11.12.2006

Eduskunta hyväksyi 05.12.2006 EU:n perustuslain?

Onko tämä todella totta, että Suomen eduskunta on päivää ennen 89.
itsenäisyyspäivää hyväksynyt EU:n perustuslain:

Äänestyksessä on annettu 125 jaa- ja 39 ei-ääntä, 4 tyhjää; poissa 31 ? Mielenkiintoista oli tarkastella tuota poissaolijoiden listaa - aivan kuin asia olisi ollut niin arka, että siihen ei haluttu osallistua. Voi jopa spekuloida, että jos nuo 31 olisi äänestäneet ei ei koko esitys olisi mennyt läpi, koska se oli määritelty edellyttävän 2/3 annetuista äänistä mennakseen läpi.

Media on ihan hiljaa? Ainakaan mitään suurempaa elämöintiä en ole
havainnut. Missä on se vapaa lehdistö joka TODELLA informoi mitä maassa
todella tapahtuu?

Kuulemani mukaan oli YLEn ykkösessä lyhyt uutisprintti.

Eduskunnan tiedot löytää tästä
ja vasemmasta reunasta kohdasta "oikopolkuja" ja sen jälkeen "täysistunto"
Kohdasta "Viimeisimmät pöytäkirjat" löytyy vielä 05.12.2006 pöytäkirja
Täysistunnon pöytäkirja PTK 127/2006 vp

Hassuimmalta tuntuu miksi meillä tällainen näytös-temppu tehdään
puheenjohtajakauden lopuksi?

Onko tämä nyt vain jotain isompien mielistelyä vai mikä tässä on takana? Ranska ja Hollantihan ovat jo kansanäänestyksissä hylänneet kyseisen perustuslakiehdotuksen. Minua ainakin hävettää esiintyä Ranskassa tai Hollannissa suomalaisena.

Olen aina vierastanut erilaisia salaliittoteorioita erityisesti kun niiden esittäjät helposti leimataan vähintäänkin mielenterveydeltään labiileiksi. Mutta kyllä tässä median lähes yksimieliseltä näyttävä vaikeneminen tuntuu käsittämättömältä vallanpitäjien nöyristelyltä. Salaliitto?

Mediasta on tullut kuten eräät tuttavani nimittävät vaarattomia vallan sylikoiria. Itse asiassa on kai media ollut kiltti vallan sylikoira jo aikaisemminkin. Moni yhteiskuntakriitikko on sen tiennytkin. Mutta tämä vaikeneminen todistaa asian muillekin.

24.11.2006

Biotekniikan tutkimusrahoituksesta

Eräs ystäväni keskusteli tänään kanssani ylenmääräisestä biotekniikan rahoituksesta Turun suunnalla, jota eräs tutkija perusteli vertaamalla tietokoneisiin, että siinäkin meni parikymmentä vuotta ennen kuin todellinen murros tapahtui, vaikka alkuaine pii on biotekniikkaa useita kertaluokkia yksinkertaisempi.

En osannut ottaa kantaa ystäväni tuohtumuksen aiheeseen kun en tuntenut asiaa.

Kyllähän tietotekniikassakin yhä uudelleen ja uudelleen on yritetty löytää uusia englanniksi killer-application'eiksi kutsuttuja. Taulukkolaskentaohjelma oli aikoinaan yksi sellainen. Kännykät ja SMS tekstiviestit samantyylisiä. Taisivat vielä maksulliset soittoäänetkin olla melkoisia kultamunia myyjilleen. Mutta kaikki kehitelmät eivät onnnistu murtamaan läpi vaikka kuinka kehittelijät elättelevät toivoa, että "nyt se tapahtuu". Jos on hyvä myyjä niin onnistuu ehkä hankkimaan jopa hyväuskoisia rahoittajiakin ja saa muutaman vuoden kehitellä toisten rahoilla.

Sitten tulee jotain nörttejä tietokonepelien rakentajia jotka tulevat ja rakentavat maailman mitan liiketoimintaa tuosta vaan jälkikäteen arvostellen vaivattomasti ja/tai sattumalta. Tulee mieleen Habbo-hotel verkkopeli ja Max Payne. Molemmat suomalaiset jo maailman mittoihin kasvaneina.

Mutta joskus yritysjohtaja-aikoinani jouduin soveltamaan tunnettua mainontaan liittyvää anekdoottia, joka varmaan soveltuu mainiosti myös erilaisiin tutkimus- ja kehittämisarviointeihin:

Kokenut mainospäällikkö kertoi kun häneltä kysyttiin kannattaako tuo ylen kallis mainostaminen ja eikö jättimäistä mainosbudjettia voisi puolittaa. Siihen mainospäällikkö tokaisi, että kyllä hän tietää että puolet mainosbudjetista menee hukkaan, mutta kun hän ei voi etukäteen tietää kumpi puoli.

Ystäväni ymmärsi anekdootin ja oli samaa mieltä kanssani.

Yksilöllistä on sitten mikä on osumatarkkuus. Menikö rahoituksesta vain puolet hukkaan vai 80% on tositilanteessa tietenkin erittäin tärkeää. Vaikka itse vahvasti uskon 80/20 säännön laajaan käyttökelpoisuuteen, sehän on noita maalaisjärjen mittareita, niin anekdootin osuvuuden kannalta se ei ole tärkeää. Mutta vaikka miten hyvä olisi osumatarkkuus niin pitää aina muistaa sama mitä nykyään erilaiset pääomarahastot korostavat kun kehuvat toteutuneita tuottoprosenttejaa aivan kuin takuuna, että tulevaisuuden tuottoprosentit olisivat heillä samaa luokkaa tai ainakin parempia kuin muilla sijoitusrahastoilla. Menneisyyden menestykset eivät ole välttämättä toistettavissa.

Onko kuka tahansa ostettavissa?

Tulipa erään tuttavani kanssa ihmisten luotettavuudesta puhuessamme mieleen vanha, mutta osuva kertomus lahjottavuudesta. Törmäsin siihen joskus 60-luvulla ja osuvana sanonta on iskostunut mieleeni.

Näkyvä pilke silmäkulmassa rikas mies kysyi hienolta naiselta cocktail-juhlisssa : Lähtisittekö kanssani sänkyyn miljoonasta? Kaunis hieno nainen alkoi kikertää: hihih oi oi hihih kyllähän minä.

Mies vaihtoi ilmeen totiseksi ja kysyi ronskisti samalta hienolta naiselta: Lähdetkö satasella naimaan kanssani?

Nainen näyttii äärettömän loukkaantuneelta ja vastasi tuohtuneena: Miksikä huoraksi te minua kuvittelette?

Siihen mies vastasi lakonisesti: No sen minä olen jo selvittänyt. Nyt yritän vain selvittää käypää hintaasi.

Näin raadollisia me ihmiset taidamme olla. Hinnat vain vaihtelevat.

Hiukan asiaan liittyen.: Tässä muutamia vuosia sitten moitin erästä yli 80 vuotiasta uskovaista tuttavaani, että miksi hän ei pyytänyt apuani etukäteen kun jälkikäteen paljastui että hän tuli kiinteistökaupassa nenästä vedetyksi. Itse kun arvelin jälkiviisaana, että olisin vastaavassa tilanteessa ollut epäilevämpi ostajan aikeista ja olisin ymmärtänyt kirjauttaa kiinteistön kauppakirjaan kaikki kauniit, mutta myöhemmin katteettomiksi osoittautuneet suulliset, jopa kirjalliset aiepöytäkirjaan kirjatut lupaukset. Kas kun kiinteistökaupassa jälkikäteen sitovia ovat vain kauppakirjaan kirjatut kaupanvahvistajankin vahvistamat kaupan ehdot.

Tämän entisen pyhäkoulun opettajan asenne oli mieleenpainuva: Enhän minä voi elää jatkuvasti epäilemässä kanssaihmisiäni. Jossain minun on vain pyrittävä olemaan luottavainen vaikka silloin tällöin ihmisten keskuudessa käykin että tulee kavalletuksi tai petetyksi. Oli siinä myönteistä asennetta opiksi minullekin.

Virtuaalilapsia

Kun edellinen juttu koski lapsipornoa niin siitä tuli mieleen samantyylinen ajatusleikki.

Joskus 90-luvun loppupuolella joku japanilainen skannerivalmistaja oli tuotteistanut paketin jossa skannerin lisäksi oli erityinen morphing ohjelma. Tarkoitus oli, että järjestelmän laitteella tulevat isä ja äiti voisivat syöttämällä skannerilla sisään molempien valokuvat saada niiden yhdistelmästä näkyviin tulevan lapsena ulkonäön virtuaalisena.

Samoinia aikoihin taisi markkinoille tulla myös ensimmäiset tamagotchi virtuaalilemmikit. Myös julkinen keskustelu homo- ja lesboparien tulevista avioliitoista velloi vilkkaana, homo- ja lesboparien adoptio-oikeuksistakin puhuttiin, mutta silloin 90-luvulla tuo vihkimisen läpiajaminen oli kai tärkeintä saada läpi. Hedelmöityshoidoista ei vielä puhuttu ollenkaan.

Minäpä aloin ajatusleikkiä kahden homon virtuaalilapsesta, eihän skanneri olisi tietänyt että sinne onkin syötetty kahden miehen valokuvat. Kun tuo lapsiporno oli samoihin aikoihin esillä kirjoitin molemmista aiheista kolumnitkin Netmagazine verkkolehteen, joka ilmestyi Kuopiosta käsin ammattitoimittaja Reijo Holopaisen ollessa toimituspäällikkönä ja oli kai ensimmäinen nettilehti laatuaan Suomessa. Ja kun ihan äärimmilleen vein ajatusleikkini muistelin joskus kuulleeni jostain hardcore pornosta jossa nainen ja susikoira olivat yhdessä. Siitä vaan tuonne skanneriin virtuaalilasta generoimaan ;)

Olen joskus nähnyt jotain televisiojuttuja tietokoneohjelmien avulla tehdyistä ihmisten vanhennussimulaatioista. Siinä olisi ollut oiva virtuaalilapsen generoimisohjelman jatkokehityssuunnitelma versioon 2 jne.

