28.12.2008

Vanhainkodissa kysely: oletko lesbo?

Sattuipa silmiini tuore juttu englantilaisesta vanhainkodista.

Yli 80-vuotiaat asukit loukkaantuivat kuin tuollaista kyselyä ryhdyttiin tasa-arvon nimissä tekemään. Tarkoitus on varmaan ollut alunperin hyvä ettei homoja tai lesboja syrjittäisi vanhainkotivalinnoissa. Mutta irvokkaaksi on mennyt jos vanhainkodissa jo asuvien yli 80 v ikäisten seksuaalista suuntautumista aletaan kartoittaa 4 kertaa vuodessa tapahtuvalla kyselyllä. Jos asukkaat eivät suostu vastaamaan loukkaavaksi kokemaansa uteluun menettää hoivakoti yhteiskunnan maksamat isot avustuksensa.

Mutta kyllä Isosta Britanniasta kuuluu muutakin hurjaa. Islamin uskonnollinen laki sharia on siellä jo eräillä paikoilla hyväksytty osaksi sikäläistä oikeusjärjestelmää. Tässä linkki uutiseen.

Aika hurjaa. Järki ohoi.

Mutta kai tässä pitää yrittää silti samalla jotain mediakritiikkiä yrittää harrastaa: siteeraamani Daily Mail ei ole minään brittiläisenä laatulehtenä tunnettu. Toisaalta olen menettänyt paljon uskoani ns laatulehtiin. Niillä tuntuu monella olevan Suomessakin omat agendansa ajettavana. Ei tämä olisi ensimmäinen kerta kun joku keltaiseen lehdistöön kuuluva lehti paljastaa jotain yhteiskunnallisia idiotismeja, joista ns laatulehdistö on vaiennut tai vaikenee.

25.12.2008

Alakulo ei ole sama kuin masennus

Kuulin juuri mielenkiintoisen ajatuksen laulajalta, joka kantaa taiteilijanimeä Sting: Alakulo ei ole samaa kuin masennus, joka on hänen mielestään kliininen tila.

Ajatus oli mielenkiintoinen sillä minäkin koen aina silloin tällöin alakuloa mutta en silti koe itseäni mitenkään pysyvästi masentuneeksi. Masentunut on minun mielestäni menettänyt elämänilonsa. En minä elämäniloani tunne mitenkään menettäneeni vaikka ei elämä jatkuvaa myötämäkeä olisikaan ollut. Ei se ole kenellekään jatkuvaa myötämäkeä vaikka miten onnekkaalta naapurin silmissä näyttäisikin. Sellaisen näkökulman on elämä opettanut. Kaikilla on ristinsä kuten on tapana sanoa.

23.12.2008

Hyvää Joulua! Merry Christmas!

Merry Christmas and Happy New Year to All My Friends!
Hyvää Joulua ja onnellista uutta vuotta kaikille ystävilleni!

Jos vain ehdin yritän kirjoitella pyhinä muutamista joulukuun tapahtumista.

Myös Presidentti Ahtisaaren Nobel-palkinnosta. Ihan niin ihmisoikeusystävänä en Ahtisaarta pidä kuin julkisuudessa on hehkutettu. Olisi hän presidenttiaikanaan voinut täällä johtamassaan Suomen tasavallassa jotain tehdäkin ihmisoikeusasioissa mutta eipäs tehnyt. Tosin ei tehnyt Koivistokaan eikä näytä Halonenkaan tekevän. Mutta eipä heille ole Nobelin palkintoa annettukaan ansioistaan ihmisoikeusasioissa.

No niin. Yksi noista asioistahan tuli jo tuohon kirjoitettuakin.

16.12.2008

Pankkien tukeminen

En ole pankkialan asiantuntija. Mutta yritän ymmärtää mitä yhteiskunnassamme tapahtuu juuri tällä hetkellä. Nyt monessa paikassa kerrotaan että pankkeja pitää tukea, jotta ne pystyvät lainoittamaan yrityksiä.

Mutta mihin ne yritykset tarvitsevat lainoja jos kauppa ei käy? Ei kai ajatuksena ole että pankit pönkittävät yrityksiä lainaamalla rahaa vaikka kauppa ei käy?

Sen sijaan ymmärrän hyvin että kansalaisia (sekä yrittäjiä että muita) on rauhoitettava että luottaisivat edelleen pankkitoimintaan. Mutta en minä ole ymmärtänyt että Suomessa mitään pakokauhureaktioita olisi vielä syntynyt että ihmiset kävisivät tyhjentämässä pankkitilejään.

Mutta tuota perussanomaa jota olen lukenut ainakin mediassa vaikka kuinka monta sataa kertaa en ymmärrä.

Mihin yritykset sitä rahaa tarvitsevat pankeista jos kauppa ei käy? Eikä se kaupan käynti minun järjellä ajatellen siitä elvy että yritykset saavat pankista lainata rahaa. Ja sen taas ymmärrän hyvin jos kansalaiset vierastavat jo kuluttamista ja varautuvat irtisanomisiin ja lomautuksiin.

Kirjoitin massalomautuksista ja irtisanomisista ja muutamaa päivää myöhemmin kuuluisa kansainvälinen konsulttitoimisto vahvisti näkemykseni. Ongelmana ovatkin meidän yritysjohtajamme joiden sopeutuksen keinovalikoimassa ovat kärjessä massalomautukset ja irtisanomiset. Ja sen seurauksena tietenkin työntekijät varautuvat pahimpaan ja alentavat ylimääräistä kulutustaan.

Tosin tuota edellä olevaa kun alkaa miettiä huomaa hyvin nopeasti miettivänsä ikuista ongelmaa: oliko muna ennen kanaa vai kana ennen munaa? Eli mikä on syy ja mikä sen seuraus vai onko kyseessä monimutkaisempi kierre jossa seurauskin vaikuttaa syihin seuraavalla kierroksella.

Toisaalta joudun taas palaamaan median toimittajiin. Jos heiltä loppuu ammattitaito analysoida asioita ja uutisia he julkaisevat vain sitä mikä heille jostain valmiina syötetään. Eli meiltä kansalaisilta vaaditaan jatkuvaa mediakriittistä valppautta lukemamme suhteen.

Aah. On tämä monimutkaista ja vaikeaa välillä ;)

12.12.2008

Nostalgia 3 - EU kritiikkiä v 1993

Nyt en sorru enää suuremmin nostalgiaan - ainakaan tänään ;)

Yritin v 1993 herättää keskustelua julkisuudessa EU:n demokratiavajeesta mutta turhaan. Valtalehdistö oli valjastettu EU myönteiseksi. Juttu on tässä:

EY-kysymyksiä:

Taustaa

Ranskalainen valistusfilosofi Montesquieu kehitti opin valtiovallan hajauttamisesta takuuna vallan väärinkäyttöä vastaan. Tämä oppi tunnetaan vallan kolmijakona, jossa valtiovalta on jaettu lainsäädäntövaltaan, toimeenpanovaltaan ja tuomiovaltaan. Nykyaikaiset demokraattiset valtiot on rakennettu valtaosin tämän opin pohjalle. Tällä vuosisadalla on lehdistölle ja muulle tiedonvälitykselle usein annettu vielä neljännen valtiomahdin asema.

Suomessa lainsäädäntövaltaa käyttävät kansan vaaleilla valitsemat kansanedustajat eduskunnassa.

Ylintä toimeenpanovaltaa käyttää meillä vaaleilla valittu presidentti sekä vaaleilla valitun eduskunnan luottamusta nauttiva hallitus eli valtioneuvosto.

Tuomiovaltaa käyttää tuomioistuinlaitos, jonka tulisi olla muista valtaryhmistä riippumaton ja sen tulisi ainoastaan noudattaa lakeja. Tuomiovallan riippumattomuuden turvaamiseksi nimitetään Suomessa tuomari virkaansa eliniäksi.

Näiden valtakeskittymien toiminnasta (tai toimimattomuudesta) ja keskinäisistä suhteista voisi kirjoittaa pitkäänkin. Ns. neljännen valtiomahdin eli tiedotusvälineiden olisi syytä siihen pureutuakin entistä terävämmin eikä tyytyä liikaa hännystelemään muita valtaapitäviä valtakeskittymiä.

Joka tapauksessa tuota vallan kolmijakoa on totuttu pitämään julkisen vallan organisoimisen tiettävästi parhaimpana tiedossa olevana mallina vallan väärinkäytön estämiseksi ja valvomiseksi. Oma tärkeä asema nähdään myös julkisella sanalla nimenomaan tuossa vallan väärinkäytön estämisessä ja valvomisessa.

EY-kysymys

Jokaisen tulisi vakavasti paneutua kysymykseen ETA:sta ja EY:stä - kysymys on siinäkin vallasta ja sen käytöstä.

Ainakin minulle oli uskomaton yllätys havaita lukiessani Taloudellisen Tiedotuskeskuksen julkaisua "Utsjoelta Gibraltarille 1993", että EY:n parlamentti, jossa on 518 vaaleilla valittua kansalaisten edustajaa jäsenmaista (Suomesta ilmeisesti 16 edustajaa) onkin todellisuudessa vain neuvoa-antava ja keskusteleva elin. Sillä ei ole EY:ssä lainsäädäntöoikeutta ja se saa antaa vain lausuntoja komission ehdotuksista ja tehdä kysymyksiä EY:n valmisteleville ja päättäville elimille. Päätöksiä se ei tee.

Suomalaisen lainsäädännön yläpuolelle sitovuudessa asettuvat EY-direktiivit säädetään käytännössä EY-komission ja ministerineuvoston toimesta. EY-komissio koostuu määräaikaisista ministerineuvoston valitsemista virkamiehistä ja ministerineuvosto koostuu jäsenmaiden toimeenpanevan vallan eli hallitusten edustajista - ymmärtääkseni tärkeissä asioissa kunkin jäsenmaan asianomaiset ministerit muodostavat ministerineuvoston, mutta vähemmän tärkeissä asioissa edustaa Suomea Brysselin suurlähettiläs tai muu virkamies.

Ts. EY:ssä on vallan kolmijakomallista luovuttu. Parlamentti on demokratian "kulissi", joka saa keskustella ja lausua neuvoa-antavan mielipiteensä, mutta lainsäädäntövalta on tiukasti keskitetty toimeenpanovallalle, ministereille ja muille virkamiehille. Käytännössä lainsäädäntövaltaa ministerineuvoston apuna käyttävä komissio valitaan ministerineuvoston toimesta joka 4 neljäs vuosi.

Tuomiovallankin EY:ssä muodostaa ministerineuvoston 6 vuoden määräajaksi valitsemat tuomarit. Ts. tuomiovaltakin on siten sopivasti toimeenpanovallan epäsuorassa hallinnassa - "hankala" tuomari jätetään vain määräajan umpeuduttua valitsematta uudestaan mikä sama temppu luonnollisesti tehdään määräaikaiselle "hankalalle" komissionäärille.

Lisää valtaa keskittävät myös EY:n päätöksentekomekanismit - yhä useammin tullaan päätökset ministerineuvostossakin tekemään yksinkertaisen enemmistön sijasta määräenemmistöllä, jossa esimerkiksi Iso-Britannialla, Italialla, Ranskalla ja Saksalla on kullakin 10 ääntä, mutta esimerkiksi Suomen kokoisella Tanskalla tai Irlannilla kullakin vain 3 ääntä.

Montesquieun nimityksiä käyttääkseni on lainsäädäntö- ja tuomiovalta EY:ssä käytännössä alistettu toimeenpanovallalle. EY:n parlamenttiin saavat kansalaiset vaaleilla valita vain puhe- ja kyselyoikeudella varustettuja "juoksupoikia". Kun ottaa huomioon suomalaisen jurouden ja keskimääräispoliitikon kielitaidon saattaa puhe- ja kyselyoikeuskin olla enemmän pelkkää teoriaa.

Nostalgiaa 2- kirjoitus eräässä nettilehdessä 1996

Lapsenteko - vain heterojen yksinoikeus?

Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä. Olemme juuri päässeet tiedon valtatien makuun ja saaneet tuntumaa virtuaaliin kontaktimaailmaan. Samaan aikaan homoille ja lesboille puuhataan lakia, joka mahdollistaisi naimisen - no, kai se on jotenkin onnistunut jo nytkin, tarkoitin rekisteröintiä johonkin avioliiton kaltaiseen olotilaan. Kahdesti naineena - viiden lapsen isänä pitäisi kai sanoa: viidesti - en tiedä mikä siinä avioliiton omaisessa rekisteröinnissä niin ihanaa on, mutta jos olen ymmärtänyt oikein, niin kyse onkin homo/lesboparin keskinäisten perintöverojen minimoinnista - pelkän perinnön olisi kai voinut järjestää testamentillakin.

Tuttavapiirissäni on homoja, muutaman lesbonkin olen tuntenut - enkä pode homofobiaa tai mitään muutakaan aversiota heitä kohtaan - mukavia tuttavia kaikki, eräitä kopeloitsijoita lukuunottamatta, mutta sellaisia väittävät naiset löytyvän hetero-miehistäkin riittämiin. Parisuhteen rekisteröinnin voin jotenkin hyväksyä - toki näen, että yhteiskunnassamme on tärkeämpiäkin epäkohtia lainsäädännölle. Adoptiolasta en kuitenkaan hyväksyisi samoin kuin en hyväksy adoptiolasta yksinäiselle vanhallepojalle tai -piiallekaan. Liekä syynä ennakkoluuloisuus vai kristillinen kasvuympäristö?

Mutta nyt on kehitetty varsinainen herkkupala - samaa sukupuolta olevat voivat "tuottaa" oman yhteisen lapsenkin - surffaajasukupolven virtuaalilapsen.

Japanilainen Matsushita Electric on kehittänyt tuotteen "Metamor Face" - multimedia-video-tulostimen. Tulevat virtuaalivanhemmat kuvauttavat itsensä videokameralla. Kuva digitalisoidaan ja molempien vanhempien piirteistä lasketaan tulevan lapsen - virtuaalilapsen -ulkoasu. Järjestelmästä saadaan myös sievä perhepotrettikin valokuva-albumiin - isä, äiti ja esikoinen.

Uutinen ei kerro, että onko järjestelmässä mahdollisuus useamman lapsen perhepotrettiin. Voi tietenkin olla, vasta 2. sukupolven päivitysversio mahdollistaa useamman lapsen tuottamisen.

Vakavia yhteiskunnallisia kysymyksiä herää: aletaanko virtuaalilapsista maksaa lapsilisiä ja otetaanko virtuaalilapset huomioon lapsiperheiden asumistukia laskettaessa - tarvitseehan uusi virtuaalilapsia tuottava järjestelmä oman "lasten huoneen".

Sanomattakin on selvää, että tämä virtuaalilapsi myöhemmin kykenee kasvamaan ja aikuistumaan ja perheen valokuva-albumi voidaan varmaan hukuttaa valokuvilla. Digitaalikameroilla otettuihin kuviin voidaan tietenkin uusilla kuvankäsittelyohjelmilla ympätä saumattomasti virtuaalilapsikin: Tässä isä ja äiti virtuaalilapsen kanssa kesämökillä, ruotsinlaivalla yms. Järjestelmän esiversiossa tosin on vasta mahdollisuus saada lapsen kuva n. viisivuotiaana, koska Matsushitan edustajan mukaan kaikki pikkuvauvat ovat niin saman näköisiä.

