakseen arkena liikkua rauhassa kaupungilla omana itsenään. Ikään kuin esiintymisasu, tukka ja meikit olisivatkin vain valepukuja. Ehkä ovatkin.

No 'Show must go on' lauloi Freddie Mercury ja siitähän tässä kai on vain kysymys. Pidin Freddienkin lauluista ja tyylistä.

Chisu on varmaan iskelmämusiikin luova lahjakkuus. Pidän hänen tyylistään laulaa ja hiukan samalla tyylillä laulavista muistakin laulajattarista kuten Jipusta. Chisu onkin tehnyt lauluja Jipulle. Se selittänee osin samantyylisen laulutyylinkin.

Samsungin Android puhelin

2012-01-25T03:59:00.000+02:00

Ostin hiukan yli kuukausi sitten uuden älypuhelimen. Tuttavapiirissäni moni on vaihtanut Googlen Android käyttöjärjestelmää hyödyntäviin älypuhelimiin ja niin tein minäkin. Hajoamista miettivän nokialaisen Communicator E90 tilalle hankin Samsungin Gio mallisen, jossa tuntui olevan kaikki tarvitsemani älypuhelinominaisuudet ja jopa vähän enemmänkin. Ja hinta oli vain 99 euroa Elisan myymälässä. Kaupassa ostoon meni ensi silmäyksestä muutama minuutti.

Ostin vuosi sitten Android käyttöjärjestelmällä varustetun tablettitietokoneen. Ihan tutustuakseni Android käyttöjärjestelmään, tabletteihin ja sähköisten kirjojen lukijoihin. Senkin hinta oli 99 euroa ja nörtin harjoitusleluksi ihan riittävä kun omilla eläkeläisen tuloilla piti ostaman.

Se oli hyvä pohja koska siinä oli Android tullut jo niin tutuksi että osasin heti käyttää Android puhelintakin.

Samsung Gio vastasi hyvin tarpeitani. Jotain pikku puutteita siinä oli mutta ei 99 euron älypuhelimelta ihan mahdottomia voinut vaatia. Kun sen koneen kosketusnäytölle muodostuva virtuaalinen näppäimistö oli kovin pienikokoinen ostin kosketusnäyttöä varten konstruoidun ohuen 'kynän', jonka pää oli paljon sormenpäätäni pienempi. Maksoi HongKongista tilattuna 1,90 euroa. Ei sekään täydellinen ole mutta helpotta pienen kosketusnäytön näpelöintiä.

Yhden ainoan suoranaisen vian tai puutteen olen havainnut tässä Samsungin Gio mallisessa Android puhelimessa. Liian usein puhuessani puhelimessa ääni puuroutuu. Sitä tapahtuu joka päivä ja ongelman ovat lapsenikin huomanneet. Nokialaisissa sellainen on ollut äärettömän harvinaista vaikka olen käyttänyt niitä lähes johdonmukaisesti alkaen kapulasta mallia 2110i.

Ihmettelen tuollaista ärsyttävää vikaa Samsungissani. Mutta kun tutkin ihmisten purkauksia netissä joudun havaitsemaan että kyse on suorastaan tyyppiviasta.

Naispuolinen tuttuni halusi itselleen uuden puhelimen ja meni samaiseen Elisan myymälään katselemaan itselleen uutta puhelinta. Minun Samsung Gio mallini hinta olikin jo noussut 20 euroa ja maksoi 119 euroa.

Hän päätyi erittäin tyylikkäältä näyttävään Nokian Asha 300 malliseen, eräänlaiseen perus- ja älypuhelimen välimuotoon. Jossa oli hipaisunäppämistön lisäksi myös perinteinen puhelimen näppäimistö. Ja hinta oli 79 euroa. Siinä oli lähes kaikki tarvitsemani paitsi langaton WiFi verkko ja GPS. Tosin minulla olisi ollut 'vanhoilta ajoilta' erillinen Bluetoothilla kytkettävä GPS vastaanotin. Eikä tuo langaton WiFikään mikä pakollinen ole kun käytän liikkuessani (kotimaassa!) kiinteähintaista 4,90 €/kk dataliikenneliittymää. Sen nopeus riittää yleensöä ihan hyvin.

Eli tuolla Nokia Asha 300:lla pääsi nettiin surffailemaan, sähköposteihin ja Facebookin vaikkakin vain tuolla kiinteällä hitaalla dataliikenneliittymällä.

Näen jo nuorempien entisten kollegoiden pudistelevan päätään halveksivasti - aah vain tuollainen pappamalli - kun näpelöivät omia työnantajan kustantamia älypuhelimiaan. Minä kyllä olisin sellaisenkin kritiikin hyvin kestänyt.

Olen seuraanut tuo nokialaisen käyttöönottoa ja hiukan autoinkin talletettujen aineistojen siirrossa vanhasta puhelimesta uuteen. Sekin oli tehty vaivattomaksi ja toimi hyvin.

Ei puuroutunut nokialaisessa ääni. Käyttöergonomia oli selvästi korkeaa nokialaista tasoa. Kyllä joutui tunnustamaan, että Nokia on osannut valmistaa laadukkaita puhelimia ja valmistaa edelleen.

Katsotaan nyt minkälaisia kokemuksia ensimmäiset tuntemani Nokian Windows puhelimien käyttäjät kertovat. Vanhempi poikani ja ex-kollegani on minun luottama esitestaaja. Tosin kyse on eri hintaluokan vehkeistä mutta nyt kyse onkin laadusta eikä siitä kuka halvimman mallin tekee. Vaikkei hintakaan mikän ihan mitätön osatekijä ole. Ainakaan niille jotka itse maksavat omat tai perheenjäsentensä puhelimet.

Miksi hälytyskeskukset tai ambulanssit pihtaavat kuljetuksia?

2012-01-24T03:00:00.000+02:00

Mediasta joutuu nykyään lukemaan miten kansalaisia on kohdeltu yliolkaisesti hälytyskeskuksissa. Jollekin rintakipuja valittaneelle oli ehdotettu taksikyytiä sairaalaan tai muuten vain kieltäydytty ambulanssikyydin tilaamisesta.

Minulla on omakohtaista kokemusta vajaa kahden vuoden takaa. Tässä tapauksessa hälytyskeskus tilasi ambulanssin Espooseen. Mutta sitten paikan päällä alkoi hämmästyttävä säätäminen. Paikalle tulleet ambulanssimiehet pähkäilivat pitkään tarvitseeko minua kuljettaa ollenkaan sairaalaan. Minä olin sen verran huonovointinen että ei minulla ollut voimia kiistellä enkä toisaalta osannut mitenkään arvioida mitenkä vakavasta sairaskohtauksesta oli kysymys.

Onneksi en ollut yksin omassa kodissani vaan ex-vaimoni luona hänen apunaan hänen päästyä saman päivän iltapäivänä polvileikkauksesta. Hän osasi tiukkana arvioida tilannetta ja vaati kuljetusta sairaalaan. Ambulanssihenkilöt eivät vieläkään olleet varma kuljettavatko minut noin 1,5 km päässä olevaan Jorvin sairaalaan vaan soittivat vielä jollekin pomolleen joka antoi luvan kuljetukseen.

Sairaalassa sitten selvisi että minulla oli keuhkokuume, paha verenmyrkytys ja ilmeisesti lievä sydäninfarktikin. Tuskin minä kotioloissa hengissä olisin selvinnyt. Sairaalassakin makasin aluksi 4-5 vrk teho-osastolla.

Minua vanhempi sisareni oli kerran käännytetty ambulanssihenkilöstön toimesta eikä kuljetettu sairaalaan. Olimme huolissamme hänen useamman muutaman kuukauden jatkuneesta uupumuksesta, johon terveyskeskuksessa suurin piirtein tarjottiin pelkkiä särkylääkkeitä.

Sovimme että minä tulen hänen luokseen ja me tuilaamme ambulanssin kuljettamaan höänet saitaalaan, silä hän ei oikein jaksanut kunnolla enää edes kävellä. Mitään välitöntä sairauskohtausta ei kuitenkaan ollut kun minä hänen puolestaan soitin hälytyskeskukseen ja tilasin ambulanssin. Ilmoitin tietenkin hälytyskeskukseen ettei mitään sairauskohtausta ollut päällä.

Sen verran osasin olla paljon hyväkäytöksistä sisartani tiukempi, että en olisi hyväksynyt minkäänlaista ei-vastausta.

Silloin oli hurjat lumimyräkät pääkaupunkiseudulla eikä ambulanssi päässyt Vantaalla Tikkurilan ydinkeskustassa ajamaan ulko-oven lähelle vaan joutui jättämään ambulanssin satojen metrien päähän. Ja ambulanssimiehet tulevat paikalle kotiin ilman paareja lähes 5 tunnin kuluttua.

Samanlaista juupas-eipäs keskustelua tässäkin tapauksessa käytiin mutta olin peräänantamaton.

Sisareni pukeutui nopeasti ja arvioimme ambulanssihenkilöstön kanssa yhdessä että kahden voimakkaan ambulanssihenkilön taluttamana ja tukemana hän ehkä pystyy kävelemään ambulanssille. Oli myöhäinen ilta ja sovin siskoni kanssa että tulen vasta huomenna sairaalaan katsomaan.

Aamulla soitettiin sairaalasta sisareni miehelle ja kerrottiin että hänen vaimonsa makaa tajuttomana sairaalassa hengityskoneessa ja tilanne on hyvin vakava. Kun he oliva edellisenä iltana lähteneet ensin hissillä alas niin ulkona sisareni oli jaksanut noin 50 metriakunnes sydän oli pysähtynyt. Ja kun ambulanssioli kaukana kesti jonkin aikaa ennen kuin opääsivät ambulanssille ja saivat käynnistettyä elvytyksen. Näin ainakin meille kerrottiin.

Mutta sydänpysähdys oli kestänyt liian kauan ja seuraavana aamuna kun menin sairaalaan katsomaan tilannetta ilmoitti lääkäri, että pysyvät aivovauriot olivat niin vakavat ettei silloin noin 74 vuotias sisareni mitenkään toipuisi. Minä ne voinut antaa lääkärin pyytämää lupaa irrottamaan hengityskoneesta mutta sisareni aikuinen poika antoi sen samana päivänä.

On minulla muitakin esimerkkejä mutta nämä on todella omakohtaisia ja suhteellisen tuoreita.

Mutta pohdintaa. Mikä on näissä verovaroilla subventoiduissa yksityistetyissä ambulanssikuljetuksissa niin kallista että niitä ihmisten hengen kustannuksella pihdataan? Vai onko sairastuneen yli 65 v ikä se raja jonka jälkeen aletaan kokeilla pihtaamista?

Minä olen ajatellut hiukan samalla tavoin kuin oikeudessa pitäisi ajatella. Mieluummin yksi väärin vapautettu kuin väärin perusteetta tuomittu. Eli mieluummin yksi turha ambulanssikuljetus sairaalaan kuin yksi ylimääräinen kuljetuksen puutteen vuoksi turhaan vammautunut tai kuollut. Lisäksi pitää vielä muistaa ettei ambulanssihenkilökunta kokemuksestaan huolimatta ole diagnoosin tekemiseen oikeutettuja vastuullisia lääkäreitä.

Kirjoitustaukoni on ollut melkein 4 viikkoa joten on minulle kertynyt muutakin kirjoitettavaa, mutta pitää jatkaa muista aiheista huomenna.

Hyvää uutta vuotta! Saako teleoperaattori viedä laskutaidottoman asiakkaan rahat?

2012-01-01T09:27:00.000+02:00

Joku viimeksi vinoili hyvän joulun toivotustani, että kuvittelinko itselläni olevan lukijoita. Siinä samassa kuvitelmassa nytkin toivottelen hyvää uutta vuotta.

No yritän laittaa tähän vähän muutakin asiaa.

Puhelin/kännykkäoperaattorien tarjousviidakko on niin monimutkainen että harva siitä ottaa selvän. Ei hinnastoja ilmeisesti edes haluta selkeiksi, koska näin päästään huolimattomilta tai laskutaidottomilta viemään laillisesti heidän rahansa.

Olen kuullut paljon ihmisten juttuja 70-80 euron suuruisista kännykkälaskuista kuukaudessa mutta hurjimmat makselevat pitkälti toistasataa euroa kuukaudessa kännykkänsä käytöstä. Kun perheessa on usein isä, äiti ja muutama lapsi ja kaikilla omat kännykät maksavat puhelut ns maltaita. Kun mukaan on tullut vielä laajakaistaliittymät eri muodoissaan niin me kansalaiset lihotamme ja rikastutamme teleoperaattoreitamme aivan ylen määrin.

Pääpuhelinoperaattoreita lienee käytännössä vain kolme: Elisa, Telia-Sonera ja DNA. Elisan verkossa toimivat myös Saunalahti ja Kolumbus liittymät. Telia-Soneran verkossa toimii myös Telia-Soneran halpisvaihtoehto Tele2. DNA:ta en tunne onko heillä joku samassa verkossa toimiva halpisvaihtoehto.

Minun lähipiirini käyttää pääasiassa Elisan, Saunalahden tai Kolumbuksen kännykkäpalveluja. Heidän kanssa pidämme yhteyttä kaikkein eniten. Kun sain viimeisen käännynnäisen vaihtamaan operaattoria tähän samaan Elisa-ryhmittymään on melkein meidän kaikkien kännykkälaskut tippuneet parinkymmenen euron kuukausitasolle. Itselläni on Saunalahden mainosvapaa Tikka-liittymä, jonka kuukausimaksu on 4,90 euroa. Jos suostuisi tekstiviestimainoksiin olisi kuukausimaksu Tikka+ liittymästä vielä euron halvempi.

Minulla oli joskus tekstiviestipaketti liittymässäni, mutta kun sekin maksoi 5 euroa/kk havaitsin että maksamalla tekstiviestit erikseen käytön mukaan selviän käytännössä 2-4 euron kuukausimaksulla tekstiviesteistä.

Mutta jos puhut paljon puheluja toisiin operaattoriryhmittymiin kannattaa harkita jotain Saunalahden Otson tyylistä liittymää. Yksi tuttavani on melkoinen maratonpuhuja kännykkään. Hän kyllästyi jatkuvasti toistasataa euroa kuukaudessa oleviin kännykkälaskuihin ja otti tuon Otso liittymän. Nyt ei ole kertaakaan useamman vuoden aikana puhelujen määrä ylittänyt tuohon Otsoon sisältyvää 3000 minuuttia. Eli jos minä Elisa verkon asiakkaana puhuisin paljon Telia-Soneran ja DNA verkoissa oleville kannattaisi minun ottaa tuollainen Otson tyylinen sopimus ja se maksaisi 38,90 euroa kuukaudessa. Ei siis mitään satojen eurojen puhelinlaskuja.

Kalleinta on soittaa ns valtakunnallisiin yrityspalvelunumeroihin. Ne maksavat maltaita eikä ne sisälly kenelläkään operaattorilla noihin pakettitarjouksiin. Minulla menee käytännössä sadat puhelut tuohon Tikka-liittymän 4,90 euroa kuukausihintaan. Mutta sitten olen joutunut soittamaan ehkä muutamaan valtakunnalliseen yritysnumeroon kuukaudessa niin niistä muutamasta puhelusta tulee laskuun ehkä toinen 5 euroa lisää.

Olen kirjoittanut näiden "valtakunnallisten yritysnumeroiden vaaroista" blogissani vajaa vuosi sitten. Kannattaa lukea se vielä uudestaan. Liike-elämä on yhä enemmän siirtynyt niiden käyttöön kun koko puhelinliikenne ja yritysten sisäiset puhelutkin kulkevat kännyköillä.

Kaikenlaiset älypuhelimet ovat lisääntyneet ja nettiin ja sähköposteihin on helppo päästä ja iso joukko ihmisiä sellaisen hienouden haluaa. Internet yhteydet ml sähköposti ovat kallista puuhaa jos et ole hankkinut erillistä dataliikennesopimusta operaattorisi kanssa. Pelkästään joku Iltasanomien tai Iltalehden maksuttomien sivujen surffaus netissä kännykällä maksaa joka kerta muutamia euroja. Dataliikenne mitataan ja rahastetaan siirtyvien bittien määrällä. Ja useimmissa datapaketeissa jossa liikennöintimäärä on rajoitettu jollain isolta tuntuvalla bitti- tai byte/tavumäärällä se raja on täysin tosielämää vastaamaton. Tee dataliikennesopimus jossa on rajoittamaton liikennemäärä ja rajoita mieluummin nopeutta pitääksesi hinnat kurissa. Esimerkin vuoksi minulla on Saunalahden Mobiililaajakaista Mini sopimus - hinta 4,90 euroa/kk.

Eli minun kännykkälaskuni koostuu käytännössä seuraavasti
- kiinteästä 4,90 euroa/kk joka kattaa puhelut Elisa-Saunalahti-Kolumbus verkkoon
- tekstiviestit käytön mukaan 2-4 euroa/kk
- puhelut Telia-Sonera ja DNA verkkoon käytön mukaan muutamia euroja kuukaudessa
- puhelut valtakunnallisiin yritysnumeroihin käytön mukan n 4-6 euroa kuukaudessa
- kiinteä dataliittymä nettiin 4,90 euroa/kk, nopeus rajattu 0,5 Mbit/s

Olen miettinyt valintojeni riskejä. Tekstiviesteillä, Elisa-verkon puheluilla enkä dataliikenteellä en saa puhelinlaskuani kasvatettua. Lasku saattaa ryöpsähtää jos soitan useita pitkiä puheluja Telia-Soneran ja DNA:n verkkoihin tai valtakunnallisiin yritysnumeroihin. Kännykällä tapahtuviin kalliisiin arpajaisiin tai äänestyksiin en osallistu.

Innostuin kirjoittamaan aiheesta kun taas menneellä viikolla havaitsin miten taitavasti meitä rahastetaan. Uusi (Android) älypuhelimeni osti puhelinlaskuuni maksullisen säätiedotuksen kun ilmaisiakin olisi ollut tarjolla. Vain se ohjelma oli ilmainen joka tuon säätiedotuksen tilasi mutta säätiedotus oli maksullinen ja liitettiin puhelinlaskuuni. No kai ne oppirahat on joka kohdassa maksettava. Muuten olen Android älypuhelimeeni yllättävän tyytyväinen.

Hyvää Joulua kaikille lukijoilleni!

2011-12-24T23:12:00.000+02:00

Olen ollut vähän laiska viime aikoina kirjoittamaan blogiin. Kyllä periaatteessa jutun aiheita olisi ollut mutta otetaan rauhallisesti kun on Jouluaika.

Kiitoksia joulutoivotuksista ja hyvää Joulua kaikille lukijoilleni!

Uusi matkapuhelin

2011-12-23T20:38:00.000+02:00

Alkoi Nokian E90 Communicator osoittaa anteeksiantamattomia vikoja. Olen 2-3 päivän aikana saanut useita kertoja kuulla tutuiltani ettei numerooni saa yhteyttä. Jotkut jo epäilivät onko minulle tapahtunut jotain. Kun olen irroittanut akun ja käynnistänyt puhelimen uudestaan on puhelin jonkin aikaa toiminut. Mutta en minä voi joka päivä käynnistellä puhelinta jos se ei toimi kunnolla.

Kaikenlaista on tarjolla. Pitkälti toistakymmentä vuotta nokialaisille uskollisena on aika surullista mutta siirryin Samsungin Android puhelimeen. Olen vuoden päivät leikkinyt Android tablettitietokoneella joten se alkaa olla jotenkin tuttu. Katsotaan nyt miten opin sitä Androidia käyttämään puhelimena.

En ollut ajatellut vielä uusia puhelintani mutta viat kävivät liian häiritseviksi. Katsotaan nyt.

Sain tarpeekseni nimimerkki Miltton Friidmanista

2011-12-04T03:07:00.000+02:00

Sain tarpeekseni nimimerkki Miltton Friidmanin häiriköinnistä ja poistin saman tien kaikki nimimerkin kommentit. Vaikka ei useimmissa edes ollut mitään kyseiseen aiheeseen liittyvää. Ainoastaan hänen oman bloginsa mainoksia. Opetelkoon sivistyneempiä kommunikointitapoja jossain vapaammassa yhteiskunnassa. Tässä blogissa määrään minä.

Ensimmäinen vuosi täyseläkkeellä - ajatuksia siitä

2011-12-02T01:48:00.000+02:00

Eilen 01.12.2011 täyttyi ensimmäinen vuosi täyseläkkeellä. Ei tämä hassumpaa ole.

Vaikeinta on ollut tottua tulojen alenemaan. Vaikka saankin keskimääräistä työeläkettä parempaa työeläkettä havaitsin nelisen kuukautta sitten että kulutan enemmän kuin tienaan. Eli silloin vasta havaitsin, että minun on muutettava kulutustottumuksianikin.

Työeläkkeeni on käytännössä vain puolet siitä mitä ansaitsin puolipäivätyössä kun olin osa-aikaeläkkeellä kun mukaan laskettiin silloin saamani osa-aikaeläke. Noin 10 vuoden osa-aikaeläke alensi vanhuuseläkettäni ehkä vajaa satasella.

No nyt olen tehnyt budjetin ja yritän sen puitteissa elää. Kun pystyisin vähentämään autolla ajoa niin saattaisin selvitä yhdellä tankkauksella kuukaudessa. Kas kun täystankillinen bensiiniä maksaa noin 90 euroa. Kaikki muut kulut olen jotenkin osannut sopeuttaa budjettiin eli aika minimaalisiksi.

Vanhin tyttäreni havaitsi jo vuosia sitten miten iso ero kulutustasossa oli ihmisillä joilla oli maksettu omistusasunto ja toisaalta vuokra-asunnossa asuvilla. Minä asun vuokra-asunnossa mikä on pääkaupunkiseudun järjettömin erityispiirre.

Jos olisin 40-vuotias voisin kävellä pankkiin ja nykyisellä vuokrallani maksaisin esimerkiksi 25 vuodessa yhtiövastikkeet, lainan lyhennykset ja -korot.

Mietin minä joku vuosi sitten että pitäisikö minun toistamiseen ryhtyä ostamaan omaa asuntoa mutta hiukan pidin irvokkaana, että 65-vuotias menisi pankkiin ja hakisi asuntolainaa 25 vuodeksi. Heheh, laina olisi maksettu kun täytät 90 vuotta!

Nyt joku neropatti kysyy, että missä se ensimmäinen omistusasunto.
Edellinen omistusasunto meni ensimmäisessä avioerossa. Sen jälkeen uusperheessä oli vuosikausia aika tiukkaa kun piti maksaa elatusmaksuja kolmesta lapsesta ja uudessa avioliitossa syntyi kaksi lasta. Nuorin täysi-ikäistyi v 2000. Olisi pitänyt silloin 55 vuoden iässä vaan tehdä asuntokaupat, mutta silloin taas olin kahden vuokra-asunnon loukussa kun perhe asui Savossa ja minä olin töissä pääkaupunkiseudulla.

Toisilla on pääkaupunkiseudullakin tuuria ja asuvat edullisissa vuokra-asunnoissa. Kuntien vuokra-asunnot olivat kohtuuhintaisia mutta niissä oli vuorostaan alhaiset tulorajat. Ja sama koski vakuutusyhtiöiden omistamia vuokrataloja. Korkean inflaation aikaan nuo omistajat tyytyivät siihen, että vuokratalot reaaliomaisuutena säilyttivät hyvin arvonsa. Nyt kun inflaatio on pieni on vuokra-asunnoista saatava paljon suurempi tuotto. Eli tuollaisten institutionaalisten sijoittajienkin vuokra-asuntojen vuokrat ovat pääkaupunkiseudulla nousseet pilviin.

Mutta ettei ala tuntua joltain itkuvirreltä. On hienoa ja kunnia olla viiden lapsen isä. En vaihtaisi yhtään lapsistani omistusasuntoon ;)

Vanhana helsinkiläisenä en oikein haluaisi muuttaa jonnekin syrjäseuduille vaikka siellä paljon halvemmalla voisi asua. Mitä minä jossain vieraalla paikkakunnalla tekisin vaikka asuisin leveästi puolet halvemmalla? Ulkomaitakin on tullut mietittyä mutta siellä on taas omat ongelmansa ja lapsenlapset olisivat paljon kauempana.

Tuollaisia ajatuksia tässä tuli mietittyä. Ja on tästä yksi hyötykin jo tullut. Kaasujalkani on kovasti keventynyt ja käytän pintakaasua entistä useammin. Saatan säästää muutaman litran. Kadehdin kun poikani kehuu dieseliään alle 5 l/100 km kulutuksesta. No, pääsin minäkin 5,5 l kulutukseen vuosia sitten kun ajoin itsekin dieselillä. Nyt menee melkein 9 l/100 km, kylmällä enemmänkin. Uudella ajotavalla saatan saada kulutuksen lähemmäs 8 l/100 km.

Pitää vielä miettiä siirtyisinkö taksi-bussi-juna yhdistelmiin. Kun asuin aivan bussipysäkin vieressä Helsingissä aikoinaan pärjäsin julkisilla liikennevälineillä aivan hyvin. Ehkä tein virheen kun muutin metsikön keskelle 1,5 vuotta sitten ja bussipysäkki on minun krempoillani kovin kaukana. Mutta kun ei jaksaisi muuttaakaan koko ajan. Se maksaa ja on aika rankkaa hommaa muutenkin.

Mikä on lopputulema? Itse asiassa olen sittenkin aika tyytyväinen. Pidän itseäni kuitenkin onnellisena miehenä. Monella eläkeläisellä menee paljon, paljon minua huonommin. Miksi sitä silloin hirveästi miettisi jos jollain menee paremmin? Korvien välistähän tämä on kuitenkin kaikkein eniten kiinni.

Jälleen "Vertailu: Suomessa toiseksi vähiten korruptiota"

2011-12-01T14:01:00.000+02:00

Ihan järkyttävää miten media kirjoittaa kritiikittä ihan roskaa. Uusimmissa Transparency Internationalin "tutkimuksissa" Suomi on parantanut sijoitustaan ja on nyt maapallon maa, jossa on toiseksi vähiten korruptiota. Tässä esimerkiksi Iltalehden uutinen aiheesta.

Olen kirjoittanut tästä aiheesta useita kertoja aloittaen jo yli 20 vuotta sitten ensimmäisiä kertoja, mutta viimeksi omassa blogissani 3 vuotta sitten.

Tuossa 3 v vanhassa blogikirjoituksessani kuvaan mikä Transparency Internationalin korruptioindeksissä on vikana. Sehän ei ole heidän oma tutkimuksensa vaan eräänlainen kokoelma/yhteenveto erilaisista aiheita käsittelevistä tutkimuksista. Mutta siinä on Suomen kaltaisia maita ajatellen järjestelmällinen virhe.

Seuraa yksinkertaistettu esimerkki kuvaamaan mistä tuo virhe johtuu, että Suomi pääsee joka vuosi niin kovin korkealle tuossa korruptioindeksissä.

Meillä on paraikaa käynnissä oikeusjuttu, jossa syytettyinä korruptiosta ovat liikemiehet Arto Merisalo, Tapani Yli-Saunamäki, Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen ja kansanedustaja ex-ministeri Ilkka Kanerva. Kaikki muistavat vaalirahoitussotkut. Samoin miten poliisit olivat saaneet S-ryhmän ABC-asemilla ruokaa jopa puoleen hintaan. Tai miten S-ryhmän osuuskauppojen hallintoneuvostojen jäsenet saivat kaikista ostoksistaan S-ryhmässä henkilökunta-alennuksen, todellisen superbonuksen. Yleensä muuten kyse ammattipoliitikoista. Jne Jne. Kyllä noita jokainen muistaa viime vuosina kuulleensa.

No nyt siihen villakoiran ytimeen. Jos nyt kysyttäisiin tutkimuksella henkilöiltä, jotka kuuluvat samanlaisiin piireihin kuin liikemiehet Arto Merisalo, Tapani Yli-Saunamäki, Toivo Sukari ja Kyösti Kakkonen tai julkisen vallan puolella kansanedustaja ex-ministeri Ilkka Kanerva, onko Suomessa korruptiota, oletko havainnut sellaista. Vastaisi jokainen taatusti ettei täällä mitään korruptiota ole kuten he nyt oikeudenkäynnissä silmät kirkkaina kertovatkin.

Sen sijaan jossain kehitysmaassa, jossa kaikki virkamiehet pyytävät lahjuksia ihan suoraan asiakkailtaan niin kyllä sellaiset uhrit jotka eivät lahjonnasta mitään hyödy näkevät korruption ihan todellisena. Ne jotka hyötyvät eivät tietenkään näe sitä lahjontana vaan jonkinlaisena välttämättömänä 'rattaiden voiteluna'.

Jokainen voi sitten itsekseen miettiä minkälaista porukkaa on Suomessa järjestäytynyt TI:n Suomen osastoon kun katsoo minkälaisen hallituksen se on itselleen valinnut. Muodollisestihan kaikki näyttää hienolta kun hallituksen jäsenten sidonnaisuudetkin on oikein julkisesti dokumentoitu.

Mutta media syö Transparencyn kädestä ja hehkutta laajasti STT:n välittämää uutista. Mutta en minä ole enää aikoihin uskonutkaan toimittajien ammattitaitoon selvittää aidosti asioiden taustoja. Tai jos selvittävätkin niin siellä on joku 'moderaattori', usein päätoimittaja tai toimituspäällikkö, joka seuloo aineistoista poliittisesti epäkorrektit jutut kyseenalaisina.

Hyvää palvelua

2011-11-28T00:13:00.000+02:00

Vaikka laitoin otsikoksi hyvää palvelua niin kimmokkeen kirjoittamiseen sain epämiellyttävästä puhelusta.

Kauniaisissa sammui tänään sähköt noin klo 18:30 aikoihin. Ja se koski kaikkia naapuritalojakin ja katuvalotkin olivat pimeinä. Kun katkos oli kestänyt tunnin aloin mietiskellä minne pitäisi soittaa. Vaikkei välttämättä kyse ollut ihmishengistä niin pakasteiden sulaminenkin on valtava tappio vaikka ne useista kotivakuutuksista korvataan. Netistähän tuollaiset usein selviävät mutta kun ei ole sähköjä niin ei ole oikein mitään muita kunnon kommunikointivälineitä kuin kännykkä.

Autollakaan en voinut lähteä ajamaan kun olin nauttinut pari punaviinilasia.

En keksinyt muuta kuin soittaa yleiseen hätänumeroon 112. En minä olettanutkaan että sähkökatkokset kuuluisivat hätäkeskukselle vaikka sen näkisin mahdollisena jossain katastrofitapauksessa.

Hyi hitto minkälainen henkilö oli puhelimessa. Erittäin epämiellyttävällä sävyllä murtaen suomea puhuva ilmeisesti äidinkieleltään ruotsinkielinen mieshenkilö vain jankkasi ettei asia heille kuulu. Kaverin sävystä melkein pystyi päättelemään johtopäätöksen että jostain tuollaisesta ylimielisestä ja öykkärimäisestä asenteesta ovat johtuneet myös hätäkeskusten viime aikoina muutamat esillä olleet epäonnistumiset.

Tuli elävästi mieleeni edellinen yhtä epämiellyttävä puhelinkeskustelu. Siitä on jo 40 vuotta. Silloin puhelimen toisessa päässä oli SAK:n silloinen lakimies Tarja Halonen, nykyinen tasavallan presidenttimme. Olin saanut neuvon soittaa hänelle eräältä hänen Varusmiesliitossa toimineelta demari puoluetoveriltaan. Olin siihen aikaan asevelvollisena suorittamassa sivaripalvelua ja olin törmännyt eräisiin varusmiesten perheitä koskevien sotilasavustusmääräyksien idioottimaisuuksiin. Olin käynnistämässä lobbausta asian korjaamiseksi ja annoin Varusmiesliitolle kaiken keräämäni tiedon. Sivarina pidin varusmiesliitossa matalaa profiilia mutta annoin liitolle kaiken keräämäni asiantuntemuksen.

Kun tasavallan presidentti Tarja Halosen kiukuttelusta henkilöstölleen alettiin julkisuudessa kuiskutella minulla oli syytä uskoa kun omakohtaiset kokemuksetkin olivat samansuuntaiset.

Samoihin aikoihin oli toisen kerran yhteydessä SAK:n toiseen lakimieheen. Olin yhteydessä kommunisteja edustavaan lakimieheen Arjo Suonperään ja asiointi sujui aivan toisella tavoin miellyttävissä merkeissä. Mutta Arjo Suonperän olen kuullut auttaneen muitakin kansalaisia pelkästä ystävällisyydestä.

Ai niin. Kävin asian tiimoilla sosiaaliministerinkin luona ja annoin yhden radiohaastattelun. Ja muutos tulikin juuri niihin sotilasavustuksen soveltamisohjeisiin joiden uhrina oli perheeni. Vaikka minä ehdin sitä ennen jo päästä siviiliinkin.

Pienenä muisteluna kerron tässä että perheeni sai loppujen lopuksi huomattavasti enemmän sotilasavustusta kuin itse olimme alun perin edes anoneet. Olisi sosiaalitoimisto päässyt paljon halvemmalla kun olisi myöntänyt perheeni alun perin anoman avustuksen mukisematta.

Siinä sosiaalitoimistossa jossa asioimme yksi ainoa tervejärkiseltä tuntuva toimistopäällikkö nainen. Hän sentään kuunteli mitä hänelle kirjoitin ja sanoin. Sen jälkeen en enää muiden kanssa suostunut asioimaankaan.

Kun palasin takaisin työhön ostin ensimmäisistä palkkarahoistani ison konvehtirasian ja hienon kukkakimpun ja menin tapaamaan tätä minuun asiallisesti suhtautunutta naistoimistopäällikköä. Halusin erityisesti kiittää häntä siitä, että hän oli koko virastossa ainoa joka suhtautui minuun kuten täysijärkiseen ihmiseen. Puheeni jälkeen ja luovutettuani konvehdit ja kukat tämä rouva purskahti itkuun. Hetken kuluttua hän sitten kiitti ja kertoi, että nämä olivat ensimmäiset konvehdit ja kukat jotka hän oli saanut sen parinkymmenen vuoden aikana mitä hän oli ollut sosiaalitoimessa. Samoin hän kiitti minua parannuksista jotka olin saanut lobbaamisellani aikaan ja totesi etteivät he järjestelmän sisältä pysty sellaisia uudistuksia kerta kaikkiaan saamaan aikaan eli siihen tarvitaan ulkopuolisia voimia.

Ennen siirtymistä IT-alalle 33-vuotiaana olin ollut mm matkailualalla erilaisissa myynti- ja markkinointitehtävissä vajaa 18 vuotta. Olin siellä aina innostunut korkealuokkaisesta asiakaspalvelusta ja niistä kokemuksista oli myös hyötyä myöhemmällä yli 30 vuotta jatkuneella IT uralla.

Että sellaisia tarinoita tänään :) Ei pitäisi loukata lukijaani Kumitonttuakaan.

MEP Mitro Repo vs isä Mitro

2011-11-25T20:08:00.001+02:00

Toimiessaan papin tehtävissä oli isä Mitro minusta hyvä ortodoksisen kirkon mainos julkisuudessa. Vaikka en minäkään kaikesta hänen esiintymisessään pitänyt. Minua on aina vaivannut kovin pirteänä esiintyvät ihmiset ja minusta isä Mitro esiintyi sellaisena. Tekopirteänä kuten minulla on tapana sanoa.

Ortodoksisen kirkon pääsääntöhän on Suomessa edelleen, että päästäkseen papiksi on pappiskoulutuksen saaneen miehen oltava miehen oltava naimisissa. Piispaksi taas ei naimisissa oleva valita vaan hänen on oltava joko munkki tai sitten leskeksi jäänyt. Nykyinen arkkipiispa Leohan oli jäänyt jo aika nuorena leskeksi.

Tuo naimisissaolo yleisenä edellytyksenä seurakuntapapin viralle on järkevä. Pappi on niin läheisessä suhteessa naispuolisiinkin seurakuntalaisiinsa, että normaalille heteroseksuaaliselle miehelle voi houkutus "syödä kuormasta" käydä kovin suureksi.

En tunne ortodoksisen kirkon kanonista oikeutta, joten en osaa tarkkaan kertoa mikä on ollut naimattoman Mitro Revon kirkon sääntöjen mukainen tie seurakuntapastoriksi. Luostarien munkit on asia erikseen, mutta ei Mitro Repo ole käsittääkseni koskaan ollut luostarissa.

On ilahduttava lukea että häntä ollaan myös tukemassa MEP Korholan suunnalta. Vilkkaalle ja puheliaalle karjalaiselle on monen muun tavoin luontevaa lähestyä kanssaihmisiä myös fyysisesti. Valitettavasti sellaista pidetään meillä suomalaisessa kulttuurissa ahdistavana. Jos toinen osapuoli on nainen se tulkitaan liian helposti sukupuoliseksi häirinnäksi ja jos toinen osapuoli on mies saatetaan epäillä homoksi.

Isä Mitrona Mitro Repo näyttäytyi usein iloisena ja huumoria viljelevänä. Ja hän ymmärsi myös elämän nautintoja kuten hyvää ruokaa ja viinejä ja hienoja autoja. Vaikka hänen puheittensa aiheet olivat usein hyvinkin syväluotaavia paljastui niistä myös myhäilevä ymmärtämys myös inhimillisille heikkouksille. Myös seksille. Ehkä leikinlasku aroista asioista on joskus läsnäolleiden toimesta koettu liian seksistiseksi. Kenties?

Isä Mitron muhkeat ansiotulot kaikenlaisesta oheisbisneksestä on varmasti vaivannut montaa kadehtijaa. Erikoista sen sijaan on, että kun Isä Mitro yritti puolustautua, että ei hän sen ihmeempää ole tehnyt kuin Helsingin piispa, metropoliitta Ambrosius niin toisen toimet on hyväksytty Isä Mitron ei.

Suomen ortodoksisessa kirkossakin juonitellaan kovasti. Esimerkkinä totean tässä Valamon luostarin pitkäaikaisen johtajan, arkkimandriitta Sergein erottamisen tehtävästään.

Isä Mitronakin Mitro Repo joutui eräiden juonittelujen kohteeksi kun oli suhtautunut epäilevästi arkkipiispa Johanneksen rooliin rakentaa Eestiin Venäjän patriarkaattiin kuuluvan ortodoksikirkon rinnalle länsimielisempi Konstantinopolin patriarkaatin alainen ortodoksikirkko. Suomenkin ortodoksikirkko kuuluu nykyään Konstantinopolin patriarkaattiin. Muistikuvani mukaan Suomen arkkipiispa Johannes asettui jopa tuon kilpailevan eestiläisen ortodoksikirkon vt arkkipiispaksi. Arkkipiispa Johannes asetti Revon joksikin aikaa toimituskieltoon, eli häneltä kiellettiin papin tehtävien hoitaminen. Kummallinen kausaaliyhteys.

Mutta kimmokkeen kirjoittaa aiheesta sain kun Mitro Repo on nyt julkisesti pyytänyt anteeksi jos hän on tietämättään loukannut jotakuta. Kyllä siinä on minusta miehen teko. Eipä ole aikoihin kuultu, että suomalainen poliitikko pyytäisi anteeksi tekemisistään. Hieno teko.

Ettei kukaan ymmärrä väärin. En kuulu ortodoksikirkkoon.

Suomi natsi-Saksan rinnalla?

2011-11-25T02:14:00.000+02:00

Menneellä viikolla näytettiin Ylen Teema-kanavalla englantilaisen historiadokumentin osa, jossa kuvattiin Suomea natsi-Saksan liittolaisena.

Vuosien mittaan olen lukenut jos jonkinlaisia selityksiä ja tulkintoja, joissa pyritään ikään kuin pyyhkimään pois tuollainen kohta Suomen menneisyydestä. Seurasin hetken aikaa netissä tuon dokumentin nostattamia keskusteluja. Aihe on kipeä ja minusta on ihan luonnollistakin että aihe nostattaa suuria tunteita. Ja musta halutaan pestä valkoiseksi tulkitsemalla historiaa sopivan väritettyjen lasien läpi.

