Olen joutunut miettimään tätä aikoinaan omien lasteni kanssa. Ja pidin siinä mittapuuna myös omaa lapsuutta ja nuoruuttani.
Kyllä lapsia joutuu joskus patistamaan. Muta missä kulkee raja se onkin ongelmallisempaa.
Saatat joutua itse miettimään vakavasti heijastatko lasten harrastuksissa jotain omia täyttymättömiä odotuksiasi. Ja koet itsesi pettyneeksi jos lapsi ei innostu sinun pitämästäsi harrastuksesta. Ja sitten vielä taipuuko lapsi sinun painostuksesi alla vain miellyttääkseen sinua vanhempana.
Olen itse joutunut muutaman kerran miettimään tuollaisia asioita. Eräs kerta on jäänyt mieleeni kun annoin periksi. Pieni erittäin musikaalinen tyttäreni kävi viulunsoiton alkeistunneilla kansalaisopistossa. Taideaineitahan pääsivät ihan lapsetkin opiskelemaan kansalaisopistossa. Ja jopa pieni 1/4 viulukin oli opiston puolesta. Opettaja oli ulkomaalaista syntyperää ja puhui murtaen suomea. Aikuisen näkökulmasta ihan ymmärrettävää suomea ja jos ei jotain ymmärtänyt saattoi aikuinen hyvin kysyä vaikka 'anteeksi en ymmärtänyt'. Mutta pienelle lapselle tuollainenkin kielimuuri tuntui kovin pelottavalta. Tytär sanoi itku kurkussa ettei hän enää halua mennä viulutunneille kun ei hän ymmärrä mitä se opettajasetä puhuu.
En muista enää miten kovan perheriidan me kävimme vaimon kanssa lasten kasvatuksesta mutta sen muistan että riita siitä tuli kuitenkin. Olisin ollut valmis käymään opettajan kanssa keskustelemassa mutta vaimo oli sitä mieltä ettei lasta saa pakottaa jos ei halua. Itse asiassa minäkin olen ihan samaa mieltä. Mitä me aikuiset olemme pakottamaan omia lapsiamme. Tiesin kyllä vanhemmista lapsista ja omista lapsuuden kokemuksista että lapsilla joskus tuli sellaisia pieniä takapakkikausia. Ja niistä saattoi päästä yli kun vanhemmat hiukan harjoittivat painostusta. Tässä tapauksessa en arvioinut asiaa oikein ja annoin perhesovun nimissä periksi.
Tämä lapsi on jo pitkään ollut aikuinen. Kun kerran asiasta tuli keskustelua hän kertoi nyt joskus aikuisena kuitenkin harmitelleensa ettei häntä pienellä painostuksella pantu jatkamaan hyvää soittoharrastusta. Musikaalinen hän on edelleen mutta omakohtainen soittotaito jäi oppimatta. Kyllä minua harmitti mutta kuten kaikki muukin asia menneisyydessä niin ei niitä voi jälkikäteen enää muuttaa. Soittoharrastusasiassa minulla oli lapsuudesta omakohtaista kokemusta. Kun murrosiässä kuvioihin tuli vastakkainen sukupuoli niin vauhti oli niin kovaa ettei siinä enää soittoharrastuksiin ehtinyt. Tosin en tiedä olisiko siinä vaiheessa enää vanhempien patistuskaan auttanut.
Tosin ei mikään estä omaksi ilokseen opettelemasta soittotaitoa vaikka aikuisena. Lapsena vain olisi kaikki ollut omalla tavallaan niin paljon helpompaa.
Aikuisille neuvoksi: miettikää tarkkaan tuollaisessa katkotilanteessa mikä mahtaisi olla lapsen oma etu pidemmällä tähtäimellä? Joskus voi joutua vanhempana tekemään päätöksiä jotka eivät lapsesta ehkä vaikuta sillä hetkellä mukavilta mutta ehkä he sitten joskus aikuisina ymmärtävät päätöksen taustat.
6.10.2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Meillä ei oo koskaan lapsia painostettu mihinkään. Ja hyvin ovat kavereita saaneet. Nytkin soittivat kyttikseltä ja sanoivat, että jäävät sinne yöks. Vastasin että ihan hyvä, ku ite en oo enää ajokunnossa ja mutsi on viel karaokessa.
VastaaPoista