Isäni 99 v

Isäni olisi maanantaina 19.9. täyttänyt 99 vuotta, jos olisi saanut elää. Hänen ihailemansa isoisä kuoli paljon yli 90 vuotiaana. Isäni oma isä eli isoisäni kuoli auto-onnettomuudessa 6 vuotta ennen syntymääni.

Isällä oli kunnioitettavat ja terveet elämäntavat. Vaikka hän oli hyväkuntoinen niin syöpä ja alzheimerin tauti veivät hengen 84 vuotiaana eli 15 v sitten.

Minun elämäntapani eivät ole alkuunkaan olleet yhtä terveelliset kuin isälläni. Vanhemman puolitoista vuotta sitten kuolleen sisareni kanssa mietimme joskus mistä olimme perineet ruokaan ja syömiseen kohdistuneet hillittömyydet. En analysoi sitä enempää tässä mutta tunnustan, että lopetettuani n 10 v sitten tupakoinnin lihoin ylimääräisiä kiloja. Ruoka maistui niin hyvin.

Pitää ehkä nyt tällaisen 99 v juhlapäivän jälkeen katsoa peiliin ja muistella miten hillitysti isäni söi suklaatakin jälkiruoaksi 1 tai 2 palasta. Ja loput pantiin takaisin jääkaappiin.

Huhuh. Mutta isäni esikuva velvoittaa. On taas yritettävä vain uudestaan.

Onneksi painoni on pysynyt kuitenkin vakiona jo useampia vuosia. Talvella joulun jälkeen jouduin laihduttamaan kun mittojen mukaan tehdyt housut ja paidat alkoivat ahdistaa. Kirjoitinkin siitä blogissa tämän vuoden toukokuussa.

Mutta kun kävin menneellä viikolla tapaamassa räätäliäni lähes vuoden tauon jälkeen hän totesi mittojen pysyneen ennallaan. Voi että olin onnellinen edes siitä että paino ja mitat olivat pysyneet ennallaan. Kun ei voi laihtumisesta iloita niin pitää sitä jotain myönteistä sentään löytää.

Mutta tsemppi jatkuu. Eräs naispuolinen kollega kerran kannusti ja sanoi, että jos olet onnistunut pääsemään tupakastakin eroon niin pääset sinä läskeistäkin. Pitää taas muistaa tuokin ja erityisesti isän esimerkki. Ei ollut hänellä liikoja läskejä.