30.9.2011

Ylen Pressiklubi ja Timo Soini

Pidän suuresti Ruben Stillerin vetämästä Pressiklubi ohjelmasta Yleisradion kanavalla. Mies on sopivan rento mutta silti pitää tilannetta hallinnassaan ja esittää ihan teräviä kysymyksiä. Jos se ohjelma ei ihan hirveän syväluotaava ole niin sitä on silti ihan mukava katsella puoliksi viihteenä.

Tänään perjantaina 30.9.2011 oli vieraana (todennäköinen!) presidentinvaaliehdokas Perussuomalainen Timo Soini. Soini antaa sympaattisen vaikutelman. Puhuu selvästi, vapautuneesti ja ymmärrettävästi ja ennen kaikkea hymyilee.

Onneksi Ylellä on tuo Areena Arkisto, josta voi jälkikäteen katsoa netistä tietokoneella katsomatta jääneen ohjelman. Kannattaa katsoa ja sen jälkeen arvioida minkälaisen vaikutuksen tuolla tavoin presidentinvaalikampanjassa käyttäytyvä mies tekee katselijoihin ja kuulijoihin. Minä uskon, että jos Soini hallitsee vielä vaalikampanjan aikana itsensä noin hyvin eikä osallistu loanheittoon muita ehdokkaita vastaan on hän varteenotettava ehdokas ainakin toiselle kierrokselle. Lipposella on uskoakseni samankaltaisia "inhopisteitä" kuin Paavo Väyrysellä.

No mitä noita spekuloimaan. Mutta jos ette nähneet televisiosta tuota Pressiklubi ohjelmaa ja presidentinvaalien lopputulos kiinnostaa niin suosittelen katsomaan oli Soinista muuten mitä tahansa mieltä.

Milgramin tottelevaisuuskoe

Torstaina 29.9.2011 tuli Yleisradion Teema kanavalta todella mielenkiintoinen ohjelma. Milgramin tottelevaisuuskoe muutettuna nykyaikaiseksi tv-showksi. Ohjelman nimi oli 'Tottelemiskoe, panoksena kuolema' ja tässä lyhyesti lainattuna sen sisältö:

'Dokumentti jäljittelee kuuluisaa Milgramin testiä: Koehenkilöt luulevat tulevansa ison rahapalkinnon tv-visaan. Kisa etenee kovenevin sähköiskuin. Kuinka pitkälle kisaajat menevät? Miksi ihminen tottelee käskyjä?'

Teema kanava on todellinen helmi Yleisradion televisiokanavien joukossa. Toinen Yleisradion helmi on Areena ja sen arkisto. Näinpä kaikkien onneksi sieltä on tietokoneella nähtävissä tämä 'Tottelemiskoe' noin kuukauden ajan. Valitettavasti ei pidempään eli pitäkää kiirettä.

Ohjelma oli aika pitkä n 1,5 tuntia mutta oli sen verran mielenkiintoinen ettei yhtään pitkästyttänyt. Ohjelman teema kuuluu lempiaiheisiini: Miten ihminen helposti alistuu hierarkian ja auktoriteetin alla. Vaatii melkoista voimaa toimia painostavaa ympäristöä vastaan omien arvojensa mukaisesti.

Tämä Milgramin tottelevaisuuskokeesta vapaasti mukailtu televisioshown muotooon paketoitu tottelemiskoe osoitti miten auktoriteetin painostus voi saa ihmisen tekemään käskystä itselleen suorastaan vastenmielisiä tehtäviä ja niillä jopa vahingoittaa toisia ihmisiä. Milgramin kokeessa muistaakseni 62% noudatti ohjeita ja antoi toiselle koehenkilölle kipua tuottavia tai suorastaan hengen vaarallisia sähköiskuja. Todellisuudessa uhri oli vain näyttelijä eikä mitään oikeita sähköiskuja annettu. Tässä ranskalaisessa tottelemiskokeessa n 80% noudatti määräyksiä loppuun asti antaen lopussa kuolettavia sähköiskuja uhrille kun ohjelman juontaja ilmeettömänä kehotti koko ajan jatkamaan uhrin vastustushuudoista riippumatta. Tässäkin kokeessa uhri oli näyttelijä, mitään sähköiskuja ei ollut oikeasti ja tuskan- ja lopettamishuudot olivat etukäteen näyttelijän nauhoittamia. Eli vain 1/5 oli rohkeutta vastustaa ohjelman juontajaa ja koko koetilannetta siinä vaiheessa kun uhrin tuskan huudot kävivät jo aika hurjiksi.

Mutta jos ohjelman juontaja ei ollut paikalla osuudet olivat päinvastoin. Suurin osa rohkeni luopua koko testistä ja sähköiskujen antamisesta heti kun se omasta mielestä oli uhrille kipua tuottavaa eikä juontajaa ollut painostamassa lakonisesti "jatkakaa koetta".

Tuo jälkimmäinen havainto vastaa minunkin käsityksiäni esimerkiksi natsi-Saksan julmuuksiin syyllistyneistä ihmisistä. Suurin osa oli ihan kunnon ihmisiä mutta siinä saksalaisen tehokkaassa ja hierarkkisessa 'johtajaperiaatteella' toimivassa käskytyskoneistossa hyvin harvalla oli kansalaisrohkeutta vastustaa auktoriteetteja ja heidän myötäjuoksijoitaan yksin. Oli helpompi mennä lauman mukana.

Tuon televisio-ohjelman loppupuolella vielä pohdittiin kokeen suhdetta erilaisiin television valloittaneisiin realityohjelmiin joissa tärkeää oli kilpailijoiden eliminointiin käytettävä toisille pahaa mieltä aiheuttava kyynärpäätaktiikka. Ihan kuin sellainen asenne olisi jotenkin ihmisiin sisäänrakennettu. Itse olen kirjoittanut blogissani kritiikkiä Hjallis Harkimon vetämästä Diili ohjelmasta.

