13.12.2013

Asuntojen hinnat pääkaupunkiseudulla

On tämä ihan järkyttävää. Katsoin juuri Facebookissa ollutta mainosta jossa myydään Uudenmaankadulla vanhasta liikehuoneistosta tehtyä asuntoa.

Asunto oli 84 m2 ja 3 h + k + sauna + parveke ja velaton myyntihinta 478'000€ eli  5'690€/m2. Melko tyypillistä Helsingin hintatasoa. Mutta aika rasvainen on hinta jostain 1, kerroksen vanhasta myymälähuoneistosta vaikka kuinka olisi remontoitu..

Talo on minulle tuttu. Sen omisti aikoinaan ev.lut.seurakuntien hautainhoitorahasto ja siinä oli vuokra-asuntoja. Tätini asui siellä miehensä kanssa ja vielä leskenäkin. Hautainhoitorahaston ideahan oli, että maksamalla kertamaksun tuolle rahastolle he sen rahaston tuotoilla olisivat hoitaneet sopimuksen tehneiden hautoja ikuisesti. Eikä sopimusta oikein voinut laillisesti lopettaakaan vaikka kuinka tuntui hankalalta. Eli alkoi sielläkin iäisyys yhtäkkiä näyttää ihan rajalliselta. No he taisivat muuttaa koko kiinteistön asunto-osakkeiksi ja muistikuvani mukaan tarjosivat asuntoja myös vuokralaisilleen, joita  jollain tavoin pidettiin etuoikeutettuina.

Mutta se mikä alkoi järkyttää uudestaan kun taas palautui mieleeni kun Yhdysvalloissa asuva tyttäreni kertoi noin kuukausi sitten että he suunnittelevat miehensä kanssa omakotitalon hankkimista Pittsburghista. Olivat ajatelleet omakotitalon hankkimista kaupunkialueelta kun heillä ei ole omaa autoa ja kaupunkialueella pääsee linja-autollakin.

Pittsburgh suuralueineen on Suomen pääkaupunkiseudun kokoinen paikka. Järkytyin kun tyttäreni kertoi, että siellä omakotitalo maksaa noin 100'000$ eli se oli euroissa jotain 70'000€ luokkaa. Siis mitä'? Olin aivan äimänä. Pääkaupunkiseudulla pitää lähellä keskustaa yksiöistäkin maksaa kaksinkertainen hinta.

Kysyntätilanteessa saattaa olla pieniä eroja sillä Pittsburghissa on teollisuus ollut kuihtumassa ja siellä on kai ollut muuttotappiotakin.

Mutta silti! Jos täkäläisen yksiön hinnalla Pittsburghista saa suhteellisen hyvässä naapurustossa pari omakotitaloa niin kyllä meillä on todella suuresti homma pielessä. Ja tietäähän sen siitäkin, että rekrytointikin on jo hankalaa pienipalkkaisiin työtehtäviin pääkaupunkiseudulla.

11.12.2013

Oliko natsi-Saksa oikeusvaltio verrattuna nyky-Suomeen?

Uudistan tässä 3 vuotta sitten kirjoittamani. Itse asian olen ottanut esille aikoinaan kun erään kansalaisten oikeusturvasta huolestuneen kansalaisjärjestön edustajien delegaatio kävi vierailulla oikeuskanslerin luona (tapasimme apulaisoikeuskansleri Jukka Pasasen) ja eduskunnan oikeusasiamies Jacob Södermanin ja apulaisoikeusasiamies Pirkko K Koskinen. Jukka Pasanen näytti hermostuneen kun vertasin puheessani natsi-Saksaa enemmän oikeusvaltioksi kuin Suomea. Eduskunnassa apulaisoikeusasiamies Pirkko K Koskisella näytti olevan vaikeuksia pidätellä hymyään saman asian kohdalla.

Tässä kirjoitukseni 3 vuoden takaa, joka on aika tavalla saman sisältöinen kuin pitämäni puheet edellä mainittujen vierailujen yhteydessä:

Otsikko on haastava. Mutta älkää tulkitko väärin. En ole millään tavoin ollut koskaan kansallissosialismin kannattaja tai suosija.

