29.11.2013

Suojatut henkilörekisterit ja uteliaisuus

Vangit ovat keksineet alkaa itse valvoa, että rikosseuraamusviraston henkilöstö kuten vanginvartijat yms noudattavat lakeja, joilla rajataan sensitiivisten henkilörekistereiden käyttöä.

Tulee mieleen suhteellisen tuore vastaava henkilörekisterien katselu uteliaisuudesta. Mestarihiihtäjän Mika Myllylän asioita tunnuttiin ympäri poliisikunnan tutkittavan pelkästä uteliaisuudesta kun siitä muistikuvani mukaan sateli melkoinen määrä syytteitä. Ja selitykset henkilörekisterien asiattomalle katselulle olivat mitä ihmeellisimmät. Oli rekisterien käytön harjoittelua ja jollakin joku opinnäytetyö. Toinen toistaan mielikuvituksellisempia selityksiä joilla yritettiin jälkikäteen perustella oikeutus uteliaisuudelle.

Nyt tässä tapauksessa juttua on ryhdytty sotkemaan turvallisuuteen, joka liittyisi rikosseuraamusviraston henkilöstön vähentämiseen.

Tuo menetelmä sekoittaa laillinen ja laiton on virkamiehille yleinen. Itse olen törmännyt asiakirjojen julkisuussäädösten rikkomisessa vastaavaan. Muistaakseni eräässä väitöskirjatutkimuksessa sille oli annettu nimityskin. Taisi olla saastuttaminen. Julkisten asiakirjojen joukkoon sekoitetaan oikeasti salassapitoa vaativia asiakirjoja jolloin ne "saastuttavat" kokonaisuuden.  Sen jälkeen väitetään ettei näitä julkisia asiakirjoja voida antaa kun samalla paljastuisi salassa pidettävää tietoa. On tullut vuosien varrella testattua tuota asiakirjajulkisuutta ja se on joskus hyvin hankalaa virkamiehille, jotka yrittävät peitellä väärin tekemisiään. Ja keinot kiertää lakeja ovat ehtymättömiä.  

En minä halua puolustella vankeja  tai esittää että heitä pitäisi paapoa. Mutta ihan oikeassa he ovat jos yrittävät vaalia sitä pientä osaa yksityisyydestä joka heillä on laitokseen suljettuina enää jäljellä. Kyllä vankilatyöntekijöidenkin pitää noudattaa voimassaolevia lakeja. Ja mielestäni kun ovat tuolla lainvartijoiden puolella niin tinkimättä.

Pitäisi lainvartijoidenkin tietää ja ymmärtää, että jos säädöksissä on puutteita niin oikeusvaltiossa sitä varten on muutettava säädöksiä. Ja siihen saakka kunnes säädöksiä on muutettu on noudatettava voimassa olevia.

Valtio mukana asfalttikartellissa?

Mitä helvettiä! Valtio on käräjäoikeuden mielestä muka ollut mukana asfalttikartellissa. Siis valtio olisi ollut mukana itse itselleen vahingollisessa ja laittomassa touhussa? Kuka tai ketkä on siinä kartellissa käyttänyt valtion äänivaltaa - eihän valtio ole mikään hahmoton möhkäle vaan valtion äänivaltaa on käyttäneet virkamiehet ja luottamusmiehet ja viime kädessä ministerit. Ovat he sitten hyväksyneet kartellin ilman oikeutta tai muodollisesti hyväksymiseen oikeutettuina ei kai kukaan virkamies tai luottamusmies voi hyväksyä sillä tavoin rikosta, että sen tekijät olisivat sen jälkeen vastuusta vapaita? Tämä on ihan puppua!

Talouselämä lehden uutisessta:

'Oikeuden mukaan valtiolle "ei ole aiheutunut vahinkoa sellaisen toiminnan perusteella, jonka se on toiminnan tapahtuma-aikana hyväksynyt, johon se on osallistunut ja josta se on itsekin katsonut hyötyneensä"'

Siis häh, mitä? Poista sekin rangaistavuuden tai korvausvelvollisuuden jos idiootit valtion edustajat ovat kuvitelleet valtion siitä kartellista hyötyvän? Vai ovatkohan vain he itse hyötyneet kyseisestä järjestelystä.

Uutinen jatkuu:

'Oikeus sai korkeimman hallinto-oikeuden oikeudenkäynnin jälkeen "osittain uutta näyttöä" siitä, että Tielaitos ja Tieliikelaitos osallistuivat valtion töitä koskeneeseen kartelliin ainakin vuodesta 1998 alkaen. Lisäksi Tielaitoksessa tiedettiin kartellin olemassaolosta jo 1994 alkaen.

Korkein hallinto-oikeus totesi syyskuussa 2009, että Suomessa toimi valtakunnallinen asfalttikartelli vuosina 1994–2002.'

Lisää:

'Siihen, kuinka laajasti Tielaitoksessa tai Tieliikelaitoksessa tiedettiin kartellitoiminnasta,'

ja vielä:

'Siposen mukaan kartelliasioista tienneet tieviranomaiset, joita kuultiin oikeudessa, 'eivät ole enää missään paikassa töissä vaan eläkkeellä.'

Mitenkä valtio on hyväksynyt tarjouskartellin, joka on lailla kielletty? Ja ketkä ihmiset tuollaisen eksplisiittisen hyväksynnän ovat antaneet? Ja miten valtio on osallistunut tuohon tarjouskartelliin - onko joku allekirjoittanut esimerkiksi kartellisopimuksen? Ja miten valtio (ja taas ketkä ihmiset!!) on katsonut hyötyneensä tarjouskartellista?

Sitten on tuo mielenkiintoinen arvio: 'tiedettiin kartellin olemassaolosta'  Totta helvetissä minäkin tiesin. Mutta vaikea mennä syyttelemään jos ei ole näyttöä. KKO on syyskuussa 2009 vajvistanut kartellin toimineen 1994-2002. Yle uutisoi asiasta samaa.

Minä ymmärtäisin jos kartellin olemassaoloa ei olisi pystytty näyttämään toteen  mutta kun siitä on lainvoimainen päätös, Jos valtiolla on ollut edusmiehinään jotain rikolliseen toimintaan osallistuneita tai myötävaikuttaneita.

Otan karmeamman esimerkin: jos kyseessä olisi esimerkiksi murha rikollisena tekona ja jotkut valtion edustajat olisivat sen rikoksen oikeudettomasti hyväksyneet eikö silloin rikoksen tekijät enää olisi vastuussa?

Tämä on ihan bullshittiä  Tällä ratkaisulla mitä ilmeisimmin suojellaan joitain korkean tason päättäjiä jotka ovat edustaneet näissä asioissa valtiovaltaa.

Olin minäkin nuorena miehenä eräässä kartellissa mukana työnantajani määräämänä ja yritin muutaman kerran kertoa kartellissa jo aikaisemmin mukana olleille, että tämä on laitonta. Minulle naurettiin vain päin naamaa ja kerrottiin, että heillä on kyllä sellaiset voimat takana, että ihan turhaa huomautella.