Jotta kukaan ei saisi väärää käsitystä niin tuttavapiiriini on elämäni aikan kuulunut useita miehiä, joiden olen tiennyt olevan homoja, ja muutaman lesbonkin tunnen. Ja he ovat tienneet ja ymmärtäneet että minä tiesin jne. Aika oli 60-70 lukua ja siihen aikaan moni piti vielä ympäristön vuoksi homous-luurangot kaapissa. Mutta kun kaverit oivalsivat, että en potenut mitään homofobiaa tai muutenkaan mitenkään halveksinut kenenkän sukupuolista suuntautuneisuutta sain monesta pitkäaikaisia ystäviä. Mutta pohjaa jännille ajatusleikeille tuosta virtuaali-lisääntymisestä saa ja kyllä monet homot osaavat näille jutuille itsekin aivan hyvin nauraa,

No. Tulipahan taas tuollaistakin tänään mieleen.

Onko tämä sensuroitavaa lapsipornoa?

Lapsiporno on kuvottavaa, mutta sen varjolla käynnistettävä internet-sensuuri tuntuu myös aika kammottavalta isoveli valvoo suuntaukselta. Eihän kirjekuoriakaan avata vain sen vuoksi että siellä kuoren sisällä voi olla lapsipornoa.

Jo useita vuosia siten kun pedofilia netissä oli esillä ensimmäisiä kertoja törmäsin minäkin kysymykseen. Kävin useammankin tutun kanssa keskustelua ja nostin keskustelussa esiin eräitä rajanvetokysymyksiä.

Samoihin aikoihin taisi kauppoihin tulla tietokonepeli Tomb Raider, jonka pääosassa oli vähäpukeinen, isorintainen ja muutenkin kurvikas naispuolinen sankari, piirroshahmo Lara Croft. Piirroshahmo oli melkein kuin valokuvattu.

Silloin tuli mieleeni: mitäpä jos lapsipornokuvakin olisi elävän mallin valokuvaamisen sijasta nykyaikaisilla tietokoneohjelmilla piirretty lähes valokuvan näköinen ja tasoinen? Pornokuvia palvova pedofiili saa siitä silti kicksejä. Pitäisikö se lastensuojelun nimissä sensuroida tai kieltää? Ketä lasta siinä silloin suojeltaisiin? Ja jos kysymys olisi tällaisestä virtuaalilapsesta niin miten määriteltäisiin onko kuva alaikäisestä vai mahdollisesti aikuisesta?

Niin iljettävänä kuin viiden nyt jo aikuisen lapsen isänä pedofiliaa kaikissa muodoissa pidänkin pidän silti kansalaisvapauksia niin suuressa arvossa, että en hyväksy minkäänlaisten epämääräisten ja tulkinnavaraisten sensuurimenetelmien käyttöönottoa.

17.11.2006

Byrokratia-idiotiaa

Tänään Iltasanomissa oli ihan järkyttävä juttu vanhustenhuollon nykytilasta Helsingissä, mutta tuskin se erilaista on muuallakaan maassa.

Näyttelijäpariskunta Helge Herala ja Marja Korhonen ovat eläneet yhdessä vanhainkodissa, mutta Helge Heralan hoito on käynyt yksityisessa vanhainkodissa liian kalliiksi, ja siksi Helge Herala on päätetty siirtää kaupungin omaan laitokseen. Mutta kun Marja Korhosen kunto on alkaneesta alzheimer-taudista huolimatta parempi ei häntä kannata tai ei voida siirtää samaan vanhainkotiin. Eli yli 80 vuotias aviopari tylysti erotetaan kuntataloudellisista syistä.

Hyi hävetkää .

Näin tämän järkyttävänä esimerkkinä ulkoistuksen vaaroista ja kun siihen yhdistyy pelkkä rahaa laskeva kyynisyys ei tässä ole mitään inhimillistä. Minusta tuo on hädänalaisten ihmisten heitteillejättöä ellei peräti tahallista kidutusta.

10.11.2006

Ajatuksia Venäjän tullista

Isoäitini isällä oli tsaarin Venäjällä huolintaliike ja liikkeellä oli asiakkaina mm suuret suomalaiset paperinviejät. Joskus 1900-luvun alussa Venäjän tulli alkoi hankalaksi ja määräsi tulkinnoillaan ylimääräisiä tulleja omaa teollisuuttaan suomalaisilta suojellakseen. Isoäitini isä ryhtyi asiakkaittensa puolesta ajamaan asiaa ja usean vuoden taistelujen jälkeen sai asiakkaitensa puolesta voiton tullin vääristä tulkinnoista ja jos olen oikein ymmärtänyt voitto ei tullut lahjomalla vaan oikeudellisesti. Sen seurauksena suomalaiset viejät saivat suuret palautukset jälkikäteen.

Nyt kyllä suomalaisten viejien olisi aika saada joku vastaavanlainen järjestely. Onhan ihan käsittämätöntä, että vilkkaalla EU-Venäjä SUomen puoleisella rajalla rekkajonot ovat kymmenien kilometrien pituisia ja esimerkiksi elintarvikkeet ehtivät pilaantua ruuhkajonoissa. Käsittämätöntä. Tietääkö kukaan onko samanlaisia jonoja myös Venäjän etelämmillä raja-asemilla vai onko tämä vain Suomi-spesifinen ongelma? Olemmekohan uhonneet liikaa Nato-kortilla tms ;)

Mainittakoon, että suomalaiset paperiteollisuuspatruunat myönsivät tälle lokakuun vallankumouksessa köyhtyneelle ja länteen siirtyneelle isoäitini isälle vapaaehtoisen eläkkeen palkkiona omalle teollisuudenhaaralleen tekemistä palveluksista. Hän elikin sitten peräti 96 vuotiaaksi ja kuoli Tukholmassa v 1954. Siihen aikaan patruunahengessäkään kaveria ei jätetty.

Tämä isoäitini isä oli myös erään toisen erikoisen tempun takana. Venäjällähän on junilla ollut muusta Euroopasta poiketen sama junakiskojen raideleveys kuin Suomessa. Mutta Suomesta poiketen Pietarissa myös raitiovaunuilla on sama raideleveys kuin junilla. Hänpä keksi, että Suomesta tulevat kuljetukset voidaan kalliiden uudelleenlastauksien ja miljoonakaupungin kiertämisen sijasta ohjatakin yöllä kaupungin läpi raitiovaunukiskoja pitkin ja onnistui saamaan siihen luvankin. Ja ratkaisu toimi. Paljon Pietarissa matkustaneet tietävät, että Pietarissa Neva-joen yli johtavat nostosillat nostetaan yöllä ylös kellontarkasti. Talvikeleillä tuo junien ajo raitiovaunukiskoilla Pietarin lukuisien siltojen ylitse muodosti useita jännityksen hetkiä kun aikataulut olivat tiukat ja tarkat ja junat juuttuivat lumeen yms. Mutta olennaista oli että ratkaisu toimi ja oli kustannustehokas.

Että sellaista tuli tänään uutiasannista mieleeni.

2.11.2006

Myrskyjen aiheuttamat sähkökatkot, muustakin energiapolitiikasta ja ahneudesta

En muista 60-70 luvulta, että uutisissa olisi jatkuvasti ollut tietoja Suomessa tuhansien kotien olevan vuorokausikaupalla ilman sähköä milloin minkäkin myrskyn johdosta.

En ole syvällisesti analysoinut näitä eri vuosikymmeniä, mutta yhden erityisen havainnon olen tehnyt. Sen jälkeen kun sähköä toimittavat yritykset Suomessa myytiin julkisyhteisöiltä osakesijoittajille osasta sähköverkon ennakoivasta huollosta on luovuttu. Otan esimerkin: aikaisemmin sain kesämökilläni sähkölaitokselta maksuttoman metsuriavun jos piti kaataa sähkölinjoja vaarantaviksi kasvaneita puita tontiltani. Nyt saan tehdä sen omalla kustannuksellani. En tiedä joutuisinko korvausvastuuseen, jos puut myrkyssä kaatuvat ja rikkovat sähkölinjan.

Nykysysteemi ilmeisesti on, että viat korjataan vasta sitten kun ne ilmenevät ja ennaltaehkäisevä huolto on minimoitu. Ehkä näin saadaan parempi osakekohtainen tuotto pidemmällä tähtäimellä. Pahin kärsijä on sähköttä tuhansien arvoiset pakasteensa menettänyt kuluttaja, en ole rohjennut kuvitellakaan mitä tapahtuu suoralla sähkölämmityksellä taloansa lämmittävälle talvipakkasilla kun sähköt on poikki.

Kuulin juuri uutisissa miten Venäjä nostaa Gruusialta perimäänsä maakaasun hintaa yli kaksinkertaiseksi, ilmeisesti vastaamaan aiempaa paremmin maailmanmarkkinahintaa. Tässä tietenkin kaikki Venäjää vihaavat "hurskaat" sanovat "hyi hyi Vladimir Putin", koska asiassa on nähtävä poliittisen painostuksen makua. Mutta jos Yhdysvallat taloussaarrolla boikotoi Irania tai Kuubaa poliittisin tarkoitusperin niin asia on ihan OK, sellaista on suurvaltapolitiikka.

Fortumin jättioptioista en jaksa kirjoittaa. Ahneus ja kansalle yhteisien varojen jakaminen harvojen kavereiden kesken on jo ihan normaaliksi muodostunutta laillista "kähmintää".

En ole ollut mikään suuri Sauli Niiinistön ihailija, ehkä pieni sellainen kuitenkin. Mutta viimeisimmässä Suomen Kuvalehdessä nro 43/2006 Sauli iski Paavo Lipposta takaisin hänen Saulia halveksivasta kolumnistaan oikein kunnolla. Mielestäni jutun ahneus vertaus oli aivan herkullinen: Niinistö totesi olleensa ahneudessaan ilmeisesti "huonompi" kuin Paavo Lipponen tai Tarja Halonen kun on julkisessa toimessa rikastunut heitä vähemmän..

Sauli Niinistön haastattelun ingressissä oli lause joka pani vakavasti miettimään: "Lipposen ja demarien vallantäyteys on valtavaa." Mitäpä jos Sauli on oikeassa?

2.10.2006

Perverse incentives

Törmäsin mielenkiintoiseen käsitteeseen: "perverse incentives". Olen kyllä yritysmaailmassa pitkään havainnut vastaavia ilmiöitä, kun olen törmännyt matemaattisen näköisiin, "absoluuttisiin" mittareihin innostuneihin yritysjohtajiin. Ainakin olen Suomessa kuullut usein sanonnan "sitä saat mitä mittaat". Jenkkiläinenkin yritysjohdon fraasi on ollut ehkä hiukan toisessa muodossa "people don't do what you expect they do what you inspect".

