tag:blogger.com,1999:blog-18526976.post1743362986549273472..comments2024-02-10T10:30:17.633+02:00Comments on Granpa Igor: Mitä opin vanhemmiltani?Igorhttp://www.blogger.com/profile/03554935394465432564noreply@blogger.comBlogger3125tag:blogger.com,1999:blog-18526976.post-8636836850362559992007-09-23T19:46:00.000+03:002007-09-23T19:46:00.000+03:00Kukaan ei koskaan kysy kauanko tekeminen kesti,vaa...Kukaan ei koskaan kysy kauanko tekeminen kesti,<BR/>vaan kuka sen teki.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-18526976.post-53152353009131922662007-09-21T16:48:00.000+03:002007-09-21T16:48:00.000+03:00Kiitos että KT arvostaa.En tuohon kirjoitukseen la...Kiitos että KT arvostaa.<BR/><BR/>En tuohon kirjoitukseen laittanut erästä suurinta oppia jonka olen saanut ja sen sain äidiltäni.<BR/><BR/>Vastoin Bruce Springsteenin (tykkään kyllä Pomon lauluista) laulun sanoja sain äidiltäni uskon rakkauteen. Eikä se ole mikään pelkkä fiksaatio äidinrakkauteen, vaikka sitä yhtenä luonnon hienoimmista asioista pidänkin. <BR/><BR/>Uskon miehen ja naisen väliseenkin rakkauteen, vaikka takana onkin kaksi avioeroa. Ehkä olen vain niin yksinkertainen hölmö että en vaan opi sanoisi kyynikko ;)<BR/><BR/>Mutta kuten KT sanoit: "Onhan äijässä muita hyviä puolia". No herran jestas - keskity niihin.<BR/><BR/>Ihmiset ovat kukin ainutlaatuisia, yksikään ei ole ilman puutteita. En vaan tuohon juttuun halunnut isäni huonoja puolia luetella. Niitäkin oli. Ne yritän unohtaa ja jos olen niitä perinyt niin yritän itsestäni aktiivisella otteella karsia. <BR/><BR/>Yritä unohtaa Springsteenin laulun sanat. Kuuntele vaikka Rainer Frimanin rakkauslauluja. Päiväunia nekin, mutta sentään jotenkin myönteisiä.Igorhttps://www.blogger.com/profile/03554935394465432564noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-18526976.post-50121490560186295142007-09-21T16:01:00.000+03:002007-09-21T16:01:00.000+03:00Kiitos saamastani huomiosta. Isolla tai pienella k...Kiitos saamastani huomiosta. Isolla tai pienella k:lla tai vaan KT, mikä tuntuu olevan helpoin. Siksi varmaan juutuin lukemaan sun blogia, kun nuo mainitsemasi opit/arvot ihan selvästi henkivät kirjoituksistasi läpi. Semmoinen positiivinen perusvire ja vilpitön kunnioitus ja ihailu elämää kohtaan. Oma isäni on vähän sinua vanhempi, ja täysin eri maailmasta. Koitin tänä kesänä kysellä noita samoja asioita mökillä, eikä sieltä oikein mitään selvää tullut ulos. Onhan äijässä muita hyviä puolia, mutta se jäi vähän harmittamaan. Muilla mailla kaukaisillahan aina sanotaan että "kun läksin kotoa, isäni/äitini sanoi....", mutta eihän kai kukaan kehtaa tiivistää elämänohjetta yhteen lauseeseen tai ole kotoa lähtiessään niin kypsä, että muistaisi mitä ne läksiäisiksi virkkoivat.<BR/><BR/>Läheisimmän kaverini isä kuoli vuosi sitten, ja sen jälkeen olen paljon kuunnellut tarinoita sekä hänen isästään että myös siitä, mitkä asiat kaveriani jäivät kalvamaan - sanomatta jääneet asiat. Nyt surutyö on pitkälti tehty, mutta kyllä oli poika siivet maassa todella pitkään. Hän oivalsi joskus keskustellessamme, että isän kuoleman hyvä puoli (niitäkin kaikissa asioissa on kun oikein silmin katselee) oli se, että meistä tuli niin läheiset kuin tulikaan siinä prosessissa.<BR/><BR/>Päätän kirjoittamalla erään elämänohjeen: "My daddy said right before he died/That true, true love is just a lie" (Springsteen: I wanna marry you) jota poika sitten ilmiselvästi pureksii seuraavassa biisissä (The River): "Now those memories haunt me/They haunt me like a curse. Is a dream a lie if it don't come true/or is it something worse".<BR/><BR/>Eihän se elämä noin synkkää ole onneksi muuta kuin paikoitellen. Mutta meillä puupäillä on se hyvä puoli, että aina pompahtaa takas pinnalle, vaikka kävis kuinka syvällä!Kumitonttuhttps://www.blogger.com/profile/16384728864925140837noreply@blogger.com