Vakavia eettisiä kysymyksiäkin herää: saako virtuaalilasta "parannella" vai pitääkö tyytyä Matsushitan bittinikkareiden "siitos"-algoritmeihin. Syntyykö aitoa kilpailua siitä, minkä yrityksen multimedia-videotulostimella syntyy parhaimmat tai kauneimmat lapset - ja saako Microsoft tässäkin valta-aseman integroidessaan siitosohjelman suoraan käyttöympäristöön - ehkä uusi "aikuisten Bob"- käyttöliittymä (K-18). Onko kyseessä porno? Pitäisikö Internetissä sensuroida virtuaalilapset, saisiko perhepotreteissa näkyä herttaiset pienet pilit ja pimpit vai olisiko kyseessä pederasteja kiinnostava lapsiporno?

Mitäpä jos koko virtuaalilapsi ja tekoälyjärjestelmä ympätään yhteen ja lapsen "vanhemmat" ryhtyisivät opettamaan virtuaalilastaan?

Liberaalisuuden ja suvaitsevaisuuden nimissä: Milloin rakennetaan parannettu multimedia-video sodomisteillekin? Olisihan se kiva nähdä virtuaalitodellisuudessa vaikkapa Cicciolinan ja susikoiran laadukas risteytys Truecolor tulosteena.

Minä alan kyllä kohta vaatia lainsäätäjältä, että verkossa IRCaajatkin saisivat jotenkin laillistaa ja rekisteröidä parisuhteensa - virtuaaliavioliitto erotukseksi kulissiavioliitosta tai avoliitosta. Jos olen ymmärtänyt filosofi Pekka Himasen cyberavaruuden sanomaa oikein voivat virtuaaliavaruuden ihmissuhteet olla paljon syvempiä ja aidompia kun raaka ja suora kasvokontakti ja kun jo kaikenlaista virtuaaliseksiäkin on saatavilla (ja todella KAIKILLE SUUNTAUTUMISVAIHTOEHDOILLE)

MIHIN ENÄÄ OIKEAA IHMISTÄ TARVITAAN?

Nostalgiaa tietotekniikasta

Kirjoitin joskus varmaankin v 1995 seuraavanlaisen jutun nettiin. Oli ihan mukava itsekin lukea vanhoilta turvakopioilta mitä tuli silloin kirjoitettua. OSaa opeista voi aivan hyvin soveltaa vieläkin. Eli juttu seuraa tässä:

Päivitänkö Pentiumiin tai WINDOWS 95:een - tietotekniikkafilosofointia

Kuka on asiantuntija

Tietotekniikka-ammattilaisena joudun ottamaan kantaa käyttäjien kysymyksiin, kuten "pitäisikö meidän päivittää vanha Windows uudeksi Windows 95:ksi", "vaihdammeko 386-koneen Pentiumiin vai PowerPC:hen vai Alphaan".

Yksiselitteistä vastausta ei yleensä voi antaa, mutta autan käyttäjää löytämään vastauksen esittämällä yksinkertaisia ja maanläheisiä periaatteita.

Usein esitän mietittäväksi ensinnä kenen neuvoja hän kuuntelee. Laitteisto- ja ohjelmisto yritykset eivät myy naapuriyrityksen tuotteita - ts. vertailu jää ostajan tehtäväksi - jos ei ymmärrä itse niin kannattaa käyttää asiantuntijaa.

Johdonmukaisesti seuraava kysymys kuuluukin: Mistä tietää kuka on asiantuntija ja ketä uskoa?

Tähän joudun vastaamaan: en minä tiedä. Jouduin joskus takavuosina yllättymään lääkäreihin. Olin aina kuvitellut, että kun lääkärillä on valkea takki ja hän käyttäytyy ystävällisen empaattisesti niin kysymyksessä on asiantuntija johon voi luottaa. Järkytys olikin melkoinen kun samaan aikaan tutustuin toiseen lääkäriin, joka oli kärttyinen ja epäkohteliaan tyly, mutta osui paljon tätä toista lääkäriä oikeampiin diagnooseihin ja hoitoihin. Silloin vasta ymmärsin, että ei valkoinen takki tai muu merkki takaa kuin määrätyn minimitason taitavuuden vaikka takana olisi sama koulutus ja kokemus.

Raamatullisesti sanon mielelläni, että hedelmistään puu tunnetaan - myös asiantuntija. Kaikki tietotekniikka-ammattilaisina esiintyvät eivät valitettavasti vain ole aina hyviä asiantuntijoita vaikka ammattinsa perusasiat osaavatkin.

Halvin tietokone ja ohjelmisto

Sanon monasti käyttäjille leikillisesti - mutta silti aivan tosissani - halvin tietokone ja ohjelmisto on se jo kertaalleen maksettu edessä pöydälläsi. Tarvitsetko uuden? Eikö vanha enää toimi? Puuttuuko siitä joku aivan elintärkeä toiminto? Saisitko uudella koneella työsi tehtyä tehokkaammin - jos vastaat kyllä - uskotko todella itsekin siihen - vai haluatko vain olla muiden tavoin muodikas - ajan tasalla?

Sellaisilla laskelmilla, kuin että jokainen kirjoittamasi kirje UUDELLA järjestelmällä saa tuottavuutta nostettua 30 sekuntia ja se kerrotaan kirjeiden määrällä tai tunneilla, päivillä, viikoilla ja vuosilla on tapana lähteä hyvin mekanistisesta ajatuksesta, että ihminen on koneen kaltainen tasaisella kierrosluvulla pyörivä työjuhta.

Eräät Amerikassa ja Saksassa työskennelleet tutkijatuttavani ihmettelivät miten siellä tehtiin ahkerasti töitä vanhoilla kerran maksetuilla 286-laitteilla ja DOS-pohjaisilla ohjelmilla, kun meillä piti saada eteen 486 ja Windows tai peräti RISC-pohjainen insinöörityöasema.

Päivän trendi on muodinluojien mielestä Pentium ja Windows 95 - jotkut "tosikovat karjut" asettavat sentään yhdistelmäksi Pentium tai RISC ja NT - vanhat IBM-entusiastit (ne jotka jäivät jäljelle, kun Microsoft luopui OS/2 kehitysyhteistyöstä) saattavat vaatia OS/2. Sitten mennään jo eksoottisemmalle Unix-puolelle ja sitten on joitain tosikahjoja, jotka puhuvat jopa joistain ihmeellisistä puoli-ilmaisista Linuxeista tms. Mac-puoli on sitten oma lukunsa - uusimmat teho-Macit näyttävät jo hinnoiltaankin kilpailukykyisiltä ellei peräti halvoilta teho-suorituskykyvertailussa. Uudet Macit ovat järeitä järjestelmiä.

Itse ihmettelin Windows 95 etäältä nähtyäni, että IBM:n OS/2 Warppiko siinä on uudessa paketissa niin vaikutti erehdyttävästi saman näköiseltä.

Onko meillä todella varaa kaikkiin näihin päivityksiin - tuleeko todella sitä tehoa ja tuottavuutta vastaavasti?

Minä ainakin uskon, että moni investoi turhaan. Maltan hyvin tyytyä vielä jonkin aikaa DOS/WINDOWS 3.1(1) lyhyisiin 8.3 tiedostonimiin WINDOWS 95:n mahdollistamien pitkien sijasta. Pyöritin muutaman kuukauden ostamaani Linux käyttöjärjestelmää (Infomagicin Linux Developers Resource, hinta 200-300 mk 4 kpl CD levyjä), jossa oli samantyylisesti DOSin FAT-tiedostojärjestelmään ympätty Linux ja se kykeni käyttämään pitkiä tiedostonimiä sekaisin samassa partitiossa DOSin kanssa. Ratkaisu oli ihan hyvä kokeiluja ja testejä varten, mutta kun asensin Linuxin kokonaan omaan partitioon ja sen oman tiedostojärjestelmän alkoi vasta kovalevytoimintoihin tulla vauhtia. Eli samasta tietokoneesta ja kovalevystä tuli salamannopeita kun vaihdoin kunnolliseen tiedostojärjestelmään FAT-järjestelmän sijaan. Tuo Windows 95 VFAT näyttää muistuttavan tuota Linuxinkin käyttämää ratkaisua FAT-järjestelmän kanssa. Yhteensopiva, mutta hidas. Minä siirsin Linuxin omaan partitioon ja ainakaan tuon vuoksi en Windows 95 hanki.

Ammattilaisen kannattaa hankkia puoli-ilmainen LINUX jo U**X ammattitaitonsa vuoksi onhan suurin osa ohjelmistakin mukana lähdekoodina - mielenkiintoista opiskeltavaa.

Uudet muisti-rohmut

Olin jo OS/2 Warpin kanssa pettynyt, kun mainokset lupasivat sen toimivan jo 4 megatavun muistilla vaikka 386 kannettavassa - ihan rehtiä se ei minusta ollut. Kyllä se juuri ja juuri toimi, mutta suorituskyky oli surkea. Saattaa olla, että sen olisi voinut konfiguroida jotenkin jättämällä jotain turhia osia pois, mutta siihen ei ohjelmiston mukana toimitettu käsikirja antanut tietoja. Aivan sama tilannehan on sinänsä MS-DOS/WINDOWSissakin - erilaiset tehoviritykset joutuu kantapään kautta opettelemaan tai hankkimaan tietonsa muuta kautta (koti- ja ulkomaisista lehdistä, kirjoista, Internetistä, bokseista tai tutuilta).

Sama tilanne lienee nyt WINDOWS 95 kanssa. Perus-Pentiumit myydään 8 megatavun muistilla kun saksalaisen WIN-lehden marraskuun numeron mukaan 16 megatavua on ehdoton minimi ja 24 megatavua antoi vasta kunnollisen suorituskyvyn.

Tarinan moraali

Vanhan roomalaisen kauppaoikeuden perusperiaatteen mukaan: "ostaja olkoon varuillaan" eli selvittäköön jotenkin itse mitä tarvitsee ja mitä ostaa - myyjä yrittää myydä ja esittää asiansa itselleen mahdollisimman edullisessa valossa - sanan juridisessa mielessä ei ole kyse pettämisestä - moraalisessa mielessä ehkä. Moniko laitteistomyyjä kovassa hintakilpailussa kauppaa hieroessaan kertoo, että tuohon hintaan vielä pitäisi lisätä 16 megatavua lisää muistia (2500 - 3000 mk nykyhinnoin!).

Kun ajattelet ostaa uuden tietokoneen mieti kaksi kertaa - aivan samoin kuin ostaessasi autoa:

Ajanko tällä uudella todella tehokkaammin ja paremmin kuin entisellä. Tulenko perille 35% nopeammin ja 45% levänneempänä ja tuottavuuteni 25% nostaneena, vai onko kyse vain siitä, että on niin kiva olla uuden kiiltävän ja modernimman, hiukan entistä paremmin kiihtyvän raketin ratissa ja että minä sitten tästä kivasta uuden omistamisen tunteesta olen maksanut 10000-15000 mk, kun vanhakin olisi ajanut saman asian - vienyt perille paikasta A paikkaan B.

Erilainen Internet-surffauskirja

Sain vastikään luettua aivan uskomattoman mielenkiintoisen kirjan. Howard Rheingold on kirjoittanut surffausta pehmeämmältä humanistipuolelta käsittelevän kirjan "the virtual community - Surfing The Internet" (Minerva paperback, 1995 ja Martin Secker & Warburg Limited 1994). Kirja kertoo hyvin mukaansatempaavasti miten hän loi maailmanlaajuisen tuttavaverkon linjoilta. Kirjassa on myös pohdiskelevaa kriittistä tiedon valtateiden arviointia.

Erilainen Unix-oppikirja

Clifford Stoll niminen amerikkalainen tutkija, joka paljasti länsisaksalaisen itä-blokin lukuun verkoissa liikkuneen vakoilijan, kirjoitti kokemuksistaan kirjan. Kirja on kuin mukaansatempaava kuin paras dekkari. Kirjassa on opettavaista antia kaikille Unixin turvallisuudesta vastaaville vaikka se ei oppikirja olekaan. Suosittelen.

Clifford Stoll: The Cuckoo's Egg, The Bodley Head, London 1990, ISBN 0 370 31433 6

Islamilaisesta fundamentalismista

Aihe josta kirjoitan nyt on aika arkaluontoinen, Monikulttuurisuuden kritiikittömille kannattajille aihe on varmaan mitä kauhistuttavin. Mutta uskoisin että heidänkin olisi hyvä perehtyä aiheeseen. En ole periaatteellinen monikulttuurisuuden vastustaja enkä vastusta maahanmuuttoakaan mistään periaatteellisista tai xenofoobisista syistä. Pakolaisen lapsena ymmärrän myös turvapaikan suuren merkityksen.

Aihe on islam. En ole uskontotieteilijä enkä käsittele islamia minään kokonaisuutena. Aivan kuten kristinuskossakin ei kristinuskoa pidä tuomita jonkun yksittäisen lahkon opetuksien perusteella niin ei islamiakaan pidä arvioida yhden ainoan suuntauksen perusteella. En käytä ilmaisua lahko koska tässä on aiheena erään arvostetun shiaalaisjohtajan, nyt jo edesmenneen Ajatollah Seyyed Ruhollah Khomeini opetukset ja kirjoitukset. Shiialaisuudesta löytyy tietoja Wikipediasta ja tällaiselta suomalaiselta sivustoltakin. Mistään ihan pienestä lahkosta ei siis ole kysymys. Meille Suomen lienee eniten shiaalaisia tullut Irakista ja Afganistanista. Somalialaiset lienevät enemmän sunnimuslimeja. Mutta en väitä tietäväni minkälaisia uskonnollisia oppeja Suomeen muuttaneet muslimit tunnustavat.

Olen aikaisemminkin viitannut Khomeinin kirjoituksista suomennettuun kirjaan, jonka nimi ja ISBN numero jäljempänä.

Sain kirjan uudestaan haltuuni.Se on jostain syystä poistettu monesta kirjastosta. Mikähän lie syynä? Onko se nykyhetkeen liian tulenarkaa vai onko joku muu syy? Vai esittääkö se jotain ei-hyväksyttävää kiihotusta liian suoraan ja siitä pitää siksi vaieta ja peräti sensuroida?

Suomalaiselle kirja on aika järkyttävää luettavaa. Se on juutalaisvastainen, naisten tasa-arvoa polkeva, ja pedofilian ainakin epäsuorasti hyväksyvä kun siellä kirjoitetaan 9 vuotiaistakin aviopuolisoista aivan kuin päivänselvistä ja hyväksyttävistä asioista. Alle 9 vuotiaitakin aviopuolisoita saisi hyväksikäyttää ajatollahin sääntöjen mukaan jos he eivät siitä traumatisoidu. Eikä kyse ole mistään satoja vuosia vanhoista kirjoituksista. Ajatollah Khomeini oli Iranin johtaja vv 1979-1989 eli kuolemaansa asti. Kirja julkaistiin Suomessa 1980 kun ajatollah oli Iranin valtionpäämies. Julkaisuajankohdassa oli hiukan samanlaista rohkeutta kuin Chaplinilla aikoinaan filmatessaan Hitlerin vielä eläessä ja ollessa vallankahvassa Diktaattori nimisen filminsä.

Sukupuolielämä, sukupuolielimet mukaan luettuna naisten kuukautiset ja virtsaamisen ja ulostamisen säännöt ovat ainakin näin länsimaisen nykyihmisen mielestä omituisen korostetusti esillä kirjoituksissa. Ja niistä on kirjassa lukematon määrä mitä ihmeellisemmiltä tuntuvia määräyksiä.