Takaa-ajatus molemmmissa on, että ihmiset oppivat hyvin nopeasti toimimaan "odotetulla" tavalla. Näin tapahtuukin, mutta usein odotetulla tavalla toimimisesta tuleekin eräänlaista silmänpalvontaa. Mittareilla tulokset näyttävät hyviltä mutta silti kehitys menee "väärin". Silloin on monasti kyse että houkuttimena toiminnalle on ollut "perverse incentives" - eli "perverssi houkutin".

Tyypilline perverse invcentive on johtajan suoritusten mittaaminen liikevaihdon suuruudella tai sen kasvulla. Selkeä absoluuttinen mittari, mutta johtaa helposti ei-haluttuihin lopputuloksiin.

Olen kuullutkin kauhuesimerkkejä firmoista, joissa trendinä on hamuta liikevaihtoa ja sen tuomaa markkinaosuutta voittojenkin kustannuksella.

Mieleen jäävät yritysjohtajat

Aika vähän mieleenjääviä yritysjohtajia olen tavannut itse. Joitakin on kuitenkin uralleni sattunut.

Mediahaastatteluissa olen kiinnittänyt huomiota erääseen yksityiskohtaan. Kuka yritysjohtaja muistaa mainita sattuman tai hyvän onnen menestyksekkääseen uraansa vaikuttaneena.

Yritysjohtajaa, joka kuvittelee itse kaiken saavuttaneensa vain ahkeroimallaalla 7 päivää viikossa 365 pv vuodessa, en suuremmin osaa arvostaa. Mutta aina kun haastateltava yritysjohtaja mainitsee vaatimattomasti onnen tai sattuman yhtenä tärkeänä osatekijänä herää mielenkiintoni. Siinä on johtajalla oikeanlaista nöyryyttä.

1.10.2006

Suomessa ei osata vieläkään tehdä liikenneopasteita

Käväisin lauantai-iltana Riihimäen lähellä Ryttylässä. Sain erinomaisen ajo-ohjeen valmiina netistä ja perille löytäminen oli lasten leikkiä. Tampereen mottoritieltä neuvotusta liittymästä vain neuvotulla tavalla.

Pimeän tullen lähdin takaisin päin ajatellen, että kun näin helppoa oli löytää niin helppohan täältä on poispäinkin. Ja olihan se ihan helppoa kun seurasin erinomaisia ohjeita vain käänteisessä järjestykseessä.

Mutta paluumatkalla ehdin ihmetella jo monta kertaa aikaisemminkin ihmettelemääni. Kun lähdin Ryttylästä ajamaan niin vasta päästyäni melkein jo näköetäisyydelle Helsinki - Tampere moottoritietä näen ensimmäisen kerran kyltin jossa mainittiin ajosuunta Suomen pääkaupunkiin Helsinkiin. Sitä ennen olin nähnyt matkan varrella vain lukuisia kylttejä Forssa, Lahti, Janakkala, Riihimäki yms mutta en yhtään joka olisi opastanut miten pääsen Helsinkiin johtavalle moottoritielle.

Olen nyt ajanut autoa hiukan yli 20 vuotta ja törmään yhä edelleen, että meillä liikenteen ohjaus tuntee kaikenlaisia pikkupaikkoja mutta isot suunnat saat yritää arvata. Ellei tilanne aikaisemminkin olisi ollut ihan yhtä huono epäilisin, että liikennemerkkien suunnittelijat olisivat lyöttäytneet yhteen navigaattoreiden valmistajien ja kauppaajien kanssa.

GPS-laitteseen yhdistetty autonavigaattori, jota virkaa myös kännykätkin osaavat hoitaa, on tuollaisissa tilanteissa hieno apu. Kallis mutta ihan lyömätön.

Mutta silti laittaisin suomalaiset liikennemerkkien suunnittelijat uudelleen koulutukseen. Ulkomailla matkustaessani olen usein ihmetellut, miten hyvin siellä liikenteen ohjausmerkit kertovat oikeat ajosuunnat ja vielä ihan oikea-aikaisesti.

Tietokoneäänestysten väärentämisestä

Sattuipa silmiinii mielenkiintoinen juttu, jossa oli viittaus suomalaiseenkin osaamiseen.

Asiantuntijat, joista toinen oli suomalainen, olivat muuttanut koneellisen äänestyskoneen tuloksia jälkiä jättämättä eli koneellisen äänestyksen tuloksia voi siis ainakin nykyisin osaavat ihmiset väärentää. Kyse ili samanlaisista äänestyskoneista kuin mitä Floridassa on ollut käytössä ja kuten varmaan kaikki muistavat siellähän koko Bush - Al Gore jupakka kulminoitui.

Huhuh. Olen jo aikaissemmin kirjoittanut asiasta, mutta meidän hyväuskoiset (hölmöt?) johtajamme silti tuntuvat uskovan koneellisen äänestyksen ilmeisesti aika olemattomiin siunauksiin. Kohta meilläkin voi olla ent Neuvostoliiton tai Itä-Saksan 105% vaalitulokset.

Saavat lipposet ja vanhaset helposti 99% kannatuksia. Ja alkaa huippunörteillekin avautua puolueen jäsenkirja-uraputkia ;)

19.9.2006

Tehokkuusajattelu

Tehokkuusajattelu kvartaalitalouksineen on mennyt järjettömyyksiin, samoin ahneus kaikkine järjettömiin mittasuhteisiin paisunein optioin. Tähän aikaan sopivasti luin uskomattoman hienon haastattelun Nordean Ajassa asiakaslehdessä (nro 3/2006). Siinä haastateltiin Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Kari Uusikylää.

Erityisesti mieleeni jäi "Esimerkit siitä, miten suuri vaikutus opettajalla on, ovat paljon puhuvia." Itse muistan kouluajoiltani erityisesti kaksi opettajaa: ensimmäiseltä luokalta Helsingin Deutsche Schulesta Tante Käthen, ensimmäinen opettajani Käthe Siegfried, pikku pojan silmissä ihana ihminen. Toinen erityisesti mieleen painunut opettaja oli rehtori, taitava pedagogi ja matematiikan opettaja, kouluneuvos Samuli Apajalahti. Hän sai kaiken matematiikassa näyttämään helpolta. Muistan erään luokkatoverini lukiosta, tytön, rakastuneen niin kovasti rehtori-matematiikan opettajaan, että hän muutamassa vuodessa paransi matematiikan arvosanansa ja sitten myöhemmin valitsi peräti insinöörin uran. Ehkä vielä kolmaskin opettaja pitää mainita, musiikinopettaja, urkuri Matti Rindell, joka osasi lisätä oppilaittensa mieltymystä ns klassiseen musiikkiin.

On toki muitakin opettajia jäänyt mieleen, joku paremmin, joku huonommin. Mutta siitä olen minäkin vakuuttunut, että opettajalla on merkitystä. Itselläni on ollut niissä harvoissa opetustehtävissä, joissa olen ollut mottonani, että "jos oppilas ei opi on vika opettajassa" ja sen asenteen opin omilta opettajiltani.

Toinen professori Uusikylän haastattelusta mieleen jäänyt on seuraava: "Teollisuudesta lainatut laatustandardit ja tuloksellisuuteen perustuva palkkausjärjestelmä osoittavat ymmärtämättömyyttä siitä, mitä opetuksen laatu on ja millä sitä mitataan. Opettaminen on ihmiseen vaikuttamista, eikä sitä voi arvottaa tai mitata talouden mittareilla".

Ja jatkaa vähintään yhtä osuvasti: "Samoin on terveyden- ja vanhustenhoidossa. EU on määrännyt, että lehmien on oltava ulkona 60 päivää vuodessa. Sen sijaan mummoja ei viedä ulos vanhainkodeista - milloin tulee sellainen laki, että vanhukset pääsevät lukkojen takaa valoon edes kuutena päivänä vuodessa".

Kyllä teollisuudessa ja yritysmaailmassakin on menty järjettömyyksiin kun on otettu käyttöön erilaisia matemaattisen näköisiä mittareita laadulle ja tehokkuudelle. Joskus hyvillä myyntitaidoilla varustetut konsultit vain rahastavat yksinkertaisia yritysjohtajia. Touhu muistuttaa joskus H.C. Andersenin satua keisarin uusista vaatteista, jossa yritysjohtajat ihastelevat uusia mittareita. Kun ihmiset ovat luovia he yllättävän usein keksivät miten mittaria "optimoidaan". Lopputuloksena mittari mittaakin ihan muuta kuin mitä sen alun perin piti tehdä.

Tapasin ulkomailla jo 1970-luvulla professori John Humble'in, joka oli sen aikaisen tavoitejohtamisen (MBO, Management by Objectives) suuri guru. Jo silloin yritettiin usein löytää erilaisia kuvaavia mittareita tulosten arviointiin. Välissä on 1980-2000 ollut sitten milloin laatujohtamista, kriisijohtamista yms ja jopa Management by Perkele johtamista. Tuo viimeksi mainittu on aika inhimillinen nimitys tyylille jota tuskin konsultit konsultoivat.

Terveyden - ja vanhustenhoidon alennustilaan olemme vaimoni kanssa törmänneet usein. Vertailua EU lehmiin en ole aikaisemmin kuullut mutta vaimoni on muutaman kerran verrannut vanhustenhoitoa vankiloihin ja todennut, että vankiloissakin sentään vankeja ulkoilutetaan säännöllisesti. Kun vanhainkodit valittavat että heillä ei ole varoja tai henkilökuntaa ja ettei ainakaan dementoituneita vanhuksia voi yksin päästää pihalle niin miten se vankiloissa onnistuu, onhan sielläkin pulaa henkilökunnasta?

Kuntien vanhustenhuollossa käyttöön otettua yksityistämis-ulkoistamista pidän edesvastuuttomana ellen suorastaan idioottimaisena. Ja suurta ihailua tuntien ihmettelen miten Tanskanmaalla, jossa Shakespeare'in Hamletin mukaan piti olla jotain mätää, on kyetty vanhusten hoito turvaamaan melkein kokonaan heidän omiin koteihinsa – melkein kokonaan ilman vanhainkoti-hoitolaitoksia.

Onko ollenkaan lottovoitto syntyä Suomeen, kuten meillä on Suomessa ollut tapana napaamme tuijottaen hymistellä, vai onko kyse vain "3 oikein ja lisänumero" ja lottovoitto onkin jossain vaikkapa Tanskanmaalla? Vai meneekö suurimmat täysosumat vain muutamille tuhansille jo valmiiksi upporikkaille?

