31.3.2007

Jatkuvaa purnausta?

Olen useampaan kertaan kirjoittanut, että harmittaa kun kirjoitussuoneni tai runoratsuni vaatii jonkun kielteisen impulssin käynnistyäkseen. Vaan niin on taas käynyt. Taas pitää ihmetellä kielteisiä asioita.

Omat lapset ja lapsenlapsi ovat yleisimpiä ilonaiheita, hyvä niinkin. Ihmissuhteethan ne tärkeitä ovatkin. Pitää kirjoittaa niistäkin jossain vaiheessa.

Kuulin työpaikasta jossa yrityksen ilmapiiri on mm silmänpalvonnan läpitunkema. Se ilmenee siten että siellä henkilöstö usein toimii pelkkien ennakkoluulojen ja kuvitelmien varassa. Esimieheltä ei uskalleta kysyä ja erilaiset päätökset tehdään arvuuttamalla kyselemättä, keskustelematta mitä esimies saattaisi ajatella.

Myös raportointi toimii silmänpalvontaperiaatteella. Raportoidaan esimiehen toivomia vaikka ne eivät kaikilta osin ihan paikkansa pitäisikään. Erityisen tärkeätä on lähes neuroottisella ahkeruudella tapahtuva määräajoissa pysymisen raportoiminen kun jossain taustalla vaanii esimiehen esimies lukemassa raportteja miten asetetuissa määräajoissa on tehokkaasti pysytty. Totuudesta viis.

Loput sitten edellisestä johtaakin loogisesti tai vain arvaa: yrityskulttuuri on pönäkkä, hierarkkinen ja byrokraattinen. Monikerroksisessa organisaatiossa esimiesten oman arvovallan pönkittäminen titteleillä tai erilaisilla arvoasemaa korostavilla keinoilla on yleistä.

Henkilöstön työmotivaatio ja viihtyvyys on huonoa.

Esimiestyössä pakoillaan vastuunottoa. Päätökset teetetään mielellään erilaisilla tiimeillä ja ”neuvostoilla”. Kun asia menee pieleen voi syyttää tiimiä. Tämän syy on, että virheen sattuessa kaikkein tärkeintä on syntipukin löytäminen ja rankaiseminen. Usein vielä klassiseen tapaan: syyttömät rangaistaan ja syylliset palkitaan.

Eikä tämän toteaminen tarkoita että en arvostaisi ryhmätyötä tai konsensusta päätöksenteossa.

Kuulin jopa huhuja että yrityksessä olisi kannusteena käytetty suoritustasomittareiden julkistamista kahvihuoneen seinällä nimet avoimesti mainiten huonoimmasta päästä - aivan kuin keskiaikaisena häpeäpaaluna tai orjapiiskurina. Täydellistä ymmärtämättömyyttä myönteisten kannusteiden tehosta.

Tämä kaikki oli surullista kuultavaa ja otin syvästi osaa kuulemiini järjettömyyksiin. Olisi vielä kirveellä töitä tuollaisella työpaikalla. Kyllä käsitykset suomalaisten työpaikkojen hyvästä johtamisilmastosta lienevät samanlaista urbaanilegendaa kuin Suomen Transparency Internationalilta saama ”maailman vähiten korruptoitunut maa” leima.

Kirjoitin jo pitkälti yli kymmenen vuotta sitten sähköpostia Göttingenin yliopistossa silloin työskennelleet (silloisen Transparencyn johtohenkilöitä) tutkijalle, kreivi von Lambsdorffille tästä Transparencyn tutkimusmenetelmästä ja sen esimerkiksi Suomen kohdalla antamista virheellisistä tuloksista. Muistaakseni Kauppalehden Presso kirjoitti samasta tutkimusharhasta 2005 tai 2006 – en ole enää löytänyt tuota Presson juttua mistään.

11.3.2007

Ministeri Luhtasen aviomiehen verosotku

Oikeusministeri Leena Luhtanen väittää sivustollaan hurskaasti, että verottaja ja veroasiantuntijat ovat ilmoittaneet ettei vajaa tuhannen euron palkkiosta olisi ollut tarvetta tehdä ennakonpidätystä eikä maksaa sosiaaliturvamaksuja.


Voi olla että sekä ministeri Luhtanen että hänen Fortumilta isoja optioita nostava miehensä pitävä molemmat 1000 euron summaa pikkurahoina mutta melkein pikkulapsetkin tietävät, että kaikista palkoista on suoritettava ennakonpidätykset.

Voi olla että eduskunnassa ja ministeriössä on niin paljon kaikkea verovapaata että realiteetit hämärtyvät.

Kyllä tässäkin olisi taas ollut parempi tunnustaa moka ja pyytää anteeksi vaikkapa.

Mutta kyllä tuosta syytteen voisi nostaa. Kukahan nostaa?

10.3.2007

Terveydenhuollon parantamisesta

Törmäsin aivan hämmästyttävän inhorealistiseen näkemykseen.

