27.12.2009

Kioskikirjallisuus

Innostuin sunnuntaina katselemaan Zorro seikkailuelokuvaa. Pääosissa Antonio Banderas, Catherine Zeta-Jones ja Sir Philip Anthony Hopkins. Reipas seikkailuelokuva. Mukana hyvikset ja pahikset. Kauniit naiset ja hivenen romantiikkaa. Latinomiehiä ihaileville naisille Antonio Banderas on herkkupala ovat eräät naiset tunnustaneet minulle.

Muistan nuoruudessani ilmestyneet El Zorro lukemistot. Tässä Wikipedian tiedot Zorrosta. Jostain kumman syystä minä pidin enemmän samaan aikaan ilmestyneestä El Coyote sarjalukemistosta. Kyllä noilla näytti olevan omat vannoutuneet kannattajansa kuten tässä El Coyotella. En enää muista mikä se syy oli miksi pidin El Coyotesta enemmän mutta olin siitä erosta selvillä silloin kuin noita luin.

El Coytotesta ei ollut elokuvia mutta Zorrosta oli 50-luvulla sitä enemmän. Muistelen että ne olivat ns lapsilta kiellettyjä (siis alle 16 v ikäisiltä) mutta helsinkiläiseen elokuvateatteri Aliceen Iso Roobertinkadulla pääsi kyllä isokokoiset 11-12 vuotiaatkin.

Oikein Zorro elokuvatähtenä oli kuuluisa Douglas Fairbanks. Vähän sama juttu kuin Tarzanissa ja James Bondissa että kun aivoihin piirtyy kuva kyseisestä hahmosta on siitä mielikuvasta hyvin vaikea päästä eroon. Minulle oikea Tarzan on aina Johnny Weissmüller. Ja oikea James Bond on edelleen Sir Thomas Sean Connery vaikka Sir Roger Moorekin on ollut hyvin vakuuttava.

Pistomiekasta tuli Zorron myötä myös suosittu ase leikeissä. Siitä emme koskaan päässeet kaverien kanssa yksimielisyyteen oliko kyse floretista vai kalvasta vai meidän mielestä pistomiekalta näyttävästä säilästä. Elokuva 'Scaramouche - säilän sankari' jonka miespääosaa esitti minun mielestäni hyvin komea Stewart Granger teki minuun suuren vaikutuksen ehkä siksi että pääosan esittäjä-sankari mielestäni muistutti ulkonäöltä isääni! Siinä iässä eivät kauniit naiset vielä jääneet mieleen. Se vaihe alkoi vasta hiukan myöhemmin noin 12-13 v iässä (ja jatkuu edelleen ;)

Hyvin suosittuja olivat myös Outsiderin kirjoittamat Kalle Kustaa Korkin ja Pekka Lipposen seikkailut. Molemmat mukaansa tempaavia ja jännittäviä seikkailukertomuksia. Niitä tuli myös säännöllisesti radiosta kuunnelmina. Muistan säännöllisesti tulleeni pihalta kotiin vaikka kesken leikkien kuuntelemaan kun noita kuunnelmia tuli radiosta. Salanimi Outsider oikealta nimeltään Aarne Haapakoski on selvästi ollut aliarvostettu kirjailijana. Hyvä yhteenveto Aarne Haapakoskesta ja häne elämästään ja tuotannostaan löytyy täältä.

Noita lukemistoja usein vaihdettiin kavereiden kesken ja hyviä aarreaittoja olivat myös joidenkin antikvaaristen kirjakauppojen vaihtopörssit.

Sarjakuvat ovat sitten oma lukunsa enkä niitä käsittele tässä kirjoituksessa.

21.12.2009

Rauhallista juhla-aikaa!

Aidosti monikulttuurisessa Yhdysvalloissa sanotaan usein joulutoivotuksen sijaan Happy Holidays! Olin hämmästynyt perjantaina kun Ylen A-Zoom ajankohtaisohjelmassa toimittaja Jyrki Saarikoski toivottikin katselijoille joulutoivotuksen sijaan "Rauhallista juhla-aikaa". No näin näköjään olemme jo meillä Suomessakin astuneet askeleen aitoon amerikkalaiseen monikulttuurisuus-neutraaliuteen.

Kun viimeksi kävin Yhdysvalloissa (varmaan 5-6 v sitten) törmäsin siellä ensimmäistä kertaa afro-amerikkalaisten uudehkoon jouluvastineeseen, sadonkorjuujuhlaan Kwanzaan.

Näppärät humoristit ovatkin sitten tehneet kristittyjen, juutalaisten ja afro-amerikkalaisten juhla-ajan toivotuksesta kombinaation Happy Hanukwanzmas! Yhdistettynä kätevästi Hanukka, Christmas ja Kwanzaa juhlat.

En huomannut tänä vuonna, vuonna 2009 j.a.a. katsoa joulukorttivaihtoehdoista olisiko niihinkin jo ehtinyt tällaiset neutraalit ja poliittisesti korrektit rauhallisen juhla-ajan toivotuskortit.

Verkostomarkkinointi ja pyramidihuijaus

Olen seurannut vuosia verkostomarkkinointia. Ja kriittisesti - kun se usein, vaikkei ehkä ihanaina, muistuttaa ketjukirjeitä tai pyramidi-huijauksia. Molemmat matemaattisesti aika mahdottomia rakennelmia.

Ensimmäinen jota hiukan tarkemmin seurasin oli 1960-70 luvulla Holiday Magic niminen yritys. Sillä oli toimintaa Suomessakin ja tunsin erään miehen joka hävisi siinä leikissä melkoiset pankista lainaamansa rahat.

Seuraava johon tutustuin hiukan tarkemmin oli Golden. Siitä voin kertoa tässä muutaman tarinan.

Ensimmäisen kerran minut houkutteli Goldenin tilaisuuten eräs asiaan kovasti innostunut tuttuni. Käytyni ensimmäisessä myyntitilaisuudessa havaitsin sen muistuttavan hyvin läheisesti jotain uskonnollista herätyskokousta. Myyntitilaisuudessahan paljastui hyvin nopeasti että siellä värvätään myyjiä myyntiorganisaatioon ja heidän tärkein tehtävänsä tuntui olevan sitten vuorostaan omien alimyyjien värvääminen omaan myyntiorganisaation jne. Eli tarkoitus oli kerros kerrokselta rakentaa iso jälleenmyyjien pyramidi. Ymmärrän sen verran matematiikkaa että pelkällä päässä laskulla osasin arvioida että pari kerrosta lisää niin koko Suomen kanssa oli myymässä toisilleen Golden tuotteita.

Mutta sitä myyntitaitoa millä rikkauksia halajaville ihmisille tarjottiin tuota osallisuutta Goldenin piirimyyntiorganisaatioon oli pakko ihailla. Tunnelma näissä värväystilaisuuksissa oli intensiivinen ja ei tarvinnut olla kovinkaan paljon mielikuvitusta kun haaveissa alkoi jo välkkyä tulevat rikkaudet - niin suggesttiivista oli värväytymisen myynti. Silmiinpistävä erikoisuus värväystoiminnassa oli että kukaan värväri ei luvannut rahan tulevan helpolla vaan ainoastaan kovalla ja sinnikkäällä työllä - se oli ainakin rehellistä puhetta.

Mutta oli arveluttaviakin piirteitä. Kävin kerran myöhemminkin tuollaisessa värväystilaisuudessa - kävin ihailemassa loistavaa myyntimiestaitoa. Joka värväystilaisuudessa palkittiin joku huippumyyjä. Eräässä tilaisuudessa satuin istumaan paikalla josta kuuli mitä sivuhuoneessa tilaisuuden isännät puhuivat. Siellä tilaisuuden vetäjänä toimiva sai kysymyksen toiselta järjestäjältä miten ison palkintoshekin hän kirjoittaa. Minulle varmistui kuulemastani että palkintoshekki oli pelkkää silmälumetta jolla haluttiin vain nostattaa värväystilaisuuteen tulleiden suuria tulevaisuuden rikkauksien odotuksia koska he keskustelivat että se shekki tilaisuuden jälkeen revitään kuitenkin.

Samanlainen tarkkaan harkittu tehokeino oli hotelliravintolan pääsisäänkäynnin eteen suorastaan liikennettä häiritsevästi mitä ilmeisimmmin tahallaan jätetty uudenkarhea, musta, vastapesty ja kiillotettu Mercedes Benz jonka kojelaudalla, penkeillä ja takaikkunalla oli huolettomasti leväällään Goldenin hienoja neliväriesitteitä. Siten että jokaisen sisääntulijan oli pakko nähdä auto ja sen sisällä näkyvä Golden aineisto. Aivan kuin osoittamassa houkuttimena köyhille ja työttömille tilaisuuteen värvätyille minkälaiseen maailmaan Goldenin avulla pääsee. Taisi olla 1990-luvun alun laman jälkeinen aika jolloin Savossa työttömyys oli melkoinen korkea.

Kun Golden ryhtyi myymään Suomessa erilaisia ravintolisiä (vitamiineja ja hivenaineita yms) niin esittely- ja värväystilaisuuden juontajaksi oli tullut erittäin hyvävartaloinen amerikkalainen myyntitykki, joka tietenkin itse kertoi jo vuosia nauttineensa noita nyt myyntiin tulevia ravintolisiä. Vaikka vastaavat tuotteet olivat luontaistuoteliikkeissa tai apteekeissakin kalliita niin Goldenin olivat silti 4-5 kertaa kalliimpia.

Eräs kuriositetti Goldenin pyykinpesujauheista. Sitähän ei myyty muuta kuin näiden jälleenmyyjä-kaupustelijoiden kautta. Sen tehokkuutta mainostettiin sillä kuinka vähän sitä piti annostella koneelliseen pyykkiä ja sillä perusteltiin sen lähes 10 kertaista hintaa. Tämä Goldeniin "hurahtanut" tuttavani muisti aina mainita tuon riitoisuuden. Satuinpa kerran näkemään vierekkäin Goldenin pyykinpesuaineen pakkauksen vieressä lähikaupasta saatavan Ariel pyykinpesuaineen paketin. Kun tarkemmin katsoin annostelumittoja niin ne olivat samat molemmilla pesujauheilla. Mainitsinkin tästä tuttavalleni ja totesin, että veden kovuus/pehmeys ratkaisee sen paljonko pesuainetta oikeasti tarvitaan. Eli sitä Arieliakin voi annostella säästäväisesti pesutuloksen kärsimättä. Itse asiassa ostaessani pari vuotta sitten uuden pesukoneen sain juuri tuollaiset säästöohjeet pesukoneen myyneeltä asiantuntijayritykseltä. Varoittivat suorastaan miten ihmiset käyttävät aivan liikaa pesuaineita pyykkiä pestessään.

Houkuteltiin minua vielä myöhemminkin Goldenin värväystilaisuuksiin. Kerrankin värvääjä yritti puhua ummet ja lammet puhelimessa isosta kansainvälisestä yrityksestä mutta ei vaan maininnut nimeä. Kunnes sitten arvattuani myyntipuheista kysyinkin suoraan onko kyse Goldenista. Kas kun ei sen herätyskokousten kaltainen ilmapiiri ollut minulla enää mitään uutta.

Nyttemmin olen mielenkiinnolla seurannut pyramidihuijaukseksi arvellun Winclub/Wincapitan rikostutkintaa kaikkine kiemuroineen ja vastaavasti sitä puolustelutoimintaa jota Wincapita-"uskovaiset" tuntuvat harjoittavan. Wincapita-uskovat ovat kuin muinaiset alkemistit jotka väittivät kykenevänsä tekemään kultaa vähemmän jaloista metalleista.

Tässä Wincapita-jutussa on tietenkin mielenkiintoinen näkökohta miten pitää suhtautua alkuvaiheessa hyvässä uskossa (minä uskon että niinkin yksinkertaisia ja rahanahneita ihmisiä on olemassa) pyramidiin mukana tulleiden muhkeisiin voittoihin kun heidän voittonsa on rahoitettu myöhemmin mukaan tulleiden panoksilla. Ja millä erotetaan hyvässä uskossa voittoja tehneet varsinaisista roistoista. Vai pitäisikö noiden hyvässä uskossakin rahansa toisilta hyväuskoisilta keinotelleiden palauttaa voittonsa hävinneille?

Wincapitahan pyöri vain muutaman vuoden mutta amerikkalainen Madoff pyöritti "bisnestään" kai n 20 vuotta. Tiivis juttu Ponzi-huijauksista tässä. Ja menettiväthän Venäjälläkin Neuvostoliiton hajottua valtava ihmisjoukko vähäisetkin rahansa rikastumisen toivossa pyramidihuijauksissa.

Ihme vain että normaalisti järkevät ihmiset eivät tuota pyramidirakenteen matemaattista mielettömyyttä ymmärrä.

14.12.2009

Miksi miehille kasvaa parta?

Olen lukenut Desmond Morrisin kirjoja ja jotain muitakin evoluutiota valaisevia.

Mutta kun tuossa aamulla ajelin partahöylällä ja -vaahdolla partaa mietin taas miksi miehillä on parta. Onko sillä ollut alunperin joku hyödyllinen funktio?

On minulla ollut useita sähköparranajokoneita mutta ei ole höylän voittanutta. Aikoinaan minulla oli akkukäyttöinen versio jolla oli kiva ajella partaa autolla ajaessa.

Kun olen aika aamu-uninen niin usein lähtiessäni työasioissa Pieksämäeltä pääkaupunkiseudulle aamutuimaan joduin ajamaan parran siinä matkalla. Maantiellä ajaessa se oli täysin mahdollista käsivaihteisella autollakin. Ainahan sitä on tullut automaattivaihteisesta autosta haaveiltuakin mutta enpä ole tullut hankkineeksi. Tiedän kyllä tuttujen kokemuksesta että kun kerran opit ajamaan automaatilla et enää suostu käsivaihteiseen kuin pakosta.

Niin. Siitä parrasta. Kun minulla on viisait lukijoita niin olisi kiva kuulla onko heillä käsitystä onko tuolla paralla ollut aikojen kuluessa jotain hyödyllistä funktiota. Sitä ei tarvitse kertoa että jotkut naiset pitävät parroista ja että kyse on hiukan kuin riikinkukon pyrstösulista. Sellaisen selityksen minäkin ymmärrän.