Saksassa on mielestäni suhtauduttu realistisemmin menneisyyden haamuihin. Kun kävin saksalaista koulua 1950-luvulla saatoin siellä havaita vaikenemista arasta menneisyydestä. Goethestä ja Schillerista oli sopivaa puhua mutta Hitleristä piti vaieta. No, en minä sitä silloin alakoululaisena tietenkään ymmärtänyt. Jälkeenpäin vasta ymmärsin kun alkoi natsi-Saksan historia kiinnostaa.

Enkä minä edellä kirjoittamallani suinkaan tarkoita etteikö Suomi itsenäisyyden säilyttämisen näkökulmasta tehnyt parhaat ratkaisut. Mutta minusta se ei silti poista sitä minun mielestäni tosiasiaa, että Suomi oli natsi-Saksan kumppani tai liittolainen. Mikä siinä nyt sitten oikea sana olisi. Siitä on minusta turha saivarrella. Olen sellaisiakin keskusteluja seuraillut netissä.

Huvittavimpia noissa nettikeskusteluissa näkemiäni selityksiä oli kun yritettiin osoittaa että Suomi ja Saksahan olivat vastakkaisilla puolilla kun suomalaiset ajoivat saksalaiset pois Suomen Lapista. Selitys on juuri tuollaista kaunistelua josta edellä kirjoitan. Ei Suomi vapaaehtoisesti nostanut aseitaan saksalaisia vastaan vaan se sisältyi jatkosodan 4. syyskuuta 1944 sovittuihin aselepoehtoihin.

Lainakorot jo nousussa AAA-maillekin?

2011-11-25T00:32:00.000+02:00

Eipä tuosta vielä montaa viikkoa ollut kun valtionvarainministeri Urpilainen säestäjänään pääministeri Katainen hehkuttivat ettei ole mitään hätää lainata velkarahojamme eteenpäin kun me luottoluokitukseltamme AAA-luokan valtiona saamme edelleen lainaa edullisesti entisin ehdoin.

Ja mitä nyt alkoi tapahtua. Jopa korkeimman AAA-luokituksen maana alkaa Saksankin lainakorot nousta.

Mietin kauhulla jos Suomenkin lainakorot alkavat kovasti nousta samasta syystä kuin Saksankin. Verovaroistamme menisi silloin entistä suurempi osa kansainvälisille pankkiireille. Ja koko hyvinvointivaltion ylläpitoon olisi samoilla veroillakin paljon entistä entistä vähemmän varoja käytettävissä.

Nuo Urpilaisen lupaukset etteivät lainakorkomme nouse oli niin kovin vakuuttavasti lausuttu, että olihan niitä yritettävä lupaushetkellä uskoa. Epäilin jo silloin pelkällä päättelyllä, että tyhmähän se ahne lainanantaja on jos ei pyri hyötymään velallisen lisääntyvästä velkaantumisesta.

Tuoko EU meille järjettömyyksiä?

2011-11-23T05:49:00.000+02:00

Esimerkkejä meillä on ollut. Säädelty kurkkujen käyryys oli kai yksi tunnetuimpia vaikka sen määräyksen EU on sittemmin purkanut. Nykyään saa kaupasta jo käyriä kurkkuja. Eipä ole makua haitannut.

Mutta nyt valelääkärikohun myötä on alettu muutenkin puhua ulkomailla opiskelleista lääkäreistä. Jos suomalainen on opiskellut ulkomailla lääkäriksi ja palaa kotimaahansa harjoittamaan ammattia kielitaito tuskin on ongelma. Nykyään EU tai ETA maassa suoritettu laillistetun lääkärin tutkinto oikeuttaa suoraan Suomessakin lääkärin ammatin harjoittamiseen.

Minä luotan ulkomaillakin saatuun lääkärikoulutukseen. On sen verran monta koulutoveria opiskellut ulkomailla lääkäreiksi Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, Espanjassa jne. Ja on minun omista lapsistanikin 3/5 opiskellut ulkomaisissa korkeakouluissa.

Mutta nyt luin säännöstä, jossa byrokratia ja EU-aate voittaa terveen järjen. EU-säädösten mukaan EU-kansalaiselta lääkäriltä ei voida vaatia kielitodistusta. Erilaisten liikkuvuuden esteiden poistamisen näkökannalta tuo on tietenkin ihan hyvä juttu, mutta ihan järjetön jos ajatellaan lääkärin ammatin harjoittamista esimerkiksi Suomen kaltaisessa erikoista kieltä puhuvassa maassa. Kyllä lääkärin pitää osata puhua asiakkaan eli potilaansa kanssa samaa kieltä. Kyllä meidän pitää härkäpäisesti pitää kiinni tuosta kielitaitomääräyksestä ja tehdä töitä sen eteen että tuo toimisi EU:ssa.

Onko sitten ollenkaan laillista vaatia Suomessa Suomen kansalaiselta virkamieheltä kielitodistusta ruotsinkielen hallinnasta? Eihän tuollainen voi olla laillista jos ei tuollaista kielitaitoedellytystä voida esittää toisillekaan EU-kansalaisille.

Tämä on älytöntä. Taitaa siellä Valvirassa ihan oikeasti olla johdossa jotain älykääpiöitä.

Suomalainen somalikansanedustaja?

2011-11-11T17:06:00.002+02:00

Olen joskus aikaisemmin ihmetellyt yhdistelmää Suomen kansalainen ja presidenttiehdokas Somaliassa. Nyt on ammuttu suomalainen somalikansanedustaja.
Tietoja tässä ja tässä.

Onhan se hirveää että ihmisiä murhataan tuolla tavoin mutta ei kai se mikään ihme ole jos tuollaisten syiden perusteella Suomesta haetaan humanitaarista turvapaikkaa.

Mutta että sitten ryhdytään TAKAISIN tuonne sotaisaan Somaliaan presidenttiehdokkaaksi tai peräti kansanedustajaksi tuntuu ihmeelliseltä erityisesti kun kyse on Suomen kansalaisesta eikä Somalian kansalaisesta. Tällä Somalian kansanedustajalla asui kuitenkin Suomessa vaimo ja kahdeksan lasta.

Mielenkiintoinen lisätieto oli, että nyt murhattu mies oli ilmeisesti ollut vihatun sosialistisen sotilasdiktaattori Siad Barren armeijassa eversti. Salaisen poliisin ja armeijan jäsenillä oli yleensä suuri hätä paeta maasta 1990-luvun alussa Siad Barren hallinnon tultua kaadetuksi. Kun Siad Barren aikaan Moskovaan oli solmittu läheisiä suhteita oli siellä iso määrä somalaisia mm opiskelemassa. Ja siellä keksittiinkin tuollainen sopiva ihmiskuljetus Somaliasta Moskovan kautta Suomeen. Kun hakija tuli Moskovasta ei Suomi voinut palauttaa heitä takaisin Moskovaan ja turvapaikkahakemus oli pakko käsitellä Suomessa. Jos hakija olisi tullut esimerkiksi Lontoon tai Frankfurtin kautta olisi tulijat voitu palauttaa niihin paikkoihin. Joku vetovoimatekijä tuntui Suomella silloin olleen.

Silloin Suomeen tuli pakolaisina Somaliasta sikäläistä vaurasta yläluokkaa, joilla oli varaa maksaa kaikkien väliportaiden vaatimat maksut. Jo silloin 1990-luvun alussa tiedettiin että salaisen poliisin ja armeijan henkilöstö oli kovasti edustettuna näiden Suomeen paenneiden joukossa. Jollain tavoin ymmärrettävää, sillä Siad Barren hallinnon kaaduttua olisivat aikaisemman hallinnon pakkovaltaa käyttäneet joutuneet teoistaan vastuuseen.

Myöhemmin on käsitykseni mukaan Somaliasta tullut Suomen paljon köyhempiä ja vähemmän koulutettuja vaikka hekin ehkä ovat olleet jonkinlaisen pakolais-salakuljetusliiketoiminnan maksajia. Ainakin tarinat kertovat että on myyty kokonaisia taloja, että on saatu kuljetus Suomeen järjestettyä. Ei tavalliset yhdensuuntaiset lailliset lentoliput sentään niin paljoa maksa.

Vastavuoroisesti olisi minusta aika erikoista jos Suomessa voisi hakeutua ja päästä kansanedustajaksi tai presidentiksi jos olisi esimerkiksi Somalian kansalainen?

Hiukan vastaavanlaista olen joskus ihmetellyt kun olen ymmärtänyt jonkun suomenjuutalaisen nuoren lähteneen Israelin armeijaan suorittamaan asevelvollisuutta. Ihan analoginen se tilanne ei välttämättä ole mutta voi sitäkin ihmetellä.

Ulkomailla opiskellut valelääkäri

2011-11-10T00:45:00.000+02:00

EU:n alueella on käsitykseni mukaan lääkärikoulutus yhtenäistetty ja lääkärintutkinto oikeuttaa jollain pikku päivityksellä harjoittamaan lääkärinammattia Suomessakin.

Mutta sitä en ymmärrä, että Ex-Neuvostoliitossa tai Venäjällä lääkäriksi opiskellut pääsisi kuin koira veräjästä. Eroa ei koulutuksessa pitäisi olla oli sitten kyse kansallisuudeltaan suomalaisesta, kun tässä aktuellissa tapauksessa, tai jonkun muun maalaisesta. Eikä kukaan ole varsinaisesto väittänyt edes sikäläistä lääkärikoulusta huonoksikaan vaikka se on ehkä eronnut meidän suomalaisesta. Tiedän muutaman tapauksen ja aika paljon ovat joutuneet täällä suorittamaan lisäopintoja ja tenttejä ennen kuin suomalaiset lääkärin oikeudet on annettu.

Kyllä Valviran tekemän rikosilmoituksen pitäisi kattaa myös Valviran oma toiminta. Valviran sivuila annetaan jotenkin ymmärtää, että suomalaiset lääkärinoikeudet on niin vain saanut kun on näyttänyt Venäjältä saadut
väärennetyt todistukset. No, eihän se nyt noin käy. Jos lääkärinkoulutus on saatu EU:n ulkopuolella tarvitaan lisäopintoja ja -tenttejä ennen lääkärinoikeuksien myöntämistä. Ja ulkomaisilta vaaditaan kohtuullinen kielitaito.

Olen itse käynyt kiinalaisella akupunkturistilla, jolla oli akupunktuurikoulutuksen lisäksi lääkärintutkinto Kiinasta ja lisäksi suomalaisista jatko-opinnoista lääketieteen väitöskirja Suomesta mutta ei ollut silti saanut suomalaisia lääkärinoikeuksia kun suomenkielen taito ei ollut riittävä.

Valvira on kai aina ollut vähän löperö virasto. Sen nimeä onkin muutettu moneen kertaan mutta lopputulos tuskin on paremmaksi muuttunut. Sillä oli muistikuvani mukaan ennen 'Terveydenhuollon oikeusturvakeskus' nimeä joku toinen yhtä juhlava mutta katteeton nimi - en vain saa palautettua mieleeni tuota nimeä.

Peppi Pitkätossu kirjat ovat rasistisia!

2011-11-10T00:21:00.001+02:00

Huhuh. Jotenkin tuntuu että meillä menee länsimaissa jo kaikki överiksi. Viimeisin älyttömyys on kun saksalainen rasismi tutkija havaitsee Peppi Pitkätossun rasistiseksi. Minusta voisi saman tien tuomita Tom Sawyerin ja Huckleberry Finnin ja kymmenet muut kirjat. Eikä tämä koske vain afroamerikkalaisia. Samanlaista herjaa on heitetty meksikolaisista, filippiiniläisistä ja miksei ihan kenestä tahansa. Varmaan kirjallisuudesta on tehtävä väritöntä ja hajutonta. Aluksi aletaan sensuuri lasten ja nuorten kirjoista mutta sitten laajennetaan koko alueelle. Muistelen Bradburyn Fahrenheit 451 kauhuskenaarioita.

Iltalehti avaa vielä kyselyn:
'Pitäisikö vanhoista satukirjoista poistaa rasistiset ilmaukset?'

Onneksi meidän kansa on vielä tervettä ja vastaa 97% "Ei pidä."

No, rasismihysteria tuntuu myyvän noita iltapäivälehtiä.

Keskiviikkoiltana tuli dokumenttielokuva Kanadan maahanmuuttomyönteisestä yhteiskuntapolitiikasta TV2:lta Silminnäkijä-sarjassa '
Silminnäkijä: Mamut tervetuloa!'. Elokuva löytyy noin kuukauden ajan Ylen Areenalta täältä. Kaikin puolin erittäin mielenkiintoinen dokumentti mutta sitä esitettäessä on kokonaan unohdettu kertoa, että Kanadan maahanmuutto on tarkkaan valikoivaa osaamisen, ammattitaidon ja kielitaidon suhteen. Eikä kuten meillä niin että tänne tulee ketä sattuu ja sitten heitä yritetään jättää palauttamatta takaisin ja yritetään sitten lähes toivottomia tapauksiakin elättää ja kotouttaa.

Kanadan maahanmuutosta oli Hesarissakin maaliskuussa lyhyt artikkeli. Jo otsikko kertoo olennaisen eron meidän maahanmuuttoon: 'Kanada kahmii koulutettuja maahanmuuttajia' eli siellä on nimityskin halutuille mamuille eli "taitotyöläiset".

Hälytyssireenien testaus

2011-11-07T14:49:00.001+02:00

Hetki sitten oli taas kuukauden ensimmäisenä maanantaina klo 12 hälytyssireenien testaus.

Ennen testausta annettiin joku puhuttu tiedote ja sireenin hälytyksen loputtua annettiin joku toinen puhuttu viesti. Molemmat puheviestit kuulostivat pelkältä puurolta eikä niistä saanut mitään selvää. Jos tarkoitus todella on, että kansalaiset saisivat hätätilanteessa kuulutuksesta jotain selvää niin pitäisi kyllä pikaisesti korvata vahvistin- ja kaiutinlaitteet sellaisilla, jotka toistaisivat äänet siten että niiden viestin voisi selvästi erottaa. Katastrofin sattuessa on myöhäistä uusia laitteita.

Ei ongelma uusi ole. Olen vuosikausia havainnut saman ongelman eri puolilla Suomea. Muutaman kerran on käväissyt mielessä jopa, että sireenit ja kuulutuslaitteet on hankittu viranomaisille parhaimmat lahjukset maksaneelta yritykseltä eikä silloin laadulla ole ollut niin kovin väliä.

Tuli mieleen joskus 1980-luvulla sattunut tapaus kun Pieksämäen maalaiskunnassa hälytyssireenit laukesivat vahingossa aivan muuhun kuin viralliseen testausaikaan. Kuukauden ja viikon päivä ja kellonaikakin olivat väärät. Tein siihen aikaan projektitöitä kotona ja ryntäsin huolestuneena työhuoneestani vaimon luo keittiöön. Keittiön ikkunasta näkyi noin 50-100 metrin päässä oleva pelto, jossa oli paraikaa 5-6 henkilöä tekemässä töitä. Avasin radion ja sieltä Yleisradion aseman kuullakseni mahdollisia hätätiedotteita.

Katsoimme pellolla edelleen rauhallisesti ja kiireettä työskenteleviä ihmisiä ja sama välinpitämättömyys tarttui meihinkin. Varmaan oli kyse vikahälytyksestä.

Kun radiostakaan ei kuulunut ei mitään hätätiedotetta eikä mitään kuulutusta tapahtuneesta väärästä hälytyksestä päätin soittaa meiltä muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalle paloasemalle - siihen aikaan oli käytössä lankapuhelimet käytössä. Tositilanteessahan nimenomaan kehotetaan avaamaan radio ja jättämään puhelimet rauhaan jotta linjat pysyvät vapaina mahdollisia tärkeitä viranomaispuheluja varten.

Paloasemalta myönnettiin aiheettoman hälytyksen lauenneen vahingossa ja että olin ylipäänsä ensimmäinen kyselijä. Ihmettelin palopäällikölle miksei Yleisradiolle oltu ilmoitettu vahingosta, jotta sieltä olisi voitu julkaista tiedote viallisesti lauenneesta hälytyksestä. Palopäällikköä myönsi ettei sellaista oltu älytty vaan oli oletettu että kansalaiset ymmärtävät kyseessä olleen vahingon.

Sinä iltana mietimme vaimon kanssa moneen kertaan, olemmeko me ihmiset näin turtuneita että emme reagoi aitoon hälytykseen. Turvallisuudesta puhuttaessa olen usein pitänyt tätä hyvänä esimerkkinä miten turhanpäiväisillä vahinkohälytyksillä ihmiset opetetaan olemaan reagoimatta hälytyksiin kun ei ne ennenkään olleet oikeita.

Oopperan räppi kulttuuriministerille

2011-11-07T12:46:00.000+02:00

Kun paljastui ettei ministeri Paavo Arhinmäki ollut käynyt koskaan oopperassa vaikka sekin hänen hallinnonhaaraansa kuuluu tekivät oopperalaiset mainion räpin musiikkivideona ministerille aiheesta. Onneksi ministeri Arhinmäki on tunnetusti huumoria ymmärtävä kaveri ja varmasti tarttuu vinkkiin.

Nova ryhmän johtajat viattomina syytteessä

2011-11-04T17:46:00.000+02:00

Muistelen muutama vuosi sitten lukeneeni noiden Nova yhtiöiden johtajien hulvattomasta rahan käytöstä. Elettiin kuin Saudi-Arabian öljymiljonäärit. Yhtiöillähän oli paljon rahaa ja kassavirtaa mutta ei ne olleet omia rahoja kun samaan aikaan oltiin korvia myöten veloissa.

Olen nähnyt tuollaisia yrittäjiä ennenkin. Kun kassassa on rahaa kuvitellaan että menee hyvin ja sitä sitten käytetään hulvattomasti turhuuksiin ja luksukseen. Kun sitten tulee maksuun veroja, ennakonpidätyksiä, eläkevakuutusmaksuja yms silloin valitetaan kuinka ankeaa on yrittäjän elämä. Ja miten verot vie kaiken.

Eivät nämä Nova-johtajat laskutaidottomia olleet. He olivat vain häikäilemättömiä ja taitavia uhkapelureita. Olen minä nähnyt ennenkin mitenkin kaverit, jotka eivät maksa laskujaan ollenkaan tai ei ainakaan ajallaan ajelevat muhkeilla öky-mersuilla ja -bemareilla. Nykyään myös audeilla tai vastaavilla. Sitten kun oikein snobbaillaan hankitaan omilla nimikirjaimilla varustettu rekisterikilpi. Tosin hankkii niitä oikeasti rahakkaatkin omaksi ilokseen.

Kun näitä uutisia lukee voi vain pyöritellä silmiään.
Nova-kolmikolle vaaditaan ehdotonta vankeutta
Yli-Saunamäki turvautui ammattiapuun: Aloitan uuden elämän
Nova-tuhlailun huippu: Tapani Kansan keikkoihin yli 160 000 euroa!
Syyttäjä: Nova Groupissa posketonta tuhlausta

Ja sitten nämä vakioselitykset ankeista ajoista:

Merisalon avustaja: Novan rahat hukkuivat taantumaan

Minulla on näkemys, että kyse on vain puhtaaksi viljellystä narsismista.

Homeongelma asunnossa

2011-11-03T12:46:00.000+02:00

Olen minäkin törmännyt muutaman kerran homeongelmaan. Ja saattaa olla että olen saanut keuhkoahtaumataudin juuri homeesta. Sen tutkiminen ja osoittaminen on vain mahdottoman vaikeaa.

Ensimmäisen kerran törmäsin homeongelmaan asuessani Pieksämäen maalaiskunnassa. Asuimme kolmikerroksisen kerrostalon keskimmäisessä kerroksessa.

Minun perheessäni ei ollut vaivoja joita olisimme mitenkään voineet tunnistaa homeongelmasta johtuviksi. Mutta yläkerrassa asui kaksilapsinen perhe ja heillä oli jatkuvasti kaikenlaisia vaivoja. En koskaan perehtynyt tarkkaan asiaan koska jotenkin sairauksia aiheuttava homeongelma 1980-luvulla tuntui silloin hiukan huuhaalta. Seudun nimi jolla asuimme oli muuten Huuha.

Perheen äiti oli terveydenhoitaja ja hyvin sitkeä homeongelmaan viittaavissa epäilyissään. En tiedä saiko hän jostain tukea epäilyilleen mutta hän oli periksi antamaton. Talo oli 1970-luvun alussa rakennettu kerrostalo ja siellä oli koneellinen ilmastointi. Muistaakseni hän epäilikin puhdistamattomia ilmastointihormeja homepesäkkeiksi. Hän sai kunnallisen terveystarkastajan suorituttamaan hometutkimuksia ja -mittauksia.

Nyt tulikin mielenkiintoinen yksityiskohta. Kunnallinen terveystarkastaja antoi lausuntonsa ja siinä todettiin sisäilman mitattujen arvojen olevan sallituissa rajoissa. Mutta naapurimme rouva olikin sekä sitkeää että asiantuntevaa sorttia ja hän vaati saada tietoonsa suoritettujen mittausten numeeriset lukemat. Pitkän taistelun jälkeen hän sai myös nuo tutkimustulokset. Tulos olikin shokki. Eivät homeitiö-arvot olleet minkään sallittujen raja-arvojen sisällä vaan ylittivät ne roimasti. Siis kunnallinen terveystarkastaja yritti pimittää uhreilta totuuden olihan. En tiedä oliko selityksenä, että kiinteistö oli kunnan omistama.

Olen myöhemmin törmännyt samanlaiseen koneellisen ilmastointikanavan home-epäilyyn samoihin aikoihin 1970-luvun alussa rakennetussa kerrostalossa.

Mutta olen törmännyt toiseenkin home-epäilyyn. Nyt omassa asunnossani. Muutimme hyvin pian tuon homejutun jälkeen Pieksämäeltä Kuopioon. Emme muuttaneet tuon homeongelman vuoksi, koska emme kokeneet olleemme sen uhreja. Muutimme opettajan harrastaman koulukiusaamisen vuoksi. Saatan joskus kirjoittaa aiheesta.

Muutimme Kuopiossa vastavalmistuneeseen rivitalon tyyliseen pienkerrostaloon. Olimme siis ensimmäiset asukkaat kyseisessä asunnossa, joka valmistui vain muutamia päiviä ennen muuttoamme. Kun asunto oli ihan uusimme uskoimme toki muuttaneemme homeesta vapaaseen asuntoon.

En muista kauanko olimme asuneet asunnossa, ehkä muutaman vuoden, kun kylässä kävi ensimmäistä kertaa eräs rakennusmestari-tuttavani. Välittömästi eteiseen astuttuaan hän nuuhkaisi sisäilmaa ja sanoi välittömästi, että täällä on hometta. Olin kovin yllättynyt sillä talossa ei ollut tiedossa mitään yllättäviä kosteusvaurioitakaan joka on yleinen homevaurioiden syy.

Homeselitys olikin erikoinen. Rakennusmestari oli ammattimies ja kertoi minulle todennäköisen selityksenkin. Betonipinnoilla käytetään muovimattojen alla tasoitteita. Ne sekoitetaan veden kanssa ennen käyttöä. Villakoiran ydin onkin juuri tuossa. Koko sekoitettu tasoitemassa on käytettävä nopeasti kerralla. Sitä ei pidä sekoittaa liikaa kerrallaan koska sitä ei saa mennä uudestaan jatkamaan vedellä. Jos sitä jää yli se on käyttökelvotonta.

Rakennusmestarituttavani kertoikin, että hyvin usein rakennusmiehet pyrkivät olemaan säästäväisiä ja jatkavat vedellä tuollaista edellisenä päivänä yli jäänyttä tasoitetta. Hänen kertomansa mukaan siinä muhi piilevä hometta aiheuttava kosteusongelma. Uudelleen sekoitettu tasoite ei kuulema enää kokonaan kuivunut siihen sisältyvien orgaanisten aineiden vuoksi.

Ymmärrän rakennusmiesten säästäväisyyden. Totta kai mitään rakennusaineita ei saa mennä hukkaan. Ja jos ei ymmärrä tuollaista orgaanista ainetta sisältävää tasoitetta niin kosteusongelma on valmiiksi sisäänrakennettu.

Sain tyttäreni terveystarkastajakaverilta hyviä neuvoja kun aloin ihmetellä miten sain keuhkoahtaumataudin melkein kymmenen vuotta myöhemmin kun olin lopettanut tupakoinnin. Eikä terveyskeskuslääkäri oikein suostunut ymmärtämään muuta kuin tuon kaikkien sairauksien perusaiheuttajan eli tupakan. Terveyskeskuksissa tuntuu tupakka ja alkoholi olevan syy kaikkiin vaivoihin. Olenko itse altistunut homeelle selviää verikokeella, mutta se ei kerro milloin elämänsä aikana tuolle homealtistukselle on joutunut. Homeen läsnäolon asunnossa havaitsee selvimmin ummehtuneen multaisesta hajusta. Mutta eihän se todistukseksi kelpaa.

Terveyskeskuslääkäreille tuntuu homeongelmasta keskusteleminen olevan piinallista. Siihen voi olla kaksikin syytä. Yksi on, että lääkäri ei halua joutua mihinkään kiistaan erotuomariksi. Hyvin ymmärrettävää. Sitten on mahdollisuus, että lääkäri ei kerta kaikkiaan ymmärrä koko homeongelmaa ja arvelee potilaan sairastavan hypokondriaa.

Mielenkiintoinen homeaihetta käsittelevä sivusto on tässä.

Itse olen homeasioissa maallikko joten en vastaa ylle kirjoittamastani. Toistan vain mitä minulle on kerrottu ja kerron joitain niistä tekemiäni loogisia johtopäätöksiä. Itse pidän kuulemiani asioita kuitenkin tosina.

Vielä kerrostalon elinkaaresta

2011-10-29T07:36:00.000+03:00

Kirjoitin tämän vuoden helmikuussa kerrostalojen elinkaaresta jonka olin jossain asiantuntijoiden vetämässä televisio-ohjelmassa kuullut noin 40 vuodeksi niiden talojen osalta jotka rakennettiin 1950-60 luvulla.

Nyt luen Taloussanomista tuoreen jutun että niitä seuraavina vuosikymmeninä eli 1960-1970 luvulla talojen elinkaari oli vielä lyhyempi 30 vuotta:

'1960–70-luvulla talot rakennettiin kestämään 30 vuotta. Nyt se 30 vuotta on mennyt, sanoo, Rakennustarkastusyhdistys RTY:n puheenjohtaja Pekka Virkamäki. '
Perkele. Pitäisikö nuo rakennuttajat ja rakennustarkastajat laittaa syytteeseen viattomien kansalaisten petkuttamisesta? Missä kerrottiin 1950-1970 luvulla uusien ja kalliiden asuntojen elinkaaren muodostuvan 40-30 vuodeksi?

Irvokkaaksi tuollainen kerrostalon 30 vuoden elinkaari muodostuu nykyään kun asuntolaina otetaan 25-30 vuodeksi. Eli juuri kun olet saanut asuntosi maksetuksi se onkin saavuttanut elinkaarensa pään. Ja ellei sitä pureta sen korjauskustannukset muodostuvat melkein uutta vastaavan hintaiseksi.

Hitto. Usein on puhuttu että auto on huono sijoitus. No niinhän se varmaan on mutta jokainen ostaja tietää ostaneensa hyödykkeen joka kuluu, vanhenee ja menettää arvonsa. Mutta kun ostat auton vaikkapa 3-4 vuoden maksuajalla saat sentään sen jälkeen ajaa vielä aika monta vuotta täysin maksetulla autolla. No, ero on sitten työsuhde-leasing autoja ajavien tilanne. Hehän saavat yleensä taas alleen uuden auton 3 vuoden kuluttua mutta useimmat myös tietävät maksavansakin siitä ihanuudesta.

Tämä asuintalon 30 vuoden elinkaari korostuu mielessäni kun vertaan sitä isoisoisäni Pietariin v 1901 perheelleen rakennuttamaan 'omakotitaloon', josta kirjoitin blogissa otsikolla Taiteesta vain viikko sitten. Talon 100-vuotisjuhlaa vietettiin v 2001 eli se on nyt jo 110 vuotta vanha. No rakennusaineena olikin käytetty mm graniittia. Ja tuossa 4 vuotta sitten kerrostalon elinkaaresta kirjoittamassani jutussa mainitsin sukulaisteni 1700-luvulla rakennetusta kerrostalokiinteistöstä Pariisin keskustassa.

Isäni laskikin usein leikkiä miten hänen isoisällään oli tapana tehdä hyvin perusteellista ja huolellista työtä. Ja samanlainen oli isäni perusarvo ja sitä elämänviisautta hän istutti minuunkin. Kirjoitin neljä vuotta sitten aiheesta otsikolla 'Mitä opin vanhemmiltani'. En tiedä olenko saanut sitä arvoa "jos teet jotain niin tee se saman tien kunnolla ja huolellisesti" siirrettyä lapsilleni eksplisiittisesti mutta toivon niin.

Tarkkaan investointiensa takaisinmaksuajoista huolehtivat kiinteistösijoittajat ja Novo Groupin kaltaiset "kiinteistökehittäjät" purkavatkin surutta keskustan vanhojakin kiinteistöjä "kehittääkseen" niitä tuottavampaan suuntaan. Siinähän käytetään usein hyväksi poliittisia suhteita kaavoituksesta päättäviin, sillä he voivat yhdellä rakennusoikeutta lisäävällä kynänvedolla luoda uutta omaisuutta lähes tyhjästä.

Ehkä me Suomessa olemmekin metsäläisiä, joille tuollainen jatkuva alas repiminen hyvin sopii. En ole mikään kovin suuri Alvar Aalto fani mutta mieleeni tulee silti suojelukohteeksi Helsingin Katajanokalla paraatipaikalla sijaitseva Aallon suunnittelema entinen Enso Gutzeitin marmorinen pääkonttori. Sitähän kilvan erilaiset kiinteistökehittäjät himoitsevat ja yrittävät vähätellä sen arkkitehtonisia arvoja vain saadakseen luvan rakentaa tilalle jotain älyttömämpää mutta sijoittajilleen hyvin tuottavaa. Aina välillä hävettää. Ihme ettei suunnitella Katajanokan Uspenskin katedraalin purkamista tai jos vaikka pantaisiin uusiksi koko Senaatintorin alue - mitä niitä vanhoja elinkaarensa pään jo ohittaneita röttelöitä suojelemaan. Tulisi hyvä paikka uudelle jättiläis-Prismalle ja Citymarketille ;)

Ministeri paljastaa - maahanmuuttokriittisyys onkin verhottua rasismia

2011-10-26T11:34:00.000+03:00

No nyt kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki paljasti sen.

Lainaus tuosta puheesta:

'Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen mielestä maahanmuuttokriittisyyteen verhoiltua rasismia ei ole syytä tukea julkisilla varoilla. Tasa-arvo- ja nuorisoasioista hallituksessa vastaava Arhinmäki puhui tänään valtakunnallisessa nuorisotyön järjestöpäivässä.

Arhinmäki muistuttaa, että nuorisolain lähtökohtina ovat muun muassa yhdenvertaisuus, tasa-arvo, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys.'

Kuin parhainkin ennustaja tai parapsykologi ministeri näkee maahanmuuttoon kriittisesti suhtautuvien verhotun rasismin. Tuo tarkoittaa käytännössä ettei maahanmuuton epäkohtia saa huomata eikä ainakaan sovi niistä puhua tulematta leimatuksi rasistiksi. Huhuh. On siinä suukapula avoimelle ja vapaalle keskustelulle.

Olikos muuten sananvapaus enää jäljellä viime perjantaina hyväksytyssä muutetussa Suomen perustuslaissa: Vai onkohan sekin jo luovutettu Brysselin komissaareille. Niin luitte Wikipediasra ihan oikein:

'Komissaari oli Neuvostoliiton kommunistipuolueen erityinen edustaja Puna-armeijassa.
Politrukki on poliittinen komissaari armeijassa; käytössä Neuvostoliitossa ja Kiinassa.
Kansankomissaari oli vuosina 1917–1946 ministeriä vastaava asema'

Taitaa ikä tehdä minut vain koko ajan kärttyisämmäksi. Että sellaista.

Päivän musiikkianti

2011-10-23T19:11:00.000+03:00

Innostuin taas vaihteeksi musiikin kuunteluun kun löysin tekemäni kokoomalevyn (DVD jossa musiikki mp3 muodossa) mieleisestäni etnomusiikista. Kirjasin ihan ylös paperille eri alueet, että muistan ne tässä kirjoituksessa mainita.

Alku tuli kreikkalaisesta musiikista. Osa on aitoa kansanmusiikkia mutta suurin osa Theodorakiksen tai Hatzidakiksen säveltämiä.

Sitten seuraasi Bessarabian rytmejä ja seassa muuta yhtä kiihkeää Balkanin musiikkia. Lähinnä mustalaismusiikkia Romaniasta ja Bulgariasta.

Sitten ranskalais-espanjalais-arabialainen löytöni Alabina ja israelilainen laulajatar Ishtar.

Sitten etnomusiikkia Afrikasta. Etunenässä kuuluisa Youssou N'Dour ja toisena suosikkina yhtye nimeltä Toure Kunda.

Flamencoa minulla on paljon. Aikaisemmin kuuntelin sitä enemmän mutta kyllä se vieläkin saa jalat hytkymään musiikin sykkeessä.

Samaisen niemimaan Portugalin fadot kuuluvat myös musiikilliseen matkaani. Portugalin kieli kuulostaa niin kovin pehmeältä kun vertaa sitä espanjaan. Amalia Rodrigues on klassikko mutta kivoja tulkintoja on nuorehkolla Marizallakin.

Sitten kuuntelin yhtä kestosuosikkiani, suomalaista etnomusiikkiyhtyettä, Piirpauketta. En voi ymmärtää, miksei Piirpauke nauti suurempaa suosiota Suomessa. Keski-Euroopassahan he ovat kestosuosikkeja.

Muutaman intialaisen ragan kautta tullaan seuraavaan genreen nimittäin juutalaiseen klezmer musiikkiin. Intialaisia ragoja minulla ei ole kovin montaa ja ne ovat aika raskaita kuunneltaviakin. Mutta klezmer musiikkia sitten minulla riittääkin.

Erikoinen löytöni on myös Amr Diab ja Shakira yhdessä. Erikoisen eksoottista ja luen nekin etnomuusiikin genreen.

On minulla muutakin mielimusiikkia tottakai. Kolme kova BBB:eetä eli Bach, Beethoven ja Brahms ehkä Mozartilla ja Tshaikovskilla ryyditettynä. No. ei mennä nyt enää tuolle puolelle kun en ole niitä tänään kuunnellut. Olenpahan kirjoittanut niistäkin otsikolla 'Miten musiikkimaku muuttuu'.

Taiteesta

2011-10-22T03:01:00.000+03:00

Katselin muutama päivä sitten matkailuelokuvaa Barcelonasta. Itse kävin siellä juhlistamassa 60 v rajapyykkiäni.

Vaikka nuorempana matkailualalla työskennellessä tulikin matkustettua ei Barcelonassa tullut käytyä. Sekä minä että vaimoni ihastuimme Katalonian suuren pojan Antoni Gaudin arkkitehtuuriin, jossa oli paljon Art Nouveau'ta. Meillä usein myös jugend-tyyliksi nimitetty.

Gaudi tuli mieleen myös kun nuorin tyttäreni kävi syyskuun alkupuolella Pietarissa ja kävi katsomassa isoäitini isän aivan 1900-luvun alussa rakennuttamaa taloa. Talon suunnitellut arkkitehti rakensi samoihin aikoihin myös kuuluisan Fabergen kultasepänliikkeen toimitalon.

Pietarissa oli siihen aikaan tiukat rakennusmääräykset ja talo oli ensimmäisiä ellei peräti ensimmäinen tuollaista modernia rakennustyyliä edustava rakennus Pietarissa. Noista kuvista näkyy myös erilaiset koristekuviot ja ikkunapielet ja koristeellisiksi taotut aidat ja portit.

Kaksikerroksisen rakennuksen alakerrassa oli isoisoisän huolintaliike ja 2. kerroksessa oli suurperheen ja palveluskunnan asuintilat. Isäni syntyi tuossa talossa ja asui siinä ensimmäiset elinvuotensa. Talo on ollut sen verran jykevärakenteinen että se on säilynyt ilman suurempia vaurioita nyt jo yli 100 vuotta. Nyt kun Venäjällä jo hiukan arvostetaan juuriakin on tuosta isoisoisäni talosta muodostunut Pietarin uudemman arkkitehtuurin muistomerkki ja nähtävyys.

En tiedä onko viehtymys Art Nouveau'hon tai jugendtyyliin minulla geeneissä mutta olen pitänyt lähes vuosittaista vierailua Eliel Saarisen Hvitträskissä mukavana pikku retkenä.

Ja lähes yhtä vaikuttava on Akseli Gallen-Kallelan koti Tarvaspää Espoossa.

Mutta muutenkin aloin miettiä taidemakuani. Salvador Dali on ollut niin pitkään kuin muistan ihailuni kohde. Gaudin tavoin Katalonian suuria poikia hänkin. Niinpä muistelen kirjoittaneeni lempitaiteilijoista vajaa kaksi vuotta sitten kun olin löytänyt Maurits C. Escherin näyttelyn Helsingistä.

Kuvanveistossakin minulla on omia suosikkeja kuten esimerkiksi Alberto Giacometti. Ja meinasin ihan unohtaa kotimaisen mestarin Mauno Hartmanin. Mauno Hartmanin tunnettuja töitä ovat valtavat ja erikoiset puurakennelmat mm Helsinki Vantaan lentokentällä.

Tuli mieleeni tässä kirjoittaessani toimittaja Timo T.A. Mikkosta kohdannut aivoinfarkti, joka vei hänen näkönsä - ainakin joksikin aikaa. Paljon lievemmän aivoinfarktin läpikäyneenä on surullista älytä miten tärkeä aisti on ihmiselle näkö. Jotenkin tuntuu niin epäoikeudenmukaiselta kun mies on hoikka ja urheilullinen eikä polttanut tupakkaa niin silti sai pahan aivoinfarktin. Ei näe Timo T.A. Mikkonen kauniita taideteoksia. Veistoksia pystyy ehkä käsikopelolla aistimaan mutta pahalta tuota tuntuu ajatella jos olisi omalle kohdalle sattunut.

No, olisihan noita taitelijoita lisääkin. Kovasti pidin suomalaisen mustalaistaiteilija Juhani Harrin neorealistisista, kuten hän niitä itse nimitti, teoksista. Hän oli myös tuttavan tuttavana hyvänpäiväntuttuni.

Että sellaista.

Vallankumousmusiikkia

2011-10-17T21:07:00.003+03:00

Viikonloppuna tuli Yleisradion Teema-kanavalta 1970-luvulla tehty musiikkiohjelma, jossa sen ajan vasemmistolainen laululiike lauloi mukaansatempaavia vallankumouslauluja.

Minä tunnustan pitäneeni aikoinaan kovasti noista lauluista ja kyllä ne sykähdytti nytkin sydänalaa. Laulut olivat mukaansa tempaavia eikä niiden sanoituksissakaan minusta mitään vikaa ollut. Kovin olivat ihanteellisia eikä siinäkään sinänsä mitään pahaa minusta ollut. Mutta ongelmallisena oli kokenut laululiikkeen takana olevat taistolaiset yms. Heidän poliittiseen ideologiaan en koskaan saanut oikein mitään tuntumaa. Vaikka tasa-arvo ja hyvinvointia kaikille olivat nekin ihan hyviä tavoitteita niin keinoista niiden saavuttamiseksi olin aina eri mieltä. Olin lukuisilla ulkomaanmatkoillani nähnyt ihan riittävästi sosialististen yhteiskuntien "ihanuuttaa" etten minä sellaista Suomeen olisi halunnut.