Harkimo tuntuu ihan fiksulta kaverilta mutta minusta tuo Diili-ohjelma antaa ihan vääränlaisen kuvan nuorille johtajanaluille johtamisesta. Ikään kuin johtaminen olisi pääasiassa jatkuva potkujen antamista alaisille. Kyllä sitäkin joutuu oikeissa johtajan tehtävissä joskus tekemään mutta ainakin minusta olisi terveellistä jos siihen johtajakin suhtautuisi vastenmielisenä tehtävänä eikä minään säännöllisesti tehtävänä puhdistusoperaationa. On tullut 50 vuoden työuran aikana muutamat potkut annettua. Vastenmielistä.

Tosin olen minä urani aikana nähnyt sellaisiakin hurjimuksia jotka surutta heittelevät ihmisiä - tosin yleensä niissä yrityksissä johtajat aikaansaavat itselleen niin paljon muitakin ongelmia että jos eivät itse älyä ajoissa lähteä niin ero tulee. No, tämä ei tietenkään koske niitä johtajia jotka ovat onnistuneet pääsemään hyväveliverkoston keskinäisen kehumisen kerhoon. Sellaistakin löytyy.

29.9.2011

Saako julkisessa terveydenhuollossa palvelua?

En muista olenko täällä blogissa maininnut, mutta aloitin työurani matkailualalla matkatoimistossa. Ensimmäisenä kesänä juoksupoikana ja sen jälkeen myyntivirkailijana useita vuosia ja yleten erilaisiin päällikkötehtäviin. Kaiken kaikkiaan olin matkailualalla viitisentoista vuotta ennen ammatinvaihdosta tietokoneisiin. Siinä välillä käväisin kolmisen vuotta erään kansainvälisen palvelualan konsernin maajohtajana Suomessa. Tuo ammatin vaihto tapahtui v 1979 ensimmäisten mikrotietokoneiden ilmestyttyä. Olin silloin 34 vuotias ja kuten leikillisesti olen joskus sanonut "rakastuin tietokoneisiin". Ja siitä bisneksestä jäinkin eläkkeelle viime joulukuussa.

Matkailualalla opin paljon asiakaspalvelusta monipuolisissa myynti-, markkinointi- ja johtotehtävissä. Opituista taidoista oli paljon hyötyä myös tietotekniikassa. Suhtauduin tietotekniikan hyväksikäyttäjiin asiakkaina joiden piti saada parasta mahdollista palvelua.

Lupasin tänään viedä autottoman ystäväni autollani etäällä sijaitsevaan sairaalaan, josta hän oli saanut erikoislääkärin vastaanottoajan yllättäen eli ns peruutusajan. Varattu aika oli kerrottu tarkasti klo 16:45. Sairaala oli kaukana ja minun oli vaikea arvioida etukäteen ajoaikaa joten lähdimme liikkeelle hyvissä ajoin ja olimmekin perillä klo 16:15 eli puoli tuntia ennen varattua aikaa.

So far so good. Kävimme kahviossa kahvilla ja hyvissä ajoin etukäteen asetuimme kuuloetäisyydelle poliklinikalla odottamaan nimeltä kutsua.

Varattu aika ylittyi 15 minuutilla. Sitten puoli tuntia. Kun aika oli ylitetty lähes tunnilla sanoin jo hermostumisen merkkejä osoittavalle ystävälleni että käy kysymässä - ja samalla ohi käveli joku henkilökunnasta, joka kuuli lausumani. Hän neuvoi koputtamaan yhtä ovea ja kysymään oven takana työskentelevältä osastonsihteeriltä mikä on tilanne. Hän oli hiukan tyrmistynyt vastauksesta, että hänet oli síjoitettu listalla päivän viimeiseksi. Heräsi tietenkin tyhmä kysymys miksi hänelle oli sitten annettu tarkka kellonaika keskellä vastaanottoaikoja.

Yhtäkkiä minulle välähti yksinkertainen oivallus: miksei potilaita eli asiakkaita informoitu viivästyksistä vaikka koko vastaanotto pyöri yli tunnin jäljessä aikavarauksista?

Aloin vakavasti miettiä miten asiakkaan suhtautuminen saattaisi muuttua ärtyneestä ymmärtäväiseksi jos tiedotus palvelujen viivästyksistä tapahtuisi viivytyksettä ja riittävän usein. Tuollaisen asiakkaan palvelukokemukseen voimakkaasti vaikuttavaan tiedottamiseen olin oppinut matkailualalla, usein muiden virheistä. Muistan kuinka lentoyhtiöt joskus hoitivat oman tiedotuksensa huonosti mutta jos matkatoimisto osasi sitä sopivasti paikata pitivät he saamaansa palvelua hyvänä viivästyksestäkin huolimatta. Lentoyhtiö sai kuitenkin usein satikutia puutteellisesta tiedottamisesta.

Todella, miksei sairaalan lääkäri joka kävi huoneensa ovelta huhuilemassa seuraavaa potilasta nimeltä ja ei voinut samalla kertoa jonottaville asiakkaille, että hän on pahoillaan, että vastaanotto on esimerkiksi puoli tuntia jäljessä. Tuskailevat asiakkaat taatusti arvostaisivat tuollaista palvelua.

Tuollainen juttu on myös asennekysymys. Pidetäänkö potilaita vain jonottavana karjana joiden tunteilla ei ole mitään väliä. Tärkeintä on että lääkärin jokainen minuutti on kuormitettu ja potilaan jonotusaika on rajaton luonnonvara niin ettei siitä tarvitse välittää. Omahyväisyys omasta tärkeydestä ja kiireydestä täyttää lääkärin tai sairaanhoitajan, jotka eivät täysin tunnu ymmärtävän olevansa asiakkaittensa palvelijoita.