Ai niin.Parrankasvusta vielä. Sitä olen ihmetellut että minulla on parrankasvu kovasti voimistunut vasta joskus yli 60 v iässä. Aikaisemmin karvani olivat kuin untuvaa mutta ne ovat paksuja ja kovia.

Ja vielä nostalgisia muisteloita. Muistan lapsuudesta kun istuin isän sylissä miten isän hyvinkin ajellun posken parransänki pisteli. Siihen muistoon liittyy kuitenkin jonkinlainen hyvin turvallinen tunne eikä se pistely häirinnyt vaikka äidin ja mummon posket eivät pistelleetkään.

Ja on tämä Googe aika jännä mainosväline. Kun kirjoitan tätä blogia parransängestä niin Google osaa liittää sivun kupeeseen mainoksen karvonjenpoistoyritykseltä. Todella kohdistettua mainontaa. Ei ihme jos Google kasvaa ja rikastuu.

12.12.2009

Talviautoilun ihanuuksista

Tulipa mieleen eräitä asioita kun säätiedotus lupasi kovenevaa pakkasta.

Olen aina jostain syystä pitänyt ranskalaisista autoista. Erityinen suosikkini on ollut Citroen. Rakkaus sitikkaan syttyi pikkupoikana joskus vuonna 1956 kun näin ensimmäisen uuden edellisenä vuonna esitellyn uuden DS mallin Suomessa. Lopullisesti rakkaus sinetöityi kun pääsin sellaisen kyytiin istumaan. Siinähän aivan kuin leijui kuopppienkin yli. Todellinen tulevaisuuden juttu.

Autowiki kertookin "Ranskan kielessä DS lausutaan kuten déesse, joka tarkoittaa jumalatarta" ja minun maailmassani Citroen onkin aina edustanut naista.

Tuollaista DS:ää minulla ei ole itselläni ollut. Mutta samanlaisella kaasunestejousituksella varustettu GS-malli minulla on ollut. Malli oli aika harvinainen ja joku minulta joskus kysyikin oliko Citroen hyvä auto. Minulla oli siihen vastauskin: ei se mikään hyvä auto ole mutta silti niin ihanan pehmeä.

Mutta minun piti kirjoittaa talviautoilusta. En muista oliko vuosi 1985 vai 1986. Mutta kylmä talvi oli Suomessa ja Savossa silloisella kotipaikkakunnallani oli muutaman kerran pakkasta jonkin verran yli 40 miinusastetta eli siis alle -40. Minulla ei ollut silloisessa asuintalossa auton lämmitystolppaa kun niitä ei ollut rakennettu riittävästi.

Ensimmäisenä 40 asteen pakkasaamuna olin aika skeptinen lähteekö auto käyntiin mutta päätin kuitenkin yrittää. Olihan muutamaa kuukautta aikaisemmin huoltomies öljynvaihdossa kysellyt laitetaanko synteettiset öljyt talveksi. Kauhistelin tavalliseen öljyyn verrattuna noin 4-5 kertaista hintaa mutta kun huoltomies kehui että sen jälkeen on melkein kuin kesällä ajelisi annoin periksi. Eihän tuota öljynvaihtoa ole kuin kerran talvessa jolloin lisäkustannus oli ihan siedettävä. Ja muistin hyvin aikaisempien talvien käynnistystongelmat.

Olihan noita pakkasia jo ollut sinä talvena ja 25 asteen pakkasessa auto käynnistyi vaivattomasti.

No kun lämpömittari alkoi näyttää 40 alkavaa pakkasta alkoi jännittää. Olihan kyse minunkin elämässäni varmaan ensimmäisen kerran tuollaisia lämpötiloja.

Mitä vielä. Lähdin aamun hämärässä pihaan autolle ja sehän hurahti nätisti käyntiin toisella yrittämällä. Annoin sen hetken aikaa lämmetä ennen kuin lähdin ajamaan työpaikalleni. Nyt sain nauttia sen ihailemani pehmeän kaasunestejousituksen toisesta puolesta. Jousituksen hydrauliikkaneste oli niin kohmeessa että auto oli kova kuin kivireki liikkellelähtiessä. Alussa olikin siksi ajettava hyvin hitaasti ja varovaisesti ja vältettävä kaikkia epätasaisuuksia. 10-20 asteen pakkasella tuo hydraulikka lähti muutamassa minuutissa toimimaan mutta nyt sain körötella kilometrikaupalla jousettomaalla autolla.

Saavuin kuitenkin työpaikalle ja taisi auto siihen mennessä jo saada kaasunestejousituksensakin toimimaan.

Aamukahvipöydässä oli keskutelun aihe miesten kesken mikäs muu kuin autojen aamuiset käynnistysongelmat. Monet työtoverit olivat hieman huvittuneina seuranneet minun viehtymystäni sitikoihin. Eräs uudenkarhealla isolla Volvolla ajava kollega ei ollut saanut lämpötolppassakaan ollutta Volvoaan käynnistymään sinä aamuna ja kysyikin hiukan piruillen: "et kai sinä sitikalla tullut töihin?" Voi että tunsin lievää vahingoniloa kuin sanoin, että oli minullakin käynnistysongelmia. Ei lähtenyt sitikka ensimmäisellä kerralla mutta toisella kerralla hurahti jo käyntiin. Siinä vaiheessa kuulin ettei Volvokaan lähtenyt vaikka oli peräti lämpötolpassa ollut.

Synteettiset öljyt olivat siihen aikaan vielä aika harvinaisia. Siinä yhteydessä jouduin kyllä myöntämään että tuskin olisi minunkaan auto käynnistynyt ellen olisi edellisessä huollossa vaihdattanut synteettiset öljyt ensimmäistä kertaa.

Sen jälkeen olen säännöllisesti käyttänyt synteettisiä moottoriöljyjä.

Minulla on jo vuosia ollut suuri onni ja etuoikeus voida ajaa lämpimästä autotallista työpaikan lämpimään autohalliin. Mutta synteettisista mööttöriöljyistä en tuon talvikokemuksen jälkeen ole luopunut. Ainahan sitä joutuu joskus jossain käydessään pitämääm auto kylmässä ulkona pidempäänkin.

Pitää vielä tuosta Citroenin DS mallista kertoa, että olisin saanut kerran eräältä harrastajalta ostaa kauniisti entisöidyn ja loistokunnossa olevan yksilön melkoisen edullisesti kun halusi sen siirtyvän "hyvään sitikka-perheeseen" - tarvitsi raja´haa aviuoeronsa johdosta. Onneksi vaimoni esti. Hän oli saanut tarpeekseen niistä "ilmapalloautoista" kun ei niillä ollut edes asiantuntevaa huoltoa paikkakunnallamme. Onneksi minullakin järki voitti ettei iäkkään klassikon ostaminen käyttöautoksi olisi ollut järkevää vaikka kuinka ihanaa olisi ollut. Eikä minulla ollut mitään mahdollisuutta säilyttää tuollaista keräilyharvinaisuutta pelkkiä pyhäajeluja varten.

Johtopäätökseni tuosta talvikokemuksesta kuitenkin oli että jos auton sähkölaitteet ovat kunnossa niin kyllä ranskalainenkin auto on toimiva ratkaisu.

Mutta kuten moni minun ikäinen vajoan minäkin aina joskus muistelemaan vanhoja intohimoisia rakkaussuhteita :) kas kun nykyiseen autooni minulla on hyvin pragmaattinen suhde. Se on pelkkä kulkuväline.

11.12.2009

Hölmöläisten touhuako?

Ex-kansanedustaja Osmo Soininvaara on terävä mietiskelijä. Luin mielenkiinnolla hänen Tehokkaan tuotannon tutkimussäätiölle tilauksesta kirjoittamaa pamflettia julkisen sektorin tuottavuudesta. Sitä voi lukea Soininvaaran blogin linkistä.

En ole vielä lukenut kuin vain osan kun jo puhisin raivosta että olemmeko me Suomessa todella jotenkin hölmöläisiä julkisella puolella.

Tässä pari kohtaa:

"Valtio yrittää sopeuttaa valtionhallintoa ikäluokkien pienenemiseen niin sanotulla tuottavuusohjelmalla. Tuottavuusohjelman tavoite on vain ja ainoastaan suoraan palveluksessa olevan henkilökunnan määrän vähentäminen, jolloin se ei oikeastaan ansaitsisi tuottavuusohjelman nimeä, koska ”tuottavuutta” kannustetaan nostamaan myös toimintaa supistamalla ja toimintoja jopa tappiollisesti ulkoistamalla. Sekä Kansanterveyslaitos että Säteilyturvakeskus joutuivat sen vuoksi kieltäytymään hyvin kannattavista vientihankkeista, joissa laitosten osaamista olisi myyty ulkomaille. Tältä osin hankeen puutteita on jonkin verran korjattu, mutta ongelmat eivät ole poistuneet."

Huhuh. Ulkoistamista tehdään tappiolla jotta oltaisiin tehokkaampia?

Ja vahvistusta seuraa että olen ymmärtänyt oikein:

"Erään valtion laitoksen johtaja kertoi minulle, että heidän laitoksessaan on ulkoistettu kaikki, mikä ei kuulu laitoksen ydinosaamiseen; esimerkiksi aulan vahtimestarin palvelut ostetaan ulkopuoliselta yritykseltä. Kysyin, paljonko tämä säästää, ja sain vastaukseksi, että se lisää menoja, mutta on välttämätöntä tuottavuusohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi."

Alkaa todella tuntua järjettömältä. Tuskin tuollaista tehostamista kukaan tervejärkinen yrittäjä omilla rahoillaan tekisi?

Vai ymmärränkö jotain ihan väärin?

10.12.2009

Milloin ammattitaito vanhenee?

Seurasin tänään torstaina TV2:lla Maarit Tastulan ohjelmassa Seitsemäs taivas aivotutkija Kiti Müllerin haastattelua. Siinä oli paljon arvostelua mm nykyään niin paljon yrityselämässä yleistyneelle kaiken mahdollisen työn teon matemaattiselle mittaamiselle. Samanlaista kritiikkiä siteerasin noin viikko sitten kirjoittaessani Kauppakorkeakoulun professori Juhani Vaivion Kauppalehdessä julkaistusta haastattelusta.

Vanhimman tyttäreni mies Yhdysvalloissa on professorina Carnegie-Mellon yliopiston bisneskoulussa. Saamani käsityksen mukaan se on rankattu kohtuullisen korkealle yliopistojen laatuvertailuissa vaikkei ihan kärkisijoilla olisikaan. Vaihdan vävyni kanssa aina välillä mielipiteitä suomalaisen bisneselämän nykytilasta. Yllättävän usein havaitsen että hän naurahtaa huvittuneena ja toteaa bisnestemme näemmä elävän ainakin 10-15 vuoden viiveellä amerikkalaisten liikeyritysten muotitrendejä. Loputon numeroilla mittaaminen tuntuu olevan yksi tällainen, josta amerikkalaiset ovat jo paljon luopuneet. Itsekin tiedän kokemuksesta kun seurasin täällä Suomessa miten käyttöön otettiin viimeisen kymmenen vuoden aikana "uusia" menetelmiä joita olin itse oppinut amerikkalaisen AMA (American Management Association) järjestön koulutuksessa melkein kolmekymmentä vuotta aikaisemmin.

Tätä Kiti Müllerin haastattelua kuunnellessani tai sitä jälkeenpäin mietiskellessäni aloin yhtäkkiä miettiä jonkun yritysjohtajan ammattitaitoa. Kuinkahan moni ylläpitää ammattitaitoaan ihan oikeasti jostain oppilaitoksesta valmistuttuaan? Muistuu mieleen isäni käynti (en muista edes vuosikymmentä mutta kauan sitten viime vuosituhannella) hammaslääkärillä ja hänen siitä käyntikerrasta oppimaa.

Isäni arvosti aina osaamista ja ammttilaisuutta. Mutta kerran kun ei saanut aikaa varattua omalta hammaslääkäriltään hänen pitkän lomansa vuoksi saikin varattua ajan vain joltain nuorehkolta sijaiselta. Hän suhtautui etukäteen hyvin skeptisesti ja epäilevästi mitenköhän tuollainen nuori ja kokematon osaa ja taitaa.

Vastaanotolla käytyään isä oli aivan mykistynyt. Kaverihan oli löytänyt hänen hampaistaan parodontoosi nimisen sairauden. Isä oli ollut hyvin yllättynyt löydöksestä miksei hänen vakituinen hammaslääkärinsä ollut samaa havaintoa tehnyt. Silloin selvisi isälleni että koko sairaus oli vasta tullut tunnetuksi vasta vuosikymmenet myöhemmin kuin hänen vakituinen hammaslääkärinsä oli valmistunut. Kuulin isältäni vasta silloin ensimmäisen kerran tunnustuksen että jollain nuoremmalla voisi olla jotain sellaista ammattitaitoa jota vanhemmalla saman alan asiantuntijalla ei olekaan - ellei ole jatkuvasti ylläpitänyt oman alansa ammattitaitoja. Eikä siihen oikein riitä satunnainen päivitys.

Samaa olen todennut omalla alallani IT-maailmassa. Edellisen 1990-luvun laman jälkeen moni ainakin keskijohtoon vieraan palveluksessa yltänyt oli saneerattu työttömiksi. Eikä heillä ollut sellaista ammattitaitoa jota markkinoilla olisi kysytty. Minun onneni olikin että olin ennen lamaa pienyrittäjänä joutunut leipäni ansaitakseni perehtymään ja paneutumaan hyvin monipuolisiin ja kirjaviin toimeksiantoihin. Vaikka lama puri minuunkin ja tappoi valuuttavelkaisia PKT-asiakkaitani ympäri Suomen, oli minulle - onnekseni - jäänyt monipuolinen ja ajantasalla oleva osaaminen ikään kuin lahjana. Mikä moukan tuuri!

Mitäpä jos monet meidän nykyisistä vielä vallan kahvassa olevista 1970-80 luvuilla opiskelleista johtajistamme olisivatkin pudonneet kärryiltä? Vasta nyt oikeastaan aloin oivaltaa miksi nuorempien mielestä ns 60-lukulaiset (silloin minäkin sitä hurjinta opiskelijaelämää elin!) ovat heidän nuorempien esteitä. Arvosteluhan on paljolti oikeassa.

Yhteiskunnallista asiaa

En kuulu kirkkoon mutta luen säännöllisesti Espoon seurakuntien Esse nimistä lehteä. Lehti löytyy myös sähköisessä muodossa.