23.8.2006

Lasten kotihoidon tuki pois?

Jymyjuttu joka näyttää nostavan ihmisiä takajaloille. Korkea naisjohtaja näkee "liian" hyvin tuetun äitiyden ongelmaksi naisten uralle työelämässä. Kun tarkkaan mietin niin miksi hän olisi väärässä?
Käsitykseni mukaan kaikki verorahoista maksetut tuet ohjaavat tai vääristävät kehitystä verrattuna tilanteeseen, että kyseisiä tukia ei olisi. Onko kyse ohjauksesta vai nimitetäänkö vääristymiseksi on vain nimitysero. Voi hyvinkin olla, että samat ihmiset jotka kynsin hampain pitävät kiinni äitien kotihoidon tuesta saattavat vastustaa vanhusten kotihoitoa tai köyhien toimeentulotukia.

Samaa asiaa voi arvioida tai nimittää useammalla tavalla "silmälasien värjäyksestä" riippuen vaikka kyse olisi täysin samasta asiasta. Punaisilla laseilla on eri vaikutus kuin mustilla laseilla ;)

Itse edustan vakaasti näkemystä, että pienten lasten kotihoitoa kannattaa ja pitää ehdottomasti tukea. Ja isiä on jotenkin houkuteltava lisää osallistumaan tuohon hoitoon. Urankin kustannuksella.

5.8.2006

Nurinkurista: elintaso nousee ja köyhyys lisääntyy vai lausuvatko toimittajat pelkkää roskaa?

Kuuntelin Ylen uutisia tänä aamuna.

Hurja luku iski tajuntaani. Uutisen mukaan tällä hetkellä Suomessa saa 400000 ihmistä toimeentulotukea. Luku on mielestäni järkyttävä sillä tarkoittahan se jotain 8% koko kansasta.

Laitoin Googlen hakemaan tietoja toimeentulotuen saajista ja löysin luotettavalta vaikuttavan KELAn julkaisun , jossa toimeentulotuen saajiksi ilmoitettiin KELAn tutkimusosaston toimesta

lainaus:
• Vuonna 2003 sai
• 97 000 pelkkää kansaneläkettä ja täyttä kansaneläkettä
sai 103 000. Kun otetaan huomioon 1.9.2006 tapahtuva
kansaneläkkeen tasokorotus, on kansaneläkkeen
reaalimuutos vuodesta 1993 vuoteen 2006 arviolta 4 %.
Samaan aikaan reaaliansiotaso on noussut arvioilta 31
%.
• 299 000 työttömän perusturvaa, näistä
työmarkkinatukea sai 255 000.
• 31 000 vähimmäispäivärahaa
• 260 000 toimeentulotukea

Eli toimeentulotuen saajien lukumäärä olisi muutamassa vuodessa noussut melkein 50%!

En oikein tiedä mihin nyt uskoa, mutta kirveellä olisi töitä :) Joko toimittajille pitäisi saada joku vastuu antamiensa tietojen oikeellisuudesta tai sitten julkinen valta pitää saada vihdoinkin tekemään jotain köyhien puolesta.

Olen paraikaa yrittänyt auttaa erästä sairauksien johdosta elämän hallinnan menettänyttä eläkeläistä toimeentulotukiasioissa ja havainnut että toimeentukiasioita käsittelevät toimihenkilöt suorastaan simputtavat köyhiä ja avuttomia. Olisin mielelläni mennyt tämän avustettavani mukana sosiaalitoimistossa käymään, mutta asun toisella paikkakunnalla. Tässä auttamassani tapauksessa harkitsen tällä hetkellä vakavasti rikosilmoituksen tekemistä sosiaaliviraston toimihenkilöista avuttoman kansalaisen heitteillejätöstä niin tylyltä asenteet vaikuttavat.

Vihreiden Soininvaaran ollessa ministerinä luotiin sosiaaliasiamies instituutio apua tarvitsevien kansalaisten turvaksi, mutta tuntuu siltä että koko sosiaaliasiamiestoimintaa on yritetty pitää pimennossa ja muutenkin sosiaaliasiamiehet tuntuvat suhtautuvan aika lepsusti sosiallitoimistojen kansalaisia nöyryyttävään simputus-kohteluun. Käsitykseni on muotoutunut muutaman kanssa käymiini puhelinkeskusteluihin. Seiltä sosiaalkoneistostahan heidät on rekrytoitu.

Jos toimeentulotuen tarkoitus on muodostaa pysyvä toimeentuloturva lähes 10% väestöstä on sosiaalitoimistojen toimeentulotukea jakaville toimihenkilöille saatava pikaista asennekasvatusta ja yleisönpalvelukoulutusta. Ja asiattomista käyttäytyvien ohjaamista oikealle tielle pitäisi tehostaa sosiaalitoimistojen johdossa.

Muistelen joskus 1970-luvun alkupuolella käyneeni virkamieshallituksen sosiaaliministeri Alli Lahtisen (varsinainen virka hänellä oli sosiaalihallituksen pääjohtajana) luona viemässä laatimaani muistiota varusmiesten perheiden sosiaaliturvasta (oli silloin omakohtaista kokemusta). Silloinen ministeri myönsi yllättävän avoimesti virkamiestensä asennevammat. Tuntuu vain ettei mikään ole muutunut yli 30 vuoteen ainakaan parempaan suuntaan. Pikemminkin huonompaan.

4.8.2006

Mielenkiintoisia "toisinajattelijoiden" nettikirjoja

Olen paraikaa lukemassa peräti kahta nettikirjaa. Toinen on Jorma "'Jomppa" Ojaharjun "Kaipuu Karjalan Kunnaille". Kirja on hulvattoman hauska oikeudellinen veijaritarina mutta sen sisään on leivottu iso määrä todellista asiaa oikeudellisen järjestelmämme epäkohdista. Jotenkin sitä lukiessa tuli tyylillisesti mieleeni Rabelaisin Gargantua.

Toinen kirja on Kauko Parkkisen "Vääränvärinen punapresidentti" . Kirja on poliittinen pamfletti ja kertoo arvostellen Tarja Halosen presidenttiydestä taitavan kirjoittajan terävällä argumentoinnilla, joka ei paljon tilaa vastaväitteille anna. Vaikka kuinka joskus tekisi mieli olla eri mieltä on Kaukon argumenttien kiistäminen vaikeaa ellei mahdotonta.

Isot "kunnialliset" kustantamot tuskin olisivat noita kirjoja julkaisseet poliittisesti epäkorrekteina. Siksi on oivallista että meillä on netti, jossa ainakin toistaiseksi on melko vapaata julkaista "poliittisesti epäkorrektiakin" kirjallisuutta.

Suosittelen molempia kirjoja lämpimästi.

1.8.2006

Kännykkäpelistä 3000 euron lasku!

Iltasanomat uutisoi 9-vuotiaan television peleillä tekemästä 3000 € kannykkälaskusta.

Olen jo aiemmin kirjoittanut tästä "sisällöntuotannosta" jota mielelläni kutsun kännykkäsaastaksi. Elämme länsimaisessa ja vapaassa yhteiskunnassa, jossa vapaus kuluttaa haluamiinsa, huomaa ei siis tarvitsemiinsa , hyödykkeisiin pitää turvata.

Joissakin asioissa mielestäni holhouksen pitäisi kyllä olla sallittua. En todella ymmärrä, että kukaan täysijärkinen aikuinen pelaisi kännykkällä noita kaupallisilla televisiokanavilla päiväsaikaan tuntikaupalla pyöriviä ampumispelejä, jossa yksi ampumiskerta maksaa "vain" n 1 € verran.

Pelit on mitä todennäköisimmin suunniteltu alaikäisille ja ymmärtämättömille lapsille enkä usko kenenkään vanhemman haluavan lapsensa niitä pelaavan.

Olen seuranut muutamaa tällaista tapausta melko läheltä. Aikaisemminhan ei ollut edes mitään palvelunumerorajoituksia saatavissa liittymiin ja lisäksi puhelinoperaattori oli aina oikeassakin. Sonera ainakin oli aika armoton ja peri laskujaan vielä 10-vuoden kuluttuakin.

Nykyään operaattori voi hurskaasti kääntyä sen taakse, että jos aikuinen antaa lapselle puhelimen käteen eikä aseta sinne mitään saatavista saldo- tai palvelunumerorajoituksista on kyse vanhemman omasta ymmärtämättömyydestä.

25.7.2006

Viina - hyvinvointipalveluako?

Iltalehden kolumnisti Nurvala kirjoitti yhteiskunnan tukien käytöstä viinanhakumatkaan. En kannata viinan juonnin tukemista yhteiskunnan varoilla mutta kyllä jutusta haiskahti läpi "kunnon kansalaisen" moraalinen närkästys, sama asenne joka usein yhdistetään ns sosiaalitanttoihin.

Hurjin asennevamma oli mielestäni lauseessa: "Vastikkeeton kansalaispalkkakin voi olla karhunpalvelus saajalleen, niin mukavalta kuin se periaatteessa kuulostaakin."

Lopetetaan kaikki muutkin "vastikkeettomat" tulonsiirrot. Miksi maksaa vastikkeetonta tukea lasten päivähoidolle, lapsilisiä, toimeentulotukea, korkotukia, verovähennyksiä. eläkkeitä yms - ne kaikkihan lisäävät kansalaisten ostovoimaa ja joka raha voi ohjautua kaikkialta vapaasti saatavaan alkoholiin.

Onhan se todella hirveää että invalidi kansalainen ajaa taksi-setelillä viinakauppaan. Eihän se voi olla tarkoitettu kuin vain matkalle esimerkiksi Marttakerhoon tai puoluesolun kokoukseen. Hyi hyi.

Aloitetaan uusi entistä tehokkaampi "epäkelpojen" kansalaisten puhdistus ja muu kansan jalostus ja lähetetään kolumnisti Raili Nurvala vaikka opinto-aikamatkalle 30-luvun Saksaan.

24.7.2006

Venäjä maksaa Neuvostoliiton velat Suomelle

Oli mielenkiintoista lukea tuoreista lehdistä, että Venäjä maksaa Neuvostoliiton aikaiset velat Suomelle ennenaikaisesti. Summa, hiukan yli 200 miljoonaa euroa vaikutti hyvin pieneltä. Tosin tavallisen pulliaisen mitta-asteikolla yli 200 miljoonaa euroa ei ole pikku raha. Kun yritin suhteuttaa tätä valtion budjettilukuihin niin yllättävän pieneltä summa kuitenkin näytti. Vain n 2 x kertaa kansanedustuslaitoksen vuosibudjetti. Valtionvelan korko- ja huoltokuluihin verrattuna suorastaan mitätön summa. Ja niin kovaa ääntä kuin siitä Neuvostoliiton "hirveän suuresta" velasta pidettiin silloin kun se oli maksamatta.