Kommentoin Suomen Kuvalehden kolumnisti Leena Sharman kirjoitusta jossa hän jyrkästi tuomitsee perussuomalaisten monikulttuurisuuskriittisen helsinkiläisen kunnallisvaalivoittaja-ääniharavan Jussi Halla-ahon ajatukset:

Tässä kommenttini Leena Sharman kirjoitukseen:

Sharma kirjoitti Halla-ahosta "Islamin hän määrittelee ”ihmiskunnan pimeäksi viholliseksi” ja ”genitaaliuskonnoksi”, jonka älyllinen fabriikki kietoutuu ”pimpin” ja ”pippelin” ympärille." Luin joskus aikoinaan kirjastosta lainaamani kirjan: Khomeini, imaami: Ajatollahin ajatuksia: Poliittisia, filosofisia, yhteiskunnallisia ja uskonnollisia kannanottoja. Jean-Marie Xavièren ranskankielisestä tekstivalikoimasta suomentanut Armas J. Pulla. Hämeenlinna: Karisto, 1980. ISBN 951-23-1655-2. Suosittelen Sharmalle tämän suuresti arvostetun islamilaisen uskonnollisen johtajan kirjan lukemista. Ainakin minä järkytyin lukemastani kun kirjan aineisto kiertyi niin voittopuolisesti "pimpin" ja "pippelin" ympärille. Ihan "genitaaliuskonnosta" en rohkenisi puhua kun tunnen sentään lukuisia älykkäitä ja sivistyneitä muslimeja mutta kyllä tuon kirjan aineisto länsimaisen ihmisen silmissä muistutti Euroopankin pimeästä keskiajasta. Mutta ihan väärillä jäljillä Halla-aho ei ole. Kyllä hänen analyysinsä poleemisuudestaan huolimatta on selvästi asiaa tuntevaa.

Olen ollut havaitsevinani että kritiikittömien monikulttuurisuuskannattajien joukossa on ollut paljon nykyaikaisia naisia. En ole huomannut että niissä joukoissa olisi milloinkaan esitetty mitään arvostelua fundamentalisti-islamin em kuvatun kaltaisia oppeja kohtaan tai se on jotenkin koettu ettei meillä meille maahan muuttaneiden islamilaisten joukossa sellaista esiintyisi. Mikä lienee aikamoinen harhaluulo. Ainoa varsinainen asia johon naisliike muun yhteiskunnan myötä on mielestäni jotenkin ottanut kantaa on tyttöjen sukupuolielimien silpominen. Mutta sitähän vastaan taistellaan jopa niissä maissa joissa tämä silpominen on yleistä. Eli kyse on ilmeisesti eräänlaisesta poliittisesti korrektista vastustuksesta.

Omasta mielestäni on tärkeää että jonkinlainen maassa maan tavalla järjestely olisi voimassa. Sen pitäisi koskea myös erilaisia fundamentalistisia ääriryhmiä. Ei meidän ainakaan minun mielestäni edes uskonnollisen monikulttuurisuuden nimissä pidä hyväksyä, sallia tai edistää ihan mitä tahansa.

9.12.2008

Massalomautuksista ja irtisanomisista

On aika shokeeraava kuulla ja lukea jatkuvista uusista ilmoituksista miten siellä ja täällä yrityksissä suunnitellaan vähennettäväksi satoja ihmisiä. Ja yhteenlaskettuna kyse on jo melkoisista määristä.

Olen seurannut eräitä YT-neuvotteluja hiukan lähemminkin. En ole välttynyt ajatukselta että potkuilla paikkaillaankin huonosti onnistuneen johdon virheitä uusilla lisävirheillä. Mitä enemmän lomautat tai irtisanot ihmisiä sitä kovemman "saneeraajan" sulan saat hattuusi. Ja kun kaikilla johtajillakin on esimiehensä niin olemalla "kova saneeraaja" saat hiukan armoa huonoista tuloksistasi huolimatta ja jatkoaikaa istua pallillasi ja kuitata ehkä vielä yhdet ryöstöviljelyoptiot tai -bonukset. Ja ehkä tehokkaana saneeraajana onnistut saaman itsellesi uuden työpaikankin sillä välin. Johtajaseuraajasi joutuu sitten saamaan "kurat niskoilleen" kun saneerauksen tuhoisat seuraukset alkavat vaikuttaa ja näkyvät.

Kun seuraa näiden tehosaneeraajien uraa olen huomaavinani että ne tekevät sitä samaa koko uransa. Olenkin joskus ihmetellyt että milloin headhunterit alkavat etsiä sellaisia johtajia joitka eivät ole suuremmin saneeranneet vaan ovat saanet johtamansa yritykset kukoistamaan - siinähän luulisi olevan tavoittelemisen arvoisia taitoja.

Mielenkiintoisen havainnon sain keski-Euroopasta. Esimerkiksi Hollannissa paikallisissa suurissa sanomalehdissä sekä vasemmalla että oikealla ja myös talouslehdissä ei olen nähtävissä irtisanomisuutisia. Pikemminkin puhutaan koroista ja työajanlyhennyksiä tai yritysostoista.

Törmäsin tänään myös aika mielenkiintoisen artikkeliin "Thinking Twice About Supply-Chain Layoffs", joka löytyi maineikkaan amerikkalaisen Harvard Business Schoolin viikkouutisoinnista. Siinä bisneskoulun apulaisprofessori Zeynep Ton toteaa:

"Cutting the wrong employees can be counterproductive for retailers, new research from Harvard Business School professor Zeynep Ton concludes. One suggestion: Pay attention to staff who handle mundane tasks such as stocking and labeling. Your customers do."

Vapaasti lyhentäen suomeksi, että väärien työntekijöiden vähentäminen voikin heikentää tuottavuutta. Ja neuvoo kiinnittämään huomiota arkipäiväisiä tai tylsiä (sana mundane tarkoittaa molempia) töitä tekevään henkilöstään. Meillä Suomessahan juuri tuollainen henkilöstö pannaan ensimmäisenä kilometritehtaalle. Jos ei muun syyn vuoksi niin ainakin pelotteeksi jäljelle jääneille että osaavat olla nöyriä. Management by fear eli pelkojohtamista parhaimmillaan. Tuntuu eräänlaiselta muotitaudilta nykyisessä suomalaisessa yrityskulttuurissa.

Havaintoesimerkki ei tietenkään ole mikään yleispätevä luonnonlaki mutta mielenkiintoista että sellaisen julkaisee juuri tällaisena aikana ehkä maailmankuuluisimman bisneskoulun apulaisprofessori.

Yksi tällaisen menon mahdollistaja on meidän vielä toistaiseksi hyvä sosiaaliturvamme. Yritysten johtajat voivat ilman suurempia omantunnon pistoksia lomauttaa tai irtisanoa ihmisiä. Rakennetut eläkeputketkin on viritetty tällaiseen yritysten tulosten parantamiseen yhteiskunnan varoilla.

En ole enää ollenkaan vakuuttunut onko meidän sosiaaliturvammekaan enää mitään Euroopan huippuluokka. Muutama kuukausi sitten lueskelin mielenkiinnolla netissä jotain eurooppalaista sosiaaliturvavertailua eikä Suomi siinä mitenkään edukseen poikennut. En laittanut linkkiä talteen mutta taidankin kirjoitella siitä aiheesta ihan erikseen. Muistan kuitenkin käyneeni sen jälkeen eräitä mielenkiintoisia keskusteluja onko enää mikään lottovoitto syntyä Suomeen jos vertailumaita ovat muut korkean aineellisen elintason länsimaat.

3.12.2008

Olenko rasisti jos mietin tällaisia asioita?

Keskustelu pakolaisista ja muista maahanmuuttajista on mielestäni saanut ihan hysteerisiä piirteitä ja tuntuu että kovin ovat toimittajatkin ulkona asioista.

Luin tuoreen pakolaisjutun Hesarista.

Jutussa sanotaan näin: "Muutama kuukausi sitten Hodan pääsi autokyydillä Keniaan. Ilman kantamuksia ja rahaa. Keniasta hän löysi "matkanjärjestäjän", jolle maksoi lentomatkan Eurooppaan talonsa omistusoikeudella. Suomeen hän sanoo tulleensa laivalla Ruotsin kautta."

Eli Hodan tuli meille oman kertomuksensa mukaan Ruotsista. Ehkä hän oli sitä ennen ollut jossain muussakin EU-maassa mutta sitä ei haastattelu kerro.

Laitan tähän linkin Pakolaisneuvonta ry nimisen järjestön tiedotteeseen
10 Väitettä & faktaa turvapaikanhakijoista ja pakolaisista ja lainaan sieltä tähän kohdan

"Dublin-asetus

Niin sanotun Dublin-asetuksen mukaan se EU:n jäsenvaltio (myös Norja ja
Islanti), jossa turvapaikanhakija ensimmäisenä hakee turvapaikkaa tai jonka kautta hän tulee unionin alueelle, on velvollinen käsittelemään turvapaikkahakemuksen.
Jokaiselta yli 14-vuotiaalta turvapaikanhakijalta otetaan sormenjäljet hänen hakiessaan turvapaikkaa EU:ssa. Sormenjälkiä vertailemalla voidaan selvittää, onko hakija hakenut turvapaikkaa jossain muussa EU maassa. Tällöin hakija palautetaan vastuussa olevaan maahan turvapaikkamenettelyyn."

Miksi me emme palauta näitä pakolaisia EU:ssa sopimallamme tavalle turvapaikkamenettelystä vastaavalle EU maalle? Vai onko meillä vain liikaa rahaa johonkin muuhun EU maahan verrattuna?

Vai onko lukutaitoni vajavainen enkä ymmärrä lukemaani. Tai olenko vain paha ja empatiakyvytön maahanmuuttajavihamielinen?

Linkinvaihto

Tässä tarjoaa eräs paikka linkkiä sivulleni jos sijoitan heidän/hänen linkkinsä omalle sivulleni. Pitääpä katsella ja miettiä.

Lisäsin nyt tuon Oikotiedon linkin suosikkeihini. Jospa tämä lisäisi lukijoita puolin ja toisin.

29.11.2008

"Työvoimapula"

Muutama viikko sitten (marraskuun 9. päivänä 2008) lueskelin eräässä blogissa huvittavan vertailun. Meillähän perustellaan mittavan maahanmuuton edistämistä työvoimapulalla.

Blogin kirjoittaja toteaakin miten kauheaa työvoimapulaa ovat viime viikkojen aikana ilmoittaneet potevansa lukemattomat yritykset jotka hän sitten ihan nimeltä mainitseekin. Lainaan tähän pätkän kirjoituksesta:

"Parin viikon sisällä työvoimapula on iskenyt mm. seuraaviin yrityksiin ja yhteisöihin.

Jeld-Wen, Porin Energia, Metso Paperi, Eye, PKC Group, Lappeenrannan Tekn.Kork.Koulu, Nokian Renkaat, McCann, Sormat, Honkarakenne, Närko, TPS, Oravais HUS, Stora Enso, YIT, Metsäkonetehdas Ponsse, FIM sijoitusyhtiö, UPM, Cargotech, Pilkington, MV Marin, Fazer Leipomot, Lumene Group, Parma, Exel, Ensto Sekko, Ecocat, Karelia-Upofloor, Glaston, Abloy, Forssan AKK, Paroc, Vaasan&Vaasan, Nokia, Abloy, Rautaruukki, Mantsinen, Hydroline, Metsä-Botnia ja Finn-Nickel.

Lista ei ole kattava, mutta masentava se on. Onneksi maan hallitus keulakuvanaan Astrid on hereillä ja taistelee yltyvää työvoimapulaa vastaan."

Kesti hetken aikaa tajuta sarkasmi kirjoituksessa. Vertailu huvitti ainakin minua. Kas kun tuo "työvoimapulaa" kärsivien yritysten lista luetteli viime aikoina julkisuudessa työvoiman vähentämisistä ilmoittaneita yrityksiä.

Olen läpielänyt 1990-luvun alun laman ja tunnen työttömän arjen. Osaan hyvin ymmärtää ettei työttömäksi jäänyt, nykyään kantasuomalaiseksi nimitetty ymmärrä että meille tuotetaan ulkomailta lisätyövoimaksi nykyisen tai tulevan työvoimapulan hoitamiseksi väkeä kun ei työtä riitä omalle väellekään.

Etenkin kun melkoinen osa heistä jää kielitaidottomina tai huonosti koulutettuina pitkäaikaistyöttömiksi.

Voidaan tietenkin ajatella asioiden olevan toisen näköistä pitkällä tähtäimellä. Mutta ei ole hyvä merkki jos eräissä kansallisuusryhmissä työttömien osuus on 50-60% työikäisistä melko pitkälläkin tähtäimellä työministeriön tutkimusten mukaan.

Eräs tuttavani, mielestäni älykäs ja sivistynyt, taatusti ei-rasistinen naisopettaja työskenteli joitain vuosi sitten eräässä pakolaiskeskuksessa opettajana. Hänen käsityksensä ei ollut kovin mairitteleva ja hän pitikin pakolaisasiaa erilaisille toimijoille hyvänä bisneksenä. Itse asiassa erään ison kansalaisjärjestön rahoituksen tiimoilla aikoinaan ihmettelinkin miten esimerkiksi yhteiskunnan varoilla rahoitetulla Pakolaisneuvonta nimisellä kansalaisjärjestöllä oli varaa pitää palkkalistoillaan melkoista juristimäärää.

Oli ja on hyvä että pakolaiset saavat apua. Mutta jos kantasuomalaisten oikeusapu on ja oli muuttunut vaikeasti saatavaksi ja kalliiksi että jopa heidän oikeusturvansa vaarantui mutta jokaista maahan tulevaa turvapaikanhakijajoukkoa oli laivarannassa tai lentokentällä vastassa jo valmiiksi iso yhteiskunnan kustantama juristilauma niin jotain oli pielessä.

26.11.2008

Martin Lutherin kirja juutalaisista

Kun edellisessä kirjoituksessani saatoin ehkä kritisoida islamin maailman auktoriteettia, edesmennyttä ajatolla Khomeinia niin laitan tähän vähän vastapainoa.

Yllättävän moni suomalainen aikuinenkin on tietämätön uskonpuhdistaja Martin Lutherin kirjasta "Juutalaisista ja heidän valheistaan".

En muista ihan tarkkaan kaikkia tapahtumia mutta joskus 1960-luvun alussa lukiossa keksimme muutaman kaverin kanssa että etsimme tuon kirjan ja luemme sen ja laitamme sitten luterilaisen uskonnonopettajan tenttiin tässä Lutherin juutalaisvihasta.

Yksi näistä kavereistani sattui olemaan roomalaiskatolinen ja minä ortodoksi mutta ei sillä sinänsä ollut itse asialle suurempaa merkitystä. Minä tosin en käynyt luterilaisten uskonnontunneilla mutta tämän keskustelun ajaksi menin.

No kirja löytyi Helsingissä Kallion kirjaston "suljetuista" tiloista. Sitä ei siis ollut avoimena hyllyssä. Tarkkaa syytä en saanut selville mutta kun luin kirjasensuurista Suomessa ihan vastikään niin löytyihän tuolle tiedemiehen antama nimitys. Kirjastoissa oli suljetut nk myrkkykaapit ja niissä säilytettiin jossain suhteessa eri aikoina arveluttavaa kirjallisuutta. Pitää seuraavalla kirjastokäynnillä kysellä mikä olisi tänä päivänä myrkkykaapin sisältö jos sellaista vieläkin pidettäisiin.

