Olin ajatellut, että en tänä itsenäisyyspäivänä katso Edvin Laineen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta.
Mutta kun myöhäisillasta televisiosta tulivat Tuntemattoman sotilaan alkumetrit olin ns koukussa. Vaikka olen nähnyt elokuvan lukemattomia kertoja se oli edelleenkin vangitseva.
Tuo Edvin Laineen elokuva on myös siitä erikoinen, että se oli vaikuttava elokuvana vaikka olin lukenut kirjan ennen elokuvaa. Yleensä ainakin minulle on käynyt, että jos olen lukenut kirjan ennen sen filmatisointia jää filmatisointi jotenkin pliisuksi. Samoin päinvastoin. Jos on nähnyt elokuvan ja myöhemmin lukenut kirjan samasta aiheesta vaikuttaa kirja jotenkin epätodelliselta kun elokuva on muokannut jo aivoihimme kuvan kirjan aiheesta ja henkilöistä.
Katsoin elokuvan aivan loppumetreille saakka ja nautin katsomastani. Se on isänmaallinen ja kuvaa hyvin erilaisia miestyyppejä. Siinä kuvataan samaan aikaan herooista toveruutta ja miehekkyyttä. Mutta myös sodan vastaisuutta mieleenpainuvalla tavalla.
Kun olen ollut koko työelämän ajan kiinnostunut johtamisesta oli taas antoisaa katsoa Jussi Jurkan hienosti näyttelemä Lammio. Oikea tärkeilevän mikromanageroinnin arkkityyppi. Useimmat suomalaiset inhoavat moista vaikka tuollaisia työelämä on pullollaan. Vastapainona toimi hyvin itsenäinen ja itsepäinen Rokan Antti.
Tuskin koskaan on mikään muu elokuva toiminut niin monta kertaa uudelleen katsottuna kuin tuo versio Tuntemattomasta sotilaasta.
8.12.2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Nykyisin moni johtaa sähköpostilla, tekstareilla ja jopa puhelinvastaajaan jätetyillä viesteillä. Olen valitettavasti joutunut todistamaan erään kansainvälisen yhtiön huonoa johtamista Suomessa lähietäisyydeltä (en puhu omasta työpaikastani). Työntekijät ovat yrittäneet turhaan vaikuttaa yhden osaston huonoon työilmapiiriin, mutta koska osaston johtajalla on esimiehensä tuki, mitään muuta ei ole tapahtunut paitsi sairauslomat lisääntyneet ja tiimien esimiehet joko saneerattu pihalle tai lähteneet itse.
VastaaPoistaKyseinen tj ja tämä toinen johtaja ovat pari vuotta yli nelikymppisiä mutta olleet jo kymmenkunta vuotta esimiestehtävissä. Kaiken huippu oli eräässä palaverissa kun tämä tj hermostui yhteen alaiseensa ja haukkui hänet siinä meidän kaikkien edessä. Hetken kuunneltuani totesin että minun ei tarvitse kuunnella tuollaista roskaa ja sanoin että pidetään uusi palaveri joskus myöhemmin. Eipä ole pidetty ja jos minusta riippuu, ei tulla pitämäänkään. Vituttaa tuollaiset öykkärit. Sen verran tj:llä oli ymmärrystä, ettei soittanut mun esimiehelle ja haukkunut minuakin "yhteistyökyvyttömyydestä".
Uskoisin että hyvä johtaja voi johtaa sähköposteilla ja tekstareillakin. Mutta jos ne on ainoita välineitä se heijastaa minusta väärää asennetta. Uskoisin että tarkoitat juuri sellaista. Joo, öykkärit ovat öykkäreitä ja sellaisiksi jäävät. ja lopputulos on usein huono työilmapiiri, lisääntyneet poissaolot ja tuottavuuden lasku. Nöyrä ja kunnioittava asenne jokaisen työpanosta kohtaan kantavat jo pitkälle. Johtaminen on kiinnostava taitolaji. Joskus raskas mutta silti antoisa. Palkitsevaa oli kun sai jonkun "tyhmän, laiskan ja velton" tosi vauhtiin ja antamaan oman panoksensa tiimissä. Sitä kehitystä oli kiva seurata. Ja jos vielä huomasit kiittää hyvistä suorituksista työn tekijän lisäksi myös hänen välitöntä esimiestään olit rakentamassa todellista dream teamiä :)
PoistaLaine isänmaallisena miehenä, jätti kirjan "epäisänmaallisuudet" pois. Esimerkiksi hän jätti Viirilän ja luonnollisesti tämän ampumisen pois. Linnan kirja oli sodanvastainen, kun taas Laineenelokuva on jopa sotaa ihannoiva.