Venäjä saa näillä toimilla varmaan lisättyä luotettavuutta läntisillä finanssimarkkinoilla.

Kun vielä suomalaiset valtiomiehet saisivat Iso-Britannian ja Ranskan virkaveljiensä tavoin sovittua, että nyky-Venäjä lunastaisi myös vanhat tsaarinaikaiset arvopaperivelkansa (lähinnä obligaatioita) läntisillä finanssimarkkinoilla. Kun Ranskan pääministeri oli joskus 90-luvun loppupuolella sopinut Venäjän pääministerin kanssa Ranskan kansalaisille maksettavista korvauksista, joilla Venäjä "osti luotettavuutta" uusille emissioille, kirjoitin samoihin aikoihin asiasta ehdotuksen pääministeri Paavo Lipposelle (oli laatikon pohjalla sen verran paljon lähes 100 vuotta vanhoja lunastamattomia obligaatioita).

Kuten varmaan arvaatte jäi yhteydenottoni "Mooseksen" toimesta vastaamatta. Yleensä olen saanut kirjeisiini vastauksetkin mutta Lipponen ilmeisesti oli tottunut elämään hermeettisen arroganttia elämää norsunluutornissaan.

Muuttoliike työn perässä

Sunnuntain Hesarin mukaan valtiovarainministeri Heinäluoma tekee vihdoinkin jotain järkevää työllisyydenhyväksi kun yrittää edistää muuttoa työn perässä. Idioottimaista on vain että verottajan toimet ovat olleet lähes päinvastaiset.

Mutta olen jo vuosia ihmetellyt miksei säädetä pakolliseksi ilmoittaa aina avoimista työpaikoista työnvälitykseen? Vaikka pidänkin idioottimaisena, että yhteiskunnassamme kohta kaikkea säädellään laeilla tuntuu minusta että tässä voitaisiin saada huomattavia etuja.

Työnvälitystähän nimitetään aivan yleisesti työttömyyskortistoksi ja tiedän työnvälityksessäkin jo useassti ihmetellyn jos joku työssäkäyvä ihminen ilmoittautuu sinne työnhakijaksi. Aidot työmarkkinat ovat jo kauan olleet muualla. Esimerkiksi vähääkin vaativampaan tehtävään haetaan työntekijää Helsingin seudulla Helsingin Sanomien ilmoitussivuilla. Vajaa kymmenessä vuodessa on myös netti tullut tärkeäksi työnvälityskanavaksi. Erilaiset rekrytointi- ja testausyritykset samoin kuin henkilöstön vuokrausyritykset ovat myös lisääntyneet. Suurin osa tästä välitystoiminnasta kulkee käsitykseni mukaan työvoimatoimistojen ulkopuolella ja ulottumattomissa.

Jos kaikki työpaikat löytyisivät työvoimatoimistoista saavutettaisiin mielestäni monta etua. Kahden kerroksen väeksi leimaantuminen vähentyisi kun sekä vaativat että vähemmän vaativat työpaikat löytyisivät kaikki samasta paikasta. Muuallakin kuin Helsingin seudulla asuvat ja Helsingin Sanomia lukevat saisivat tietoa myös muiden paikkakuntien työpaikoista nykyistä laajemmin. Tietokoneen käyttöä osaamattomatkin (onko sellaisia vielä työikäisissä?) saisivat tietoa netissä näkyvistä työpaikoista.

Suurin etu olisi käsitykseni mukaan työvoimatoimiston työttömyyskortistoksi leimaantumisen loppuminen ja se samalla saattaisi nostaisi työvoimatoimistonkin kautta työtä hakevan statusta työnantajan silmissä.

16.6.2006

Kansalaiset eivät ole yhdenvertaisia lain edessä?

Suomen perustuslaki

Perusoikeudet

6 §
Yhdenvertaisuus

Ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä.

Ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

------------------------------------

Siinä juhlavasti todetaan jotain millä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä.

Kirjoitin jo aikaisemmin kansanedustajien muhkeista eduista kun tekevät työtä vieraalla paikkakunnalla verrattuna "tavallisiin" matkatyöläisiin. Nyt on noussut meteli vain siitä miten eri kunnissa näitä matkatyöläisiä kohdellaan mutta kukaan ei ole ottanut vertailuun kansanedustajien vastaavaa verokohtelua.

Tuossa yllä olevassa perustuslain lainauksessa on huvittavia avainsanoja: ilman hyväksyttävää perustetta. Mitähän sekin tarkoittaa? Kun kansanedustajat säätävät itselleen lain saamiensa korvausten verovapaudesta niin heidän etujansa käsitelläänkin eri lainkohdan mukaan ja silloin on vain huolehdittava että kaikki kansanedustajat ovat yhdenvertaisia saman laink0hdan edessä. Kansanedustajan ja telakkaduunarin ei tarvitse olla yhdenvertaisia kun heitä käsitellään eri lainkohdan mukaan.

Nimitin vuosia sitten oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen vuosittain antamia tuhansia ei-anna-aihetta ratkaisuja verbaaliakrobatiaksi. Juhlavan oloisia ja hienolta kuullostavia sanoja mutta täysin merkityksettömiä.

Olen keskustellut joidenkin amerikkalaisten lakimiesten kanssa ja heidän näkemyksensä mukaan Suomen perustuslakien kaltaiset juhlavat mutta juridisesti täysin merkityksettömät tavoitejulistukset muistuttavat entisen Neuvostoliiton juhlavia mutta merkityksettömiä perustuslakeja. Ne ovat vai kaukaisia utopia-päämääriä.

Mielenkiintoinen yhtymäkohta onkin, että uusien merkityksettömien perustuslakien laatijana kunnostautui kansanedustaja, OTL Paavo Nikula ja taitavana korulauseiden sorvaajana pääsikin sitten jatkamaan edellisen oikeuskanslerin luomaa kansalaisten oikeusturvaa vähättelevää korulauselinjaa.

Maksaisin kansanedustajille ihan mielelläni kunnon palkkaa mutta odottaisin mm verokohtelun tapahtuvan samojen verolakien puitteissa kuin muidenkin kansalaisten. Jos Nokian pääjohtaja Ollilaa verotetaan samojen lainkohtien mukaan niin miksi ei kansanedustajia? Myös eläkkeiden maksamisessa olisi minusta oltava joku kohtuus. Minusta on aika törkeää että jopa alle 40-vuotiaat kansanedustajat saattavat eduskunnasta tiputtuaan vuosikausia nauttia "sopeutumiseläkettä" menemättä töihin tai ilmoittautumatta työvoimatoimistoon työttömiksi työnhakijoiksi. Jotkut ovat ilmeisesti niillä rahoilla jatko-opiskelleetkin velattomasti. Siinäkin on yhdenvertaisuus kaukana.

Mutta jotain positiivista lopuksi: ulkona on kaunista ja lämmintä. Ja iloisena ja laiskana ostin kotiini robottimopin: http://www.robomop.net/
Suomalainen testi robottipölynimureista jossa yhtenä myös tuo robottimoppi
http://www.energia.fi/attachment.asp?Section=4195&Item=16595

26.5.2006

Ooppera konkurssikypsä?

Kävin oopperassa. Esitys oli hieno, Mozartin musiikki (Figaron häät) nautittavaa ja hyvä todiste, että kyllä meillä tätäkin osataan.

Kun olen ns pakkoruotsin kannattaja hiukan harmitti ruotsinkielisen kansanosamme puolesta että italiankielisen oopperan tekstitys oli vain suomeksi ja kolmannella "kotimaisella" englanniksi.

Mietitytti kuitenkin kirjoitukset oopperan lomautuksista ja suurista valtionavuista. Kuten olen aiemminkin kirjoittanut maamme on vauraampi kuin koskaan ennen ja silti jatkuvasti puhutaan säästöjen tarpeesta siellä ja täällä julkistaloudessa.

Miten meitä paljon köyhemmässä ja pienemmässä naapurimaassamme Eestissä (minä olen aina vierastanut Viro nimitystä) on varaa pitää yllä oopperaa? Siellä tosin oopperassa käynti ei ole mitään harvojen huvia vaan ehkä neuvostoaikojen perua siellä käydään melkein yhtä vaivattomasti kuin meillä elokuvissa. Ehkä neuvostoajoista jäi jotain hyvääksin ;)

Pitäisikö päättäjien käydä Eestistä ottamassa oopperan taloudenpidon oppia?

5.5.2006

Saako vihreä Kalle Könkkölä eläkettä?

Muistelen miettineeni aikoinaan kun vihreiden Kalle Könkkölä haki apulaiskaupunginjohtajan virkaan, että nostaakohan hän rullatuoliin ja hengityskoneeseen sidottuna kuitenkaan työkyvyttömyyseläkettä?

Jossain mediassa käytiin keskustelua voiko tehtävää hoitaa invalidi ja muistelen niissä yhteyksissä Könkkölän itse arvioineensa itsensä täysin työkykyiseksi.

Itse en missään vaiheessa epäillyt Kalle Könkkölän osaamista. Onhan hän monin toimin osoittanut olevansa osaava ja ennen kaikke äärettömän sitkeä jos jonkinlaisiin vaativiinkin tehtäviin.

Muistelen siinä yhteydessä miettineeni, että invalidilla on toki oltava oikeus kaikkiin tukimuotoihin, jolla hänet pyritään saamaan "samalle viivalle" täysin terveiden kanssa. Kyse on tasa-arvosta ja elämän laadusta ja eräänä maailman vauraimpana maana meillä pitäisi olla kaikkeen tuollaiseen varaa.

Mutta jos ihminen osoittautuisi työkykyiseksi noinkin vaativaan virkaan niin eihän hän silloin olisi työkyvytön ja ollenkaan oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen?

Kansanedustajien ulkomaanmatkojen rekisteröinnistä

Vaikka kuinka yritän pinnistellä, että löytäisin jotain myönteistä kirjoitettavaa niin aina vaan tuleen mieleen kielteisiä asioita.