Mutta musiikki oli ihanaa ja kuuntelin sitä lumoutuneena muutaman tunnin. Ja televisio-ohjelman loputtua soitin vielä levyiltä Agit-Propin ja Kom-teatterin musiikkia.

Miljardin arvoinen yritys?

2011-10-14T11:03:00.000+03:00

Rovio niminen kännykkä- ja tietokonepelejä valmistava ohjelmistoyritys onnistui Angry Birds nimisellä ohjelmallaan tunkemaan maailmanlaajuisille pelimarkkinoille. Hienoa.

Mutta ihan älytöntä. Tuon hyvään alkuvauhtiin päässeen startup yrityksen arvoksi on arvioitu yli miljardi dollaria eli yli 700 miljoonaa euroa. C'moon. Joku tolkku sentään tuollaisessakin.

Totta kai olen iloinen kun suomalainen alan yritys menestyy kansainvälisesti. Mutta hiukan mietityttää mistä tuollaiset giganttiset arviot otetaan. Miljardi dollaria on sentään käsittämättömän suuri summa rahaa tuollaisen yrityksen arvoksi jolla ei ole mitään konkreettista - sanoisinko käsin kosketeltavaa.

Muutamia kymmeniä miljoonia ymmärtäisin vielä hyvin mutta miljardi on sittenkin miljardi. Mutta eihän ne nykyään ole valtiollekaan kuin pikkusummia niin kai sitä pitää minunkin vain oppia uusiin mittakaavoihin.

Pankkien pääomittaminen

2011-10-09T03:12:00.000+03:00

Tuo ilmaisu on viime aikoina tullut yhä useammin esiin mediassa eräänä isona kansallisena ratkaisuna pankki- ja rahajärjestelmän pystyssä pitämiseksi.

Meillä Suomessa on yhdenlaista kokemusta pankkien pääomittamisesta. Vuoden 1992 laman seurauksena haluttiin turvata työllisyyden ja yritystoiminnan jatkuminen. Esko Ahon johtama hallitus päätti että se tehdään parhaiten tukemalla pankkeja, jotka sitten vuorostaan kanavoivat tuen yritysmaailmaan. Perusteltuja soraääniä kuului valitusta pelastamistavasta ja niissä epäiltiin koko tuen valuvan pelkkään pankkien pelastamiseen kuten sitten kävikin. Kun valtio lupasi korvata pankkien luottotappioita avattiin melkoinen Pandoran lipas. Pankit ryhtyivät kilvan ns panemaan lihoiksi asiakkaitaan ja tapahtuikin melkoinen omaisuuksien uusjako.

Edellä oleva kuvaus ei ole mitenkään tarkka analyysi tapahtuneesta mutta eräänlainen tiivistelmä.

Yllättävää oli, että lainoittaessaan vaarassa olleita pankkeja valtio lahjoitti ja lainasi rahaa vaatimatta suuremmin mitään vastineeksi. Kyllä julkisuudessa oli paljonkin ja hyvin arvovaltaisiakin puheenvuoroja, että jos pankeille annetaan rahaa niiden pelastamiseksi on saatava jotain vastinetta omistuksen muodossa. Eli rahaa olisi annettu pankeille vain oman pääoman ehdoilla.

No sehän ei sopinut, että valtio tulisi pankkien osaomistajaksi. Pankit ja niiden omistajat luonnollisesti kavahtivat ajatusta. Sehän olisi haiskahtanut pankkien kansallistamiselta ainakin osittain. Esko Ahon hallitus ei moista ajatusta ottanut kuuleviin korviinsa.

Kun Saksassa oli vaikeuksia pankki- ja rahajärjestelmässä siellä tuntui aivan ehdottomana vaatimuksen valtion tuelle olevan, että pankeille annetaan rahaa vain oman pääoman ehdoilla eli osakkeita vastaan. Kun sitten ajat paranevat voidaan osakkeet myydä hyvästä hinnasta ja saada valtion rahat sillä tavoin takaisin.

Nyt euron ja eurovaltioiden kriisin jatkuessa puhutaan mediassa yhä useammin miten tärkeää olisi pelastaa pankkitoiminta. Ja ratkaisuna olisi, että kukin maa pelastaa omat pankkinsa niitä pääomittamalla mutta jos niillä mailla ei ole rahaa voitaisiin siihen käyttää yhteisiäkin rahoja.

Ja vetoomuksena on noissa, että ensisijaisesti olisivat velvollisia tuohon pääomittamiseen pankkien omistajat. Tuossa minun epäluuloni heräsivät! Mitäpä jos entisillä omistajilla ei ole pääomia tai eivät jostain muusta syystä halua sijoittaa varojaan uhkarohkeiksi kokemiinsa hankkeisiin.

Nyt herääkin kysymys että miten julkinen valta tulee avuksi ja auttaa noiden pankkien pelastamisessa ja samalla turvaa entisten omistajien omaisuuden säilymisen?

Minusta pulassa olevien pankkien kansallistaminen vaikkapa osittain siten että valtiot ryhtyisivät osakkaiksi olisi oivallinen pelote - miksi muuten pääomapiirit rahojaan huonossa jamassa olevaan pankkiin sijoittaisivat. Mutta pelko että valtio tulisi mukaan edes osaomistajaksi olisi oiva porkkana - vai olisiko se kuitenkin peräti keppi?

Nämä ovat ihan maallikon ajatuksia. En ole pankkitoiminnan asiantuntija. Yritän vain pelkällä valveutuneen rivikansalaisen maalaisjärjellä mietiskellä vaihtoehtoja ennen kuin meille tarjotaan mediassa se yksi ainoa ja oikea vaihtoehto.

Saas nähdä miten pankit aiotaan pelastaa.

Vielä ns maalaisjärjen käytöstä

2011-10-08T15:00:00.000+03:00

Kirjoitin maaliskuussa 2009 kirjoituksen Terve maalaisjärki amerikkalaisittain. Kirjoituksesta oli linkki tuohon Barry Schwartzin loistavaan esitelmään 'On Our Loss of Wisdom'.

Lokakuussa 2009 muistutin vielä asiasta kirjoituksella ja viittasin siellä vielä Barry Schwartzin toiseen videoluentoon 'On the Paradox of Choice'.

Vaikka olen jo virallisesti eläkkeellä minua edelleen kiinnostaa kaikki tavat millä yritykset pystyvät nostamaan itsensä keskinkertaisuuksien yläpuolelle ylivertaisiksi osaajiksi. Omille lapsilleni olen yrittänyt opettaa miten kilpailuyhteiskunnassa voi pärjätä 'puhtain asein' kunhan kuuluu oman alansa parhaimmistoon. Jos pysyt keskinkertaisena olet vaarassa hävitä kilpailussa. Olen nähnyt myös miten jotkut voivat pärjänneet myös machiavellimäisellä juonittelulla ja kyynärpäätaktiikalla, mutta samalla havaitsee, että he ovat saaneet sielulleen vammoja. Ainakin minun arvomaailmassa tuo ylivertainen osaaminen on ylivoimainen ja eettisesti tasokas tapa pärjätä. Ja sitten tietenkin aina tarvitaan vielä hiukkanen onnea.

Mutta minun piti kirjoittaa että nyttemmin näistä aiheista on ilmestynyt Barry Schwartzin kirjoittamat noiden videoesitelmien nimiset kirjat. Huomasin eilen Amazonista ja tilasin. Katsotaan onko yhtä herkullista luettavaa kuin oli videoesitelmien kuunteleminen.

Suomen saamat "vakuudet"

2011-10-04T10:19:00.000+03:00

Yleensä en näihin isoihin poliittisiin kiemuroihin viitsi puuttua. En tunne itseäni niissä asioissa kovin asiantuntevaksi ja moni bloginpitäjä kirjoittaa paljon terävämmin niistä aiheista.

Huhuh. Suorastaan nauratti miten meidän valtiovarainministeriä vedettiin EU:ssa talutushihnassa ja syötettiin vakuusratkaisu. Siitä ei oikein tiedä pitäisi nauraa vai itkeä vai tehdä molempia samaan aikaan.

Haluaisin nähdä minkälaisessa pankkitoiminnassa hyväksyttäisiin vakuus vain 1/5 osalle lainasummaa kuten tässä nyt tarjotaan. Ja ehdot Suomen rahan siirrolle on monin verroin kovemmat kuin muille maille. Ja vakuudet on sidottu 15-30 vuoden ajaksi. Heheheh.

Siksi yksikään muu EU maa ei halunnut noita "vakuuksia". Törkeää oli minusta se, että tuolla vakuusjutulla vielä tehtiin julkisesti ja härskisti pilaa Suomen kustannuksella. Suomalainen komissaari Olli Rehn vielä osallistui leikinlaskuun kun olisi ollut tyylikkäämpää olla ihan hiljaa. Mutta on noista Suomen komissaareista ennenkin tullut havaittua että elettyään riittävän kauan Brysselin lihapatojen ja limusiinien ääressä ja yltäkylläisyydessä ympäröivä todellisuus vääristyy.

Säälitti katsoa meidän valtionvarainministeri Jutta Urpilaista kun hän yritti totisella naamalla selittää televisiossa katsojille miten Suomi sai nyt haluamansa vakuudet. Eikä ehkä samaa aatesuuntaa kannattava toimittaja kehdannut vakuuttelua mitenkään kyseenalaistaa.

Mediatemppu on tehty.

Nyt jään mielenkiinnolla odottamaan perussuomalaisten kannanottoa. Tulee mieleen taas Hans Christian Andersenin satu 'Keisarin uudet vaatteet'. Saa nähdä minkä kannanoton Soini ottaa saatuihin vakuuksiin.

Demimondi

2011-10-03T13:56:00.000+03:00

En ole vuosikymmeniin kuullut kenenkään käyttävän ilmaisua "demimondi". Suomenkielinen wikipedia ei edes tuntenut sanaa. Englanninkielinen sentään tunsi.

Minä olin kuullut sen nuoruudessani ja sillä tarkoitettiin niissä yhteyksissä paheellisia naisia. Se oli kai jotenkin sofistikoidumpaa kuin puhua huorista ja saattoi myös olla että demimondi oli hienompi kuin prostituoitu. Sanoilla leikittelyä.

Vanja vai ryssä? Sotavangeista Suomessa.

2011-10-03T03:37:00.000+03:00

Yleisradio tekee minun mielestäni tärkeää julkisen palvelun tehtävää mm laadukkailla dokumenteillaan.

Katselin sunnuntai-iltana TV2:lta Dokumenttiprojektin osaa Jäämarssi. Se kertoo jatkosodan aikaisista sotavankileireistä.

Taas on kehuttava Ylen Areena arkistoa. Sieltä tämä ohjelma löytyy tietokoneella netissä katsottavaksi mutta valitettavasti vain 7 päivän ajan. Eli jos ette nähneet ja olette kiinnostunut niin pitäkää kiirettä.

Läheiseen tuttavapiiriini on kuulunut sodanaikana tuollaisen vankileirin päällikkönä ollut nyt jo edesmennyt upseeri. Hyvin silotellun kuvan olin häneltä saanut noista sotavankileireistä. Vaikka en häntä minään "sotahulluna sadistina" koskaan pitänytkään niin oli minun "ryssäläisyyteni" (mukaan luettuina sivariuteni ja henkinen vasemmalle kallistumiseni - ei enää mutta siihen aikaan) hänelle ongelma vielä 1960-70 luvulla.

Eräs kuriositeetti tuli ohjelmassa esiin. Jossain sotavankileirillä kutsuttiin sotavankeja yleisesti 'vanjoiksi'. Muistaakseni sotavankileirin johto ellei sitten ollut itse kenraaliluutnantti Oesch piti sitä liian lempeänä puhuttelumuotona ja antoi määräyksen käyttää 'ryssä' nimitystä ja perusteluna oli jotain siihen tyyliin, että ryssä on aina ryssä.

Yleisradion eläkkeellä oleva toimittaja Reijo Nikkilä on tehnyt ison työn dokumentoidessaan ennen kaikkea Neuvostoliittoon jääneiden suomalaisten sotavankien elämää mutta on hän tehnyt dokumentin neuvostoliittolaisista sotavangeista Suomessa nimeltä 'Ryssä perkele - sotavankina Suomessa'.

Nyt nähty dokumentti oli todennäköisesti aika totuudenmukainen. Ei suomalaiset tuon dokumentin mukaan niin pulmusia olleet kuin sodan jälkeen on yritetty esittää. Toisaalta ymmärrettävää. Kyllä tuollaiset kokemukset ovat traumaattisia ja varmaan mielellään muistoissa halutaan nähdä myönteisiä puolia ja yritetään unohtaa. Ei varmaan pahoja tehneetkään halua myöntää tehneensä pahoja. Niin se vaan on.

Toisaalta minulla on ollut käytettävissäni pienehkö arkisto isäni aikoinaan keräämiä lehtileikkeitä sota-ajan lehdistä. Aika ikävää luettavaa mutta toisaalta kai jo silloin 1940-luvulla sodankäynti oli totaalista ja kansalaisten asennemuokkaus sotapropagandalla oli tärkeää puolustustahdon ylläpitämiseksi.

Dokumentissa kerrottu marskin henkilökohtainen hanke pyytää muiden tietämättä apua kansainväliseltä Punaiselta Ristiltä sotavankiasiassa osoittaa, että hän oli vielä sellainen klassinen vanhan ajan sotilas, jolle kunnia ja vihollisenkin edustajien asiallinen kohtelu olivat tärkeitä. Ja siihen häntä tietenkin velvoitti myös aateluus - Noblesse Oblige.

Dokumentin jälkeen jäi paha maku. Sota on sotaa - kuten dokumentin mukaan kenraaliluutnantti Oesch jossain vaiheessa oli sanonutkin kun oli puhe sotavankien huonosta kohtelusta. Dokumentin jälkeen minä mietin enemmän kuinka paljon meille kansalaisille saadaan ja voidaan pimittää totuutta. Kun sodan lopputulos alkoi varmistua niin jossain annettiin ohjeet hävittää arkistoja useammalta vuodelta - eli kyllä noissa hommissa työskennelleet tiesivät toimineensa väärin. Toinen asia jota myös jäin aprikoimaan on minun vakaa käsitys miten aivan kunnolliset ja hyvät ihmiset sopivissa olosuhteissa syyllistyvät vaikka minkälaisiin hirveyksiin. Viittaan toissa päivänä täällä kirjoittamaani "Milgramin tottelevaisuuskoe". Tämä Jäämarssi dokumentti vahvisti tuota käsitystäni miten vaarallinen on johtajavaltainen käskytysympäristö kuten armeija, kun sinne pääsee johtaviin asemiin eräänlaista "pyhää sotaa" käyviä käskyttäjiä.

Minun kaltainen ikuinen purnari ja auktoriteetteja vastaan hangoittelija istuisi noissa ympyröissä todennäköisesti jatkuvasti putkassa tai vankilassa ellen sitten sopeutuisi ihan samalla tavoin kuin muutkin ihmiset noita hirveyksiä tekemässä. Ja kun vaara tulla vastaan hangoittelijana teloitetuksi on riittävän iso niin johan siinä rohkeampikin purnari pannaa sopeutumaan. Eli kyllä minä uskoisin tuollaisissa oloissa helposti kuuluvani itsekin noihin pahoja toteuttaviin sopeutujiin. Siksi en osaa näin jälkikäteen heitä oikein edes tuomita. Mutta ajatuksia tuollainen herättää.

Ylen Pressiklubi ja Timo Soini

2011-09-30T22:51:00.000+03:00

Pidän suuresti Ruben Stillerin vetämästä Pressiklubi ohjelmasta Yleisradion kanavalla. Mies on sopivan rento mutta silti pitää tilannetta hallinnassaan ja esittää ihan teräviä kysymyksiä. Jos se ohjelma ei ihan hirveän syväluotaava ole niin sitä on silti ihan mukava katsella puoliksi viihteenä.

Tänään perjantaina 30.9.2011 oli vieraana (todennäköinen!) presidentinvaaliehdokas Perussuomalainen Timo Soini. Soini antaa sympaattisen vaikutelman. Puhuu selvästi, vapautuneesti ja ymmärrettävästi ja ennen kaikkea hymyilee.

Onneksi Ylellä on tuo Areena Arkisto, josta voi jälkikäteen katsoa netistä tietokoneella katsomatta jääneen ohjelman. Kannattaa katsoa ja sen jälkeen arvioida minkälaisen vaikutuksen tuolla tavoin presidentinvaalikampanjassa käyttäytyvä mies tekee katselijoihin ja kuulijoihin. Minä uskon, että jos Soini hallitsee vielä vaalikampanjan aikana itsensä noin hyvin eikä osallistu loanheittoon muita ehdokkaita vastaan on hän varteenotettava ehdokas ainakin toiselle kierrokselle. Lipposella on uskoakseni samankaltaisia "inhopisteitä" kuin Paavo Väyrysellä.

No mitä noita spekuloimaan. Mutta jos ette nähneet televisiosta tuota Pressiklubi ohjelmaa ja presidentinvaalien lopputulos kiinnostaa niin suosittelen katsomaan oli Soinista muuten mitä tahansa mieltä.

Milgramin tottelevaisuuskoe

2011-09-30T05:20:00.000+03:00

Torstaina 29.9.2011 tuli Yleisradion Teema kanavalta todella mielenkiintoinen ohjelma. Milgramin tottelevaisuuskoe muutettuna nykyaikaiseksi tv-showksi. Ohjelman nimi oli 'Tottelemiskoe, panoksena kuolema' ja tässä lyhyesti lainattuna sen sisältö:

'Dokumentti jäljittelee kuuluisaa Milgramin testiä: Koehenkilöt luulevat tulevansa ison rahapalkinnon tv-visaan. Kisa etenee kovenevin sähköiskuin. Kuinka pitkälle kisaajat menevät? Miksi ihminen tottelee käskyjä?'

Teema kanava on todellinen helmi Yleisradion televisiokanavien joukossa. Toinen Yleisradion helmi on Areena ja sen arkisto. Näinpä kaikkien onneksi sieltä on tietokoneella nähtävissä tämä 'Tottelemiskoe' noin kuukauden ajan. Valitettavasti ei pidempään eli pitäkää kiirettä.

Ohjelma oli aika pitkä n 1,5 tuntia mutta oli sen verran mielenkiintoinen ettei yhtään pitkästyttänyt. Ohjelman teema kuuluu lempiaiheisiini: Miten ihminen helposti alistuu hierarkian ja auktoriteetin alla. Vaatii melkoista voimaa toimia painostavaa ympäristöä vastaan omien arvojensa mukaisesti.

Tämä Milgramin tottelevaisuuskokeesta vapaasti mukailtu televisioshown muotooon paketoitu tottelemiskoe osoitti miten auktoriteetin painostus voi saa ihmisen tekemään käskystä itselleen suorastaan vastenmielisiä tehtäviä ja niillä jopa vahingoittaa toisia ihmisiä. Milgramin kokeessa muistaakseni 62% noudatti ohjeita ja antoi toiselle koehenkilölle kipua tuottavia tai suorastaan hengen vaarallisia sähköiskuja. Todellisuudessa uhri oli vain näyttelijä eikä mitään oikeita sähköiskuja annettu. Tässä ranskalaisessa tottelemiskokeessa n 80% noudatti määräyksiä loppuun asti antaen lopussa kuolettavia sähköiskuja uhrille kun ohjelman juontaja ilmeettömänä kehotti koko ajan jatkamaan uhrin vastustushuudoista riippumatta. Tässäkin kokeessa uhri oli näyttelijä, mitään sähköiskuja ei ollut oikeasti ja tuskan- ja lopettamishuudot olivat etukäteen näyttelijän nauhoittamia. Eli vain 1/5 oli rohkeutta vastustaa ohjelman juontajaa ja koko koetilannetta siinä vaiheessa kun uhrin tuskan huudot kävivät jo aika hurjiksi.

Mutta jos ohjelman juontaja ei ollut paikalla osuudet olivat päinvastoin. Suurin osa rohkeni luopua koko testistä ja sähköiskujen antamisesta heti kun se omasta mielestä oli uhrille kipua tuottavaa eikä juontajaa ollut painostamassa lakonisesti "jatkakaa koetta".

Tuo jälkimmäinen havainto vastaa minunkin käsityksiäni esimerkiksi natsi-Saksan julmuuksiin syyllistyneistä ihmisistä. Suurin osa oli ihan kunnon ihmisiä mutta siinä saksalaisen tehokkaassa ja hierarkkisessa 'johtajaperiaatteella' toimivassa käskytyskoneistossa hyvin harvalla oli kansalaisrohkeutta vastustaa auktoriteetteja ja heidän myötäjuoksijoitaan yksin. Oli helpompi mennä lauman mukana.

Tuon televisio-ohjelman loppupuolella vielä pohdittiin kokeen suhdetta erilaisiin television valloittaneisiin realityohjelmiin joissa tärkeää oli kilpailijoiden eliminointiin käytettävä toisille pahaa mieltä aiheuttava kyynärpäätaktiikka. Ihan kuin sellainen asenne olisi jotenkin ihmisiin sisäänrakennettu. Itse olen kirjoittanut blogissani kritiikkiä Hjallis Harkimon vetämästä Diili ohjelmasta.

Harkimo tuntuu ihan fiksulta kaverilta mutta minusta tuo Diili-ohjelma antaa ihan vääränlaisen kuvan nuorille johtajanaluille johtamisesta. Ikään kuin johtaminen olisi pääasiassa jatkuva potkujen antamista alaisille. Kyllä sitäkin joutuu oikeissa johtajan tehtävissä joskus tekemään mutta ainakin minusta olisi terveellistä jos siihen johtajakin suhtautuisi vastenmielisenä tehtävänä eikä minään säännöllisesti tehtävänä puhdistusoperaationa. On tullut 50 vuoden työuran aikana muutamat potkut annettua. Vastenmielistä.

Tosin olen minä urani aikana nähnyt sellaisiakin hurjimuksia jotka surutta heittelevät ihmisiä - tosin yleensä niissä yrityksissä johtajat aikaansaavat itselleen niin paljon muitakin ongelmia että jos eivät itse älyä ajoissa lähteä niin ero tulee. No, tämä ei tietenkään koske niitä johtajia jotka ovat onnistuneet pääsemään hyväveliverkoston keskinäisen kehumisen kerhoon. Sellaistakin löytyy.

Saako julkisessa terveydenhuollossa palvelua?

2011-09-29T00:48:00.000+03:00

En muista olenko täällä blogissa maininnut, mutta aloitin työurani matkailualalla matkatoimistossa. Ensimmäisenä kesänä juoksupoikana ja sen jälkeen myyntivirkailijana useita vuosia ja yleten erilaisiin päällikkötehtäviin. Kaiken kaikkiaan olin matkailualalla viitisentoista vuotta ennen ammatinvaihdosta tietokoneisiin. Siinä välillä käväisin kolmisen vuotta erään kansainvälisen palvelualan konsernin maajohtajana Suomessa. Tuo ammatin vaihto tapahtui v 1979 ensimmäisten mikrotietokoneiden ilmestyttyä. Olin silloin 34 vuotias ja kuten leikillisesti olen joskus sanonut "rakastuin tietokoneisiin". Ja siitä bisneksestä jäinkin eläkkeelle viime joulukuussa.

Matkailualalla opin paljon asiakaspalvelusta monipuolisissa myynti-, markkinointi- ja johtotehtävissä. Opituista taidoista oli paljon hyötyä myös tietotekniikassa. Suhtauduin tietotekniikan hyväksikäyttäjiin asiakkaina joiden piti saada parasta mahdollista palvelua.

Lupasin tänään viedä autottoman ystäväni autollani etäällä sijaitsevaan sairaalaan, josta hän oli saanut erikoislääkärin vastaanottoajan yllättäen eli ns peruutusajan. Varattu aika oli kerrottu tarkasti klo 16:45. Sairaala oli kaukana ja minun oli vaikea arvioida etukäteen ajoaikaa joten lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin ja olimmekin perillä klo 16:15 eli puoli tuntia ennen varattua aikaa.

So far so good. Kävimme kahviossa kahvilla ja hyvissä ajoin etukäteen asetuimme kuuloetäisyydelle poliklinikalla odottamaan nimeltä kutsua.

Varattu aika ylittyi 15 minuutilla. Sitten puoli tuntia. Kun aika oli ylitetty lähes tunnilla sanoin jo hermostumisen merkkejä osoittavalle ystävälleni että käy kysymässä - ja samalla ohi käveli joku henkilökunnasta, joka kuuli lausumani. Hän neuvoi koputtamaan yhtä ovea ja kysymään oven takana työskentelevältä osastonsihteeriltä mikä on tilanne. Hän oli hiukan tyrmistynyt vastauksesta, että hänet oli síjoitettu listalla päivän viimeiseksi. Heräsi tietenkin tyhmä kysymys miksi hänelle oli sitten annettu tarkka kellonaika keskellä vastaanottoaikoja.

Yhtäkkiä minulle välähti yksinkertainen oivallus: miksei potilaita eli asiakkaita informoitu viivästyksistä vaikka koko vastaanotto pyöri yli tunnin jäljessä aikavarauksista?

Aloin vakavasti miettiä miten asiakkaan suhtautuminen saattaisi muuttua ärtyneestä ymmärtäväiseksi jos tiedotus palvelujen viivästyksistä tapahtuisi viivytyksettä ja riittävän usein. Tuollaisen asiakkaan palvelukokemukseen voimakkaasti vaikuttavaan tiedottamiseen olin oppinut matkailualalla, usein muiden virheistä. Muistan kuinka lentoyhtiöt joskus hoitivat oman tiedotuksensa huonosti mutta jos matkatoimisto osasi sitä sopivasti paikata pitivät he saamaansa palvelua hyvänä viivästyksestäkin huolimatta. Lentoyhtiö sai kuitenkin usein satikutia puutteellisesta tiedottamisesta.

Todella, miksei sairaalan lääkäri joka kävi huoneensa ovelta huhuilemassa seuraavaa potilasta nimeltä ja ei voinut samalla kertoa jonottaville asiakkaille, että hän on pahoillaan, että vastaanotto on esimerkiksi puoli tuntia jäljessä. Tuskailevat asiakkaat taatusti arvostaisivat tuollaista palvelua.

Tuollainen juttu on myös asennekysymys. Pidetäänkö potilaita vain jonottavana karjana joiden tunteilla ei ole mitään väliä. Tärkeintä on että lääkärin jokainen minuutti on kuormitettu ja potilaan jonotusaika on rajaton luonnonvara niin ettei siitä tarvitse välittää. Omahyväisyys omasta tärkeydestä ja kiireydestä täyttää lääkärin tai sairaanhoitajan, jotka eivät täysin tunnu ymmärtävän olevansa asiakkaittensa palvelijoita.

Georgialainen mineraalivesi Borzhomi

2011-09-28T09:08:00.000+03:00

Aikoinaan lukuisilla Neuvostoliiton matkoilla isäni havaitsi aivan sattumalta hyvin erikoisen yhteyden. Suomessa hän kärsi jatkuvasti mahahappojen aiheuttamasta närästyksestä. Erityisen kovan närästyksen aiheutti ruisleipä. Neuvostoliitossa oli 1950-luvun lopulla ja myöhemmin yleistä juoda aterioilla erilaisia sikäläisiä luonnon mineraalivesiä. Meidän perheemme tykästyi Borzhomi nimiseen aitoon luonnnon mineraaliveteen.

En muista enää miten isäni oivalsi, että hän pystyi syömään vapaasti yleensä närästystä aiheuttavia ruoka-aineita kuten herkullista venäläistä ruisleipää kunhan joi ruokailun yhteydessä Borzhomia.

Jossain vaiheessa E-liike toi maahan Borzhomia ja isäni ryhtyi juomaan sitä säännöllisesti päivittäin. Hän huomasi riittäväksi annostukseksi yhden juomalasillisen päivässä.

Muistelen itsekin suositelleeni muutamille ihmisille tätä mineraalivettä ja saaneeni jälkeenpäin kehuja toimivasta neuvostani.

E-liike lopetti kuitenkin jossain vaiheessa Borzhomin maahantuonnin. Se ei ilmeisesti käynyt kaupaksi. Liekö syynä ollut eksoottisuus vai suomalaisten epäluulo kaikkea Neuvostoliitosta kotoisin olevaa kohtaan.

Borzhomi pullon kyljessä oli siihen aikaan kerrottu tarkka koostumus. Koska isä oli huomannut tämän mineraaliveden auttavan hänen mahavaivoihinsa hän kääntyi Sinebrychoffin puoleen ja kävi keskustelemassa olisiko vastaavalla koostumuksella varustetun mineraaliveden valmistus onnistunut Suomessa.

Juomia kehittelevä laboratoriomestari oli kauhuissaan kun näki luettelon mitä aineita tuo mineraalivesi sisälsi. Erityisesti hän kiinnitti huomiota, että Borzhomi sisältää natriumia 1305-1650 mg/l. Suomessa pidetään mineraalivettä terveellisenä vain jos se on vähänatriuminen. Eli natriumin määrä on suomalaisissa keinotekoisesti valmistetuissa mineraalivesissä 5 mg/l luokkaa eli Borzhomin natriumpitoisuus on 300-kertainen! Eli Borzhomi olisi korkean natriumpitoisuuden vuoksi vakiintuneen suomalaisen näkemyksen mukaan epäterveellinen!

Tässä kiinnostuneille linkki georgialaisen valmistajan nettisivuille.

Eräällä läheiselläni, jolla on joskus ollut mahahaavakin, on ollut pidemmän aikaa epämääräisiä ja selittämättömiä vastavaivoja. Hän on yrittänyt saada helpotusta syömällä maitohappobakteereja ja Samarin hedelmäsuolaa. Usein kipu on sen verran kova, että Samarinia joutuu juomaan useamman annoksen. Vain kovat reseptilääkkeet ovat auttaneet.

Yhtäkkiä muistin tuon Borzhomin "ihmevaikutuksen". Pääkaupunkiseudulla on useita etnisiä ruokakauppoja, joissa myydään pääasiassa eestiläisiä elintarvikkeita. Minä olen käynyt näissä kaupoissa jo vuosia ostamassa erilaisia eestiläisiä herkkuja. Ja eestiläisillä on paljon herkkuja joihin he tottuivat ollessaan Neuvostoliiton valloittama osavaltio. Itse ostan sieltä usein pakastettuja pelmenejä.

Eestiläisten kauppojen hyllyiltä löytyy Borzhomia. Litran pullo maksoi 2,60 euroa eli saman verran kuin kotimaiset mineraalivedet. Suosittelin läheiselleni ostamaan Borzhomia ja kokeilemaan olisiko sillä vaikutusta hänen mahavaivoihinsa. Isäni oli aikoinaan löytänyt sopivan annostuksenkin - yksi juomalasi päivässä oli riittävä.

Jumankaude. Borzhomi-"hoito" tepsi. Ja nyt sitä on jatkettu jo useita viikkoja lasi päivässä ja mahavaivat ovat pysyneet poissa. Sinänsä Borzhomi maistuu niin hyvältä, että sitä voisi lipittää ihan janojuomanakin litrakaupalla mutta aika kalliiksi se sillä tavoin tulisi.

Tuolla Borzhomi-tehtaan nettisivuilla on kerrottu muistakin vaivoista mihin Borzhomi auttaa. Suiomessahan tuollaista ei saisi mainostaa. Yksityisihmisenä minä saan toki kertoa omista ja läheisteni kokemuksista.

Mikael Jungner on rohkea

2011-09-24T14:18:00.000+03:00

Olen muutaman kerran kehunut Mikael Jungneria blogikirjoituksissani. Ensimmäisen kerran vappuna 2010. Toisen kerran huhtikuussa 2011.

Yleisradion toimittajat ovat hyvin yleisen käsityksen mukaan olleet vuosien mittaan enemmän vasemmalle ja vihreisiin kallellaan kuin oikealle. Johtamismielessä Yleisradion henkilöstöä on yleisesti pidetty omapäisenä ja hankalana mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää. Kysehän on hyvin koulutetusta ja yhteiskunnallisesti valveutuneesta väestä, joka tuntee oikeutensa ja pitää niistä kiinni.

Mikael Jungner oli Yleisradion johtajana sekä pidetty että menestyksellinen. Tätä ja muuta edellä esittämääni olen käsitellyt noissa edellä viittaamissani blogikirjoituksissa.

Uskoisin, että nuo edellä esittämäni voidaan pitää jonkinlaisina tosiseikkoina.

Nyt siihen varsinaiseen aiheeseen. Olen ollut hyvin pettynyt Mikael Jungnerin härskiin tyyliin ja tapaan hyökätä Perussuomalaiset puoluetta ja erityisesti kansanedustaja Jussi Halla-ahoa vastaan. Ei minulla ole mitään vastaan jos arvostellaan asiasta. Mutta kun väännetään ja käännetään kierosti ja kavalasti ja sanoja asiayhteydestään irrottaen jne niin minua on alkanut suorastaan kuvottaa. Ja Jungnerin pisteet silmissäni ovat alkaneet kovasti laskea. Hyväksyn reilun taistelun puhtain asein mutta en jatkuvaa navan alle hakkaamista.

Eräs ystäväni kiinnitti aivan äsken huomiotani miten rohkean härskisti Jungner on hyökännyt. Olenhan minäkin ymmärtänyt, että Perussuomalaisten jytky voitto eduskuntavaaleissa oli erityisen kova pala sosiaalidemokraateille ja keskustapuolueelle. Vaikka keskustapuolueen tappio oli suorastaan järisyttävä niin aika moinen oli demarienkin häviö. Ja onhan puoluesihteerin tehtävä tehdä parhaansa puolueen palauttamiseksi vähintään entiseen asemaan ellei hiukan enemmänkin.

Ystäväni viittasi tuohon Jungnerin menestykseen Yleisradion ylimpänä johtajana. Ja erityisesti ystäväni viittasi miten erittäin pidettynä johtajana Jungner oli varmaan saanut rakennettua itselleen valtavan määrän luottamusvarantoa. Hän saattoi luottavaisesti uskoa, että Yleisradion toimittajakunta oli vielä pitkään hänen jouduttua eroamaan toimitusjohtajan paikalta hänen puolellaan kaikella sillä vaikutusvallalla mitä noin ison median toimittajilla on. Kun ystäväni oli hiukan viitannut keskustelussamme tuohon suuntaan niin sehän oli aivan ilmeistä. Harmittelin vain, että miksi en ollut itse älynnyt aikaisemmin tuollaista yhteyttä.

Eli kun olet voimasi tunnossa ja uskot sinulla olevan vaikutusvaltaisia tukijoita Yleisradion toimittajien keskuudessa niin sehän on ihan selvää, että silloin uskaltaa hyökätä paljon kovemmin ja härskimmin kuin jos tuollaisesta taustatuesta ei olisi varmuutta. Veikkaan että demarien presidenttiehdokas Paavo Lipposen härskiys luottaa samaan puoluesihteerinsä varmistamaan tukeen.

Lipposesta en ole koskaan suuremmin pitänyt ja olen hänet ajat sitten härskisti luokitellut mutta Mikael Jungner on tuottanut minulle pettymyksen. Olisi vaan pysynyt siellä yritysmaailman puolella. Siellä bisneksessä on moraali paremmin kohdallaan kuin politiikassa. Kauheaa sellaista on todeta mutta juuri sellaisen syyn vuoksi luovuin aikoinaan osallisuudestani vihreään politiikkaan.

Mielenkiintoinen analyysi kansanedustaja Jussi Halla-ahon kirjoituksista

2011-09-22T12:48:00.000+03:00

Ystäväni oli laittanut Facebookin linkin todella mielenkiintoiseen kirjoitukseen Jussi Halla-ahon retoriikasta. Laitan linkin tähän niin voivat lukijani tutustua.

Kirjoitus on pitkä mutta hyvin argumentoitu. Oli Halla-ahosta mitä mieltä tahansa niin kirjoitus on lukemisen arvoinen.

Isäni 99 v

2011-09-20T02:13:00.000+03:00

Isäni olisi maanantaina 19.9. täyttänyt 99 vuotta, jos olisi saanut elää. Hänen ihailemansa isoisä kuoli paljon yli 90 vuotiaana. Isäni oma isä eli isoisäni kuoli auto-onnettomuudessa 6 vuotta ennen syntymääni.

Isällä oli kunnioitettavat ja terveet elämäntavat. Vaikka hän oli hyväkuntoinen niin syöpä ja alzheimerin tauti veivät hengen 84 vuotiaana eli 15 v sitten.

Minun elämäntapani eivät ole alkuunkaan olleet yhtä terveelliset kuin isälläni. Vanhemman puolitoista vuotta sitten kuolleen sisareni kanssa mietimme joskus mistä olimme perineet ruokaan ja syömiseen kohdistuneet hillittömyydet. En analysoi sitä enempää tässä mutta tunnustan, että lopetettuani n 10 v sitten tupakoinnin lihoin ylimääräisiä kiloja. Ruoka maistui niin hyvin.

Pitää ehkä nyt tällaisen 99 v juhlapäivän jälkeen katsoa peiliin ja muistella miten hillitysti isäni söi suklaatakin jälkiruoaksi 1 tai 2 palasta. Ja loput pantiin takaisin jääkaappiin.

Huhuh. Mutta isäni esikuva velvoittaa. On taas yritettävä vain uudestaan.

Onneksi painoni on pysynyt kuitenkin vakiona jo useampia vuosia. Talvella joulun jälkeen jouduin laihduttamaan kun mittojen mukaan tehdyt housut ja paidat alkoivat ahdistaa. Kirjoitinkin siitä blogissa tämän vuoden toukokuussa.

Mutta kun kävin menneellä viikolla tapaamassa räätäliäni lähes vuoden tauon jälkeen hän totesi mittojen pysyneen ennallaan. Voi että olin onnellinen edes siitä että paino ja mitat olivat pysyneet ennallaan. Kun ei voi laihtumisesta iloita niin pitää sitä jotain myönteistä sentään löytää.

Mutta tsemppi jatkuu. Eräs naispuolinen kollega kerran kannusti ja sanoi, että jos olet onnistunut pääsemään tupakastakin eroon niin pääset sinä läskeistäkin. Pitää taas muistaa tuokin ja erityisesti isän esimerkki. Ei ollut hänellä liikoja läskejä.

Itkettävät elokuvat

2011-09-14T02:19:00.000+03:00

Tuli tässä päivänä eräänä mieleen ihmisen itkuherkkyys. Varmaan se on sukupuolesta riippuvaa ja yksilöllistä ja muuttuukin varmaan iän myötä. Olen alkanut 50+ iän jälkeen huomata että jotkut tunteisiin vetoavat asiat saavat herkemmin ainakin palan nousemaan kurkkuun vaikka ei varsinaisesti itkuun pillahtaisikaan.

Aikuisiässä on itkua aiheuttaneet pääasiassa surut: lähiomaisten kuolemantapaukset, avioero yms. Mutta mahtuu mukaan yksi onnellisuuden mukana tuoma itkuun johtanut tilanne: vanhimman tyttäreni häissä Yhdysvalloissa jo useita vuosia sitten pidin hyvin tunteikkaan itse laatimani puheen englanniksi enkä puheen lopussa enää kyennyt pidättelemään voimakkaiden tunteiden pintaan nostattamaa itkukohtausta.

Useinhan tuollaisessa tilanteessa aikuiset miehet saattavat suuresti hävetä itkuun purskahtamistaan mutta en minä sellaisella jaksanut itseäni rasittaa enkä jaksaisi vieläkään. Jos joku kykenee paremmin hallitsemaan voimakkaita tunnereaktioita niin siitä vaan olkoon onnellinen voimistaan.

Lapsena muutamat elokuvat tekivät niin suuren vaikutuksen tunteisiin että aloin itkeä. Usein kysymyksessä olivat tavalla tai toisella musiikkiin liittyvät elokuvat. Niissä musiikki meni pienen pojan selkäytimeen ja sai kyyneleet tulemaan silmiin.