Viimeisessä numerossa 50 joka ilmestyi 10.12. oli pari mielenkiintoista kirjoitusta.

Ensimmäinen käsitteli eufemismejä eli kiertoilmaisuja. Minäkin olen kirjoittanut aiheesta nimikkeen newspeak alla.

Kirjoittaja käsittelee lähinnä tuollaisia poliittisesti korrekteja aiheita. Hän haluaisi edelleen nimittää autovarkautta varkaudeksi eikä juristien muotoilemaksi "auton luvattomaksi haltuunotoksi". Minun puolestani sopii ihan hyvin.

Mutta kirjoittaja unohti erään tuoreen kannanoton hyvin arvovaltaiselta taholta. Sen laajempi käsittely ei ehkä ole poliittisesti korrektia mutta minua ei sellainen tabu ole häirinnyt. Eduskunnan suuresti eräiden arvostama puhemies Sauli Niinistö moitti erästä kansanedustajaa ettei pääministerin valehtelemista sovi kutsua valehtelemiseksi. Pitäisi puhua erehtymisestä tai väärin muistamisesta tms.

Olen törmännyt aikaisemin vastaavaan: kun väitin erään apulaisnimismiehen syyllistyneen virkarikokseen tai kihlakunnantuomarin väärentäneen oikeudenkäyntipöytäkirjan ja poliisimiehen valehtelevan niin sellaista ei sovi sanoa ääneen tai julkisesti. Sain aikoinaan hienovaraisen vihjauksen sellaisista ilmaisuista niinkin arvovaltaiselta taholta kuin eduskunnan oikeusasiamiehen esittelijältä. Jopa "muunnettu totuus" olisi ollut sopivampi ilmaisu valehtelemiselle.

Toinen oli Essen pääkirjoitus otsikkonaan "Saako rikoksia valmistella?". Kirjoitus esitti mielenkiintoisia näkemyksiä, joista osaa pidin kuitenkin aika arveluttavana. Esimerkiksi rajan vetämistä siihen missä katsotaan rikosten valmistelua tehdyn. Osaan hyvin kuvitella entisen Ita-Saksan tai Neuvostoliiton kaltaisen yhteiskunnan jossa tuon kaltaiseksi teoksi vaivattomasti voitiin tulkita vaikka ei-sallitun teoksen säilyttäminen kirjahyllyssä kotona tms.

Muutenkin kirjoituksesta henki miten kansalaisten pitäisi osallistua rikosten torjuntaan entistä enemmän ja että jotenkin olisimme "ulkoistaneet" rikosten torjunnan ja selvittämisen pelkästään viranomaisille. Näinhän me järjestäytyneessä yhteiskunnassa olemme tehneet. Ei me oikein voida delegoida tuollaisia asioita pelkästään kansalaisille jonkun Villin Lännen tapaan. Kirjoituksen esimerkit olivat huonoja. Se että kansalaiset ottavat rikosten selvittämisen itse hoitaakseen ilman poliisia ei voi olla järjestäytyneen yhteiskunnan keino supistaa poliisin määrärahoja.

Tuli tuossa äsken havaittua Iltalehden uutinen miten pääministeri Matti Vanhanen oli vihdoin saanut myytyä Nurmijärven "laudattoman" talonsa. Voi olla ettei kukaan nova-tyylinen yhtiö ole uskaltautunut ostajaksi ainakaan suoraan mutta mielenkiintoista voisi silti olla tarkat tiedot kaupasta ja sen ehdoista.

Että siinä tätä tämän päivän antia.

7.12.2009

Onko tämä laillista?

Olen jossain yhteydessä maininnut ja havainnut tämänpäiväisessä Uuden Suomen jutussa todettua.

Täsmennyksenä ja erona tuohon juttuun olen havainnut samaa tehtävän myös valmislihapullille yms teollisuuden tyhjiöpakkaamille tuotteille.

Muistan myös joskus jopa jossain myymälässä kuulleeni henkilökunnan keskustelua miten tuo "tuoreutus" tuoretiskille tehdään tuotteille joiden parasta ennen päiväys on lähellä ellei sitten peräti hiukan ohittumassa.

Ilmaisia ruokajakeluja hyödyntäneet köyhät ihmiset ovat minullekin kertoneet että vakuumipakatut ruoat ovat vielä useimmiten täysin käyttökelpoisia parasta ennen päivän umpeuduttuakin.

Samoin muistan erään ravintoloitsijan joskus aikoinaan kertoneen että taloudellisen toiminnan eräs menestystekijä ravintola-alallakin oli hävikin minimointi.

Muistan lomaani ulkomailla Kreikassa alle 10 v mutta kouluikäisten lasten kanssa joskus vuosikymmenet sitten. Asuimme kohtuullisen edullisessa keskitason hotellissa täysihoidolla eli meillä oli kolme ruokalua päivässä. Muutaman päivän kuluttua oivalsin edellisen päivän illallisen pääruoan muodostaneen seuraavan päivän lounaan alkukeiton pääainekset. En kertonut lapsille keksimääni mutta hämmästytin heitä hyvillä ennustajan taidoillani kun pystyin ennen seuraavan päivän lounasta kertomaan minkälaisen alkukeiton kulloinkin saimme. Ennustus piti paikkansa koko loppuajan. No, sinänsä ei ruoassa mitään valittamisen aihetta ollut. Tehdäänhän noin ihan kotiruoankin kanssa usein jos ruokaa jäi edelliseltä kerralta yli.

Mutta suomalaisissa ruokakaupoissa tuollainen kierrätys-tuoreutus pitäisi olla ehdottomasti kiellettyä kuluttajien harhaanjohtamisena. Ei voi olla mitään päivänvaloa kestävää laillista selitystä miksi ruokatarvikkeet pitäisi kauppiaan toimesta toimesta purkaa teollisuuden parempaa säilyttämistä kestävistä vakuumipakkauksista huonompiin säilyvyysolosuhteisiin.

Lisäksi on vielä toinen tuoreutuskikka: vakuunmipakatusta otetut tuoretuoreet marinoidaan, erityisesti lihatuotteet. Ja ne saavat siten aivan uuden "pitkittyneen" tuoreutuselämän.

Itse en ole enää vuosiin ostanut mitään noilta tuoretiskeiltä ellen ole voinut 99,9% varmuudella varmistaa että kyse on ihan aidosti tuoretuotteista eikä vain noilla kikoilla "tuoreutetuista" tuotteista. Eli makkara viipaloidaan silmieni katsellessa tai lohi fileroidaan kokonaisesta isosta lohesta tms. Silloinkin olen joskus jo saanut haisevaa kalaa.

Etikettijuttuja

Olen jo useita vuosia yhä enemmän alkanut ihmetellä mistä tuli muoti että puvun kanssa pidetään kauluspaitaa mutta ei solmiota. Jossain vapaa ajan pukeutumisessa sen voin joten kuten ymmärtää jonkinlaisen huoliteltuna puolirentona pukeutumisena. Vähän niin kuin lyhyestä mutta huolitellusta parransängestä tuli joskus muotijuttu. Länsimaisiin vaatteisiin pukeutuneilla muslimimiehillä olen ymmärtänyt että se liittyy että halutaan jotenkin erottautua länsimaisista tai kristityistä. Käsitetäänkö solmio jotenkin länsimaiseksi tai kristityksi asusteeksi ja sitä ei sen vuoksi haluta mielenosoituksellisesti käyttää?

Itse vaihdoin kolmisenkymmentä vuotta sitten kokonaan alaa ja työtehtäviäkin matkailualalta IT-alalle. Matkailualalla olin tekemisissä paljon asiakkaiden kanssa eikä silloin pukeutumiseen oikein sopinut farkut ja villapuserot. Piti olla puku päällä tai vähintään suorat housut ja irtotakki (=blazer). IT-alalla pukeutuminen oli myyntitehtäviä lukuun ottamatta paljon vapaampaa ja muutenkin tein pääasiassa työtä taustalla tietokonejärjestelmien ja asiantuntijoiden kanssa. Vähensin huomattavasti pukujen ja takkien käyttöä ja pääsin eroon puristavista solmioista tai ruseteista. Niin, isäni opetti minut aikoinaan nuorena solmimaan itse rusetinkin niin ei tarvinnut tyytyä kuminauhavirityksiin. Farkut ja villapuserot alkoivat yleistyä minunkin työvaatteina. Matkatoimistoissa olin pääsääntöisesti jopa kieltänyt farkut työasuna yleisönpalvelutehtävissä olleilta.

Tosin on muoti sen verran muuttunut että rentona vapaa-ajan asuna nykyään farkut ja irtotakkiyhdistelmäkin miehillä menettelevät hyvin kunhan ne osaa tyylillä yhdistää. Kaikki eivät osaa.

Joka tapauksessa minun silmiäni häiritsee edelleen kun näen esimerkiksi televisiossa miehiä puvussa ja kauluspaidassa ilman solmiota. Ei vaan silmä totu. Iloitsen aina kun näen jonkun ilmeisesti muslimimiehen käyttävän pystykauluspaitaa jota kai myös kiinalaiskaulukseksi joskus kutsutaan ainakin Suomessa. En muista mitä nimitystä englanniksi kyseisestä paidankauluksesta käytetään.

Tämä tuli taas mieleeni kun viime perjantaina osallistuin pukumiehenä eräisiin pikkujouluihin pystykauluspaidassa.

Toinen vastaava etikettijuttu tuli minulla mieleen kun katsoin tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton kättelyä. En tiedä kuinka moni diplomaattikunnan edustaja oli muslimi mutta yhtään kättelystä kieltäytynyttä en havainnut joukosta.

Olen nimittäin suuresti ihmetellyt kättelystä kieltäytymistä siitä lähtien kun Ruotsin television tuottamassa ja meilläkin nähdyssä Halal tv ohjelmassa ruotsalaisiksi kotoutuneiksi esiintyvista nuorista hyvinkoulutetuista islaminuskoisista naisista kaksi kieltäytyi Ruotsissa tervehtimästä haastateltavanaan ollutta miespoliitikkoa kädestä - esteenä joku uskonnollinen määräys. Kolmas ohjelman muslimitoimittajanaisista kätteli normaalisti.

Minäkin hiukan kummeksuin sveitsiläisten minareettiäänestystä ja sen lopputulostakin. Sen enempää miettimättä uskoin kyse olevan vain kristillisen kirkon kellotapulia vastaavasta. Kunnes luin erään aina mielenkiinnolla lukemani blogistin, Ruukinmatruunan Takkirauta-blogissaan kirjoittaman minareettiäänestystä taustoittavan hyvin mielenkiintoisen kirjoituksen. Sitä olen miettinyt että mihinkä Sveitsiä islam-myönteisempään ja samalla luotettavaan ja turvalliseen maahan ne öljysheikit niitä kansoiltaan ahnehtimia jättiläisvarallisuuksia voisivat sijoittaa jos pitäisi osoittaa mieltään sveitsiläisiä kohtaan. Vai olisiko sittenkin niin että raha ohittaa islamissakin affektiiviset tunteet?

4.12.2009

Kuukauden kirjoitustauko

On pitänyt kiirettä. Tuleekohan vielä kiirempää sitten kun siirryn osa-aikaeläkeläisestä täyseläkeläiseksi? Ainakin jotkut eläkeläiset valittavat kiireitään ja niin hiukan minäkin. Kun olin täyspäivätöissä sitä oli sittenkin jotenkin vähemmän kiireitä.

Kirjoittamisen aiheita olisi kuukauden aikana ollut vaikka kuinka paljon. Mutta kun seurailen muutamaa kymmentä blogia säännnöllisesti niin aina siellä joku on ehtinyt kirjoittaakin jo aiheesta. On ollut EU:n presidentti- ja ulkoministerikilpaa ja meidän suomalaisten megalomaaniset kuvitelmat omien eläkeläistemme mahdollisuuksista kisoissa ja on ollut sveitsiläisten kansanäänestys minareeteista jne. Ja eräs tuttu koulukaveri viittasi blogissaan otsikolla "mittaamme itsemme hengiltä" Kauppakorkeakoulun professori Juhani Vaivion haastatteluun Kauppalehden painetussa versiossa 1. joulukuuta. Juttu painetussa lehdessä oli otsikoitu "Numeroilla johtaminen tappaa luovuuden" ja käsittelee erästä lempiaihettani eli johtajuutta näkökulmasta joka vastaa minunkin näkemyksiäni.

Lisäys 6.12.2009: Professori Vaivion juttu löytyykin nyt Kauppalehden verkkolehdestä.

Uuden Suomen verkkolehdessäkin oli mielenkiintoinen lausunto joltain Finnairin johtajalta. Sekin sivuaa erästä lempiaihettani: järjetöntä uskoa siihen että yritystoiminnassa "keskitytään" vain johonkin ydinosaamiseen ja kaikki muu ulkoistetaan. Aivan kuin pelkkä johtaminen olisi ainoaa ydinosaamista. Saahan niitä vuokrajohtajiakin ja hallituksenkin voi miehittää ns hallitusammattilaisilla kuten usein tehdäänkin. Joskus mietin onko toimialaosaamisella enää mitään arvoakaan ;)

Vanhana matkailualan konkarina (elätin ja tein uraa silläkin alalla n 18 vuotta joskus aikoinaan) minua muutenkin harmitti että Finnairin lentäjistä ja heidän muka jättiläismäisistä palkoista tehtiin kaiken pahan ruumiillistuma Finnairin nykyjohdon toimesta ja lähes ainoa syy Finnairin huonoon taloudelliseen tulokseen. Kyllä Finnairin lentäjillä on isot palkat mutta niin on muillakin isojen kansainvälisten lentoyhtiöiden lentäjillä. Ei siihen joka poika kykenisi eikä jaksaisikaan. Minusta he ovat palkkansakin ansainneet. Menisi Finnairin ylin johto peilin eteen katsomaan. Kyllä toimitusjohtajan toiselle miljoonalle menneellä vuosipalkalla olisi pitänyt löytää parempaa kuin itkeä medialle lentäjien "pahuutta ja julmuutta" ja AY -liikkeen epäoikeudenmukaisuutta. Taisin kirjoittaakin johonkin Kauppalehden uutiskommenttiin asiasta analysoituani Finnairin tulostietojen ja vuosikertomuksien aika yksityiskohtaisiakin faktoja. Kyllä viat on muualla kuin vain lentäjien palkoissa. Siinäkin näkyi nykymedian pintapuolisuus ja asioihin perehtymättömyys. Finnairin poislähtevän toimitusjohtajan itkut välitettiin yleisölle aivan kuin tosiasioina ja saatiin suuri yleisö ymmärtämättönmänä ikään kuin suuntamaan vihansa vain Finnairin lentäjiin.

