8.9.2011

Hyvä työilmapiiri

Olin eilen puutarhakutsuilla, jossa vanha työtoverit tapasivat taas toisiaan kuten olivat tehneet vuosittain jo parikymmentä vuotta. Mutta siitä ajasta kun teimme yhdessä töitä on minullakin kulunut jo noin 35 vuotta. Vuosi sitten kun kokoonnuimme edellisen kerran oli hyvin harva eläkkeellä. Mutta eilen oli enemmistö jo eläkkeellä. Eli melkoinen joukko oli jäänyt eläkkeelle viimeisten 12 kk aikana.

Yritys on edelleen olemassa. Omistaja oli vaihtunut jo 11 vuotta sitten mutta sitä ennenkin oli johtajia vaihdettu.

Edellisen kerran kirjoitin tämän kollegajoukon kokoontumisista 4 v sitten.

Nokian yhteydessä on puhuttu dream team käsitteestä.

Tämä eilinen kollegajoukko muodosti melkoisen dream teamin. Sen aikaa kuin yrityksessä työskentelin kuuluin minäkin sen aikaa siellä johtoryhmään. Vaikka kemiamme eivät toimitusjohtajan kanssa oikein sopineetkaan yhteen ja olimme monissa asioissa jopa vastakkaista mieltä niin on myönnettävä, että kyllä hänellä oli suuri osuus yrityksen loistavan hengen luomisessa ja ylläpitämisessä.

Minulla on ollut suuri onni saada työskennellä yrityksissä joissa on ollut uskomattoman hieno henki. Muutamassa olen itsekin kuulunut yrityksen johtoon.

Eräässä toisessa yrityksessä, jonka mainitsin 4 vuoden takaisessa blogijutussani, minulla on ollut tilaisuus havainnoida omistajan ja johdon vaihdoksien merkitys yrityksen ilmapiirille. Yrityksen vaihdettua omistajaa mutta entisen johdon jatkaessa työtään ilmapiiri jopa kohentui kun oletettiin uuden vauraan omistajan käynnistävän entistä voimakkaammat kehityshankkeet. Mutta sitten uusi omistaja vaihtoi johtoon omat luottomiehensä kun entinen johto ei ollutkaan riittävän nöyrä toteuttamaan kaikenlaisia järjettömyyksiä.

Johdon vaihtuminen ison ja byrokraattisen omistajan luottomiehiin käynnistikin lähes heti melkoisen kurinpalautuksen ikään kuin koko yritys olisi ollut täynnä kurittomuutta. Vaikka kaikki olivat painaneet niska limassa töitä ja tahkoneet vuosikaupalla loistavia taloudellisia tuloksia.

Vuosittain tehdyissä henkilöstötutkimuksissa oli yritys ja sen johto saanut henkilöstöltä huippuarvosanat. Samoin kehuivat asiakkaat vuosittaisissa kyselytutkimuksissa saamaansa palvelua. Vain yrityksen veloittamiin hintoihin oltiin tyytymättömiä, mutta palveluja pidettiin korkealuokkaisina - eli sittenkin hintansa väärttejä. Joskus me keskenämme irvailimmekin, että jos asiakas on tyytyväinen hintoihin niin silloin on varmaan tapahtunut hinnoitteluvirhe.

Paras osa henkilöstöstä alkoi hakeutua muualle töihin yrityksiin jossa työilmapiiri oli kannustavampi. Aluksi tilalle saatiin palkattua ammattitaitoistakin väkeä muutama ei vienyt kuin muutaman vuoden niin yrityksen maine työnantajana oli jo niin ryvettynyt ettei alan parhaimmat enää vaivautuneet edes hakeutumaan yritykseen.

Yrityksen tulos pysyi korkeana ja muutaman vuoden asiakkaidenkin tyytyväisyys aleni vuosittain vain hiukan. Hyvä tulos oli helposti nähtävässä pitkän ja hienon kauden hedelminä joita edelleen korjattiin. Mutta kyse olikin jo ilmiöstä. jota minä kutsuisin ryöstöviljelyksi. Ei se hedelmällisyys kestä loputtomiin omalla painollaan.

Mutta kehitys sekä henkilöstössä että asiakkaissa oli ollut jo useita vuosia vertailukelpoisten vuosittaisten tutkimusten perusteella vain laskeva. Pätevin väkikin oli saatu 'savustettua' muualle töihin.

