Tehokkuusajattelu

Tehokkuusajattelu kvartaalitalouksineen on mennyt järjettömyyksiin, samoin ahneus kaikkine järjettömiin mittasuhteisiin paisunein optioin. Tähän aikaan sopivasti luin uskomattoman hienon haastattelun Nordean Ajassa asiakaslehdessä (nro 3/2006). Siinä haastateltiin Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Kari Uusikylää.

Erityisesti mieleeni jäi "Esimerkit siitä, miten suuri vaikutus opettajalla on, ovat paljon puhuvia." Itse muistan kouluajoiltani erityisesti kaksi opettajaa: ensimmäiseltä luokalta Helsingin Deutsche Schulesta Tante Käthen, ensimmäinen opettajani Käthe Siegfried, pikku pojan silmissä ihana ihminen. Toinen erityisesti mieleen painunut opettaja oli rehtori, taitava pedagogi ja matematiikan opettaja, kouluneuvos Samuli Apajalahti. Hän sai kaiken matematiikassa näyttämään helpolta. Muistan erään luokkatoverini lukiosta, tytön, rakastuneen niin kovasti rehtori-matematiikan opettajaan, että hän muutamassa vuodessa paransi matematiikan arvosanansa ja sitten myöhemmin valitsi peräti insinöörin uran. Ehkä vielä kolmaskin opettaja pitää mainita, musiikinopettaja, urkuri Matti Rindell, joka osasi lisätä oppilaittensa mieltymystä ns klassiseen musiikkiin.

On toki muitakin opettajia jäänyt mieleen, joku paremmin, joku huonommin. Mutta siitä olen minäkin vakuuttunut, että opettajalla on merkitystä. Itselläni on ollut niissä harvoissa opetustehtävissä, joissa olen ollut mottonani, että "jos oppilas ei opi on vika opettajassa" ja sen asenteen opin omilta opettajiltani.

Toinen professori Uusikylän haastattelusta mieleen jäänyt on seuraava: "Teollisuudesta lainatut laatustandardit ja tuloksellisuuteen perustuva palkkausjärjestelmä osoittavat ymmärtämättömyyttä siitä, mitä opetuksen laatu on ja millä sitä mitataan. Opettaminen on ihmiseen vaikuttamista, eikä sitä voi arvottaa tai mitata talouden mittareilla".

Ja jatkaa vähintään yhtä osuvasti: "Samoin on terveyden- ja vanhustenhoidossa. EU on määrännyt, että lehmien on oltava ulkona 60 päivää vuodessa. Sen sijaan mummoja ei viedä ulos vanhainkodeista - milloin tulee sellainen laki, että vanhukset pääsevät lukkojen takaa valoon edes kuutena päivänä vuodessa".

Kyllä teollisuudessa ja yritysmaailmassakin on menty järjettömyyksiin kun on otettu käyttöön erilaisia matemaattisen näköisiä mittareita laadulle ja tehokkuudelle. Joskus hyvillä myyntitaidoilla varustetut konsultit vain rahastavat yksinkertaisia yritysjohtajia. Touhu muistuttaa joskus H.C. Andersenin satua keisarin uusista vaatteista, jossa yritysjohtajat ihastelevat uusia mittareita. Kun ihmiset ovat luovia he yllättävän usein keksivät miten mittaria "optimoidaan". Lopputuloksena mittari mittaakin ihan muuta kuin mitä sen alun perin piti tehdä.

Tapasin ulkomailla jo 1970-luvulla professori John Humble'in, joka oli sen aikaisen tavoitejohtamisen (MBO, Management by Objectives) suuri guru. Jo silloin yritettiin usein löytää erilaisia kuvaavia mittareita tulosten arviointiin. Välissä on 1980-2000 ollut sitten milloin laatujohtamista, kriisijohtamista yms ja jopa Management by Perkele johtamista. Tuo viimeksi mainittu on aika inhimillinen nimitys tyylille jota tuskin konsultit konsultoivat.

Terveyden - ja vanhustenhoidon alennustilaan olemme vaimoni kanssa törmänneet usein. Vertailua EU lehmiin en ole aikaisemmin kuullut mutta vaimoni on muutaman kerran verrannut vanhustenhoitoa vankiloihin ja todennut, että vankiloissakin sentään vankeja ulkoilutetaan säännöllisesti. Kun vanhainkodit valittavat että heillä ei ole varoja tai henkilökuntaa ja ettei ainakaan dementoituneita vanhuksia voi yksin päästää pihalle niin miten se vankiloissa onnistuu, onhan sielläkin pulaa henkilökunnasta?

Kuntien vanhustenhuollossa käyttöön otettua yksityistämis-ulkoistamista pidän edesvastuuttomana ellen suorastaan idioottimaisena. Ja suurta ihailua tuntien ihmettelen miten Tanskanmaalla, jossa Shakespeare'in Hamletin mukaan piti olla jotain mätää, on kyetty vanhusten hoito turvaamaan melkein kokonaan heidän omiin koteihinsa – melkein kokonaan ilman vanhainkoti-hoitolaitoksia.

Onko ollenkaan lottovoitto syntyä Suomeen, kuten meillä on Suomessa ollut tapana napaamme tuijottaen hymistellä, vai onko kyse vain "3 oikein ja lisänumero" ja lottovoitto onkin jossain vaikkapa Tanskanmaalla? Vai meneekö suurimmat täysosumat vain muutamille tuhansille jo valmiiksi upporikkaille?