Ai niin. Nyt sitten pääsin vasta asiaan josta minun piti kirjoittaa. Nuo oli vain sellaisia alkuhöpinöitä.

Hajosi autostani toisesta etulyhdystä xenon-valo. Katsastuksen viimeinen määräpäivä oli muutaman päivän päässä. Jostain netistä luin kauhutarinoita miten valtuutetussa huoltokorjaamossa oli yhden palaneen lampun vaihto maksanut lähes 700 euroa. Katsastusasemalla kuitenkin lohdutettiin soittaessani ettei palannut xenon ole syy hylätä katsastusta. Annetaan vain määräaika korjaukselle. No katsastus meni läpi ilman muuta moitetta kuin tuon polttimon vaihdolle sain aikaa 2 viikkoa ja siitä tuli merkintä rekisteriotteeseen.

Minulle oli jostain jäänyt kuva että xenon-polttimot kestävät lähes koko auton iän. Samoin minulle oli jäänyt kuva ettei niitä voi itse edes vaihtaa.

Molemmat tiedot ovat käytännössä ilmeisesti väärät. Xenon polttimoiden ikä näyttäisi olevan n 3000 tuntia eli paljon pidempi kuin halogeeneilla tai hehkuilla ja ne voi vaihtaa itsekin. Mutta varovainen pitää olla sähköjärjestelmän kanssa koska xenon valojen ohjausyksiköstä saatta saada 20-80000 voltin jännitteestä aikamoisen tärskyn.

Enen asennusta minä irroitin akun johdot (onneksi löysin radion turvakoodin) ja varmistin että ohjausyksikötkin (niilläkin monta nimeä kuten esim ballastit) olivat tyhjenneet.

Autotallini on niin ahdas ettei siellä oikein mahdu työskentelemään kunnolla. Pitäisi ajaa puoli autoa pihalle ja pitää ovet avoinna jolloin nopeasti olisi aika kylmää tähän vuodenaikaan.

Vaihdoin molemmilta puolilta xenonit työpaikan autohallissa ovat silloin samanikäiset. Torx avain piti ostaa eräiden ruuvien löystämiseksi. Konehuoneessa oli ahdasta mutta sitkeydellä tuli työvoitto. Joku saman mallisella autolla homman tehnyt selvisi tunnissa ja oli käyttänyt apuna ahtaissa paikoissa pienikätistä lastaan. Minulta meni kaksi tuntia. Pari xenon polttimoa maksoi postimyynnissä 56 euroa ja torx avainsarja Espoon Biltemassa 8 euroa. Hyödyin varmaan yli n 200 euroa/tunti kun tein itse. Ihan OK tuntipalkaksi ja vaihtelua arkityöhön. Pelkät polttimot olisivat maksaneet merkkikorjaamolla melkein 200 euroa/kpl - siitä tuo hyötylaskelma. Oli rinta rottingilla kun tulin kotiin :)

31.10.2009

Professori Pekka Himasen Dignify Day-projekti

Luin tänään Jukka Hankamäen blogista mielenkiintoisen kirjoituksen. Kirjoitus oli tietenkin hyvä siksi että se vastasi minunkin näkemyksiäni. Niinhän se aina on. Se vanha viisaushan on että "lika barn leka bäst" eli samanhenkisesti ajattelevien kirjoitukset miellyttävät. Mutta luen kyllä myös vastakkain ajattelevien kirjoituksia mottonani "tunne vastustajasi".

Kyllä minuakin on vähän naurattanut kun Suomen hallitus tilaa filosofi Pekka Himaselta jonkinlaisen kansallisen tulevaisuusvision. Ilmeisesti siinä yritetään jotain samanlaista minkä Esko Ahon johtama hallitus aikoinaan tilasi filosofi Ilkka Niiniluodolta. Aika tyhjänpäiväiseltä se Niiniluodonkin visio minusta aikoinaan vaikutti.

Olen yritysmaailmassa joutunut joskus havaitsemaan että jos yrityksen omalta johdolta on pallo hukassa sitä vajausta yritetään paikata palkkaamalla erilaisia konsultteja neuvomaan mitkä asiat ja miten ne asiat pitäisi hoitaa.

Olen kuunnellut Pekka Himasen juttuja enemmän tai vähemmän. Lisäksi hänellä on nyt menossa jossain oikein fiinissä kanainvälisessä seurassa joku hieno Global Dignify Day projekti. Mistä projekti saa rahansa ei ole tiedossani mutta on sinne saatu jo tasavallan presidentti Tarja Halonenkin jo mukaan. Ja televisiossa (YLE) on alkanut tulla jotain tietoiskuja parhaimpaan prime time aikaan. Filosofi Himanen puhuu niissä jotain hienoja lauseita jotka tuntuu melkein generoidun erilaisten buzzword tai bullshit generaattoreiden avulla ja varmasti jäävät suurimmalle osalle kuulijoista aivan hämäriksi.

Kun kuuntelee näitä viimeisiä hankkeita niin alkaa miettiä Hans Christian Andersenin sadun opetuksia keisarin uusista vaatteista. Ja muistuu ihan mieleen miten lapsinerona mediassa esitetty Sam Inkinen esiintyi 1980-luvun lopulla joka mediassa hienoilla ja vaikeaselkoisilla esityksillään. Olen ymmärtänyt että Inkinen on myöhemmin tunnustanutkin että kyse oli paljolti bluffista. Silloin vain lamaa edeltäneinä 1980-luvun lopun hulluina vuosina raha oli aika löysässä ja tietotekniikan kaikenlainen kauppa ja kaupustelu lisääntyi räjähdysmäisesti. Itse kukin voi kuunnella juttuja Ylen Areenasta missä nuokin haastattelut on säilötty. Supliikkimies kuitenkin.

Jos et jaksa muuta niin ainakin tuo filosofi Hankamäen blogikirjoitus kannattaa lukea.

Ostin postista laukkukoukun

Olen käyttänyt pitkälti yli 40 v erilaisia ja erikokoisia käsi- ja olkalaukkuja ja joskus pikku reppujakin. Nykyään olen korvannut salkunkin isohkolla olkalaukulla johon mahtuu A4 saaste ja pienikokoinen tietokonekin. Olen usein kokenut ongelmalliseksi esimerkiksi kahvilassa tai ravintolassa mihin ripustan laukkuni turvallisesti. Kun laukun ripustaa tuolin reunalle on se houkuttelevasti erilaisten tasku- ja lompakkovarkaiden saatavilla.

Kävin lähipostissa postimerkkejä ostamassa. Havaitsin tiskillä mielenkiintoisen käsilaukkukoukun jonka paketista oheinen kuva.



Koukun toimintatapa näkyy toisessa kuvassa.



Ja kolmannen kuvan otin omasta olkalaukustani kun olin sen koukulla ripustanut ruokapöytääni.



Suosittelen keksintöä. Kun hehkutin postin virkailijalle koukkua kertoi hän että koukkuja oli lyhyessä ajassa mennyt toistasataa paikkaunnan rouville. No minua tietenkin nauratti että olenpa päässyt hyvään rouvasseuraan ;)

30.10.2009

Kiinteistökehitystä Helsingissä

Kuuntelin pari päivää sitten keskustelua jossa olivat vastakkain Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja museoviraston johtaja. Ja aihe oli Katajanokalle jonkun norjalaisen grynderin suunnitteluttama uusi hotelli.

Tarkoitus olisi purkaa Alvar Aallon suunnitelema marmoripalatsi joka oli pitkään Enso Gutzeitin nykyisen Stora Enson pääkonttori.

Eräs tuttu bloggaaja kirjoitti hotellihankkeeesta yli vuosi sitten. Hänen kirjoituksessaan viitattiin Uuden Suomen uutiseen muutama kuukausi aikaisemmin.

Kun lueskelin muitakin hankkeeseen liittyviä kirjoituksia niin jäi mietityttämään miksei todella sitä vanhaa konttorirakennusta vain muuteta hotellikäyttöön. Lukemani perusteella koko rakennus olisikin suunniteltu alunperin hotelliksi jonnekin muualle ja sen vuoksi siellä oli monissa toimistohuoneissa omat loisteliaat kylpyhuoneet. Historian perpektiivistä talokaan ei ole kovin vanha. Rakennettiinhan se vasta 1962. Ja silmäkin on ehtinyt siihen tottua. Voisi kai jo sanoa että se kuuluu vakiintuneeseen kaupunkikuvaan. Olen vain maallikko arkkitehtuurin suhteen mutta minusta se marmoripalatsi on ihan käunis. Tosin olisi siellä ennen marmoripalatsia sijainnut talo voinut olla edelleen paikallankin. Se ehti sentään olla paikallaan jopa pidempään, 65 vuotta.

Muistan kun kävin sukuloimassa 1960 luvun alkupuolella Venäjän vallankumouksen jälkeen Ranskaan siirtyneen sukuhaaran luona niin ihailin taloa, jossa heidän omistama kirjakauppa sijaitsi. Arvelin keskustan kaunista monikerroksista kivitaloa noin 100 vuotta vanhaksi. Minulle kerrottiin sen kuitenkin olevan 1700-luvulta. Nykyajan mukavuudet yms oli sinne lisätty vain vaiheittain.

Katajanokalle suunnitellun uuden hotellin suunnitelmat on tilattu kansainvälisesti arvostetulta arkkitehtitoimistolta. Ehkä oli ajateltu että vain siten rohjetaan repiä alas Alvar Aallon suunnittelema rakennus.

Mutta kun ymmärsin että Alvar Aallon suunnitelema rakennus oli mitä ilmeisimmin tarkoitettukin alunperin hotelliksi jäin ihmettelemään että eikö sen muuttaminen hotellikäyttöön olisi ollut erityisen yksinkertaista ja edullista?

Olen seurannut useita vuosia pizzakeisari Rabbe Grönblomin Omenahotellit ketjua. Olen vieraillut muutamassa. Ne on muunnettu vanhoista toimistorakennuksista eli ilmeisesti tuollainen muuntaminen on edullista eikä voi olla kovin vaikeaa. Puhumattakaan rakennuksesta joka olisi alunperin suunniteltu hotelliksi.

Mutta tämä ei ollut syy kirjoitukseeni. Syy oli tuossa tuoreessa televisiokeskustelussa kuulemani hotellitontin hinta. Tontti sijaitsee yhdellä Helsingin hienoimmista merenrantapaikoista ja aivan keskustassa.

Televisio-ohjelmassa tontin arvoksi tai hinnaksi mainittiin 1 miljoona. En oikein uskonut korviani.

Tavallisen ihmisen rahavaroissa 1 miljoona on toki iso rahasumma. Mutta kotikaupungissani Kauniaisissa maksaa 1 perheen omakotitalon tonttikin yli 0,3 miljoonaa. Tässä yksi esimerkki. Eikä ole presidentinlinnan vieressä eikä meren rannassa.

Tuollaista omakotitontin hintaa Kauniaisissa pidetään vielä edullisena. Kauniaisissa arvellaan 1000 m2 omakotitontin käyväksi hinnaksi 0,4 - 1 miljoonaa.

Hauskasti juttuani täydentävää aineistoa löytyy täältä ja samasta paikasta toinenkin tuore juttu.

Onko tässä kiinteistökehitystä suorittamassa joku Nova-Groupin tyylinen kiinteistä- ja keskustakehittäjä kun näyttää niin kovin olevan koko Helsingin kaupunginsuunnittelulautakunnan jäsenistö apulaiskaupunginjohtajan kanssa norjalaisen hotellihankkeen takana. Onkohan tuossa hotellitontin hinnassa sisäänrakennettuna joku sopivan muotoinen vaaliavustus oikeille tahoille?

Kirjoitin pari vuotta sitten erikoisesta ilmiöstä ja otsikoin sen ensimmäisessä jutussa Sensuuria ja toisessa jutussa Korruptiota vai veronkiertoa. Mutta kun en ole tutkiva journalisti en jaksanut alkaa kaivella asiaa enempää eikä se siihen aikaan tuntunut kiinnostavan iltapäivälehtiäkään vaikka siitä heille vihjattiin.

Lisäys 03.11.
Minulle olikin yllätys joka selvisi Osmo Soininvaaran blogista ettei Katajanokalle suunniteltu uusi hotellirakennus korvaisikaan Stora Enson entistä pääkonttorirakennusta. Tässä oikeampi kuva.

28.10.2009

Työssä jaksamisesta

Kuuntelin aamutelevision keskustelua työssä jaksamisesta ja työurien pidentämisestä.

Minusta koko keskustelu oli ihan naurettava. Puhutiin ihan potaskaa miten työterveyshuoltoa ja Kelan palveluja ym byrokratiaa pitäisi keventää ja tehostaa.

Hiukan sivuttiin työpaikojen jatkuvia muutoksia, työtahtia ja kovaa kilpailua työpaikan säilymisestä. Mutta kukaan keskustelijoista ei vaivautunut puhumaan työn mielekkyydestä ja työn rikastuttamisesta tai työilmapiiristä.

Kun keskustelee ihmisten kanssa heidän työpaikoistaan niin aika säännöllisesti tuntuu toistuvan samat kuviot. Ihmiset jotka eivät ole johtavissa asemissa valittavat yllättävän usein yhdensuuntaisesti huonoista johtajista. Heidän mielestään työpaikalla johdetaan henkilöstöä kuin kyseessä olisi orjat tai idiootit. Moni on jopa arvellut että ennen muinoin orjia kohdeltiin paremmin kuin nykyajan palkollisia. Ennen oli kyse arvokkaan omaisuuserän huoltamisesta ja ylläpidosta. Nyt kun on kyse palkollisista niin aina voidaan, tai ainakin niin saatetaan kuvitella, palkata uupuneen henkilön tilalle uusi ja virkeä resurssi. Työntekijätkään eivät enää ole ihmisiä vaan resursseja.

Olen joskus sanonut ja kirjoittanutkin että aivan tyhjiä ovat sellaiset johtajien juhlapuheet joissa hehkutetaan että henkilöstö on yrityksemme tärkein ja arvokkain voimavara mutta kaikki johdon arjen teot osoittavat muuta.