Kirja oli surullista luettavaa. Kyllä Luther oli antisemitisti tämän päivän mittapuulla mitattuna. Sitä voi jälkikäteen selitellä aikakauden ilmapiirillä (oli 1500 luku) ja muulla.

Ettei kukaan lukija pahoita mieltään turhanpäiten niin paljastui minulle joitakin vuosia sitten aika huolestuttava ja minulle uusi piirre aikaisemmin suurestikin arvostamastani ortodoksikirkosta. Ja täsmennän että en ole ollut ortodoksikirkon jäsen lähes 40 vuoteen enää. Vanhin tyttäreni suunnitteli Yhdysvalloissa joitakin vuosia sitten kääntymistä ortodoksiksi kunnes paljastuikin hätkähdyttävä pikkujuttu. Hänellä oli juutalainen avopuoliso ja menemällä naimisiin juutalaisen kanssa ortodoksi joutuisi kirkon kiroukseen ja erotettaisiin sen johdosta mm ehtoollisyhteydestä. Tämä oli selvästi luettavissa on edelleen luettavissa Yhdysvaltain kreikkalais-ortodoksisen kirkon nettisivuilta. Huhuh. Suomen ortodoksista kirkkoa sama ei koskenut. Vaikka kuinka ortodoksikirkko esitti minunkin kouluaikana edustavansa alkukirkon muuttumatonta oppia niin kovin on suuria kansalliset eroavaisuudet.

Että sellaista tuli mieleeni.

Työperäinen maahanmuutto

Katsoin hiukan ihmetellen Ylen TV1:n MOT ohjelmaa Kiinasta tuotetuista siivoojista. Samoin olen lukenut uutisissa filippiiniläisistä sairaanhoitajista. Mieleeni tulee entisajan orjakauppa. Kiinalaiset maksavat kotimaassaan järkyttäviä työnvälityspalveluhintoja ja sitten joku jobbari täällä Suomessa laskuttaa heiltä 250 euroa kuukaudessa jostain kielikoulutuksesta. Samoin jobbari vetää välistä vuokraamalla kiinalaisille asuntoja yms yms. Raakaa ihmiskauppaa.

Nyt alan ymmärtää työperäisenkin maahanmuuton puolestapuhujia. Jos kiinalaiselle siivoojalle voi iso siivousfirma maksaa vaikkapa 200 euroa kuukaudessa pienempää palkka kuin suomalaiselle on kustannuksissa 300 euron ero. Eli tämähän on hyvää bisnestä. Kate nousee. Kyllä työperäistä maahanmuuttoa kannattaa siis suosia sanoo halpaa työvoimaa tarvitseva yrittäjä.

Olen seurannut mediassa keskustelua Helsingin kunnallisvaalin toisen ääniharava Jussi Halla-ahon ympärillä. Halla-ahon tiedemiehen tarkkuudella tekemiin analyyseihin suhtaudutaan suorastaan hysteerisesti ja etunenässä tuntuvat olevan ulkomaalaisten maahantuontiin kritiikittömästi tykästyneet (en ala tähän leimata mitään puolueita). Aivan kuin kaikkien ulkomaalaisten tuonti Suomen olisi sinänsä hyvä asia. Hokema on jotenkin että "me tarvitsemme ulkomaalaisia" ja "monikulttuurisuus on hienoa".

Tunnustan lukevani Jussi Halla-ahon kirjoituksia suurella mielenkiinnolla. Ja argumentointikin on niin vakuuttavaa että en voi olla eri mieltä. Pitää toivoa että mies jaksaa kaiken tuon ulkoa tulevan paineen ja painostuksen alla.

Olen paljon matkustellut maailmalla, viihdyn hyvin eri puolilla ja ymmärrän että monien eri kulttuurien kirjo maailmassa on rikkaus. Mutta en haluaisi asua jossain fundamentalisti-islamilaisessa maailmassa. Olen lukenut Iranissa islamilaisen vallankumouksen käynnistäneen johtohahmon ajatolla Khomeinin yhden kirjoittaman kirjan. Toimittaja Leena Sharma kirjoittaa Suomen kuvalehdessä sananmukaisesti näin:

"Halla-aholla on yksi ainoa agenda: hän vastustaa monikulttuurista Suomea. Islamin hän määrittelee ”ihmiskunnan pimeäksi viholliseksi” ja ”genitaaliuskonnoksi”, jonka älyllinen fabriikki kietoutuu ”pimpin” ja ”pippelin” ympärille."

Sääliksi käy toimittajan tietämättömyyttä. Ainakin tuon ajatolla Khomeinin islamin uskontoa käsittelevän kirjan (kirja oli suomenkielinen ja ranskankielestä Armas J Pullan suomentama, löytyy Huutonetistä josta löytyy niitä genitaaliotteita tai jos joku haluaa ostaa) perusteella kyse oli todella "genitaaliuskonnosta". Olin aivan järkyttynyt tuon kirjan luettuani kun siinä lähes pelkästään kirjoitettiin kaikenlaisia genitaaleihin liittyviä säädöksiä ja ainakin tällaiselle länsimaiselle ihmiselle aivan käsittämättömiä. Eikä siitä kirjasta voinut sanoa että se olisi ollut 1500 vuotta vanha tms - kyllä se edusti 1900 luvun islamilaisen maailman kunnioitetun ja arvostetun johtajan uskonnon alueelle kuuluvia opetuksia.

En minäkään silti usko että kaikki islaminuskoa harjoittavat tuollaisiin taikauskoihin uskoisivat. Olen tavannut paljon monipuolisesti sivistyneitä ja älykkäitä muslimeja mutta kyllä he ovat tuntuneet muutenkin aika tavalla länsimaalaistuneilta ja maallistuneilta.

Mutta takaisin alkuperäiseen aiheeseeni. Maahanmuuttajien työttömyystilastoissa johtavat erityisesti neljä aluetta: ex-Jugoslavia, Irak, Afganistan ja Somalia. Työministeriön tietojen mukaan näistä maista tulleista työttömiä on 50-60%. Miehet työllistyvät hiukan naisia paremmin. Toimeentulonsa he saavat tulonsiirroista aivan kuten suomalaisetkin työttömät.

Työministeriön pitkäaikaistutkimukset ovat nekin aika surullisia. Vain pieni joukko työllistyy hyvinkin nopeasti maahan tultuaan mutta enemmistö juuri noista ongelmamaista tulleista on pysyväisluontoisesti työttömänä vielä useiden vuosien kuluttua.

Nuo ongelmamaat ovat voittopuolisesti islamilaisia. Sieltä tulleiden naisten asema on juuri kulttuurisesti kovin erilainen kuin suomalaisen emansipoituneen naisen. Kuinka kauan meidän yhteiskunnassamme pitää tuollaista kunnioittaa monikulttuurisuuden ihannoinnin nimissä? Ihmettelen suuresti etteivät naisasiajärjestöt ole suuremmin tuollaisiin tasa-arvoseikkoihin puuttuneet. Vai olisiko puuttumattomuuden syynä, että noita monikulttuurisuusasioita tuntuvat ajavan myös monet naisliikkeessä vahvasti mukana olleet naiset. He tuntuvat ikään kuin sulkevan silmänsä naisten huonolle asemalle jos se johtuu "kulttuurista". Sitä pitää ikään kuin monikulttuurisuuden nimissä kunnioittaa.

Mutta sitten ihmetyttääkin eikö työvoimaviranomaisilla ole keinoja työllistää näitä jo meidän maassamme asuvia. Ainakin suomalaisiin kohdistetaan jos jonkinlaisia painostuskeinoja - viimesijaisimpia että alennetaan toimeentulotukea työhaluttomalta 40%. Herää tietenkin kysymys pureeko sekään koska jos elämiseen annettava tuki jää hyvin alhaiseksi ryhdytään toimentuloa kohentamaan laittomillakin keinoilla.

Mutta en ymmärrä miksi kiinalaisille tai filippiiniläisille annetaan maahanmuutto- ja työlupia niinkin yksinkertaisiin työtehtäviin kuin siivoukseen kun siihen voitaisiin pikakouluttaa maassamme jo asuvia työttömiä.

Eli kyllä tässä työperäisessäkin maahanmuutossa olisi ainakin minun mielestäni parannettavaa.

18.11.2008

Julkishallinnon lomautuksista

Minun järkeeni ei oikein koskaan ole istunut miksi julkishallinnossa käytetään markkinataloudessa yrityksille varattuja kustannusten sopeuttamismenetelmiä. Yritystenhän on pakko pysyä hengissä ja olla siksi ainakin pidemmällä tähtäimellä plussan puolella, koska tappiota tekemällä tulee nopeasti konkurssi. Jotkut kaukonäköiset yritykset huolehtivat henkilöstöstään huonompinakin aikoina ja käyttävät sellaisen huonosti tuottavan tai tuottamattoman luppoajankin johonkin pidemmällä tähtäimellä hyödylliseen. Voi sieltä osingoistakin tinkiä. Eikä ne johdon bonuksetkaan ihan pakollisia menoeriä ole huonoina aikoina.

Mutta että opettaja lomautetaan koulusta ja estetään suorittamasta kasvatustyötään niin jotain on radikaalisti pielessä. Joko opettajia on muutenkin liikaa tai sitten koulutoimella on vain yksinkertaisesti allokoitu liian vähän rahaa.

Muistan ajan jolloin kunnat alkoivat keplotella opettajien määräaikaistamisilla. Opettajan määräaikainen työ loppui toukokuussa. Sitten oli kesäloma ja sen päälle 1,5 kk työttömyyttä jossa opettajat lähetettiin työttömyysturvalle ja sitten elokuussa alkoi jälleen määräaikainen pätkätyö. Kyllä tuossa ministeriöiden ja Kelan olisi pitänyt alkaa vainota kuntia ja kunnanjohtajia työttömyysturvalla keinottelulla ja sen väärinkäytöllä. Ja olisi siinä pitänyt kokoomuksen Ben Zyskowiczinkin heristää keinottelijoille sormea.

Kun koulusta on kyse ei voi oikein sanoa että kysyntä on laman myötä alentunut tms mikä voi kohdata liikeyrityksiä. Mistä lasketaan ne koulutoimen myyntituotot jotka eivät riitä kattamaan kustannuksia? Joka tavallaan on argumentti lomautuksille.

On nämä ajatukset käyneet joskus aiemminkin mielessäni. Mutta nyt jotenkin muutama päivä sitten näitä kuntien lomautussuunnitelmia uutisissa kuunnellessani havahduin että ei hemmetti, nämähän on voittoa tavoittelevien liikeyritysten sopeuttamismenetelmiä. Ei ne ole mitään yhteisöllä verovaroilla kustannettujen palvelujen kustannusten alentamismenetelmiä.

Tuollaisiin menetelmiin turvautuvissa kunnissa pitäisi käynnistää kyvyttömien johtajien ajojahti ja vaihtaa heidät kyvykkäämpiin. Ja joilla on vaikkapa rohkeutta ja kykyä käynnistää verojen nostaminen jos siitä homma on kiinni.

Kyvyttömät johtajat vihdoinkin vastuuseen.

17.11.2008

Työehtosopimusten yleissitovuus

Olin eräässä AY-väen kokouksessa ja keskustelun aiheeksi nousi miksi palkkatyötä tekevien nuorten järjestäytyminen tuntuu vähentyneen.

Siinä tulikin keskusteluun kysymys ns vapaamatkustajista. Eli kun ammattijärjestöt neuvottelevat saavat myös järjestäytymättömät samat edut. Jos yleissitovuutta ei olisi ja liittoihin kuulumattomat eivät saisi liittojen neuvottelemia korotuksia niin se saattaisi kovasti lisätä järjestäytymistä. Sellaisia ajatuksia keskusteluissa tuli esiin. Eli onko ammattiyhdistysliike sahannut omaa oksaansa pitämällä tiukasti kiinni työehtosopimusten yleissitovuudesta?

Joku muistikin että TEHY edustikin sitä kantaa ettei heidän viimeksi neuvottelemansa edut kuuluneetkaan järjestäytymättömille. Ja asia on nyt jossain keskeneräisessä käsittelyvaiheessa ja ratkaisulla tulisi olemaankin iso ennakkopäätöksen merkitys.

Terveydenhuoltojärjestelmä huononee todistetusti

Meidän vauraan kansakuntamme terveydenhuoltojärjestelmä sen kun rapautuu. Tässä tuore kansainvälinen vertailu. Mitäpä tuota enempää kommentoimaan. Lukekaa itse.

16.11.2008

Tekniikka vanhenee liian nopeasti

Erilaiset vempaimet vanhenevat liian nopeasti. Väite on ehkä hiukan liioiteltu sillä osittain mallin vanhentuminen on meidän mielissämme. Muutama vuosi sitten isolla rahalla ostamamme digikamera tuntuu päivän tarjouksiin verrattuna vanhanaikaiselta. Ja mielimme uutta vaikka vanhakin toimii ihan hyvin. Samalla tavoin käy kännyköidenkin kanssa.

Kun kävin viikolla kylässä havaitsin talon isännällä Nokian puhelinmallin jota nuoremmat saattaisivat pitää aivan aataminaikaisena, mutta puhelin oli täysin käyttökunnossa. Isäntäni kertoi jossain Elisan myymälässä käydessään siellä tarjotun uutukaisempia. Hän antoi myyjälle haastavan tehtävän: jos mallistosta löytyy sellainen joka istuu hänen autoonsa kalliilla rahalla joitakin vuosia sitten asennettuun hands-free laitteistoon ja telineeseen niin hän voisi vaihtaakin. Ei muuten löytynyt.

Teollisuushan elää rakentamalla tuotteisiinsa valmiit vanhentumisominaisuudet. Osin on tietenkin kyse myös siitä että tekniikka kehittyy koko ajan huimaa vauhtia. Mutta paljon on kyse myös ilmiöstä joka amerikkalaisilla markkinointiguruilla oli varmaan jo yli 20-30 vuotta sitten ihan normaalia arkipäivää. Sillä oli nimikin (muistaakseni) "planned obsolence" - jotenkin vapaasti suomentaen "suunniteltu vanhentaminen". Eli tuotteeseen suunnitellaan jo etukäteen elinkaari jonka aikana se kuluttajan silmissä vanhenee. Eli rakennetaan tavallaan eräänlaiset turhuuden markkinat.

Taisi Audi joskus takavuosina rakentaa auton jonka kori oli kokonaan ruostumatonta aluminiinia. Siihen ei korroosio purrut. Eipä siitä ole paljon kuultu sen jälkeen.

Kun toisaalta kirjoitin tänään projektissani jossa aion siirtää kaikki vanhat negatiivini digimuotoon niin on minulla sitten vielä jäljellä vanhat kaitafilmit jotka pitäisi siirtää videoiksi. Tästäkin oli ystäväni kanssa juttelua kylässä käydessä kun hänellä oli iso määrä vanhoja ns Super 8 mallisia kaitafilmejä iso määrä mutta ei ollut enää toimivaa projektoria. Ja kaupallinen konvertointi digimuotoon maksaa ns maltaita. Minulla sattuu olemaan vielä vanhempaa tekniikkaa. Aloitin kaitafilmauksen vuonna 1960 ja silloin filmi oli mallia 2 x 8 mm. Minulla on vielä toimiva projektorikin, mutta jos sen projektorilamppu sammuu niin en tiedä saako uusia enää mistään.