28.9.2011

Georgialainen mineraalivesi Borzhomi

Aikoinaan lukuisilla Neuvostoliiton matkoilla isäni havaitsi aivan sattumalta hyvin erikoisen yhteyden. Suomessa hän kärsi jatkuvasti mahahappojen aiheuttamasta närästyksestä. Erityisen kovan närästyksen aiheutti ruisleipä. Neuvostoliitossa oli 1950-luvun lopulla ja myöhemmin yleistä juoda aterioilla erilaisia sikäläisiä luonnon mineraalivesiä. Meidän perheemme tykästyi Borzhomi nimiseen aitoon luonnnon mineraaliveteen.

En muista enää miten isäni oivalsi, että hän pystyi syömään vapaasti yleensä närästystä aiheuttavia ruoka-aineita kuten herkullista venäläistä ruisleipää kunhan joi ruokailun yhteydessä Borzhomia.

Jossain vaiheessa E-liike toi maahan Borzhomia ja isäni ryhtyi juomaan sitä säännöllisesti päivittäin. Hän huomasi riittäväksi annostukseksi yhden juomalasillisen päivässä.

Muistelen itsekin suositelleeni muutamille ihmisille tätä mineraalivettä ja saaneeni jälkeenpäin kehuja toimivasta neuvostani.

E-liike lopetti kuitenkin jossain vaiheessa Borzhomin maahantuonnin. Se ei ilmeisesti käynyt kaupaksi. Liekö syynä ollut eksoottisuus vai suomalaisten epäluulo kaikkea Neuvostoliitosta kotoisin olevaa kohtaan.

Borzhomi pullon kyljessä oli siihen aikaan kerrottu tarkka koostumus. Koska isä oli huomannut tämän mineraaliveden auttavan hänen mahavaivoihinsa hän kääntyi Sinebrychoffin puoleen ja kävi keskustelemassa olisiko vastaavalla koostumuksella varustetun mineraaliveden valmistus onnistunut Suomessa.

Juomia kehittelevä laboratoriomestari oli kauhuissaan kun näki luettelon mitä aineita tuo mineraalivesi sisälsi. Erityisesti hän kiinnitti huomiota, että Borzhomi sisältää natriumia 1305-1650 mg/l. Suomessa pidetään mineraalivettä terveellisenä vain jos se on vähänatriuminen. Eli natriumin määrä on suomalaisissa keinotekoisesti valmistetuissa mineraalivesissä 5 mg/l luokkaa eli Borzhomin natriumpitoisuus on 300-kertainen! Eli Borzhomi olisi korkean natriumpitoisuuden vuoksi vakiintuneen suomalaisen näkemyksen mukaan epäterveellinen!

Tässä kiinnostuneille linkki georgialaisen valmistajan nettisivuille.

Eräällä läheiselläni, jolla on joskus ollut mahahaavakin, on ollut pidemmän aikaa epämääräisiä ja selittämättömiä vastavaivoja. Hän on yrittänyt saada helpotusta syömällä maitohappobakteereja ja Samarin hedelmäsuolaa. Usein kipu on sen verran kova, että Samarinia joutuu juomaan useamman annoksen. Vain kovat reseptilääkkeet ovat auttaneet.

Yhtäkkiä muistin tuon Borzhomin "ihmevaikutuksen". Pääkaupunkiseudulla on useita etnisiä ruokakauppoja, joissa myydään pääasiassa eestiläisiä elintarvikkeita. Minä olen käynyt näissä kaupoissa jo vuosia ostamassa erilaisia eestiläisiä herkkuja. Ja eestiläisillä on paljon herkkuja joihin he tottuivat ollessaan Neuvostoliiton valloittama osavaltio. Itse ostan sieltä usein pakastettuja pelmenejä.

Eestiläisten kauppojen hyllyiltä löytyy Borzhomia. Litran pullo maksoi 2,60 euroa eli saman verran kuin kotimaiset mineraalivedet. Suosittelin läheiselleni ostamaan Borzhomia ja kokeilemaan olisiko sillä vaikutusta hänen mahavaivoihinsa. Isäni oli aikoinaan löytänyt sopivan annostuksenkin - yksi juomalasi päivässä oli riittävä.

Jumankaude. Borzhomi-"hoito" tepsi. Ja nyt sitä on jatkettu jo useita viikkoja lasi päivässä ja mahavaivat ovat pysyneet poissa. Sinänsä Borzhomi maistuu niin hyvältä, että sitä voisi lipittää ihan janojuomanakin litrakaupalla mutta aika kalliiksi se sillä tavoin tulisi.

Tuolla Borzhomi-tehtaan nettisivuilla on kerrottu muistakin vaivoista mihin Borzhomi auttaa. Suiomessahan tuollaista ei saisi mainostaa. Yksityisihmisenä minä saan toki kertoa omista ja läheisteni kokemuksista.

24.9.2011

Mikael Jungner on rohkea

Olen muutaman kerran kehunut Mikael Jungneria blogikirjoituksissani. Ensimmäisen kerran vappuna 2010. Toisen kerran huhtikuussa 2011.

Yleisradion toimittajat ovat hyvin yleisen käsityksen mukaan olleet vuosien mittaan enemmän vasemmalle ja vihreisiin kallellaan kuin oikealle. Johtamismielessä Yleisradion henkilöstöä on yleisesti pidetty omapäisenä ja hankalana mikä on sinänsä ihan ymmärrettävää. Kysehän on hyvin koulutetusta ja yhteiskunnallisesti valveutuneesta väestä, joka tuntee oikeutensa ja pitää niistä kiinni.

Mikael Jungner oli Yleisradion johtajana sekä pidetty että menestyksellinen. Tätä ja muuta edellä esittämääni olen käsitellyt noissa edellä viittaamissani blogikirjoituksissa.

Uskoisin, että nuo edellä esittämäni voidaan pitää jonkinlaisina tosiseikkoina.

