Slavoj Žižek ja elokuvan kätketty ideologia ja muita muisteloja

Slavoj Žižek ja elokuvan kätketty ideologia tuli Ylen Teema-kanavalta keskiviikkona 20.11.2013 klo 21:36-23:47 ja löytyy Ylen Areenasta vajaa 1 kuukauden ajan. Kaveri on filosofi ja sellaisena melkoinen verbaalivirtuoosi mutta hänen analyysinsä elokuvien kätketyistä ideologioista oli viiltävän herkullista kuultavaa ja kaikista elokuvista oli myös edustavia pätkiä kuva- ja ääninäytteitä. Vaikka Žižekia sanotaankin vasemmistolaiseksi niin se ei poista hänen analyysinsä viiltävää terävyyttä.

Yhtä loistavasti hän analysoi Hitlerin Saksan Lenni Riefenstahlin loistavaa propagandadokumenttia 'Tahdon riemuvoitto, (Triumph des Willens, 1935)' kuin Stalinin ajan neuvostoliittolaisia elokuvia.

Itse olen syntynyt heti sodan jälkeen 1945 eikä Leni Riefenstahlin elokuvia 1950-60 luvuilla nähty vaikka olinkin melkoinen elokuvafriikki. Kaupallisten teatterien lisäksi kävin useammassa elokuvakerhossakin.

Erityisen suurella mielenkiinnolla kuuntelin Žižekin analyysiä neuvostoelokuviin leivotusta ideologiasta. Musiikki oli usein hyvin vaikuttava osatekijä noissa filmeissä ja aika monesta pätkästä minulle tuli erilaisia takaumia niistä elokuvista ja neuvostoajasta yleensä. Musiikki niissä oli nytkin katsoessa ja kuunnellessa hyvin mukaansa tempaavaa ja tunteisiin vaikuttavaa. Minä pidin niistä ihan kuten pidin sen aikaisista suomalaista työväenlauluista, joita Agit Prop ja Kom-teatterin ensemble esittivät.

Mutta yhtäkkiä nyt katsoessani älysin miksi minä en koskaan mennyt mukaan noihin Neuvostoliittoa, ja sosialismia ja kommunismia lähes sokeasti ihaileviin liikkeisiin. Vaikka tuo mukaansa tempaava musiikki ja marssilaulut yms tekivät suuren vaikutuksen ihan tunnetasolla on minulla kuitenkin aina ollut järki hallitsemassa tunteita eikä päinvastoin. Pidin matkustamisesta yleensä ja myös Neuvostoliitossa, missä kävin ensimmäisen kerran vuonna 1958 13 vuotiaana vanhempieni kanssa aivan ensimmäisillä Suomesta linja-autoilla tehdyillä tehdyillä turistimatkoilla.Muistan vielä, että ajoimme kotkalaisen Onni Vilkkaan bussilla ja Onni Vilkas oli itse mukana. Isäni oli käynyt sodan jälkeen Neuvostoliitossa ensimmäisen kerran jo vuonna 1956 erään suomalaisen insinööriretkikunnan mukana  kun oli venäjän- ja suomenkielentaitoinen insinööri niin osasi hyvin tulkata muille matkustajille ammattiasioita.

Mainittakoon että isäni matkusti 1956 Venäjälle ns muukalaispassilla, jota myös Nansenin passiksi kutsuttiin, kun ei ollut Suomen kansalainen vaan ns isänmaaton. Hänen entiseksi kansalaisuudekseen oli kirjoitettu entisen Venäjän kansalainen eli sen tsaarin Venäjän jota ei vuoden 1917 jälkeen ollut enää olemassa.