Muistan muutaman noista elokuvista. Yksi muistamistani oli kuuluisan oopperalaulajan Enrico Caruson elämästä tehty elokuva 'Kuolematon Caruso' jonka pääosan huipputenori Enrico Carusona esitti amerikkalainen viihde- ja elokuvateollisuudessakin esiintynyt tenori Mario Lanza, oikealta nimeltään Alfred Arnold Cocozza. Hyvä laulaja kuoli turhan nuorena, vain 38 vuotiaana. En muista enää mikä kohtaus minut sai kyynelehtimään mutta musiikilla oli siinä osuutensa. En muista enää tarkkaan minkä ikäisenä näin tämän elokuvan. Veikkaan että olisin ollut 9-10 vuotias eli olisin nähnyt elokuvan v 1954-55 ja olin elokuvissa minua 8 vuotta vanhemman sisareni kanssa. Elokuvan ensi-ilta oli Suomessa joulukuussa 1951 eli on tuo kokemus saattanut olla nuorempanakin.

Toinen elokuva oli italialaisesta säveltäjä Giuseppe Verdistä kertova elokuva 'Sävelten kuningas'. Tämän elokuvan ensi-ilta oli Suomessa vasta 1955 joten olin silloin ainakin 10 vuotias. Ja taas olin varmaan elokuvissa isosiskoni kanssa.

Italialaiset oopperasävelet ovat puhutelleet minua niin kauan kuin muistan. Jo lapsuuden kodissa soivat usein oopperasävelet ja kävimme usein oopperassakin kun tätini mies oli oopperan balettimestari ja saimme vapaalippuja. Eli sieltä se rakkaus oopperamusiikkiin (ja miksei balettimusiikkiinkin!) on saanut alkunsa. Oopperoiden tarinat ovat usein kuin herttasarjan rakkausromaaneista vaikka ehkä vähemmän eroottisia ja enemmän dramaattisia. Mutta musiikki menee suoraan selkäytimeen.

On jotkut muutkin elokuvat saaneet kyyneleet silmiini. Eivätkä kaikki edes loistavat elokuvat saa kyynelehtimään. Minulla usein, vaikkei kai ihan aina, tilanteeseen liittyy musiikki. Tulee vielä mieleen kaksi elokuvaa. Ensimmäinen oli suuresti ihailemani Charles Chaplinin tekemä 'Chaplinin poika', jonka toisessa pääosassa oli loistava lapsinäyttelijä Jackie Coogan. Vaikka elokuva oli mykkäelokuva oli kai elokuvan taustaksi Chaplinin toimesta mietitty Pjotr Tšaikovskin sinfonia nro 6 eli hyvin tunneladattu niin sanottu 'Pateettinen sinfonia'.

Toinen muistikuvissani kyynelehtimistä minussa aiheuttanut elokuva oli myös Chaplinin elokuva 'Parrasvalot'. Se kuului Chaplinin kulkuri-elokuvien jälkeiseen tuotantoon ja oli sekin tietenkin jo äänifilmi. Filmin musiikki oli Charles Chaplinin itsensä säveltämä kuten monessa muussakin.

Ihan varma en ole olisiko vielä ollut Chaplinin sokeasta kukkamyyjästä kertova 'Kaupungin valot' että sekin olisi kirvoittanut kyyneleet silmiini. Siinäkin oli Chaplinin säveltämä musiikki. Mutta tästä minulla ei ole enää varmaa mielikuvaa.

Perinteiset naisia kyynelehtimään saavat rakkauselokuvat kuten esimerkiksi 'Tuulen viemää', 'Sumujen silta' tai 'Casablanca' ei ole minun kyyneleisiini vaikuttaneet vaikka niitä kaikkia loistavina elokuvina pidänkin.

Pelkkään hormonitoiminnan muutokseen 50+ iässäkään en oikein usko. Kyllä kyse on joku kombinaatio voimakkaasta tunne-elämyksestä minuun vaikuttavalla sopivalla musiikilla höystettynä.

Jotkut viulukappaleet vaikuttivat minuun jo nuorena ja vaikuttavat ne vielä tänä päivänäkin. Viulu on mielestäni soitinten kuningatar. Ja minähän olen palvonut kuningattaria :) Ja olen vienyt ajatteluni niinkin pitkälle, että autoillakin on minulle ollut sukupuoli. Kirjoitinkin blogissani 4 v sitten aiheesta otsikolla 'Miehisyysgeeni'. Mutta se on jo toinen juttu.

Maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskustelu tympivät!

2011-09-12T02:26:00.000+03:00

Minua on usean viime kuukauden aikana alkanut tympiä miten järkevä keskustelu hallitsemattoman maahanmuuton epäkohdista on lähes mahdotonta tätä nykyä. Maahanmuuton kielteisiä puolia käsittelevät ihmiset leimataan muukalaisvihamielisiksi impivaaralaisiksi ja siihen vielä sekoitetaan joku yhteiskunnallinen monikulttuurisuustavoite. Uutena hokemana julkiseen keskusteluun on tullut poliittiseen ja median sanastoon käsite viha, mitä sillä sitten tarkoitetaankin.

En minä ole sokea enkä kuuro. Perussuomalaisten vaalivoitto on synnyttänyt todella käsittämättömän idiotiaa suuressa yleisössä vaikka itse Perussuomalaiset puolue tai sen maahanmuuttokriittiset ehdokkaat ovat avanneet tärkeitä aiheita julkiseen keskusteluun. Fil.tri Jussi Halla-ahosta on median ja monikulttuuristavoitetta voimakkaasti puolustavien toimesta tehty itse pääpiru. Olen jo vuosia lukenut Halla-ahon kirjoituksia ja todennut miehen älykkääksi, hyvin asioihin paneutuvaksi, huolellisesti mielipiteensä perustelevaksi ja rohkeaksi keskustelijaksi. Puheella villitseväksi demagogiksi hänestä ei taida olla sen verran ujolta vaikuttaa mutta kirjallinen ilmaisu on laadukasta.

Sen sijaan Perussuomalaisten kansanedustaja Hakkaraisen puheenvuoroissa on ollut huonoja sanavalintoja ja osa on varmaan pantavissa ihan humalaisen tilille. Ei se tietenkään hyväksyttävää ole sekään mutta kansankieliset tai alatyyliset ilmaisut ovat joissain kansankerroksissa yleisiä. Vaikkei niillä aina niin pahaa tarkoiteta kuin mitä sanat ovat.

Breivikin tekemistä Norjan murhista villiintyi media ja Perussuomalaisten poliittiset vastustajat ja aika lähellä oli ettei Perusuomalaiset puolueesta ja kansanedustaja Jussi Halla-ahosta tehty lähes osasyyllisiä murhiin. Ihan yhtä idioottimaista olisi jos me alkaisimme syyttää Suomessa asuvia muslimeja Lähi-idässä tai Afrikassa tapahtuvista itsemurhapommituksista tms. Jos joku niistä kirjoittaisi mediaan niin huolellisistakin sanamuodoista huolimatta välittömästi käynnistyisi ajojahti vihakirjoittelusta.

Älykäs ja avoin keskustelu on käynyt mahdottomaksi. Sen vuoksi en minäkään jaksa aiheesta enää pahemmin kirjoitella. Idiootteja on molemmilla puolilla. Lukeneistolta odottaisi kykyä älylliseen keskusteluun mutta tuntuu että sekin taito on hävinnyt tai sitten alkavat ihmiset olla vain tympäytyneitä kun vain määrätyt mielipiteet ovat enää mediassa hyväksyttyjä.

Hyvä esimerkki on, että kristinuskon kovakin arvostelu on ihan hyväksyttävää mutta rohkenepa esittää jotain kritiikkiä islamiin tai sen oppeihin liittyen niin vihakirjoittamiseksi leimataan. Eli julkinen keskustelu on mennyt ihan pelleilyksi johon ei voi julkisesti osallistua kuin vain poliittisesti korrekteilla mielipiteillä jos haluaa pysyä järjellisten kirjoissa oli argumentit miten vahvoja tahansa.

Paavo Väyrynen presidenttiehdokkaaksi

2011-09-10T01:45:00.000+03:00

Taitaa tulla todella mielenkiintoiset presidentinvaalit. Nyt ilmeisesti ehdokkaana on demarien Paavo Lipponen, sillä tuskin sieltä demarien piiristä haastajaa löytyy. Kokoomus laittaa lähes messiaanisen kannatuksen aiemmissa vaaleissa saaneen Sauli Niinistön. Ja nyt sitten Kepun ehdokkaaksi tulee ilmeisesti Paavo Väyrynen. Perussuomalaiset asettavat ehkä ehdokkaakseen Timo Soinin ja Vihreät ovat jo asettaneetkin Pekka Haaviston.

Mahtava joukko puhumaan ja väittelemään ja taitaa tietojakin olla melkoisesti niin ettei missään keskustelussa tai väittelyssä pitäisi tuppisuita olla.

En ole suuremmin ollut Paavo Väyrysen ystävä tai kannattaja mutta kova kaveri tulee edustamaan Kepua. Ikään kuin kruunaa presidentinvaalikamppailun. Ilmassa on ihan suuren urheilujuhlan tuntua :)

Hyvä työilmapiiri

2011-09-08T18:39:00.000+03:00

Olin eilen puutarhakutsuilla, jossa vanha työtoverit tapasivat taas toisiaan kuten olivat tehneet vuosittain jo parikymmentä vuotta. Mutta siitä ajasta kun teimme yhdessä töitä on minullakin kulunut jo noin 35 vuotta. Vuosi sitten kun kokoonnuimme edellisen kerran oli hyvin harva eläkkeellä. Mutta eilen oli enemmistö jo eläkkeellä. Eli melkoinen joukko oli jäänyt eläkkeelle viimeisten 12 kk aikana.

Yritys on edelleen olemassa. Omistaja oli vaihtunut jo 11 vuotta sitten mutta sitä ennenkin oli johtajia vaihdettu.

Edellisen kerran kirjoitin tämän kollegajoukon kokoontumisista 4 v sitten.

Nokian yhteydessä on puhuttu dream team käsitteestä.

Tämä eilinen kollegajoukko muodosti melkoisen dream teamin. Sen aikaa kuin yrityksessä työskentelin kuuluin minäkin sen aikaa siellä johtoryhmään. Vaikka kemiamme eivät toimitusjohtajan kanssa oikein sopineetkaan yhteen ja olimme monissa asioissa jopa vastakkaista mieltä niin on myönnettävä, että kyllä hänellä oli suuri osuus yrityksen loistavan hengen luomisessa ja ylläpitämisessä.

Minulla on ollut suuri onni saada työskennellä yrityksissä joissa on ollut uskomattoman hieno henki. Muutamassa olen itsekin kuulunut yrityksen johtoon.

Eräässä toisessa yrityksessä, jonka mainitsin 4 vuoden takaisessa blogijutussani, minulla on ollut tilaisuus havainnoida omistajan ja johdon vaihdoksien merkitys yrityksen ilmapiirille. Yrityksen vaihdettua omistajaa mutta entisen johdon jatkaessa työtään ilmapiiri jopa kohentui kun oletettiin uuden vauraan omistajan käynnistävän entistä voimakkaammat kehityshankkeet. Mutta sitten uusi omistaja vaihtoi johtoon omat luottomiehensä kun entinen johto ei ollutkaan riittävän nöyrä toteuttamaan kaikenlaisia järjettömyyksiä.

Johdon vaihtuminen ison ja byrokraattisen omistajan luottomiehiin käynnistikin lähes heti melkoisen kurinpalautuksen ikään kuin koko yritys olisi ollut täynnä kurittomuutta. Vaikka kaikki olivat painaneet niska limassa töitä ja tahkoneet vuosikaupalla loistavia taloudellisia tuloksia.

Vuosittain tehdyissä henkilöstötutkimuksissa oli yritys ja sen johto saanut henkilöstöltä huippuarvosanat. Samoin kehuivat asiakkaat vuosittaisissa kyselytutkimuksissa saamaansa palvelua. Vain yrityksen veloittamiin hintoihin oltiin tyytymättömiä, mutta palveluja pidettiin korkealuokkaisina - eli sittenkin hintansa väärttejä. Joskus me keskenämme irvailimmekin, että jos asiakas on tyytyväinen hintoihin niin silloin on varmaan tapahtunut hinnoitteluvirhe.

Paras osa henkilöstöstä alkoi hakeutua muualle töihin yrityksiin jossa työilmapiiri oli kannustavampi. Aluksi tilalle saatiin palkattua ammattitaitoistakin väkeä muutama ei vienyt kuin muutaman vuoden niin yrityksen maine työnantajana oli jo niin ryvettynyt ettei alan parhaimmat enää vaivautuneet edes hakeutumaan yritykseen.

Yrityksen tulos pysyi korkeana ja muutaman vuoden asiakkaidenkin tyytyväisyys aleni vuosittain vain hiukan. Hyvä tulos oli helposti nähtävässä pitkän ja hienon kauden hedelminä joita edelleen korjattiin. Mutta kyse olikin jo ilmiöstä. jota minä kutsuisin ryöstöviljelyksi. Ei se hedelmällisyys kestä loputtomiin omalla painollaan.

Mutta kehitys sekä henkilöstössä että asiakkaissa oli ollut jo useita vuosia vertailukelpoisten vuosittaisten tutkimusten perusteella vain laskeva. Pätevin väkikin oli saatu 'savustettua' muualle töihin.

Puolessa vuosikymmenessä oli uusi omistajalle kuuliainen ja siten mieleinen johto saanut yrityksen aika surulliseen tilaan. Innostunut, lähes intohimoinen tekemisen meininki oli onnistuttu tappamaan lähes kokonaan. Huippuihmiset oli onnistuttu karkottamaan muualle kun porkkanaa useammin turvauduttiin raippaan. Jäljelle jääneet tekivät vain intohimottomasti palkkatyötään kuitenkin jatkuvan pelon ilmapiirissä.

Johto uskoi kykenevänsä korvaamaan huippuasiantuntijat vain luomalla hienoja prosesseja paljon halvemmille mutta lukutaitoisille apinoille jotka muutenkin olivat paljon helpommin korvattavissa olevia kuin asiantuntijat.

Onneksi olen itse jo eläkkeellä. Ei tarvitse enää katsoa ainakaan ihan läheltä kaikenlaista hölmöilyä.

Mutta vanhojen kollegoiden kanssa oli kiva tavata ja muistella vanhojakin. Mutta kun paikalla oli niin paljon yli 60+ ja eläkeläisiä niin kyllä siinä aika paljon erilaisista krempoistakin mielipiteitä vaihdettiin. Harvemmin niistä 30 v iässä keskusteltiin. Kai se on luonnonmukainen ikäpolvikysymys.

Osaatko sanoa ei?

2011-09-07T14:46:00.000+03:00

Osaatko tai rohkenetko sanoa joskus ei? Minä muistelen että ainakin minä olin työelämässä, yli 40 vuotias ja itsenäinen yrittäjä kun oivalsin, että minun on opeteltava sanomaan myös ei. Yrittäjänä (toimin IT-alan konsulttina) opin aika nopeasti, että asiakkaiden hinnanalennusvedätyksiin pitää suhtautua viileästi ja todeta, että jos saavat samaa palvelua ja asiantuntemusta jostain halvemmalla niin totta kai heidän kannattaa ostaa sitä sieltä - minun hintani on tämä.

Minulla on kiire joten en ehdi. Näin sanomalla opettelin vähentämään myös stressiä. Vasta viitisentoista vuotta myöhemmin tapahtunut aivohalvaus opetti riittävän stressin välttämisen. Onneksi selvisin työkuntoon muutamassa kuukaudessa. Tein edelleenkin parhaani mutta en edes yrittänyt yhtään enempää. Enempään kuin että tekee parhaansa ei kykene kukaan.

Tai joskus sanoin asiakkaalle etten osaa. Siinä yhteydessä saatoin sanoa, että olen toki valmis opettelemaan ja jos koin sen ammatilleni hyödyksi jatkossakin saatoin osallistua opetteluvaiheen kustannuksiinkin. Mutta usein saatoin täydentää en osaa lisätiedolla, että tiedän kuka osaa ja pystyin häntä suosittelemaan. Olin nimittäin havainnut monen itsenäisen yrittäjän ottavan tehdäkseen sellaisiakin hommia jotka ylittivät heidän osaamisensa. En halunnut sellaista riesaa itselleni ja hyvin nopeasti havaitsinkin että nämä samat asiakkaat jotka olin kerran ohjannut muualle kyselivät myöhemminkin palvelujani. Ja kyllä ne usein sitten johtivatkin kauppaan jos kyse oli minun osaamisalueistani.

Tässä yhteydessä tuli mieleeni, että laadin ehkä ensimmäisenä alan yrittäjänä eettiset säännöt toiminnalleni IT-alan asiantuntijana ja konsulttina. Oli liiketoiminnan eettiset kysymykset minua kiinnostaneet aikaisemminkin mutta löysin hyvät esikuvat amerikkalaisen ACM järjestön nettisivuilta. Pidin niitä esimerkkinä ja laadin omat säännöt suomenkielellä. Alan yleisten toimitusehtojen lisäksi ilmoitin asiakkailleni noudattavani myös näitä eettisiä ohjeita.

On todettava että noita eettisiä sääntöjä rikotaan suomalaisessa IT-liiketoiminnassa edelleen enemmän tai vähemmän. Yksi syy useiden IT-projektien epäonnistumiseen. Ja huvittavaa on, että asiakkaat kuvittelevat isojen IT-talojen olevan tässä suhteessa jotenkin pieniä tai keskisuuria luotettavampia. Isoilla pelaajilla on toki enemmän rahaa millä mällätä mutta moraalin ja osaamisen suhteen olen havainnut pienempien yrittäjien toimivan jopa ryhdikkäämmin.

Minuakin on kerran onnistuttu hämäämään ja uskomaan että ison yrityksen kanssa kannattaa asioida. Vakuuteltiin miten isolla on niitä resursseja. Jossain vaiheessa havaitsin, että sitä erikoisosaamista mitä toimittajalta tarvittiin olikin vain yhdellä henkilöllä. Eli oli kyse aivan yhtä haavoittuvasta toiminnasta kuin jos olisimme asioineet yhden miehen yrityksen kanssa. Sen jälkeen ei minua enää toimittajan pelkkä suuruus onnistunut hämäämään.

No tuossa edellä oli muutama ihan hyvä ilmainen kokemusperäinen neuvokin. Silti usein olen sanonut että omaan maalaisjärkeen kannattaa tukeutua. Ja jos toimittaja ei osaa asioita pukea selvästi ymmärtämääsi muotoon vaan verhoaa ne johonkin bullshit-ammattislangiin kannattaa miettiä asiakaslähtöisempää toimittajaa. Mutta jos ei itse ymmärrä niin sitä ei pidä jättää kertomatta siinä häpeän kuvitelmassa, että kaikki muut tuon varmaan ymmärtävät - vain minä en. Oman kuvitellun tyhmyyden tai tietämättömyyden peittäminen on äärettömän yleinen virhe, jolla annetaan jopa huijauksille tilaisuus.

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet

2011-09-03T02:17:00.000+03:00

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet ilmeisesti uskoo että hänen on virkansa puolesta otettava rooli, jossa aina puolustetaan maahanmuuttajaa oli ongelma mikä tahansa.

Viimeisin tavallista suomalaista hätkähdyttävä uutinen oli havaita miten röyhkeästi maahan muuttaneet muslimit ottivat jonkun tilan joukolla haltuunsa ja ryhtyivät muista läsnäolijoista piittaamatta harjoittamaan siellä isolla joukolla omaa uskontoaan.

Edellinen vastaavaa tilanne oli kun musliminaiset muuttivat kuntosalin pukuhuoneen rukoustilaksi vastoin kuntosalin hoitajan ohjeita. No tämä juttu on jo kuulemma selvitetty ja myös islamilainen seurakunta on hyväksynyt tulkinnan ettei paikka sovellu uskonnon harjoittamismenoille.

Osaan kuvitella että jossain islamilaisessa maassa pysähdytään mihin tahansa määräaikoina näkyviin uskonnon harjoittamisen menoihin. Mutta että samoja tapoja ryhdytään maahanmuuttajina soveltamaan maallistuneessa, mutta silti kristillistaustaisessa Suomessa - sitä pidän jo röyhkeytenä.

Mitäpä asiasta sanoo vähemmistövaltuutettu, tuleva RKP:n presidenttiehdokas:

"Rukoilemisesta oli mahdollisesti sovittu jo etukäteen."

Lehtihaastatteluista selvisi nimenomaan ettei kyseisen leikkipaikan hoitajilta oltu kysytty yhtään mitään. Näin ollen ihmetyttää mistä vähemmistövaltuutettu tuollaisen keksityn puolustuksen vetää hatusta. Eli ikään kuin hänen roolinsa edellyttäisi koko ajan maahanmuuttajien puoltamista. Ehkä tämä on taas sitä positiivista syrjintää.

Ymmärrän hyvin suomalaisten siellä maksullisessa leikkipaikassa lastensa kanssa leikkimässä olleiden vanhempien ärtymyksen. Hyvässä lykyssä oli vielä kysymys hyvinkin sekulaarisista ja uskonnottomista ihmisistä.

Ei meillä ole tällaisia ongelmia koskaan ollut meidän islaminuskoa tunnustavien tataarien kanssa. He ovat osanneet huolehtia uskontonsa harjoittamisesta muita häiritsemättä.

Plácido Domingon konsertti

2011-08-26T21:16:00.000+03:00

Keskiviikkona vihdoinkin koitti juhlailta. Peräti kaksinkertainen juhlailta. Ilta alkoi Plácido Domingon konsertilla Hartwall Areenalla. Ja konsertin päätyttyä lähellä puoltayötä kävin lentokentällä vastassa nuorinta tytärtäni joka palasi kahden vuoden Afrikan työrupeaman jälkeen takaisin Suomeen asumaan ja vanhempien iloksi jopa pääkaupunkiseudulle.

Olen ollut joskus aikaisemmin Hartwall Areenalla mutta silloin oli kyse jääkiekko-ottelusta. Vietimme illan luksuskabinetissa, jossa oli hyvät ruoat, juomat ja hienot saunatilat. Jääkiekko-ottelu näkyi hienosti jopa saunatiloissa olevasta ikkunasta.

Nyt olin ostanut liput kolmannen kerroksen parvelle. Muistaakseni liput maksoivat 89 euroa per henkilö eli ei ne ihan halpoja olleet. Kalleimmat liput olivat muutaman kympin kalliimpia.

Kannatti. Konsertti oli loistava. Kyllä Plácido Domingo on vertaansa vailla oleva mestari vielä hiukan yli 70 vuotiaanakin. Upea ääni, hyvä näyttelijä ja naisia hurmaava ulkonäkö vielä tuossakin iässä.

Plácido Domingo oli tuonut mukana oman kapellimestarin Eugene Kohnin. Kohn oli minulle ennestään tuntematon. Mutta ymmärsin hyvin miten tärkeää on laulutaitelijan ja kapellimestarin saumattomaksi hioutunut yhteistyö eli hyvin ymmärrettävää. En tiedä miten kauan kapellimestari oli harjoituttanut Lohjan kaupunginokesteria mutta hyvin yhteistyö tuntui sujuvan.

Toinen solisti oli argentiinalaisyntyinen sopraano Virginia Tola. Hiukan ihmetytti ettei missään mainoksissa mainittu sanallakaan hänestä vaikka hänen osuutensa oli melkein puolet koko konsertista. Aivan kelpo sopraano. Ilmeisesti jonkinlainen Plácido Domingon suojatti jonka uraa mestari itse yrittää auttaa. Onhan Virginia Tola menestynyt vuonna 2000 Plácido Domingon perustaman nuorten oopperalahjakkuuksien Operalia kilpailussa ja saanut zarzuela ja yleisön suosikki palkinnöt. Toisaalta on kai 70 vuotiaan oopperalaulajankin vedettävä välillä henkeä ja siten Domingo ja Tola sopivasti vuorottelivat esityksiä.

Ohjelmisto ei ollut täysin mieleeni. Olisin mielelläni kuullut enemmän Giuseppe Verdin oopperoista ja muitakin verismin oopperahelmiä. Toisaalta tulipahan avarrettua näkemystä kun oli kuultavana paljon uuttakin.

Ylimääräisinä saatiin mestarilta kuulla Besame Mucho, johon koko yleisöjoukko rytmikkästi yhtyi innostuksesta. Ja loppuhuipennuksena kuulimme ylimääräisenä melkein Domingon tavamerkiksi muuttuneen Granadan. Nuo linkit Youtube'iin eivät valitettavasti ole tästä konsertista mutta ovat kuitenkin Domingon aikaisemmin esittämiä.

Hartwall Areenan katsomon kolmas kerros oli epämiellyttävä sellaiselle henkilölle joka ei viihdy korkeissa paikoissa. Katsomon rivit nousivat ylöspäin hyvin jyrkästi ja alaspäin katsoessa saattoi helposti huimata. Seuralaiseni joutui melkein miettimään kokonaan poistumista paikalta. Seuraavan kerran ostan Hartwall Areenalle konserttiliput hyvin lähellä permantoa olevilta alakatsomon riveiltä.

Lisäksi pitää todeta ettei Hartwall Areena ole todella akustiikaltaan mikään konserttisali. Ehkä se on riittävän iso jotta megatähdille saadaan riittävän isot kuulijamäärät mutta kyllä minua jäi vaivaamaan vahvistimien muokkaama äänen laatu. Sähköiseksi se oli ihan hyvä mutta sähköiseltä se kuulosti. Hyvä levytys kuulostaa paremmalta vaikka ei siinä ole tietenkään sellaista live esityksen latausta. Eli kyllä tämä konsertti oli kaiken kaikkiaan yksi niitä once-in-a-lifetime tilaisuuksia.

Nyt harmittaa näin jälkeenpäin etten koskaan ehtinyt kuulla ihailemaani Luciano Pavarottia livenä hänen jo kuoltua. Siinä olikin suurin syy miksi nyt lähdin Domingon konserttiin. Ei tarvitse jälkeenpäin katua.

Ex-presidenttien määrärahat

2011-08-23T21:11:00.000+03:00

Entiset presidentit saavat 6 vuoden virkakauden jälkeen itselleen täyden eläkkeen. Sen suuruus on tällä hetkellä hiukan yli 75000 euroa. Käsitykseni mukaan se on verovapaa kuten tasavallan presidentin vuosipalkkiokin. Ihan kohtuullista että yhdenkin kauden presidentti saa arvoisensa turvatun toimeentulon loppuelämäksi. Harva on presidentin hommista luovuttuaan kyennyt Martti Ahtisaaren tavoin jatkamaan työntekoa. Ja julkisin varoin subventoidulta tuon Ahtisaaren järjestönkin rauhanvälitysbisnes on vaikuttanut.

Tänään luin uutisen miten ex-presidenteille on varattu muihin kuluihin määrahoja 560'000 euroa.

Tässä lainaus jtusta:

"Tänä vuonna Mauno Koivistolla ja Martti Ahtisaarilla on ollut käytettävissä yhteensä 350 000 euroa, noin 175 000 euroa presidenttiä kohden. Ensi vuonna kullekin presidentille varattu rahamäärä kasvaa hieman, sillä käytettävänä on noin 186 000 euroa per presidentti."

Määrärahan korotus 6,7% on sinänsä kohtuullinen verrattaessa moniin muihin julkisista varoista rahaa saavien johtavien henkilöiden palkkioiden tai muiden maksujen korotuksiin. Korotusta perustellaan uutisen mukaan ex-presidenttien kansainvälisten tehtävien lisääntymisellä.

Mitä? Ei minun tietääkseni ex-presidenteillä ole valtiosäännön mukaan enää mitään virallisia tehtäviä. Ja jos sellaisia tehtäviä itselleen keksivät niin maksattakoon ne tehtävien teettäjillä.

Erityisesti tuo alkoi kyrsiä kun samaan aikaan tänään kuulen uutisia että työmarkkinajärjestöiltä edellytetään maltillisia palkankorotuksia pääministerinkin suulla. Sanamuoto uutisissa huvitti minua. Ja korotuksien äärirajaksi ehdotettiin jotain paria prosenttia kun inflaation vauhti on ollut heinäkuussa jo 4%. Työnantajajärjestöt ovat varmaan aina tarjonneet vain maltillisia palkankorotuksia. Eli koko vetoomus onkin osoitettu työntekijäjärjestöille.

Mutta TUPO:n tyylinen kolmikantasopiminen ei tunnu kelpaavan työnantajajärjestöille EK etunenässä.

Eli työntekijäjärjestön pitäisi olla palkkaneuvotteluissa vaatimuksissaan maltillinen ja luottaa sitten että valtio jotenkin kolmantena osapuolena tulee vastaan jos malttia on osoitettu. Pitää muistaa että valtiota edustaa hallitus jota johtajanaan kokoomukselainen pääministeri.

Missään ei ole kuitenkaan valtiovallan eli hallituksen toimesta kerrottu selvästi mitä se maltti tarkoittaisi numeroina. Vai onko niin että malttia osoittaisi vain työnantajajärjestöjen palkka-ankkurin suostuminen? Eikä valtiolta eli hallitukselta ole mitään sitovaa lupausta mikä se vastaantulo kullakin maltin vaihtoehdolla vaihtoehdolla olisi.

Tässä olisi nyt aidolle kolmikantasopimiselle tilaa. Ei tarvitsisi työntekijäjärjestön pelkästään luottaa työnantajajärjestön tai valtion määrittelemättömiin lupauksiin. Olisi selkeä kolmen osapuolen vähintäänkin moraalisesti sitova puitesopimus.

Miksi EK ei haluaisi tällaiseen suostua? Kokoomusjohtoinen hallituskin kun näyttäisi jo oleva tuollaisen kannalla. Pelkän TUPO-nimittelyn vuoksiko? Vai koetaanko EK:ssa että kyse on heidän sopimusvapautensa rajoittamisesta? Vai rajoittaisiko tuollainen sittenkin 'liikaa' EK:n mahtia ja sitä pelätään?

Saddam Hussein

2011-08-22T01:27:00.000+03:00

Irakin presidentti Saddam Hussein syöstiin vallasta Yhdysvaltain ja sen liittolaisten toimesta vuonna 2003. Saddam Hussein tuomittiin kuolemaan vuonna 2006 ja tuomio pantiin täytäntöön hirttämällä vielä samana vuonna.

Jos minä nyt oikein muistelen niin tavoitteena oli syöksemällä Saddam Husseinin hallinto vallasta palauttaa rauha ja demokratia Irakiin. Ja jotenkin meillä Suomessakin mediassa annettiin ymmärtää että Irakin koko kansakin odottaa ja on onnellinen kun vapautuu tuollaisen totalitaarisen diktaattorin, pahan akseliin kuuluvan vallasta ja saa vihdoinkin vapautensa.

Mitä on sitten tapahtunut? Irak näyttäisi olevan kaaoksessa. Siellä ammutaan ja tapetaan koko ajan. Kyse ei varmaan ole ulkomaisista vallankumousvoimista vaan ihan oman maan sisältä kumpuavasta vastarinnasta. Kun kirjoitin Eestin verettömästä vallankumouksesta eilen niin olen jäänyt vertailumielessä miettimään eikö tuolla Irakissa kansa vapautunutkaan jostain pahan akselin ikeestä kun noin taistelevat heitä pelastamaan tulleita vapauttajia vastaan?

Jotenkin alkaa muistuttaa toivottomuudessaan Vietnamin sotaa.

Musikaalisia helmiä

2011-08-22T01:03:00.000+03:00

Sunnuntaina näin ja kuulin televisiossa pari todellista musikaalista helmeä. Kotimainen pianisti Iiro Rantala esiintyi turkulaisen salsabändin Grupo Kaneyn kanssa. Oli sellaista rytmistä tykitystä suoraan selkäytimeen että minulla hytkyi selkäytimessä vielä pitkään ohjelman loputtua. Kyllä Iiro Rantala on melkoinen pianisti. Uskoisin, että tuossakin esityksessä oli loistavalla improvisaatiolla oma osuutensa.

Seuraava ohjelma oli Plácido Domingon oopperauran lempirooleista. Musiikkina se oli ihan toisenlaista, mutta tasoitti vaivattomasti hetki sitten vielä edellisestä ohjelmasta johtuneen hytkyvän tunteen sisälläni. Ehkä se ei olisi tehnyt sitä ellei kyse olisi ollut arvostamani laulajan esittämästä lempimusiikista. Erityisesti italialaiset oopperat säveltäjänero Giuseppe Verdi etunenässä ovat olleet lapsesta asti lempimusiikkiani ja nyt tunnin pituinen ohjelma oli melkein pelkästään tätä lempimusiikkiani.

Olikin aika osuvasti muutamaa päivää ennen kuin Plácido Domingo esiintyy Hartwall Areenalla Helsingissä. Minullakin on sinne lippu kuten kerroin jo maaliskuisessa blogikirjoituksessani. Nostatti oikein odotuksen huippuunsa muutaman päivän kuluttua tapahtuvaan konserttiin. Tämä onkin ensimmäinen kerta kun olen Hartwall Areenalla konsertissa. Olen ollut siellä aikaisemmin vain edustustilaisuudessa saunomassa ja syöpöttelemässä (ja miksei juomassakin) ja jossa tilaisuudessa jääkiekon katselu oli lähes sivuroolissa.

Olen itse joskus nuorena soittanut sekä yksin että orkesterissa. Jos soiton kuuntelussa on oma lumonsa kuuntelijalle niin suuri on sen lumo esittäjälleenkin. Esittäessäsi musiikkia olet ikään kuin sen keskellä ja se vain soljuu sisältäsi hyvin automaattisesti ikään kuin ei olisi kyse ollenkaan tahdonalaisesta toiminnasta. Uskon että joskus soittaneet lukijani tietävät tuon kokemuksen. Se on ihan oman laisensa eikä ainakaan minun mielestä mikään muu tunnu samalla tavoin sanoisinko ekstaattiselta. Aivan kuin olisit leijunut esityksen ajan jossain muissa sfääreissä. No jaa. Jos jotain lähinnä sitä muistuttavaa haluaisin löytää muualta niin ns flow-kokemus luovaa työtä tehdessä hiukan muistuttaisi sitä selittämättömyydellään. No ehkä musiikin esittämiseen liittyvistä psyykisistä prosesseista löytyy tieteellistä kirjallisuuttakin. Pitää tutkia.

Eesti Vabariik

2011-08-20T06:43:00.001+03:00

Nyt on 20 vuotta kulunut Eestin uudesta itsenäistymisestä (20.08.1991). Minä käytän mielelläni edelleen nimitystä Eesti vaikka jotkut Suomessa haluaisivat erotukseksi neuvostoajoista käytettäväksi nimitystä Viro. Oikeasti Viro on vain yksi Eestin maakunta.

Minulla oli kunnia olla omalla pienellä tuellani puoltamassa eestiläisten itsenäistymispyrkimyksiä. Siitä muutamia muisteloja.

Eestiläisten itsenäistyminen oli hyvin huolellisesti suunniteltu. Gorbatshovin aloittama Neuvostoliiton perestroika ja glasnost olivat tehneet mahdolliseksi ympäristöliikkeen. Se voimistui muutamassa vuodessa voimakkaaksi koko kansan ympäristöliikkeeksi verhoten sen sisälle muodostuneet varsinaiset itsenäistymishankkeet. Kun samaan aikaan Neuvostoliiton eteläisten osavaltioiden asukkaat osoittivat mieltään ja hulinoivat hyvinkin sekasortoisesti oli Eestissä koko hanke loistavasti organisoitu rauhallisen viileästi.

Huomattavaa oli, että yhteiskunnan koneistossa kaikissa tärkeissä paikoissa oli varjohallinto neuvostohallinnon rinnalla. Oli aivan uskomatonta huomata miten joka paikassa oli omat miehet ja naiset kuin varjot avainpaikoilla. Eestiläiset ystäväni naureskelivat minulle että ainoa paikka jota ei ollut pystytty miehittämään omalla varjohallinnolla oli salaisen poliisin, KGB:n eestiläiset toimipaikat. Ja osaa näistä varjohallinnon henkilöistä oli koulutettu ja valmennettu ulkomailla miten lännessä toimitaan. Suomessakin koulutettiin. Näin siellä oli täydellinen valmius ottaa hallintaan kaikki tärkeät avainpaikat heti vallanvaihdon tapahduttua.

Kun liikuimme Eestissä oli eestiläisillä ystävilläni joka paikassa tuttuja. Suorastaan hämmästyin miten kaikki tunsivat kaikki.

Mutta missään ei näkynyt Neuvostoliiton eteläisten osavaltioiden kansalaisten kiihkeyttä. Kaikki olivat asiallisia ja hillittyjä mutta todella määrätietoisia. Aika nopeasti jouduin toteamaan että tällainen vallankumous ei voi epäonnistua ellei sitten Neuvostoliiton sotavoimia panna suorittamaan täydellistä teurastusta. Jos edes silloinkaan. Noin viilipytyt ihmiset kuin eestiläiset olivat he varmaan senkin skenaarion läpikäyneet.

Kaikkien kansallisuudeltaan eestiläisten yksimielisyys teki vaikutuksen minuun. Sanoinkin muutaman kerran, että nyt minulle heti sodan jälkeen syntyneenä on hiukan avautunut minkälainen oli Suomessa isänmaallinen ns talvisodan henki.

Kuriositeettina muutamat eestiläiset joihin olin ystävieni välityksellä tutustunut hiukan ihmettelivät miten minä, jolla oli venäläinen etu- ja sukunimi olin heidän puolellaan. Heidän mielestään se oli käsittämätöntä. Kerroin ajavani kansalaisjärjestöissä kansainvälisiä ihmisoikeuksia kaikkiin maihin ja kaikkialle. Niihin periaatteisiin sopi hyvin pienten kansojen itsenäisyyshankkeiden suosiminen ja ajaminen.

Toinen minuun suuren vaikutuksen tehnyt seikka oli eestiläisen nuorison isänmaallisuutta hehkuva aatteellisuus. En minä ollut sellaista havainnut Suomessa ellei nyt sitten taistolaisia, stalinisteja yms haluta laskea sellaiseen joukkoon. Minä en laskenut.

Erittäin suuren vaikutuksen teki suuri polkupyörämarssi ja sen jälkeen Suomenlahden rannalla järjestetty valtava iltajuhla. Eestiläiset olivat keksineet hyvin rauhallisen ja rauhanomaisen tavan osoittaa mieltä ja loistavaa yhteishenkeä. He järjestivät koko kansan polkupyöräretken jossa ajettiin Tallinnasta itään päin Narvan kaupunkiin, joka oli lähellä Venäjän rajaa. Narva oli Eestin kolmanneksi suurin kaupunki, jonka asukkaista noin 96% oli muita kuin kansallisuudeltaan eestiläisiä. Kaupunki oli kielellisesti täysin venäläinen. Asukkaat olivat muualta Neuvostoliitosta muuttaneita tai siirrettyjä ja puhuivat venäjää.

Polkupyöräretki oli vaikuttava näky. Polkupyöräilijöitä oli tuhansia ja vaikka heitä ajoi 2-3 rinnakkain niin letka oli varmaan ainakin 10-15 km pituinen. Kaikki olivat rentoja ja iloisia ja vilkuttelivat tien varsille kerääntyneille tuhansille ihmisille. Ja kaikki tärkeät henkilöt tunsivat toisensa. Ihan uskomaton verkosto.

Illalla nämä tuhannet, pääosin nuoret ihmiset kokoontuivat Suomenlahden rannalla sijaitsevalle valtavalle kilometrien pituiselle uimarantakaistaleelle ja siellä ryhdyttiin laulamaan isänmaallisia eestinkielisiä lauluja.