Olen nähnyt muutamia työpaikkoja joissa asiat ovat toisin. Niissä johto on selvästi kokenut erääksi tärkeimmistä tehtävistään huolehtia ja mahdollistaa että työntekijät pystyvät tekemään työnsä tuottavasti ja voivat muutenkin hyvin. Heitä kannustetaan ja palkitaan ja heidän työtään arvostetaan ja se myös ilmaistaan selvästi.

Aika jännä havaita myös että noissa yrityksissä myös tulokset ovat erinomaisia. Eikä minua ole yllättänyt että noissa yrityksissä johtoa ja esimiehiä myös arvostetaan henkilöstön piirissä. Harvoin kuulee napinaa tai johtajien haukkumista kahvipöytäkeskusteluissa. Ja niissä yrityksissä jaksetaan tehdää pitkää uraakin. Eri asia on tietenkin jos iän mukana tulee aidosto työkyvyn vieviä sairauksia tms. Siinä ei mikään pakkokeinokaan auta ihmista jaksamaan esimerkiksi 68 vuotiaaksi vaikka miten lainsäädäntöä rukattaisiin.

Mielenkiintoista on ollut myös havaita että noissa yrityksissä johto on myös selvästi jalkautunut henkilöstön pariin eikä elä omissa norsunluutorneissaan. (Miten inhoankaan noita bisnes-slangiin pesiytyneitä "jalkautuminen" tai "jalkauttaminen" muotitermejä.)

Yhdysvaltain kuuluisassa Harvardin bisneskoulussakin on viime aikoina käyty mielenkiintoista keskustelua kahden pääjohtamistyylin eroista. Toinen on sellainen jossa johtaja on oma itsensä ja panee koko persoonallisuutensa likoon. Toinen taas on sellainen joka peittää henkilökohtaisuutensa ja toimii tavallan kuin komentajan roolissa olematta näkyvästi henkilökohtaisesti sitoutunut ja sitten vielä erinäisiä sekamuotoja. Jskus sama johtaja voi tilanteesta riippuen oll aeri roolissakin vuorotellen. Jenkeissä ovat näistä suuntauksista käyttäneet nimityksiä "Authentic Leadership" ja toisaalta "Masks of Command" jos joku haluaa perehtyä aiheeseen lisää.

Olen usein sanonut että yritykset ovat usein johtajiensa näköisiä. Ja olen edelleen vakuuttunut eli uskon että näin on isoissakin yrityksissä.

Paraneeko Espoon terveyskeskus?

Asuinpaikkani Kauniaisen terveyskeskusta ollaan fuusioimassa Espoon terveyskeskukseen. Hallitus Matti Vanhasen johdolla on suuressa viisaudessaan päätynyt siihen että terveyskeskuksen väestöpohjan on oltava 20000 - 30000 henkeä. Eli Kauniaisten terveyskeskuksella on aivan liian pieni väestöpohja.

Kumma kun me asiakkaat emme tuollaista "viisautta" ymmärrä.

Seurasin vastikään miten eräs Espoossa asuva, akuutisti sairastunut henkilö yritti puhelimitse varata Viherlaakson terveysasemalta päivystyksen lääkäriaikaa. Puhelin soitti jonotusmusiikkia toista tuntia. Näin kännykkä aikana aivan siivotonta jonotuttaa ihmistä linjoilla tuollaisia aikoja. Ihan kuin terveyskeskuksetkin alkaisivat olla puhelinoperaattorien liiketoiminnan lisääjiä. Ei ihme että useimmilla menee edelleen hyvin.

Netissä kyseisen terveysaseman sivulla luki:

"Kiireellinen hoidon tarve, puh. (09) 8163 5100, klo 8-16
Kiireellistä hoitoa vaativia sairauksia ovat esimerkiksi äkilliset, kovat säryt ja kivut (mm. rintakipu), haavat, hengitysvaikeudet sekä päivystysluonteista hoitoa vaativat mielenterveyshäiriöt. Jos tarvitset hoitoa saman päivän aikana, ota yhteys terveysasemalle mieluiten heti aamulla klo 8-10. Hätätilanteessa on mahdollista tulla ilman ajanvarausta ja soittoa suoraan terveysaseman päivystykseen ma-pe klo 8-16.

Kiireettömät asiat, puh. (09) 8163 5500, ma-to klo 10-15.30 ja pe 10-13.30
Ei-kiireelliseen numeroon voit soittaa, kun kyseessä on esim. seurantaa vaativan sairauden hoitoon liittyvät asiat, terveyden- ja sairaanhoidon neuvonta, todistukset tai ajanvaraus lääkärin tai hoitajan vastaanotolle."

Terveysasemalla ilmoitettiinkin ettei tänne voi näin tulla ilman ajanvarausta. Eikä ajanvarausta voinut siis tehdä paikan päällä vaan ainoa mahdollisuus oli vain jonottaa kalliilla kännykkälinjalla tuntikaupalla.

Voi v....!

Olen kirjoittanut aiheesta aikasemminkin. Muutama päivä aikaisemmin olin itsekin käynyt terveyskeskuksessa, siis kotipaikallani Kauniaisissa, ja saanut ripeää ja hyvää palvelua kautta linjan.

Aloin uudestaan vakavasti miettiä että jos Kauniaisten terveyskeskus fuusioidaan Espooseen alkavatko espoolaisetkin saada yhtä hyviä terveyskeskuspalveluja kuin meillä täällä Kauniaisissa on totuttu saamaan? Vai tasataanko Kauniaistenkin palvelu samalle tasolle mitä se on nyt mahdollisesti muualla Espoossa?

Kauniaisten terveyskeskuksen laadun näkee mielestäni hyvin myös siitä että siellä näyttää henkilöstöllä olevan hyvin pitkäaikaisia työsuhteita.

Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin joten en toista tässä siellä esittämääni. Kunhan vain ihmettelen ääneen.

Pitääpä lähettää kirjoitus muutamalle espoolaiselle kunnallispoliitikolle taas tiedoksi.

21.10.2009

Eduskunnan urheilukerhon kavallus

Kuuntelin tuossa suu ammollaan eduskunnan urheilukerhon entistä puheenjohtaja kansanedustaja Matti Saarista Ylen A-studiossa. Ja selittää ihan vakavalla naamalla että eihän se voi olla rikos jos luottaa toiseen ihmiseen eli tässä tapauksessa noin 100000 euron kavalluksen tehneeseen taloudenhoitajaan. Ja yksi tilintarkastaja kansanedustaja Jukka Gustafsson kertoo tarkistaneensa tilejä ja kuitteja. Toisaalta kerrotaan että urheilukerhon kirjanpitoa ei ole pidetty ollenkaan. Mitenkähän Gustafsson on noita kuitteja tutkinut jos ei mitään kirjanpitoa ole ollut - selaillut vain jotain mappia jossa on kuitteja vai ihan peräti jotain kuitteja sisältävää kenkälaatikkoa? Eräs haastateltu naispuolinen varatilintarkastaja sentään rehellisesti sanoi ettei hän voinut tutkia mitään kuitteja kun hänelle kerrottiin etä nyt on kovin kiire ettei ehdi enempää, nimi vain papereihin. Ja hän taas luotti kun siellä oli varsinaisten tilintarkastajien nimiä.

Kyllä minä tiedän että noinhan usein asuntoyhtiöissäkin tapahtuu. Jotenkin luullaan että on epäkohteliasta olla luottamatta eikä kehdata tutkia sen tarkemmin. Minä olen muutaman kerran ollut sen verran röyhkeä että olen ilmoittanut jo valintatilanteessa tarjokkaille heidän vastuustaan että ymmärtävät.

Huhuh. Tilintarkastajien vastuusäädöksiä ja ammattitaitovaatimuksiahan on aikoinaan oikein eduskunnan itsensä toimesta tiukennettu kun alkoi olla liikaa tapauksia ihan julkisuudessakin ja isoissa yrityksissä jossa tilintarkastajat väistivät vastuunsa selittelemällä että eihän he edes ymmärrä kirjanpitoa yms että kysehän oli tavallaan vain eräänlaisesta kunnia- tai luottamustehtävästä.

Säädöksiä muutettaessa nimenomaan katsottiin että kun ottaa vastaan tilintarkastajan tehtävän niin silloin tietää mihin ryhtyy ja ymmärtää myös ammattitaitovaatimukset ja tehtävään liittyvän taloudellisen vastuun.

Onko nämä kansanedustajat vähän yksinkertaisia hölmöjä vai ainoastaan täysin kieroja ja häikäilemättömiä vastuutaan pakoilevia korkkiruuveja? Veikkaan tuota jälkimmäistä.

Nyt sitten aletaan jo kokonaan hämärtää asiaa että jospa tämä ei ollenkaan ollutkana mikään erillinen rekisteröimätön yhdistys vaan eduskunnan pieni osanen ja kun tämä kaikki on niin epäselvää niin siitä ei sitten vastaisi kukaan - ei siis edes tilintarkastajat.

No niin, Eihän toisiin ihmisiin luottaminen ole rikos. Siinä kansanedustaja Saaruinenon toki ihan oikeassa.

Mutta meillä on säädetty aika tuore Tilintarkastuslaki 13.4.2007/459 ja siellä on § 51:ssä otsikkona Vahingonkorvausvelvollisuus. Taisi laki olla ihan viimeisiä vanhan eduskunnan säätämiä. Mutta ei se sinänsä poista kansanedustajien lainkuuliaisuusvelvollisuutta ja tilintarkastajan vastuuta.

Kyllä minä olen ihan vakavasti sitä mieltä että yhteisvastuullisesti korvausvastuuseen urheiluseuran hallitus (siitä ettei kirjanpitoa ollut järjestetty yms) ja tilintarkastajat (että tilintarkastus suoritettu huonosti ja asiallisesti ottaen kokonaan laiminlyöty). Käsittääkseni hallitus ja tilintarkastajat on n 25 hengen kopla niin eihän siinä 100'000 euron korvaaminen ole kuin 4000 euroa nuppia kohti ettei siinä tarvitse mitään uffesundqvist-armojakaan antaa. Eihän se ole kuin rivikansanedustajan vajaa kuukauden palkka.

Kyllä me tavalliset kansalaisetkin tuollaisista vastuuseen jouduttaisiin.

Pitää vielä muistaa että kansanedustaja Matti Saarinen on toiminut eduskunnan tilintarkastajana ja tilintarkastajien puheenjohtajanakin.

Ja Saarinen puhuu naama pokkana televisiossakin että eihän toiseen ihmiseen luottaminen ole rikos. Jos ei ymmärrä - no ei ole, ei.

Muistutus

Tapasin tänään kollegan joka ei noudattanut vaihteeksi työpaikkansa prosessikuria vaan käytti sen sijaan tervettä maalaisjärkeä ja rikkoi työnantajansa "määräyksiä". Ai ettö minulla oli hauskaa.

Se palautti mieleeni Barry Schwartzin luennon "Barry Schwartz on our loss of wisdom", Kirjoitin tuosta luennosta blogissani maaliskuussa 2009. Kuuntelin Barryn luennon tänään uudestaan ja ihan yhtä herkullinen oli kuin ensimmäisellä kerralla. Barry osaa luennoida tavalla jota ainakin minä kadehdin. Jotain samanlaista olen minäkin yrittänyt omilla luennoillani silloin kun sellaisia olen pitänyt.

Samaiselta Barrylta löytyy toinen aivan yhtä herkullinen luento "Barry Schwartz on the paradox of choice" joka käsittelee yltäkylläisyyden tuottamaa runsauden pulaa. Itsekin joskus mietin uutta autoa valitessa miten helppoa oli entisessä Neuvostoliitossa kun ei ollut valittavissa kuin Mosse ja Volga ja sitten myöhemmin italialaisten myytyä neukuille iso uusi Fiat klooneja valmistava autotehdas avaimet-käteen niin tuo tuli vielä vaihtoehdoksi Lada.

Ai niin. Innostuneet TED kannattajat Alex Nieminen etunenässä ovat mobilisoineet Helsinkiin TED tapahtuman torstaiksi 22.10.2009 klo 13 - 16/17. Siitä on tietoa netissä ja Facebookissa, no netissähän sekin. Hiukan on ollut luvassa että tilaisuus striimattaisiin nettiin mutta mitään tarkempaa tietoa ei ole annettu. Aika huvittavaa on että luentojen aiheista ei ole kerrottu mitään etukäteen mista Timo Harakka Facebookissa purnaakin ja minunkin mielestä ihan aiheesta.

19.10.2009

Hidaste vai töyssy?

Tämä on jo pidempään käynyt mielessäni. Ajoimme kesällä poikani kanssa Hämeenlinnan reuna-alueella sijaitsevalle kesämökille ison veneenkuljetusperäkärryn kanssa. Emme viitsineet ajaa moottoritietä vaan ajoimme ns vanhaa Hämeenlinnan tietä.

Matkalla kohtasimme noita nykyään kovasti yleistyneitä hidasteita monessa eri paikassa eri kuntien alueilla. Ei siinä mitään, kyllä ne ovat oivallisia hidastamaan nopeuksia ainakin niillä kohdin missä niitä hidasteita on. Eli tämä kirjoitus ei ole niiden vastustamista. Itse asiassa ei minulla ole niistä edes mielipidettä kunhan niistä on asiallisesti muistutettu hiukan etukäteen eikä jossain usean kilometrin päässä jollain aluevaroitusmerkillä. Henkiläautolla tuolalisenn törmäämisen jotenkin vielä kestää mutta jos peräkoukussa on vedettävänä noin 2 tonnia veneineen painava n 8 metriä pitkä peräkärry ei yllättävä töyssy ole enää ollenkaan kiva.

Mutta se minua jäi ihmetyttämään että noilla esteillä on useita erilaisia nimityksiä. Laskimme kesällä tuolla hiukan yli 100 kilometrin matkalla kolme erilaista nimitystä. Nyt kirjoittaessani ei palautunut mieleeni noista kuin hidaste ja töyssy. Kolmaskin nimitys tuolla lyhyellä matkalla löytyi. Lisään sen tänne kunhan palautuu mieleeni. Jos joku muistaa nähneensä muitakin nimityksiä niin ilmoitelkaa täällä.

Mainioita kirjoituksia sananvapaudesta ja maahanmuutosta

Olen jo jonkin aikaa seurannut Jukka Hankamäki nimisen tohtorismiehen erinomaisia blogikirjoituksia.