Koko kilpailulainsäädännön  todellinen ja aito valvonta on ollut iät ajat ihan retuperällä. Muistan kun itsekin olin yhteydessä kilpailuasiamiehen virastoon 1970-luvulla kun Wärtsilä konserni käytti hyväksi määräävää markkina-asemaansa (käytännössä monopoliasema) repiäkseen huimia voittoja kotimaan markkinoilla  niin kilpailuasiamiehen virasto aika suoraan myönsi olevansa aika kädetön tekemään yhtään mitään eivätkä he muka omasta aloitteestaan voineet tehdä senkään vertaan. Eli minua yritettiin usuttaa tekemään todistamaton ilmianto heille. Ne enhän minä sellaiseen ansaan langennut, sillä sen seurauksenahan olisi ilmiannon kohde mitä suurimmalla varmuudella käynnistänyt massiiviset vastahyökkäykset minua vastaan. Minusta koko kilpailun edistäminen Suomessa  oikeudellisin ja laillisin keinon on pelkkä voimaton paperitiikeri.


25.11.2013

Ostin autoon kätevän handsfreen

Autoni on poistettu tilapäisesti liikennekäytöstä sydämen ohitusleikkauksesta toipumisen ajaksi. Miniä muistutti kun en olisi itse älynnyt. Joulukuun alussa tulee 2,5 kk leikkauksesta niin taitaa nyt rintalasta olla jo sen verran luutunut että rohkenen taas ryhtyä ratin taakse.

Olin poikani kyydissä ja hänellä oli tosi kätevä handsfree laite Jabran Cruiser 2 ja hintakin vaikutti ihan siedettävältä kun se selkeästi mielestäni vastaa toiminnallisesti monin verroin kalliimpia handsfree juttuja..Aikoinaan kun ajoin paljon minulla oli Nokia silloinen lippulaiva 2110i ja siinä handsfree. Istuin siihen aikaan autossa joka viikonloppu kymmenisen tuntia kun ajoin viikonlopuksi kotiin Kuopionn ja sitten taas maanantaina takaisin Espooseen.

Tuo 2110i oli ensimmäinen matkapuhelimeni enkä minä silloin vielä ymmärtänyt, että matkapuhelimen eliniäksi käytännössä muodostui vain pari kolme vuotta. Ja aina kun ostit uuden matkapuhelimen sinun olisi pitänyt ostaa uusi handsfree malli, joka oli tehty sinun uutta puhelintasi varten.  Ja nuo handsfreet olivat paljon kalliimpia kuin itse puhelimet.

Mutta siinä vaiheessa kun 2110i vaihtui oli perheenikin jo muuttamassa pääkaupunkiseudulle kun lapset olivat päässet lukiosta. En muista milloin tuo uusi säädös tuli voimaan ettei kännykkään saanut puhua kun ajoi autolla. Mutta siinä yhteydessä kokeilin muutaman kerran matkapuhelimien mukana tulleita mikrofoni-korvakuulokkeita  ja myöhemmin puhelinmallien vaihtuessa siirryin langattomiin bluetooth kuulokkeisiin.

Mutta en minä viitsinyt jatkuvasti kulkea korvakuuloke korvassa kuin joku FBI/CIA tai Supon agentti. Eikä se edes ollut mukavaa varsinkin kun saattoi mennä päivä parikin eikä kukaan soittanut ollessani liikkeellä.

 Minulla on ollut jo monta vuotta huono omatunto kun olen  ne harvat kerrat kun puheluja on tullut vastannut jos liikennetilanne on sallinut. Pidemmän puhelun ajaksi olen onnistunut laittamaan puhelimen kaiuttimen päälle tosin ei ne äänen laadultaan hääppöisiä ole.

Mutta tuo Jabra Cruiser 2 on tosi kätevä. Siinä on klipsi jolla se kiinnitetään kuskin edessä olevaan aurinkolippaan.. Kun se on yhden kerran 'paritettu' bluetoothiin kännykkääsi on se seuraavat kerrat valmis automaattisesti ellet ole katkaissut siitä virtaa.

Kun tuollaisen pikku laatikon kaiutin on aika pieni voi äänen siirtää FM:llä autoradioon jos haluaa paremman äänen laadun. Erilaiset ilmoitukset tulevat ääniviesteinä ja kun soitto tulee kertoo se puhelinnumeron englannin kielellä.  Muitakin kieliä on valittavissa mutta valitettavasti ei suomea.

Poikani soittaa iPodin Spotifysta hakemaa musiikkia tuo laitteen kautta autoradioon. Tuleva puhelin sitten vaimentaa sen puhelun ajaksi.

Yksityisyyden suojaamiseksi puhelun voi yhdellä napin painalluksella siirtää pois autoradiosta takaisin kännykkään ja samalla tavoin takaisin radioon. 

Olen testaillut laitetta kotona saadakseni siihen tuntuman ja sisäistääkseni sen näppäimet. Tosi hyvältä tuntuva vekotin ja hyvä hinta-ominaisuussuhde.

22.11.2013

Pitkät sähkökatkot

En ole säätieteilijä enkä ole kovin perehtynyt säätilan muutoksiin vuosikymmenien aikana. Ja nykyään olen entistä enemmän hämilläni kun tuttavapiiriini kuuluu ihmisiä molemmilta äärilaidoilta. Toisen äärimmäisen huolestuneita ilmaston lämpenemisen vaikutuksista ja toiset ovat sitä mieltä että ilmaston vaihtelu on kuitenkin normaalia pitkässä juoksussa. Ei se mitään jos kyse olisi vain uskomuksista mutta kun molemmat osapuolet vyöryttävät eteeni mahtavan määrän tieteelliseltä näyttäviä dokumentteja. Lisäksi on vielä sellaiset uskovaiset, jotka perustavat ennusteensa Raamatun Ilmestyskirjaan. Ja olen muuten tavannut erään galaktisiinkin ilmastoilmiöihin perehtyneen hyvin viehättävän naisihmisen.  

Uskoni tieteisiin romuttui hiukan kun avustin vuosia sitten erästä tiedemiestä hänen tutkimustensa julkaisemisen kanssa. Kun hänen tutkimuksissaan ei kaikki kentältä luonnosta kerätty mittausaineisto aivan täysin tukenut hänen hypoteesiaan niin mittausaineiston numeroja muutettiin niissä kohdin missä ne eivät sopineet käppyröihin - anteeksi epätieteellinen ilmaisuni tässä yhteydessä. Ja olen jossain ollut lukevinani, että IPCC eli Intergovernmental Panel on Climate Change'in alla julkaistuissa tutkimuksissa jotkut tiedemiehet olisivat tuollaisia samanlaisia filunkipelejä käyttäneet saadakseen käppyrät näyttämään paremmilta - tai ehkä tässä tapauksessa pahemmilta mutta hypoteesiin sopivammilta.

Tämän kirjoitukseni aihe on järkytykseni kun seurasin mediasta Eino-myrskyn seurauksia. Hyvin nopeasti uutisissa ilmoitettiin, että 230'000 taloutta on jäänyt myrskyn seurauksena ilman sähköä. Ja pelkästään Itä-Suomessa näitä talouksia olisi ollut 130'000 taloutta. Luvut vaikuttivat suurilta. Tarkistin tilastokeskuksen sivulta kuinka monta taloutta koko Suomen tasavallassa on niin tuo 230'000 taloutta on noin 8% koko maan talouksista.

Kun ajattelemme mistä kaikesta sähkökäyttöisestä nykyaikainen elämä ja talouselämä on kiinni niin kysehän on melkoisesta katastrofista. Jopa nykyaikaiset älypuhelimetkin ovat taas muuttuneet kaikkien mahdollisten hienouksien lisääntyessä melkoisiksi virtarohmuiksi. Suurin osa ihmisistä joiden tiedän käyttävän ns älypuhelimia itseni mukaan lukien valittavat kun akku pitää ladata päivittäin jos käytät puhelintasi. Aikaisemmin riitti parin kolmen päivän välein lataus.