Tilaisuuden jälkeen kaikki poistuivat hyvässä järjestyksessä ja siististi rannalta. Mitään roskia ei ollut rannalla. Humalaisia en nähnyt yhtään. Ja eestiläiset ystäväni hiukan kyynisesti totesivat, jos paikalla on joku kännissä niin on varmasti kyse venäläisestä.

Samanlainen arvio muuten tehtiin prostituutiostakin.

Eräs eestiläisistä ystävistäni oli minua parikymmentä vuotta vanhempi lääkärirouva. Hänet oli monessa liemessä keitetty ja hän oli ollut karkotuksessa Siperiassakin aikoinaan. Hauska juttu oli myös kun hän kävi Suomessa niin hän kyseli mistä saisi ostaa kondomeja. No minä neuvoin hänet sillä pikkupaikkakunnalla sitten apteekkiin. Hiukan ihmettelin hänen ostoksiaan tältä osin ja rohkaistuinkin kysymään, että eikö Neuvostoliitossa ole kondomeja. Hän naurahti uteliaisuuttani ja kertoikin että hän oli ostanut niitä lapsilleen kun neuvostovalmisteiset kondomit hajosivat ja olivat epäluotettavia ja että eihän hän niitä ikänsä puolesta ( >60 v ) enää tarvinnut.

Samaisen rouvan kanssa keskustelimme paljon niitä näitä. Hän mm kertoi että hän tietää satoja tapoja valmistaa hyviä ruokia lähes pelkästään kanamunista. Ja syykin oli selvä: ne olivat ainoat ruokatavarat joita oli aina saatavissa häne kotipaikkakunnallaan.

Kerroin ihailevani eestiläisten nuorten ihanteellisuutta ja aatteellisuutta ja ettei meillä ollut sellaista suuremmin nähtävissä suomalaisissa nuorissa. Tämä samainen paljon elämää nähnyt rouva sanoikin, että kunhan he saavat itsenäisyyden niin seuraavien 5-10 vuoden kuluttua heidän nuorisonsa on ihan samanlaista kuin meillä. Ja niinhän siinä näyttää käyneen.

Mutta oli mielenkiintoista seurata tuota itsenäistymisprosessia läheltä ja osittain läheisin yhteyksin ihan sikäläisiin sisäpiireihin.

Kun isä kaitafilmikameran osti

2011-08-14T22:03:00.000+03:00

Ostin ensimmäisen kaitafilmikameran 51 v sitten muistaakseni heti toisesta tai kolmannesta palkastani. Taisin silloin olla juuri 15 v täyttänyt eli en minä silloin vielä mikään isä ollut, otsikosta huolimatta. Kamera käytti 8 mm kaitafilmiä ja taisi maksaa minun juoksupojan koko kuukauden palkan verran. Eikä se ollut mitenkään yleistä siihen aikaan. Taisin olla eräänlainen sen ajan 'early adopter' - vaikka ei sellaista nimitystä siihen aikaan käytetty.

Oli siinä ihmettelemistä. Meni useita vuosia ja markkinoille tuli paremman kuvanlaadun Super 8 kaitafilmi ja se vaati kaluston vaihtamista. Tavallinen 8 millinen filmi pysyi rinnalla vielä pitkään. Ostin huippuhienon kaitafilmikameran, mutta se oli hienosta suunnittelustaan huolimatta susi ja jäi harvinaiseksi Suomen markkinoilla. Onneksi sen sain takuuaikana palautettua maahantuojalle enkä enää kolmen vaihdokkaan jälkeen halunnut edes kokeilla koko merkkiä. Mutta Super 8 valloitti aika nopeasti markkinat ja tavallisen 8 mm filmin ostaminen alkoi vaikeutua.

Siirryin ammattimaisempaan 16 mm kameraan mutta sen käyttö tyrehtyi aika nopeasti kalliisin filmikustannuksiin enkä ollut vielä ehtinyt ostaa 16 mm esittämiseen projektoriakaan. Äänielokuvia en ehtinyt kokeilla. Oli sen verran hankalampaa ja rahaa vaativaa puuhaa. Ja taisi kuvioissa olla jo viini, laulu ja naiset johon aika opiskelun ja työnteon ohessa meni.

Aiheen tähän sain Petteri Järvisen blogikirjoituksesta, jossa hän kommentoi kameramainosta vuodelta 1973. Itäsaksalainen Praktica siinä mainostaa itseään viimeisenä kamerana, joka sinun pitää ostaa.

On minulla noita viimeisiä kameroita, kasettisoittimia ja nauhureita ollut. Ja nyt digiaikaan tuntuu että uusiintumisen vauhti vain kiihtyy. Digikamerasi vanhenee muutamassa vuodessa samoin videokamerasi jne.

Vanhojen kaitafilmien katselemista varten minulla on n 50 v vanha 8 mm kaitafilmiprojektori. Olen säilyttänyt sitä kuin silmäterää mutta jos siitä lamppu palaa niin tuskin enää löytyy varaosana. Jostain löytyy vielä vanhoja käytettyjä mutta suurin osa niistä on vain Super 8 filmille. Ainoa vaihtoehto on vanhojen kaitafilmien siirto DVD:lle jos ne haluaa säilyttää katseltavina jälkipolville. Siirtolaitteet ovat kalliit ja muunnospalvelua myyvät yritykset osaavat rahastaa.

Valokuvien ja diojen suhteen hankin laadukkaan skannerin jo muutama vuosi sitten mutta digitointi on hidasta puuhaa jos sen haluaa tehdä hyvin. Vanhat filminegatiivit ja diat säilyvät onneksi suhteellisen hyvin. Ja kuten moni sanoo niin kun siirryt eläkkeelle niin kiireet vain lisääntyvät. Näin on käynyt minullekin.

Niin ja kohta videot ovat HD laatua tai peräti kolmeulotteisia ja kaikki vaatii taas uutta kalustoa. Eläkeläisten tulotasolla tuskin kilpajuoksussa mukana pysyminen on enää koko ajan mahdollistakaan vaikka kuinka olisi halua.

Tässä mietin vakavasti että alanko minäkin eläkeläisenä kirjoitella joulupukille joululahjatoivomuslistoja?

Swastika

2011-08-09T01:21:00.001+03:00

Katsoin eilen Youtube'ista elokuvan nimeltä Swastika (suomeksi hakaristi). Se on jaettu seitsemään n 13 min palaseen Youtube'issa. Tuo moneen viipaleeseen jakaminen lienee Youtube'in rajoitus ilmaiselle. Vaikka elokuva on 38 vuotta sitten julkaistu se lienee tuolla Youtube'issa luvattomasti kuten tuhannet muutkin videopätkät.

Enhän minä olisi tiennyt koko elokuvan olemassaolo ellei historiaa harrastava ystäväni olisi minulle kertonut tilanneensa sellaisen Amazonista DVD:nä.

No minä olin tietenkin niin hätähousu että piti heti löytää tuo katsottavakseni ja sieltähän se löytyi Youtube'ista.

Elokuva on kooste ennen näkemättömistä harrastelijaelokuvista, joita mm Hitlerin lähipiiri oli kuvannut. Siis aineistoa joka julkaisuhetkellä 1973-74 oli suurelta yleisöltä näkemättä.

Ystäväni tiivisti hyvin arviointinsa elokuvasta ja viittasi meidän keskusteluissamme usein esillä olleeseen teemaan ihmisen moraalista. Se kuvasi ihmisiä hyvin tavanomaisissa yhteyksissä eikä pelkästään sitä filmiä katsomalla voinut uskoa, että kyse oli suorastaan demonisia hirmutekoja tehneistä henkilöistä. Niin sympaattiselta vaikutti elokuvan atmosfääri.

Olen usein moraalifilosofisissa keskusteluissa ystävieni kanssa esittänyt miten meissä kaikissa on sisäänrakennettuna pimeyden voimia. On vain kysymys mikä saa ne meissä toteutumaan. Hyvä tieteellinen esimerkkikoe on kuuluisa Milgramin tottelevaisuuskoe. Suosittelen kaikille siihen tutustumista. Se kertoo paljon meistä ihmisistä.

En puutu noihin vanhoihin hirmutekoihin tässä sillä ongelma ei ole mitenkään yksinkertainen. Tottakai minäkin tuomitsen ne jälkikäteen jyrkästi. Joskus halutaan nähdä helppo selitys, että jotkut ihmiset ovat vain "pahoja" ja sillä siisti. Norjan kesäiset järkyttävät massamurhat tulkitaan juuri tuollaisen pahan ilmenemismuodoiksi.

Raja pahaan on hiuksenhieno. On ihan turha hurskastella että jotkut pahaa tehneet olisivat pelkästään sairaita poikkeusyksilöitä eikä kukaan meistä "kunnon ihmisistä" voisi syyllistyä sellaiseen. Tuollaisen moraalisen ylemmyyden kuvitteleminen itsestään osoittaa vain ymmärtämättömyyttä.

Tuollaiset Hitlerin Saksan aikaan kuvatut filminpätkät näyttävät tavallisia "kunnon ihmisiä" ihan tavanomaisissa asioissa mitä nuo "kunnon ihmiset" tekevät. Ei siellä filmissä näy murhanhimo ja -kiihko silmissä heiluvia massamurhaajia vaikka kuvausten kohteena sellaisista teosta vastuullisia olikin. Asiayhteys vain oli erilainen.

Olen joskus piruuttani todennut keskustelukumppaniani ärsyttääkseni, että me suomalaisethan olimme todellisuudessa toisessa maailmansodassa Hitlerin ja natsi-Saksan liittolaisia. Että kovin suureen hurskasteluun ei välttämättä ole perusteita. Sekään asia ei tietenkään ollut noin yksinkertainen mutta antaa ponttaa keskusteluun.

Omituisia mietteitä

2011-08-08T10:18:00.000+03:00

Olen usein miettinyt miten urheilukilpailujen keihään- tai moukarinheitossa mittamiehet ovat juuri siinä sektorissa minne heitto osuu ja usein hyvin lähellä osumapaikkaa ja hyvin harvoin kuulee että olisi tapahtunut onnettomuuksia. Eli onko mittamiehet varmoja keihään tullessa kohti ettei se osu heihin? Eli ovatko he taitavia väistämään vai ovatko heittäjät niin taitavia ja osumatarkkoja, että heittävät juuri haluttuun paikkaan? Eikö koskaan tule huteja? Jos tulee huteja niin näkeekö mittamies sen vielä keihään tai moukarin lentäessä ja pystyy väistämään?

Siinä kysymyksiä jotka ovat askarruttaneet mieltäni jo vuosia mutta en ole vain kehdannut kysyä. Olen ajatellut että asia on varmaan kaikille urheilufriikeille päivänselvä ja nolaan vain itseni kysyessäni tyhmiä. No rohkaisin kuitenkin mieleni ja tein edellä noita ihmetteleviä kysymyksiä jospa joku lukija tietäisi viisaan vastauksen.

Viha- ja nimimerkkikirjoittamisesta

2011-08-07T21:21:00.002+03:00

Yhä enemmän näkee mediassa puheenvuoroja, että nimimerkkikirjoittaminen pitäisi kieltää medioissa kokonaan. Monet sanomalehdet ovatkin julistaneet yleisönosastokirjoittamisensa pääsäännöksi omalla nimellä allekirjoittamisen. Helsingin Sanomat teki muutoksen jo kauan aikaa sitten, mutta suostui poikkeuksellisesti joissakin tilanteissa julkaisemaan kirjoituksen nimimerkillä.

Minusta nimimerkillä esiintymisen kieltäminen rajoittaa omalla tavallaan sananvapautta. No, eihän yleisönosastokirjoittelu esimerkiksi sanomalehdissä ole koskaan ollut vapaata vaan kyseisen lehden etukäteen valvomaa, moderoimaa - minun sanastossani helposti myös käsitettävissä enemmän tai vähemmän sensuroiduksi.

Moni vapaasta tiedonvälityksestä aidosti huolestunut on kiinnittänyt huomiota siihen näkökohtaan, että monen työelämässä kiinni olevan suut tukitaan estämällä käytännössä heitä osallistumasta yhteiskunnalliseen keskusteluun. Muodollisestihan heitä ei estetä mutta jos nimimerkkikirjoittamisen ollessa kielletty joudut allekirjoittamaan omalla nimelläsi kirjoituksesi et mielellään paljasta tietojasi tai mielipidettäsi asiasta.

Enkä minä tarkoita että mikä tahansa kirjoittelu nimimerkin suojassa pitäisi sallia. Solvaava tai herjaava kirjoittelu on jo nykyään kielletty ja rangaistu. Ja nykyisilläkin nimimerkkikirjoittelusäännöillä ainakin lehdet ovat vaatineet tietoonsa kirjoittajan oikeat tiedot.

Minusta oikeampi linja voisi olla, että pääsääntöisesti nimimerkkikirjoittelu sallittaisiin ja tietenkin siten että toimituksella on tieto oikeasta kirjoittajasta. Ja vain arveluttavissa tapauksissa vaadittaisiin kirjoituksen julkaiseminen omalla allekirjoituksella. Toimitukselle tuo olisi ehkä raskaampi mutta turvaisi tarvittavan anonymiteetin.

Nettiin kirjoittelun asiallisuuden turvaaminen on paljon vaikeampaa. Sensurointia (käytän tässä asiasta sen oikeaa nimitystä!) haluaville pitää todeta että netin kansainvälisyyden vuoksi valvonta on lähes mahdotonta. Lapsipornosivujen kaltainen operaattoreiden harkintaan uskottu sensurointi, vaikka tapahtuukin poliisin johdolla, on ihan tyhjänpäiväinen kahdestakin syystä. Siellä tapahtuu iso määrä virheitä ja sen kiertäminen on lähes lasten leikkiä. Iranin, Saudi-Arabian, Pohjois-Korean tai Kiinan tyylinen koko valtakunnan ulkomaanliikenteen suodattaminen ei-toivottavalta aineistolta vaatisi valtavat järjestelmät ja inhimillisetkin voimavarat koko sensuroinnin toteuttamiseen. Ja nekin järjestelmät kyetään kiertämään kuten kertovat Saudi-Arabian ja Kiinan olosuhteisiin perehtyneet tuttuni. Hyvä puoli olisi että sensurointitekniikkaa em maihin on myyty Suomesta käsin jolloin saisivat kotimarkkinoille myytyä jo ulkomailla testattua ja koeteltua tekniikkaa.

Norjan traagiset joukkomurhat ovat kiihdyttäneet Suomessa puheenvuoroja vihakirjoittelun suitsimiseksi. Suomessahan säädettiin kesäkuussa 2011 voimaan tullut ns vihakirjoituslaki.

Tuota lakia säädettäessä siitä antoi lausuntonsa (sähköistä) sananvapautta ja yksityisyyttä puolustava EFFI. EFFIn lausunto on luettavissa tässä. Kannattaa lukea. Siitä selviää miten epämääräiselle pohjalle koko viharikoslainsäädäntö on säädetty ja miten se mahdollistaa mielipidesensuurin ja mielivallankin.

Jotkut asiantuntijat ovatkin kaukonäköisesti huomauttaneet tulevaisuuden uhkista. Toistaiseksi me elämme Suomessa suhteellisen järjestäytyneissä oloissa mutta milloinkaan emme tiedä milloin me kansalaiset alamme tarvita meitä julkiselta vallan suojelevaa lainsäädäntöä jos valtakiemurat radikaalisti muuttuisivat. Siinä vaiheessa on myöhäistä vaatia lakien palauttamista ennalleen.

Ihan mielenkiintoinen on EFFIn aloite, että 'opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisee välittömästi salassa valmistellun ehdotuksensa Internetin sensuroimiseksi'. Eli kyse ei ole mistään henkisesti labiilien kansalaisten vainoharhoista tai nimettömästä vihakirjoittelusta vaan ihan todellisesta kulissien takana valmisteilla olevasta lisätystä sensuurista.

Olkaa valppaina ja kavahtakaa kansalaiset. 'Isoveli' suunnittelee koko ajan valvonnan lisäämistä. Tuskin te hyväksytte sitä, että esimerkiksi Iranissa, Kiinassa tai Saudi-Arabiassa joutuisivat 'vastarannan kiiskitkin' allekirjoittamaan omalla nimensä heidän henkensäkin vaarantavat mielipiteensä?

Tupo vai palkkakatto?

2011-08-07T20:24:00.000+03:00

Olen jo vuosia kuunnellut julkisuudessa miten EK jatkuvasti vakuuttelee ettei paluuta tupo:on ole.

Kuitenkin jo vuosia on EK vaatinut palkansaajajärjestöiltä palkkamalttia. Ja samalla EK on antanut jäsenjärjestöilleen ehkä epäviralliset mutta hyvin tiedossa olevat palkkaraamit ja suorastaan palkkakaton, jota kaikki työnantajajärjestöt tuntuvat noudattavan.

En ymmärrä mikä on se suuri ero palkkakaton ja tupon välillä? Minusta molemmat määräävät (lähes?) samalla tavoin työehtosopimusten palkkaraamit. Aika vähän jos ollenkaan on ollut nähtävissä mitään alakohtaisia joustoja, joita erilainen tuottavuuden kehitys olisi mahdollistanut. Ja jota kehitystä alakohtaisten työehtosopimusten olisi pitänyt mahdollistaa.

Mutta jos ajattelen kilpailulainsäädäntöä niin minusta kyse on selvästä ostokartellista. Määrätään palkkakatto joka on siis reunaehto työvoiman korkeimman ostohinnan kehityksestä. Tosin en ole perehtynyt koskeeko kilpailulainsäädäntö työmarkkinoita. Mutta yhtä kaikki samanlainen toisen osapuolen määräämä kilpailunrajoitus on kyseessä.

Menneen ajan sosiaalipolitiikasta

2011-08-06T12:48:00.000+03:00

Paljon yli 30 vuotta sitten erosimme ensimmäisen vaimoni kanssa ja kaikki kolme lasta jäivät hänen huoltoonsa. No ei sen enempää siitä varsinaisesta eroprosessista. Se meni asiallisesti josta myös kunnia ex-vaimolleni. Yhteisesti palkkaamamme naisjuristi vaikutti hiukan suosivan naisasiakastaan. Jouduin muistuttamaan, että myös minä olin hänen asiakkaansa.

Siihen aikaan elatusmaksut sovittiin tai määrättiin tuomioistuimissa karkeasti vain kaavamaisena prosenttiosuutena elatusvelvollisen bruttotuloista ja kerrottiin lasten lukumäärällä. Ja yksinhuoltajaksi aikova sai auliisti neuvoja lastensuojeluviranomaisilta. Missään ei käytännössä kysytty elatusvelvollisen maksukykyä. Usein elatusvelvollisella jäi elatusmaksujen ja verojen jälkeen omaan tai uusperheensä elättämiseen bruttotuloistaan vain joku 15-30%. Ja summat olivat usein niin isoja että kohtuutuloinenkin elatusvelvollinen tuomittiin köyhyyteen niin pitkäksi aikaa kunnes lapset tulisivat täysi-ikäisiksi. Sen jälkeenkin oli vielä lastensuojeluvirnaomaisten painostuksen uhka että elatusmaksuja maksatetaan niin kauan kuin lapset opiskelevat. Eli lasten iästä eron hetkellä riippuen oli usein kyse lähes 20 vuoden köyhyydestä.

Sivusin aihetta aika pitkään yli 2 vuotta sitten blogikirjoituksessani 'Radikaaleja'.

Asetelma tuli jälleen mieleeni kun löysin netistä surffatessani viittauksen siteeraamaani tutkimukseen: Perhekustannusten Tasausjärjestelmä Suomessa: Latuma Projektin Loppuraportti, Matti Heikkilä, julkaisija Sosiaalihallitus ISBN 951-46-4887-0.

Tuossa Latuma-projektissa kehitetyllä tietokonemallilla oli analysoitu erilaisia perhemalleja ja -kokoja. Siellä tulivat hyvin esiin silloiset tulosiirrot, verotus yms ja muut kannusteloukut. Latuma projektin tulokset olivat siihen aikaan ja sen aikaiseen poliittiseen ilmastoon nähden 'väärät'. Sieltä nimittäin selvisi, että pienituloinenkin muutaman lapsen yksinhuoltaja selvisi taloudellisesti varsin hyvin kun vertaus tehtiin suurempituloisiin kahden työssä käyvän huoltajan perheisiin. Ansiokas tutkimus vaiettiin ja kuopattiin hiljaisuudessa.

Kun minä esitin laskelmat näitä asioita työkseen käsitteleville Helsingin kaupungin lastensuojeluviranomaisille he eivät uskoneet silmiään että käytettävissä olevat tulot yksinhuoltajalla olivat niin korkeat verrattuna elatusvelvollisen käytettävissä oleviin tuloihin. Olin tehnyt esimerkkilaskelmat minun aidolla aineistolla. Siellä virastossahan pääsääntöisesti toitotettiin vain mantraa miten huonossa taloudellisessa asemassa olivat yksinhuoltajat. Ja elatusvelvollisia painostettiin melko hurjiinkin elatusmaksuihin. Pitää muistaa että siihen aikaan yksinhuoltajat olivat pääasiassa naisia ja elatusvelvolliset siten miehiä, mitä asetelma taitaa edelleenkin olla.

Usein näissä eroasetelmissa on valitettavasti mukana myös alkoholi. Tosin ei meidän tapauksessamme. Eli elatusvelvolliseksi päätyy se hiukan huikenteleva isä ja lastensuojeluviranomaiset ryhtyvät lasten lisäksi suojelemaan madonnamaiseen asemaan nostettua yksinhuoltajaäitiä. Vaikea on siinä isän saada ylimääräisiä sympatiapisteitä. Hyvä jos edes saa viranomaisilta edes tasapuolista kohtelua.

No onneksi nuo asiat ovat minulla henkilökohtaisesti jo takanapäin enkä kanna niistä kaikesta huolimatta mitään suurempia traumojakaan. Elämä nyt on vain kulkenut omaa rataansa. Ja elatusmaksujen määräytymisperuste lienee sekin muuttunut perusteiltaan järkevämmäksi.

Hernekeittoa ja kuohuviiniä

2011-08-06T01:02:00.000+03:00

Toissa päivänä alkoi tehdä mieli hernekeittoa. Ostin ainekset ja laitoin kuivatut herneet likoamaan yön yli. Torstaina iltapäivällä tein hernekeiton. Aika iso kattilallinen siitä tuli ja mietin että pakastanko osan. Vai syönkö sitä kolmena peräkkäisenä päivänä. Yleensä saman ruoan syöminen kolmantena päivänä alkaa tympiä vaikka olisi hyvääkin.

Kyllä itse tehty hernekeitto oli ja on hyvää. Suola oli ainoa jota olin laittanut ehkä hivenen liikaa.

Olen viime aikoina maistellut erilaisia kotimaisia tilaviinejä. Osan olin ostanut jo viime vuonna kun kävin Valamon luostarissa. Ja nyt muutama viikko sitten käytiin pojan kanssa mökiltä käsin Pälkäneellä Rönnvikin viinitilalla. Kun olin juonut kaikki varastoimani tilaviinit teki mieli punaviinin sijasta jotain valkoista ja kuivaa. Kun varastossani ei ollut valkoviiniä ollenkaan avasin yhden kuohuviinipulloista. Ei ollut omia lempikuohuviinejäni mutta oli kuitenkin kuivaa. Hyvää palanpainiketta hernekeitolle.

Olin viime vuonna ostanut korkin jolla vajaan samppanja- tai kuohuviinipullon voi sulkea. Alkosta ostin. En minä aina jaksa yksin juoda kokonaista pulloa kerralla niin tuollainen korkki on paikallaan. Eikä kaikista suosikkikuohuviineistäni ole pikkupulloja. En ollut vielä aikaisemmin käyttänyt tuota korkkia mutta näytti se hyvin hoitavan tehtävänsä.

Tavallisen viinipullojen sulkemiseen tarkoitetun ns vakuumikorkin olin ostanut myös viime vuonna mutta se oli ollut jo pitkään käytössä. Noita vakuumikorkkeja ja -pumppuja sai Alkon lisäksi Clas Ohlssonilta, missä sellainen oli paljon Alkoa halvempi.

Seuraava arkiruoka jota taidan taas pitkästä aikaa tehdä ehkä ensi viikolla on lihamakaronilaatikko. Lopetin nimittäin lihamakaronilaatikkoeinesten käytön sen jälkeen kun luin tuoteselosteen ja kauhistuin mistä kamarasta ja broilerinnahasta yms se on oikein tehty. Sama juttu kävi makkaroiden kanssa kun luin tuoteselosteita. Kotimaisista makkaroistakin ostan korkeintaan jotain A-luokan ruokamakkaroita.

Minulla on lihamakaronilaatikosta kaksi versiota. Toisessa on jauhelihan sijasta käytetty soijarouhetta. Sellaista teen jos tiedän että kasvisyöjiä (sellaisia lakto-ovo-vegetaristeja kuin on tyttäreni ja vaimoni) on tulossa kyläilemään. Jopa Amerikassa asuva tyttäreni muistelee laittamaani lihamakaronilaatikkoa vaikka en laitakaan jauhelihaan tavallista sipulia. Kas kun en itse syö muita sipuleja kuin valkosipulia. Valkosipulia käytän jos tiedän että en ole menossa mihinkään. Syytä en tiedä, mutta minulla haisee valkosipuli ihohuokosista vielä seuraavana päivänä. Mutta lihamakaronilaatikossani on chili- ja cayennepippureita, soijakastiketta yms ettei voi väittää mauttomaksi.

Ei nuo oikein ole karppaaja-laihduttajan diettiin sopivia, mutta sallin joskus itselleni poikkeamat. Pitää olla armollinen.

Alkoi tulla nälkä kun kirjoittelen tätä mutta pitää vaan olla kovana ja mennä nukkumaan.

Eläkerahastot ja väestöpyramidi

2011-08-03T15:36:00.000+03:00

Olen mietiskellyt vakavasti olisiko ylipäänsä mahdollista että eläkerahastoja ryhdyttäisiin purkamaan? Rahakirstujen päällä kun istuu niin moni työntekijäjärjestönkin edustaja. Saavat sieltä mukavia "pieniä" sivutuloja ja tarvittaessa eläkejärjestelmän piiristä löytyy mukava, isopalkkainen suojatyöpaikkakin. Noiden rahakirstujen hallinnoija on hyvin lähellä samaa asemaa kuin toisista isoista rahavirroista päättävät pankkiirit. Kuka vallastaan haluaisi luopua? Ilman jättiläismäisiä rahastoja ei valtaa enää olisi entisellä tavalla.

Ikäluokat pienenevät, muuten yllättävän vähän sittenkin, kun siirrytään suurista ikäluokista nuorempiin mutta ei siellä vanhemmassa päässäkään kaikki loputtomiin hengissä selviä.

Kallista on pitkään maksettavat työkyvyttömyyseläkkeet. Tosin niitähän on ajat sitten muokattu huonommiksi. Nuorena työkyvyttömäksi tullut saa huomattavasti huonompaa eläkettä kuin täyden työuran tekevä vanhuuseläkeläinen.

Olen jo aikaisemmin kiinnittänyt myös huomiota blogissani eläkejärjestelmiin lisättyyn elinaikakertoimeen. En sinänsä purnaa tuollaisen elinaikakertoimen ottamista mukaan eläkejärjestelmiin. Olen vain yrittänyt kiinnittää huomiota siihen epätasa-arvoiseen tosiseikkaan, että naiset ehtivät nauttia vanhuuseläkettä kaksinkertaisen ajan miehiin verrattuna pidemmän elinaikaodotuksena johdosta.

Yritin selvittää muutenkin muutamia kuukausia sitten eräiltä eläkejärjestelmiemme asiantuntijoilta miten rahastointi on eläkejärjestelmissämme ylipäänsä määritelty ja missä. Yllättävää oli, että esimerkiksi Työeläkevakuuttajat - TELA ry ei useammista yhteydenotoista huolimatta vastannut ollenkaan sähköposteihini. Vaikka he mainostavat nettisivullaan:

TELA eläketiedotuksen tehtävä on jakaa vakuutetuille tietoa maamme työeläkejärjestelmästä ja vakuutettujen eläketurvasta sekä siihen kiinteästi liittyvästä lakisääteisestä sosiaaliturvasta.

Sen verran vaikutti ilmeisesti aralta aiheelta.

Eräältä työeläkevakuutuksen huippuasiantuntijalta sain erinomaisen selvityksen. Jätän asiantuntijan nimen tässä mainitsematta ettei hän saa vaikeuksia työelämässä vakuutusmaailmassa.

Ei ole mitään selkeitä määräyksiä rahastoinnista. Eläkevakuutusyhtiöt, myös meitä edustavine luottamushenkilöineen päättävät yhdessä ajoittain näistä rahoituksen periaatteista ja siunauttavat päättämänsä sitten ministeriöllä ja tarvittaessa käytetään eduskunnassa. Eduskunnassa ne menevät usein läpihuutojuttuina kun siellä uskotaan että jos työnantajat ja työntekijät yhdessä hallinoivat tuota järjestelmää ja ovat asiantuntijoina päässet sopimukseen ei heillä voi olla mitään huomautettavaa - kai ne tietävät mitä ovat sopineet. Rahastointi on siis vain muodollisesti valvontaviranomaisten ja eduskunnan valvonnassa.

Tietääkseni Suomen eläkerahastot ovat BKT:hen suhteutettuna tällä hetkellä Euroopan suurimmat.

Professori Jyrki Virolaisen blogi

2011-08-02T13:22:00.000+03:00

Olen seuraillut professori Jyrki Virolaisen suurelta osin kaikenlaisia oikeudellisia asioita käsitteleviä blogikirjoituksia ja vilkasta keskustelua. Ja muistaakseni muutaman kerran kehunut täällä.

Mutta Norjan massamurhat ovat saaneet professorin ihan sekaisin. Kirjoitukset 458 - 461 ovat olleet lähes kokonaan hyökkäyksiä maahanmuuttokriittistä perussuomalaista kansanedustaja Jussi Halla-Ahoa vastaan ihmeellisillä väitteillä ja vihjailuilla. Ja samalla myös demaripuolueen puoluesihteeri Mikael Jungnerin puolustelua navan alle tapahtuvasta hyökkäyksestä Halla-Ahoa vastaan. Mukaan on sittemmin tullut muka satiiri jossa ilkeillään myös Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soinin lihavuudesta ja filosofian tohtori Jussi Halla-Ahon laihuudesta yms. Minusta jo lähellä professorin moittimaa vihakirjoittelua.

Muutaman puheenvuoron kirjoitin palstalle. Mutta kun palstalle alkoi tulla professorin mielipiteille vastakkaisia mielipiteitä liikaa ryhtyi hän moderoimaan eli sensuroimaan kirjoituksia käyttäem jo melkoisen alatyylisiä ilmauksia. Lainaanpa tähän :

'Arvoisat kommentaattorit!

Olen hylännyt eilisen illan kuluessa pitkälti toistakymmentä kommenttianne eli suoraan sanottuna aivopiereskelyjenne tuotoksia.

Syynä on niiden avoimen puolirasistinen ja jankkaava laatu ja suvaitsemattomien vihapuheiden pitäjien totaalisen epä-älyllinen nuoleskelu.

Bloginpitäjää on turhaa yrittää neuvoa tai määrätä, miten ja mistä asioista pitäisi ja mistä ei saisi blogissa kirjoittaa. Tämä on siinä mielessä yhden miehen show, että julkaistavista teksteistä päättää yksin palsturi.'

Siinähän professori Virolainen on ihan oikeassa, että hänellä on oikeus sensuroida eli moderoida ihan mitä tahansa. Eli blogi on aidosti yhden miehen show.

Olen toiminut useita vuosia aktiivisena keskustelijana erilaisilla blogeilla eikä asiapitoisia kirjoituksiani ole aikaisemmin sensuroitu bloginpitäjän toimesta puhumattakaan että niitä olisi nimitelty alatyylisesti "aivopiereskelyksi". Mutta näyttää siltä, että professori hyväksyy näissä Norjan massamurhia käsittelevissä ja kaikinpuolin Jussi Halla-Ahoa, Timo Soinia ja Perussuomalaista koko puoluetta solvaavissa vihapuheenvuoroissa vain itsensä kanssa samanmielisten kommentointeja. Taisi kaverilla pinna palaa.

Edelleen ihmettelen miten hirveän vastahyökkäyksen Perusuomalaisten jytky vaalivoitto on saanut aikaan monissa puolueissa. Kokoomus ja kristillisdemokraatit ovat mielestäni käyttäytyneet asiallisesti. Suorastaan käsittämätöntä vasemmistopuolueilta, joihin luen vihreätkin ja kepulta. Kepun jotenkin vielä ymmärrään olihan heidän vaalitappionsa niin totaalinen että hukkuessa räpiköidään ihan missä tahansa. Kansa oli äänestänyt väärin.

Olen naureskellut kun joissain hyökkääjien puheenvuoroissa on korostettu että Perussuomalaiset saivat vain noin viidenneksen äänistä eduskuntavaaleissa mutta samalla unohdetaan että samoissa lukemissa oli kokoomuksenkin vaalitulos. Ja vielä vähemmän demareilla ja kepulla. Puhumattakaan vihreistä ja vasemmistoliitosta. Ei niillä äänimäärillä pitäisi olla kovin edustavaa mandaattia "koko kansalta".

Sunnuntain mielenosoitus

2011-08-01T20:22:00.000+03:00

Olin seuraamassa sunnuntaina mielenosoitusta, jonka järjesti 'Minun Suomeni on kansainvälinen'-Facebook-yhteisö tai ennemminkin sen takana oleva järjestö 'Kansainvälinen Suomemme'.

Erääni ystäväni kanssa käymäni puhelinkeskustelun innoittamana kirjoitin lauantaina kritiikkiä blogiini luettuani järjestön puheenjohtajan Tino Singhin haastattelun perjantain Helsingin Sanomissa. Siinä oli muutamia minua kovasti ärsyttäviä mielipiteitä ja todistamattomia väitteitä jonka johdosta tuon kritiikkini kirjoitin. En ole enää vuosiin luottanut Helsingin Sanomiin puolueettomana tiedonvälittäjänä joten ihan varma en sitten kuitenkaan ole oliko haastattelussa kaikki aidosti Tino Singhin mielipiteitä vai toimittajan värittämiä, kuten monasti tapana on. Tosin isäni joskus eläessään jo 1960-luvulla muistutti minulle kun kun vielä kotona asuessani purin harmistumistani Hesarin johonkin väritettyyn kirjoitukseen: ei Hesari missään väitä olevansa puolueeton vaan se sanoo olevansa ainoastaan riippumaton. Niin no. Riippumatonkin se on kaikesta muusta paitsi Erkon suvusta. Nuo puolueeton tai riippumaton käsitteet ovat monella helposti menneet sekaisin olen havainnut. Ja kyllä valistunut lukija havaitseekin, että Hesari on vallassa olevien hännystelijä. Vallan vahtikoiran sijasta varsinainen vallan sylikoira.

Hesarin edellinen päätoimittaja Janne Virkkunen joskus sanoi jotenkin niin: Helsingin Sanomat kertoo mitä maassa oikeasti tapahtuu. Jo silloin naureskelimme huolestuneina monen viisaan ystäväni kanssa, miten Hesari kovin selektiivisesti osaa myös vaieta. Olen aiheesta kirjoittanut melkein 5 vuotta sitten kun Hesari jätti kokonaan kertomatta miten Suomessa eduskunta hyväksyi EU:n perustuslain päivää ennen itsenäisyyspäiväämme. Luulisi jokaisen ymmärtävän minkälaista on tuollainen sensuuri jos valtakunnan päälehti ei tuollaisesta asiasta uutisoi mitään.

No niin. Eiliseen mielenosoitukseen. Mielenosoituksen teemaksi oli otettu 'Hiljaisuuden rikkomisen päivä'. Minua ihmetytti että mikä hiljaisuus nyt rikotaan? Media on täynnä toimituksellista rasisminvastaista ja monikulttuurisuutta puolustavaa kirjoittelua ja maahanmuuttoa ainakin minun mielestäni asiallisesti kritisoineiden, pääasiassa perussuomalaisten kirjoittajien ja poliitikkojen jyrkkää arvostelua, rasisteiksi ja vihakirjoittajiksi leimaamista yms. Etunenässä on median kohteena ollut maahanmuuttokriittisyydellä eduskuntaan päässyt fil.tohtori Jussi Halla-Aho. Eli miten voi rikkoa jonkun hiljaisuuden jos sitä ei ole edes ollut?

Nyt jälkeenpäin on monessa uutisoinnissa kerrottu mielenosoituksessa kyseessä olleen osanoton norjalaisten suureen murheeseen järkyttävän ja järjettömän massamurhan johdosta. Tuollainen myötätunto on tietenkin kaunista ja ihailtavaa. Tosin näyttää hiukan käyneen, että norjalaisen sosiaalidemokraattisen veljespuolueen murhetta ovat meidän kotoiset demarimme, puoluesihteeri Mikael Jungner etunenässä ryhtyneet käyttämään sisäpoliittisena leimakirveenä erityisesti perussuomalaista kansanedustaja Jussi Halla-Ahoa vastaan mutta myös yleisemmin koko Perussuomalaiset-puoluetta vastaan. Koville on Perussuomalaisten jytky vaalivoitto ottanut demareitakin.

Muutamassa mielenosoituksen banderollissa oli viestinä, että osoitetaan mieltä vihaa ja väkivaltaa vastaan. No eihän tästäkään kukaan täysjärkinen ihminen voi olla eri mieltä.

Ja vielä eräänä avainsanana esiintyi 'kansainvälisyys'. No ei siinäkään mitään pahaa ole. Hyvä asiahan on, jos globaalissa maailmassa selviydymme tulevaisuudessakin vuorovaikutuksesta ja kaupankäynnistä yms. Minulla on lapset (yht 5 henkeä) opiskelleet Suomen lisäksi Yhdysvalloissa, Norjassa, Iso- Britanniassa, Kanadassa, Hollannissa ja Keniassa.

Mutta sitten jossain yhteydessä tuli esiin taas sana monikulttuurisuus ja miten meidän Suomestamme pitäisi tehdä entistä monikulttuurisempi. Saksan Merkel ja Iso-Britannian Cameron ovat molemmat kertoneet että heidän maissaan monikulttuurisuus on epäonnistunut. Ja meillä vakuutellaan joka tuutista, että me kyllä osaamme tehdä kotouttamisen paremmin ikään kuin noissa maissa ei olisi koskaan mitään yritetty. Eikö me todella opita mitään?

Olen jo nuoresta lähtien ollut frankofiili ja ihaillut Ranskaa ja ranskalaisia. Kyllä Ranska on edelleen ranskalainen ja siellä vallitsee edelleen ranskalais-katolinen valtakulttuuri. En tiedä onko siitä haluttu tai yritetty tehdä koskaan monikulttuurista. Mutta kyllä minäkin edustan näkökantaa että maassa eletään valtakulttuurin ehdoilla ja ymmärrän siksi hyvin esimerkiksi huntukiellon. Vaikka kuinka musliminaiset väittävät hunnun käytön johtuvan heidän omasta halustaan niin minä en oikein usko että kykenevät vastustamaan tuollaista naista alistavaa kvasiuskonnollista pakkovaltaa. Huntua käytetään silkan perhesovun säilyttämiseksi. Mutta ei riitä voimat tai rohkeus siitä kieltäytyä. Jos huntu taas kielletään lain voimalla on vähemmän rohkeankin helpompi selittää alistavalle miehelle, veljelle tms että on lainvastaista kantaa sellaista vaatekappaletta.