Tuli taas mieleeni vanha juttu kun kansanedustajien sponsoroituja ulkomaanmatkoja on nyt suunniteltu rekisteröitäviksi.

Muistan joskus takavuosina kun kansanedustajat Ben Zyskowicz ja Kimmo Sasi saivat poliittisesti arkaluontoisen matkakutsun Taiwaniin. Mikäli oikein muistan matkan piti tapahtua Taiwanin valtion kustannuksella ja lennot ja hotellit olivat muistikuvani mukaan ensinmmäistå luokkaa ja myös mukana matkustavien vaimojen matkat kustannettiin.

Kun matka Taiwaniin osoittautuikin siihen aikaan poliitisesti hiukan arveluttavaksi esittivätkin molemmat kansanedustajat ettei matka mitenkään liittynyt heidän kansanedustajan työhönsä.

Eli kyse oli siis täysin yksityisluontoisesta matkasta, joka ei liittynyt mitenkään työhän ja joka oli saatu lahjoituksena. Vastaavista huvimatka-lahjoituksista olemme me tavalliset kansalaiset minun käsitykseni mukaan velvollisia ilmoittamaan verottajalle ja maksamaan lahjaveroa. Tuollainen kahden hengen matka maapallon toiselle puolelle ei ollut mikään ihan halpa.

En muista matkustiko Kimmo Sasi ollenkaan mutta muistikuvani mukaan Ben Zyskowicz matkusti peräti vaimonsa kanssa tällä lahjoitusmatkalla. Tulikohan lahjavero maksettua?

25.4.2006

Kalle Isokallio on hyvä pakinoitsija

Makuasioista ei sovi kiistellä mutta oli ilo lukea Kalle Isokallion tuoretta kolumnia Iltalehdestä

Olen vuosien varrella seurannut välillä itkien ja välillä nauraen suurina "saneerausguruina" tituleerattuja yritysjohtajia. Latinaksi voisi kai nimetä "Veni, vidi, vici" ja suomeksi "Tulin, näin, voitin" vaikka mitään ei voiton jälkeisestä jatkosta kerrottakaan .

Saneeraaja viipyy firmassa muutaman vuoden, potkii pois "ylimääräisen" henkilökunnan tarpeettomana ja loputkin työntekijät vaihdetaan kertaalleen tuoreempiin ja nykyään myös nuorempiin. Ja hups seurauksena kvartaalitulokset nousevat muutaman kerran räjähdysmäisesti. pörssikurssi kohoaa huimasti ja siinä vaiheessa myönnetyt optiot voikin jo muuuttaa rahaksi.

Ja kun yritys on saneerattu on johtajan aika jo siirtyä seuraavaan firmaan entistä paremmin optioeduin ja kultaisin kädenpuristuksin kun headhunterit ovat löytäneet tällaisen todellisen kultamunia munivan "hanhen" saneeraamaan taas seuraavaa ongelmayritystä.

Mutta sitten tapahtuu kummia. "Hyvin" saneeratut yritykset alkavat muutaman vuoden kuluttua voida pahoin ja tulos painuu alas, mutta sehän on tietenkin jo seuraavan johtajan syy ja hänet voidaan leimata syntipukiksi ettei osannut jatkaa hyvin käynnistettyä saneerausta.

Mielenkiintoista on ollut havaita miten palkatut yritysjohtajat ovat menneet omistajien selän taakse perustellen saneerauksiaan omistajien vaatimuksia. Useimmitenhan näyttää nykyän saneeraus tarkoittavan YT neuvotteluja ja henkilöstän vähennystä.

Muistelen jotain tuoreita televisiohaastatteluja jossa UPM:n yhtiökokouksen joitain omistajia haastateltiin eikä kukaan heistä tuntunut vaativan suuri massairtisanomisia. Voi tietenkin olla että haastattelun otos oli huono eikä edustanut osakkeenomistajien enemmistöä. Mutta usein on jäänyt mietityttämään että leikkivätkö palkolliset johtajat myös omistajia.

Eräässä valtioenemmistöisessä yhtiössä joskus herätinkin kysymyksen miten Suomen kansaa ja veronmaksajia omistajana parhaiten palvellaan jos omistajan toivomuksiin ja vaatimuksiin pyritään vastaamaan. Eihän pääomistajan äänivaltaa yhtiökokouksissa käyttävä julkishallinnon virkamies ole kuitenkaan kuin vain yksi kansalaisomistaja vaikka käyttääkin koko julkisvallan äänivaltaa.

Määrävää markkinasemaa käyttävät tai monopoliyritykset ovat erityisen kuvottavia. Kun ei ole kunnon toimivia markkinoita on tuloksenteko usein kiinni vain siitä miten löperöt ovat toimintaa valvovat viranomaiset vai istuvatko he säännöllisesti yritysjohdon kanssa samoissa ravintolapöydissä pitkillä lounailla tai illallisilla keskustelemassa toimialansa valvonnasta. Sidoryhmähallintoa nääs :) Ja myönteisessä yhteistyön hengessä tietenkin, odottaahan Savonlinnan oopperajuhlat taas ensi kesänä sponsoroitua vierailua.

Minun mielestä jopa lahjontakin on Suomessa ihan yksinkertaista: hankit lahjottavalle hallituspaikan, maallikko-tilintarkastajan tehtävän tms ja maksat työtehtävään nähden kohtuuttoman ja ylisuuren palkkion tms mukavaa. Heheh - eihän maksullisen työn tekeminen voi olla lahjontaa, eihän?

Kalle Isokallion kolumneissa ovat argumentoinnit aina olleet kohdallaan (ainakin minun mielestäni) ja siksi niitä on niin mukava lukea.

21.4.2006

Minne veroeurot ovat hävinneet?

Yritin kuumeisesti miettiä mikä olisi positiivista kirjoitettavaa ja mieleeni tulee vain purnausta.

Hankin luettavaksi Promerit sivustolta Maijaliisa Hiekkasen kirjoittaman ilmeisesti omakustanteen SORRETTUJEN JA SORTAJIEN SUOMI. Erinomaisessa kirjassa on esitetty mm hyvä kysymys miten voi olla mahdollista, että Suomi on vauraampi kuin koskaan aikaisemmin ja silti kaikesta "joudutaan" säästämään.

Terveydenhuollosta, vanhustenhuollosta, koulutuksesta, maanpuolustuksesta, eläkkeistä yms kaikesta koko ajan säästetään ja tingitään ja kiistellään. Missä rahat ovat tai mihin ne koko ajan menevät? Ainakin pieni- ja keskipalkkaisesta palkkatyöstä maksetaan valtavia veroja koko ajan.

Onko tämä vain jättimäisten v 1992 laman pankkitukien seurausta? Vanhaa Wärtsilän tai punapääoman Kansan tukien maksamista edelleen, ne kai oli minimaalisia pankkitukeen verrattuna - vaikka olivatkin kai sotakorvausten veroisia? Vai onko tämä rahojen ja omaisuuden raakaa uusjakoa jossa meille rakennetaan uutta jättimiljonäärien luokkaa? Vai onko tämä vain EU:n laajenemisen tukemista?

18.4.2006

Lähdekritiikkiä mediaihmisillekin

Sattui silmiini mielenkiintoinen medianluotettavuutteen liittyvä blogijuttu ja siihen kirjoitetut kommentit.

Avoimin silmin media seuratessa tulee hyvin usein mieleen missä se median riippumattomuus tms näkyy, kun isoissakin laatulehdissä seurataan ja toistetaan lähes kritiikittä viranomaisten tiedotteiden lisäksi jossain puoluetoimistossa, eduskuntaryhmässä tms.

Seurattuani vuosikausia mm kotimaisia ihmisoikeuskysymyksiä on minua jäänyt sekä itkettämään että huvittamaan se innokkkuus jolla media tarjoilee valtion tms tuilla elävien ihmisoikeusjärjestöjen poliittisesti korrekteiksi muokattuja mediakampanjoita ja toisaalta taas vaikenee kuin hauta aidosti riippumattomien ja vapaiden kansalaisjärjestöjen teemoista.

Joku lanseerasikin onnistuneen ilmaisun, jossa mediaa nimitettiin "vallan sylikoiraksi"
Ihmisoikeuskysymyksetkin on rajattu aika turvallisiin aiheisiin: pakolaiset, romanit, sukupuoliset vähemmistöt.

Laajasti lähes kritiikitöntä mediatilaa sai Suomen Amnestyn uuden puheenjohtajan ylilyönti nimetä kotimainen perheväkivalta ihmisoikeusaiheisiin. Tietääkseni Amnesty järjestön toimialan pitäisi moninaisista ja hyvin perustelluista syistä keskittyä ja rajoittua asemamaan ulkopuolisiin ihmisoikeusloukkauksiin.

Häpeäksi suomalaiselle medialle pidän internettiä tätä nykyä jo parempana tiedonlähteenä. Mediakritiikkiä joutuu harrastamaaan tietenkin ihan yhtä paljon kuin kotimaista mediaa seuratessa mutta näkökulma on laajempi.

Pitäisiköhän taas vuosikymmenien jälkeen alkaa suomenkielisenä lukea ruotsinkielistä laatulehti Hufvudstadsbladetia. Ainakin 40-60 luvulla se tarjosi kaikkein vähiten väritetyn näkökulman ulkomaanuutisissaan.

Tietotekniikan ulkoistaminen ei tuo kuviteltuja hyötyjä

Kun aloittelin tätä blogia päätin olla kirjoittamatta nörtti-ammattiini liittyvistä asioista. Mutta nörtti kun olen en näköjään malta pysyä niistä erossa.

Luin mielenkiinnolla uutisen Digitodaystä , jossa todetaan että "It-ulkoistussopimukset eivät useinkaan tuo odotettuja kustannussäästöjä".

Edellinen ulkoistusaalto oli joskus 80-luvulla ja lopputulos kai oli hyvin samanlainen. Taisin silloin ihmetelläkin tuota ulkoistushinkua erityisesti aikana jolloin IT jutut alkoivat olla muutakin kuin pelkästään konttoripäällikön taloushallinnon rationalisointia.

Isojen yhtiöiden IT-osastoista syntyi erillisiä firmoja, jotka sitten ryhtyivät myymään omistajilleen vähintään yhtä kalliitta palveluja kuin ne olivat aikaisemmin olleet itse tuotettuinakin. Muistelen, että ruotsalaiset konsultit olivat tässä liiketoiminnassa ahkerasti mukana rahastamassa.