Nyt siihen varsinaiseen aiheeseen. Olen ollut hyvin pettynyt Mikael Jungnerin härskiin tyyliin ja tapaan hyökätä Perussuomalaiset puoluetta ja erityisesti kansanedustaja Jussi Halla-ahoa vastaan. Ei minulla ole mitään vastaan jos arvostellaan asiasta. Mutta kun väännetään ja käännetään kierosti ja kavalasti ja sanoja asiayhteydestään irrottaen jne niin minua on alkanut suorastaan kuvottaa. Ja Jungnerin pisteet silmissäni ovat alkaneet kovasti laskea. Hyväksyn reilun taistelun puhtain asein mutta en jatkuvaa navan alle hakkaamista.

Eräs ystäväni kiinnitti aivan äsken huomiotani miten rohkean härskisti Jungner on hyökännyt. Olenhan minäkin ymmärtänyt, että Perussuomalaisten jytky voitto eduskuntavaaleissa oli erityisen kova pala sosiaalidemokraateille ja keskustapuolueelle. Vaikka keskustapuolueen tappio oli suorastaan järisyttävä niin aika moinen oli demarienkin häviö. Ja onhan puoluesihteerin tehtävä tehdä parhaansa puolueen palauttamiseksi vähintään entiseen asemaan ellei hiukan enemmänkin.

Ystäväni viittasi tuohon Jungnerin menestykseen Yleisradion ylimpänä johtajana. Ja erityisesti ystäväni viittasi miten erittäin pidettynä johtajana Jungner oli varmaan saanut rakennettua itselleen valtavan määrän luottamusvarantoa. Hän saattoi luottavaisesti uskoa, että Yleisradion toimittajakunta oli vielä pitkään hänen jouduttua eroamaan toimitusjohtajan paikalta hänen puolellaan kaikella sillä vaikutusvallalla mitä noin ison median toimittajilla on. Kun ystäväni oli hiukan viitannut keskustelussamme tuohon suuntaan niin sehän oli aivan ilmeistä. Harmittelin vain, että miksi en ollut itse älynnyt aikaisemmin tuollaista yhteyttä.

Eli kun olet voimasi tunnossa ja uskot sinulla olevan vaikutusvaltaisia tukijoita Yleisradion toimittajien keskuudessa niin sehän on ihan selvää, että silloin uskaltaa hyökätä paljon kovemmin ja härskimmin kuin jos tuollaisesta taustatuesta ei olisi varmuutta. Veikkaan että demarien presidenttiehdokas Paavo Lipposen härskiys luottaa samaan puoluesihteerinsä varmistamaan tukeen.

Lipposesta en ole koskaan suuremmin pitänyt ja olen hänet ajat sitten härskisti luokitellut mutta Mikael Jungner on tuottanut minulle pettymyksen. Olisi vaan pysynyt siellä yritysmaailman puolella. Siellä bisneksessä on moraali paremmin kohdallaan kuin politiikassa. Kauheaa sellaista on todeta mutta juuri sellaisen syyn vuoksi luovuin aikoinaan osallisuudestani vihreään politiikkaan.

22.9.2011

Mielenkiintoinen analyysi kansanedustaja Jussi Halla-ahon kirjoituksista

Ystäväni oli laittanut Facebookin linkin todella mielenkiintoiseen kirjoitukseen Jussi Halla-ahon retoriikasta. Laitan linkin tähän niin voivat lukijani tutustua.

Kirjoitus on pitkä mutta hyvin argumentoitu. Oli Halla-ahosta mitä mieltä tahansa niin kirjoitus on lukemisen arvoinen.

20.9.2011

Isäni 99 v

Isäni olisi maanantaina 19.9. täyttänyt 99 vuotta, jos olisi saanut elää. Hänen ihailemansa isoisä kuoli paljon yli 90 vuotiaana. Isäni oma isä eli isoisäni kuoli auto-onnettomuudessa 6 vuotta ennen syntymääni.

Isällä oli kunnioitettavat ja terveet elämäntavat. Vaikka hän oli hyväkuntoinen niin syöpä ja alzheimerin tauti veivät hengen 84 vuotiaana eli 15 v sitten.

Minun elämäntapani eivät ole alkuunkaan olleet yhtä terveelliset kuin isälläni. Vanhemman puolitoista vuotta sitten kuolleen sisareni kanssa mietimme joskus mistä olimme perineet ruokaan ja syömiseen kohdistuneet hillittömyydet. En analysoi sitä enempää tässä mutta tunnustan, että lopetettuani n 10 v sitten tupakoinnin lihoin ylimääräisiä kiloja. Ruoka maistui niin hyvin.

Pitää ehkä nyt tällaisen 99 v juhlapäivän jälkeen katsoa peiliin ja muistella miten hillitysti isäni söi suklaatakin jälkiruoaksi 1 tai 2 palasta. Ja loput pantiin takaisin jääkaappiin.

Huhuh. Mutta isäni esikuva velvoittaa. On taas yritettävä vain uudestaan.

Onneksi painoni on pysynyt kuitenkin vakiona jo useampia vuosia. Talvella joulun jälkeen jouduin laihduttamaan kun mittojen mukaan tehdyt housut ja paidat alkoivat ahdistaa. Kirjoitinkin siitä blogissa tämän vuoden toukokuussa.

Mutta kun kävin menneellä viikolla tapaamassa räätäliäni lähes vuoden tauon jälkeen hän totesi mittojen pysyneen ennallaan. Voi että olin onnellinen edes siitä että paino ja mitat olivat pysyneet ennallaan. Kun ei voi laihtumisesta iloita niin pitää sitä jotain myönteistä sentään löytää.

Mutta tsemppi jatkuu. Eräs naispuolinen kollega kerran kannusti ja sanoi, että jos olet onnistunut pääsemään tupakastakin eroon niin pääset sinä läskeistäkin. Pitää taas muistaa tuokin ja erityisesti isän esimerkki. Ei ollut hänellä liikoja läskejä.