Ja rakastan ranskalaisia autoja, erityisesti Citroen merkkisiä. En minä sitikoita ole koskaan saksalaisten autojen veroiseksi yrittänyt väittää, mutta kyllä sitikoiden kaasu-nestejousitus niin ihanasti hivelee takapuolta huonoilla teillä. Vaimo teki stopin sitikoille ja sanoi, että meille ei enää noita ilmapalloautoja (tarkoitti kaasu-nestejousitusta) osteta. Perustelu oli vankka: sitikoiden ja niiden jousituksen, vaikka se on uskomattioman kestävä, niiden korjaukset on kalliita. Sitten ajoin diesel-Renault'lla yli 500'000 km niin oli sekin ranskalaisen pehmeä. Tuo km-määrän selittää, että minulla oli Kuopiossa asuessani aivan uskomattoman hyvä hovikorjaaja ja -huoltaja joka piti auton timmissä.

Ikävä kyllä minulla ei koskaan ollut tilaisuutta opiskella ranskaa. Ja se vaikutti aika vaikealta. Ja kun olen myös Italian, italiankielen ja italialaisen oopperan ystävä niin opiskelin aikoinaan italian alkeet. Vaikka Ferrari, Maserati, Lancia ja Alfa Romeo kaikuvat ihanilta niin arkisempi Fiat ei kyllä hirveästi houkuttele.

Nyttemmin olenkin sitten jo vuosia ajanut hyvin proosallisesti Volvolla. Vaikka se on mielestäni aika persoonaton ja mieleni tekisi välillä huutaa liikenteessä muille autoilijoille, "Minä olen kuitenkin sitikka mies vaikka ajelenkin Volvolla" niin Volvo on kyllä osoittautunut todelliseksi laatuautoksi. Sisällä hiljainen, ovet toimivat kevyesti eikä ole kitinöitä tai natinoita korissa. Eikä mitään kovin olennaista puutu. No automaattivaihteisto puuttuu ja huomasin poikani uudessa autossa tavaratilassa 12 V pistotulpan.

No menihän ihan autojutuiksi.

Marssittiin rautatientorilta eduskuntatalon portaille, jossa Tino Singh puhui. Puhe löytyy tästä. Kyllä puheessa oli selviä ja aika suoria vihjauksia mm Jussi Halla-Ahoa vastaan vaikka ei nimeltä mainittukaan. Paikan päällä tuntui välillä kuin olisin kuunnellut Neuvostoliiton korkeimmassa neuvostossa Brezhnevin puhetta, missä muutaman lauseen välein yleisö taputti. Niin täälläkin eduskuntatalon portailla joku löi aina välillä jollain noitarummulla tahtia - no se taisi tapahtua vain marssin aikana.

Puheen jälkeen porukka siirtyi lähistöllä olevan Finlandia talon puistikkoon jossa oli ohjelmana musiikkia, jonkinlaista monikulttuurisuuden edistämistä leikin varjolla jne. Päivä oli kaunis, aurinkokin paistoi ihan mukavasti ja puiston nurmikoilla oli kiva nauttia mukavasta iltapäivästä.

Päivän päätteeksi videodokumenttia työstävä kaverini haastatteli minuakin videolle. Huvittavaa oli, että muutaman metrin päähän asettui pyhäpuvussa, kun suurin osa väestä oli shortseissa ja vastaavissa, nuorehko mies kuuntelemaan haastatteluani. No ei se mitään, mutta sitten oli huvittavaa kun hän heti havaittuaan haastattelun päättyneen käveli hiukan vaivaantuneen näköisenä lähelleni ja hänen kysymyksensä oli: "Mitä järjestöä edustatte". Vastasin: "Olen yksityishenkilö" ja hän tuntui kovasti häkeltyneen näköiseltä. Oli kai odottanut että kun aika järeällä videokalustoilla tehdään pitkää haastattelua että kyse on jonkun järjestön edustajasta. Mutta ei enää kysellyt kaveriltani minne tämä nauhoitus tulee nähtäväksi. Muutamasta muustakin merkistä, joita en tässä yksilöi, päättelin että siinähän se Supo taas vain teki työtään. Ihan hyvä jos ääriliikkeitä seurataan.

Mutta oli kiva sunnuntai-iltapäivä ja sen kruunasi, kun kävimme kaverini kanssa intialaisessa ravintolassa syömässä.

Mitro Repo: Tavanomaista terrorismia?

2011-07-30T21:56:00.000+03:00

Luin EU-parlamentaarikko Mitro Revon kolumnin Iltalehdestä.

Minua suuresti ihmetytti kolumnin virke:

'Oslon murhat eivät ole tavanomaista terrorismia vaan täysin brutaali väkivallanteko, raskas rikos ihmisyyttä vastaan, jonka taustalta ovat paljastuneet sekavat äärikonservatiiviset motiivit.'

Mitähän Mitro Repo tarkoittaa tavanomaisella terrorismilla? Eikö sitä niin kovasti pitäisikään tuomita ja olisiko noihin tavanomaisiin terroritekoihin syyllistyneet jotenkin fiksumpia?

Huhuh. On noussut Mitro Revollakin näköjään demarius päähän!

Valtiolla edelleen korkeimmat palkat

2011-07-30T09:52:00.000+03:00

Vilkaisin taas tilastokeskuksen tilastoja. Vanha sanonta, että valtiolla olisi pitkä ja kapea leipä on jo vuosia sitten jäänyt pelkäksi legendaksi.

Huomattava on, että tuossa taulukossa on keskiansiot ja se on korkeampi kuin keskipalkka. Keskiansio tai keskipalkka ovat kummatkin käsittääkseni keskiarvoja. Mediaaniansio tai mediaanipalkka on huomattavasti alhaisempi kuin keskiarvo. Wikipediassa esimerkki 4 kertookin osuvalla esimerkillä

Tämän työpaikan mediaanipalkka on 1 200 € ja keskipalkka 20 920 €.

Eli mediaanipalkan ja keskiarvon välillä voi olla suurikin ero. Muistaakseni ainakin aikaisemmin suomalaisen keskipalkan ja mediaanipalkan ero on ollut 600-800 euroa/kk. Eli jos tässä tilastossa keskiansio kuukaudessa on kaikilla suomalaisilla yhteensä noin 3000 euroa olisi mediaaniansio jossain 2400 euron kohdalla eli puolet suomalaisista ansaitsisi alle tuon 2400 euroa/kk. Yksinkertaistettuna: noin iso ero mediaanin ja keskiarvon välillä johtuu siitä, että jättiläismäisen suuret ansiot vaikkakin harvoilla niin ne nostavat voimakkaasti keskiarvoa.

Tässäkin tilastossa näkyviä miesten ja naisten palkkaeroja on käsitellyt blogissani pari vuotta sitten viimeksi. Kirjoituksessa on useita linkkejä, joista parhaipana pidän linkkiä Pauli Sumasen laajoihin selvityksiin. Hän on tutkimustensa perusteella päätynyt siihen että miesten ja naisten palkkatasa-arvo saavutettiin jo viime vuosituhannen lopulla. Eli tasavallan presidentti Halosenkin usein hokema "naisen euro on 80 senttiä" olisi sitten jo pelkkä vanha legenda.

Seuraavassa on tilastokeskuksen sivuilta lainattu taulukko:

Kokonaisansiot työnantajasektorin ja sukupuolen mukaan, 2009

Työnantajasektori	Kokoaikaiset palkansaajatkansaajat
	Lukumäärä	Kuukausiansionsio, e
		Yhteensä	Miehet	Naiset
Yksityinen	901 483	3 043	3 283	2 680
Alkutuotanto	1 765	3 162	3 203	2 873
Teollisuus	348 967	3 143	3 242	2 797
Palvelualat	550 752	2 979	3 324	2 647
Kunta	378 360	2 732	3 213	2 600
Valtio	107 948	3 321	3 614	3 007
Yhteensä	1 387 791	2 980	3 301	2 670

Tino Singhin haastattelu HS:ssa vihakirjoittelusta

2011-07-30T00:46:00.000+03:00

Aluksi ajattelin ettei tuollaisesta kirjoituksesta kannata edes kirjoittaa. Tulin toisiin ajatuksiin kun keskustelin erään ystäväni kanssa puhelimessa. Mutta monta median toimittajien leimaavaa kirjoitusta olen viime aikoina ohittanut pelkällä harmistumisella. Kas kun tyhmyydelle ei voi mitään. Isäni joskus opetti viisaasti että tyhmyys on Luojan lahja eikä siitä siksi pidä ketään syyllistää.

Tässä ydinkohdat haastattelusta:

Vihakirjoitukset ovat kansainvälinen ilmiö, Singh sanoo.

"Koko Euroopassa tapahtuu samaa. Samat argumentit ja tukiargumentit kiertävät netissä sielläkin. Kyse on samasta eli islam nähdään uhkaksi ja monikulttuurisuus on hanurista."

"Suomalaisten maahanmuuttokriittisten poliitikkojen ja ryhmien retoriikka on yksi yhteen Norjan terroritekojen tekijän ajatusten kanssa", hän lataa.

Singhin mukaan kyse on rodusta.

"Ei kirjoituksissa vastusteta ruotsalaisia tai virolaisia vaan tummia, erinäköisiä ihmisiä. Niissä kaikuu vanha kunnon kansallissosialismi. Sana rotu on korvattu sanalla kulttuuri ja juutalaiset islaminuskoisilla."

Haastattelusta saa helposti käsityksen että 'vihakirjoittelu' ja 'maahanmuuttokriittisten poliitikkojen retoriikka' olisivat yhdenmukaiset 'Norjan terroritekojen tekijän ajatusten' kanssa. Aika kovia väitteitä ellei peräti syytöksiä - tosin perustelemattomina pelkkiä heittoja ilmaan. Olihan norjalainen murhamies-terroristi julistanut peräti sodan mm oman maansa demareita vastaan. En ole moista kirjoittelua Suomessa havainnut.

Sitten jo otetaan ihonväri vihakirjoittelun syyksi. Perusteluna ettei kirjoituksissa vastusteta ruotsalaisia tai virolaisia vaan tummia, erinäköisiä ihmisiä. Aika erinäköisiä ihmisiä on meille tullut pakolaisina mm Chilestä ja Vietnamista ja muina maahanmuuttajina intialaisina Tino Singhin tavalla tummaihoisia. He ovat olleet sekä sopeutuvia että työteliäitä mitä ominaisuuksia suomalaiset pitävät tärkeinä maahanmuuttajille. Ei suomalaiset sentään niin tyhmiä ole, että suuntaisivat kritiikkiinsä (Tino Singhin mukaan vihakirjoittelunsa) pelkästään ihonvärin mukaan.

Jos jonkun puolueen kannattajissa löytyy joku hullu niin ei sillä sovi sentään leimata kaikki maahanmuuttokriittisiä poliitikkoja samaan kategoriaan. Edes perussuomalaisten Teuvo Hakkaraiselta, vaikka tyhmiä on suustaan päästänyt julkisuuteen en ole havainnut häneltäkään Tino Singhin kuvaileman kaltaista vihakirjoittelua.

Mistähän aineistosta Tino Singh on tuo tutkimuksensa tehnyt?

Mielenkiintoista on havaita Tino Singhin maininta miten 'juutalaiset on korvattu islaminuskoisilla' vihakirjoittelussa. Mutta hän unohtaa mainita että islaminuskoisten antisemitismi on kovin vallitseva lähes kaikissa islamin suuntauksissa ympäri maapallon niissä maissa mistä meille muslimimaahanmuuttajia tulee. Ruotsissa juutalaista syntyperää olevat pelkäävät jo vahvasti noussutta muslimien antisemitismiä.

Alkolukot asekaappeihin

2011-07-27T07:07:00.000+03:00

Kuuntelin ulkoministeri Erkki Tuomiojan ehdotusta 'aseettomista kodeista'. En tunne ampumaharrastuksen yksityiskohtia, mutta jos ampumaradoilla olisi käytettävissä lukittavia asekaappeja niin ainakin ampumaradoilla tarkkuussammuntaan käytettävät aseet voitaisiin mielestäni ilman lisävaivaa säilyttää siellä.

Metsästysaseet on mielestäni eri asia. Ainakin maalla missä etäisyydet on pitkiä olisi järkevää säilyttää lukittavat asekaapit kotona. Käsitykseni mukaan metsästys on usein yksilölaji. Hirviporukat on asia erikseen. Sinne lähdetään porukalla, mutta jänisjahtiin tai sorsastukseen lähtee usein vain mies ja ase (ja koira).

Ei minusta ole oikein järkevää muutaman silloin tällöin riehuvan hullun vuoksi tehdä aseen asiallisesta käytöstä hankalaa.

Aseiden säilytyksen rajaamisella kai tavoitellaan turvallisuuden lisäämistä. Mielenterveyshäiriöisiltä pitäisi perua aseluvat ja takavarikoida aseet. Ongelma on noiden mielenterveyshäiriöisten löytäminen. Ei me kaikilta hulluilta aseita pois saada. Ja sitten on tietenkin ongelma laittomien aseiden kanssa. Niitä on kuitenkin aika helposti saatavilla jos sellaista haluaa.

Mutta kotona säilytettävien metsästysaseiden väärinkäyttö liittyy Suomessa varmaan useimmiten tappeluihin juopottelun yhteydessä. Jos rattijuopoille saadaan alkolukot niin miksei samanlaisia alkolukkoja määrätä kodin asevarastojen lukkoihin? Silloin ei ole asiaa juopuneena aseisiin.

Teollisuusyrityksen ohjaus

2011-07-13T02:01:00.001+03:00

Perehdyin 1980-luvulla teollisuusyritysten tuotannon ohjaukseen ja niihin liittyviin tietotekniikkaratkaisuihin. Mm osallistuin ensimmäisen (tietääkseni) länsimaisin periaattein toimivan tuotannonohjausjärjestelmän toimittamiseen Neuvostoliittoon ja ajettavaksi neuvostoliittolaisilla tietokoneilla. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista aikaa.

Siihen aikaan Suomessa logistiikka nimitys oli harvinainen. Ja tuotannonohjauskin muuttui nimeltään ja kattavuudeltaan myöhemmin laajentuneena kokonaan toiminnanohjaukseksi.

Seurasin siihen aikaan myös aktiivisesti mitä Suomessa tapahtui esimerkiksi Teknillisessä Korkeakoulussa ja VTT:llä asian tiimoilla. Siinä yhteydessä törmäsin tohtori Eero Elorannan tutkimukseen ja selvityksiin. Myöhemmin hänestä tuli TKK:n teollisuustalouden professori. Minuun teki suuren vaikutuksen hänen väitöskirjansa (muistaakseni se oli väitöskirja) teollisen yrityksen ohjattavuudesta ja siihen liittyen työkalupakki-metodiikasta ja systematiikasta, jolle hän oli antanut nimen ohjattavuusanalyysi.

Idea oli periaatetasolla yksinkertainen oivallus: kannattaa ohjata vain niitä asioita joita voi ohjata. Jonain analogiana voisi ajatella että jos pitää ohjata purjevenettä on turha kuvitella että vallitsevaa tuulta pystyisi ohjaamaan. Miksi silloin uhrata vaivaa sellaisen ohjaamiseen joka ei ole ollenkaan itsensä ohjattavissa? Nerokas havainto.

Olin vuosia tehnyt töitä ns sorkat savessa teollisuuden tuotannonohjauksen piirissä ja päätynyt kokemusperäisesti samanlaisiin ajatuksiin. En vain niin hyvin jäsennettyihin kuin saattoi tiedemieheltä odottaa. Minulle paljon oli vain loogista järkeilyä mutta silti paljon vain mutua. Minua harmitti. Miksi en ollut saanut tuollaista kirjaa käsiini 4-5 v aikaisemmin. Olisi monta yritys-erehdys kierrosta jäänyt läpikäymättä. No ei voinut lukea kirjaa kun sellaista ei ollut vielä kirjoitettu silloin.

Siitä eteenpäin jatkoin entistä järjestelmällisemmin PKT-yritysten konsultointeja tuo ohjattavuusanalyysi ohjenuorana. Se auttoi todella kohdistamaan toimet ja valvonnan sellaisiin osatekijöihin joihin yritys itse kykeni vaikuttamaan. Tässä suhteessa melkein jokainen teollisuusyritys oli erilainen. Oli tärkeä perehtyä ja paneutua juuri sen yrityksen ohjattavuusanalyysiin ja ohjauksen suunnitteluun jos haluttiin saada yritys pelkän ajelehtimisen sijasta kulkemaan halutulla tavalla haluttuun suuntaan ja halutulla aikataululla.

Olin jo muutamaa vuotta aikaisemmin tietotekniikassa havainnut että käytännön kokemuksen ja teoreettisemman tiedon yhdistäminen oli hedelmällistä. Tämä vahvisti jälleen näkemyksiäni. Kyllä taitavan ohjelmistonikkari-koodarin oli hyvä tuntea myös teoriaa. Ja pelkän teoreetikon oli myös hyvä tuntea praksista. Ehkä kirjoitan siitä joku toinen kerta.

Oikein luotettava luottoluokittaja!

2011-07-13T01:11:00.000+03:00

Kun EU:n johtavat virkamiehet Barroso etunenässä ärähtivät Portugalin saatua uuden alennetun luottoluokituksen amerikkalaiselta Moody'silta heräsin minäkin miettimään, että minkälainen pitäisi luotettavan luottoluokittajan olla ja miten käyttäytyä? Pitäisikö luotettavan luottoluokittajan vaikkapa kysyä ensin EU:n komissiolta tai sen puheenjohtajalta mitä on heidän mielestään ylipäänsä sopivaa lausua ja sitten muokata luottoluokituksesna sen mukaan ettei se häiritse komissaarien yms pelaajien pelejä ja olisi poliittisesti mahdollisimman korrekti.

Muistaakseni joku korkean tason EU virkamies tai poliitikko taisi esittää että EU:lla pitäisi olla ihan ikioma luottoluokituslaitos. Huhuh. Pitäisi toisin sanoen saada pukki itse kaalimaan vartijaksi. Oli ihan ihmeissäni että eikö tällä härskiydella ole enää mitään rajaa? Eipä näytä olevan.

Onko sinulla elämä hallinnassa?

2011-07-05T14:57:00.001+03:00

Seurasin kansanedustaja Osmo Soininvaaran blogisivustolla ajoittain vilkastakin keskustelua aiheesta "Houkutteleeko perusturva pummilla elämiseen?".

Otsikko oli aika poleeminen ja jotkut siellä esitetyt esimerkit vaikuttivat kuin keksityiltä, joiden tehtävänä oli vain todistaa hypoteesi miten runsaskätinen (liian!) meillä perusturva tai toimeentulotuki on.

Tuo sana perusturva tuli meillä poliittiseen sanastoon siinä vaiheessa kun vähän kaikkea oltiin riisumassa ja samaan aikaan oltiin laatimassa uutta perustuslakia. Perustuslakia laadittaessa lähdettiin aikaisemmasta poiketen sellaisesta olettamuksesta, että julkisen vallan on annettava kansalaisille perusturva (myös täällä asuville ei-kansalaisille!), mutta sen tasoa voidaan poliittisin päätöksin säädellä myös alaspäin. Mutta perustuslaissa se kalskahtaa hienolta. Ihan yhtä hienolta kun terveydenhuollossa puhutaan perushoidosta, mistä kirjoitinkin vajaa nelja vuotta sitten. Aikaisemmin lähtökohtana oli YK:n sopimuksen Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966) (TSS-sopimus) tulkintakäytäntöön kuulunut koko ajan parannettava kehityslinja. Sopimus oli muuten ollut Suomea sitovaa lainsäädäntöä jo vuodesta 1976 lukien vaikkei siitä käytännössä suuremmin piitattukaan.

Mutta nyt alkoi ottaa päähän kun moni kirjoittaja perusturvasta/toimeentulotuesta kirjoittaessaan alkoi puhua toimeentulotuen varassa elävien elämän hallinnasta ja sen menettämisestä. Kyllä minä ymmärrän käsitteen merkityksen. Mutta mitä helvettiä on elämän hallinta jos ei ole töitä eikä rahaa.

On paljon ihmisiä, jotka ihan oikeasti uskovat miten kaikki elämän osatekijät ovat heidän omassa hallinnassa. He syövät ja liikkuvat terveellisesti. He kehittävät ja kouluttavat itseään ja kun he ovat niin hyviä menestyjiä niin he myös saavat aina työtä sitä halutessaan. Ja jos eivät saa palkkatyötä he luovat sitä yrittäjinä itse. Täydellisiä menestyjiä. Omnipotentteja. Muut ovat pelkkiä luusereita ja todistukseksi riittää vain heidän kokemansa vastoinkäymiset joihin joutuivat kun elämä ei ollut heidän omassa hallinnassaan.

Voi näitä. Uskovaisten tavoin voisin sanoa, ettei Herra ole vielä riittävästi koetellut. Tosin arkirealistina pitää todeta ettei kaikkia koskaan koettelekkaan.

Soittimista

2011-07-02T14:45:00.000+03:00

Soitin nuorena muutamaa eri mallia nokkahuilua koulussa ja sen (barokki)orkesterissa. Kotona minulla oli harmonikka. En tiedä vieläkään miksi päädyin harmonikkaan. Pidin klassisesta musiikista mukaan luettuna urkumusiikki ja ehkä harmonikasta sai urkujen tyylisiä muhkeitä sointuja.

Olin halunnut viulua mutta isäni ei suostunut siihen kun piti viulutunteja sekä välttämättöminä mutta myös kalliina eikä ehkä uskonut kykyihinikään viulunsoittajana. Eihän viulu ole mikään helppo soitin. Ja olihan totta että 1950-luvun alussa oli tiukkaa aikaa eivätkä yksityistunnit olleet halpoja. Sain sentään käydä maksullista saksalaista koulua kun suomenkielinen kansakoulu olisi ollut ilmainen ehkä siinä oli jo uhrausta kerrakseen. Eli sain harmonikan. Valitsin saksalaisen Weltmeister merkkisen pianoharmonikan. Kotimaiset Kouvolan tehtaan harmonikat olivat pienelle pojalle liian isokokoisia ja huippukalliita.

Harmonikka ei ollut kuitenkaan oikein hyvä valinta. Harmonikalle oli sovitettu hyvin vähän klassista musiikkia. Mummot ja sukulaiset olivat onnellisia kun soitin Tonavan aaltoja ja Metsäkukkia, itse pidin enemmän kun soitin Perfidia tai Brazil'ia.

Olen kirjoittanut lasten soittoharrastuksista blogissanikin. Oma soittoharrastukseni väheni ja loppui kun murrosiässä tuli tärkeämmäksi nuorten neitojen perässä juokseminen.

Tähän kirjoitukseen antoi sysäyksen televisioidut Hopeinen ja Kultainen harmonikka ja Primus Ikaalinen kilpailut. Primus Ikaalinen löytyy nauhoitettuna täältä kuukauden ajan.

Suomessa suositaan näppäinharmonikkaa. Mielenkiintoista on että näppäinharmonikan näppäinjärjestys on Suomessa erilainen kuin Venäjällä tai Italiassa. Olisi luullut että näppäinjärjestys on standardi siellä missä harmonikkaa soitetaan. Hämmästyin siitä kun aikoinaan seurasin venäläistä harmonikkakirjallisuutta. Venäjälläkin näppäinharmonikka on ollut ammattilaisten suosiossa.

Toisaalta olihan Venäjän mustalaisilla pitkään seitsenkielinen kitarakin. Olin itsekin ostanut sellaisen eräältä Neuvostoliiton matkaltani 1960-luvulla kun en älynnyt tuota eroa. Tosin kitaran sai helposti muutettua kuusikieliseksi. Harmi että eräs kitaraa soittava ja flamencoa tanssiva ystäväni lainasi sitä kun se oli niin hyvä-ääninen. Ja sille tielle se hävisi.

Mutta tuli taas mieleeni eräs suomalainen keksintö, joka liittyi harmonikkaan. Suomalainen muusikko Tiger Blenner kehitti pianoharmonikkaan uudenmallisen näppäimistön ja muistikuvani mukaan jopa patentoi sen joskus 1950-1960 luvulla. Idea oli nerokas. Saman kappaleen saattoi transponoida eri sävellajiin ja sormitus pysyi silti koko ajan samanlaisena. Edesmennyt Kouvolan harmonikkatehdas 50-vuotishistoriikin maininnan mukaan valmisti joitakin tuollaisella näppäimistöllä varustettuja harmonikkoja. Mutta ei tunnu mistään löytyvän enää tarkempia tietoja. Minulla oli jossain ikiaikuisissa arkistoissani esite tuosta Blennerin keksinnöstä ja siinä oli kuvakin tuollaisesta näppäimistöstä. Mutta ei ole löytynyt enää. Kas kun ei ihan kaikkea elämänsä aikana kerättyä voi säilyttää nurkissa vaikka minulla hiukan on sellaiseen ollut taipumusta. On siitä joskus harvoin ollut hyötyäkin. Nykyään olen oppinut jo ainakin hiukan hävittämään ylimääräistä roinaa. Ja pienempään eläkeläisasuntoon muutettuani se on ollut hiukan pakkokin.

Kuuntelen edelleen mielenkiinnolla harmonikan soittoa. Tosin en voi sanoa alkuunkaan aina pitäväni. Näissä erilaisissa kilpailuissa alkaa harmonikansoittajan oma näppäimistövirtuositeetti ohittaa muut osatekijät. Ja eräs toinen ärsyttävä tehokeino on harmonikan palkeiden värisyttäminen. Omalla tavallaan harmonikka on "väriköyhä" soitin. Sen vuoksi jotkut ammattimuusikot turhanpäiten halveksivat harmonikkaa. Tuo on palkeiden värisyttäminen on toki tehokeino jota voi käyttää mutta kun sitä esiintyy joka soittajalla alkaa maistua jo ällöttävälle. Noista nuoremmista hopeisen harmonikan kilpailijoista tuntui että jokaisen piti esitellä sitä taitoaan.

Mutta hyvin suloisia nuo nuoret soittajat olivat. Sitä nuoruuden intoa oli kiva seurata. Miksi se meiltä vanhemmilta niin usein häviää?

Voiko vasemmistolainen menestyä johtajana?

2011-06-25T06:07:00.001+03:00

Voiko vasemmistolainen menestyä kapitalistisen liikeyrityksen johtajana?

Aluksi ajatukseni oli että kirjoitan aiheesta. Mutta sitten tulin toisiin ajatuksiin. Minäpä heitän tuon luun haasteena lukijoilleni kaluttavaksi. Saapi nähdä mitä mieltä he ovat.

Mutta kerron kuitenkin etukäteen oman mielipiteeni asiasta: minä uskon että vasemmistolainen voi jopa pärjätä erinomaisesti. Ja ettei asia olisi pelkän uskon varassa minulla on myös laajaa omakohtaista kokemusta asiasta työurani ajalta itseni lisäksi myös joistakin aidoista kapitalisti-omistaja-johtajista.

No, sen verran pitää kuitenkin laittaa rajauksia. Tuskin joku ihan fundamentalisti-vasemmistolainen (joita minä kutsun änkyröiksi!) kuitenkaan pitkään pärjäisi. Enkä halua rajata vasemmistolaisiksi pelkästään perinteisten vasemmistopuolueiden kannattajia. Eli joudun jättämään tuon vasemmistolainen määrittelyn hiukan epämääräiseksi ja puoluepoliittisesti meidän suomalaiseen puoluekarttaan määrittelemättömäksi. Ehkä tarkoitan jotain amerikkalaistyylistä republikaanit (= oikeisto) vs demokraatit (= vasemmisto) jakoa.

Muistan eräässä nuoruuden johtotehtävässäni jossain vaiheessa huvittuneena todenneeni ihan julkisesti henkilökunnalle, että onpas meidän yrityksessä hassu asetelma noin perinteisesti katsoen. Johtaja (eli minä!) oli vasemmistolainen ja kommunistisjohtoista ammattiliitoa edustava luottamusmies yrityksessä oli tiukka oikeistolainen. Kerron myöhemmin hiukan miten tuossa kävi vuosien mittaan.

No, jään mielenkiinnolla odottamaan mahdollisia näkemyksiä.

Taas yksi EK:n johtaja latelee pehmosia julkisuuteen

2011-06-23T16:34:00.000+03:00

Ek:n toimitusjohtaja Mikko Pukkinen moittii valtion omistajaohjauksesta uudessa hallituksessa vastaavaa ministeri Heidi Hautalaa. En oikein ymmärrä mitä se moite koskee.

Pukkisen jutusta jää jotenkin sellainen käsitys että valtionyhtiöiden johtajan palkat pitäisi päättää jonkun muun kuin omistajan toimesta. Ei hän kuitenkaan sen tarkemmin yksilöi pitäisikö palkat esimerkiksi päättää jossain EK:n toverituomioistuinessa vai missä?

Sehän on selvä, että jos on kyse osakeyhtiöstä niin muodollisesti siellä käyttää korkeinta valtaa yhtiökokous. Jos valtio on suurin omistaja mutta ei ainoa niin silloin yhtiökokouksessa saatetaan joutua äänestämään. YHtiökokous valitse sitten hallituksen jolle on sitten delegoitu sille kuuluvat asiat. Ehkä myös toimitusjohtajan palkasta päättäminenkin. Mutta kyllä omistaja voi siihenkin ohjeita antaa kunhan vain noudattaa lakeja ja yhtiöjärjestystä.

Mutta eihän kenenkään ole pakko hakeutua mihinkään valtionyhtiöön pienipalkkaiseksi johtajaksi jos paremmin palkattuja johtajan hommia löytyy yksityisellä puolella. EK:ssako ne valtionyhtiön johtajien palkat pitäisi päättää? Eikö se omistaja päätä palkkaamiensa johtajienkin palkoista? Vai missä ne pitäisi päättää Pukkisen mielestä? Nämä EK:n johtohenkilöt on niin ihania puhumaan läpiä päähänsä.

Loistava uusi julkaisu innostavasta työyhteisöstä

2011-06-23T16:11:00.000+03:00

Työterveyslaitos on muutaman muun toimijan kanssa julkaissut kirjan 'Kohti innostunutta työyhteisöä'.

Selailin tänään netistä ladattavaa julkaisua pikaisesti ja vakuutuin että sisältö on täyttä +++ tavaraa. Tunnen yhden kirjoittajista ja tiedän että hän on loistava tuon osa-alueen ymmärtäjä ja osaaja. Minua on tuo henkilöstön innostaminen ja villitseminen aina kiinnostanut ja siksi perehdyin nytkin kirjaan.

En uskoisi kenellekään johtamisen kanssa vähääkään tekemisiin joutuneelle olevan epäselvää miksi työyhteisön pitäisi olla innostava. Olen kirjoittanut aiheesta aina välillä tässä blogissa. Usein silloin kun olen ilmiöön jotenkin törmännyt. Useammin olen törmäänyt työyhteisöihin, jossa ihmiset ovat väsyneitä, kyllästyneitä ja leipääntyneitä ja kertovatkin avoimesti vain olevansa rahan vuoksi siinä työssä. Jotkut työt (omista kokemuksistani matkailuala ja tietotekniikka) ovat sellaisenaan sen verran palkitsevia, että niiden tekijä saattaa olla itse innostunut vaikka työyhteisö olisi vähemmän innostava. Mutta niissäkin ympäristö tekee ajan mittaa kaltaisekseen. Innostus hiipuu ellei henkilö huomaa ajoissa vaihtaa työpaikkaa innostavampaan.

Kun pohditaan työurien pidentämistä niin ei siinä mikään pakko ole mikään tehokas lääke. Mutta innostava ja innostunut työyhteisö takuuvarmasti auttaa jaksamaan ja viihtymään töissä paljon pidempään. Tiedän tämän hyvin itsestäni. Olin suunnitellut jatkavani perinteisen 65 v eläköitymisiän jälkeen työssäni vielä muutamia vuosia mutta työilmapiiri oli johdon vaihduttua muutamia vuosia aikaisemmin muuttunut niin ettei enää voinut puhua kovin innostavasta työyhteisöstä niin huonoon suuntaan oli työilmasto kehittynyt muutamassa vuodessa. Siksi jäinkin eläkkeele joulukuussa 2010 noin 65,5 v iässä. Mutta ei niitä hyödytä tässä käsitellä. Lievää heräämistä kai siinäkin yrityksessä johto on kokenut kun viihtyvyysluvut alkoivat tehdä jo melkein pohjakosketusta. Jotkut johtajat olisivat kyllä sietäneet tulla vaihdetuiksi jo ajat sitten. Helpommalla olisi kuitenkin suunnan saanut vaihdettua vähän aikaisemmin. Signaaleja oli vaikka kuinka paljon jopa selvällä suomenkielellä mutta kun useimmilla johtajilla ei ollut kykyä kuunnella. Johtamisen taitoja sekin.

Olen joskus kuullut vastaväitteitä että kyllähän tuollainen innostava työyhteisö saattaa onnistua toimihenkilöpuolella jotenkin mutta ei se työntekijäpuolella enää toimisikaan. Eräs yritysjohtaja sanoikin minulle osuvasti että 'ei me ihmiset niin kovin erilaisia olla' ja tarkoitti että kyllä työntekijäpuolellakin oikeisiin kannusteisiin reagoidaan. Olen itse kokeillut tuollaista muokkausta työntekijäpuolella ja saanut sen toimimaan vaikka siihen aikaa menikin useampia vuosia. Sellainen oli kyllä suunnitelmakin koska tiesin ettei isoa liikkeessä olevaa laivaa hetkessä käännetä. Mutta mikä loistava työyhteisö siitä sen jälkeen olikin tullut. Eräästä minuun suuren vaikutuksen tehneestä vastaavanlaisesta yksilöllisestä esimerkkitapauksesta olen kirjoittanut tässä blogissa peräti useampaan kertaan, mutta tässä yksi niistä vielä aiheeseen sopivan otsikonkin alla 'Intohimo työhön'.

Minulla oli suuri onni ja etuoikeus saada kokea yli 50 vuotta kestäneen työurani aikana paljon intohimoa työhön ja innostavia työyhteisöjä jossa ikävätkin työt menettelivät. Yhteistä oli useimmiten kuitenkin hyvät johtajat (ellen sitten itse ollut siinä tehtävässä :) ja toisaalta oma asenne. Kaikilla ei ole ollut hyvää onnea.

Syntymäpäiväni tänään

2011-06-21T15:45:00.001+03:00

Sen lisäksi että on kesäpäivän seisaus, vuoden pisin päivä on tänään myös 66. syntymäpäiväni.

Pitäisi varmaan alkaa suhtautua syntymäpäiviin kuten naiset. Heillähän usein syntymäpäivät vietetään vain jonnekin 25-29 vuoden paikkeille. En minä osaa oikein nähdä että lisävuosilla jotain kovin ihmeellistä tapahtuisi. Ellei sitten lasketa että pahimmat levottomuudet ovat menneet ohi. On tullut rauhallisemmaksi. Suurempaa viisautta en myönnä enää pitkiin aikoihin saaneeni. Kiitos kuitenkin kaikille onnittelijoille.

Ihan en ole vielä samassa tilassa kuin suuresti arvostamani elokuvaohjaaja Luis Bunuel kertoi elämänkertakirjassaan. Hän kun tuli tiettyyn ikään niin ettei enää oikein naisten seura saanut sävähtämään hän piti sitä suurena ja vapauttavana helpotuksena kun sai rauhassa keskittyä kokonaan muihin lempiharrastuksiinsa juomiseen (en muista ihan varmaan mutta taisi olla viskin siemailu) ja sikarien poltteluun. Ei tarvinnut enää koko ajan jahdata naisia kaato mielessä. Yksityiskohta oli niin hauskasti kerrottu kirjassa että se jäi mieleeni ja harvoin kuulee kenenkään miehen puhuvan niin onnellisena tuollaisesta ongelmasta.

Olen jossain aikaisemmin kertonut miten oma silloin hyvin nuorekkaan oloinen ja virkeä isäni vasta 80-vuotispäivillään piti puheen, jossa hän kertoi, että kai hänen nyt on myönnettävä vihdoin että hän on vanhus. Nelisen vuotta myöhemmin isä kuoli. Nyt siitä on jo yli 15 vuotta.

Vanhempi poikani kertoi juuri puhelimessa, miten vastikään pitkälti yli 90-vuotiaana edesmennyt (ex-)appiukkoni oli sanonut, että hän tunsi itsensä ensimmäistä kertaa vanhaksi silloin kun ensimmäinen lapsi pääsi vanhuuseläkkeelle. Siihen minulla on varmaan aikaa vajaa 25 vuotta.

Tuossahan sitä on tavoitteita kerrakseen pyrkimyksille kaikkien pikku ja vähän isompienkin kremppojen keskellä. Onneksi sentään mieli on toistaiseksi hyvässä ja nuorekkaassa kunnossa.

Miksi yritykset muuttaisivat ulkomaille?

2011-06-21T12:44:00.001+03:00

Olen vuosikausia lukenut uhkailuja ja nyyhkytarinoita yritysten ulkomaille muuttamisesta. Ja toinen vastaava uhkailu on, että meidän parhaat johtaja-ainekset muuttavat ulkomaille jos veroja nostetaan, bonuksia ja optioita rajoitetaan tai ei makseta riittävän isoja palkkoja.

Yksi irvokkaimpia väitteitä oli Myllykoski Oy:n omistajajohtajan väite:

'jos "demarijohtoista palkkapolitiikkaa" harjoitetaan lähtevät yritykset ulkomaille että saavat maksaa johtajilleen riittävästi.'

Kyllä ne lähtevät ulkomaille alentaakseen kustannuksiaan eikä lisäämään johtajiensa palkkoja.

Samanlainen esimerkki on kun väitetään, että jos meidän huippuvirkamiehille ei makseta riittävän hyvin ne lähtevät ulkomaille, missä heille maksetaan riittävästi. Ikään kuin suomalaisista johtajista kilpailtaisiin maailmalla verisesti toinen toistaan korkeammilla palkkatarjouksilla.

Minun mielestäni hyvä esimerkki oli Yleisradion toimitusjohtajan vaihto jonkin aikaa sitten. Uudelle toimitusjohtajalle maksettiin noin puolet enemmän palkkaa kuin hyvin hommaa hoitaneelle (minun mielestä!) edeltäjälle, Mikael Jungnerille.

Erityisen suurta tuhlaavaisuutta tuntuvat harrastavan yritykset joiden omistus on jotenkin hämärtynyt jonnekin taustalle tai valtion yritykset. Siellä usein koko toimintaa ohjaavat lähes omistajan ottein palkatut johtajat. Parhaina esimerkkeinä eläkevakuutusyhtiöiden johtajilleen maksamat megapalkat. Miksei samaan ryhmään voisi laittaa vaikkapa Fortumin. Sai siellä muutkin johtajat jättiläismäisiä bonuksia kuin Mikael Lilius.

Valtion yritykset on sitten oma lukunsa. Niiden ns omistajaohjaus on ilmeisesti jotain hyväveliverkoston ylläpitoa ja rahoittamista.

Yritysten muutto ulkomaille johtuu useimmiten ihan yksinkertaisesti siitä, että uusi sijaintimaa usein on matalan elintason ja halvan palkkatason kehitysmaa. Eteläinen naapurimaamme Eesti on myös houkutellut halvan palkkatasonsa vuoksi, mutta suuri tekijä on siellä myös meitä suomalaisia muistuttava kansanluonne. Osansa on myös ollut sillä, että Eestissä uskotaan olojen vakauteen. Samaa ei voi sanoa itänaapurista Venäjästä. Ja se on varmaan ollut suuri sinne etabloitumisen este.

Sitten on Intia, Kiina, Pakistan, Bangladesh, Thaimaa, Vietnam yms maat joissa kansa on pienipalkkaista ja työteliästä.

Meillä esitetään usein että meidän pitäisi saada palkkakustannuksiamme alennettua niin, että se oli kilpailukykyinen. Mutta siinä kerta kaikkiaan unohdetaan, että siihen me ei kyetä. Ei me kyetä kilpailemaan esimerkiksi Bangladeshin palkkatason kanssa. Ei tarvitse kuin vertailla elämisen kustannuksia siellä ja meillä niin ymmärtää ettei meillä palkkatason alentaminen 80-90% kerta kaikkiaan onnistu.

Eli meidän kilpailuasetelmaa on verrattava vastaaviin länsimaihin. On sitä tuotantoa muissakin länsimaissa edelleen.