Pitäisikö tavallistenkin kansalaisten alkaa hankkia sähköä tuottavia aggregaatteja ja kerrostalotkin varustaa sellaisilla? Sähkölämmityksellä varustettu omakotitalo voi olla ns haastava tapaus. Kun mietin aikoinaan omakotitalon rakentamista Savossa silloiselle asuinpaikkakunnalleni olin päätynyt esimieheni (kekseliäs DI) ratkaisuun maalämpöön. Hänen talonsa oli järven rannalla ja hän oli keksinyt sijoittaa järjestelmän pitkät putket järven pohjalle.No onneksi en ryhtynyt niin mittavaan hankkeeseen. Kunnan kaavoittamat järvenrantatontit olivat yleisessä haussa mutta kas kummaa kun ne olivat aina menneet jo samalla sekunnilla kuin hakuaika oli alkanut - tiskin alta jollain tavoin kunnan nimimiehille ja tutuille. Johonkin keskelle peltoa en taas halunnut rakentaa mitään. Ymmärsin ettei sellaista kovin helposti jossain pikkupaikkakunnalla realisoi jos pitää vaihtaa paikkakuntaa.

Muistan kun poikani kanssa juttelimme kesämökkimme huoltotoimenpiteistä ennen kuin suoritimme sukupolven vaihdoksen. Olimme yksimielisiä, että eräät puut olivat kasvaneet niin isoiksi että häiritsivät näköalaa järvelle mutta sen lisäksi niiden oksat alkoivat jo kovasti lähestyä tonttimme läpi kulkevia sähkö- ja puhelinjohtoja. Poikani oli selvittänyt että paikallisilla sähköyhtiöillä oli jossain metsuripalvelu. Sähkölinjoja uhkaavat puut tultiin tarvittaessa kaatamaan ennaltaehkäisevästi. Mutta palvelu oli lopetettu ja kiinteistöjen omistajat joutuivat kaatamaan puunsa omin kustannuksin.

Kun näitä sähkölinjojen katkeamiset ovat tulleet laajoiksi ja ihan jokavuotisiksi niin minä uskon selityksen olevan vain, että on luovuttu tai ainakin vähennetty ennaltaehkäiseviä  huolto- ja ylläpitotoimenpiteitä. Kun sähkökatkoista maksettavat korvauksetkin ovat aika pienet niin näin säästämällä saadaan tuottavuus paranemaan ja osingot paremmiksi.

Ihme ettei valtiovalta ole ponnekkaammin ryhtynyt huoltovarmuuden nimissä vaatimaan ennaltaehkäisevien huoltotoimenpiteiden palauttamista käytäntöihin. Nyt on vain joku hyvin sallivainen pitkän tähtäimen suunnitelma siirtää kaapelointi maan päältä maan alle. Systeemi on kallis ja se kerrotaan koko ajan kansalaisille eli maksajille toistaen kalleutta. Kallista se varmaan onkin mutta ylenmääräisellä toistamisella uskon, ettö sillä paremmin muokataan mielipidettä hyväksyvämmäksi sähkön js sen siirron hinnan nostoille.

21.11.2013

Slavoj Žižek ja elokuvan kätketty ideologia ja muita muisteloja

Slavoj Žižek ja elokuvan kätketty ideologia tuli Ylen Teema-kanavalta keskiviikkona 20.11.2013 klo 21:36-23:47 ja löytyy Ylen Areenasta vajaa 1 kuukauden ajan. Kaveri on filosofi ja sellaisena melkoinen verbaalivirtuoosi mutta hänen analyysinsä elokuvien kätketyistä ideologioista oli viiltävän herkullista kuultavaa ja kaikista elokuvista oli myös edustavia pätkiä kuva- ja ääninäytteitä. Vaikka Žižekia sanotaankin vasemmistolaiseksi niin se ei poista hänen analyysinsä viiltävää terävyyttä.

Yhtä loistavasti hän analysoi Hitlerin Saksan Lenni Riefenstahlin loistavaa propagandadokumenttia 'Tahdon riemuvoitto, (Triumph des Willens, 1935)' kuin Stalinin ajan neuvostoliittolaisia elokuvia.

Itse olen syntynyt heti sodan jälkeen 1945 eikä Leni Riefenstahlin elokuvia 1950-60 luvuilla nähty vaikka olinkin melkoinen elokuvafriikki. Kaupallisten teatterien lisäksi kävin useammassa elokuvakerhossakin.

Erityisen suurella mielenkiinnolla kuuntelin Žižekin analyysiä neuvostoelokuviin leivotusta ideologiasta. Musiikki oli usein hyvin vaikuttava osatekijä noissa filmeissä ja aika monesta pätkästä minulle tuli erilaisia takaumia niistä elokuvista ja neuvostoajasta yleensä. Musiikki niissä oli nytkin katsoessa ja kuunnellessa hyvin mukaansa tempaavaa ja tunteisiin vaikuttavaa. Minä pidin niistä ihan kuten pidin sen aikaisista suomalaista työväenlauluista, joita Agit Prop ja Kom-teatterin ensemble esittivät.

Mutta yhtäkkiä nyt katsoessani älysin miksi minä en koskaan mennyt mukaan noihin Neuvostoliittoa, ja sosialismia ja kommunismia lähes sokeasti ihaileviin liikkeisiin. Vaikka tuo mukaansa tempaava musiikki ja marssilaulut yms tekivät suuren vaikutuksen ihan tunnetasolla on minulla kuitenkin aina ollut järki hallitsemassa tunteita eikä päinvastoin. Pidin matkustamisesta yleensä ja myös Neuvostoliitossa, missä kävin ensimmäisen kerran vuonna 1958 13 vuotiaana vanhempieni kanssa aivan ensimmäisillä Suomesta linja-autoilla tehdyillä tehdyillä turistimatkoilla.Muistan vielä, että ajoimme kotkalaisen Onni Vilkkaan bussilla ja Onni Vilkas oli itse mukana. Isäni oli käynyt sodan jälkeen Neuvostoliitossa ensimmäisen kerran jo vuonna 1956 erään suomalaisen insinööriretkikunnan mukana  kun oli venäjän- ja suomenkielentaitoinen insinööri niin osasi hyvin tulkata muille matkustajille ammattiasioita.

Mainittakoon että isäni matkusti 1956 Venäjälle ns muukalaispassilla, jota myös Nansenin passiksi kutsuttiin, kun ei ollut Suomen kansalainen vaan ns isänmaaton. Hänen entiseksi kansalaisuudekseen oli kirjoitettu entisen Venäjän kansalainen eli sen tsaarin Venäjän jota ei vuoden 1917 jälkeen ollut enää olemassa.