14.9.2011

Itkettävät elokuvat

Tuli tässä päivänä eräänä mieleen ihmisen itkuherkkyys. Varmaan se on sukupuolesta riippuvaa ja yksilöllistä ja muuttuukin varmaan iän myötä. Olen alkanut 50+ iän jälkeen huomata että jotkut tunteisiin vetoavat asiat saavat herkemmin ainakin palan nousemaan kurkkuun vaikka ei varsinaisesti itkuun pillahtaisikaan.

Aikuisiässä on itkua aiheuttaneet pääasiassa surut: lähiomaisten kuolemantapaukset, avioero yms. Mutta mahtuu mukaan yksi onnellisuuden mukana tuoma itkuun johtanut tilanne: vanhimman tyttäreni häissä Yhdysvalloissa jo useita vuosia sitten pidin hyvin tunteikkaan itse laatimani puheen englanniksi enkä puheen lopussa enää kyennyt pidättelemään voimakkaiden tunteiden pintaan nostattamaa itkukohtausta.

Useinhan tuollaisessa tilanteessa aikuiset miehet saattavat suuresti hävetä itkuun purskahtamistaan mutta en minä sellaisella jaksanut itseäni rasittaa enkä jaksaisi vieläkään. Jos joku kykenee paremmin hallitsemaan voimakkaita tunnereaktioita niin siitä vaan olkoon onnellinen voimistaan.

Lapsena muutamat elokuvat tekivät niin suuren vaikutuksen tunteisiin että aloin itkeä. Usein kysymyksessä olivat tavalla tai toisella musiikkiin liittyvät elokuvat. Niissä musiikki meni pienen pojan selkäytimeen ja sai kyyneleet tulemaan silmiin.

Muistan muutaman noista elokuvista. Yksi muistamistani oli kuuluisan oopperalaulajan Enrico Caruson elämästä tehty elokuva 'Kuolematon Caruso' jonka pääosan huipputenori Enrico Carusona esitti amerikkalainen viihde- ja elokuvateollisuudessakin esiintynyt tenori Mario Lanza, oikealta nimeltään Alfred Arnold Cocozza. Hyvä laulaja kuoli turhan nuorena, vain 38 vuotiaana. En muista enää mikä kohtaus minut sai kyynelehtimään mutta musiikilla oli siinä osuutensa. En muista enää tarkkaan minkä ikäisenä näin tämän elokuvan. Veikkaan että olisin ollut 9-10 vuotias eli olisin nähnyt elokuvan v 1954-55 ja olin elokuvissa minua 8 vuotta vanhemman sisareni kanssa. Elokuvan ensi-ilta oli Suomessa joulukuussa 1951 eli on tuo kokemus saattanut olla nuorempanakin.

Toinen elokuva oli italialaisesta säveltäjä Giuseppe Verdistä kertova elokuva 'Sävelten kuningas'. Tämän elokuvan ensi-ilta oli Suomessa vasta 1955 joten olin silloin ainakin 10 vuotias. Ja taas olin varmaan elokuvissa isosiskoni kanssa.

Italialaiset oopperasävelet ovat puhutelleet minua niin kauan kuin muistan. Jo lapsuuden kodissa soivat usein oopperasävelet ja kävimme usein oopperassakin kun tätini mies oli oopperan balettimestari ja saimme vapaalippuja. Eli sieltä se rakkaus oopperamusiikkiin (ja miksei balettimusiikkiinkin!) on saanut alkunsa. Oopperoiden tarinat ovat usein kuin herttasarjan rakkausromaaneista vaikka ehkä vähemmän eroottisia ja enemmän dramaattisia. Mutta musiikki menee suoraan selkäytimeen.

On jotkut muutkin elokuvat saaneet kyyneleet silmiini. Eivätkä kaikki edes loistavat elokuvat saa kyynelehtimään. Minulla usein, vaikkei kai ihan aina, tilanteeseen liittyy musiikki. Tulee vielä mieleen kaksi elokuvaa. Ensimmäinen oli suuresti ihailemani Charles Chaplinin tekemä 'Chaplinin poika', jonka toisessa pääosassa oli loistava lapsinäyttelijä Jackie Coogan. Vaikka elokuva oli mykkäelokuva oli kai elokuvan taustaksi Chaplinin toimesta mietitty Pjotr Tšaikovskin sinfonia nro 6 eli hyvin tunneladattu niin sanottu 'Pateettinen sinfonia'.

Toinen muistikuvissani kyynelehtimistä minussa aiheuttanut elokuva oli myös Chaplinin elokuva 'Parrasvalot'. Se kuului Chaplinin kulkuri-elokuvien jälkeiseen tuotantoon ja oli sekin tietenkin jo äänifilmi. Filmin musiikki oli Charles Chaplinin itsensä säveltämä kuten monessa muussakin.

Ihan varma en ole olisiko vielä ollut Chaplinin sokeasta kukkamyyjästä kertova 'Kaupungin valot' että sekin olisi kirvoittanut kyyneleet silmiini. Siinäkin oli Chaplinin säveltämä musiikki. Mutta tästä minulla ei ole enää varmaa mielikuvaa.

Perinteiset naisia kyynelehtimään saavat rakkauselokuvat kuten esimerkiksi 'Tuulen viemää', 'Sumujen silta' tai 'Casablanca' ei ole minun kyyneleisiini vaikuttaneet vaikka niitä kaikkia loistavina elokuvina pidänkin.

Pelkkään hormonitoiminnan muutokseen 50+ iässäkään en oikein usko. Kyllä kyse on joku kombinaatio voimakkaasta tunne-elämyksestä minuun vaikuttavalla sopivalla musiikilla höystettynä.