Otsikon aiheella viittaan virkamiesten tai poliitikkojen Suomessa nauttimaan immuniteettiin.

Oikeuskansleri tai eduskunnan oikeusasiamies näkevät harvoin mitään syytä puuttua vääryyksiin ja usein laittomuuksiinkin joita kansalaiset ovat kohdanneet viranomaisissa ja ovat sitten kannelleet näille korkeimmille lainvalvojille luullen saavansa asiassaan oikeutta. Erittäin harvoin saavat ja jos silloinkaan mitään muuta kuin että nämä lainvalvojat antavat lakia rikkoneelle virkamiehelle vain huomautuksen "vastaisen varalle".

Täysin merkityksetöntä. Minulla on siitä omakohtaistakin kokemusta. Tunnen muitakin tapauksia aika paljon eräiden vanhojen järjestöyhteyksieni johdosta.

Merkityksettömyydestä on osoituksena että usein samat viranomaiset saattavat täysin pelkäämättä tehdä samaa laittomuutta vuodesta toiseen. Kyse on meillä kirjoittamattomasta oikeuslähteestä jonka nimenä on maantapa.

Kuten eräs eduskunnan perustuslakivaliokunnan entinen juristijäsen sanoi kun käsittelyssä oli eräiden kansanedustajien esille ottama asia "oikeuskanslerin toimien laittomuudesta". Selitys oli "ettei ole ollut tapana syyttää oikeuskansleria".

Kansalaisista tuntuu nykymenolla siltä, kuin väärin menetelleillä virkamiehillä ja laillisuusvartijoilla olisi joku korkeampi ja jalompi päämäärä oikeuttamassa vallan väärinkäyttöön. Olen seuraavassa suomentanut vertailuksi saksalaista lainsäädäntöä vuodelta 1936. Kannattaisi ehkä ottaa oppia natsi-Saksan lainsäädännöstä "Laki rangaistusvapauden myöntämisestä 23.04.1936":

Laki rangaistusvapauden myöntämisestä 23.04.1936:

§ 1 Rangaistusvapaus myönnetään rangaistavista teoista, joihin tekijä on joutunut yli-innokkuudesta taistellessaan kansallissosialististen ajatusten puolesta. Poisluettuja ovat kuitenkin tahalliset teot, joista on ollut seurauksena ihmishengen menetys sekä teot, joiden luonne tai vaikuttimet ovat kunniattomat.

Rangaistukset, jotka 1. momentin teoista ovat tämän lain voimaantullessa saaneet lainvoiman, mutta joita ei ole vielä pantu täytäntöön, raukeavat. Keskeneräiset tapaukset raukeavat, mikäli teko on tehty ennen 20.04.1936, eikä uusia tapauksia enää käynnistetä.


Käännös on minun. Löysin koko asian eräästä saksalaisesta natsi-Saksan oikeudenkäyttöä käsittelevästä kirjasta.

Johtopäätös on looginen. Saksassa oli kirjoitettu laki jolla yli-innokkaat hyvän asian puolesta laittomuutta tehneet jätettiin syyttämättä ja rankaisematta.

Vaikka oikeusjärjestyksemme on hyvin samanlainen kuin Saksassa ja perustuu pääasiassa kirjoitettuihin lakeihin niin meillä tuohon samaan lopputulokseen päädytään korkeimpien lainvalvojien (oikeuskansleri ja oikeusasiamies) soveltamalla maantavalla.

Eli natsi-Saksa toimi tuossakin tiukasti pykälien mukaan.

Siinä sitä miettimistä lukijoille.
     

8.12.2013

Itsenäisyyspäivän Tuntematon sotilas

Olin ajatellut, että en tänä itsenäisyyspäivänä katso Edvin Laineen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta.

Mutta kun myöhäisillasta televisiosta tulivat Tuntemattoman sotilaan alkumetrit olin ns koukussa. Vaikka olen nähnyt elokuvan lukemattomia kertoja se oli edelleenkin vangitseva.