Hankamäen tuore kirjoitus sananvapaudesta on lukemisen arvoinen. Olin ajatellut kirjoittaa sananvapaudesta mutta turha minun on aiheesta kirjoittaa kun hän on siitä jo niin hyvin kirjoittanut. Lukekaa itse tästä ja tästä.

Ai että on kiva lukea tuollaista analyyttistä tarkastelua. Huomam että kaveri on saanut tiedemiehen koulutuksen.

On myös toinen alue jossa Hankamäen kirjoitukset ovat herkullista luettavaa. Hänen maahamuuttoa kriittisesti arvioivien kirjoitustensa argumentaatio on pistämätöntä. Ei niitä tässä minun kannata lainata kunhan viittaan muutamaan Hankamäen tuoreeseen kirjoitukseen "Radio-ohjelma islamista", "Islam-kriitikko saa matkustaa" ja "Maksetut mielipiteet: sananvapauden synti".

On siellä paljon muutakin mielenkiintoista.

18.10.2009

Kotona ehkä homeongelma

Minulla on osa-aikaeläkeläisenä jatkuva kiire. Ei kai sitä tosiasiassa edes ole. Todennäköisesti on vain kyse huonosta suunnittelusta ja itsekurista. Toisaalta päätin jo vuosia sitten että en ota turhaa stressiä moisesta. Kunhan yritän tehdä parhaani.

Tänne blogiinkaan en välillä ehdi kirjoittaa vaikka useitakin minun mielestäni ihan hyviä aiheita on kypsynyt mielessäni. Nykyään kirjoitan sentään aiheen itselleni ylös, jotta sitten kun runoratsu laukkaa hiukan paremmin on mistä ottaa aiheita.

Olen viimeisen viikon aikana selvitellyt minua jo pidempään vaivanneista hengitysvaikeuksista. Lääkäri arveli vaivaa keuhkoahtaumaksi ja syylliseksi pitkää tupakointiani. Lähetti spirometriamittauksiin.

Yritin kyllä hiukan ihmetellä että lopetin tupakoinnin melkein 9 vuotta sitten ja ja nämä hengityvaikeudet alkoivat ilmetä ensimmäisen kerran ehkä vasta n 3 vuotta sitten. Tarkistin vielä ex-vaimoltani oliko hän havainnut mitään hengitys- ja hengästymisvaikeuksia kun olimme viettämässä 60-vuotispäiviäni Barcelonassa. Ei ollut. Olin hirmu vauhdilla liikkunut katuja ylös ja katuja alas. Se onkin lempiharrastukseni ulkomaisissa suurkaupungeissa.

Viime viikonloppuna keskustellessani mökillä hengitysvaikeuksista esitettiin minulle ensimmäisen kerran kysymys olenko miettinut ettei kyse oile jostain homeongelmasta asunnossani.

Yhtäkkiä älysin ensimmäistä kertaa että ainakin ajallisesti korrelaatio olisi mahdollinen. Oireet alkoivat ehkä hiukan sen jälkeen kun muutin nykyiseen asuntooni. Eräitä muitakin asuntoon liittyviä seikkoja alkoi kirkastua. Onneksi muistin erään tuttavan tuttavan joka on koulutukseltaan insinööri ja ammatiltaan terveystarkastaja. Sain häneltä rautaisannoksen hyviä neuvoja miten asiassa on tarkoituksenmukaista ja järkevää edetä.

Hämmästykseni on ollut suuri kun olen netistä etsinyt tietoja homeen aiheuttamista terveysongelmista. Netistä tietoja etsiessä pitää aina muistaa harrastaa myös riittävää lähdekritiikkiä. Kaikki netin tiedon lähteet eivät välttämättä ole luotettavia tai autoritatiivisia. En ole aikaisemmin voinut edes kuvitella miten hurjia vammoja saattaa homealtistuksesta aiheutua.

En kirjoita enempää nyt. Raportoin myöhemmin lisää kun tiedän jotain raportoimisen arvoista.

5.10.2009

Rohkea professori

Luin mielenkiinnolla Helsingin Sanomien tuoretta professori Timo Vihavaisen haastattelua hänen uudesta kirjastaan.

Lukekaa tuo haastattelu tuosta edellisen linkin osoittamasta paikasta.

Hauskinta asiassa oli lehtijutun viimeinen lause:

"Tässä iässä ei kannata enää pelätä. En ole enää mihinkään pyrkimässä. Minullahan on jo eläke odottamassa, jos haluan lähteä."

Olen itse käyttänyt aivan samaa argumenttia kun olen toiminut työpaikallani luottamusmiehenä. Siksi tuo lausuma lämmitti mieltäni.

Ei tarvitse enää mielistellä ketään vain että saisi säilytettyä työpaikkansa. Asiallinen ja kohtelias käytös on toki oltava mutta nehän nyt kuuluvat osana normaaliin inhimilliseen kanssakäymiseen muutenkin.

Pitää lukea professori Timo Vihavaisen kirja - lupaa ainakin mielenkiintoista. Kas kun olen havainnut lähiympäristössäni väitelleiden tohtorien järjenjuoksun jotenkin teräväksi ja loogiseksi ja sellaista ajattelua on mielenkiintoista seurata.

Ja tohtorihan on Vihavaisen haastattelussaan mainitsema maahanmuuttoasioista kriittisen loogisesti ja älykkäästi (minun mielestäni) kirjoittanut ja vastikään alioikeudessa käsittämättömästi (=poliittisesti) tuomittu Jussi Halla-ahokin.

4.10.2009

Miksi sairaalahenkilökunta valehtelee?

Tuli käytyä sairaalassa tuttavaa katsomassa. Omankin ikääntymisen myötä joutuu yhä useammin vierailemaan sairaaloissa vaikka pysyisi itse terveenä. Ympäristö vanhenee ja sairastelee enemmän.

Minua on alkanut ihmetyttää että sairaaloissa tuntuu omaisille valehtelu olevan aika yleistä. En osaa sanoa olisiko se lisääntynyt kun ei ole vertailuotantaa aikaisemmilta vuosikymmeniltä. Mutta olen törmännyt valehteluun liian usein etten voi enää pitää esimerkkejä vain yksittäistapauksina.

Minun kokemukseni liittyvät sellaisten potilaiden hoitoon joilla ei itse ole ollut jostain sairaudesta johtuvasta syystä juuri silloin kykyä esimerkiksi itse arvioida hoitoa.

Kun omaisten edustaja alkaa kysellä hoitohenkilökunnalta potilaan vointiin tai hoitoon kuuluvia yksityiskohtia niin ensi alkuuun tuntuu kuin omaisille kerrottaisiin sellaisia tietoja kuin oletetaan omaisten haluavan kuulla. Kaikki hyvin, potilas toipuu, saa parasta hoitoa yms. Jopa yksityiskohtaisiin kysymyksiinkin vastataan aivan kuin muistettaisiin ulkomuistista kaikki kyseisen potilaan hoitoon liittyvät yksityiskohdat. Jos kysyt kahdessa eri vuorossa samoja asioita saatat saada erilaiset vastaukset kun eivät tiedä mitä omainen oli kysynyt joltain toiselta ja mitä omaiselle oli vastattu. Käytäntö ei näytä eroavan oli kysymys sairaanhoitajasta tai lääkäristä. Eli kannattaa kysyä useilta eri henkilöiltä samojakin asioita eikä luottaa sokeasti kaikkiin saamiinsa vastauksiin.

Mielenkiintoiseksi alkaa sivusta seuratessa tilanne muodostua kun omaisten edustaja esittää liian asiantuntevia kysymyksia tai ei nielaise lääkärinkään tekaistua selitystä, jolloin lääkärillekin alkaa syntyä epäilys jospa kysyjä olisikin ammattilainen. Kerran olen seisonut jopa vieressä kun lääkäri jo harmistuneena jopa kysyi kysyjän ammattia ilmeisesti jo aavistellen ehkä kysyjää ammattilaiseksi. Kysyjä ilmoitti että mitä sillä oli merkitystä vastaukselle.

Miellän nämä pikaisiksi hätävaleiksi. Joko ei haluta omaisten puuttuvan hoitoprosessiin kun halutaan selvitä heistä eroon nopeasti tai sitten halutaan peittää joku yksityiskohta hoitoprosessissa.

Kirjoitin pari vuotta sitten vastaavista kokemuksistani.

Kyllä meillä selvästi tuntuu että sairaalalaitokseen olisi jo pitkälle luokittelua joka ei ihan kestä kaikilta osin päivänvaloa, mutta hiljaa hyväksytään. Jatkuvan säästämisen nähdään ehkä oikeuttavan seulontaan joka on kuitenkin ehdollista. Jos potilas tai omaiset eivät reagoi tai osaa olla vaatimassa parasta mahdollista hoitoa siirrytään halvempaan ja kevennettyyn malliin. Se saattaa tavanomaisen perushoidon lisäksi myös tarkoittaa halvempaa ja kevennettyä lääkitystäkin - sellainen mielikuva on minulle tarkkailijana jäänyt.

Valehtelu ei minusta missään muodossa ole hyväksyttävää sairaalalaitokseen sill ollaan sentään tekemisissä vakavien asioiden kanssa. Vaikka en minä sitä hyväksy muuallakaan missä sellaista esiintyy, mutta se on jo toisen jutun arvoinen.

Olen taas hyvin järkyttynyt vaikkakaan en alkuunkaan enää yllättynyt.

27.9.2009

Antisemitismi ja islamofobia

Yhtäkkiä minulle tuli voimakkaasti mieleen rinnastaa antisemitismi ja islamofobia toisiinsa. Pitäisikö meidän alkaa jo osoitella fundamentalisti-islamistien ympäri maailmaa yhä julkeammin esiintyvää antisemitismiä. Se kun ei kohdistu enää vain juutalaisvaltio Israeliin (jonka vihan voisi vielä ainakin lähialueilla jotenkin ymmärtää) vaan aivan avoimesti juutalaista uskoa tunnustavia kohtaan ympäri maapallon.

Joskus aikoinaan levitetyt jutut juutalaisten salaisista maailmanvalloitspyrkimyksistä on kyetty laittamaan antisemitismin piikkiin ja kumoamaan.

Olsisiko juutalaista uskoa tunnustavilla myös Suomessa tuntea ihan oikeutettua islamofobiaa jopa tännekin levinnyttä fundamentalismi-islamia kohtaan.

Olen ymmärtänytkin että monet vuosikymmenet pääosin Suomen tataareista koostuva islam-yhdyskunta ei olisi suostunutkaan ottamaan uusia jäseniä pakolsisista ja maahanmuuttajista. Liekö syynä juuri pelko muualta tulleista fundamentalisti-islamisteista.

Mielenkiintoista oli että Suomen islamilaisen neuvoston nettisivuilta löytyi käsite islamofobia mutta ei antisemitismi.

Suosittelen (heteronakin ;) lukemaan homoliikkeen ranneliike.net sivustolta keskustelua islamofobiasta. Poikkeaa hiukan Suomen islamilaisen neuvoston kirjoituksen argumentoinnilta.

Mielenkiintoinen tulkinta on myös Wikipediassa siteerattu:

"Islamilaisen vallankumouksen jälkeen maapaossa elävä Iranin kommunistisen työväenpuolueen johtaja ja ihmisoikeusaktivisti Maryam Namazie on sanonut puheessaan sananvapauden puolesta, että ”islamofobia ei ole rasismia, koska uskontojen, aatteiden ja uskomusten sekä uskomuksista seuraavien käytäntöjen arvostelu ei ole rasismia. Myöskään uskomuksia kohtaan tunnetulla pelolla ja vihalla ei ole mitään tekemistä oikeisiin eläviin ihmisiin kohdistuvan rasismin kanssa."

Kohu Pekka Herlinistä ja isyydestä

Meillä kaikilla on isä. Tiedämmekö kuka on isämme on toinen juttu, kaikki eivät edes tiedä. Toinen juttu on myös mikä on suhteemme omaan isäämme. Vihaammeko, kunnioitammeko, ihailemmeko vai rakastammeko omaa isäämme?

Melko moni meistä on minun iässä (kirjoitushetkellä 64 v) myös itse vuorostaan isä omille lapsilleen. Mikä on isän suhde lapsiin ja mikä lasten suhde isään on varmaan myös eräänlainen ikuisuuskysymys. Ja missä ikävaihessaa on mikäkin suhtautuminen ollut päällimmäinen - puolin ja toisin.

Ja miksei samaa tarkastelua voisi ja pitäisi soveltaa myös äiteihin.

Kirjoitin pari vuotta sitten vanhemmiltani saamistani opeista. Kirjoituksen kommenttivastauksessa kirjoitin:

"Ihmiset ovat kukin ainutlaatuisia, yksikään ei ole ilman puutteita. En vaan tuohon juttuun halunnut isäni huonoja puolia luetella. Niitäkin oli. Ne yritän unohtaa ja jos olen niitä perinyt niin yritän itsestäni aktiivisella otteella karsia."


Kun Pekka Herlinin kaltaisesta edesmenneestä, menestyneen teollisuusjohtajan ikonista kirjoitetaan elämänkertakirja lienee aika rehellistä että kirja on totuudenmukainen.

Olen vuosien saatossa ihaillut sekä aikoinaan Pekka Herliniä mutta myös hänen poikaansa Niklas Herliniä.

Pekka Herliniä ihailin menestyksellisenä yritysjohtajana ja erityisen vaikutuksen minuun teki mm kun kuulin juttuja että hän teki työtään kirjoituspöydän ja konttorituolin sijasta sohvapöydän ja sohvan äärellä - oli nimittäin käväissyt minullakin mielessä vaikka en silloin vielä tiennyt Pekka Herlinin toimistokäyttäytymisestä. Muistakin minun mielestäni positiivisista mutta eksentrisistä omituisuuksista liikkui juttuja.

Niklas Herliniä olen tottunut myös ihailemaan. Tosin hänen kovaa tupakanpolttoaan en "diggaa" kun olen itse siltä osin raitistunut yli 8 v sitten. Mutta olen vuosien varrella havainnut Niklas Herlinin älykkääksi ja rohkeaksi oman tien kulkijaksi (olisiko isänsä geenejä?) eikä mielestäni ainakaan ulospäin näytä mitenkään edes öykkärimäiseltä, mikä ominaisuus monella rikkaalla tuntuu olevan pinnalla. Totuuttahan me ulkopuoliset emme näe emmekä tiedä.