Jotkut viulukappaleet vaikuttivat minuun jo nuorena ja vaikuttavat ne vielä tänä päivänäkin. Viulu on mielestäni soitinten kuningatar. Ja minähän olen palvonut kuningattaria :) Ja olen vienyt ajatteluni niinkin pitkälle, että autoillakin on minulle ollut sukupuoli. Kirjoitinkin blogissani 4 v sitten aiheesta otsikolla 'Miehisyysgeeni'. Mutta se on jo toinen juttu.

12.9.2011

Maahanmuutto- ja monikulttuurisuuskeskustelu tympivät!

Minua on usean viime kuukauden aikana alkanut tympiä miten järkevä keskustelu hallitsemattoman maahanmuuton epäkohdista on lähes mahdotonta tätä nykyä. Maahanmuuton kielteisiä puolia käsittelevät ihmiset leimataan muukalaisvihamielisiksi impivaaralaisiksi ja siihen vielä sekoitetaan joku yhteiskunnallinen monikulttuurisuustavoite. Uutena hokemana julkiseen keskusteluun on tullut poliittiseen ja median sanastoon käsite viha, mitä sillä sitten tarkoitetaankin.

En minä ole sokea enkä kuuro. Perussuomalaisten vaalivoitto on synnyttänyt todella käsittämättömän idiotiaa suuressa yleisössä vaikka itse Perussuomalaiset puolue tai sen maahanmuuttokriittiset ehdokkaat ovat avanneet tärkeitä aiheita julkiseen keskusteluun. Fil.tri Jussi Halla-ahosta on median ja monikulttuuristavoitetta voimakkaasti puolustavien toimesta tehty itse pääpiru. Olen jo vuosia lukenut Halla-ahon kirjoituksia ja todennut miehen älykkääksi, hyvin asioihin paneutuvaksi, huolellisesti mielipiteensä perustelevaksi ja rohkeaksi keskustelijaksi. Puheella villitseväksi demagogiksi hänestä ei taida olla sen verran ujolta vaikuttaa mutta kirjallinen ilmaisu on laadukasta.

Sen sijaan Perussuomalaisten kansanedustaja Hakkaraisen puheenvuoroissa on ollut huonoja sanavalintoja ja osa on varmaan pantavissa ihan humalaisen tilille. Ei se tietenkään hyväksyttävää ole sekään mutta kansankieliset tai alatyyliset ilmaisut ovat joissain kansankerroksissa yleisiä. Vaikkei niillä aina niin pahaa tarkoiteta kuin mitä sanat ovat.

Breivikin tekemistä Norjan murhista villiintyi media ja Perussuomalaisten poliittiset vastustajat ja aika lähellä oli ettei Perusuomalaiset puolueesta ja kansanedustaja Jussi Halla-ahosta tehty lähes osasyyllisiä murhiin. Ihan yhtä idioottimaista olisi jos me alkaisimme syyttää Suomessa asuvia muslimeja Lähi-idässä tai Afrikassa tapahtuvista itsemurhapommituksista tms. Jos joku niistä kirjoittaisi mediaan niin huolellisistakin sanamuodoista huolimatta välittömästi käynnistyisi ajojahti vihakirjoittelusta.

Älykäs ja avoin keskustelu on käynyt mahdottomaksi. Sen vuoksi en minäkään jaksa aiheesta enää pahemmin kirjoitella. Idiootteja on molemmilla puolilla. Lukeneistolta odottaisi kykyä älylliseen keskusteluun mutta tuntuu että sekin taito on hävinnyt tai sitten alkavat ihmiset olla vain tympäytyneitä kun vain määrätyt mielipiteet ovat enää mediassa hyväksyttyjä.

Hyvä esimerkki on, että kristinuskon kovakin arvostelu on ihan hyväksyttävää mutta rohkenepa esittää jotain kritiikkiä islamiin tai sen oppeihin liittyen niin vihakirjoittamiseksi leimataan. Eli julkinen keskustelu on mennyt ihan pelleilyksi johon ei voi julkisesti osallistua kuin vain poliittisesti korrekteilla mielipiteillä jos haluaa pysyä järjellisten kirjoissa oli argumentit miten vahvoja tahansa.

10.9.2011

Paavo Väyrynen presidenttiehdokkaaksi

Taitaa tulla todella mielenkiintoiset presidentinvaalit. Nyt ilmeisesti ehdokkaana on demarien Paavo Lipponen, sillä tuskin sieltä demarien piiristä haastajaa löytyy. Kokoomus laittaa lähes messiaanisen kannatuksen aiemmissa vaaleissa saaneen Sauli Niinistön. Ja nyt sitten Kepun ehdokkaaksi tulee ilmeisesti Paavo Väyrynen. Perussuomalaiset asettavat ehkä ehdokkaakseen Timo Soinin ja Vihreät ovat jo asettaneetkin Pekka Haaviston.

Mahtava joukko puhumaan ja väittelemään ja taitaa tietojakin olla melkoisesti niin ettei missään keskustelussa tai väittelyssä pitäisi tuppisuita olla.

En ole suuremmin ollut Paavo Väyrysen ystävä tai kannattaja mutta kova kaveri tulee edustamaan Kepua. Ikään kuin kruunaa presidentinvaalikamppailun. Ilmassa on ihan suuren urheilujuhlan tuntua :)

8.9.2011

Hyvä työilmapiiri

Olin eilen puutarhakutsuilla, jossa vanha työtoverit tapasivat taas toisiaan kuten olivat tehneet vuosittain jo parikymmentä vuotta. Mutta siitä ajasta kun teimme yhdessä töitä on minullakin kulunut jo noin 35 vuotta. Vuosi sitten kun kokoonnuimme edellisen kerran oli hyvin harva eläkkeellä. Mutta eilen oli enemmistö jo eläkkeellä. Eli melkoinen joukko oli jäänyt eläkkeelle viimeisten 12 kk aikana.

Yritys on edelleen olemassa. Omistaja oli vaihtunut jo 11 vuotta sitten mutta sitä ennenkin oli johtajia vaihdettu.

Edellisen kerran kirjoitin tämän kollegajoukon kokoontumisista 4 v sitten.