Tänään tuo ulkoistusvimma tuntuu vielä ihmeellisemmältä kun IT kuuluu elimellisenä osana yritysten ydinliiketoimintojaan.

Samanlainen kummastelun aihe on verkottuminen. Eihän siinä mitään pahaa sinänsä ole mutta vaara epäonnistuneeseen toteutukseen on suuri. Kerronpa omakohtaisen esimerkin: aikaisemmassa kerrostaloasunnossamme oli koko talo laajakaistaverkossa. Toteutus oli nykyään hyvin tavanomainen:

Talon sisäverkosta vastasi
firma A, jonne myös vikailmoitukset tehtiin
firma B vastasi yhteyksistä ulkomaailmaan ja teknisesti kai joutui vuokraamaan osan kaapeleista firmalta C

Kun tein tarkkaan analysoidun vikailmoituksen puhelimella ja sähköpostilla (ohjeiden mukaan) firmaan A sain 2-3 päivän kuluttua puhelinsoiton talon kellarin jakamosta firman E huolto- ja korjausmieheltä. Ja jos oikein ymmärsin oli välissä oli vielä firma D jolle firma B (tai C?) oli ulkoistanut verkon huolto- ja korjaustyöt.

No joka tapauksessa huoltomies kyseli mikä oli vikana eikä hän kertonut saaneensa muuta tietoa kun että vikaa pitää käydä selvittelemässä osoitteessa X.

Alkuperäisessä vikailmoituksessa olin kertonut vian mitä todennäköisimmin olevan talojakamossa reitittimessä, mutta pääsemättä jakamon laitteille en kyennyt sitä varmistamaan. Toisena mahdollisuutena olin esittänyt, että jossain asunnossa joku "himoimuroitsija" latasi vuorokaudet ympäriinsä esimerkiksi musavideoita netistä kyykyttäen koko talon nettiyhteydet.

Nyt seurasi toinen surkuhupaisa havainto: huoltomiehellä ei ollut käyttäjätunnus/salasana oikeuksia talojakamon laitteisiin. Ylipäänsä ihmettelin miksi kiinteistön verkkoyhteyksistä "kokonaisvastuuta" kantavalla firmalla ei etätestattu tai etäkäynnistetty härveleitä. Eli muutamien minuuttien hommasta tehtiin "kärpäsestä härkänen".

Tässä tapaukessa ongelma oli jollain tavoin hoitunut jo vuorokautta ennen huoltomiehen käyntiä, koska liikenne oli alkanut taas pelata. Eli huoltomies tuli aivan turhaan.

Kun samanlaista oli aikaisemminkin ollut suivaannuin tällaisesta verkottamis/ulkoistus-idiotiasta, jonka sitten viime kädessä me asukkaat kuitenkin maksamme. Kirjoitin isännöitsijälle perustellun selvityksen toimenpidehdotuksin.

Vajaa vuotta myöhemmin taloyhtiö irtisanoi koko talon verkkoyhteydet, kun firma A ei suostunut ottamaankaan toimivuudesta aitoa kokonaisvastuuta. San jälkeen taloyhtiö suositteli jokaiselle asukkaalle omien henkilökohtaisten ADSL yhteyksien hankkimista.

Tunnen muitakin vastaavan karmivia ulkoistus- tai verkottumisesimerkkejä. Ulkoistus voi olla hyvä ratkaisu ainakin lyhyellä tähtäimellä jos omassa firmassa ei ole sopivaa osaamista, mutta pidemmällä tähtäimellä suosittelisin aina tekemään perustellut vertailulaskelmat. Joustavuus muuttuvilla markkinoilla voi olla sekin hyvä ulkoistusta puoltava argumentti, mutta silloinkin on hyvä tietää minkä lisähinnan siitä maksaaa.

Ulkopuoisten neuvoihin luottamisesta viittaan aina vanhaan kansan viisauteen: "Sen lauluja laulat jonka leipää syöt". Erityisen tarkkaan kannattaa tässä tarkastella ulkopuolisen konsultti-asiantuntijan asemaa. Muistaakseni asiallisten konsulttien eettiset ohjeet kieltävät heitä konsultoimasta tuotteita tai palveluja joita he itse tai heidän lähipiirinsä myyvät. Kas kun IT alalla on yhä edelleen yleistä luottaa konsulttiin, jonka on käyttöön jopa "maksutta" tarjonnut jotain hankittavaa hyödyketta myyvä yritys.

Muistui vielä eräs hyvä kikka jolla saattaa sumentaa asiakkaan arvostelukyvyn: Eräs IT-alan yritys valitsi hallitukseensa suurimman asiakkaansa toimitusjohtajan. Oli mielenkiintoista sivusta havaita, että sen jälkeen mikään kritiikki oman yrityksenkin sisäpuolelta IT toimittajan laskujen "rasvaisuudesta" ei mennyt perille. Kävin itsekin ulkopuolisena esittämässä uusia ja edullsempia "tehdään itse"-ratkaisuvaihtoehtoja mutta kaikki vaikutti kilpistyvän tuohon ulkoistettuun "oman toimittajayrityksen" kritiikittömään suosikkiasemaan. Jos kyse olisi ollut palkkajohtajasta olisin epäillyt lahjuksia mutta kyse oli yrityksen omistaja-johtajasta.

29.3.2006

Verottajan mielivaltaa

Verottajan valta on uskomatonta - mielivaltaako? Jos oikein tuoreita uutisia olen ymmärtänyt niin verottaja aikoo katkaista matkatyön korvausten verovapauden kahden vuoden jälkeen.

Itse työskentelin kolmisen vuotta melkein 400 km päässä perheestäni ja matkustin viikonloppuisin perheen luokse. Tottakai jouduin pitämään toisella paikkakunnalla verotuksessa vähennyskelvotonta kakkosasuntoa eikä 2 x 400 km ajaminen joka viikonloppu (kuukaudessa n 40 h auton ratissa) sekään ihan ilmaista ollut vaikka diesel autoa ajoinkin. Teki vain niin hirveästi mieli tehdä ammattitaitoa vastaavaa työtä.

Kun samoihin aikoihin vertasin verotuskohtelua kansanedustajien vastaavaan silkkihansikaskohteluun niin kyllä siinä ajatuksissa kävi että on kyse kahden eri kerroksen väestä.

Ja nyt sitten tuollaiselle matkatyölle aiotaan tehdä 2 vuoden katto. Tehdäänkö muutos vain verottajan ikiomalla tulkinalla vai säätävätkö tästä kansanedustajat?

Toivottavasti tämä sama tiukennus tulee koskemaan täysimääräisenä myös kansanedustajia. Kahden vuoden jälkeen lento- ja junaliput maksullisiksi ja vähennyskelvottomiksi. Samoin kakkosasunto Helsingin seudulla on katsottava pelkäksi ylimääräiseksi omin varoin kustannettavaksi luksukseksi. Voihan siitäkin päästä nauttimaan koko perhe kun ei tarvitse hotellissa asua Helsingin käynneillä.

Ja sitten voisi ajatella myös vastaavia tiukennuksia EU parlamentinkin suomalaisedustajille.

Mielestäni koko kansa on kaikesta verollepantava ;)

27.3.2006

Lisää urheiluohjelmia paikallisradioihin?

Muutto uuteen asuntoon on takana. Kova urakka ja väsymys painaa päälle vaikka pahvilaatikoita on vieläkin purkamatta. Ei tässä ole paljon blogia ehtinyt ajatella. Mutta kyllä muutos on toisaalta ihan kivaa.

Mutta havahduin menneen kuukauden aikana ihmettelemään kun paikallisradioiden toimilupien uusinta käsiteltiin lehdissä. Liikenneministeriö oli uutisten mukaan kovin tohkeissaan, että joku musiikkiohjelmaa lähettävä paikallisradio ei ollut riittävästi lähettänyt urheiluohjelmia, joita sen toimilupansa mukaisesti olisi pitänyt lähettää ja että tulevaisuudessa valvontaa tullaan tehostamaan.

Joskus 70-luvulla luin jonkun tutkimuksen, jossa muistikuvani mukaan oli havaittu Euroopan lehdistöä tutkittaessa, että suurin osuus urheilusivuilla oli suomalaisissa ja hollantilaisissa sanomalehdissä. Samanlaista yhtäläisyyttää suomalaiset osoittivat myös että Euroopan maista vain Hollannissa ja Suomessa Perhe on pahin (hahmoina Archie ja Edith Bunker perheineen) oli televisioohjelmien suosikkilistojen kärjessä.

Eräs älykkötuttuni tokaisikin kerran, että "Tämä kansa on korvannut kulttuurin urheilulla".

Onkohan Classic FM tai Radio Dei asemillakin joku määritelty "urheilukiintiö"- huhuh ;)

23.2.2006

Ilmestyskirjan ennusteita

Uskovaiset tuttavani ovat maalailleet minulle Raamatun Ilmestyskirjan ennustuksia. Yksi ennusteista on monen toimesta tulkittu jopa pankkikortin mikrosiruksi. Tiedähäntä . En ainakaan minä ole sitä Raamatun tekstistä löytänyt.

Mutta kummia tapahtuu. Löysin vihjeen perustella mielenkiintoisen ruotsalaisen sivuston "vaken"

Muun mielenkiintoisen lisäksi siellä oli uutinen miten joku amerikkalainen turvallisuusyritys vaatii jo tuollaisen tunnistesirun laitettavaksi työntekijöittensä ihon alle. Huhuh hurjalta tuntuu.

22.2.2006

Ääntenlaskenta tietokoneilla

Näin kirjoitti vaalien ääntenlaskennasta tietokoneilla suuresti kunnioittamani Piilaakson nyt jo edesmennyt guru Adam Osborne kirjassaan "Running Wild - The Next Industrial Revolution" vuonna 1979 (ISBN 0-931988-28-4) eikä minulla ole siihen vielä 27 v myöhemminkään mitään lisättävää. Muistelkaa vaan kaikki Yhdysvaltain vaalisotkuja kun Bushia 1. kerran valittiin presidentiksi.

21.2.2006

Sisältötuotantoa vai kännykkäsaastaa?

Televisiosta tulee päivä- ja yöaikaan lähes jokaiselta kotimaiselta kanavalta todellisia sisältötuotannon helmiä:

Kännykällä tekstiviesteillä pelattavia mielettömän hintaisiksi muodostuvia kuvaruutupelejä. Onko tämä sitä muutama vuosi sitten hehkutettua "sisältötuotantoa", jota julkisilla varoillakin piti edistää? Järkyttävää.