Tuo matka tarjottiin aika yllätyksenä kun isäni tunnettiin insinöörinä ja venäjäntaitoisena. Lännessä ja Suomessa asuvat venäläiset emigranttisukulaiset  ja -tuttavat olivat järkyttyneitä ja varoittelivat, että päästävätköhän sieltä edes takaisin Suomeen. Mutta päästivät ilman mitään ongelmia. Mutta sen verran isäni niistä havahtui että anoi samana vuonna tasavallan presidentiltä, Urho Kekkoselta Suomen kansalaisuutta. Olihan hän asunut Suomessa 5 vuotiaasta pikkupojasta lähtien.. Ensin Karjalan kannaksella minne hänen perheensä ja sukunsa oli lähtenyt vallankumousta pakoon pakolaisina kesähuviloilleen ja sitten vuonna 1936 Helsingissä mentyään naimisiin suomalaisen (hämäläinen) äitini kanssa. Kuulemani mukaan  heillä ei ollut mitään yhteistä kieltä kun isäni osasi silloin vielä hyvin vähän Suomea. Karjalan kannaksella oli venäjänkielinen oppikoulu ja lyseo jonka isä kävi ja sen jälkeen kokeili merimiehenä maailman matkailua enne asettumistaan Helsinkiin. Isäni tartuttikin minuun sekä mieltymyksen laivoihin, merille ja vesille mutta myös mieltymyksen matkailuun ja kansainvälisyyteen. Mutta minä en muista että isäni olisi puhunut suomea murteellisesti. Päinvastoin jouduin kouluaikana kysymään isältä neuvoa suomen kieliopissa. Mutta kun luin joitakin vuosia sitten isän isän 1940-luvun lopun insinööriopiskelun aikaisia muistiinpanoja huomasin että kyllä hän ainakin kirjoitti murteellisesti. No minä en sitä 4-5 vuotiaan havainnut kun puhuin siihen aikaan isäni kanssa venäjää ja kun myöhemmin siirryin minäkin puhumaan suomea isäni kanssa - ensin ulkona kadulla ettei kukaan kuule että puhumme venäjää ja sitten myöhemmin kotonakin kun äitini ja vanhempi siskoni eivät puhuneet venäjää.

Niin, 1956 oli Suomen kansalaisuuden saaminen paljon hankalampaa kuin nykyään. Piti todistaa mm veroviranomaisen antamin todistuksin että on maksanut veroja ainakin 10.vuoden ajan, on kunniallinen eikä ole tuomittu, ja että oli työpaikka ja vahvat siteet Suomeen yms  ja sitä anottiin tasavallan presidentiltä. Ja leimavero presidentin parin lauseen pituisesta hyväksymispaperista maksoi paljon. Äitini joka kävi lunastamassa päätöksen lääninhallituksesta kauhisteli maksua kun suomensukuiset karjalaiset pääsivät monin verroin halvemmalla.

Ratkaisu oli hyvä. Aikaisemmin oli nimittäin niin hassusti, että isäni olisi tarvinnut pelkästään Ruotsissa ja Tanskassa käynteihin viisumit molempiin maihin kun me muut perheenjäsenet olisimme päässeet henkilöllisyystodistuksella. Ja nyt sai myös äänestää vaaleissa. Veroja oli joutunut maksamaan jo aikaisemmin ja muutenkin velvollisuudet olivat ihan samat kuin muillakin.

Tuo muistelo edellä poikkesi hiukan asiasta mistä olin ajatellut kirjoittaa.

.Mutta todella minua ei nuo vasemmistolaiset joukkoliikkeet oikein houkutelleet vaikka musiikki ja meininki oli ihan kivaa niin vierastin näkyvää hurmoshenkisyyttä, josta osa oli selvästi aivan tosiasioiden vastaista. Olinhan minä nähnyt jo 1958 alkaneilla Neuvostoliiton matkoillani minkälaista siellä oli. Vaikka pidin museoista, entisöidyistä nähtävyyksistä. musiikki-, ooppera ja kulttuuriesityksistä en voinut ymmärtää kun ihmiset pelkäsivät länsimaalaisia eivätkä uskaltaneet olla missään yhteydessä.Vain mustan pörssin kauppiaat  uskalsivat. ja sitten Suomessa nuoret olivat niin sosialismia ja kommunismia täynnä ja ihailivat Neuvostoliittoa minun mielestäni täysin kritiikittä aivan hurmoshenkisesti.

Noissa Žižekin analyyseissä tuli ideologinen aivopesu hyvin esitettyä ja analysoitua. Oli herkullista kuunneltavaa ja katseltavaa. Suosittelen.