Nokian yhteydessä on puhuttu dream team käsitteestä.

Tämä eilinen kollegajoukko muodosti melkoisen dream teamin. Sen aikaa kuin yrityksessä työskentelin kuuluin minäkin sen aikaa siellä johtoryhmään. Vaikka kemiamme eivät toimitusjohtajan kanssa oikein sopineetkaan yhteen ja olimme monissa asioissa jopa vastakkaista mieltä niin on myönnettävä, että kyllä hänellä oli suuri osuus yrityksen loistavan hengen luomisessa ja ylläpitämisessä.

Minulla on ollut suuri onni saada työskennellä yrityksissä joissa on ollut uskomattoman hieno henki. Muutamassa olen itsekin kuulunut yrityksen johtoon.

Eräässä toisessa yrityksessä, jonka mainitsin 4 vuoden takaisessa blogijutussani, minulla on ollut tilaisuus havainnoida omistajan ja johdon vaihdoksien merkitys yrityksen ilmapiirille. Yrityksen vaihdettua omistajaa mutta entisen johdon jatkaessa työtään ilmapiiri jopa kohentui kun oletettiin uuden vauraan omistajan käynnistävän entistä voimakkaammat kehityshankkeet. Mutta sitten uusi omistaja vaihtoi johtoon omat luottomiehensä kun entinen johto ei ollutkaan riittävän nöyrä toteuttamaan kaikenlaisia järjettömyyksiä.

Johdon vaihtuminen ison ja byrokraattisen omistajan luottomiehiin käynnistikin lähes heti melkoisen kurinpalautuksen ikään kuin koko yritys olisi ollut täynnä kurittomuutta. Vaikka kaikki olivat painaneet niska limassa töitä ja tahkoneet vuosikaupalla loistavia taloudellisia tuloksia.

Vuosittain tehdyissä henkilöstötutkimuksissa oli yritys ja sen johto saanut henkilöstöltä huippuarvosanat. Samoin kehuivat asiakkaat vuosittaisissa kyselytutkimuksissa saamaansa palvelua. Vain yrityksen veloittamiin hintoihin oltiin tyytymättömiä, mutta palveluja pidettiin korkealuokkaisina - eli sittenkin hintansa väärttejä. Joskus me keskenämme irvailimmekin, että jos asiakas on tyytyväinen hintoihin niin silloin on varmaan tapahtunut hinnoitteluvirhe.

Paras osa henkilöstöstä alkoi hakeutua muualle töihin yrityksiin jossa työilmapiiri oli kannustavampi. Aluksi tilalle saatiin palkattua ammattitaitoistakin väkeä muutama ei vienyt kuin muutaman vuoden niin yrityksen maine työnantajana oli jo niin ryvettynyt ettei alan parhaimmat enää vaivautuneet edes hakeutumaan yritykseen.

Yrityksen tulos pysyi korkeana ja muutaman vuoden asiakkaidenkin tyytyväisyys aleni vuosittain vain hiukan. Hyvä tulos oli helposti nähtävässä pitkän ja hienon kauden hedelminä joita edelleen korjattiin. Mutta kyse olikin jo ilmiöstä. jota minä kutsuisin ryöstöviljelyksi. Ei se hedelmällisyys kestä loputtomiin omalla painollaan.

Mutta kehitys sekä henkilöstössä että asiakkaissa oli ollut jo useita vuosia vertailukelpoisten vuosittaisten tutkimusten perusteella vain laskeva. Pätevin väkikin oli saatu 'savustettua' muualle töihin.

Puolessa vuosikymmenessä oli uusi omistajalle kuuliainen ja siten mieleinen johto saanut yrityksen aika surulliseen tilaan. Innostunut, lähes intohimoinen tekemisen meininki oli onnistuttu tappamaan lähes kokonaan. Huippuihmiset oli onnistuttu karkottamaan muualle kun porkkanaa useammin turvauduttiin raippaan. Jäljelle jääneet tekivät vain intohimottomasti palkkatyötään kuitenkin jatkuvan pelon ilmapiirissä.

Johto uskoi kykenevänsä korvaamaan huippuasiantuntijat vain luomalla hienoja prosesseja paljon halvemmille mutta lukutaitoisille apinoille jotka muutenkin olivat paljon helpommin korvattavissa olevia kuin asiantuntijat.

Onneksi olen itse jo eläkkeellä. Ei tarvitse enää katsoa ainakaan ihan läheltä kaikenlaista hölmöilyä.

Mutta vanhojen kollegoiden kanssa oli kiva tavata ja muistella vanhojakin. Mutta kun paikalla oli niin paljon yli 60+ ja eläkeläisiä niin kyllä siinä aika paljon erilaisista krempoistakin mielipiteitä vaihdettiin. Harvemmin niistä 30 v iässä keskusteltiin. Kai se on luonnonmukainen ikäpolvikysymys.

7.9.2011

Osaatko sanoa ei?

Osaatko tai rohkenetko sanoa joskus ei? Minä muistelen että ainakin minä olin työelämässä, yli 40 vuotias ja itsenäinen yrittäjä kun oivalsin, että minun on opeteltava sanomaan myös ei. Yrittäjänä (toimin IT-alan konsulttina) opin aika nopeasti, että asiakkaiden hinnanalennusvedätyksiin pitää suhtautua viileästi ja todeta, että jos saavat samaa palvelua ja asiantuntemusta jostain halvemmalla niin totta kai heidän kannattaa ostaa sitä sieltä - minun hintani on tämä.

Minulla on kiire joten en ehdi. Näin sanomalla opettelin vähentämään myös stressiä. Vasta viitisentoista vuotta myöhemmin tapahtunut aivohalvaus opetti riittävän stressin välttämisen. Onneksi selvisin työkuntoon muutamassa kuukaudessa. Tein edelleenkin parhaani mutta en edes yrittänyt yhtään enempää. Enempään kuin että tekee parhaansa ei kykene kukaan.