Tuo matka tarjottiin aika yllätyksenä kun isäni tunnettiin insinöörinä ja venäjäntaitoisena. Lännessä ja Suomessa asuvat venäläiset emigranttisukulaiset  ja -tuttavat olivat järkyttyneitä ja varoittelivat, että päästävätköhän sieltä edes takaisin Suomeen. Mutta päästivät ilman mitään ongelmia. Mutta sen verran isäni niistä havahtui että anoi samana vuonna tasavallan presidentiltä, Urho Kekkoselta Suomen kansalaisuutta. Olihan hän asunut Suomessa 5 vuotiaasta pikkupojasta lähtien.. Ensin Karjalan kannaksella minne hänen perheensä ja sukunsa oli lähtenyt vallankumousta pakoon pakolaisina kesähuviloilleen ja sitten vuonna 1936 Helsingissä mentyään naimisiin suomalaisen (hämäläinen) äitini kanssa. Kuulemani mukaan  heillä ei ollut mitään yhteistä kieltä kun isäni osasi silloin vielä hyvin vähän Suomea. Karjalan kannaksella oli venäjänkielinen oppikoulu ja lyseo jonka isä kävi ja sen jälkeen kokeili merimiehenä maailman matkailua enne asettumistaan Helsinkiin. Isäni tartuttikin minuun sekä mieltymyksen laivoihin, merille ja vesille mutta myös mieltymyksen matkailuun ja kansainvälisyyteen. Mutta minä en muista että isäni olisi puhunut suomea murteellisesti. Päinvastoin jouduin kouluaikana kysymään isältä neuvoa suomen kieliopissa. Mutta kun luin joitakin vuosia sitten isän isän 1940-luvun lopun insinööriopiskelun aikaisia muistiinpanoja huomasin että kyllä hän ainakin kirjoitti murteellisesti. No minä en sitä 4-5 vuotiaan havainnut kun puhuin siihen aikaan isäni kanssa venäjää ja kun myöhemmin siirryin minäkin puhumaan suomea isäni kanssa - ensin ulkona kadulla ettei kukaan kuule että puhumme venäjää ja sitten myöhemmin kotonakin kun äitini ja vanhempi siskoni eivät puhuneet venäjää.

Niin, 1956 oli Suomen kansalaisuuden saaminen paljon hankalampaa kuin nykyään. Piti todistaa mm veroviranomaisen antamin todistuksin että on maksanut veroja ainakin 10.vuoden ajan, on kunniallinen eikä ole tuomittu, ja että oli työpaikka ja vahvat siteet Suomeen yms  ja sitä anottiin tasavallan presidentiltä. Ja leimavero presidentin parin lauseen pituisesta hyväksymispaperista maksoi paljon. Äitini joka kävi lunastamassa päätöksen lääninhallituksesta kauhisteli maksua kun suomensukuiset karjalaiset pääsivät monin verroin halvemmalla.

Ratkaisu oli hyvä. Aikaisemmin oli nimittäin niin hassusti, että isäni olisi tarvinnut pelkästään Ruotsissa ja Tanskassa käynteihin viisumit molempiin maihin kun me muut perheenjäsenet olisimme päässeet henkilöllisyystodistuksella. Ja nyt sai myös äänestää vaaleissa. Veroja oli joutunut maksamaan jo aikaisemmin ja muutenkin velvollisuudet olivat ihan samat kuin muillakin.

Tuo muistelo edellä poikkesi hiukan asiasta mistä olin ajatellut kirjoittaa.

.Mutta todella minua ei nuo vasemmistolaiset joukkoliikkeet oikein houkutelleet vaikka musiikki ja meininki oli ihan kivaa niin vierastin näkyvää hurmoshenkisyyttä, josta osa oli selvästi aivan tosiasioiden vastaista. Olinhan minä nähnyt jo 1958 alkaneilla Neuvostoliiton matkoillani minkälaista siellä oli. Vaikka pidin museoista, entisöidyistä nähtävyyksistä. musiikki-, ooppera ja kulttuuriesityksistä en voinut ymmärtää kun ihmiset pelkäsivät länsimaalaisia eivätkä uskaltaneet olla missään yhteydessä.Vain mustan pörssin kauppiaat  uskalsivat. ja sitten Suomessa nuoret olivat niin sosialismia ja kommunismia täynnä ja ihailivat Neuvostoliittoa minun mielestäni täysin kritiikittä aivan hurmoshenkisesti.

Noissa Žižekin analyyseissä tuli ideologinen aivopesu hyvin esitettyä ja analysoitua. Oli herkullista kuunneltavaa ja katseltavaa. Suosittelen.

17.11.2013

Pitääkö koulu uudistaa?

Luin hiukan ihmeissäni hankkeita, joilla on tarkoitus saada lasten ja nuorten koulutus nykytasolle. Yhdestä näkökulmasta  uutisoi Iltalehti 13.11.2013 otsikolla 'Koululaisille kännykät käyttöön  oppitunneilla'

Luin juttua haukkoen henkeäni. Nyt aiotaan hankkia tablettitietokoneet nuorille perusteluna 'Tabletti vapauttaa oppilaan pois pulpetista ja luokkahuoneesta' kuten eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja, kansanedustaja Päivi Lipponen esittää.

Voi hemmetti mitä soopaa. Ihan kuin nuo uudet välineet voisivat korvata sellaisen opettajan, joka ei kykene innostamaan nuoria uuden oppimiseen. Lisäksi ne vanhenevat muutamassa vuodessa mikä tarkoittaa, että niitä pitäisi olla koko ajan uusimassa.

Kansan uutiset uutisoi minusta analyyttisemmin 14.11.2013. Siinä on todettu

'Keskeisiksi oppimistaidoiksi lasketaan luetun ymmärtäminen, matematiikka ja päättelykyky.
Erityisesti lukutaidossa ja matematiikassa suunta on ollut 2000-luvun alkupuolen jälkeen laskeva.'

Ja siellä on  erääksi taustaselittäjäksi havaittu
'Erot selittyvät vanhempien koulutuksella. 

Ministeriä huolestuttaa erityisesti oppilaiden väliset osaamisen erot. Ne selittyvät pitkälti vanhempien koulutustaustalla.'

Minä kysynkin tyhmiä: Miten koululaisten luetun ymmärtäminen, matematiikka ja päättelykyky kohenevat siitä, että kaikille hankitaan yhteiskunnan varoilla aina parin vuoden välein uudet tabletit?

Lapsiin tarttuu vanhempien esimerkki. Tiedän perheitä,  joissa 12-13 vuoden ikäisillä lapsilla ei ole vielä omaa kirjastokorttia jos edes ovat kirjastossa käyneet. Ei ihme jos lukemisen ymmärtäminen jää puutteelliseksi kun ei lueta vaan katsotaan televisiota ja sieltäkin tyhjänpäiväisimpiä viihdeohjelmia.

Minulla oli mielenkiintoine keskustelu puolisentoista kuukautta sitten erään juutalaisen taustan omaavan potilaan kanssa  kun olin toipumassa sydänleikkauksesta sairaalassa. Tiesin minä sen ennestäänkin mutta hän taas vahvisti asian. Juutalaisessa lasten kasvatuksessa kolme tärkeintä asiaa on: koulutus, koulutus ja koulutus lainatakseni ministeri Häkämiehen tyyliä Venäjä, Venäjä ja Venäjä lausunnollaan. Voi tuollainen toki aiheuttaa elokuvaohjaaja Woody Allenin usein kuvaamaa neuroottisuutta.

Olen kirjoittanut blogissani yli 6 vuotta sitten aiheesta otsikolla 'Kielitaidosta ja koulutuksesta'.

Muistan joskus yli kahdenkymmenen vuoden takaa kun asuimme Savossa pienellä paikkakunnalla ja nuorimmat lapseni olivat koulussa alaluokilla niin jotkut heidän kavereistaan olivat ihmeissään olohuoneemme kirjahyllyn kirjamääristä. Ehkä se oli hämmästyttävää  Kun muutin perheeni kanssa takaisin pääkaupunkiseudulle luovuin suurimmasta osasta kirjoja kahdestakin syystä: ne ovat hirveitä pölynkerääjiä ja vaimollani oli astma ja sellaisten kirjamäärien jatkuva pakkaaminen, kantaminen ja mukana kuljettaminen muutoissa oli melkoinen riesa.