Tuo Edvin Laineen elokuva on myös siitä erikoinen, että se oli vaikuttava elokuvana vaikka olin lukenut kirjan ennen elokuvaa. Yleensä ainakin minulle on käynyt, että jos olen lukenut kirjan ennen sen filmatisointia jää filmatisointi jotenkin pliisuksi. Samoin päinvastoin. Jos on nähnyt elokuvan ja myöhemmin lukenut kirjan samasta aiheesta vaikuttaa kirja jotenkin epätodelliselta kun elokuva on muokannut jo aivoihimme kuvan kirjan aiheesta ja henkilöistä.

Katsoin elokuvan aivan loppumetreille saakka ja nautin katsomastani. Se on isänmaallinen ja  kuvaa hyvin erilaisia miestyyppejä. Siinä kuvataan samaan aikaan herooista toveruutta ja miehekkyyttä. Mutta myös sodan vastaisuutta mieleenpainuvalla tavalla.

Kun olen ollut koko työelämän ajan kiinnostunut johtamisesta oli taas antoisaa katsoa Jussi Jurkan hienosti näyttelemä Lammio. Oikea tärkeilevän mikromanageroinnin arkkityyppi. Useimmat suomalaiset inhoavat moista vaikka tuollaisia työelämä on pullollaan. Vastapainona toimi hyvin itsenäinen ja itsepäinen Rokan Antti.

Tuskin koskaan on mikään muu elokuva toiminut niin monta kertaa uudelleen katsottuna kuin tuo versio Tuntemattomasta sotilaasta.

7.12.2013

Ihailen näitä maahanmuuttajia

Ylen puheessa tuli Maria Jungnerin puheohjelma, jossa oli haastattelussa kaksi maahanmuuttajaperheen nyt jo aikuista lasta. Ohjelma on niin vangitseva, että oli pakko kuunnella koko 40 minuutin pituinen lähetys. Tuosta laittamastani linkistä ohjelman voi kuulla nyt jälkeenpäin. Haastateltuina olivat afganistanilainen Nazima Rasmyar ja iranilainen Arman Alizad.

Molempia oli todella ilo kuunnella. He puhuivat moitteetonta suomea ja kertoivat etteivät he ole kokeneet Suomessa rasismia. Ja varmasti ovat ulkomaalaisen näköisiä. Eli tässä on taas selkeä osoitus etteivät suomalaiset sellaisenaan ole muukalaisvihamielisiä rasisteja

Tietääkseni uskonnoltaan Nazima on virallisesti muslimi ja Arman on bahai.

Suomenkielen taitoa molemmat korostivat. Nazima hiukan pehmensi kielitaitokorostustaan sanomalla, että eihän kielitaidon tarvitse ihan moitteeton olla, että voisi työllistyä mikä hyvin sopii hänen demari jäsenkirjaansa. Molemmat ovat ilmeisesti myös lahjakkaita ja mitä ilmeisimmin heitä molempia on kotona kannustettu opiskelemaan.

Haastattelu tehtiin itsenäisyyspäivän aamuna ja heistä selvästi paistoi rakkaus uutta kotimaataan kohtaan. Samaa ei nimittäin voi sanoa kaikista ulkomaalaistaustaisista.

Mielenkiintoista oli, että Nazimakin viittasi hiukan holtittoman maahanmuuton epäkohdista vaikka muotoili sen täysin poliittisesti korrektein sanakääntein. Mutta ei kuitenkaan monien tyhmempien demarien tavoin totaalisesti kieltänyt epäkohtien olemassa oloa.

Haastattelu teki minuun suuren vaikutuksen ja se sai minut hyvälle mielelle. Ja se palautti jonkin verran uskoani ettei koko Suomea ole vielä .hävitty holtittomalle maahanmuutolle.

Tämä oli hyvää vastapainoa aamulla aikaisemmin lukemalleni maahanmuuttoa käsittelevälle Median Vahtikoiran  blogikirjoitukselle. Se nimittäin sai minut masentuneeksi ja kokemaan jo jonkinasteista toivottomuutta. yhteiskuntamme kehityksen suunnasta.

Suosittelen molempia.