Tai joskus sanoin asiakkaalle etten osaa. Siinä yhteydessä saatoin sanoa, että olen toki valmis opettelemaan ja jos koin sen ammatilleni hyödyksi jatkossakin saatoin osallistua opetteluvaiheen kustannuksiinkin. Mutta usein saatoin täydentää en osaa lisätiedolla, että tiedän kuka osaa ja pystyin häntä suosittelemaan. Olin nimittäin havainnut monen itsenäisen yrittäjän ottavan tehdäkseen sellaisiakin hommia jotka ylittivät heidän osaamisensa. En halunnut sellaista riesaa itselleni ja hyvin nopeasti havaitsinkin että nämä samat asiakkaat jotka olin kerran ohjannut muualle kyselivät myöhemminkin palvelujani. Ja kyllä ne usein sitten johtivatkin kauppaan jos kyse oli minun osaamisalueistani.

Tässä yhteydessä tuli mieleeni, että laadin ehkä ensimmäisenä alan yrittäjänä eettiset säännöt toiminnalleni IT-alan asiantuntijana ja konsulttina. Oli liiketoiminnan eettiset kysymykset minua kiinnostaneet aikaisemminkin mutta löysin hyvät esikuvat amerikkalaisen ACM järjestön nettisivuilta. Pidin niitä esimerkkinä ja laadin omat säännöt suomenkielellä. Alan yleisten toimitusehtojen lisäksi ilmoitin asiakkailleni noudattavani myös näitä eettisiä ohjeita.

On todettava että noita eettisiä sääntöjä rikotaan suomalaisessa IT-liiketoiminnassa edelleen enemmän tai vähemmän. Yksi syy useiden IT-projektien epäonnistumiseen. Ja huvittavaa on, että asiakkaat kuvittelevat isojen IT-talojen olevan tässä suhteessa jotenkin pieniä tai keskisuuria luotettavampia. Isoilla pelaajilla on toki enemmän rahaa millä mällätä mutta moraalin ja osaamisen suhteen olen havainnut pienempien yrittäjien toimivan jopa ryhdikkäämmin.

Minuakin on kerran onnistuttu hämäämään ja uskomaan että ison yrityksen kanssa kannattaa asioida. Vakuuteltiin miten isolla on niitä resursseja. Jossain vaiheessa havaitsin, että sitä erikoisosaamista mitä toimittajalta tarvittiin olikin vain yhdellä henkilöllä. Eli oli kyse aivan yhtä haavoittuvasta toiminnasta kuin jos olisimme asioineet yhden miehen yrityksen kanssa. Sen jälkeen ei minua enää toimittajan pelkkä suuruus onnistunut hämäämään.

No tuossa edellä oli muutama ihan hyvä ilmainen kokemusperäinen neuvokin. Silti usein olen sanonut että omaan maalaisjärkeen kannattaa tukeutua. Ja jos toimittaja ei osaa asioita pukea selvästi ymmärtämääsi muotoon vaan verhoaa ne johonkin bullshit-ammattislangiin kannattaa miettiä asiakaslähtöisempää toimittajaa. Mutta jos ei itse ymmärrä niin sitä ei pidä jättää kertomatta siinä häpeän kuvitelmassa, että kaikki muut tuon varmaan ymmärtävät - vain minä en. Oman kuvitellun tyhmyyden tai tietämättömyyden peittäminen on äärettömän yleinen virhe, jolla annetaan jopa huijauksille tilaisuus.

3.9.2011

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet

Vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet ilmeisesti uskoo että hänen on virkansa puolesta otettava rooli, jossa aina puolustetaan maahanmuuttajaa oli ongelma mikä tahansa.

Viimeisin tavallista suomalaista hätkähdyttävä uutinen oli havaita miten röyhkeästi maahan muuttaneet muslimit ottivat jonkun tilan joukolla haltuunsa ja ryhtyivät muista läsnäolijoista piittaamatta harjoittamaan siellä isolla joukolla omaa uskontoaan.

Edellinen vastaavaa tilanne oli kun musliminaiset muuttivat kuntosalin pukuhuoneen rukoustilaksi vastoin kuntosalin hoitajan ohjeita. No tämä juttu on jo kuulemma selvitetty ja myös islamilainen seurakunta on hyväksynyt tulkinnan ettei paikka sovellu uskonnon harjoittamismenoille.

Osaan kuvitella että jossain islamilaisessa maassa pysähdytään mihin tahansa määräaikoina näkyviin uskonnon harjoittamisen menoihin. Mutta että samoja tapoja ryhdytään maahanmuuttajina soveltamaan maallistuneessa, mutta silti kristillistaustaisessa Suomessa - sitä pidän jo röyhkeytenä.

Mitäpä asiasta sanoo vähemmistövaltuutettu, tuleva RKP:n presidenttiehdokas:

"Rukoilemisesta oli mahdollisesti sovittu jo etukäteen."

Lehtihaastatteluista selvisi nimenomaan ettei kyseisen leikkipaikan hoitajilta oltu kysytty yhtään mitään. Näin ollen ihmetyttää mistä vähemmistövaltuutettu tuollaisen keksityn puolustuksen vetää hatusta. Eli ikään kuin hänen roolinsa edellyttäisi koko ajan maahanmuuttajien puoltamista. Ehkä tämä on taas sitä positiivista syrjintää.

Ymmärrän hyvin suomalaisten siellä maksullisessa leikkipaikassa lastensa kanssa leikkimässä olleiden vanhempien ärtymyksen. Hyvässä lykyssä oli vielä kysymys hyvinkin sekulaarisista ja uskonnottomista ihmisistä.

Ei meillä ole tällaisia ongelmia koskaan ollut meidän islaminuskoa tunnustavien tataarien kanssa. He ovat osanneet huolehtia uskontonsa harjoittamisesta muita häiritsemättä.