Toinen samanlainen mielettömyys on tv:n ja kännykän yhteispelillä tuotetut "tietokilpailut". Kun kysymykset ovat helppoja voi siinä tyhmempikin kuvitella olevansa tietokilpailutasoinen eli voitto on jo ihan hilkulla. En ole jaksanut noihin perehtyä, mutta rahankeruu noissa tuntuu kuitenkin olevan pääasia. Todennäköisesti moni rahastavalle robotille soittava kuvittelee osallistuvansa aitoon tietokilpailuun.

Varsinaiset arpajaiset joihin osallistutaan erikoismaksullisilla tekstiviesteillä ovat jo turruttaneet ainakin minut. Uskonkin että on ihan laillista järjestää televisiossa sms-arpajaisia ilman mitään lupia noin vaan kunhan jonnekin nurkkaan pienellä tekstillä kirjoittaa, että vastata voi tavallisella postikortillakin.

Samanlainen ylenmääräinen kännykkärahastus on alkanut vaivihkaa tapahtua "valtakunnallisilla" yrityspalvelunumeroilla eli 010, 020, 030 alkuisiin numeroihin kännykällä soittaminen voi maksaa melkein mitä tahansa. Kun lähes kaikilla on kännykät saadaan normaalit puhelinsoitot yrityksillekin rahastetuiksi oikein kunnolla. Kuvittelin 80-90 luvulta alkaen noiden 010, 020, 030 olevan yritysnumeroita joihin soittaminen menee paikallispuhelun hinnalla mistä tahansa Suomesta niinhän niitä aluksi markkinoitiin. Siihen aikaan maksulliset puhelinnumerot oliva 06xx tai 07xx alkuisia ja maksuttomat palvelunumerot 08xx. Eli 06xx olivat tarkoitetut "vakaville" maksullisille yrityspalveluille ja 07xx oli sitten erilaisille viihdepalveluille, alussahan ne olivat kaikki samassa. Kun tämä rahastus alkoi muodostua ongelmaksi määrättiin puhelinoperaattorit järjestämään erilaisia tilattavia soitonestoja. Mitenkä noihin yrityspalvelunumeroihin soittaminen voidaan estää?

Kun jo viranomaisetkin alkoivat siirtyä näihin "yrityspalvelunumeroihin" puuttui käsitykseni mukaan laillisuusvalvontaviranomaiset asiaan ainakin työvoima- ja verotoimistojen ilmaispalvelujen osalta. Hyvä edes niin.

Luin joskus vuosi pari sitten perheiden rahankulutustilastoja. Nelihenkinen perhe saattaa nykyään helposti kuluttaa pelkkiin kännykkä- ja tietoliikennelaskuihin lähes yhtä paljon kuin autoiluun. Myös omassa perheessäni. Huhuh.

On ihan piristävää kun nykyään törmätä ihmisiin, jotka ovat vapaaehtoisesti järkiperustein luopuneet kännyköiden käytöstä. He ovat vain valitettavan harvassa.

Äkkirikastuneista

Eksyin netissä surffaillessani tarkastelemaan maailman rikkaimpien ihmisten nimilistoja. Ulkomaiset talouslehdet ovat tehneet hyvää taustatyötä ja useimpien kohdalla rikkauksien lähdekin oli esillä. Oli siellä ainakin kolme Microsoftinkin myötä rikastunutta ihan top 100 listalla.

Erityisesti kiinnitti huomiota entisen Neuvostoliiton äkkirikastuneet. Yhteistä näytti suurimmalle osalle olleen rikastuminen öljyllä, kaasulla tai erilaisilla muilla raaka-aineilla kuten teräs ja alumiini. Ja ne kaikki olivat vielä puolentoista vuosikymmentä sitten kansallistettuja.

Tuli heti mieleen meidän suomalaisten Fortum ja sen optiomiljoonat. Jonkinlaista yhtäläisyyttäkö? Energiaa ja yletöntä rikastumista? Pitäisiköhän eläkepäivillä perehtyä tarkemmin Adam Smithiin tai David Ricardoon, jos vaikka rikastuisi?

Muutenkin olen vuosikymmeniä tarkkaillut kun monopoli- tai määräävän markkina-aseman omaavat yritykset "menestyvät" ja sitten johtajat kertovat miten paljon ja ahkerasti he ovat työskennelleet menestyksen edestä.

Usein mediasta tuollaisia johtajahaastatteluja lukiessa pudistelen päätä kun haastateltavat uskovat omaan kaikkivoipaisuuteensa. Kun mukaan mahtuu haastateltava joka kertoo mukana menestyksessä olleen hyvää tuuria ja sattumaa nostan realismin tajulle arvostuksesta hattuani.

Ulkomailla luonnonvaroilla äkkirikastuneista voi toki joku muistaa sanoa, että sattui vahingossa olemaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa ja tehneensä silloin oikeita päätöksiä tai syntyneensä oikeaan perheeseen. Tuollaisen haastattelun antaja saa sympatiapisteitäni, jos sillä nyt mitään merkitystä on ;)

18.2.2006

Onko "ryssä" sallittu haukkumasana?

Minua on pitkään ihmetyttänyt, että ilmaisut neekeri, mustalainen yms on julistettu pannaan rasistisina ja leimaavina mutta ilmaisua ryssä alettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen viljelellä laajasti julkisuudessa.

Etunenässä ryssitttelyä käytti kunnianarvoisa, edesmennyt kenraali Adolf Ehrnroth. Odotin useamman kerran hänen alettua esiintyä palvottuna sankarina julkisuudessa että tämä mitä ilmeisimmin sivistynyt aatelismies olisi myös osannut käyttäytyä aateluuden velvoittamalla tavalla sivistyneesti ja olisi osannut unohtaa vanhan sodanaikaisen viholliskuvan.

No ymmärsin vielä, että sodan kauhut eläneelle rivimiehelle oli nauha saattanut jäädä päälle mutta kenraalilta olisi jotenkin odottanut enemmän.

Mutta sitä en ole ymmärtänyt että niin hyvin muuten itsesensuuria harjoittava lehdistömme ei ole osannut hillita tuota ryssittelyä. Neekeri ja mustalainen ilmaisut kun on onnistuttu kitkemään halventavina.

Eläkevarojen häviäminen

Aloin työurani nuorena miehenä v 1960. TEL eläkejärjestelmä alkoi samoihin aikoihin tai hiukan myöhemmin ja muistelen miten silloin sitä ihmeteltiin ja ihasteltiin. Itse olin 15 vuotias enkä osannut ajatella aikaa, että olisin itse lähdössä eläkkeelle.

Kuitenkin ymmärsin ja sisäistin lukemani. Järjestelmän kerrottiin olevan rahastoivan ja moneen kertaan perusteltiin, että kyse on jokaisen palkkatyötätekevän omista ansioista, joiden maksatusta vain myöhästetään. Samoin hehkutettiin miten ammattitaitoisella sijoitustoiminnalla, jonka vuoksi piti oikein perustaa erillisiä julkisen valvonnan alla toimivia työeläkevakuutusyhtiöitä hallinnoimaan näitä isoja rahavirtoja ja näin piti nämä palkansaajien omat varat saada kotimaiseen teollisuuteen ym sijottamalla poikimaan. Kaikki kuulosti hienolta eikä kukaan tervejärkinen kansalainen tuollaista voinut vastustaa.

Meitä on kusetettu.

Indeksejä on leikattu. Karttumisprosentteja heikennetty. Yhteensovitussääntöjä tiukennettu. Eläkeikää nostettu. Muistaakseni Eläkevakuutusyhtiö Kansa kävi ulkomaisilla sijoitusleikeillä häviämässä eläkevaransa joita nyt muut vakuutushtiöt maksattavat eläkemaksuissa. Eläkemaksut ovat kai lähes kolminkertaistuneet palkkasummasta järjestelmän voimassaoloaikana. Muistaakseni alkuvuosina eläkemaksu oli 6-8 % palkasta.

Ja on siirrytty ymmärtääkseni käytännössä kädestä-suuhun elämiseen. Pienenevät ikäluokat miettivät jo miksi heidän pitäisi elättää kasvava vanhuslauma. Terveydenhuollon priorisoinnin ohella eutanasiastakin keskustellaan.

Missä ovat ne vakuutusmatemaatikot jotka nuo laskelmat 60-luvulla tekivät. Ihanko olivat laskutaidottomia vai petkutettiinko meitä alun alkaenkin?

Perkele. Missä nuo minun viivästetyt palkkasaatavani ovat kun lähden eläkkeelle? Kuka tai ketkä ne hävittivät?

Kuuntelin muutama päivä sitten jotain uutisia sivukorvalla ja siellä kerrottiin työeläkerahastoissa olevan enää vain 39 miljardia euroa. Jo nykyisten eläkeläisten määrällä jaettuna summa on pieni.

Noin vuosi sitten luin Forum for ekonomi och teknik nimisessä lehdessä aihetta sivuavan mielenkiintoisen artikkelin. Kirjoittaja oli Senior Vice President Nicholas Andersson Suomessa toimivasta Svensk Exportkredit yhtiöstä. Artikkelin otsikko oli: Tarpeettomat kustannukset antavat pienemmät eläkkeet - todistus (Onödiga kostnader ger mindre pensioner - beviset).

Artikkelissa oli viittauksia ulkomaiseen Thrifts Savings Plan eläkerahastoihin, joiden määrä oli meidän TEL rahastojen luokkaa ja joita Barclay Bank pankki hoiti 0,04 prosentin hallinnointipalkkiolla ja vertasi erääseen suureen suomalaiseen pankkivetoiseen sijoitusrahastoon jonka hallinointipalkkio oli 2,3%. Suomalaisetn eläkevarojen hallinointiin menee Anderssonin mukaan hiukan vähemmän eli n 1%.

Anderssonin artikkelissa oli eläkerahastojen arvoksi arvioitu 80 miljardia euroa ja nyt uutisissa vuotta myöhemmmin kerrotaan 39 miljardia. Onko vuodessa hävinnyt 50% rahoista?

Andersson kertoo vuosia ottaneensa esiin tämän suomalaisten eläkejärjestelmien hallinnoinnin kalleuden ja saaneensa eläkesektorilta ja poliitikoilta vastakaikuna vain hiljaisuutta.

Arka asia ilmeisesti. Sisilian mafiankin vaikutuspiirissä vaikeneminen, "omerta" on vallitseva käytäntö. Onko meilläkin?