Kaitafilmien konvertointia varten digimuotoon on olemassa erikoislaitteita, mutta niiden hinta on niin kova ettei sellaisen hankinta yksityisihmisille kannata. Ja pitäisi olla eri tekniikoita varten vielä eri koneet.

Kenenköhän tuollaiseen tekniikkaan pitäisi investoida? Joku perinneyhdistys tai jossain seuratoiminnassa? Kunnan kulttuuritoimen vai kirjastolaitoksen?

No ei se mitään. Hyppäsin tavallisten videokameroiden yli ja ostin kolmisen vuotta sitten hienon Sanyo Xacti videokameran. Maksoi kolme vuotta sitten muistaakseni lähes 800 euroa mutta se toimi samalla tavallisena digikamerana. Tuo linkki ei ole ostamaani malliin mutta kuvaa minkä näköisestä laitteesta on ulkoisesti kysymys. Nyt ostamaani mallia vastaavilla ominaisuuksilla varustettuja saa alle 200 eurolla. Myy siinä sitten pois käytettysi niin sen arvo lienee korkeintaan jossain 50-100 euron välillä.

Uusi samanmerkkinen huippukamera maksaa edelleen n 800 euroa mutta ominaisuudet ovat taas moninkertaistuneet.

Tuntuu jotenkin hassulta, että tämä länsimainen elämänmuoto todella perustuu jatkuvalle kuluttamisella. Ja yhä kiihtyvälle.

Polkupyörä on esimerkki toisenlaisesta tuotteesta. Tekniikka ei ole kovin paljoa muuttunut mutta ihmisten asenteet ovat. Saattaa olla että puhjennut rengas vielä korjataan tai peräti ehkä korjautetaan. Mutta kerrostalojen siivoustalkoissa heitetään vanhoja polkupyöriä roskiin. Vaikka niistä saisi pienellä vaivalla ihan oivia kulkuneuvoja. Ihmetystäni herättääkin että samanlaista ilmiötä ei ole isoissa pyöräilymaissa kuten Tanskassa tai Hollannissa. Siellä pyörät kiertävät pitkään käytössä ja käytettyjä pyöriä myydään ja ostetaan (ja Suomen tavoin myös varastetaan) usein usean pyörän erissä. Ja huoltoyrityksiä löytyy eikä siellä ylenkatsota vanhojenkaan pyörien huoltoa. Meillä joskus tuntuu että meillä nousukasmaisesti halveksitaan ja ylenkatsotaan niitä raukkoja köyhiä jotka joutuvat ajamaan vanhoilla polkupyörillä.

Aiheeseen liittyen minun pitää omakohtaisesti surkutella että n 8 vuotta sitten sairastamani aivohalvauksen jälkeen en ole kovin montaa kertaa rohjennut polkupyörän selkään huonontuneen tasapainoaistini vuoksi. Se on oikeastaan ikävin menetys tuosta sairastumisesta. Pidin pyöräilystä. Toinen menetys oli tupakoinnin lopettamisen jälkeinen läskistyminen, mutta siinä oli sentään joku hyödyllinen vastapooli eli tuo että onnistuin lopettamaan n 40 v kestäneen tupakoinnin. Eli olen 8 vuotta ollut tupakoimatta. Kai niillä säästyneillä rahoilla noita kameroitakin sitten raatsii muutaman vuoden välein vaikka vaihtaakin ;)

Ostin uuden "lelun" itselleni

Ostin muutama päivä sitten uuden skannerin jolla kykenee myöskin skannaamaan vanhat valokuvien negatiivit ja diat digimuotoon. Jos jotain kiinnostaa tarkemmin niin malli on Canonin CanoScan 8800F ja hintakin ihan siedettävä vajaa 200 euroa.

Olin etsiskellyt tuollaista jo pidempään ja tutkinut kaiken maailman testejä ja vertailuja. Varmasti huomattavasti parempiakin tuohon tarkoitukseen olisi löytynyt mutta tuossa yhdistyi kohtuu hinta ja "riittävä" suorituskyky. Pelkkään 35 mm kinofilmien skannaukseen oli erikoislaitteita mutta piti löytää mahdollisimman yleiskäyttöinen kun minulla on paljon vanhoja osin perittyjäkin 6 x 6 cm ja 6 x 9 cm kokoa olevia negatiiveja ja iso kokoelma myös 35 mm väridioja.

Olen tehnyt nyt muutamana päivänä testejä ja havainnut että urakka ei ole ihan pieni. Kinofilmikokoa (35 mm) voin skannata 6-10 kuvan erissä. Testeissä tuollaisen erän käsittelyyn meni ehkä noin 20 minuuttia. Jos saan työn virtaviivaistettua niin ehkä selviän tuollaisesta erästä alle 10 minuutissa. Tavallisessa asiakirjojen skannauksessa skanneri on nopea mutta valokuvien skannauksessa menee noin 5 minuuttia tuon 6-10 erän skannaukseen, joten siinä on virtaviivaistamiselle aika-alaraja. Sen nopeammaksi ei pääse. Eli käytännössä tunnissa skannaa korkeintaan 36-60 kuvaa.

Eli olen ottanut itselleni todellisuudessa ison urakan. Mutta uskon että se on tavallaan kannattava. Eräs syy on että tämä aika on digikuvien ja toinen aika merkittävä syy on, että nämä kuvat voi helposti digimuotoisina kopioida tällä tavoin kaikille 5 lapselleni.

Negatiiveja ei tietenkään skannauksen jälkeenkään hävitetä sillä saattaa kaikesta varotoimista huolimatta sittenkin olla niin että negatiivit säilyvät vuosikymmenien ellei peräti vuosisatojen saatossa parhaiten. No kovin monista vuosisadoista ei valokuvien suhteen ole vielä kokemusta.

On minullekin käynyt että 1980-luvulla luomieni tietokoneohjelmien alkuperäiset koodit ovat sellaisilla tallennusvälineillä joiden lukemiseen pitäisi erikseen pystyttää vanhanaikaiset tietokoneet. On minulla varastossa vielä tarvittavat välineet. Tässä muuten netissä oleva virtuaalinen vanhojen tietokoneiden museo, lähinnä mikrotietokoneita. Täydellisin kaikista löytämistäni.

Historioitsijat miettivätkin nykyään laajasti ja huolissaan mitä tulevaisuuden histotiantutkijoille tästä meidän digitaaliselta aikakaudesta jää jälkeen tai näkyviin. Vai tuleeko historiaan tulevaisuudessa muutaman kymmenen vuoden pituinen musta aukko?

Onneksi sentään kirjoja vielä painetaan.

Kirjoista tulikin mieleen eräs keskustelun aihe kun kävin pari päivä sitten kyläilemässä. Isäntä on vanha nuoruuteni tuttu ja paljon maailmaa kiertänyt uteliaalla ja avoimella mielellä ja kiertää ihan vieläkin. Kadehdin harvoin ketään mistään mutta nyt jouduin muutamaa vuotta nuorempana ihan kadehtien ihailemaan. Minä en ole vuosiin enää uskaltanut matkustaa Pietariin yksin, minulle riitti kun Tallinnassa taskuvarkaat onnistuivat tyhjentämään koko lompakkoni kaikkine hankaline seurauksineen.

Tämä ystäväni oli käynyt Pietarissa tutustumassa kirjastossa vanhoihin Pietari Suuren ja Katariina Suuren aikaisiin kirjakokoelmiin. Muistona hänellä oli venäjänkielinen muovinen, oikein valokuvalla varustettu kirjastokortti. Eikä mies edes puhu venäjää! Ai että ihailin kadehtien ;)

Olisi kyllä jännä tietää etukäteen miten tämän digimuodossa olevaan tiedon käy muutaman sadan vuoden kuluttua. Vai onko meillä sitten ehkä joku uusi digitiedon restauroijien ammattikunta?

14.11.2008

Internet kurivalvontaan?

Kuuntelen huolestuneena puheenvuoroja miten netti halutaan saada tehovalvontaan asiattomien ylilyöntien vuoksi.

Tottakai minäkin tiedän että ylilyöntejä tapahtuu. Mutta mikä on se ylimääräinen lisävalvonta jota halutaan ja joka nyt muka puuttuisi?

Meillä on jo tuoreita oikeustapauksia siitä, että myös netissä esitetyistä loukkaavista kirjoituksista joutuu rikosvastuuseen. Mutta jälkikäteen kun mitään ennakkosensuuria ei ole.

Mutta meillä on kokemusta myös netin epäonnistuneesta valvonnasta. Muistaakseni tänä vuonna aloitettu lapsipornon suodatus on esimerkki rakennetusta sensuurijärjestelmästä jonka toteutus on teknisesti sen verran surkuhupaisa, että todellinen lapsipornon harrastaja varmaan saa kanssaharrastajiltaan neuvot sen kiertämiseen. Ja jos taas tarkoitus on estää meitä muita törmäämästä vahingossa lapsipornoon niin ihmettelen sitäkin. "Surffaan" (eikö tälle ole vielä suomenkielistä vastinetta?) työnikin puolesta paljon netissä enkä ole useaan vuoteen törmännyt kertaakaan lapsipornoon. Ja ihan vakavia puheenvuoroja on jo esitettykin että tämä suodatus-sensuurijärjestelmä pitäisi laajentaa estämään uhkapelit netissä. Muodollisesti ehdotuksissa esitetään "hyvä asia" - peliriippuvaisten suojelu mutta joskus tuntuu että takaa-ajatuksena onkin suomalaisten Veikkauksen ja
Raha-automaattiyhdistyksen monopolien suojelu.

Minulla ei ole mitään vastaan että Veikkauksella ja Raha-automaattiyhdistyksellä on monopoli Suomessa. Mutta globalisaatio jyrää. Ja internet on luonteensa puolesta kansainvälinen. Jos emme halua Suomeen Saudi-Arabian tai Kiinan kaltaista tiukkaa nettisensuuria vaan haluamme pysyä vapaiden länsimaiden kirjoissa keinot ovat aika vähissä. Peliriippuvuutta varten pitää vain olla valistusta ja hoitoa. Ja kotimaisia laittomuuksia vastaan meillä on käytettävissä ihan normaalit keinot: poliisi, syyttäjä, tuomioistuin.

Julkisen sanan neuvoston Hyvärisen tuore puheenvuoro kaikuu kuin hallitsevan "establishmentin" tai valtalehdistön suusta: nettikeskusteluja on kyettävä valvomaan ja tavaksi mielellään nähdään joku "toimitukselliseen moderointiin" verhottu ennakkosensuuriksi haiskahtava ratkaisu. Lisäksi noilla ratkaisumalleilla on se heikkous että suomalaisella lainsäädännöllä tms voidaan lähinnä puuttua kotimaisilla palvelimilla olevaan aineistoon. Tämä kirjoittamani blogikin sijaitsee ulkomailla. Eli niitä voisi vaivattomasti kiertää. Eli mitä järkeä on luoda joku järjestelmä josta jo alkuun tiedetään että se ei toimi.

Tai Hyvärisen toinen samaan asiaan liittyvä ehdotus että netissä saisi kirjoittaa vain omalla nimellä. Nimimerkki ei siis kelpaisi. Sekin on ehdotus jonka toteuttaminen globaalisti on aika mahdotonta. Kun se kotimaassakin olisi vaikeaa: vain henkilön sähköisellä tunnistamisella tai pankkitunnuksilla päästään riittävään varmuuteen.

Vain Saudi Arabian ja Kiinan tyylinen koko valtakunnan netin sensuuri voisi juuri ja juuri toimia. Taitaa Iranissa olla myöskin vastaavaa sensurointia. Eli kaikki maan rajan ylittävä tietoliikenne kulkisi ison sensuurin kautta. Ja siellä olisi sitten aikamoinen määrä päätoimisia sensoreja. Muistuu ihan mieleen Itä-Saksan Stasi - sielläkin oli kymmeniä tuhansia työntekijöitä ja ilmiantajia yms.

Eräs tuttavani vieraili Saudi-Arabiassa vastikään ja kertoi miten siellä virallinen nettisensuuri kyetään kiertämään käyttämällä kansainvälisissä tietoliikenneyhteyksissä satelliittien välittämää tietoliikennettä. Nettisensuuri kun siellä kykenee vain sensuroimaan liikenteen lankoja pitkin.

Olen muuten joskus joutunut asioimaan Julkisen sanan neuvoston kanssa. Valitettavasti kokemukseni ei ollut kovin myönteinen. Se toimii hyvin elegantisti myös eräänlaisena toimittajien kurituspisteenä. Jos et pysy ruodussa voit sieltä hyvin nopeasti saada näpeillesi ja opit mitkä ovat sellaisia poliittisesti korrekteja asioita joista saa kirjoittaa. Tavallinen kansalainen on vain pieni pelinappula niissä asioissa. En väitä että näin JSN:n osalta kaikissa asioissa olisi mutta liian usein kuitenkin.

Ja ikävintä on ettei Julkisen sanan neuvoston VÄÄRÄSTÄ päätöksestä voi valittaa mihinkään eteenpäin. Eikä se itse enää ota takaisin käsittelyyn kerran ratkaisemaansa asiaa. Siinä olisi Hyväriselle oman pesän puhdistamista.

Kuten eräät tuttavani ovat nimittäneetkin: lehdistö on nykyään vallan säyseä sylikoira, ei enää mikään vahtikoira. Ja siinä sylikoiran tehtävässä sitä auttaa Hyvärisen johtama Julkisen sanan neuvosto.

8.11.2008

Hoidon maksajalla on merkitystä

En malttanut olla kopioimasta tänne puheenvuoroa jonka kirjoitin vihreän ex-kansanedustaja Osmo Soininvaaran blogikirjoitukseen "Hoidon maksajalla on väliä". Soininvaaran kirjoitukseen on linkki tässä.

Eli kommenttini seuraa tässä. Tein siihen muutaman täydennyksen kun kopioin tänne. Alkuperäinen lienee tuolla Soininvaaran palstalla:

Jos kansalainen Osmo Soininvaara tarvitsee palvelua julkisesta terveydenhuollosta hän sen myös todennäköisesti saa. Nopeasti ja laadukkaana. Ja varmaan vielä kymmeniä vuosia eteenpäin. Ja jos ei jostain syystä heti saisi osaisi kyllä varmaan valistuneena kansalaisena vaatia itselleen kuuluvat oikeudet.

Sen sijaan kansalainen Eetu Tavis rajataan helposti ulkopuolelle. Valitettavan usein terveyskeskus ei vaivaudu ohjaamaan erikoislääkärille tai ei viitsi tehdä riittäviä tutkimuksia. Ja jos kansalainen on tyhmän luottavainen asiantuntijoihin voi asianmukainen hoito jäädä saamatta.

Priorisointi onkin sitten mielenkiintoista. Olen seurannut vierestä miten 56 vuotiaan epilepsian takia eläkkeellä olevan kohdalla sairaalalääkäri pyytää suorastaan käsittämättömällä innolla lähiomaiselta (soittaa lähiomaiselle klo 2 yöllä hotelliin ja pyytää lähes tunnin ajan lupaa!) lupaa jättää elvyttämättä, jos sattuisi sellainen tilanne tulemaan tehohoidossa, kun n 40 v ikäisen lääkärin arvion mukaan hänen elämänsä ei enää ollut riittävän laadukasta (siis jo ennen sairaalahoitoon tuloakin!). Ai niin tässä tapauksessa potilas oli pienehköllä hoidolla jo seuraavana päivänä lähes kävelykunnossa. Siirrettiin elpymisen jälleen "tapettavaksi halvempaan" kaupungin omistamassa sairaalaan.