Isojen miesten pojilla ei ole koskaan ollut helppoa. Tunnen empatiaa Niklas Herliniä kohtaan. Uskon hyvin että hänen isänsä on kotona ja häntä kohtaan ollut juuri sellainen kuin hän on kokenut. Minusta nämä tunnustukset ja paljastukset ovat olleet ihan asiallisia. Ja minusta Niklas Herlin on lausunnoissaan osoittanut myös kypsyyttä kun hän on ymmärtänyt isänsä valtavan merkityksen teollisuusimperiumin kehittäjänä ja muistaa vielä mainita saaneensa mittavan ja riippumattomuuden takaavan omaisuuden perintönä. Mutta ei sellainen yksilötasolla tietenkään mitenkään lievitä hänen tai hänen perheensä jäsenten kokemuksia. Uskoisin että moni vastaavia kokenut vaihtaisi pois ison osan omaisuuttaan jos saisi nuo tekemättömiksi. Ulkopuolisena minä jostain syystä luotan enemmän Niklas pojan lausuntoihin kuin äiti-Kirstin julkisuuteen antamiin lausuntoihin miten heidän avioliittonsa isä Pekan kanssa oli onnellinen.

Kyllä minäkin tiedän että en välttämättä ole kaikissa asioissa isänä onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla enkä ainakaan virheittä. Ei siinä isänä olona onnistunut minunkaan isäni sataprosenttisesti vaikka hänestä hyvin myönteisesti mielellään kirjoitankin. Viittaan tuohon edellä lainaamani omaan kommenttiini.

Media repii hetken aikaa myyntiään edistääkseen omat lööppinsä aiheesta kunnes päästään seuraavan kohulööppiin. Alan minäkin jo toivoa että se olisi pääministeri Vanhasen ero.

26.9.2009

Veistostaidetta Kauniaisissa

Wikipediassa oli Kauniaisten kaupungin kohdalla toista vuotta seuraava teksti:

"Kauniaisten juhlavuoden 2007 kunniaksi kaupungin keskustaan Kaupungintalon edustalle pystytettiin uusi [[Kimmo Schroderus|Kimmo Schroderuksen]] luoma "Foni"-veistos, joka jatkaa tyyliltään kauniaislaista linjaa. Kauniaislaisten suussa uusi veistos sai nopeasti lempinimen "Pillu" ja "Vagina", eikä assosiaatiota voi kovin helposti mennä kiistämään."

Ja muistaakseni se oli ruotsinkielisten suussa nimeltä "Fittan". En tiedä miten sitä nimittävät paikkakunnan muunkieliset asukkaat ;)

Juttu on siivottu ja tässä on linkki nykyisiin sivuihin Kauniaisen Wikipedia sivut nyt.

Sinänsä yhdyn Wikipediasta tekstin poiston argumentteihin "en tiedä, onko tuo kovin mainitsemisen arvoinen, lisäksi linkki vanhentunut" mutta sitä en ymmärrä pitikö kuvakin poistaa - vai oliko se tekijänoikeudella suojattu - viittasihan kuvan linkki Kauniaisten kaupungin sivustolle. Sinänsä tekijänoikeusargumentti on hiukan huono, koska käsittääkseni linkkiviittaus on alkuperäiselle sivustolle sallittu eikä loukkaa alkuperäisen sivuston julkaisijan tekijänoikeuksia.

Mutta jotta muutkin voivat ihailla hienoa veistosta löytyi kuva silti netin historiatiedoista.

Joudun myöntämään alkuperäisen Wiki-kirjoituksen arvion ihan osuvaksi "eikä assosiaatiota voi kovin helposti mennä kiistämään" ;)

Miten seurata blogeja?

Kokeneet blogikirjoittajakonkarit ovat selvittäneet että blogiin pitäisi julkaista uutta sisältöä joka päivä jotain. Se lisää heidän mukaansa uskollisten lukijoiden määrää kovasti. Minäkin uskon että näin on.

Minä olen sen verran mukavuudenhaluinen (toiset sanovat rumemmin: laiska) etten joka päivä jaksa enkä viitsi kirjoitella enkä keksiä tikusta asiaa jos ei tule mieleen mitään sellaista kirjoitettavaa, jonka saisi sopimaan kohtuulyhyeen blogikirjoitukseen.

Viime viikolla tuli kuitenkin mieleen jos jonkin laista kirjoitettavaa ja tein aiheista itselleni luettelon, joista muutaman olen tänään kirjoittanutkin. Pitkä lista jäi vielä odottamaan inspiraatiota (kirjoittamisen maallikot) tai perspiraatiota (kirjoittamisen ammattilaiset Jörn Donnerin mukaan).

Itse seuraan säännöllisesti muutamaa kymmentä blogia. Helpoin tapa on ollut käyttää ns RSS syötettä. Itse käytän syötteiden hallintaan erinomaista ja monipuolista Thunderbird sähköpostiohjelmaa, joka löytyy jopa suomenkielisenäkin, mutta nykyään myös erilaiset selaimet kuten mm Internet Explorer ja Firefox osaavat myöskin. Jos haluaa niin ehkä monipuolisin ja tehokkain on kokonaan tuolalsiten syöäötteiden lukemiseen ja hallintaan Eestissä kehitetty Feedreader, joka on saatavissa myös muistaakseni suomenkielisenä.

Minun blogisivustoni RSS syötteen osoite on saatavissa selaimella sivulta
http://granpaigor.blogspot.com/feeds/posts/default.

Jos et tunen RSS syötteitä niin pienen harjoittelun jälkeen tulet ihastumaan. Sinun ei tarvitse erikseen avata jokaista blogia erikseen selaimella vaan näet suoraan minne blogeihin on tullut uusia kirjoituksia joita et ole vielä lukenut. Niiden otsikoista voit sitten päätellä nopeasti kiinnostaako kirjoitus sinua. Hiukan sivustosta ja RSS-lukijasi säädöistä riippuen saatat nähdä pelkän otsikon, otsikon ja muutaman rivin kirjoituksesta tai jopa koko kirjoituksen.

Käyttö- tai asennusohjeita en alkanut kirjoittaa tänne. Ihan tietokone-ummikoille pitäisi kirjoittaa pitkät ja alkeellisen perusteelliset ohjeet j akokeneet konkariot osaavat noita itsekin.

Mutta suosittelen kaikille kätevänä.

Hampaiden hoito fluorilla

Olen aina vastustanut fluoritablettien syöttämistä pikkulapsille. Asuessani perheeni kanssa eräällä pikkupaikkakunnalla tuli vaimoni kerran lastenneuvolasta kotiin mukanaan sieltä saamansa fluoritablettipurkki. Perheneuvottelussa lähes pienen perheriidan jälkeen jossa riidan ratkaisijana toimivat useat hakuteokset vakuuttui vaimonikin ettei fluorin täydellinen turvallisuus pikkulapsille sisäisesti syötettynä ole alkuunkaan varmaa. Ja molemmat jaoimme kuitenkin sen yhteisen käsityksen että huolellinen hammashygienia oli varmaan se kaikkein tärkein karieksen ehkäisymenetelmä.

Jännää oli myös kun hänkin oivalsi että eihän lastenneuvola voi määrätä mitä me lastemme suuhun työnnämme. Kyllä me vanhemmat olemme ne jotka siitä määräävät ja vastaavat.

Mutta seuraavan neuvolakäynnin jälkeen olin ylpeä vaimostani miten rohkeasti ja neuvokkaasti hän oli puolustanut omaa kantaansa neuvolassa. Sehän oli pienen paikkakunnan lastenneuvolassa ollut ensimmäinen tapaus laatuaan jossa äiti oli avoimesti kertonut kysyttäessä ettei hän syöttänyt lapselleen neuvolassa "määrättyjä" tabletteja. Se tuntui synnyttäneen aivan käsittämättömän painostuksen vaimoani kohtaan johon muistikuvani mukaan vielä mobilisoitiin kunnan hammaslääkärikin koko arvovallallaan. Vaimoni piti päänsä johon olimme yhteistuumin päätyneet. Siinä oli taas yksi lisäsyy ihailla ja rakastaa häntä.

Todettakoon että ko lapsi on jo lähes 30 v ikäinen ja taitaa olla että hänen hampaistonsa on vieläkin moitteeton. Kiitos siitä äidin uskomattoman hienolle terveys- ja hygieniakasvatukselle.

Ettei kukaan lukija kuvittelisi edellä kirjoitetun johdosta meidän ihan kaikkea vallalla ollutta terveyskasvatusta vastustaneen niin kaikki normaalit rokotukset olemme lapsillemme sallineet. Tosin niistäkin olen käynyt vastustajien kanssa mielenkiintoisia keskusteluja. Samoin olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja amalgaamista hammaspaikoissa. Luottamukseni terveydenhuoltoviranomaisiin ei ole kovin suuri. Mutta nuo ovat jo eri jutun aiheita.

Lievästi laksatiivinen

Ksylitolista on tullut menestystuote. Kuluttajaviranomaiset ovat hyvin tarkkoja ettei elintarvikkeiden eikä edes rohdosvalmisteiden terveysvaikutuksia mitenkään voisi verrata lääkevalmisteisiin.

Mutta ksylitolia näyttää saavan aika vapaasti mainostaa edistävän hampaiden hoitoa. Takavuosina EU jopa aikoi kieltää koko ksylitolin mutta suomalaiset lobbarit olivat sentään sen verran ammattitaitoisia että saivat komission perumaan aikeensa vaikak moni maa oli jopa tukemassa komission kieltoaikeita.

Eräs tuttu rouva oli aikoinaan todennut erikoisen korrelaation. Onko sinulla aamuisin ns kova vatsa? Tupakoivana polta punainen Marlboro niin johan "paska lentää" [vulg].

Esimerkiksi ksylitolikaramellit ja muutkin ksylitolia sisältävät tuotteet toimivat samalla tavoin laksatiiveina. Kun luet pakkauksien selosteita niin siellä taitaa jokaisessa lukeakin muistutus "lievästi laksatiivinen".

Thaimaalainen räätäli

Lopetettuani tupakoinnin yli 8 v sitten onnistuin keräämään uumilleni läskiä. Sen poistaminen ei olekaan ollut helppoa, mutta optimistina en ole kovin paljoa uusinut vaatevarastoani uusia mittoja vastaavaksi.

Aikaisemmin ostin valmisvaatteita ja olin tyytyväinen niiden mahdollisuuksiin. Pukuni ja housuni olivat pitkään kokoa 48 normaali. Ainoastaan housuja piti hiukan lyhentää muutamia senttejä vastaamaan pituuttani vai pitäisikö sanoa lyhyyttäni.

Valitin eräälle pyylevälle kollegalleni pari vuotta sitten istuvien valmisvaatteiden löytämisen vaikeutta ja hän suositteli minulle Dressmanin isojen poikien kauppaa joka löytyi Kehä III varrella olevasta ostoskeskus Jumbosta.

No minäpä suunnistin sinne suunnattomaan ostosparatiisiin jota minä kyllä mieluummin kutsun ostoshelvetiksi. Löysin jostain liikeluettelosta kaupan jonka nimi oli Mr Big ja suunnistin sinne. Siellä oli erittäin ystävällinen naismyyjä (nuori, kaunis ja hoikka ;) jolle kerroin etsiväni läskille vartalolleni sopivia housuja. Hän mittasi pelkästään katseellaan mittasuhteeni ja otti telineesta parit housut ja kehotti sovittamaan. Menin sovituskoppiin ja housut istuivat niin hyvin kuin valmisvaatteet yleensä voivat istua. Vain lahkeiden pituus oli aivan liian pitkä. Sovituskopista tultuani myyjätär ilmoitti että he voivat lyhentää lahkeet samantien kun käyn vaikkapa muissa kaupoissa noin puolen tunnin ajan. Velottavat 10 euroa.

Ostin kahdet housut 125 euroa kappale ja hain ne lyhennettyinä puolen tunnin kuluttua. Olin tyytyväinen.

Kuulin äskettäin eräältä toiselta pyylevältä kollegaltani hänen thaimaalaisen hoviräätälinsä tulevan Suomessa käymään ja voi varmaan ottaa uusiakin asiakkaita. Hänoli jo 7-8 vuotta käyttänyt pelkästään tämän räätälin tekemiä mittapukuja, -housuja ja -mittapaitoja. Sain eteeni hinnaston ja hiukan hämmästyin. Kyllähän minä olin tiennyt että kaukoidässä matkustaneet tutut olivat siellä paikan päällä teettäneet huippuedullisesti todella laadukkaita pukuja ja jopa smokkeja ja frakkeja muutaman opäivän toimitsuajalla. Minä en tarvitse smokkeja ja frakkeja ainakaan toistaiseksi mutta kylläkin pukuja tai housuja ja miksei paitojakin. JA nyt oli palvelua tarjolla ilman matkaa Thaimaahan.

Räätäli kävi täällä. Hänellä oli mukanaan isot määrät kangasnäytteitä. Oli jopa eräänlöaista runsauden pulaa kun valtavasta näytemäärästä oli suorastaan vaikeaa valita mitä halusin.

Mittatilaushousut maksoivat 75 euroa eli kaksien isojen poikien kaupan housujen hinnalla sain nyt kolmet ja mittatilaushousut. Mittatilauspuku maksoi 245 euroa. Ja kun ne on tehty mittojeni mukaan niin on se silti toista kuin valmisvaatteet.

Kyllä minä myönnän että tämä ei kotimaista työllisyyttä edistä mutta ei ne isojen poikien kaupan housutkaan olleet kotimaista valmistetta. Ja jos kotimainen mittatilauspuku maksaa yli 1000 euroa niin en minä niin rikas ole ettei minun tarvitsisi katsoa hintoja. Eikä minulla ole megalomaanisia harhojakaan että pelastaisin Suomen vaateteollisuuden työllisyyden.

Tilasin korjausta garderoobiini.

Ai niin. Huvittava yksityiskohta oli ettei kyseinen räätäli enää tehnyt tilausvaatteitta suomalaisille naisille. Oli joskus muutama vuosi sitten saanut kärsiä joiden jakkupukudaaminen jranttuamisesta niin paljon että oli todennut että miesten kanssa selviää hiukan helpommin mahdollisista istuvuusongelmista. Pieniä poikkeuksia ovat kuulemma olleet kanta-asiakkaiden pyylevät daamit jotka ovat halunneet ostaa tyköistuvien jakkupukujen sijaan muodot peittäviä löysiä vaatteita.

