Syrjinnästä

Uudessa Suomen Kuvalehdessä nro 41 10.10.2008 oli Susanna Heikkisen kolumni otsikolla Oikeutta asenteille.

Oli piristävää lukea kolumni jossa oli päätoimittaja Johanna Korhosen työsopimuksen purkamisesta jopa ehkä poliittisesti hiukan epäkorrekti mielipide. Siinä nimittäin Susannan Heikkinen puolusti työnantajan oikeutta kysellä erilaisia asioita ja valita asenteisiinsa sopiva työntekijä. Ja myös päinvastoin. Eli työntekijäkin voi haastattelun perusteella tehdä omat johtopäätöksensä työnantajasta. Ei työntekijänkään ole pakko tunkea itseään yritykseen jos esimerkiksi työpaikkahaastattelussa esitetään sopimattomia kysymyksiä.

Päätoimittaja Johanna Korhosella ei ollut Alma Median ja Lapin Kansan kanssa normaalia työsopimusta vaan erityinen johtajasopimus, jossa työsopimuksen lopettaminen on tehty tavanomaista työsopimusta helpommaksi mutta sitten vastapainona on vastaavasti muhkeammat irtisanomiskorvaukset. Ne kuuluisat kultaiset kädenpuristukset.

Syrjintähän on kielletty monesta syystä. Tässä aika kattavat tiedot.

Mielenkiintoinen oli kohta "Syrjintänä ei pidetä sellaista erilaista kohtelua, jonka perusteena on työtehtävien laatuun ja niiden suorittamiseen liittyvä todellinen ja ratkaiseva vaatimus.
(esim. työntekijältä voidaan edellyttää tiettyä uskonnollista vakaumusta niissä tapauksissa, joissa työntekijä on työssään tekemisissä vaaditun vakaumuksen kanssa tai edustaa uskonnollista vakaumusta ulospäin)."

Lestadiolaisalueella Lapin Kansalla ja sen kirjapainolla on varmaan sadoittain ellei tuhansittain merkityksellisikin lestadiolaisia asiakkaina. Lestadiolaisille lesbous on heidän uskontonsa vastainen kauhistus. Nykyinen päätoimittaja meni vain tällaisen faktan lipsauttamaan julkisuuteen niin siitähän sitä vettä tuli myllyyn vielä lisää.

Eli laeissa kielletään käyttämästä uskontoa tai seksuaalista suuntautumista syrjintäperusteena. Mutta silti esimerkiksi kokoomukselainen lehti saa edellyttää työntekijöiltään kokoomukselaista maailmankatosmusta tai uskonnollinen lehti uskonnollista maailmankatsomusta. Ja vaikka mediassa miten on hehkutettu ettei tuollaisia kysymyksiä saa työnhakijalle esittää työpaikkahaastattelussa niin miten ne sitten selvitettäisiin. Eri asia on tietenkin puolison poliittiinen toiminta, se on sitten eri asia.

Itse olen kerran joutunut eräälle nuorehkolle naispuoliselle työnhakijalle esittämään kysymyksen mahdollisesta raskaudesta ja/tai lapsentekoaikeista. Pyysin etukäteen anteeksi sopimatonta kysymystäni ja perustelin syyn sille. Kerrottakoon se tässä. Olin eräiden sattumuksien vuoksi joutunut melkein toista vuotta hoitamaan työpaikallani kahta eri tehtävää kun erään irtisanotun erikoistaitoja omaavan henkilön tilalle ei ollut saatavissa välittömästi korvaavaa työntekijää. Eli perustelu sopimattomalle kysymykselleni oli että ainakin seuraavan vuoden haluaisin ottaa hiukan rauhallisemman työrupeaman ja keskittyä omaan päätyöhöni enkä tehdä yli-inhimillisen pitkiä työpäiviä 6-7 päivänä viikossa. Lisäsin vielä kysymykseeni, että en minä tietenkään pois potkisi jos tälle naishenkilölle sattuisi ns vahinko. Eli kerroin tässä työnhakutilanteessa ihan inhimillisesti mikä oli syynä kysymykseeni ja miksi tuollaista "syrjintää" olin ajatellut. Kaikki ymmärsivät kysymykseni, sen syyt ja vastasivat siihen asiallisesti. Inhimillisesti traagisin vastaus oli erään toteamus, että hän on ilmeisesti hedelmätön.

Ja ikärasismi sitten. Moni yli 40 v ja useimmat yli 50 v ovat siihen törmänneet. Yli vuosi sitten kirjoitin miten EU harjoittaa aivan julkisesti ikärasismia ja se on olevinaan täysin laitonta.

Ihmettelen hiukan että Suomen Kuvalehti on julkaissut oman toimittajansa näinkin "polittisesti epäkorrektin" kolumnin. Jos kyseessä ei ole pelkkä lipsahdus onnittelen lehden päätoimittajaa.

Mutta huonosti Alma Median toimitusjohtaja homman hoiti ainakin minun mielestä. Olisi odottanut taitavampaa toimintaa ja tiedottamista olihan kuitenkin toinen osapuoli viestinnän huippuammattilainen. En olisi pitänyt ollenkaan mahdottomana että olisivat kokeilleet. Eihän sitä tiedä minkälaisen menestyksen huipputaitava päätoimittaja olisi tiiminsä kanssa saanut aikaan. Ja ties vaikka lestadiolaisasenteetkin olisivat alkaneet pehmetä hyvästä esimerkistä ettei Lapin Kansasta mitään Sodoman ja Gomorran äänenkannattajaa tullutkaan. Mutta jälkiviisaus on tietenkin sitä parasta viisautta.

Jotta kukaan lukija ei erehtyisi spekuloimaan mahdollisista kielteisistä asenteistani seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan totean, että tuttava- ja ystäväpiiriini on vuosikymmenien ajan kuulunut karsimatta heterojen lisäksi iso joukko homomiehiä ja jonkin verran lesbonaisiakin.