VastaaPoistaLinnan kirjassa ja siitä tehdyissä elokuvissa näkyy se, että Linna itse haavoittui ja lähti rintamalta ennen sodan loppuvaiheita. Näiden kuvaus on Laineen elokuvan heikointa antia.
VastaaPoistaJos ei Laineen kuvaus miellytä, voi aina katsoa Mollbergin Tuntemattoman, jos kestää sen ylettömän pituuden. Mollberg otti elokuvaansa Viirilän ampumisen mutta toisaalta teki Lammiosta yksiselitteisesti pahan hahmon. Mollberg myös halusi korjata Laineen elokuvan "virheen", eli liian iäkkäät näyttelijät. Mollbergin näyttelijät ovat paljon Laineen versiota nuorempia.
"Oikea tärkeilevän mikromanageroinnin arkkityyppi."
En nyt sanoisi niinkään. Lammio vain haluaa, että hommat tehdään sääntöjen mukaan ja sääntöjen rikkomisesta rangaistaan. Lammion esimies, jota Tauno Palo näyttelee, jakaa saman käsityksen mutta ottaa realiteetit huomioon Lammiota paremmin. Tässä ilmeisesti ikä ja kokemus vaikuttavat.
Njoo, ehkä tämä on kovin henkilökohtaista mutta olen aina saanut näppyjä oikeassakin elämässä tuollaisista lammioista, joiden maailmassa kaikki tapahtuu by-the-book.Ehkä Tauno Palon näyttelemä ymmärtäväisempi asenne parasta sotilasta, Rokkaa kohtaan selittyi iällä ja kokemuksella vaikka en usko että tuollaista viisautta tuo pelkkä ikä tai kokemus. Toiset nyt vain osaavat tuon luonnostaan paremmin. Ei Mollen elokuva huono ole mutta Linnan kirja ja Laineen elokuva ovat minun kokemuskentässä ne alkuperäiset.
PoistaMollbergin versio tekee tarkoituksella pesäeron Laineen versioon. Se on tarkoituksella sodanvastainen. Kuitenkin se on mielestäni vähän liian synkkä, kirjan huumori on karsittu siitä pois.
VastaaPoistaKyllä minusta Laineenkin loistava teos on sodanvastainen-. Ehkä se johtuu siitä, että katson sitä vanhan sivarin viitekehyksestä Sitä en ole punninnut kumpi versiosta olisi synkempi tai sodanvastaisempi. Se nyt vain sattui televisiosta itsenäisyyspäivän iltana tulemaan tuo Laineen versio televisiosta. Lähinnä minua ihmetytti miten se yhä uudelleen saattoi vangita minunkin mielenkiintoni. Ehkä se todella johtuu aivoihini pesiytyneestä sodanvastaisesta viitekehyksestä :)
PoistaNoissa 2. rähinän sotakirjoissa on semmonen ominaisuus, että ne ovat henkilökuviltaan melko stereotyyppisiä. On hyvä upseeri, paha upseeri, nilkki kanta-aliupseeri ja miehistöä, jossa on ainakin yksi ketku, lunki tai pinnari ja sankari. Lisäksi ne sotamiehet, jotka ovat taustakohinaa. Tulee heti mieleen vertailla hienosti kuvattua (muuta siinä ei olekaan) tv-sarjaa Taistelutoverit ja Tuntematonta sotilasta. Melko noepasti löytyy pari Sobel-Lammio, Koskela-Winters ym. Johtuneeko tuo sitten siitä, että kaikkialla maailmassa sotavoimat nyt vain ovat samanlaisia ja niihin kertyy sodan aikana yhteiskunnan koko kirjo. Joku teki muutamasta sotakirjasta ihan tutkimuksenkin, jota nyt vain en muista nimeltä. Se löytyy varmaan jostain tietokannasta kiinostueille. Valitettavasti sodan ajalta ei ole kuin yksi sotilassosiologinen tutkimus: Knut Pippingin väitöskirja "Kompaniet som samhälle" (Komppania pienoisyhteiskuntana) mutta se kannattaa lukea vaikka suppea onkin. Yleiset syyt ilmeisesti estivät sodanjälkeisen aiheeseen perehtymisen ja nyt on jo myöhäistä kun osalliset ovat lähes kaikki kuolleet.
VastaaPoista