Tällaisesta tehdään aina pieni merkintä DNR (lyhennys sanoista Don Not Resuscitate - älä elvytä) potilaan papereihin koko hoitohenkilökunnalle tiedoksi. Tai kun lääkäri möläyttelee tuntemalleni 70 vuotiaalle syöpähoitoja saavalle potilaalle: "johan te olette elänyt ihan riittävästi". Mainittakoon että 3-4 kk tuon hetken jälkeen syöpä diagnostisoitiin toisen lääkärin toimesta selätetyksi.

Amerikanjuutalainen väitellyt tohtori-vävypoikani on muotoillut aika mielenkiintoisesti juutalais-filosofisen näkemyksen omalle kohdalleen: hänen henkensä eteen on sairastapauksessa tehtävä kaikki mahdollinen. Sillä jos noita rajoja aletaan asettamaan niin kun kerran on alettu asettamaan rajoja niin rajan siirtäminen asteittain on enää vain pikku juttu ja ollaan hyvin nopeasti tilanteessa joka muistuttaa 30-luvun Saksaa.

Avainsanat tuossa ovat tietenkin mitä tarkoitetaan ilmaisulla "kaikki mahdollinen". Siinähän se on. Vävypoikani tarkoittaa "kaikki lääketieteellisesti mahdollinen" mutta meidän julkisessa terveydenhuollossahan tuollainen tarkoittaa "kaikki taloudellisesti mahdollinen" ja sitten tuota taloudellisuusrajaa rukataan tietenkin "säästöjen" varjolla koko ajan alaspäin.

Käyttöön on putkahtanutkin eikä mielenkiintoisia eufemismeja: rahaa säästää "huonoa" hoitoa nimitetään perushoidoksi. Uusi perustuslakimmekin turvaa käsittääkseni sellaisen hoidon kaikille.

Ja sitten on erikseen ns tehostettu hoito. Sen piiriin pääsevät sitten työikäiset ja "hyödylliset" kansalaiset. Hyödyllisyyden kriteeri voi sitten olla myös yhteiskunnallinen asema. Ja tehostettua hoitoa saa usein myös jos todella osaa sitä itse vaatia tai vakavasti sairaan omainen osaa sitä riittävän ponnekkaasti vaatia. Näissä tapauksissa on usein kyse terveydenhoitohenkilökunnan varovaisuudesta - kun esimerkiksi eutanasia ei ole vielä virallisesti sallittua eivät oikein uskalla olla antamatta hoitoa jälkiseurausten pelosta jos vaatimuksia esittää riittävänponteva omainen.

Hoitotakuu-käytäntöhän voi tarjota tämän kaltaisissakin tapauksia lääkärin päätöksiä helpottavia reunaehtoja mitä tapauksia ei tarvitsekaan hoitaa.

Näkemykseni on aika kyyninen mutta se perustuu tositapaushavaintoihin joihin olen törmännyt lähi- ja tuttavapiirissäni.

Lisäksi olen tehnyt yllättävän havainnon, että esimerkiksi eutanasiaa tuntuvat eniten kannattavan niukkojen budjettiensa kanssa kamppailevat terveydenhuollon ammattilaiset. Juutalaisen vävypoikani mukaan eutanasia-myönteisyys on protestanttisten maiden ilmiö. Vahvasti katolisissa maissa kannatus on todella vähäistä (tai muuten vain hävettävänä pysyy piilossa).

Kirjoituksen otsikko oli "Hoidon maksajalla on merkitystä". Tässä tapauksessa siinä ilmeisesti oli pientä kaksimielisyyttä. Kas kun julkispuolen hoitojen maksajaksi voidaan tulkita yhteiskunta mutta jos mennään oikein alkujuurille niin kyllä se maksaja on aina viime kädessä veronmaksaja-kansalainen.

6.11.2008

Senaattori Obamasta Yhdysvaltain uusi presidentti

Niin siinä sitten kävi että Obamasta tuli Yhdysvaltain uusi presidentti. Täältä kaukaa katsottuna jotenkin tämä Obama tuntui sympaattisemmalta vaihtoehdolta. Mutta mistä me tiedämme miten asia todellisuudessa on. Minun uskoni suomalaisen median välittämän maailmankuvan totuudellisuuten on aika heikko. Jolleivat toimittajat ole ammattitaidoiltaan vain välttäviä he saattavat silti olla kansainvälisten uutistoimistojen tarjonnan armoilla.

Pitäisi seurata monien eri Euroopan maiden laatulehtiä jotta niiden kaikkien avulla saisi jonkinlaisen kuvan asioista ja saisiko sittenkään. Kirjoitinkin joskus että Kekkosen ja Neuvostoliiton aikaan kaikkein asiallisimmat ulkomaanuutiset sekä idästä että lännestä sai lukea ruotsinkielisestä Hufvudstadsbladetista.

Seuraan jonkin verran Yhdysvaltain korruptio yms ilmiöitä Judicial Watch nimisen järjestön nettisivuilta. Kyllä siellä alkaa olla jo Obamankin taustoista aika yllättäviä juttuja.

Toinen mielenkiintoinen eurooppalaisia kansalaisoikeuksia ja -vapauksia tarkasteleva nettisivusto on Statewatch nimisellä järjestöllä.

Kannattaa käydä vilkaisemassa molempia. Ne avartavat molemmat kummasti maailmankuvaa ;)

5.11.2008

Oikeusministerin erottava

Kyllä minäkin alan vähitellen olla samaa mieltä kuin moni muu, että oikeusministeri Braxin olisi syytä erota sähköisen äänestämisen sotkujen vuoksi.

Täällä on eroamista vaativa adressi allekirjoitettavissa. Levittäkää sanaa.

31.10.2008

Maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuus keskustelu

Näyttää siltä että melkoiseen ampiaispesään on perussuomalaisten vaalivoitto sohaissut.

Olen lueskellut Jussi Halla-ahon Scripta blogia. Kun lukee kirjoituksia huomaa että Halla-aho on väitellyt tohtori ja tiedemies. Argumentaatio on sen verran loogista ja perusteellista.

Kun katselin A-Talk lähetystä 30.10.2008 jäi kyllä mietityttämään minkälainen on keskustelun taso. Ja sääliksi kävi toimittajaa ja haastateltua maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia. Astrid Thors puhui pelkästään työperäisestä maahanmuutosta ja unohti kokonaan sanallakaan mainita mitään erilaisista muista maahan tulleista milloin lapsiturvapaikanhakijat, milloin kerjäläiset yms.

Ja kyllä Humanisti-lehden päätoimittajakin vaikutti aika avuttomalta kun piti viitata jopa Halla-ahon ampumaharrastukseen kuin sillä olisi itse asian kanssa jotain tekemistä.

Eikä Suomen Sisu nimistäkin järjestöä edustaneet mitenkään kovin taitavasti kantojaan puolustelleet. Paremmin he kuitenkin esiintyivät kuin lähes aggressiivisesti esiintyneet toimittaja ja Humanisti-lehden päätoimittaja Niemelä.

Maahanmuuttajia ja Keskustapuolueen nuoria edustanut Abdirahim Hussein vaikutti eniten kohtuullisen kiihkottomalta sekä taitavalta keskustelijalta. Hän kyllä edusti kunnialla myös omaa maahanmuuttajataustaryhmäänsä.

Ei ihme että Halla-aho onkin eilen kirjoittanut ohjelmasta sekä blogissaan että lähettänyt anteeksipyyntövaatimuksensa myös Yleisradiolle. Suomi24 keskusteluissa on harvoin mitään älyllisesti kovin vakuuttavaa mutta tässä on yksi asiaan liittyvä hyvä puheenvuoro.

Sinänsä kun katselin Suomen Sisu nimisen järjestön nettisivuja niin joudun kyllä hiukan kavahtamaan esimerkiksi tällaista Googlen hakukoneella löytyvää tekstiä:

Suomen Sisu

Vastustaa kansojen sekoittamista luonnottomalla tavalla keskenään.
www.suomensisu.org/ - 29k - Välimuistissa - Samankaltaisia sivuja


Kyllä minullakin valitettavasti tulee mieleen tuosta sanonnasta Hitlerin Saksan arjalaiset rotuopit. Eiliset Suomen Sisun keskustelijat väittivät tuon tekstin tulleen poistetuksi nettisivuilta mutta kyllä Google tuon vielä tänään antoi hakutuloksissa vaikka sitä ei suoraan nettisivuilta ollutkaan luettavissa ilmeisesti enää.

Luen tri Halla-ahon hyvin argumentoituja kirjoituksia mielenkiinnolla. Hänen minun mielestäni asiallisista kirjoituksista ei tuollaisia rodunjalostus ajatuksia löydy.

Mutta Suomen Sisun mahdollisia rodunjalostusajatuksia vierastan jos nyt tuolla ilmaisulla "kansojen sekoittamisesta" jotain sellaista yritetään ajaa takaa.

Mutta hyvä että asioista aletaan keskustella niiden oikeilla nimityksillä. Kyllä se on perussuomalaisten ison vaalivoiton ansioita. Onneksi Perussuomalaiset puolue ei sittenkään ole ihan sama kuin Suomen Sisu niminen järjestö. Vaikka avoin keskustelu näyttää vastenmieliseltä maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuusmyönteisille vaikuttajatahoille niin hyvä että asioista aletaan keskustella ja ihan niiden oikeilla nimillä. Ja mielellään myös viileän analyyttisesti myös eri mieltä olevia kuunnellen. Näyttää vain erilaiset rasismi- tai ksenofobia-poltinmerkkileimakirveet olevan tunnekuohuissa älyllisintä mihin maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuusmyönteiset tällä hetkellä kykenevät. Ja media tuntuu aika kritiikittömästi myötäilevän.

Vihreiden Osmo Soininvaara heräsi kuitenkin heti vaalien jälkeen ja hänen blogissaan on sentään älyllisiä kirjoituksia maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuusasiasta.

A-Talkista jäi aika ikävä maku suuhun kun sitä mediakriittisesti tarkasteli. Toivoisi asiaohjelmilta ja toimittajilta korkeampaa tasoa. Aivan liian selvästi näki heti alussa toimittajan valmiiksi ottaman ennakkoasenteen. Sen sijaan että olisi todella yrittänyt analyyttisesti käsitellä aihepiiriä tuli enemmän mieleen että tässä oli kyse julkisesta mestauksesta eikä mistään asiaohjelmasta.

29.10.2008

Perussuomalaiset kuppasivat ääniä?

Tuossa kuulin juuri sivukorvalla uusintana (eilistä?) Ajankohtaista kakkosta (keskiviikkona 29.10.2008 klo 14:25 alkaen).

Korviini jäi soimaan toimittajan sanomana miten perussuomalaiset kuppasivat ääniä joltakin toiselta puolueelta. Olen minä aina ymmärtänyt että huonot toimittajat helposti paljastavat omat anti- ja sympatiansa mutta yleensä olen tottunut luottamaan Ajankohtaisen kakkosen toimittajien ammattitaitoon.

Mutta kyllä tuollainen nimitys on loukkaava riman alitus. Mitähän olisi tapahtunut jos olisivat sanoneet Kataisen kupanneen ääniä Urpilaiselta?

27.10.2008

Kunnallisvaalit meni

Kunnallisvaalit meni. Ei tuossa mitään kovin hätkähdyttävää ollut. Tulokset olivat kai aika ennakko-odotusten näköiset. En ihmettele ollenkaan kokoomuksen voittoa. Valtionvarainministeri Katainen on ollut kaikissa vaaliväittelyissä sympaattisen oloinen ja vaikuttanut kaikin puolin luontevalta. Demarien puheenjohtaja Urpilainen on ainakin minun mielestä vaikuttanut toki kovin yritteliäältä mutta ei oikein vakuuttavalta. Urpilaisen nostattamat puheenvuorot joilla on yrittänyt profiloitua vaikuttavat kielteisiltä ja kovin keinotekoisilta.

Median suhtautuminen perussuomalaisiin on hiukan huvittanut. On puhuttu kuin kyse olisi pelkästään Soinin puolueesta ja kaikki valituiksi tulleet olisivat pärjänneet ainoastaan Soinin peesissä. Ihan yhtä idioottimaista kuin jos kokoomuksen menestys olisi pelkästään kirjattu Kataisen ansioksi. Molemmat herrat ovat taitavia esiintymään ja jämäköitä puolueensa puheenjohtajia eli ei heidän merkitystään tietenkään pidä vähätelläkään.

Kun olen minäkin kirjoittanut 'Kirkkovene valtuustoon' projektista niin hiukan ihmetyttää ettei missään tilastoissa ainakaan vielä ole näkynyt tyhjiä ääniä.

No, saapas nähdä muuttuuko mikään.

25.10.2008

Vanhusten hoito psyykelääkkeillä

Jos Suomessa jotain laatulehtiä on niin kyllä siihen joukkoon kuuluu Suomen Kuvalehti. Sen todellisuus on ehkä hiukan erilainen kuin jonkun Hymy-lehden tms. Voisi jopa kuvata ehkä snobistisen elitistiseksikin. Kyllä Suomen Kuvalehdellä on jonkinlainen poliittisen korrektiuden seulakin. Voi olla (tai itse asiassa tiedän!) ettei siellä julkaista omien lukijoiden maailmankuvaa liikaa romahduttavia juttuja. Ne on siis parasta lukea edelleen vaikkapa Hymy tai Alibi lehdistä.

Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä nro 43 24.10.2008 oli kirjoitus otsikolla 'Suomi on psykoosilääkkeiden kärkimaa'. Artikkelissa sivuttiin hiukan vanhusten hoitoakin hoitolaitoksissa vaikka asiasta kuultu asiantuntija psykiatrian professori Raimo K. R. Salokangas kiistikin asian. Muistelen vain että eräs toinen professori, naispuolinen jonka nimeä en muista, mutta oli kuitenkin yliopistotasoinen vanhustenhoidon asiantuntija julkisuudessa kertoi, että hänestä on häpeällistä miten paljon vanhuksia henkilöstön säästöistä johtuvan vähyyden vuoksi nukutetaan kemiallisesti jo heti alkuillasta jotta helpotetaan ilta- ja yövuorojen toimintaa.

Olen itsekin seurannut muutaman vanhuksen kohdalla tuollaista ja kyllä se vaikuttaa aika yleiseltä hoitokäytännöltä.

Olisi mielenkiintoista jos tuollaiset vertailututkimukset myös taustoittaisivat tietoja missä lääkkeitä käytetään ja missä erot eri pohjoismaiden välillä ovat.

Ero esimerkiksi nimikkeen 'keskushermostoon vaikuttavat rauhoittavat lääkkeet' alla oli huomattava Tanskan ja Suomen välillä. Suomessa noita lääkkeitä käytettiin jopa kaksinkertainen määrä Tanskaan verrattuna. Tähän rinnalle pitäisi laittaa ihmeteltäväksi vertailutiedoksi myös radikaali ero Suomen ja Tanskan vanhustenhoidossa. Suomessa vanhusten laitoshoito on laajaa kun sen sijaan Tanskassa pyritään niin pitkälle kuin mahdollista turvaaman vanhusten kotona asuminen.