Valtioneuvoston kanslia on julkaissut v 2007 selvityksen Terveydenhuollon menojen hillintä , ja siellä sivulla 27 kerrotaan:

"Terveydenhuollon erityispiirteiden tarkastelusta nousevat esille seuraavat terveydenhuollonmenokehityksen ja rahoitustarpeen hallintaa koskevat suositukset:

1 Terveydenhuollon kokonaismenojen säätelyn tulisi ensisijaisesti kohdistua palvelujentarjontaan, koska tarjonnan määrän säätely on keskeinen keino vaikuttaa terveyspalvelujenkysyntään, terveydenhuollon kokonaismenoihin ja rahoitustarpeeseen."

Tuo väitehän on inhorealismissaan omalla tavallaan aivan mieletön.

Kun vähennetään terveydenhuollon palvelujen tarjontaa saadaan kustannukset alenemaan ja kokonaismenot alenevat sen seurauksena. Jos julkinen terveydenhuolto toimisi markkinoilla vapaassa kilpailussa olisi tarjonnan vähentämisen seurauksena vain myyntihintojen nousu. Ja siinä voisi taas julksihallintoa syyttää johtavan markkina-aseman väärinkäytöstä.

Mutta pitenevätkö jonot ja huonontuuko jäljelle jäävä palvelutaso ? Voi tietenkin ajatella darvinistisesti, että jos jonot ovat pitkät ja palvelutaso huono säilyvät vain vahvat tai rahakkaat hengissä eloonjäämistaistelussa. Rikkaat ovat siirtyneet yksityispuolelle ja heikot ja köyhät kuolleet. Ja väestön laatu paranee.

Muistan kuinka joku kerran kertoi alkoholismiongelmaankin yksinkertaisen ratkaisun: pannaan viinan hinta niin halvaksi, että kaikilla siihen taipuvaisilla olisi mahdollisuus juoda itsensä hengiltä. Sen jälkeen sitä ongelmaa ei ainakaan samassa mitassa enää olisi. Ja terveydenhuollossakin säästyisi melkoiset määrät rahaa. Onhan suurin tapaturmien yksittäinen aiheuttaja tuksimusten perusteella alkoholi.


Näin siis kustannuksia saadaan alennettua. Raa'alla mutta tehokkaalla tavalla.

Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä 10/2007 kauppa- ja teollisuusministeriön kansliapääällikkö kysyykin hyvin tuon em teesiin viitaten:

"Mitä tämä tarkoittaa? Pitääkö vanhustenhuollossa panna lappu luukulle?"

Näin eduskuntavaalien kynnyksellä herää kyllä kysymys minkälaisen hallituksen aikana olemme tuollaisia selvityksia teettäneet. Huhuh. Minä ainakin haluan muutosta koko ajatuskuvioon.

Ja erilaisissa tutkimuksissakin on jatkuvasti selvitelty, että kansalaisten arvomaailman ykkössijoilla on ollut vanhusten ja terveydenhuolto jopa verojen nostamisen kustannuksellakin.

Kyllä nyt on kirveellä töitä. Ja se "kirves" on meidän kansalaisten käsissä vaaliuurnilla.

9.3.2007

Totaalisen tympeät vaalikeskustelut TV:ssä

Pönäkät ukot istuvat jossain ringissä heittämässä toisilleen ja kai vähän yleisöllekin jotain valmiiksi pureksittuja fraaseja. Imagot on kiillotettu ja stailistit on tehnyt parastaan. Näytelmä alkaa.

En oikein ymmärrä edes onko kyse farssista vai tragediasta. Kuitenkin kaikki vaikuttaa aika tympeän yhdentekevältä.

Kymmenet vaalikoneet netissä kertovat kuka lähinnä vastaa käsityksiäsi, mutta kun katsoo korkealle ranking-listallesi päässeitä nimiä niin mitä tulee mieleen.

Ainakin osa eteeni tulleistä nimistä on tuttuja ja heistä osa jo Arkadianmäellä istuneita. Mitään lupaamaansa eivät kuitenkaan ole saaneet aikaisemminkaan aikaan.

Minä olen ainakin ihan hukassa ketä äänestäisin. Itsekin kohta eläköityvänä olen ajatellut että kun valitsee riittävän iäkkään on sellaisella ehkä enemmän rohkeutta tehdäkin jotain radikaalia kun ei tarvitse huolehtia uraputkesta. Toisaalta kun valitsee oikein nuoren niin hänellä on jäljellä vielä sekä voimia että idealismia ja juuri koska uraputki on edessä on hänella myös tarve profiloitua. Mutta sitten taas edessä on ne vanhat konkarit joiden käsissä on tämän nuoren uraputki niin sitten tulee taas tarve mielistellä eikä ajaa oikeaksi kokemiaan asioita.

Ääh. On tämä vaikeaa.

BTW paras vaalikone minun mielestäni näytti olevan nuorison omassa IRC-Galleriassa vaikka hivenen kornia onkin, että minun ikäinen ukko sellaista sanookin, luulevat svielä namusedäksi :)