Tuossa Kansan uutisten kirjoituksessa oli selittäväksi muuttujaksi havaittu vanhempien koulutustausta. Voi olla, että hyvin koulutetut vanhemmat oivaltavat hyvän koulutuksen merkityksen paremmin kuin vähemmän koulutetut mutta minun mielestäni sen voisi korvata myös määrittelyllä sivistys tai valistuneisuus. Usein ne korrelovat hyvään koulutukseen mutta eivät aina.

Muistan lasten kouluajoiltamuutamat vanhempain kokoukset ja muutenkin minulle pikku paikkakunnalla esitetyt kysymykset pitäisikö lapsille hankkia kotiin tietokoneet. Digitaaliaika oli jo tullut (oli siis 1980-luku)  ja mikrotietokoneet lisääntyivät työelämässä kovalla vauhdilla. Nuorille hankittiin koteihinkin mikrotietokoneita pääasiassa tietokonepelejä yms varten. Minulta kysyttiin usein pitäisikö hankkia tuollainen tietokone kotiin kouluikäisille lapsille. Siihen aikaa ehdoton koululaisten kotitietokoneiden ykkönen oli kuuluisa Commodore 64 . Kun tulin IT-alan töihin pääkaupunkiseudulle 1998 oli jännä havaita, että minua 25 vuotta nuoremmat kollegani kaikki olivat aloittaneet kouluikäisenä pelaamisella ja ohjelmoimalla tuollaisella Commodore 64 mikrotietokoneella.

Monet vanhemmat kyselivät, että kannattaisiko heidän hankkia tuollainen kone lapselleen joululahjaksi. Heidän ajatuksena oli että se olisi kuin johdatusta tulevaan digiaikaan.Minun neuvoni monelle tutulle neuvoa kysyneelle isälle oli, että vie poikasi joulun alla johonkin urheilutarvikeliikkeeseen ja kerro, että saa vapaasti valita luistimet ja muut tarvittavat jääkiekkovarusteet (ja sinä maksat mukisematta ja tinkimättä). Sanoin, että se tulee halvemmaksi ja pojat harrastavat ulkona terveellistä urheilua ja liikuntaa eivätkä jossain nurkassa pelaa sota- tai taistelupelejä kavereiden kanssa. Kerroin esimerkkinä, että itse opettelin ohjelmoimaan tietokoneita 33 v iässä ja kahdessa vuodessa hankin erinomaisen ammattitaidon. Piti 'juosta kovaa' oppiakseen mutta kun olin kiinnostunut ja motivaatiota riitti se onnistui. Elätinkin itseäni ja perhettäni sitten yli 30 v eri tehtävillä tietotekniikan parissa kunnes siirryin eläkkeelle.

1980-vuosikymmenen lopussa alkoi opetusvirnaomaisilla joku päähänpinttymä, jonka mukaan koko kansa olisi pitänyt opettaa ohjelmoimaan tietokoneita. Minä yritin monessa eri yhteydessä todeta, ettei tuo ole järkevää. Tärkeää olisi opettaa kaikki kansalaiset käyttämään tietokoneita ja niiden yleisimpiä ohjelmia kuten tekstinkäsittelyä yms. Silloin ei vielä suuremmin ollut mitään internettiä suuren yleisön käyttöön. Vertasin usein autoiluun. Jos 20-luvulla piti olla pätevä autonasentaja voidakseen ajaa autoa riittää nykyään että on autokoulun käynyt. Kovin paljon ei tarvitse ymmärtää mitä konepellin alla tapahtuu.

Mutta kuten yritysmaailmaan.tarvitaan uusia karismaattisia johtajia olisi samoille taidoille kysyntää myös koulumaailmassa. Opettajien pitäisi saada kaikki heille uskotut nuoret innostumaan. Katsoin muutaman kerran televisiosta brittiläisen kokin Jamie Oliverin yritystä saada  syrjäytyneet tai huono-osaiset nuoret innostumaan koulunkäynnistä ja opiskelusta. Oli aivan uskomatonta nähdä ohjelmissa miten hänen onnistui innostaa nuoria opiskelemaan tai oppimaan uutta.

Tässä yhteydessä minun on tunnustettava, että pidän kohufilosofin Pekka Himasen näkemyksestä, että yrityksiin pitäisi saada aivan uudenlaista henkeä 'Himasen mukaa kestävyysvajetta suurempi vaje on henkisen ilmapiirinn sulkeutuneisuus, kademieli ja innostuksen puute'. Samaa minä toivoisin yritysmaailman lisäksi koulumaailmaan.

8.11.2013

Hedonismia

Korkkasin muutama päivä sitten kuohuviinipullon. Mutta en enää muista minkä asian kunniaksi . Onneksi eräs vanha työkaveri kertoi minulle kun valitin etten jaksa kerralla juoda koko kuohuviinipulloa, että siihen löytyy erikoiskorkkeja Alkosta.

Ostin tällaisen kuohuviinin paineen kestävän erikoiskorkin Alkosta ja olen sitä jo useita vuosia käyttänyt. Kyllä minä joskus juon hyvin (ja  kalliita) samppanjoitakin mutta yllättävän hyvä on ollut Alkon listoilla halvimmasta päästä oleva Blossom Brut Cava-tyyppinen kuohuviini. Se on erittäin kuivaa ja juuri sellaista pidän. Ja hinta on suomalaisittain ajatellen ihan naurettava. Kolmen vartin pullo maksoi viimeksi kun ostin alle 8 euroa eli loistava hinta-laatusuhde.

Tuo kolmen vartin pullo riittää minulle hyvin 2-3 nautiskelukertaan jos yksin herkuttelen. Tämäkin pullo taisi olla ostettu v 2012 puolella. Sen verran harvoin noita nautiskelen.

Loistava löytö on ollut myös amerikkalainen sinappi French's. Heillä on pari eri tyyppiä sinappia. Kummassakaan ei ole mitään säilytysaineita ja merkittävää on, ettei heidän sinappeihinsa ole lisätty sokeria kuten ei Dijon tyyppisissä sinapeissakaan. Minä pidän tästä French'sistä enemmän kuin Dijon sinapeista. Minä suosin heidän väkevämpää Smooth & Spicy sinappia, johon on lisätty piparjuurta potkua antamaan. Suosittelen.

Kolmas tämän päivän aikaansaannos oli, että tein hyvin säilyvää kaalisalaattia jääkaappiin ison ja pitkään säilyvän annoksen. Taisi tulla n 6-7 litraa. Tuo kaalisalaatti säilyy jääkaapissa hyvin kaksikin viikkoa.

Ihastuin aikoinaan eräässä kuopiolaisessa kiinalaisessa ravintolassa heidön kaalisalaattiinsa ja olen yrittänyt saada sen jäljiteltyä mutta en ole siinä ihan 100% onnistunut. Mutta hyvää on tämäkin ja hyvin säilyvää.

Resepti on netistä löydetty vaikka en enää musta mistä.

1 keskikokoinen kaali
1/2 kg porkkanoita
1 paprika
1-2 dl öljyä
2-3 valkosipulin kynttä (jos haluaa valkosipulia)
Raasta vihannekset   ja sekoita öljy ja valkosipuli niihin.

Liemi:
1 1l vettä
1 dl sokeria
1 rkl suolaa
1-1,5 dl etikkaa

Kiehauta liemii ja kaada raasteen päälle.
Säilyy jääkaapissa pari viikkoa.