Yritysten tukiaiset on jännä kokonaisuus. Käytäntöhän osoittaa että lähinnä hyvin pärjänneitä yrityksiä on tuettu. Joskus puhutaan tukemisen kohdentamisesta toisin mutta jokainen ymmärtää ettei huonosti meneviä yrityksiä kannata tukea. Sitten voikin kysyä, että olisivatko hyvin menestyneet yritykset menestyneet hyvin ilman tukiakin?

Tuilla houkutteleminen seutukunnalle tai maahan on yleistä. Esimerkiksi Irlanti rakensi valtavan määrän työpaikkoja tarjoamalla tukia, määräaikaisia verovapauksia ja -helpotuksia. Irlannin valttina oli kustannusten kehitysmaatason ohella kuitenkin länsieurooppalaiset ihmiset, joiden äidinkieli oli englanti. Monikansallisille amerikkalaisille yrityksille hyvä houkutin. Mikä lopputulos on ollut. Kun noiden huojennusten määräaika loppuu monet yritykset muuttavat sittenkin pois joko paikkoihin jossa on saatavissa taas uusia huojennuksia tai sitten muuten vain seudulle joka paremmin sopii toiminnalle. Irvokasta oli keväällä 2011 Irlannin tukipaketeista keskusteltaessa että muut Euroopan maat joilta tuota tukemista edellytettiin asettivat vaatimuksen että Irlannin verokilpailun heidän kanssaan pitää loppua eli Irlannin olisi pitänyt nostaa verojaan muiden Euroopan maiden tasolle. Ei muuten nostanut mutta tukiaiset hoidettiin silti.

Yritysten ja yritysjohtajien muutto ulkomaille on osa globalisaation tuomista jutuista. Meidän on vain niihin sopeuduttava. Johtajien muuttamisesta en olisi huolissani. Sellaista kilpailua suomalaisesta johtamistaidosta ei ole. Meillä kun ei kerta kaikkiaan ole mitään Harvardin veroisia kansainvälisiä huippujohtajien valmentavia yliopistoja. Mutta yritysten muuttaminen on huolestuttavampaa. Toisaalta kun yrityksiä muuttaa riittävästi vaikuttavat ne kohdemaissaan palkka- ja kustannustasoa nostavasti ainakin pidemmällä tähtäimellä ja se taas vähentää eroja. Mutta se tasoittava tähtäin on pitkä. Siinä välilläkin on tehtävä jotain ettei maamme näivety.

Ei minullakaan mitään patenttilääkkeitä ole. Eikä sellaisia edes ole. Mutta inhoan asian ympärillä tapahtuvaa kaikenlaista roskanpuhumista ja uhkailua. Usein vielä niin huonosti argumentoitua että panee suorastaan vihaksi.

Nyt kun kestävyysvajetta ollaan kuromassa umpeen olisi oivallinen tilaisuus karsia erilaisia yritystukia. Minä ainakin uskon että suurin osa niistä on hyödyttömiä.

Koijarit (en halua sanoa huijarit, koska osa heistä toimii ihan laillisesti!) on asia erikseen. He etsiytyvät joka tapauksessa kaikenlaisiin hämäräbisneksiä mahdollistaviin veroparatiiseihin. Mutta minusta tuntuu huolestuttavalta, että hallitusohjelmaa laadittaessa sekä kokoomus että RKP tuntuivat jopa vastustavan harmaan talouden vastaista taistelua. Kun ohjelmaluonnoksissa oli julistus että kotimaiset lähes anonyymin omistuksen sallivat hallintarekisterit estettäisiin he pyyhkivät yli nuo kohdat ohjelmasta. Nyt jo arvellaan ison osan suomalaistakin pörssiomistusta kanavoituneen ulkomaalaisille instituutioille tarkoitettuihin hallintarekistereihin.

Yleisradio ja television uusinnat

2011-06-20T13:01:00.000+03:00

Mietin tuossa yksi päivä, että mitähän sanovat Yleisradion henkilöstön piirissä tehtävät tyytyväisyysmittaukset uuden toimitusjohtajan Michael Jungnerin jälkeisestä ajasta. Onko arvot muuttuneet? Jungnerin aikaanhan henkilöstön tyytyväisyys oli kovaa tasoa.

Minua on alkanut entistä enemmän häiritä lukuisat samojen ohjelmien uusinnat. Joskus aikoinaan oli erilaisissa ohjelmakartoissa uusinnat merkitty. Taisi vielä usein lukea 1. uusinta tai 2. uusinta. Ilmeisesti nykyisellään ei enää kehdata julkaista tietoa uusinnasta kun ohjelmakartasta paljastuisi ensisilmäyksellä että ohjelmisto koostuu pääosin uusinnoista.

Asiaohjelmien taso on Ylessä pysynyt kohtuullisena. Toimittajien viher-vasemmistolaisuus näkyy ehkä liikaa vaikka vanhana ex-vihreänä siedän sellaistakin. Perussuomalaisten vaalivoiton jälkeen asenteellisuus on ollut jopa häiritsevää. Hiukan äänenpainoissa on näkynyt varovaisia muutoksia kun jo keski-Euroopastakin on jopa asiantuntijoilta kuulunut samanlaisia puheenvuoroja kuin Timo Soinilta. Ehkä toimittajia alkaa jo pelottaa jos ovatkin veikanneet vääriä hevosia "voittajiksi" :)

Kreikkalaisten mielenosoitukset

2011-06-20T12:20:00.000+03:00

Minä ymmärrän aika hyvin kreikkalaisten mielenosoituksia. Temperamenttisina etelämaalaisina he astuvat kaduille banderoilleineen mieltä osoittamaan. Me suomalaiset olemme hillittyjä ja äänestimme aika eleettömästi Perussuomalaiset puolueelle jytkyt. Eikä se mikään ihme edes ollut jos ymmärsi vähääkään minkälainen raivo velloi kansan syvissä riveissä. Se oli vain isojen puolueiden mahoille ja turtuneille johtajille yllätys.

Kreikan sopeutus on ongelmallinen kun se kuuluu euroalueeseen. Ei siellä ole mitään mekanismia esimerkiksi devalvaatiolle. Omalla valuutalla drakmalla olisi mahdollisuus sopeuttaa paljonkin antamalla vain vaihtokurssin kellua sopivalle tasolle. Paljon "siistimmin". Kuten meillä Suomessa aikoinaan tehtiin. Ja kuten Ruotsi tekee edelleen omalla kruunullaan ja pitää vientinsä kilpailukykyisenä.

Mietin miltä minusta tuntuisi jos minulle sanottaisiin (arvot on keksittyjä mutta vastannevat todellisuutta karmeudessaan), että ensi kuusta lähtien palkkasi tai eläkkeesi pienenee pysyvästi aikaisemmasta 20-40%. Kesälomasi lyhenee puoleen ja eläkkeelle pääset vasta 10 vuotta myöhemmin kun uskoit ja aiemmat lait "takasivat". Ja kaikki tämä virallisesti rauhan aikana. Vain yhteisen hyvän vuoksi tai oikeammin vain maatasi johtaneiden poliitikkohuijarien vuoksi.

Jotain tuollaista shokkisopeutustahan Kreikan hallitus yrittää tehdä. Ei ihme jos kansa tekee vastarintaa vaikkapa mielenosoituksilla.

Meillä Paavo Lipponen oli pääministerikautenaan taitava. Hän lausui jopa jossain mediassa aivan ikimuistettavasti muistiini painuneen viisauden, että kun leikataan askeleittain pieniä viipaleita ei ne kerralla kirpaise ja muutamassa vuodessa on pystytty leikkaamaan aika paljon ilman että kansalaiset hirveästi ovat kerralla hermostuneet. Huomaavat vain tapahtuneet tosiasiat jälkikäteen kun on jo myöhäistä.

Eläkeläisten alunperin tilapäiseksi kaavailtu taitettu indeksi on yksi tuollainen.

Kirjoitan lähipäivinä taas eläkkeistä kun olen tällä välin saanut kaipaamiani lisätietoja työeläkejärjestelmän rahastoinnista ja rahastointiasteen epämääräisestä kehityksestä eri vuosikymmeninä. Sekin näyttää ilmakuplalta. Pahimmat manipuloitsijat ovat olleet eläkejärjestelmää ohjaavat ja säätävät vastuuhenkilöt. Heidän vaikutusvaltansa ja henkilökohtaiset etunsa ovat olleet tärkeimpiä päätöksentekokriteerejä ja näyttävät olevan sitä edelleen.

Retiiseillä herkuttelu

2011-06-17T19:36:00.000+03:00

Tuli viime viikolla mieleeni vanha tapa syödä retiisejä. Tapa jonka isäni opetti minulle lapsena. Vaikka syön edelleen retiisejä mielelläni niin olin tavan jo unohtanut.

Eli retiisit pestääm tavanomaisesti ja minä myös kuivaan ne. Sitten tuleekin se mielenkiintoinen. Voirasiasta veitsellä pieni nokare aitoa voita retiisin päähän ja siihen sitten ripotellaan hiukan vielä suolaa. Ja sitten suuhun.

Elämys oli mahtava. Suorastaan uskomaton. Retiisin kirpeys neutraloitui kummallisesti kokonaan tuosta voi-suola yhdistelmästä. Söin herkutellen koko pienen retiisinipun eikä suuhun jäänyt minkäänlaista kirpeää jälkimakua.

Ostin tällä viikollakin retiisejä ja kokeilin uudestaan. Herkullista. Taidan palata kokonaan tuohon lapsuuden tapaan nauttia retiisejä.

Euroopan pysyvä vakausmekanismi

2011-06-17T14:06:00.000+03:00

Törmäsin netissä kaikenlaista sekalaista tutkiessani mielenkiintoiseen. Euroopan pysyvä vakausmekanismi ja siihen liittyvä pieni yksityiskohta. Uskoisin että lähde sen tiedon on löytänyt.

Siis kysymyksessä on Luxemburgiin perustettava pankin tyylinen rahoituslaitos jonka EU maat perustavat ja yhdessä rahoittavat. So far so good.

En puutu ollenkaan noihin asiajuttuihin. Mutta yksi asia iski heti silmääni: Sopimukssen liittyvät lukuisat erivapaudet (kopioin luettelon tähän):

Erioikeudet

- EVM:llä on kaikkien jäsenvaltioiden alueella tehtäviensä suorittamisen edellyttämät erioikeudet ja vapaudet. EVM pyrkii saamaan samat erioikeudet ja vapaudet myös niissä muissa maissa, joissa se harjoittaa toimintaansa tai sillä on varoja. … Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että EVM:llä on niiden alueella sopimuksen mukaiset erioikeudet ja vapaudet.
- EVM, sen varat ja omaisuus on vapautettu kaikista oikeudenkäynneistä, jollei EVM nimenomaisesti luovu tästä vapaudesta tai siitä on sovittu EVM:n tekemässä sopimuksessa. EVM on vapautettu kaikesta takavarikosta ja pakkolunastuksesta. EVM:n asiakirjat ja toimitilat ovat loukkaamattomia.
- Virallisen toimintansa osalta EVM, sen varat, tuotot, omaisuus sekä valtiosopimuksen mukainen toiminta ja toimet on vapautettu kaikista välittömistä veroista.
- EVM:n henkilöstö on EVM:n maksamien palkkojen ja korvausten osalta vapautettu kansallisesta tuloverosta.
- Hallintoneuvoston jäsenet, johtokunnan jäsenet ja varajäsenet, toimitusjohtaja, henkilökunta ja komiteoiden jäsenet sekä edellä mainittujen neuvonantajat on vapautettu kaikista oikeudellisista menettelyistä, jotka kohdistuvat heidän toimintaansa mainittua tehtävää suoritettaessa.
- Kaikilla toimessaan olevilla ja entisillä hallintoneuvoston ja johtokunnan jäsenillä sekä EVM:n palveluksessa olevilla tai olleilla on velvollisuus pitää salassa EVM:n toimintaa koskevat salassa pidettävät tiedot.

Jumankaude. Taas yksi uusi verovapaa rälssi elämään meidän tavallisten (eri maiden) kansalaisten siivellä. Ei röyhkeydellä ole mitään rajaa. Irvokasta on, että kreikkalaisia kovasti moititaan samanaikaisesti kaikenlaisten kohtuuttomien erivapauksien luomisesta yhteiskuntaansa mutta nyt nämä pelastajat haluavat säädättää tuollaiset etuoikeudet itselleen. Ihan naama pokkana.

En löytänyt tähän minkälaisia eläke-ehtoja henkilöstölle oli kaavailtu mutta todennäköisesti normaaliin EU-tyyliin nekin olisivat superedulliset. En muista enää ulkoa mutta hämmästelin aikoinaan EU-virkamiesten ruhtinaallisia eläke-etujakin. Taisivat olla samaa luokka kuin meidän kansanedustajillamme. Jos en ihan väärin muista niin täyden eläkkeen taisi saada 15-20 vuoden palvelulla ja muutkin ehdot olivat samalla tavoin generöösit. Eli kyllä sieltä kelpaa Olli Rehnin jäädä eläkkeelle. Ja taitaa Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanenkin kylpeä Roope Ankan tavoin rahassa kun saa EU-eläkkeen päälle vielä Suomen Pankin erityisen hyvän eläkkeen. Muistikuvani mukaan Suomen Pankilla on ihan omat eläke-ehdot eikä ne noudata mitään tavallisten kansalaisten työeläkkeiden niuhoja sääntöjä.

Että sellaisia vekkuleita meidän kukkaroillamme huseeraa.

Musta pantteri - Black Shot

2011-06-15T03:24:00.001+03:00

Olen jäänyt koukkuun tuohon Fazerin ihanaan salmiakkikarkkiin tai oikeammin nyt sen uudehkoon Black Shot versioon.

Enhän minä saisi syödä tuollaisia. Ihan riittävästi on keskivartalolihavuutta ja tupakastakin olen päässyt eroon jo yli 10 vuotta sitten. Eikä tuollaisen pussin herkuttelu kerralla ole terveelliistä sokeriarvoillekaan.

Mutta kun tuo Black Shot tuli markkinoille alkoi tavallinen Pantteri tuntua aika pliisulta.

Välillä kävi niinkin että lankesin milloin missäkin kaupassa ostamaan tuollaisne pussin kunnes tein päätöksen yhdestä karkkipäivästä viikossa ja otin siksi lauantain. Ihan kuten lapsille. Parin lauantain jälkeen älysin ettei tuokaan ole järkevää. Eihän minun sentään joka lauantai ole mussutettava tuota pussia.

Nykyään röyhistän rintaa kun pääsen kaupassa karkkitelineiden ohi ostamatta Pantteria. Kun pääsen kaupan ulkopuolelle olen äärettömän ylpeä että onnistuin taas vastustamaan tuota houkuttelevaa syntiä.

Kun ei osta niin ei tule syötyä. So simple as that!

Noudattamalla Antti Heikkilän vähähiilihydraattista Pellinki-diettiä olen päässyt aika hyvään vauhtiin laihdutuksessa. Mutta laihdutusurakka jatkuu.

On minulla muitakin syntejä kuin tuo Pantteri Black Shot. Tupakkaa en polta. Alkoholia juon aika vähän sitäkin. Terveysmielessä pitäisi ihan lisätä punaviiniä tai konjakkia. Tosin en voi sanoa olevani kummankaan suuri ystävä - ainakaan halpojen laatujen. Valkoviinit ja kuohuviinit on suosikkejani. Kozelin tummasta oluesta pidän myöskin mutta minulle oli järkytys lukea miten hiilihydraattipitoista olut on. Erilaisista siidereistäkin olen pitänyt vaikka kotimaiset siiderit pääasiassa ovat aika mauttomia sokeri- tai keinomakeutuslitkuja. Väkevistä pidän Calvadoksesta ja huippuluokan skottiviskeistä, joihin viimeksimainittuihin ei minun eläkeläisen tulot oikein riitä jos kovasti innostuisin. Ääh. Ei pidä puhua niin ei ala tehdä mielikään.

Maistakaa Pantterin Black Shottia jos pidätte jossain muodossa salmiakista. Mutta älkää jääkö koukkuun.

Merkkituote vuodelta 1463

2011-06-15T02:53:00.000+03:00

Perheellemme on muotoutunut vuosikymmenien mittaan perinne. Se alkoi lukuisista isäni ja äitini Neuvostoliiton matkoista. Taisin itsekin olla sillä matkalla vielä mukana. Olimme jossain siihen aikaan suhteellisen laadukkaassa ravintolassa syömässä ja pöydässä oli jostain syystä Latviassa valmistettua kivikovaa, vihreää juustoa, joka oli tarkoitettu raastettavaksi. Söimme sillä kertaa ravintolassa perheemme herkkua pelmenejä ja ensimmäistä kertaa keksimme raastaa pelmenien, voisulan, smetanan ja paistetun sipulin päälle tuota voimakkaasti haisevaa juustoa.

Pelmeneistä olen kirjoittanut aikaisemmin joten ei niistä enempää tässä yhteydessä. Nyky-Venäjällä usein halpaa fast-food ruokaa jota myydään omissa kioskeissakin.

Ostimme tuota latvialaista vihreää juustoa tuliaisiksi aika monta kartiota (se on katkaistun kartion muotoinen) ja ne riittivät vuosikausia. Kas kun kovan ja kuivan juuston säilyvyys oli erinomainen. Mutta kuten niin usein kaikki hyvä loppuu aikanaan. Elämään jäi kaipuu ja legenda latvialaisesta vihreästä juustosta.

Neuvostoliitto hajosi eikä siellä viime vuosina ollut enää missään koko vihreää juustoa eikä kukaan sitä myöskään tuntunut tuntevan.

Mutta sitten amerikkalainen herkuttelija-vävypoikani löysi vaimonsa eli vanhimman tyttäreni puheiden perusteella juuston. Amerikassa juustoa myytiin nimellä Sap Sago mutta ei sitä sielläkään mistään lähikaupasta löytynyt. Vasta siitä päästiin salaisuuden jäljille.

Juusto on sveitsiläinen yrttijuusto joka Sveitsissä tunnetaan nimellä Schabziger. Ja sen ainoa valmistaja on Sveitsissä - kun mitään latvialaista ei enää löytynyt mistään.

Miniäni sisko sattui asumaan Sveitsissä ja kävi usein Suomessa. Häneltä saimme ensimmäiset erät koko suvulle ja siitä lähtien meillä on säänöllisesti ollut vihreää juustoa. Pidempiaikainen säilytys on tapahtunut pakasteena.

Schabziger sopii myös pastan päälle raastettavaksi. Jos olet ennakkoluuloton ja pidät voimakkaasta 'jalkahien' hajuisesta herkusta niin suosittelen.

Mistään juustokaupasta ei kyseistä juustoa tunnu saavan Suomesta. Kauppatorin kauppahallin erikoisjuustojen kauppias tunsi tuotteen. Kertoi ettei ole vuosiiin pitänyt valikoimissa kun ei ole kysyntää. Eikä pienten erien maahantuonti ollut kannattavaa. Muualla ei ole kukaan edes erikoiskaupoissa tiennyt koko juustosta.

Onneksi valmistaja Sveitsissä myy parhaiten lämpimässäkin säilyvää versiota postimyynnissä. Minimiannos on kuusi 100 gr painoista (katkaistua) kartiota á 3 Sveitsin frangia. En ole tilannut kun olemme saaneet tuotetta kuriiripostina joko Sveitsistä tai Hollannista.

Schabziger juuston historia on noin 1000-vuotinen. Siitä tuli kuitenkin merkkituote vasta vuonna 1463 - Sveitsin ensimmäinen brändi. Valmistajat velvoitettiin silloin tekemään tuote laatustandardien mukaisesti ja leimaamaan valmis tuote alkuperämerkinnällä. Nyttemmin valmistajia on enää yksi. Sivut löytyvät saksaksi, englanniksi ja ranskaksi.

Liikaa kokkiohjelmia

2011-06-09T17:11:00.000+03:00

Minusta alkaa osoittaa jo televisiotoimitusten köyhyyttä, sekä henkistä että ehkä myös aineellista, että kaikilla pitää olla kokkiohjelmia. Joillakin kanavilla useampia variantteja. Alussa jonkun sellaisen seuraaminne oli ihan kivaa. Mutta kun niitä tulee joka kanavalta alkaa olla jo ns runsauden pulaa.

Ainoa jota enää viitsin katsella on englantilainen Jamie Oliver. Kaverin touhu on niin lennokasta että jää mekein miettimään onko kyse ADHD-tyypistä.

Hänen tempauksensa esimerkiksi paremman kouluruoan puolesta Englannissa oli mielenkiintoinen. Samoin ongelmanuorten valmentamien kokeiksi. Nyt viimeisin näkemäni Jamie Oliverin valistusohjelma käsitteli kanojen ja kananmunien tuotantoa. Se oli niin vakuuttava, että heti kun seuraavana päivänä kävin kaupassa oli ihan pakko ostaa kalliimpia vapaiden kanojen munia. Laktovegetaristi-tyttäreni on tehnyt niin jo vuosikaupalla saatuaan hiukan samanlaisen 'herätyksen'.

Jamie Oliver oli niin vakuuttava että koin minäkin herätyksen. Vastaisuudessa pysyn minäkin vapaan tai luomu kanan munissa. Katsokaa Jamie Oliveria ja ihastukaa.

Vastuunkantajat?

2011-06-08T09:16:00.000+03:00

Paraikaa tapahtuvien hallitusneuvottelujen aikana kuulee jatkuvasti miten poliitikot kehuvat toinen toisiaan vastuunkantajiksi. Esimerkki siitä vastuunkantamisesta on esimerkiksi Vihreiden käytös kun edellinen hallitus myönsi luvat uusille ydinvoimaloille. Niin kovasti Vihreät halusivat kantaa vastuuta että päättivät jäsenistön mielipiteistä huolimatta jäädä hallitukseen vastuuta kantamaan ja "vaikuttamaan". Muistaakseni eräs innokkaimmista vastuun kantamista kannattanut oli silloin Vihreiden oma ajattelija-strategi Soininvaara. Ja sitten Vihreät menettivätkin 1/3 eduskuntavaaleissa 1/3 kansanedustajistaan.

Tuo koko ajan hallitusneuvotteluissa mantran tavoin toistettu vastuun kantaminen soi korvissa ihan yhtä tyhjänpäiväisenä kuin se kuuluisa suomalainen tapa kantaa täyttä poliiittista vastuuta. Sehän oli sellainen tyhjän fraasin toistaminen joka sen toiston jälkeen oli antanut täyden synnintunustuksen.♠

Onko joku uusi niuhotustrendi meneillään?

2011-06-08T09:03:00.000+03:00

Olen hämmästynyt kun eri puolilta maailmaa kuuluu kummia myös muualta kuin Suomesta. Liukuvasta työajasta tuntuu tulleen yritysjohdolle kirosana ja erilaiset julkiset laitokset ja yksityiset yritykset ovat lopettamassa liukumien käytön. Sielläkin missä ei ole mitään ongelmia liukumien käytöstä niitä ollaan purkamassa.

Onkohan joku suuri kansainvälinen liikkenjohdon guru sanonut niistä jotakin kielteistä ja sitten trendikkäät yritysjohtajat apinoivat. Eikä sillä ole mitään väliä, että työntekijät arvostavat liukumien tuomaa valinnan ja järjestelyjen vapautta.

Muistan itse kun lapset olivat pieniä miten mukavaa oli kuin pystyi joustamaan lasten ehdoilla.

Kaikkiin työtehtäviin liukuma ei välttämättä sovi mutta se on sitten jo toinen juttu. Sellaisissa tehtävissä on muita mahdollisuuksia helpottaa työntekijän asemaa. Sitten on tietenkin yritysjohtajia, joiden mielestä työntekijöiden elämää ei tulekaan helpottaa vaan heistä pitää vain jatkuvasti puristaa lisää tehoa. Sitten kun uupuvat niin korvataan jonossa olevilla työkykyisillä ja -haluisilla. Tämä jälkimmäinenkin asenne on havaintojeni mukaan kovasti lisääntymässä.

Ei yritystasolla ketään tunnu kiinnostavan jaksavatko ihmiset vai uupuvatko he työkyvyttömiksi ja -haluttomiksi. Pois vain silmistä työttömyyskortistoon tai eläkkeelle ja kriteerinä ikä tai monet sairaslomat ja joskus myös pitkän kokemuksen myötä korkeaksi noussut palkka. Koulun penkiltä saa halvemmalla.

Itse olen eräällä tavalla ikionnellinen ettei minun tarvitse enää eläkkeellä tapella tuollaisten niuhottaja-johtajien kanssa. Ikävä kyllä minunkin uralleni sattui muutama sellainen työuran loppuvaiheessa kun "yli-ikäisenä" työn vaihtaminen ikäsyrjinnän vuoksi oli vaikeaa. Nuorempana olisin tuollaisten niuhottajien johtamista yrityksista hankkiutunut nopeasti eroon.

Kielentutkijoille töitä

2011-06-07T12:21:00.000+03:00

Aikaisemmin olin kuvitellut että vain vanhat taistolaiset osasivat käyttää vastustajistaan milloin minkäkinlaisia nimityksiä. Muistelen joskus 1970-luvulla ostaneeni muutaman kerran katumyyjältä taistolaisten Tiedonantaja lehden ymmärtääkseni heidän kielenkäyttöään. Samoin minua kiinnosti mistä oikein oli kysymys kun muutama vanha, minun fiksuna pitämäni koulukaveri oli hurahtanut aatteeseen. Kun olin paljon matkustanut Neuvostoliitossa ja nähnyt sen epäkohtia (olin nähnyt siellä jotain myönteisiäkin asioita!) oli Tiedonantaja lehden lukeminen suorastaan pöyristyttävää samoin kuin siellä käytetyt vastustajia kuvaavat ilmaisut.

Jos pitäisi verrata niin tulee mieleen nykyisin Pohjois-Korea, missä viljellään samanlaisia ilmaisuja ja viholliskuvia.

Mutta nyt samanlainen nimittely on levinnyt minun aikaisemmin sivistyneinä pitämiinikin toimittajiin. Poliitikot tuntuvat hiukan tulleen varovaisiksi kun eivät oikein tiedä jos vaikka joutuvat Timo Soinin kanssa lähemminkin tekemisiin vastaisuudessa. Mutta toimittajilla ei ole mitään estoja. Ja nimittelyjen kohde on kukas muu kuin Perussuomalaiset puolue tai sen puheenjohtaja Timo Soini tms. Puhutaan populisteista, peruutuspeilihallituksesta ja Timo Soinin EU basaarista mainitakseni vain esimerkkejä.

Yleisradion toimittajat osaavat käyttää noita ilmaisuja niin suvereenisti, että jää melkein miettimään annetaanko heille jossain oikein asenne-oikeakielisyysohjeita miten yleinen median halvendeeraus Perussuomalaiset puoluetta kohtaan on toteutettava?

Romanisiirtolaiset

2011-06-07T02:42:00.001+03:00

Luen jatkuvasti huolestuneena mediasta miten Vapaa liikkuvuus verkosto taistelee Suomen viranomaisia vastaan ja romanisiirtolaisten oikeuksien puolesta. Minä laittaisin kyllä tuon sanan siirtolainen lainausmerkkeihin.

Jos kysymyksessä olisi oikeat siirtolaiset jotka tulisivat tänne harjoittamaan ammattiaan yrittäjinä on kai voitava EU säädöstenkin perusteella odottaa että heillä on riittävästi varoja tulla omillaan toimeen siihen saakka kunnes heidän liiketoimintansa alkaisivat kannattaa.

Itsenäistä yrittämistähän romanien laajalti harjoittama kerjääminenkin on. Varmaan kaikki kerjäläiset ovat tehneet lain vaatiman elinkeinoilmoituksenkin? Kun itsensä myyminen ei ole Suomessa kriminalisoitu pitäisi kai romanialaisten prostituoitujenkin tehdä elinkeinoilmoitus ja huolehtia muistakin muodollisuuksista. Saksassa ja Hollannissa joskus kiisteltiin mutta veroviranomainen totesi ettei heidän tehtävänsä ole toimia minään moraalisina arvioijina vaan ainoastaan verojen kerääjinä. Siksi Saksassa ammattiprostituoiduilla on jopa eläkevakuutukset vanhuuden varalle.

En ole ymmärtänyt tuon Vapaa liikkuvuus verkoston ihmisten motiiveja työlleen. Mutta sattui tänään silmiini Keskusrikospoliisin Rikosilmiöitä tiedote 'Romanialaisrikollisuus Suomessa'. Oletan että Helsingin kaupungin asianomaiset asian kanssa painiskelevat työntekijät ja Vapaa liikkuvuus verkoston toimijat tuntevat tuollaisen KRP:n tiedotteen asiasisällön.

Tavalliselle rivikansalaiselle KRP:m tiedotteessa ei ole mitään erikoista tai uutta. Se mikä ei ole kaikilta osin itse havaittua niin siitä on saatu lukea medioista. Vaikka miten myönteisesti haluaisi periaatteessa suhtautua romanisiirtolaisiksi kutsuttuihin niin ihan nenästä vedettäviksi hyväntahtoisiksi hölmöiksi en haluaisi meitä suomalaisia luokiteltavan.

Vapaa liikkuvuus verkoston ihmisiä pidän heidän omien toimiensa vuoksi kyllä jo sellaisina.

Miksei ministeriöistä lomauteta?

2011-06-04T00:57:00.000+03:00

Kun kuuntelin uutisia tänään perjantaina useampaan kertaan toistui siellä monen virkamiehen suulla miten heillä on hiljaista kun meillä on toimitusministeristö. Ei ole mitään hallitukselta tulevaa asiaruuhkaa. Poliittinen hallitus olisi aktiivisempi.

Yhtäkkiä mieleeni välähti: miksei näitä ministeriöiden virkamiehiä ole herran jestas lomautettu jos töitä on vähän. Sehän on loistava peruste lomauttaa. Kun vertaan siihen että kunnista lomautetaan opettajia jopa opetusta vaarantaen niin tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta.

Sama muuten koskee eduskunnan virkakuntaa. Siellähän on myöskin luppoaikaa.

Muutenkin valtion syöttiläistä tuntuu muodostuneen uusi hyvinvoipa yläluokka. Tilastojen mukaan parhaiten palkattu verrattaessa kunnallisen tai yksityisen sektorin palkkatasoon.

Tällä lomautuksella olisi säästetty kuitenkin meidän yhteisiä veroilla ja lainaamalla hankittuja varoja.

Esimies - osaatko kuunnella?

2011-06-01T01:40:00.002+03:00

Eräässä toisessa säännöllisesti seuraamassani blogissa kirjoitti blogin pitäjä minun mielestäni osuvasti:

Tällaisia tyyppejä, jotka eivät kuuntele on ihan käsittämätön määrä.

Minulla tuli siitä mieleen omat samansuuntaiset kokemukseni. Siitä hiukan seuraavassa.

Eräässä teollisuusyrityksessä viisaus ikään kuin lisääntyi suoraan järjestyksessä

- hitsari
- teknikko
- insinööri
- diplomi-insinööri

eikä tullut kysymykseen että ylemmällä tasolla kuuneltaisiin mitä alemmalla tasolla oli sanottavaa. Ja kun pitkään aikaan kukaan ei ollut kuunnellut kuvio oli jähmettynyt muotoon 'paska valuu vain ylhäältä alaspäin'. Alemmilla tasoilla keskusteltiin kyllä kavereiden kanssa tupakkatauoilla mutta jos joku esimies tuli paikalle vaiettiin heti. Ruvettiin puhumaan vain niitä näitä ja jäätiin odottamaan vain viisaampien ylempien antamia määräyksiä. Kyllä niille naurettiin eikä osaa idioottimaisimmista onneksi edes noudatettu. Mutta säilyihän esimiesten 'auktoriteetti'.

Myönnän, että hiukan karrikoin. Aivan ylin johto oli avoin kuuntelulle mutta keskijohto oli saanut ajat sitten suljettua alhaalta ylöspäin viestivät kanavat.

Minä sain omat toimeksiantoni suoraan ylimmältä johdolta. Liikuin siellä lattiatasolla kertomassa projektistani mutta samalla myös kuuntelemassa näitä asiantuntijoita. Näiden asiantuntijoiden asenne oli tärkeää hankkeen onnistumiselle. Alussa en saanut mitään irti. Minut koettiin johdon kytäksi.

Kesti kauan voittaa näiden ihmisten luottamus ja saada heidät avautumaan. Mutta kun sen (aikanaan hukatun!) luottamuksen olin saanut syntymään oli ilo saada toinen toistaan parempia ja asiantuntevampia vinkkejä. Ilman niitä hanketta olisi pahimmassa tapauksessa toteutettu vain ylimmän johdon näkemyksiin perustuen. Eikä olisi syntynyt riittävää luottamusta hankkeeseen. Nyt saatu luottamus jo valmiiksi oli vähentänyt uudistusten yleensä aiheuttamaa muutosvastarintaa. Niin, muutosvastarintaa esiintyi kuitenkin vaikka edellä kuvaamistani syistä johtuen tavallista vähemmän. Mutta siihenkin suhtauduttiin asianmukaisella vakavuudella. Mitäpä jos muutosvastarinta johtuikin oikeasti hankkeen vioista tai virheistä? Eli se oli kahdella tavalla tärkeää. Saatiin palautteen perusteella varmistettua oikeat menettelytavat mutta saatiin myös samalla muutosvastarinta vielä entisestään vähennettyä.

Olen törmännyt samanlaiseen yhä uudelleen ja uudelleen mitä erilaisimmissa yrityksissä. En tosin kovin pienissä ja harvemmin omistaja-johdetuissa. Ylin palkkajohtajista koostuva johtoryhmä miettii kehittämishankkeita kuin paavin konklaavi ja sitten antaa toteuttamismääräysten valua alaspäin toteuttamista varten. Sitten on vielä eräs ryhmä joista voi olla useampaa mieltä - hallitusammattilaisiksi itseään nimittävät.

Koko organisaation läpi molempiin suuntiin tapahtuvaa viestintää ei harrasteta. Kuvitellaan että johdossa asiat ymmärretään parhaiten. Tai uskotaan 'turhanpäiväisen' viestinnän vain hidastavan toteuttamista. Tai viestintä esimerkiksi alhaalta ylöspäin on saatu jo vuosia aikaisemmin tukahdutettua. Ja sitten on sen perusteella ryhdytty kuvittelemaan ettei alemmilla tasoilla ole mitään sanottavaa tai suurempaa älyllistä elämää.

Tai sitten yritys on niin yliorganisoitu ja monikerroksinen että viestintää vaivaa rikkinäinen puhelin syndrooma. Tai johto on tartuttanut yrityskulttuuriin mikromanageroinnin. Unohdin aluksi tästä kirjoituksesta vielä matriisiorganisaation. Jos ei yritystä saada muuten sekaisin niin kokeilkaa hienolta kaikuvaa matriisiorganisaatiota.

Positiivinen syrjintä

2011-06-01T00:38:00.000+03:00

Lainaus Perussuomalaiset puolueen nettisivullaan julkaisemasta rasismin yms vastaisesta lausumasta:

'Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.'

En minä osaa tuosta lukea että tuon perusteella köyhiä ei saisi verottaa vähemmän kuin rikkaita tai ettei sotainvalideja tai kehitysvammaisia saisi suosia. Tai muuta vastaavaa keksittyä mitä mediasta saa nyt joka päivä lukea.

Mutta esimerkki kielletystä suosimisesta voisi olla vaikkapa Helsingin kaupungin soveltama tai ainakin suunnittelema rekrytointipolitiikka jossa maahanmuuttajan palkkaamista kaupunguin palvelukseen pitää suosia, jotta heidän osuutensa saataisiin nousemaan heidän väestöosuuttaan vastaamaan. Eikä tämä ole kuin yksi esimerkki.

Lisäksi myös koko ajan vedotaan ihmisoikeuksiinkin. Eihän työn saaminen Helsingin kaupungilta ole mikään ihmisoikeus? Kannattaa lukea YK:n ihmisoikeuksien julistus ja YK:n ja Euroopan neuvoston ihmisoikeussopimukset. Jota viimeksimainittua muuten Suomen valtio on onnistunut parhaiten kaikista pohjoismaista rikkomaan.

Ymmärrän hyvin jos tuollainen kantasuomalaista raivostuttaa. En kirjoita perusuomalaista ettei sekoiteta tarkoittamaan puolueen jäseniä tai kannattajia. Median ja muidenkin 'suvaitsevaisto'-tahojen nostattama demonisointi ja möykkä vain kasvattaa Perussuomalaiset puolueen kannatusta. Että ei pidä ihmetellä. Sitä saa mitä tilaa.

Laihdutuksesta

2011-05-28T16:38:00.000+03:00

Sairastettuani yli 10 v sitten aivoinfarktin lopetin tupakoinnin. Kun päätavoite oli pysyä irtitupakasta huomasin aika nopeasti lihonneeni kun olin yrittänyt muilla keinoin (= makeiset ja muut herkut) korvata aiemmin tupakasta saadun mielihyvän.

Viime jouluna tuli taas mässäiltyä aivan turhan päiten. Ja näkyihän se taas heti vyötäröllä, housujen vyössä ja paidan kauluksessa. Enkä minä voi koko ajan räätälillä uusia garderobiani läskien lisääntymisen tahdissa.

Kun minulla on jo ollut viitteitä alkavasta aikuisiän eli kakkostyypin diabeteksesta hankin lääkäri Antti Heikkilän kirjan 'Diabeteksen hoito ruokavaliolla'. Tarkoitus oli tietenkin kaksinainen - laihduttaa ja saada diabetes kuriin.

Antin nyt jo edesmennyt isoveli oli kouluaikana yksi parhaita kavereitani. Antilla on hyvin veljensä oloinen sympaattinen habitus. Olen muutaman kerran soitellutkin hänelle jo aikaisemmin hyviä laihdutusneuvoja etsiessäni.

No joka tapauksessa Antti Heikkilän kirjan neuvot ovat toimineet ja olen tammikuusta 2011 toukokuuhun laihtunut jopa hiukan entistä laihempiin mittoihin. Apuna olen myös käyttänyt erään entisen työtoverini maanläheisiä ja yksinkertaisia neuvoja. Hänellä on yksinkertainen 'VVV' (= Vältä Viisi Valkoista) ohje: älä käytä perunaa, riisiä, pastaa, vehnäjauhoja ja sokeria.

Noilla neuvoilla olen laihduttanut ja aion samalla linjalla myös jatkaa. Ihan haudanvakavasti en ole noita linjapäätöksiä noudattanut. Mutta poikettuani linjasta olen jo seuraavan päivänä palannut päiväjärjestykseen. Hiukan tuollaiset poikkeamat hidastavat laihdutusta mutta tärkeää on ettei jätä kesken.

Laihdutus jatkuu.

Hienoa klassista balettia

2011-05-28T16:09:00.000+03:00

Kirjoitin vajaa neljä vuotta siten miten lapsuudenkodissani harrastettiin mm klassista balettia. Rakkaus balettiin on jäänyt lähtemättömästi sieluun. Ehkä kauniin musiikin yhdistyminen taitavaan tanssilliseen liikehdintään on se maaginen vetoava yhdistelmä.

Televisiosta tuli loistava nauhoitus kun Kuuban kansallisbaletti esitti Pariisissa Ludwig Minkusin baletin Don Quijote. Minkusin musiikki on tanssillista ja siinä suhteessa hyvinkin nautittavaa. Mutta se on myös aika kaavamaista eikä ainakaan minun mielestäni edusta mitään hirveän musiikillista geniusta. Mutta klassisen musiikin ja baletin ystävälle tosi nautittavaa silti.