Vaikka asia on mielestäni erittäin vakava voi silti hiukan huumorin pilke silmäkulmassa muistaa eräs anekdootti tilastoista, kausaalisuhteesta ja korrelaatiosta ja joka sekin liittyy Tanskanmaahan. Sattui joskus takavuosina tilastoista ilmenevän että haikaroita oli Tanskassa eräänä vuonna ollut tavallista enemmän ja myös lasten syntyvyys oli sinä vuonna hyvin korkea. Minkä johtopäätöksen sinä vedät tuosta yhteydestä?

Vanhin tyttäreni kertoi eräässä yhteydessä kun keskustelimme eutanasiasta havaintonaan, että eutanasia on huomattavasti enemmän protestanttisten maiden agendalla kuin katolisten. Vaikka Tanska ei olekaan katolinen maa niin kyllä minustakin tuntuu että katolisissa maissa on edelleen elämän kunnioitus, vanhuus, perheen ja suvun merkitys suurempi kuin meillä jossa kaikki on ulkoistettu hyvinvointivaltion hoidettaviksi jättiläismäisissä laitoksissa. Järkyttävä esimerkki on Tampereen Koukkuniemen vanhainkoti, jossa on melkein 1000 paikkaa, joista vaähän yli 100 sairaalapaikkaa. Ja jossa muutama vuosi sitten hoitajien vähyyden vuoksi jouduttiin määräämään Tampereen kaupunki palkkaamaan lisää henkilökuntaa. Tuon kokoinen laitos on jo ihan järkyttävä vastakohta kotihoidolle. Kai tuollaiseen kokoon on hurahduttu jonkun suuruuden ekonomia-mantran lumouksissa. Olisi muuten mielenkiintoista saada tuollaisen "vanhustenhoitosiilon" vertailukelpoiset tilastot käytetyistä psyykelääkkeistä. Lisäsin tuon sanan 'vertailukelpoiset' koska voi toki olla että laitoksissa on huonompikuntoista väkeä kuin kotihoidossa. Eli tutkimuksen pitäisi ottaa huomioon tuollaisetkin mahdolliset taustamuuttujat.

Minun käsitykseni on MUTU:a mutta en ole yksi käsityksieni kanssa.

Järkyttävä dokumentti

Tulipa lauantaina katsottua televisiosta ykköskanavalta dokumentti 'Elämää Manhattanin alla'. Siinä kerrottiin New Yorkin maanalaisissa tunneleissa ja hylätyillä metroasemilla elävistä ihmisistä. Olosuhteet olivat järkyttävät. Aina moni noista ihmisistä kuitenkin paljasti että heidän ehkä ainoa ja suurin toiveensa oli että olisi oma koti - vaikkapa vain yksi huone. Eli kyllä heillä oli haaveita.

Selvästi ohjelmassa ei käsitelty kuinka monella oli huumeongelmia mutta ilmeisesti aika monella. Joidenkin kohdalla heroiinin käyttö todettiin. Asian selvempi käsittely samassa yhteydessä olisi ollut valaisevaa. Ohjelmassa kerrottiin että New Yorkin nollatoleranssi-pormestari Giuliani siivosi näitä maanalaisia asuinpaikkoja samalla innokkuudella kuin tavallista rikollisuutta. Mutta ohjelmassa ei kuitenknaa kerrottu oliko Giulianilla jotain positiivisia toimia näiden ihmisten paremmille asuinoloille.

En ryhdy teologisiin keskusteluihin asiasta mutta tällaiset asiat pitävät minut edelleen pois minkään uskonnon piiristä. Jos tuollainen on mahdollista tai sallittua niin ainakaan minun uskokäsitykseeni se ei mahtuisi. Tuli vain taas mieleeni tästä kun oman kodin lämmössä ja rauhassa vietin kiitollisena lauantai-iltapäivää.

19.10.2008

Sunnuntai-iltapäivän opetuselokuva

Tulipa sunnuntaina iltapäivällä mielenkiintoinen elokuva. Nimitän tässä sitä opetuselokuvaksi vaikka se ihan fiktiota onkin. Eli Oliver Stonen ohjaama Wall Street - rahan ja vallan katu. Mutta hyvin oli opettavainen.

Nyt kun koko länsimaailman pankkijärjestelmä on koukannut syvältä oli tuossa elokuvassa nähtävissä miten rahalla ja ahneudella tehdään rahaa. Olen viimeisen kuukauden aikana kuullut useamman kerrankin siteerattavan elokuvan toista päähahmoa Gordon Gekkoa, jota taitavasti näytteli Michael Douglas. Miten ahneus on terveen kapitalismin tärkeä rakennusaine ja kulmakivi. Jalostetaan yrityksiä kaikenlaisella keplottelulla. Usein näillä teoilla ei todella ole mitään tekemistä niiden yritysten ydinbisneksen kanssa. Vaan niiden arvoa ryhdytään nostamaan erilaisilla tempuilla ja sitten pilkotaan palasiksi ja myydään osina niin saadaan parempi ja nopeampi tuotto sijoituksille kuin jos odotettaisiin yrityksen tekevän sitä voittoa omalla ydinbisneksellään.

Islantilaiset keinottelija-sijoittajathan ilmeisesti yrittivät sitä meillä sekä Elisan että Finnairin kanssa mutta kumpikaan ei tainnut onnistua valtauspyrkimyksissään. Ja nythän se islantilaisten kupla puhkesikin.

Kirjoitan käyttäen ilmaisuja keplottelu ja keinottelu. Ihan laillista puuhaahan se on ja tarjolla on isoja voittoja ellei sitten isoja häviöitäkin.

Raimo Ilaskivi varoitti joskus aikoinaan menosta jossa pyöritellään vain erilaista keinottelukuplaa ja varsinainen lisäarvoa tuottava tuotanto onkin enää ihan sivuasia.

Ai niin. Aika hassua miten tuo käsite ja sana lisäarvo on tullut yritysmaailmaan vaikka se lienee alun perin Karl Marxilta ;)

16.10.2008

Turvapaikanhakijalapset

Kuuntelin aika järkyttyneenä uutisia miten Afganistanista, Iranista ja Somaliasta tulee ennätysmäinen määrä lapsia Suomeen turvapaikanhakijoina. Miten se on ylipäänsä mahdollista? Ja mitä tässä tarkoitetaan käsitteellä lapsi? Jotenkin ymmärsin että voittopuolisesti oli kyse pojista (vai peräti miehen näköisistä nuorista miehistä!) tyttöjen sijasta. Ja jo uutisissa ihan avoimesti todettiin että kyse on vain jonkinlaisesta keihäänkärjestä ja kohta mukana tulee perheenyhdistämissäännösten perusteella sitten loppukin perhe.

Pitäisikö meidän ihan "aikuisten oikeasti" katsoa peiliin miksi meille ryntää romanialaisia kerjäläisiä ja turvapaikanhakijoina lapsia? Miksi ja miten näistä kaukaisista ja lämpimistä maista lähetetään lapsia tänne kylmään äärimmäiseen pohjoiseen kolkkaan? Lentoliput Suomeen ovat kalliit joten ihan köyhiä eivät tätä voi tehdä ja jos lapsista on kyse vaativat lentoyhtiöt tarkat matkustusasiakirjat jossa on tiedot lähettävistä aikuisista ja vastaanottavista aikuisista täällä Suomessa jotta ylipäänsä ottavat lapsia kuljettaakseen.

Miksi näitä lapsia ei lähetetä kodeistaan keski- tai etelä-Eurooppaan? Ei tämä maa voi olla niin houkutteleva. Enkä usko että tuolla jossain kaukana koko Suomea edes tunnetaan näiden tänne tulevien ihmisten toimesta. Tämä on häikäilemätöntä ihmiskauppaa jossa rahastetaan köyhiä ja tietämättömiä. Rahastajat kyllä tietävät miten tämä koko homma hoidetaan.

Kyllä me saadaan tänne ihan oikeitakin pakolaisia maailman eri pakolaisleireiltä. Tämän humanitaarisen maahanmuuton monikulttuurisuus ja rikastuttava vaikutus on ihan hölynpölyä. On ihan erilaista jos saisimmekin todella kipeästi kaipaamamme ammattitaitoista henkilöstöä. Enkä tässä tarkoita tässä filippiiniläisiä sairaanhoitajia. Kun tietää että he lähtevät jättäen pariksi vuodeksi taakseen lapsensa ja muun perheensä pidän asiaa itse asiassa aika häikäilemättömänä kehitysmaan väestön riistona. Nykyajan orjakauppana.

Minusta suomalaisten viranomaisten tehtävä olisi kansainvälisellä yhteistyöllä saada tällainen ihmiskauppa loppumaan niin pian kuin mahdollista eikä sinisilmäisesti hyssyttää tyyliin suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus on kaunista ja rikkaus meille.

Minusta tämä tuntuu ihan järkyttävältä miten tässä käytetään hyväksi mm lähettäjämaista lapsia ja sitten meidän suomalaisia hyväntahtoisia hölmöjä.

Abortti

Olen taas lukenut erilaisia mietelmiä elämän ja kuoleman kysymyksistä ja sen suhteesta meidän terveydenhoitojärjestelmään.

Tänään hätkähdytti erään 38 vuotiaan odottavan äidin mietteet kun oli käynyt 13. raskausviikolla ultraäänikuvassa.

Tämä lause hätkähdytti (lihavoinnit minun): "Koska Peppi on vanha synnyttäjä yhteiskunta pitää huolta siitä, että Peppi saa parhaan mahdollisen tiedon vauvan tilasta ja mahdollisesta vammaisuudesta. Yhteiskunnalle on tärkeää, että kalliita tuottamattomia vammaisvauvoja syntyy mahdollisimman vähän."

Lukekaa itse äidin mietteet.

En ole abortin kannattaja. Mutta en myöskään ihan totaalivastustaja. Viiden terveenä syntyneen lapsen isänä olisi helppo hurskastella aborttia vastaan. Mutta jouduin miettimään mitenkähän sitä itse olisin suhtautunut jos olisi ollut etukäteen ennakoitavissa mahdollisesti vammautunut vauva. Ihan kai 100% tarkkoja nuo seulonnat eivät ole mutta kuka vanhempi haluaa ottaa mitään riskiä jos tiede tarjoaa nykyään tuollaiset seulontamahdollisuudet. Ja terveydenhoitojärjestelmä ratkaisuksi abortin.

Niin se eugeniikka on meillekin ujuttautunut. Ihan sivistyneen hyväksyttävällä tavalla.

Mutta miten pitkä askel tästä on Ruotsin nyt jo tuomittuihin tapauksiin. Professori Jukka Kemppinen on blogissaan kertonut niistä otsikolla "Ruotsalainen rotu". Sivutaan siinä Suomeakin ja tässä vähän lisää.

Mutta kyllä minä yksittäistä äitiä ymmärrän joka pienellä ympäristön painostuksella tekee odotetun aborttiratkaisun. En tuomitse. Jos olisin nainen ja samanlaisessa tilanteessa niin saattaisin tehdä sellaisen päätöksen.

On tämä tavallaan aika kauheaa mitä mahdollisuuksia tiede tarjoaa jo nyt. Ja montako askelta tästä olisi natsi-Saksan tapahtumiin? Pahoin pelkään että vähemmän kuin uskommekaan.

15.10.2008

Kävin äänestämässä tietokoneella

Päätin tänään käydä ennakkoäänestämässä. Kaunaisissa oli postitoimistossa peräti kaksi kaistaa. Perinteinen äänestys ja koneellinen äänestys. No tottahan toki minun piti koneellista äänestystä testata.

Annoin henkilöllisyystodistukseni, virkailija näpytteli jotain koneelleen ja antoi minulle pankkikortin näköisen sirulla varustetun äänestyslätkän. Ja sitten särmin taakse äänestystietokoneelle. Lätkä sisään äänestyskoneen luukusta ja sitten painelit valitsemasi ehdokkaan numerot kosketusnäytöltä. Ja sitten hyväksy. Oli siinä vaihtoehtona tyhjäkin. Mutta mitään Aku Ankkaa ei voinut syöttää eikä piirtää "kirkkovenettä". Hyväksyttyäsi valintasi kone kuittasi sinun äänestäneen.

Sirukortti palautettiin äänestyskopin ulkopuolella olevaan pahvilaatikkoon uusiokäyttöä varten.

Hiukan liian helppoa. Muutama sekunti ja ohi. Ja voit vain luottaa.

Aikaisemmassa käsiäänestyksessä joka on toki valittavissa ainakin nyt vielä on jotenkin äänestys näkyvämpää. Kirjoitat numeron äänestyslippuun. Viet sen virkailijalle joka sen leimaa. Ja pudotat sen sinetöityyn uurnaan. Sinä näet itse mitä siinä tapahtuu ja kaikki prosessin vaiheet ovat sillä tavoin läpinäkyviä että jokainen voi omalta osaltaan valvoa että kaikki menee kuten pitää. Eikä mikään asia ole pelkän luottamuksen vallassa vaan aina on useita ihmisiä turvaamassa prosessin lainmukaisuuden.

Mietin sitäkin, että eihän nuo vaalivirkailijat voi itsekään havaita yhtään mitään. Hekin joutuvat vain luottamaan heidän eteensä työnnettyihin laitteisiin ja niiden sisälle leivottuihin ohjelmiin.

TV-uutisten mukaan Kauniaisissa olikin jo aamulla toinen koneista ollut toimimaton kun sen kello oli väärässä ajassa. Mutta oli se nopeasti saatu kuntoon.

Tarkistin vielä että saisiko muiden kuntien äänestäjät osallistua tähän ennakko-koneäänestykseen. Ei saanut. Ajattelin että olisi saaneet muutkin kokeilla. Vain niiden kolmen koekunnan (Karkkila, Kauniainen ja Vihti) äänestäjät saavat käyttää noita tietokoneäänestyslaitteita. Vieraspaikkakuntalaiset ennakkoäänestäjät olisivat saaneet äänestää vain manuaalisella rinnakkaislinjalla.

Ei oikein koneäänestäminen vakuuttanut minua. Etenkin kun en vieläkään ymmärrä mikä on se hyöty mitä me tästä äänestyksen koneellistamisesta saamme? Suuri se ei ainakaan ole. Suurimman hyödyn taitaa korjata potista ohjelmistot ja laitteet toimittava yritys.

11.10.2008

Syrjinnästä

Uudessa Suomen Kuvalehdessä nro 41 10.10.2008 oli Susanna Heikkisen kolumni otsikolla Oikeutta asenteille.

Oli piristävää lukea kolumni jossa oli päätoimittaja Johanna Korhosen työsopimuksen purkamisesta jopa ehkä poliittisesti hiukan epäkorrekti mielipide. Siinä nimittäin Susannan Heikkinen puolusti työnantajan oikeutta kysellä erilaisia asioita ja valita asenteisiinsa sopiva työntekijä. Ja myös päinvastoin. Eli työntekijäkin voi haastattelun perusteella tehdä omat johtopäätöksensä työnantajasta. Ei työntekijänkään ole pakko tunkea itseään yritykseen jos esimerkiksi työpaikkahaastattelussa esitetään sopimattomia kysymyksiä.