Pieni kikka: jos raastettua kaalia tuli liikaa pitää muistaa että säilöntäliemi kun kostuttaa vihannekset se  pakkautuu tiiviimmäksi ja samaan säilöntäastiaan voi laittaa lisää kaaliraastetta. Kannattaa sitten hiukan mouhia, että se lemi kostuttaa uudetkin kaalit. Herkullista lisuketta.

Ja nyt jään odottamaan, että sunnuntaina pitäisi mungpapujen itujen valmistua. Adukit ja alfaalfat valmistuvat tiistaina jos saamani idätysaikataulukot pitävät paikkansa. Eli olen suurin odotuksin.

Aloitin idätyksen

Torstaina 08.11.2013 aloitin idätyksen. Ehkä olisi oikeampaa sanoa, että ajattelin kokeilla. Olen tässä eläkkeellä ollessani alkanut laitella ruokia ja olen muutenkin yrittänyt kohentaa ruokavaliotani. Ja muuttamalla ruokavaltiotani olen onnistunut jo laihduttamaan melkein 25kg. ja valmiista eineksistä olen yrittänyt luopua kun järkytyin luettuani mitä kaikkea meille tämä hieno suomalainen elintarviketeollisuus syöttää puhtauden mielikuvalla.

Olen joskus ostanut joistain isoista hyvin varustetuista kaupoista ituja ja ne ovat maistuneet herkullisilta. En ole mitenkään ryhtynyt pelkän elävän ravinnon tai raakaravinnon syöjäksi mutta idot ovat maistuneet hyviltä. Mutta niissä lähikaupoissa, joissa säännöllisesti käyn ei ituja ole valikoimissa. Varmaan kauppias niitä ottaisi valikoimiin, mutta kun muutaman kerran olen selvitellyt , netistä tietenkin, pitäisi itujen kasvattaminen olla aika vaivatonta. Hyviä avaimia ovat olleet Elävän ravinnon yhdistys ja Ruohonjuuri kauppa.

Tilasin Ruohonjuuren nettikaupasta adukipapuja, mungpapuja ja alfa-alfan siemeniä (Wikipedian linkeistä  näkyy niiden oikeat nimet.. Niitä suositellaan aloittelijoille. Ja 1 kg pussi kutakin maksoi alle 3 euroa tuolla Ruohonjuuren nettikaupassa.. En viitsinyt lähteä tuonne kaupungin ruuhkaan vain näiden vuoksi. Kilon pussista idättää melkoisen määrän syötävää olen ymmärtänyt, joten edulliseksi pitäisi itujen syöminen tulla. Muistikuvani mukaan Mungpavun valmiit idut maksoivat viimeksi kun Prismasta ostin noin 5 euroa ja taisin syödä pussin kahdella aterialla ihan yksin.. Että ei valmiina mitään ihan edullista lisuketta aterioille. 

Ensimmäisen laitoin tänään alfa-alfaa itämään ja huomenna aamulla kun aduki- ja mungpavut ovat olleet liotettuina 15 tuntia laitan ne idätysastiaan. Ja sitten odotetaan.

Mungpapujen idätysaika on 2 vrk, adukipapujen 3-5 vtk ja alfa-alfan 4-6 vrk.

Saas nähdä miten menee. Pitää raportoida täällä miten olen onnistunut. 

6.11.2013

Virkamiesten uskomaton järjenjuoksu

Sain tänään vaihteen vuoksi havaita, että kun virkamies lausuu jotain virkavastuulla niin kyse on apriorisesta totuudesta. Ei ole väliä vaikka kausaalisuhde menisi väärinpäin. Aikakin voi soljua takaperin jos se virkamiehen valheen vuoksi on tarpeen. Säännönmukaista on vain, että kansalainen on erehtynyt tai väärässä tai peräti valehtelee. Kansalaisellahan ei ole virkavastuuta joka muuttaa mustan valkoiseksi ja valheen totuudeksi.

Välillä tuntuu, että virkaan voi päästä skitsofreenikkoja vai riittäisikö vain muuten sekopäinen?

En suinkaan väitä että kaikki virkoja hoitavat olisivat edellä kuvaamani kaltaisia. Mutta jokainen tuollainen minun mielestäni hullu meidän virkakoneistossamme on liikaa.

Meidänkin virkakoneistoomme tarvittaisiin Snowdenin tyylisiä whisteblower'eita paljastamaan niiden sisään pesiytynyt mädännäisyys..  

5.11.2013

Ulkomaalaisille korkeakouluopiskelijoille lukukausimaksu

Ihmettelen suuresti miksi meidän Suomessa korviamme myöten velkaantuneina pitää kustantaa kiinalaisten ja nigerialaisten opiskelua meidän korkeakouluissamme?

Minulla on viidestä lapsesta kolme opiskellut ulkomaisissa korkeakouluissa ja kovia lukukausimaksuja siellä peritään jopa EU:n sisällä. Ja vielä tarkkaan on selvitettävä vanhempien tulot vaikka lapset olisivat täysi-ikäisiä aikuisia. Onneksi suomalainen opintotuki- ja opintolainajärjestelmä toimii ulkomaillakin opiskeleville suomalaisille.
 
Nyt keskustapuolueen nuoret ja vihreät puhuvat intoilusta ja haihattelusta kun lukukausimaksuja mietitään.

Samaan aikaan kansalaisia kuritetaan milloin minkäkinlaisella säästöllä kestävyysvajeen kattamiseksi eikä se kattaminen näytä oikein luonnistuvan kun rahareikiä on edelleen liikaa.

Minusta olisi eri asia jos meillä olisi ylimääräistä rahaa. Jossain määrin ymmärrän, että kouluttamme kehitysapuna täällä nuoria niihin maihin , jotka ovat meidän kehitysapukohteitamme. Mutta silloin edellytän, että koulutukseen sisältyy ehto mennä valmistumisen jälkeen omaan maahansa auttamaan sen kehittämisessä ainakin joksikin määräajaksi.

Eri asia on myös jos meillä on sovittuna jotain opiskelijavaihtoa ja suomalaiset opiskelijat saavat samat edut kuin sieltä tänne tulevat opiskelijat meillä saavat.

Nyt eräänä perusteluna ulkomaisten maksuttomalle opiskelulle on, että jos alamme periä lukukausimaksuja tänne ei tulee enää näitä opiskelijoita. Minun on kyllä ihmetyksellä kysyttävä mitä me hyödymme, että koulutamme verovaroillamme kiinalaisia tai nigerialaisia vain mainitakseni esimerkin. Jossain olen kuullut puheenvuoroja että näin me saamme tänne töihin ulkomaalaisia lahjakkuusreservejä. Minä haluaisin nähdä tilastot kuinka moni täällä opiskellut ulkomaalainen on jäänyt tänne töihin ja kuinka moni on lähtenyt jonnekin muualle esimerkiksi korkean elintason länsimaihin.

Eräs argumentti on myös ollut, että jos meillä peritään lukukausimaksuja ei tänne tule opiskelijoita. Syy on tietenkin se, ettei meidän korkeakoulut ole kansainvälisillä ranking listoilla kovin korkealla ja ulkomaalaiset opiskelijat menevät tietenkin korkeakouluihin joilla on parempi kansainvälinen ranking jos lukukausimaksut ovat vaikkapa samansuuruiset. No siihen pitää todeta, että tuskin meillä niin korkeiksi lukukausimaksuja on ajateltukaan korottaan kuin mitä ne monessa muussa maassa ovat.