Mutta yksi asia minua on aina vaivannut klassisen baletin esityksissä. Ohuissa balettitrikoissa usein ikään kuin korostetaan miesten sukupuolielimiä. Ymmärränhän minä että ne ovat siinä jalkojen välissä eikä niitä poiskaan voida leikata. Mutta vartalonmyötäinen tiukka vaaleanvärinen trikoo ikään kuin korostaa näitä sukupuolielimiä. No kyllä minä sen kestän eikä se herätä minussa mitään homofoobisia tuntemuksiakaan. Ja hyvävartaloisia ja treenattuja nuo vartalot ovatkin ja silti sopusuhtaisia esimerkiksi kehonrakentajiin verrattuna. Kehonrakentajista minulle tulee mieleen enemmänkin kuuluisa rengasmerkki Michelinin tunnusukko.

Mietin moneen kertaan esityksen aikana miten Kuubassa on saatu klassinen baletti kehitettyä aivan huippuunsa. Vaikka melkoinen takapajula Kuuba oli ennen Fidel Castron tekemää vallankumousta vuonna 1959. Mutta en ryhdy tässä puimaan syitä ja seurauksia sen enempää. Hieno esitys.

Harmittaa ettei tullut keväällä ehdittyä balettiin katsomaan ja kuuntelemaan Sergei Prokofjevin Romeo ja Julia balettia. Vaikka oli vakaa tarkoitus. Uusi eduskuntakin kävi juuri tuon Romeon ja Julian katselemassa ja kuuntelemassa. Viimeinen esitys oli vajaa viikko sitten. Eikä näytä syksyllä Romeo ja Julia jatkuvankaan. Sen musiikissa olisi ollut sitä jotain musiikillista geniusta. No on minulla se vanhoilla LP-levyillä. Pitkästä aikaa on minulla sitten levysoitinkin toiminnassa kiitos vanhemman poikani asennuksen.

Demarien silmänkääntötemppu Portugal-lausumassa

2011-05-25T10:47:00.000+03:00

Joo uutisissa ihmettelin että eipä ole demarien vaatimukset hääppöisiä. Itse asiassa kyse on silmänkääntötempusta jota ryhdyttiin toitotttamaan suurena voittona.

Ehto 1)

Portugalin ohjelmasta neuvoteltaessa Suomi edellytti, että Portugali käynnistää neuvottelut yksityisten lainanantajiensa kanssa näiden pysymiseksi maassa vastineeksi ohjelmasta ja lainoituksesta. Suomen vaatimuksesta tämä ehto on kirjattu Portugalin sopeutusohjelmaan.

Ehto 2)

Suomi asetti niin ikään välttämättömäksi ehdoksi ohjelmaan osallistumiselleen, että EU-maiden lainojen takaisinmaksua varmistetaan Portugalin toimin siten, että Portugali sitoutuu myymään valtiollista omaisuuttaan. Myös tämä edellytys toteutui.

Ensimmäinen ehto on ihan mitäänsanomaton ja toinenkin ehto varmistaa vain että jotain on myytävä.

Eli ehdot ovat tyhjiä julistuksenomaisia vetoomuksia ei mitään yksiselitteisiä sopimusehtoja.

Ai juku miten hienosti Heinäluoma ja Urpilainen hoitivat asian. Pitää toivoa, etteivät ihmiset mene lankaan ja usko noita hehkutuksia miten suuret ja kovat myönnytykset demarijohtajat saivat Portugal ehtoihin.

Lisää kyllästymistä

2011-05-22T17:42:00.000+03:00

Uusi kyllästymisen aihe mediassa on minulle alkanut tulla ihan loputtomasta rasismi-hysteriasta. Ja kuin itse pahan ruumiillistumaksi on kautta median nimetty kuin yhteisestä päätöksesta perussuomalaisten kansanedustaja Jussi Halla-aho. Hän kun on rohjennut muutamien vuosien ajan arvostella hyvin generöösiksi paisunutta humanitaariseksi maahanmuutoksi nimitettyä ilmiötä. Ikään kuin hän jostain 'impivaaralaisesta makaronin reiästä' ksenofoobiseksi suhtautuisi kaikkeen vieraaseen umpikielteisesti ja vaatisi kaikkien rajojemme sulkemista ja kaiken vuorovaikutuksen lopettamista ulkomaiden kanssa hiukan Pohjois-Korean tyyliin.

Huvittavinta on minusta ollut lukea isojen ja arvostettujen toimittajienkin kirjoituksia miten kauheea on ollut kun Halla-aho on rohjennut muistuttaa eräisiin nykyislaminkin suuntauksiin sisältyvistä kielteisistä ilmiöistä esimerkiksi pedofiliasta. Olen minäkin kirjoittanut asiasta peräti kahteen kertaan yli kaksi vuotta sitten. Viimeisimmässä oli otteita erään arvostetun islamilaisen uskonoppineen tuoreista opetuksista koskien 9 vuotiaan tytön hyväksikäyttöä. Toinen juttu on yleisemmin islamin fundamentalismista.

Tekee pahaa sekulaarien islamilaisten puolesta jotka ovat hyvin sopeutuneet maallistuneeseen länsimaiseen yhteiskuntaan. Ei meillä Suomessa ole heidän kanssaan mitään ongelmia koskaan ollutkaan Suomessa. Heidän fundamentalisti-uskonveljensä kun pilaavat koko uskonnon maineen. Ihan niin hurjia juttuja ei mielestäni kuitenkaan kuulu fundamentalisti-kristittyjen suusta.

Mutta mitä on sekulaarinen muslimi? Ajatuksellisesti kyse on vastaavasta jota kristinuskossa nimitetään tapakristillisyydeksi. Ei sillä enää olekaan mitään suoraa yhteyttä uskontoon. Tai kuten Venäjällä pääministeri Putin on ilmaissut on kyse vain kulttuurisesta suhteesta kirkkoon.

Pani aika tavalla miettimään kun luin hollantilaisen kansanedustaja Geert Wildersin Yhdysvalloissa pitämän puheen. Geert Wildershän on leimattu rasistiksi, muukalaisvihaajaksi ja vaikka miksikä ja häntä vastaan käydään paraikaa Hollannissa oikeudenkäyntiä juuri noiden mielipiteittensä johdosta. Mutta oli mitä mieltä tahansa Geert Wildersistä kannattaa hänen puheensa silti lukea ajatuksella. Ehkä se herättää jotain miettimään panevia ajatuksia.

Olen kyllästynyt

2011-05-12T00:42:00.000+03:00

Olen kyllästynty jatkuvasti lukemaan miten missäkin joku työnantaja- tai yrittäjäjärjestö alkaa panostamaan työhyvinvointiin ja työssä jaksamiseen. nyt oli vuorossa yrittäjäjärjestön alla teknologiateollisuus.

Tekee mieleni kysyä: Miksi? Ja miksi nyt vasta?

Ja hommaa aletaan vasta pilotoida syksyllä 2011 aivan kuin koko asiaa ei vielä osattaisi tai ymmärrettäisi!

Äly hoi. Missä ovat ne suomalaiet yritysjohtajat ja yrittäjät joista niin kovasti kilpaillaan kaikkialla ulkomailla, kuten väitetään? Ja joille meidän on sen vuoksi maksettava ihan älyttömiä palkkoja ja palkkioita etteivät lähde ulkomaille..

Jos työhyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kehittämishanke on taloudellisesti järkevä niin miksi sitä ei ole toteutettu jo ajat sitten? Ja jos hanke ei ole taloudellisesti järkevää niin miksi sellaista aletaan ajamaan nytkään?

Minusta meidän yrityselämää on vaivannut samanlainen maho sisäänpäinlämpiävyys ja nurkkakuntaisuus kuin on ollut politiikassa. Sinulle, minulle ja meidän ja teidän porukalle ovat olleet tärkeimmät tavoitteet. Olet kerran ollut Nokian palveluksessa olet sen jälkeen kuin ihmemies MacGyver eikä kukaan kysy pärjäsikö yksikkösi Nokialla. Sitten nämä vekkulit rekrytoivat toinen toisiaan toinen toistaan isommilla palkoilla. Nokiallahan moni alkoi kuvitella että sen huippujohtajilleen maksamat huippupalkat ovat ihan normaalia ja sellaisia palkkoja ulkomailla maksetaan melkein pikkupäälliköillekin. Ja kun markkinat Suomessa oli kypsät Nokialla työtä tehneiden palkkojen huippuvaatimuksiin alkoi melkoinen kilpajuoksu.

Nyt kuvitellaan että joillain pikkuhankkeilla laitetaan työssäjaksaminen ja työhyvinvointi kuntoon kun sitä on vuosikymmenet melkein johdonmukaisesti laiminlyöty. Minulla on ollut vuosikymmenien varrella ilo työskennellä useammassakin työntekijöistään hyvin huolta pitävässä yrityksessä. Voin kyllä kokemuksesta kertoa että millään vippaskonsteilla ei noita tavoitteita saavuteta mutta sitkeällä työllä se on mahdollista lähes alalla kuin alalla.

Mutta onnea vaan yrittäjien ja teknologiateollisuudenkin hankkeelle.

Ben Zyskowiczin puhe valtiopäivien avajaisissa

2011-05-10T16:37:00.000+03:00

Moni on kehunut Zyskowiczin puhetta. Eikä syyttä. Puhe oli erinomainen ja varmaan painui syvälle juuri vaaliuurnilla käyneiden ihmisten sydämiin. Miten on mahdollista satojen prosentttien ansioiden nousut kun EK propagoi työehtosopimuksiinsa lähes nolla linjaa vuodesta toiseen 'palkka-ankkuri'nimikeellä'. Niin eihän meillä TUPOa ole vaan eräänlainen palkankorotuskartelli. Ben Zyskowicz ja Sauli Niinistö vievät vastaavilla puheillaan äänestäjiä varmaan perussuomalaisiltakin sen verran räväkästi ovat kaverit esiintyneet.

En ollut ajatellut kirjoittaa koko asiasta vaikka arvostinkin puheen sisältöä. Mutta kun luin Myllykoski Oy:n omistaja-johtaja Carl G. Björnbergin piikikkäästä kirjoituksesta uutisen tuoreessa Uudessa Suomessa niin pitää taas ihmetellä tuossakin ison johtajan argumentoinnin tasoa.

"Palkat joudutaan mitoittamaan Suomen törkeän verotuksen mukaan" on väitteenä naurettava ihan kuin nuo isot johtajat kuolisivat nälkään ellei palkkoja ja etuja säädetä aivan siivottomiksi.

"Johtajien palkkaus ei ole asia, josta Ben Zyskowicz tai Tarja Halonen päättäisivät" on myöskin omalla tavalla demagogiaa. Ihan varmasti Ben Zyskowicz ymmärtää ettei yksityisten yritysten johtajien palkoista päätä hän tai Tarja Halonen eikä kokoomuksen tai demarien puoluetoimistokaan. Mutta ei se estä häntä ottamasta tärkeäksi kokemaansa asiaa esiin mielipidevaikuttajana.

Lapsellisinta on uhkailu tyyliin että jos "demarijohtoista palkkapolitiikkaa" harjoitetaan lähtevät yritykset ulkomaille että saavat maksaa johtajilleen riittävästi. Kyllä ne lähtevät ulkomaille alentaakseen kustannuksiaan eikä lisäämään johtajiensa palkkoja.

Usein kuulee myös uhkailun, että jos emme maksa kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja ja etuja johtajillemme niin parhaat heistä lähtevät vuolemaan kultaa ulkomaille. Ikään kuin siellä kilpailtaisiin verisesti kuka parhaat suomalaisjohtajat saa palkattua. Mitenkäs sitten suu pannan kun ei suuriin yrityksiimme enää muka löydy päteviä johtajia? Siinä on suuruudenhulluus manifestoitunut narsististen grandiooseihin harhoihin. Kuka muka meiltä haluaisi ulkomailla palkata esimerkiksi työeläkevakuutusyhtiöiden tai Finnairin johtajia. Tai onko joku ison johtajan paikka jäänyt täyttämättä kun kaikki pätevät hakijat ovat paenneet ulkomaille?

Eräs tuttu blogisti kirjoitti tuoreeltaan hyvin aiheesta otsikolla 'Ben suomalaisten kansallisen yhteistunnon asialla'.

Ei taida perheyhtiö Myllykoski Oy:kaan kovin hyvin olla hoidettu ja johdettu kun on pantu myyntiin. Tappioita on tehty. Ei ainakaan minun silmissäni nosta Carl G. Björnbergin lausunnon uskottavuutta. Ei kultamunia munivia yrityksiä yleensä myyntiin laiteta.

Myönteinen ravintolakokemus

2011-05-10T01:52:00.000+03:00

Kävin pienen seurueen kanssa äitienpäivänä syömässä nepalilaisessa Mountain nimisessä ravintolassa Nordenskiöldinkatu 8:ssa. Ravintola oli jäänyt mieleeni kun olin joskus netissä surffaillessani katsellut Eat.fi sivuston arvosteluja etnisistä ravintoloista, jotka olivat saaneet erityisen hyvät arvosanat ruoan laadusta ja hinta/laatusuhdekin oli kohtuullinen.

Satuimme ajelemaan niillä suunnalla ja mieleemme tuli käydä syömässä. Muistin tuon ravintolan vain arvosteluista ja sijainnista ja sattui pysäköintitilaakin olemaan ladun toisella puolella.

No mikäs siinä. Menimme sisään. Ravintola oli ihan tupaten täynnä mikä on yleensä merkki hyvästä ruokapaikasta. Mutta juuri sopivasti mahtui kolmen hengen seurueemme yhteen loosiin. Vaikka ravintola oli tupaten täynnä lapsiperheitä tuli tarjoilija melkein heti tuomaan ruokalistan ja hetken kuluttua myös tilauksen. Erikoista oli, että muutaman minuutin sisällä tilauksesta meiltä tultiin vielä kaksi kertaa muiden tarjoilijoiden toimesta kysymään tilausta. Tuollaiselle nopeudelle voi olla kaksikin eri selitystä. Tarjoilijoiden työnjako voi olla huonosti organisoitu mutta asiakkaaseen ainakin tekee hyvän vaikutuksen että hänen palvelustaan ollaan kiinnostuneita.

Ruokalistalla oli runsaasti kasvisruokia joka ilhdutti kun seurueessamme oli yksi kasvissyöjä. Ruokalistalla oli momoja. Varsinainen tiibettiläinen ja nepalilainen herkku, joka muistuttaa hiukan italialaisia ravioleja mutta ehkä enemmän vielä Venäjällä niin yleisiä pelmenejä. Momojen ja pelmnenien alkujuuret ovat samalla suunnalla eli pelmenitkin ovat Kiinasta kotoisin. Venäjällä pelmenit olivat Siperiassa turkismetsästäjien matkaruokaa. Repussa iso kasa pakkasessa ja sitten sopivasti lunta vedeksi kattilaan, suolaa sinne ja sopiva määrä pelmenejä kiehuvaan veteen. Kun pelmenit ovat kypsiä ne nousevat pinnalle ja siihen menee ehkä 4-7 minuuttia. Yksinkertaista. Minä söin viimeksi momoja Pittsburghissa Yhdysvalloissa vuosia sitten kun olin tyttäreni ja vävyni kanssa sikäläisessä tiibettiläisessä ravintolassa.

Lapsuudenkodissani söimme usein juhlaruokana pelmenejä ja palanpainikkeena jääkylmää vodkaa pienistä 2,5 cl ryyppypikareista. Ryyppy alle, pelmeni päälle. Kun sen toisti 10-15 kertaa peräkanaa oli yleensä jo pienessä hiprakassa. En minä ihan lapsena vodkaa saanut mutta ehkä jo 15-16 vuoden iässä sitä minullekin juhlaruokien kanssa tarjoiltiin. Eipä syntynyt mitään ihmeempää hohtoa tuohon salaiseen paheeseen mutta en minä tietenkään mihinkään känniin saakka sitä vodkaa saanut juodakaan. Tuli luontevasti opittua kohtuus alkoholin käytössä.

Kaikki lapsenikin ovat pelmenien ystäviä. Nykyään ei enää tarvitse valmistaa pelmenejä itse kun niitä saa suuremmista kaupoista kotimaassa valmistettuina pakasteina (muistaakseni valmistetaan Imatralla tai Lappeenrannassa). Helsingin seudulla myös ns Eesti-kaupat myyvät lähinnä Eestissä tehtyjä pakasteita. No ei ne valmiit pakastepelmenit kotona tehtyjen kanssa kilpailemaan pysty mutta joskus on kiva ottaa nopeasti pakasteesta.

Ja Helsingissä on Kalliossa ihan mukava ukrainalainen pelmeni-ravintola. Mutkaton ja yksinkertainen mutta pelmenit ovat hyviä. Aina ne pakasteet voittavat. Niitä voi ostaa myös mukaan kotiin take-awayna. Ravintola on täynnä venäläisä tai ukrainalaisia.

Olin ilahtunut kun huomasin Chez Dominique'in kahden Michelintähden ravintolan mestarikokki Hans Välimäen Allegro juna mainoksessa kehuvan lempiherkuikseen Pietarissa mm pelmenejä.

Saa pelmenejä muissakin Helsingin venäläisissä ravintoloissa. Perinteisessä Bellevue'ssä Katajanokalla en ole käynyt vuosiin. Viime vuoden lopulla kävin Neitsypolulla sijaitsevassa venäläisessä ravintola Saslikissa. Ravintoloissa Troikka tai Kasakka en ole käynyt vuosikymmeniin. Saslikissa en tosin alkanut syödä pelmenejä kun minua häiritsi ihan periaatteessa että niihin oli kerrottu käytetyn karhunlihaa. Ilmeisesti tuollainen eksotiikka myy hyvin. Minun äitini laittoi aina pelmeneihin puolet jauhettua lammasta ja puolet sianlihaa. Erinomainen sekoitus. Muslimi- tau juutalaisvieraita varten voi laittaa pelkkää lammasta. Muslimien halal teurastettua lihaa (nautaa, karitsaa, kanaa jne) olen käynyt ostamassa Leppävaarasta Al Amal lihakaupasta, jossa on erinomainen hinta/laatusuhde ja hyvä palvelu. Ja aivan herkulliset merguez-makkarat - ne joutuu usein ostamaan pakasteina.

No tulipahan tuossa tapojeni mukaan sivukiemurana kerrottua pelmeneistä ja vähän muustakin.

Nepalilaisessa ravintolassa pahoiteltiin ettei momoja ollut äitienpäivänä ja toivotettiin tulemaan joskus arkena. Ymmärsimme ettei sellaisten tekeminen ja tarjoilu ole oikein järkevääkään kovin ruuhkaisana päivänä.

Mutta ruoka oli hyvää, annokset riittäviä ja hinnat kohtuullisia. Eat.fi arvostelut olivat paikkansa pitävät. Yleensä niihin voikin luottaa jos niitä on annettu kymmenittäin kuten nyt tämän nepalilaisen Mountain ravintolan kanssa oli kyse. Jos arvosteluja on vähän voi silloin hiukan miettiä onko arvosteluasialla ollut vaikkapa omistaja itse.

Antisemitismi lisääntyy

2011-05-03T17:27:00.000+03:00

Kansamme tuntuu jo jakautuvan maahanmuuttokysymyksissä kahteen isoon leiriin. Perussuomalaisten vaalivoiton myötä hallitsemattomaaan maahanmuutton kyllästyneet ihmiset saivat vihdoinkin äänensä kuuluviin. Pitää taas tässä todeta että suurimmalla osalla kyse ei ole maahamuuton tai muukalaistenkaan vastustamisesta vaan koko maahantuloprosessin hallitsemattomuudesta ja siitä että kaukaa kehitysmaista ihmiset tulevat tänne käyttämään järjestelmäämme sosiaalitoimistonaan.

Sitten on toinen puoli joka syystä tai toisesta lähinnä haluaa maastamme monikulttuurisen. Se nyt on niin kivaa ja värikästä - ihan kuin keski-Euroopassa. Ja silläkin perusteella, että tarvitsisimme tulevaisuudessa työntekijöitä, vaikka melkoinen osa erityisest ns humanitaarisista maahanmuuttajista ja heidän perheenjäsenistään on empiiristen kokemusten perusteella erittäin vaikeasti työllistettävissä.

Kaikkea julkiuskonnollista vastustavat tuntuvat haluavan hyväksyä islamin tasavertaisena uskontona yhteiskuntaamme. Kriittisesti maahanmuuttoon suhtautuvat ovatkin joissain yhteyksissä muistuttaneet islamin poikkeavuuksista, jotka eivät oikein istu länsimaiseen, demokraattiseen ja sekulaariseen yhteiskuntaan.

Nyt uusin huoli jota yritettiin jo istuttaa perussuomalaisiinkin on natsismi. Ja sen jälkeen perussuomalaiset johtavat poliitikot nähdään jo Hitlerin inkarnaatioina.

Meillä jää kokonaan huomaamatta että islamilaisista yhteiskunnista (meille tulee Afganistanista, Irakista ja Somaliasta pääasiassa) tulevat islamia tunnustavat maahanmuuttajat tuovat melkoisella varmuudella mukanaan myös juutalaisvastaisuuden eli antisemitismin.

Aiheen kirjoitukseen sain tästä Hämeen Sanomien kirjoituksesta 'Eikö kukaan voi pysäyttää tätä touhua', jossa perussuomalaiset ja Jussi Halla-aho demonisodiaan natseiksi yököttävällä tavalla. Kirjoitus päättyy hyvin vihjeelliseen lauseeseen 'Kyse on paljon isommista asioista' kertomatta kuitenkaan mitä sillä tarkoittaa.

Naapurimaassamme Ruotsissa juutalaisvastaisuus on nostanut päätään huomattavasti. Yllätys onkin ettei Ruotsissa antisemtitismiä oikeasti edustakaan Ruotsidemokraatit vaan maahanmuuttaneet muslimit.

Muslimien määrä Suomessa ei vielä ole hälyttävä eivätkä he vielä käyttäydy avoimesti antisemtitisesti, että meidän pienen suomalaisen juutalaisvähemmistön olisi jo nyt syytä huolestua. Mutta mitään syytä hyväuskoisuuteen, että meillä kehitys menisi eri suuntaan kuin Ruotsissa ei mielestäni ole. Kyllä juutalaisviha on syvällä islamin opetuksissa eikä siten islamiin voi ihan suhtautua samalla tavoin rauhallisesti ja suuvaitsevaisesti kuin esimerkiksi kristillisiin suuntauksiin. Ja kuten eräät asiantuntijat korostavatkin kyse ei islamissa ole pelkästään uskonnosta vaan myös koko yhteiskuntaa säätelevästä järjestelmästä omine lakeineen ja käytäntöineen.

Eikä meille kristityiksi kastetuillekaan islamilaisessa yhteiskunnassa varattu dhimmi'n rooli mitenkään demokraattiseen yhteiskuntaan tottuneesta tasa-arvoiselta tunnu.

Sitä olen ihmetellyt jo vuosikausia, että feministit ja heidän järjestönsä eivät ole suuremmin puuttuneet muslimiyhteisössä naisten alistettuun asemaan. Somalialaisten 'kulttuurisesti' harrastama tyttöjen sukupuolielinten silpominen lienee ainoa asia johon on jotenkin yritetty puuttua. Mutta se on jo toinen asia.

Todellinen kultakimpale - Silvo Kaasalaisen Virkanimitysruletti

2011-04-26T04:39:00.000+03:00

Silvo Kaasalaisen WSOY:n Barrikadi sarjassa ilmestynyt kirja 'Virkanimitysruletti' on ohut mutta sisältö sitäkin painavampi. Todellinen kultakimpale. Täydentävä alaotsikko vielä täsmentää 'Miksi sopiva voittaa pätevän?'

Silvo Kaasalainen on hallintotieteiden tohtori ja kunnallispolitiikan dosentti Tampereen Yliopistosta. Eli ainakin pitäisi löytyä runsaasti asiantuntemusta. Ja jos oikein ymmärsin niin juuri jäänyt eläkkeelle, sillä ei tuollaista kirjaa voi rohjeta julkaisemaan kuin täysin riippumaton henkilö. Suomessa yleensa vasta eläkkeelle siirtyvä.

Kirja ei ole tieteellinen tutkimus vaan pamfletti aiheesta. Mutta kuten jo otsikossa kirjoitin todellinen kultakimpale. Ja kyllä lukiessa paljastuu että kirjoittaja on tiedemies sen verran tiukkaa on argumentointi. Tosi kovaa kamaa.

Silvo Kaasalaisen videohaastattelu kirjan julkaisusta löytyy Youtube'ista.

Kirjan voi tilata esimerkiksi tästä Promeritin verkkokirjakaupasta. Minä tilasin sieltä kun seuraan Promerit.net'in sisältöjä muutenkin. Siellä kun on haastava motto alaotsikkona 'Uutisia ja keskustelua aiheista, joista valtamedia vaikenee'. Alaotsikko pitää lisäksi vielä paikkansa. Kaikkea tietoa siellä ei tarvitse lukijan hyväksyä mutta tämä Kaasalaisen anti on pakko ainakin minun hyväksyä ja on siellä paljon muutakin. Lue itse.

Nyt kun Perussuomalaiset puolue teki kansan tyytymättömyyden avulla isot Jytkyt on koko puolueella oiva tilaisuus siivota vihdoin myös tuo poliittisten virkanimitysten laiton käytäntö, jonka eräs blogisti oli nimittänyt 'kokovartalokorruptioksi'. Silvo Kaasalainen puhuu itse Italian mafiaan viittaavasta Cosa Nostrasta. Perussuomalaisilla on nyt tilaisuutensa. Vihreat menettivät tilaisuutensa puhdistaa Suomi maan (rikolliseksi!) tavaksi muodostuneista käytänteistä kun ryhtyivät muiden puolueiden tavoin ja kanssa tekemään lehmänkauppoja virkanimityksistä tyyliin 'sulle-mulle'.

Mutta mitä tuota enemmän hehkuttamaan. Tilaa pamfletti ja lue itse. Ja yritä omalta osaltasi vaikuttaa jos siltä tuntuu.

Perheenyhdistäminen

2011-04-21T14:28:00.000+03:00

Tutkailin mielenkiinnosta maahanmuuttoviraston nettisivuja. Syynä oli, että kovin ristiriitaista tietoa on liikkeellä niin oletin että asiaa hoitavien viranomaisten sivuilta löytyy faktoja.

Ja löytyihän niitä faktoja. Mutta tulkkaamisessa oli heti omat ongelmansa.

Huhtikuussa 2011 päätöstä perhesidehakemukseen odottaa noin 4000 tapausta. Jos olen oikein ymmärtänyt kyse on 4000 hakemuksesta - ei siis 4000 henkilöstä - eli kyseessä on varmaankin moninkertainen henkilömäärä.

Ihmeellistä oli, että tuolla maahanmuuttoviraston sivulla oli huomautus:

"Huom! Hakemusmäärässä eivät ole mukana Somalian kansalaisten perhesidehakemukset."

Mitähän tuo nyt sitten tarkoittaa?

Maahanmuuuttoviraston sivustolta löytyi toinenkin perhesidehakemuksien lukumäärää täydentävä sivu: somalialaisten perhesidehakemusten käsittelytilanne.

Eli Suomessa asuvilta Somalian kansalaisilta on sisällä 5800 hakemusta. Suomen kansalaisuuden saaneiden somalialaisten hakemukset sisältyvät ilmeisesti tuohon edelliseen lukuun 4000 hakemusta? Yhteenlaskettuina perheenyhdistämishakemuksia on siis melkein 10000 tapausta. Joista pitkälti yli puolella somalialaistausta.

Monessa uutisessa on kerrottu kasvattilapsien määrän lisääntyneen perheenyhdistämishakemuksissa räjähdysmäisesti erityisesti somalialaisilla. Samoin on monessa uutisessa esitetty että somalialaisten perheiden yhdistämisessä on perhekoko paljon suomalaista suurempi. Ja huhujen mukaan kasvattilapset alkavat itse oleskeluluvan saatuaan yhdistyä sitten oikeisiin biologisiin vanhempiinsa.

Eli nuo 10000 hakemusta on kerrottava jollain perhekoko-kertoimella jotta päästäisiin maahanmuuttoa odottavien henkilöiden lukumäärään. Vaikka periaatteessa perheenyhdistämistä hakevan on kyettävä elättämään itsensä ja tänne tulevan perheensä niin lakiin jätettiin kuitenkin tarvittaessa säännöksen mitätöiviä porsaanreikiä.

Maahan tuotavien perheenjäsenten matkat korvataan edelleen valtion varoista käsitykseni mukaan. Aikamoinen matkatoimisto tuollaisesta syntyy jos 30000-50000 henkilö tuodaan Suomeen perheenjäsenenä.

Sitä tietoa en löytänyt kuinka suuri osa perheenyhdistämishakemuksista hyväksytään. Maahanmuuttoviraston sivulta löytyi vain tieto että perheenyhdistämishakemusten määrä on viime aikoina kovasti lisääntynyt.

Ei minulla mitään maahanmuuttokriittistä 'missiota' ole. Kiinnosti vain saada selville missä piilee totuus ja missä totuutta tarkoitushakuisesti mahdollisesti peitetään.

Minä olen sekarotuinen

2011-04-21T03:36:00.000+03:00

Sattui silmiini vanha blogikirjoitukseni maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuuskeskustelusta. Kun Perussuomalainen puolue sai isoksi Jytkyksi kutsumansa vaalivoiton kirjoitin siitä. Jos luet kirjoitukseni havaitset että minäkin kuuluun ns maahanmuuttokriittisiin.

Olen seuranut jo vuosia nyt eduskuntaan huimalla äänimäärällä päässeen perussuomalaisen FT Jussi Halla-ahon Scripta nettisivustoa. Olen lukenut kaikki siellä olevat 305 (tällä hetkellä) kirjoitusta. Missään sivustolla olevassa kirjoituksessa en ole löytänyt rotuvihaa (=rasismia) tai muukalaispelkoa (=ksenofobiaa). Kun siellä käytiin ennen Hommaforum keskustelupalstan perustamista vilkasta keskustelua oli sinne lipsahtanut tuollaistakin. Jossain puheenvuoroissa oli viittauksia Suomen Sisu nimiseen järjestöön. Kävin tutustumassa heidänkin sivuihinsa. Kun aika moni maahanmuuttokriittinen älykkäältä vaikuttava henkilö tuntui olevan Suomen Sisu nimisen järjestön jäsen oli aika järkyttävää vielä jonkin aikaa sitten lukea netistä

"Vastustaa kansojen sekoittamista luonnottomalla tavalla keskenään. www.suomensisu.org"

Olen kirjoittanut asiasta blogissani viime kunnallisvaalien aikaan. Tuolle "luonnottomalle sekoittumiselle" on jälkikäteen annettu esimerkiksi salonkikelpoisempi selitys mitä se tarkoittaa.

V 2008 Esposssa ilmestyvä Länsiväylä niminen ilmaisjakelulehti - ehdottomasti laadukkain muuten omassa sarjassaan - julkaisi kirjoituksen jossa sanottiin Suomen Sisua natsihenkiseksi. Asia meni kanteluna Julkisen Sanan Neuvostoon ja Länsiväylä lehti voitti jutun, tässä linkkki päätökseen.

Suomen Sisun sivut on jo ajat sitten siivottu, samoin Hommaforumissa on suoritettu siivous ja keskusteluja moderoidaan asiattomisen ylilyöntien poistamiseksi. Keskustelun tasoa halutaan pitää asiallisena.

Minä olen aika sekarotuinen. Isäni oli v 1917 Suomeen vanhempiensa kanssa Lokakuun vallankumousta paennut pakolainen, kansallisuudeltaan isovenäläinen. Mutta siltä puolelta suvussa on muuten melkoista sekahedelmäsoppaa. Venäläisten lisäksi tiedossa on ainakin saksalaisia, ranskalaisia, hollantilaisia ja gruusialaisia (=georgialaisia) juuria. Äidin puolelta olen myös sekarotuinen. Isoäitini oli kotoisin hämäläisesta maalaistalosta ja isoisäni suomenruotsalainen.

Ulkonäöltäni en poikkea keskivertosuomalaisesta sillä perin ulkonäköni äidiltäni. Edesmennyt sisareni taas oli hyvin ulkomaalaisen näköinen kun oli perinyt isältämme mm tumman tukan ja ruskeat silmät.

Olen Helsingissä syntynyt syntyperäinen Suomen kansalainen ja kun en ulkonäöltänikään poikkea joukosta niin en ole rasismista suuremmin joutunut kärsimään. Etunimi (Igor) on paljastanut hiukan taustoja ja joskus 1950-luvulla 10-15 vuotiaana sain oman osuuteni ryssäksi nimittelystä lähinnä pihapiirissä ja naapurustossa. Kouluajan selvisin aika leppoisasti pahempia koulukiusaajia kohtaamatta. Edellä linkki tuoreeseen kirjoitukseeni.

Mutta kyllä minussakin asuu pieni rasisti. En voi kieltää sitä. Kun vanhin tyttäreni lähti Amerikkaan opiskelemaan niin annoin isänä opastusta, että äärimmäinen raja aviomieheksi oli sitten "juutalainen pankkiiri". No hän otti sitten myöhemmin juuri juutalaisen nyttemmin yliopistoprofessorin. Tuskin kuitenkaan minun toivomuksestani. Isänkin mielestä hyvä valinta :)

Kyllä minä toivon että perussuomalaiset saavat hiukan tolkkua meidän maahamuuttojuttuihimme. En minä ainakaan ole missään koskaan päässyt demokraattisessa järjestyksessä äänestämään haluanko omalta osaltani maastamme tehtävän monikultturisen Baabelin. Sen ovat päättäneet minua isommat bilderbergiläiset tms herrat täysin meitä rivikansalaisia kuulematta. Tämä jos mikään on pakollista rodunjalostamista.

Mutta toivon hartaasti että meillä ei myöskään langeta edes salaa mihinkään natsien rotu puhtaana ajatuksiin. Vaara on olemassa piilevänä vaikka se on siivottukin näkyvistä. Mutta toivon että perussuomalaiset Timo Soinin taitavalla johdolla pysyvät ruodussa.

Kun perussuomalaisten osaamista esimerkiksi ministeritehtävissä epäillään niin tähän sopii hyvin vanha sanonta, että jos Luoja antaa viran antaa Hän myös älyn viran hoitamiseen. Toivotaan näin.

Lisää tietoa eläkkeistä

2011-04-19T17:57:00.000+03:00

Innostuin kaivelemaan lisää tietoja eläkejärjestelmästämme. Ja kyllähän se näyttää mielenkiintoiselta. Tässä linkki tietojen lähteelle.

Luvut ovat M€
V 2009 työeläkeyhtiöiden maksutulo oli
10 006,4 sen lisäksi ne saivat
5 646,3 sijoitustuottoja
15 652,7 yhteensä tulot

Kuluja oli
9 556,5 maksettuja eläkkeitä
379,9 kokonaisliikekulut
9 936,4 yhteensä kulut

Laskekaapa tuosta erotus. Ei näytä ollenkaan hassummalta jos istuu siellä eläkevakuutusyhtiössä kovapalkkaisessa toimessa. Toiselta asetelma näyttää eläkeläiseltä jolta on leikattu eläkeprosentteja ja indeksejä yms. Saa vielä nuorilta jatkuvasti kuulla omasta ahneudesta jne - minusta loukkaavaa. Kun katselen noita lukuja niin herää kysymys missähän ahneus oikein työeläkejärjestelmässä piileksiikään?

Muita eläkemuotoja en suuremmin tarkastellut enkä viitsi tähän laittaa maatalousyrittäjien vastaavia tilastoja. Maatalousyrittäjien maksetut eläkkeet ovat moninkertaiset maksutuloon verrattuna mutta erotus korvataankin valtion verovaroista. Näytti tuo subventio olevan jotain 0,5 miljardin euron luokkaa jos oikein luin tilastoja. Lukekaa ja hämmästelkää itse.

Eläkeläisten ahneus?

2011-04-19T17:08:00.001+03:00

Tuollaista asenteellisuutta kuulen valitettavan usein miten nykyeläkeläiset ovat vain ahneita. Yleensä esittäjä on 25-40 vuotias ja syynä on tietenkin heidän hätänsä omista tulevista eläkkeistään. Ja ilmeisesti kuvitellaan että köyhät eläkeläiset nyt kuppaavat ahneuksissaan heidän tulevia heidän eläkevarojaan maksimoidakseen omat eläkkeensä. Unohdetaan kokonaan, että eläke-etuja on koko ajan huononnettu nykyisten. Minäkin jäin eläkkeelle 1.12.2010 ja laskelmieni mukaan eläkkeeni olisi alkuperäisten eläke-ehtojen perusteella useita satoja euroja korkeampi. Puhumattakaan näistä kaikista leikatuista indekseistä jotka pitkässä juoksussa koko ajan tulevat alentamaan eläkkeen ostovoimaa palkkatuloihin verratessaa.

Voi kun minäkin tietäisin mikä on koko totuus. Kun työeläkejärjestelmä perustettiin 1960-luvun alussa olin alle 20 vuotias, mutta jo silloin koin tärkeänä, että myös työsuhteissa saadaan sitten vuosikymmenien kuluttua kohtuulliset ansioon suhteutetut eläkkeet.

Minulle jäi silloin 1960-luvun alussa aivan selvä kuva että järjestelmä oli rahastoiva ja että niihin kerätty raha on meidän itsemme ansaitsemaa - sen maksatus vain on viivästettyä. Ja välivuosikymmeninä varat sijoitetaan poikimaan tuottoja esimerkiksi suomalaiseen teollisuuteen yms.

Missään ei silloin kerrottu ainakaan suurelle yleisölle että vain osa rahastoidaan
ja suurin osa eläkkeistä maksetaan samaan aikaan kerättävillä eläkemaksuilla.

Olen yrittänyt selvittää miten tuo rahastointiosuus on mahdollisesti vuosien varrella muuttunut mutta mitään selvää vastausta ei näytä löytyvän. Minusta tuntuu että tuon rahastoidun osuuden piti olla paljon suuremman mutta eläkevakuutusyhtiöt ovat tärvänneet rahoja milloin minkäkinlaisiin hankkeisiin. Kansa yhtiöiden ulkomaille hävinneet sijoitukset on yksi suuri erä, jonka muut eläkevakuutusyhtiöt ottivat 'vapaaehtoisesti' vastatakseen kun pelkona oli koko eläkejärjestelmän ja siis myös jättiläismäisten varojen siirtäminen valtion vastattavaksi.

Mutta kuppaajia on liikkellä eivätkä he ole mitään pieneläkeläisiä.

Viimeizten vuosien aikana on tapahtunut massiivinen eläkesäätiöiden purkaminen. Niiden vastattavana olleet eläkevakuutukset siirretäään eläkevakuutusyhtiöiden vastattavaksi ja samoin siirretään OSA eläkesäätiöiden rahastoidusta varallisuutta heille. Eläkesäätiöillä oli aika joustavat rahastointiperiaatteet joten ne saattoivat siirtää verovapaasti melkoisia rahoja noihin eläkesäätiöihin ja sitten lainata rahat takaisin "emo"-yritykselle. Eläkesäätiöthän saivat rahastoida 100% eläkkeisiin tarvittavat varat eikä vain jotain murto-osuutta kuten nyt työeläkevakuutusyhtiöt tekevät.

Näiden ylimääräissten varojen pitäisi kuulua VAIN vakuutetuille heidän eläkkeittensä maksamista varten - olihan niille vähennysoikeuskin verotuksessa.

Nyt näistä eläkevakuutuksista ja omaisuuseristä käydään kauppaa eläkesäätiöiden ja eläkevakuutusyhtiöiden kesken. Huhut kertovat että eläkevakuutusyhtiöt maksavat esimerkiksi eläkesäätiöiden omistamista kiinteistöistä kovia ylihintoja saadakseen nuo eläkevakuutukset hoitaakseen. Mitä muita kikkoja käytetään ei ole tiedossani mutta tavoitteena on kuitenkin purkaa eläkesäätiö ja siirtää sen ylimääräinen varallisuus "emo"-yritykselle - ei siis eläkevakuutettujen hyväksi.