Päätoimittaja Johanna Korhosella ei ollut Alma Median ja Lapin Kansan kanssa normaalia työsopimusta vaan erityinen johtajasopimus, jossa työsopimuksen lopettaminen on tehty tavanomaista työsopimusta helpommaksi mutta sitten vastapainona on vastaavasti muhkeammat irtisanomiskorvaukset. Ne kuuluisat kultaiset kädenpuristukset.

Syrjintähän on kielletty monesta syystä. Tässä aika kattavat tiedot.

Mielenkiintoinen oli kohta "Syrjintänä ei pidetä sellaista erilaista kohtelua, jonka perusteena on työtehtävien laatuun ja niiden suorittamiseen liittyvä todellinen ja ratkaiseva vaatimus.
(esim. työntekijältä voidaan edellyttää tiettyä uskonnollista vakaumusta niissä tapauksissa, joissa työntekijä on työssään tekemisissä vaaditun vakaumuksen kanssa tai edustaa uskonnollista vakaumusta ulospäin).
"

Lestadiolaisalueella Lapin Kansalla ja sen kirjapainolla on varmaan sadoittain ellei tuhansittain merkityksellisikin lestadiolaisia asiakkaina. Lestadiolaisille lesbous on heidän uskontonsa vastainen kauhistus. Nykyinen päätoimittaja meni vain tällaisen faktan lipsauttamaan julkisuuteen niin siitähän sitä vettä tuli myllyyn vielä lisää.

Eli laeissa kielletään käyttämästä uskontoa tai seksuaalista suuntautumista syrjintäperusteena. Mutta silti esimerkiksi kokoomukselainen lehti saa edellyttää työntekijöiltään kokoomukselaista maailmankatosmusta tai uskonnollinen lehti uskonnollista maailmankatsomusta. Ja vaikka mediassa miten on hehkutettu ettei tuollaisia kysymyksiä saa työnhakijalle esittää työpaikkahaastattelussa niin miten ne sitten selvitettäisiin. Eri asia on tietenkin puolison poliittiinen toiminta, se on sitten eri asia.

Itse olen kerran joutunut eräälle nuorehkolle naispuoliselle työnhakijalle esittämään kysymyksen mahdollisesta raskaudesta ja/tai lapsentekoaikeista. Pyysin etukäteen anteeksi sopimatonta kysymystäni ja perustelin syyn sille. Kerrottakoon se tässä. Olin eräiden sattumuksien vuoksi joutunut melkein toista vuotta hoitamaan työpaikallani kahta eri tehtävää kun erään irtisanotun erikoistaitoja omaavan henkilön tilalle ei ollut saatavissa välittömästi korvaavaa työntekijää. Eli perustelu sopimattomalle kysymykselleni oli että ainakin seuraavan vuoden haluaisin ottaa hiukan rauhallisemman työrupeaman ja keskittyä omaan päätyöhöni enkä tehdä yli-inhimillisen pitkiä työpäiviä 6-7 päivänä viikossa. Lisäsin vielä kysymykseeni, että en minä tietenkään pois potkisi jos tälle naishenkilölle sattuisi ns vahinko. Eli kerroin tässä työnhakutilanteessa ihan inhimillisesti mikä oli syynä kysymykseeni ja miksi tuollaista "syrjintää" olin ajatellut. Kaikki ymmärsivät kysymykseni, sen syyt ja vastasivat siihen asiallisesti. Inhimillisesti traagisin vastaus oli erään toteamus, että hän on ilmeisesti hedelmätön.

Ja ikärasismi sitten. Moni yli 40 v ja useimmat yli 50 v ovat siihen törmänneet. Yli vuosi sitten kirjoitin miten EU harjoittaa aivan julkisesti ikärasismia ja se on olevinaan täysin laitonta.

Ihmettelen hiukan että Suomen Kuvalehti on julkaissut oman toimittajansa näinkin "polittisesti epäkorrektin" kolumnin. Jos kyseessä ei ole pelkkä lipsahdus onnittelen lehden päätoimittajaa.

Mutta huonosti Alma Median toimitusjohtaja homman hoiti ainakin minun mielestä. Olisi odottanut taitavampaa toimintaa ja tiedottamista olihan kuitenkin toinen osapuoli viestinnän huippuammattilainen. En olisi pitänyt ollenkaan mahdottomana että olisivat kokeilleet. Eihän sitä tiedä minkälaisen menestyksen huipputaitava päätoimittaja olisi tiiminsä kanssa saanut aikaan. Ja ties vaikka lestadiolaisasenteetkin olisivat alkaneet pehmetä hyvästä esimerkistä ettei Lapin Kansasta mitään Sodoman ja Gomorran äänenkannattajaa tullutkaan. Mutta jälkiviisaus on tietenkin sitä parasta viisautta.

Jotta kukaan lukija ei erehtyisi spekuloimaan mahdollisista kielteisistä asenteistani seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan totean, että tuttava- ja ystäväpiiriini on vuosikymmenien ajan kuulunut karsimatta heterojen lisäksi iso joukko homomiehiä ja jonkin verran lesbonaisiakin.

8.10.2008

Pankkikriisi ja pankkien valvonta

Luin aika mielenkiintoisen kirjoituksen. Oikeustieteen tohtori, MBA Kari Uoti kirjoitti pankkien viranomaisvalvonnasta. Ja mies on varmasti asiantuntija.

Mielenkiintoinen oli Kari Uotin lause;
"Edellisen tuhon pääarkkitehti pääjohtaja Liikanen on ollut aika hiljaa."

Olen minäkin Liikaseen törmännyt silloin kun verohallinnon tietokonejärjestelmät totaalisesti sotkeutuivat, verotus oli sekaisin ja myöhästyi. Erkki Liikanen oli silloin valtiovarainministeri. Minä kirjoitin Liikaselle näistä sotkuista ennen kuin niistä oli mitään edes lehdistössä. Vastauksen tai kiitoskirjeen sijasta sain palkkioksi vain paluupostissa muutaman kymmenen tuhannen (markan) ennakkoveron lisäverolipun. Siinä oli koko sotkun "korjaus".

Tosin se sama summa sitten taas unohtui lopullisessa verotuksessa kokonaan verottaa kun tietokonejärjestelmät olivat edelleen ihan sotkussa. Eli ei siellä mitään ollut korjattu. Eli sikäläinen asuinkuntani kärsi pelkästään yhdestä ihmisestä jo muutaman kymmenen tuhannen markan tappiot kun kaikki kunnallisverot olivat jääneet kokonaan pois.

Samasta puolueesta tullut seuraaja valtiovarainministerinä Matti Louekoski kertoi sitten joskus julkisuudessa tuosta sotkun paljastumisen ajankohdasta ja se oli vuosi sen jälkeen kun minä olin jo Liikaselle asiasta ilmoittanut. Eli se sotku saatiin siten näyttämään paljon viattomammilta kuin mitä se oli ollut.

Heti lopullisen verotuksen valmistuttua ilmoitin kuntien mahdollisista mittavista tappioista Kuntaliitolle. Lähetin todisteetkin Kuntaliitolle kun ministerit kilvan vakuuttelivat julkisuudessa etteivät kunnat joutuneet verohallinnon tietojärjestelmävirheistä taloudellisesti kärsimään. Pyysin tosin että Kunnallisliitto käyttäisi todisteita vain äärimmäisessä hädässä koska se olisi tarkoittanut minulle useiden kymmenien tuhansien lisäveroja.

Mutta lukekaa itse tuo Kari Uotin kirjoitus.

6.10.2008

Saako lapsia painostaa harrastamaan?

Olen joutunut miettimään tätä aikoinaan omien lasteni kanssa. Ja pidin siinä mittapuuna myös omaa lapsuutta ja nuoruuttani.

Kyllä lapsia joutuu joskus patistamaan. Muta missä kulkee raja se onkin ongelmallisempaa.

Saatat joutua itse miettimään vakavasti heijastatko lasten harrastuksissa jotain omia täyttymättömiä odotuksiasi. Ja koet itsesi pettyneeksi jos lapsi ei innostu sinun pitämästäsi harrastuksesta. Ja sitten vielä taipuuko lapsi sinun painostuksesi alla vain miellyttääkseen sinua vanhempana.

Olen itse joutunut muutaman kerran miettimään tuollaisia asioita. Eräs kerta on jäänyt mieleeni kun annoin periksi. Pieni erittäin musikaalinen tyttäreni kävi viulunsoiton alkeistunneilla kansalaisopistossa. Taideaineitahan pääsivät ihan lapsetkin opiskelemaan kansalaisopistossa. Ja jopa pieni 1/4 viulukin oli opiston puolesta. Opettaja oli ulkomaalaista syntyperää ja puhui murtaen suomea. Aikuisen näkökulmasta ihan ymmärrettävää suomea ja jos ei jotain ymmärtänyt saattoi aikuinen hyvin kysyä vaikka 'anteeksi en ymmärtänyt'. Mutta pienelle lapselle tuollainenkin kielimuuri tuntui kovin pelottavalta. Tytär sanoi itku kurkussa ettei hän enää halua mennä viulutunneille kun ei hän ymmärrä mitä se opettajasetä puhuu.

En muista enää miten kovan perheriidan me kävimme vaimon kanssa lasten kasvatuksesta mutta sen muistan että riita siitä tuli kuitenkin. Olisin ollut valmis käymään opettajan kanssa keskustelemassa mutta vaimo oli sitä mieltä ettei lasta saa pakottaa jos ei halua. Itse asiassa minäkin olen ihan samaa mieltä. Mitä me aikuiset olemme pakottamaan omia lapsiamme. Tiesin kyllä vanhemmista lapsista ja omista lapsuuden kokemuksista että lapsilla joskus tuli sellaisia pieniä takapakkikausia. Ja niistä saattoi päästä yli kun vanhemmat hiukan harjoittivat painostusta. Tässä tapauksessa en arvioinut asiaa oikein ja annoin perhesovun nimissä periksi.

Tämä lapsi on jo pitkään ollut aikuinen. Kun kerran asiasta tuli keskustelua hän kertoi nyt joskus aikuisena kuitenkin harmitelleensa ettei häntä pienellä painostuksella pantu jatkamaan hyvää soittoharrastusta. Musikaalinen hän on edelleen mutta omakohtainen soittotaito jäi oppimatta. Kyllä minua harmitti mutta kuten kaikki muukin asia menneisyydessä niin ei niitä voi jälkikäteen enää muuttaa. Soittoharrastusasiassa minulla oli lapsuudesta omakohtaista kokemusta. Kun murrosiässä kuvioihin tuli vastakkainen sukupuoli niin vauhti oli niin kovaa ettei siinä enää soittoharrastuksiin ehtinyt. Tosin en tiedä olisiko siinä vaiheessa enää vanhempien patistuskaan auttanut.

Tosin ei mikään estä omaksi ilokseen opettelemasta soittotaitoa vaikka aikuisena. Lapsena vain olisi kaikki ollut omalla tavallaan niin paljon helpompaa.

Aikuisille neuvoksi: miettikää tarkkaan tuollaisessa katkotilanteessa mikä mahtaisi olla lapsen oma etu pidemmällä tähtäimellä? Joskus voi joutua vanhempana tekemään päätöksiä jotka eivät lapsesta ehkä vaikuta sillä hetkellä mukavilta mutta ehkä he sitten joskus aikuisina ymmärtävät päätöksen taustat.

Laihdutuskuurilla

Lopetettuani yli 7 v sitten tupakoinnin lihoin melkoisen nopeasti parikymmentä kiloa. Tavoite oli tärkeä eli piti lopettaa tupakointi. Eräälle lääkärille valitinkin, että onko tässä mitään järkeä että vaihtaa toisen epäterveen elämäntavan vain toiseen epäterveelliseen eli ylipainoon. Sain lievää lohdutusta lääkäriltä että ylipaino on kuitenkin pienempi paha.

Tupakoimattomuus on pitänyt. Ja niin on läskitkin ;)

Olen lueskellut kaikenlaisia diettikirjoja ja tutkinut ruokaympyröitä. Jossain vaiheessa kävin Painonvartijoissakin.

Joku kirjoittikin Painonvartijoista että sehän on elintarviketeollisuuden omistama ja sen intressit voivat siten olla ihan muualla. Niin harva ehkä tietää mutta 1978 Weight Watchers International myytiin H.J. Heinz yhtiölle. Siis tälle mm ketsuppia valmistavalle yhtiölle. Ja nyt kun Yhdysvalloissa on tulossa presidentin vaalit niin pitää muistaa että presidenttiehdokas McCainin vaimo kuuluu kyseisen firman omistajasukuun ja taitaa olla suurin omistaja edelleen.

Pitkällisten tutkiskelujen jälkeen olen kovin pettynyt. Meille annetaan ravitsemuksesta jos jonkinlaista tietoa ja paljon siitä on ilmiselvästi vanhentunutta.

Kuten eräs tuttu paljon maailmalla matkustellut hoikka naisihminen sanoikin, miten hän oli ihmetellyt Amerikassa erään tuttavaperheen ruoka- ja jääkaappeja. Kaikkialla oli vähärasvaista diettiruokaa ja koko perhe on todella lihavia.

Ruotsalainen ravintotutkija Torvald Åberg varoittaakin aspartaamilla maustetuista kevytjuomista. Ne saattavat aiheuttaa juuri vastakkaisen reaktion. Keho luulee saaneensa hiilihydraattienergiaa. Kun petos paljastuu alkaakin tehdä mieli jotain makeaa kuten esimerkiksi suklaata. Muutenkin aspartaami vaikuttaa aikamoiselta myrkyltä kun siitä lukee ja sitä näyttää nykyään olevan melkein kaikissa kevyttuotteissa. Sääli koska se on ainoa "laihdutus"-makeutusaine jonka makuaistini on hyväksynyt. Onneksi olen vähentänyt kahvin juomisen ihan minimiin.

Vähähiilihydraattiset ruokavaliot tuntuvat järkeenkäyviltä. Michel Montignacin kirjassa on selostettu selvästi villakoiran ydin ja myös selkeät syyt miksi miksi liikalihavuus ja aikuisiän diabetes ovat uusia räjähdysmäisesti leviäviä kansansairauksia kaikissa länsimaissa. Tässä myös yksi hyvä kirjoitus koskien laihdutusdebattia.

Ja arvostan suuresti ortopedi Antti Heikkilää hänen paljon vastustusta saaneesta mm ravitsemukseen liittyvästä valistustyöstään. Tässä Wikipedian juttu niin pääsee vähän kritiikkiäkin mukaan jos joku haluaa sitäkin puolta lukea.

No ei tässä liikoja pidä rehvastella. Katsotaan nyt miten tämä menee. Erilaiset maustetut 0% rasvaa jogurtit olen korvannut perisuomalaisella viilillä. Leivän syöntiä olen vähentänyt vaikka olenkin jo vuosia syönyt pääasiassa ruisleipää. Paitsi että nämä erilaiset herkulliset leipomoissa leivotut ruispalathan ovat tosiasiassa puoliksi vehnäleipää ja siksi olenkin siirtynyt 100% täysjyväruisleipään. Ei ole ehkä ihan yhtä suussa sulavaa mutta ei sen tarvitsekaan. Tuleehan syötyä vähemmän. Porkkanaakin vain raakana kun sen glykeeminen indeksi nousee huomattavasti esimerkiksi keitettäessä. Durum vehnästä tehty spagettikin on melko alhainen glykeemiseltä indeksiltään jos se keitetään vain "al dente" kuten italialaiset sanovat. Ja tuorepastat pannaan kaikki.

Ohoh. Kova urakka. Pitäkää peukkuja ;)