Erään asian myönnän mielelläni. Ulkomaalaiset opiskelijat muodostavat hyvän kansainvälisen miljöön, jossa meidän opiskelijoiden on mahdollisuus kohentaa kielitaitoaan ja  saattavat jopa oppiakin jotain toisista kulttuureista. Tosin paljon tehokkaampana pidän silti, että lähtevät itse ulkomaille. Siellä siitä kansainvälisyydestä oppii paljon enemmän ja oppii huomaamaan senkin että muissakin maissa pelataan omaan pussiin.

1.11.2013

Hyvinvointivaltiomietteitä

Olen saanut sairaalalaskut yli kahden viikon sairaalareissusta ohitusleikkaukseni. Siinä mukana oli ilmoitus että siellä tiedossa olevat maksut yhteensä ylittävät jo sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksukaton, joka on nykyisellään 636 euroa vuodessa. Eli nyt minulla on oikeus loppuvuonna saada  vapaakortilla vastaavat hoidot joko täysin maksutta tai hyvin pienellä korvauksella.

Vaikka blogiystäväni Kumitonttu vastustaakin tällaista ja aivan sumeilematta käyttää nimitystä 'häneltä ja monelta epäoikeudenmukaisesti ryöstetyistä verovaroista' minä pidän järjestelmää taas vuorostani oikeudenmukaisena enkä vain siksi että satun nyt tällä kertaa olemaan itse edunsaajana. Voin vakuuttaa, että monta kertaa verolippujani katsellessa olen kiroillen miettinyt mitä laillisia keinoja olisi omalta osaltaan välttää korkeaa verotusta. Mutta lopputulema on kuitenkin aina ollut, että kyllä me kuitenkin saamme vastineeksi hyvinvointivaltion meille tarjoamaa eräänlaista vakuutusturvaa elämän isojen riskien varalta.

Jotkut mielellään esittävät, että kaiken tuon olisi perustuttava vapaaehtoisuuteen ja pitäisi perustua yksityisten toimijoiden ratkaisuihin koska se heidän mielestään olisi apriorisesti kustannustehokkaampaa.

Kyllä minäkin näen meidän julkisella sektorilla jos jonkinlaisia epäkohtia, joita olisi syytä korjata ja kohentaa. En minä sentään ihan sokea apina ole.

Mutta. Elisessä Kauppalehdessä  31.11.2013 oli mielenkiintoinen Auli Maunon juttu Tukholmasta Sivulauseessa. Erös kaverini oli siittä laittanut kommentin Facebookiin. Valitettavasti en löytänyt siihen linkkiä Kauppalehden sivuille. Kannanotto on "Pääomasijoittajia ei pidä päästää koulujen tai hoivayritysten omistajiksi!" Sanat lausuu Ruotsin porvarillisen hallituksen varapääministeri Jan Björklund. Kansanpuolueen johtajan hän ei ainakaan ole sosiaalidemokraatti tai muukaan vasemmistolainen. Ja lisää: 'Nykyisen kaltaisilla pääomansijoittajilla ei ole asiaa hyvinvointisektorille' 'Suomihan tunnetusti tulee Ruotsin perässä muutamia vuosia. Taas joutuu nostamaan hattua jopa ruotsalaisille poliitikoille. Siellä ymmärretään minkälaisia palveluja ei ole oikein järkevää laittaa voitontavoittelijoiksi yhteiskunnan yksityissektorille. Minäkin kannatan ajatusta. 

Kuten blogiystäväni Kumitonttu huomauttaa niin hyötyvä osapuoli tietenkin kannattaa ja esittää sitten näkemyksenään, että  se on vain omaksi hyödykseen ryöstämistä. No niin se toki minunkin osalta on. Olen eläkeläinen ja ikäihminen ja todennäköisesti hyötyvällä puolella. Hän kun kannattaa vapaaehtoista järjestelmää jopa mahdollisesti omaksi haitakseen koska hän pitää sitä moraalisesti kestävämpänä ratkaisuna.

Moni nuorehko alle 50 vuotias hyvätuloinen edustaa samanlaista näkemystä, että jokainen on oman onnensa seppä ja varautukoon vapaaehtoisesti haluamiinsa riskeihin. Eli hyvin amerikkalainen malli.

Niinhän minullekin neuvottiin kun otin elämäni ensimmäistä henkivakuutusta. Sain asioida erään johtaja-asemassa olevan vakuutusmiehen kanssa ja hänen hyvä neuvonsa oli, että hyvässä asemassa oleva hyvätuloinen mies pystyy omalla sijoitustoiminnallaan turvaamaan noita riskejä kustannustehokkaammin kuin jos ottaisi vaikka vakuutusyhtiöltä jonkun säästöihin perustuvan vakuutuksen. Ja teinkin silloin riskivakuutuksen joka tarjosi hyvää vakuutusturvaa vain sen riskin varalta eikä maksut olleet mitenkään etupainotteisiakaan. Ja kun mitään rahastoivaa osuutta ei ollut oli vakuutus vakuutussummiinsa nähden suhteellisen edullinen  ja turvaisi perheelleni ja lapsilleni hyvän toimeentulon vahingon sattuessa.

Tuo itse sijoittaminen arvopapereihin yms meni ainakin minun kohdaltani täysin mönkään 1992-laman jälkeen js myin mm pankkiosakkeitani kun monet tuttavani, joista osa oli miljonäärejä suosittelivat realisointia kun niiden arvot olivat hiukan nousseet. Uskoin heidän neuvojaan ja myin hampaat irvessä luullen pelastavani omistukseni rippeitä yritysten kansallistamiselta. Katin kontit. Muutaman vuoden kuluttua osakemarkkinoiden elvyttyä havaitsin hävinneeni melkoisen rahakasan. 

Isän puoleiset venäläiset isovanhempani ja heidän esi-isänsä menettivät ensimmäisen kerran omaisuutensa Venäjän vallankumouksessa 1917 jouduttuaan lähtemään maanpakoon mukanaan matkalaukuissa vain rahat ja arvopaperit ja arvokorut. Kun raja sulkeutui menetti rahat ja arvopaperit arvonsa. Isovanhempani siirtyivät pakolaisina Suomen Karjalassa sijaitsevalle kartanomaiselle kesähuvilalleen. Sitten taas siellä oleva omaisuus meni seuraavan kerran kun Karjala menetettiin. Isoisäni ehti kuolla ennen sotaa ja isoäitini muutti Helsinkiin missä useimmat hänen lapsensa ja lapsenlapsensa elivät.

Eli kaikki kerätty maallinen omaisuus voi kadota hetkessä on tämän sukutarinan opetus minulle. En minä luota valtioihinkaan ja niiden tarjoamaan turvaan. Valtio voi muuttaa sääntöjään ja mullistukset voivat romuttaa kaiken. Siksi minulle on muodostunut hyvin tärkeäksi korostaa diasporassa  elävien juutalaisten tavoin lapsille kolmea asiaa: koulutusta, koulutuista ja taas koulutusta. Sillä pää sinulla on aina mukana olet missä tahansa niin kauan kuin henki pihisee eikä sitä giljotiinilla tai muulla sellaisella ole katkaistu. Ja muutenkin olen kasvatuksessa pyrkinyt sellaiseen, että lapseni olisivat kuin kissat. Pudottuaan he nuolisivat  haavansa ja nousisivat taas jaloilleen tai  kuin vieteriukko että aina heti pystyyn vaan uudestaan ja uudestaan.