Niin ja seuraavaksi saatan alkaa miettiä mittatilauskenkiä tai -saappaita. Kenkiä saan kyllä valmiina mutta saappaiden istuvuuden kanssa on huonommin. Ainakin Kreikassa Kreetalla sai yhteen aikaan melko halvalla upeita nahkasaappaita teetettyä mittojen mukaan muutamassa päivässä. Tämän päivän tilannetta en ole tarkistanut.

Kirkon iäisyys

Luterilaisella kirkolla on pitkään ollut hautojen hoitoa varten perustettuja hautaisnhoitorahastoja.

Vuoteen 1969 ainakin Helsingissä myytiin hautojen hoitoa varten ns ainaishoitosopimuksia. Niiden ideana oli kustantaa haudan ainainen hoito rahastoon sijoitetun pääoman tuotolla.

Tuollainen piti kannattamattomana lopettaa. Ihan tarkkaan en muista miten silloin 1960-luvulla asiasta kiistely eteni. Mutta sen muistan hyvin että esillä oli sellainenkin vaihtoehto että ainainen haudanhoito jollain konstilla olisi yksipuolisesti muutettu vain määräaikaiseksi.

Kiinnitin jo silloin 24 vuotiaana huomioita että onko kirkon tulkinta iäisyydestä noin joustava, että ainainen jossain kohdassa tarkoittaa oikeasti iäisyyttä mutta jossain toisessa kohdassa voidaan joustavasti muuttaakin määräaikaiseksi.

21.9.2009

Koivisto löysi Väyrysestä ystävän

Kyllä minulla oli hauskaa kun luin viime torstain (17.9) Iltalehden jutun. Sen ingressissä todetaan:

"Presidentti Mauno Koivisto kääntyi aiemman kiistakumppaninsa Paavo Väyrysen puoleen etsiessään Suomesta paasikiviläistä korkean tason juttuseuraa."

Hihittelin varmaan kymmenisen minuuttia kun mietin minkälainen näpäys tuollainen uutinen on jollekin Paavo Lipposelle tai myös tasavallan presidentti Haloselle.

Minusta tämä oli samaa kaliiberia näpäyksenä tasavallan nykyjohdolle kuin kenraali Gustav Hägglundin tuore ihmettely mitä Suomi tekee Afganistanissa.

Hyvä että näitä haastavia puheenvuoroja tulee aina välillä esiin ettei pysytä ihan pelkästään siinä mielikuvituksettomassa yhden totuuden mallissa. Siitä minulle tulee aina mieleen Brezhnevin ajan Neuvostoliitto.

20.9.2009

Isäni olisi täyttänyt eilen 97 v

Isäni olisi täyttänyt eilen 97 vuotta. Hänen kuolemastaan on kulunut jo 13 vuotta. Äitini kuolemasta on jo 23 v. Äitini kuolikin noin yleisesti ottaen aivan liian nuorena eli 69 v ikäisenä.

Muistelen molempia vanhempiani suurella lämmöllä ja kiitollisena saamistani eväistä. Tasan kaksi vuotta sitten kirjoitinkin aiheesta ja tässä linkki siihen. Aihe on edelleen ajankohtainen ainakin minulle.

Diili

Vaikka minua pääsääntöisesti melkein ällöttävät erilaiset television valloittaneet reality-ohjelmat olen joskus syrjäsilmällä katsellut tv-ohjelmaa nimeltä Diili.

Olen ollut työelämässä melkein 50 vuotta ja sinä aikana monen aaltoliikkeen kautta työskennellyt erilaisissa tehtävissä juoksupojasta johtajaksi. Eli olen toiminut sekä alaisena että esimiehenä. Sen lisäksi olen aina ollut kiinnostunut johtajuudesta taitona ja ilmiönä. Olen opiskellut johtajuuden klassikoilta kuten Sun Tsu, von Clausewitz, Suvorov, Machiavelli mutta olen myös lukenut Sarasvuon sisäistä sankaria ja Daniel Golemanin Tunneälyä. Ison vaikutuksen on minuun tehnyt amerikkalainen Tom Peters kirjoituksillaan mm ylivertaisesta osaamisesta. Ja jossain vaiheessa löysin amerikkalaisessa Wayne W Dyerissä hengenheimolaisen, joka oli kirjoittanut kirjoihinsa sitä mitä minä olin vuosien saatossa kantapään kautta oppinut.

Ihan varma en ole onko hyvä johtajuus jotain synnynnäistä vai opittua. Todennäköisimpänä pidän jonkinlaista sopivaa synnynnäisten ja opitttujen taitojen yhdistelmää. Ja kun puhun synnynnäisistä taidoista niin en tarkoita ainoastaan jotain geneettistä perimää vaan myös jotain kasvukokemuksiakin eri ikävaiheissa. Eli siis opittua sekin vaikka ei koulupenkillä, kursseilla tai jostain kirjoista.

Diilissä näyttää johtajuuteen sisältyvän aimo annos kuvottavaa ärhentelyä ja öykkäröintiä aivan kuin sellainen kuuluisi hyvään johtajuuteen. Vaikka käsite "Management by perkele" on minulle tuttu pidän noita keinoina joihin johtaja joutuu turvautumaan kun ei muuhun oikein kykene. Amerikkalaisversio Diilistä Donald Trumpin johdolla oli muistaakseni hyvin samanhenkinen.

Televisio-ohjelma on varmaan hiukan eri asia. Öykkäröintiä ja ärhentelyä on lisättävä tv-ohjelmaan vaikka keinotekoisesti draaman terävöittämiseksi.

Se minua huolestuttaa että tuollaisia ohjelmia katsomalla meille syntyy erilaisia pikkuhitlereitä esimiesportaisiin, jotka imevät kritiikittä näkemiään johtamismalleja.

Ja toinen asia joka hiukan huvittaa on vetää yhtäläisyysmerkki hankitun rikkauden ja hyvän johtajuuden välille. Vaikka Harkimo ja Sarasvuo ovat rikkautensa onnistuneet (en tässä analysoi paljonko on taitoa ja paljonko hyvää onnea) itse hankkimaan niin Trump on ainakin vaurautensa siemenen perinyt.

Olen kerran eräälle vauraalle johtajalle jopa joutunut omalta erikoisalaltani toteamaan että tässä asiassa lompakon paksuus ei tuo hänelle mukanaan tietoa ainoastaan mahdollisuuden käyttää sen paksun lompakon mukanaan tuomaa valtaa.

Nyt laman aikaan (vain puhutaanko edelleen taantumasta?) pulpahtaa taas esiin näitä erilaisia öykkäröiviä pikkuhitlereitä jotka myös tehokkaina saneeraajina esiintyvät. Useimmiten heidän keinonsa ovat vain heidän omia bonuspalkkioitaan optimoivia temppuja, joita minä usein nimitän sellaiseksi mitä maataloudessa ryöstöviljelyksi nimitetään. Eli näytetään lyhytnäköisesti kuin saataisiin hyviä tuloksia aikaan mutta vähääkään pidemmällä tähtäimellä tuhotaan kasvupohjaa (=yritystä). Usein nämä henkilöt ovat jo hypänneet seuraavaan saneerauskohteeseen saatuaan edellisen yrityksen ohjattua näennäisen voiton mutta todellisen tuhon tielle. Olen leikillisesti sanonutkin usein että milloinkohan yrityksiin johtajia etsivät headhunterit alkavat hakea sellaisia johtajia jotka ovat saaneet johtamansa yritykset kukoistamaan ilman massiivisia tuotannollis-taloudellisia siivouksia. Vältin kirjoittamasta nykyisin niin yleisestä YT- eli yhteistoimintamenettelystä, koska sen alle voidaan tosiasiassa laskea myös iso määrä myönteisiä asioita eikä pelkästään ihmisten irtisanomisia tai lomauttamisia, vaikka sitä usein YT-kirjainyhdistelmällä tarkoitetaankin.

Erityisen mielenkiintoiselta tuntuu mediassa lukemani havainto, että eniten YT-menettelyssä työpaikkoja pois-saneeranneita ovat isot ja valtion osakkuusyhtiöt. Sen sijaan erilaiset omistajajohtoiset perheyhtiöt ovat usein tinkineet ennemminkin tulostavoitteistaan ja omistajajohtajiensa bonuksista yrityksen pitkän tähtäimen kehityksen hyväksi. Vastaavanlaista erottelua on käsitykseni mukaan käsitellyt ammattisijoittaja Seppo Saariokin kirjoissaan. Eli miten palkkajohtajajohtoiset yritykset eroavat omistajajohtoisista.

Minusta tähän Diiliinkin pitää vain osata suhtautua samanlaisella ajanvietehuumorilla kuin etsitään poikamiehelle morsianta tyyliset reality-ohjelmat.

Ikävä vain että tänä päivänä tuollaiset diilit mitä typerimmissä muodoissa toistuvat korvaamatonta tuhoa aiheuttaen monilla työpaikoilla.

17.9.2009

Hyvä ulkopoliittinen huuli

Sattui käsiini vuoden vanha APU-lehti. Siellä olikin hauska huuli joka huvitti minua suuresti. Yrjö Raution kirjoittaman Yhden miehen komitea kolumnissa oli aiheena 'Juoppoministeriö tuuliajolla' ja jutussa oli kuva Ahti Karjalaisesta rennossa asennossa ja alla kuvateksti:

"Hyvinä aikoina. Ulkoministeri Ahti Karjalainen ei ehkä ollut aina aivan vesiselvä, mutta ulkopolitiikan linja oli. Nyt ulkopolitiikan johto on selvä, mutta linja epäselvä."

Voiko tuota enää paremmin sanoa.

Kenraali Hägglundin tuore lausunto

Kyllä kenraali Gustav Hägglund on rohkea mies kun rohkenee lausua ettei suomalaisten "rauhaanpakottajien" (=sotijoiden) pitäisi kuikkelehtia Afganistanissa.

Hiukan mietityttää tietenkin ettö olisiko tuollainen lausunto ollut mahdollinen jos hän olisi vielä puolustusvoimien komentaja? Eläkkeellä oleminen kun antaa mahdollisuuden puhua rehellisemmin kuin jos olisi edelleen virassa.

Hiukan mietityttää että huutaako muumimammamme Tarja apuun noobelisti-muumipappaamme vakuuttamaan miten tärkeää että me olemme mukana kansainvälisen yhteisön sotimisissa.

Mutta hyvä lausunto silti kaikin puolin kenraali Hägglundilta. Fiksuhan kaveri on osoittanut olevansa jo aikaisemminkin mutta nyt osoitti myös erityistä kansalaisrohkeutta - en viitsi käyttää ilmaisua siviilirohkeutta kun kyse on ammattisotilaasta.

Hienoa!

Nova-lahj(oit)usrahojen palautus

Suorastaan huvittaa tämä poliitikkojen hurskaus palauttaa noita konkurssi-Novalta jo aikoja sitten saamiaan vaalitukiaisia aivan kuin palautus tekisi koko epäilyttävän tukemisen tekemättömäksi.

Pitää toivoa että me kansalaiset ei sentään noin tyhmiä oltaisi että menisimme tuohon halpaan ja katsoisimme että rahojen palautus tekee koko lahj(oit)uksen tekemättömäksi.

Ja kun noinkin isoja summia maksetaan takaisin niin kyllä se osoittaa miten kova huoli noilla poliitikoilla ja puolueilla on. KEPU taitaa ollakin kaikkein härskein eikä heitä tunnu mikään hävettävän tai pelottavan.

O tempora o mores!

16.9.2009

Kauniin ihmisen vanheneminen

Tämä ei ole mikän tieteellinen analyysi asiasta. Mutta olen ollut huomaavinani, että kauniille naisille tai ainakin eräänlaisille ulkonäköfriikeille on vanheneminen paljon vaikeampi asia kuin tavallisille tai peräti ruman näköisille naisille. Onhan se selväkin jos kaunis nainen on tottunut käyttämään ulkonäköään myös hyväksi vaikkapa työelämässä. Tutkimuksethan todistavat että siitä on hyötyä pyrkyriydessä.

Viimeinen osoitus tuon minun hypoteesini paikkansapitävyydestä oli kirjailija Kaari Utrion julkisuudessa ilmaan heittämä seitsemänkymmentävuotiaille pyynnöstä terveyskeskuksissa jaettava itsemurhapilleri. Huhuh. Taisi Kaari Utrio itsekin hiukan hätkähtää nostattamaansa kohua kun muuttikin lausumansa hätähuudoksi vanhusten hoidon puolesta. Minusta oli hienoa että Kirsti Paakkanen virkeänä 80 vuotiaana käytti puheenvuroon. Vastaanvanlaisen puheenvuoron olisin ymmärtänyt myös ikinuorekkkaalta Aira Samulinilta.

Ymmärränhän minä että kyse oli vain vapaaehtoisesta elämän päättämispilleristä. Mutta jos tuollaista alettraisiin ensin tarjota vapaaehtoisesti niin ei siitä kovin pitkää matkaa olisi kun sitä alettaisiin jo pitää suosituksena ja hetken kuluttua jo melkein määräyksenä jos kovasti on sairaas ja kuormittaa tarpeettomasti tai turhaa terveydenhuoltojärjestelmää .

Mutta kun kuuntelin Kaari Utrion perusteita niin ei ne kovin vakuuttavat olleet. Ihan kuin joku missiksi valittu kaksikymppinen tyttönen olisi sanonut että "minä en ainakaan halua koskaan tulla vanhaksi ja rumaksi". Kyllä tippuivat Kaari Utrion pinnat minun silmissäni. Olin sentään pitänyt häntä aina erittäin fiksuna.

No nyt Kaari Utrio onkin pehmentänyt sanomisiaan ja esittänytkin että kyse olikin vain hätähuudosta vanhusten hoidon puolesta. Luulisi että ammatikseen kirjallisesta ilmaisusta leipänsä ansainnut olisi osannut muotoilla "hätähuutonsa" taitavammin.

Varmaan Kaari Utrio on antanut tarkat ohjeetkin miten hänet pitää ruumisarkkuun pukea ja meikata elegantisti ja nuorekkaasti kun hän heti 70 v täytettyään lopettaa elämänsä - ettei vaan joudu kenenkään hoidettavaksi arvolleen ja kauneudelleen sopimattomalla tavalla.

Kyllä Kaari Utrio olisi varmaan 1930-luvulla ollut vannoutunut Aatun kannattaja!