Puolessa vuosikymmenessä oli uusi omistajalle kuuliainen ja siten mieleinen johto saanut yrityksen aika surulliseen tilaan. Innostunut, lähes intohimoinen tekemisen meininki oli onnistuttu tappamaan lähes kokonaan. Huippuihmiset oli onnistuttu karkottamaan muualle kun porkkanaa useammin turvauduttiin raippaan. Jäljelle jääneet tekivät vain intohimottomasti palkkatyötään kuitenkin jatkuvan pelon ilmapiirissä.

Johto uskoi kykenevänsä korvaamaan huippuasiantuntijat vain luomalla hienoja prosesseja paljon halvemmille mutta lukutaitoisille apinoille jotka muutenkin olivat paljon helpommin korvattavissa olevia kuin asiantuntijat.

Onneksi olen itse jo eläkkeellä. Ei tarvitse enää katsoa ainakaan ihan läheltä kaikenlaista hölmöilyä.

Mutta vanhojen kollegoiden kanssa oli kiva tavata ja muistella vanhojakin. Mutta kun paikalla oli niin paljon yli 60+ ja eläkeläisiä niin kyllä siinä aika paljon erilaisista krempoistakin mielipiteitä vaihdettiin. Harvemmin niistä 30 v iässä keskusteltiin. Kai se on luonnonmukainen ikäpolvikysymys.

4 kommenttia:

  1. Johdon vaihtuminen ison ja byrokraattisen omistajan luottomiehiin käynnistikin lähes heti melkoisen kurinpalautuksen ikään kuin koko yritys olisi ollut täynnä kurittomuutta.

    Muistan lukeneeni eräästä machiavellinistisesta johtamisoppaasta, että johtajaksi päästessään uuden johtajan on erotettava vanhalle johtajalle uskolliset alijohtajat. On suoritettava "putsch".

    Samoin uuden johtajan on heti osoitettava kuka määrää.

    Kyseinen lähestymistapa on VARMASTI tarpeen yrityksessä, joka on kuriton ja haluton. Ei niinkään yrityksessä, jossa on hyvä henki.

    Ruukinmatruunaa mukaillen: "Einige lernen nie".

    VastaaPoista
  2. Tuo Aakken kuvaama machiavellinistinen "putsch" tuntuu kuuluvankin monen saneeraajaksi itseään uskovan työkalupakkiin. On myönnettävä, että vanhalle johtajalle uskolliset alijohtajat voivat olla kovakin haaste uudelle johtajalle. Mutta uuden johtajan on hyvä ymmärtää, että heissä on myös iso määrä kasautunutta kokemusta yrityksestä, asiakkaista, toimialasta, henkilöstöstä yms. Kannattaako sellaisia voimavaroja heittää pois?

    Kuriton ja haluton porukkakin usein ilmentää vain huonoa johtamista. Tuo "Einige lernen nie" miete lämmitti mieltäni. Jawohl.

    VastaaPoista
  3. Mielestäni kuvailemassasi yrityksessä ei olisi saanut käyttää saneeraustilanteille tyypillistä johtamistapaa = kaikki uusiksi. Yrityksellähän meni JO VALMIIKSI HYVIN.

    Mutta suomalainen johtaminenhan ei ole missään kovassa huudossa koskaan ollutkaan. Nokiakin de-suomalaistaa johtoaan para-aikaa. Suomalaisessa johdossa on liian paljon käskyttämistä, MBP:tä (management by perkele) ja tunneälyn puutetta (tutkittu juttu: väitöskirja Saarinen 2007, TKK).

    Toisaalta Suomessa ei ole anglo-amerikkalaistyylisiä Management School -tyylisiä oppilaitoksia, joissa koulutetaan pelkästään managereja.

    VastaaPoista
  4. Aakke on ihan oikeassa. Mutta ei nuo raukat osanneet mitään muuta johtamistapaa kun öykkäröintiä. Sehän on se kovien karjujen tapa johtaa joukkoja. Ärhentelet ja öykkäröit sen verran että kaikki pelkää käskytystäsi. Eli ei se ollut väärä johtamistavan valinta vaan väärien johtajien valitseminen johtajiksi.

    Ongelma on todella tuo management schoolien puute. Ehkä tuo tv:n Harkimo/Diili reality show kuvaa hyvin tätä suomalaista johtamisilmastoa. Kilpailutetaan ihmisiä keskenään, ärhennellään, haukutaan ja jaellaan potkuja.

    VastaaPoista