No nyt kuntopyörän kimppuun. Kymmenen minuutin sessio tekee hyvää. Samalla voi hyvällä omatunnolla katsoa televisiotakin.  


Verotuksen juorutiedot taas julki

Nyt on taas jokavuotinen ihmettelyn aihe ketkä kaikki tuttusi tai julkimot ovat yltäneet koviin vuosituloihin. Vaikka olenkin vahvan yksityisyyden puolustaja on minusta aivan oikein, että verotustiedot ovat julkiset. On kuitenkin kyse meidän yhteiskuntamme yhteisten menojen rahoittamisesta. Asialla voi olla jotain haittavaikutuksia mutta kyllä varkaat, kiristäjät, kidnappaajat yms löytävät rikkaat muutenkin että ihan turha argumentti.

Ihmettelen muutamia asioita.

Viime kuun puolella kerrottiin, että verotustiedot julkistetaan perjantaina 01.11. klo 08:00. Miten on silloin mahdollista että monet aamu- ja iltapäivälehdet ovat jo ehtineet painaa noita verotustietoja jo lehtiinsä ja jopa niitä luokitella ja analysoida vaikka minkälaisilla kriteereillä.

Toinen asia jota ihmettelen. Katsoin suurituloisimpien luetteloa tulojen suuruusjärjestyksessä ja mietin voiko tämä olla oikeudenmukaista. Kaksi ihmistä ansaitsee melkein saman verran mutta toinen maksaa tuloistaan veroa noin 45% ja toinen maksaa 10 prosenttiyksikköä vähemmän eli noin 35%. Tosin kyllähän minä syyn tiedän. Pääomavero ei käytännössä ole suurissa tuloluokissa progressiivinen, joissain tapauksissa on kai vielä jopa se oliko 90'000 osinkojen verovapauskin ja pääomaverotus on huomattavasti pienempi kun suurituloisten progressiivinen palkkavero. Ei tämä voi olla oikeudenmukaista. En ole ainoa jonka mielestä kaikki tulolajit pitäisi verottaa samanlaisella asteikolla. Jotenkin tuntuu että työnteolla ansaittuja rahoja voisi jopa verotuksessa suosia. Vaikka en minä sitäkään ihan oikeudenmukaisena pitäisi että pääomatuloja saavaa sorsittaisiin.

Käsitys oikeudenmukaisuudesta on tosin häilyvä ja riippuu kovasti jokaisen maailmankatsomuksesta. Hyvä blogiystäväni Kumitonttu esimerkiksi käyttää verotuksella kerätyistä rahoista että ne on ryöstetty joiden eturyhmien hyväksi. Ehkä minun nuoruuteni lievä kallistuminen vasemmiston puoleen, ei kuitenkaan kommunismiin tai stalinismiin, heijastuu käsityksissäni. Vaikka nykyään jo pidän sosiaalidemokratiaa monessa suhteessa (en siis kaikilta osin) pahana syöpänä yhteiskunnassamme ja olen ollut suurimman osan työvuosistani suhteellisen hyvätuloinen kuuluessani ansiotasoltani tulonsaajien ylädesiiliin  niin olen ymmärtänyt hyvinvointiyhteiskunnan vaativan enemmän uhrauksia niiltä joilla on.

Kolmas asia jota hiukan ihmettelin.oli Kauppalehden otsikko 'Jorma Ollila vaivoin miljoonakerhoon'. Mies on jo eläkkeellä ja vaikka onkin kansainvälisen Shellin hallituksen puheenjohtajana niin minusta tuo sana  "vaivoin" oli hiukan tyylitön tuossa yhteydessä. Aika hulppeat tulot joka tapauksessa eläkeläiselle- Eiköhän sillä kykene ylläpitämään vielä kartanoaan :)

Hyvät unenlahjat

On ollut kiireitä. Niinhän sitä sanotaan, että eläkeläisillä on enemmän kiireitä kuin työssä käyvillä. Minä en ihan tuota allekirjoittaisi. Osittain kyse on myös ajanhallinnasta. Jos nousisin aamulla ylös joskus kello seitsemän aikoihin kuten monet työssä käyvät ehtisi päivällä paljon enemmän. No, talo elää tavallaan ja minä nautin taas hyvistä yöunista ja rakastan vielä aamullakin loikoilla sängyssä.

Minulla on aina ollut hyvät unenlahjat. Ollessani vielä työelämässä pystyn melkein luettelemaan ne kerrat kun minulla on ollut nukahtamisvaikeuksia. Ensimmäisen lapsen syntymä, avioero ja äitini kuolema ovat olleet muistaakseni ne kerrat kun on ollut nukahtamis- tai nukkumisvaikeuksia.

Kun olimme kerran lähdössä tutulla porukalla matkoille ja kaverini tulivat aamutuimaan puoli kuuden aikaan autolla hakemaan joutuivat he herättelemään minua. No palomiehen vauhdilla heitin vaatteet niskaan ja taisin aamiaiseksi ottaa kaapista vain jonkun hedelmän mukaan niin pääsimme noin 10 minuutin viivästyksellä matkaan. Ja neljän tunnin ajomatkassa se oli kirittävissä umpeenkin.

Yksi kavereistani lohdutteli kun valittelin sikeäunisuuttani ja etten herää edes herätyskelloihin. 'Jos mies on tuon ikäinen ja vielä tuollaiset unenlahjat pitäisi olla erittäin tyytyväinen' oli hänen lohduttava kommenttinsa.

Osin hyviin unenlahjoihini on vaikuttanut myös eräs elämänfilosofiani osa-ale. Päätin jo aika nuorena, että pyrin elämään sillä tavoin etten tee mitään sellaista omaatuntoani vastaan. joka järkyttäisi niin mieltäni etten saisi nukuttua. Ja äidiltäni  opin anteeksipyynnön ja anteeksiannon suuren merkityksen- En ehkä aina ole täysin onnistunut mutta on minulla ollut ainakin hyvä pyrkimys.    

Vasta eläkkeellä ollessani on minulla ollut jonkin verran kertoja nukahtamisvaikeuksia. Kun olen mieleltäni ollut yhtä seesteinen kuin työssä ollessani vika on todennäköisesti ollut joissain piilevissä sairauksissani tai sitten vain yksinkertaisesti liikalihavuudesta. Kuten olen aikaisemmin kertonut blogissa lihoin kovasti kun lopetin noin 15 vuotta sitten tupakoinnin saatuani aivohalvauksen. Vaikka toivuin hyvin työkuntoon jäivät läskit. Nukahtamisvaikeuksissa minua auttoivat luonnonmukaiset melatoniinihormonipillerit.

Muutamia vuosia sitten kaikenlaisten laihdutuskokeilujen jälkeen päädyin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon VVV (lyhennys sanoista VältäViisiValkoista) ja se on purrut hyvin. Nyt noin 26 kiloa laihempana ja saatuani painoindeksini jo 30 alapuolelle saan taas hyvin unta. Ilmeisesti vain läskit olivat painaneet pahasti.

Vain ollessani syyskuussa sairaalassa ohitusleikkauksessa tarvitsin muutamana yönä melatoniinipillereitä mutta kotiin päästyäni en ole tarvinnut yhtäkään. Harmittaa että ehdin ostaa lääkärin reseptillä kirjoittaman koko annoksen melatoniinipillereitä. Kas kun ne ovat aika kalliita.  

Tuollaisia asioita käväisi tänään mielessäni.