22.1.2008

Ulkoistamisen järkevyydestä

Minusta tuntuu että ulkoistamisesta on tullut muoti-ilmiö. Ainakin asiakkaana huomaan epäonnistuneita ulkoistuksia vaikka mitenkä usein. Onnistuneista en tiedä vai onko ne tehty niin taitavasti että en huomaa?

Muistan joskus aikoinaan matkailualalla neuvoneeni erästä isoa yritystä kun miettivät matkapalvelujensa ulkoistamista jollekin asiantuntijalle, matkatoimistolle. Saadut ulkoistustarjoukset olivat yrityksen kannalta houkuttelevia koska matkatoimistot olisivat sijoittaneet henkilön heidän yritykseensä ja huolehtineet kaikista kustannuksista.

Onneksi yrityksessä oli osaavat johtajat eivätkä langenneet ulkoistuksen seireeninlauluhoukutuksiin. Avainsana oli vanha viisaus: ”sen lauluja laulat jonka leipää syöt”. He oivalsivat ensinnäkin että se maksuton työntekijä ei missään tapauksessa olisi ollut ilmainen (vai ilmainen ei olisi ollut maksuton ;). Jostainhan ne hänenkin palkkarahansa olisi otettu. Toiseksi he oivalsivat tuon edellä siteeraamani vanhan kansanviisauden perusteella että tuollainen ulkoistettu työntekijä ilman muuta suosisi omaa työnantajaansa etujen ristiriitatilanteessa.

Vain kun ulkoistajan ja ulkoistetun palvelun tuottajan edut ovat yhtenevät tai ollaan tarkkaan sopimuksella säädetyllä alueella toimii yhteistyö ulkoistajan eduksi. Mutta muuten työntekijän velvollisuus on olla lojaali työnantajalle, palkkansa maksajalle – ei suinkaan asiakkaalle.

Tuossa mainitsemassani esimerkissä yritys säästi jo parina ensimmäisenä vuotena reilusti palkkaamansa työntekijän kustannukset.

Ehkä yleisin ja perinteisin ulkoistuksen muoto on pk-yrityksillä kirjanpito ja taloushallinto. Ymmärrän sen hyvin. Yrittäjällä ei itsellään ole välttämättä kokemusta ja byrokratia vaatii nykyään melkoisen määrän paperisotaa ja osaamistakin. Yrityksen koko voi olla sellainen ettei sillä olisi mahdollisuuttakaan palkata pätevää ihmistä täyspäiväisesti. Tässä tapauksessa ymmärrän, että yritys keskittyy ydinosaamiseensa. Joissakin tapauksissa olen näitä yrityksiä neuvonut vielä kilpailutuksen jälkeen nostamaan tilitoimistolle maksamaansa palkkiota jotta saisivat sieltä myös sitä tarvitsemaansa asiantuntemusta.


Mutta jos yritys on riittävän iso en ymmärrä miksi sille tuollaisen toiminnon ulkoistaminen oli edullista tai muutenkaan tarkoituksenmukaista.

Kirjoitin tällaisesta esimerkistä .

Mutta voi ulkoistuksella olla syynä myös varautuminen esimerkiksi kapasiteetin sopeutukseen alaspäin ja miksei myös ylöspäin. Vaikka ulkoistuksissakin pyritään pitkäaikaisiin sopimuksiin voi niistä irti pääseminen alasajotilanteessa olla helpompaa kuin omista investoinneista irtautuminen. Mutta taitaa aika harvassa ulkoistuksessa olla tällaista syytä. Ainakin minä luen jatkuvasti selityksiä miten edullinen ulkoistus on taloudellisesti.

Taloushallintoa vastaava esimerkki voisi olla vaikkapa työterveyshuolto. Oman asiantuntemuksen ja koneiston ylläpito voisi isollekin yritykselle olla mahdotonta.

20.1.2008

Jälkiviisas ex-syyttäjä Ritva Santavuori

Olen seurannut alusta alkaen suurella mielenkiinnolla TV1 perjantaiaamuista ”Jälkiviisaat” keskustelua. Keskustelijat on mielestäni hyvin valittuja ja ovat osoittautuneet pääsääntöisesti sujuvasanaisiksi ja taitaviksi keskustelijoiksi.

Olen v 2006 kirjoittanut täällä blogissa venäläisten ”ryssittelystä” ja sopivaisuudesta. Ritva Santavuorelle olen kerran lähettänyt jopa henkilökohtaisen sähköpostin moitteena Jälkiviisaissa ryssittelystä.

Mutta nyt tuli kyllä järkyttävä pohjanoteeraus Jälkiviisaissa 11.1.2008 , johon viimeisin Suomen Kuvalehtikin kiinnitti huomiota:

”Se vaatetus ja kampaus ja hampaaton ja nenä on just niin kuin näillä gorilloilla”


ja tarkoitti nimittelyllään Yhdysvaltain presidenttiehdokas Barack Obaman kenialaisesta isoäidistä televisiossakin esitettyä kuvaa.

Saahan esteettisistä arvoista olla mitä mieltä tahansa. Jos jotain ihmistä ei pidä kauniina niin olkoon siihen oikeus mutta gorilla vertailu meni kyllä vähän liian pitkälle.

Ja mikäli oikein muistan Ritva Santavuorihan esiintyy vielä jonkin asteisena kristittynä.

Teki mieleni kirjoittaa otsikkoon arvio Santavuoren "puhdasverisestä arjalaisuudesta" - sellaiseltahan tämä alkaa jo kuulostaa. Huhuh.

16.1.2008

Netin sensuuri

Täältä EFFI:n sivuilta kannattaa hakea asiallista tietoa.

Olen muutaman kerran kirjoittanut 1) netin 2) sensuroinnista.

Minusta on hyvin arveluttavaa jos jollekin viranomaiselle annetaan oikeus tai velvollisuus ryhtyä meidän puolestamme sensuroimaan mille nettisivuille pääsemme.

”Kulttuuriministeri” Tanja Saarela/Karpela/Vienosen ansioksi on luettava mielenkiintoinen sensuurikuvio. Sensuuri poikkeaa Kiinan ja Saudi Arabian kaltaisten diktatuurien sensuurista siten, että sen tekevät ”vapaaehtoisesti” nettiyhteyksiä tarjoavat yritykset. Sensuroitavien sivustojen osoitteet kuitenkin toimittaa heille poliisiviranomainen. Kun katselin tällaista netistä löytyvää sensuurilistaa niin ajattelin kauhulla miten joku tuollaista sensuurilistaa ylläpitävä ihminen jaksaa tuollaista päivästä toiseen. Mutta mietin kyllä sitäkin, että mitenkähän pelkkiä valokuvia katsomalla varmistetaan että sieltä sitten sensuroidaan todella PELKKÄÄ lapsipornoa?

Tämä on myyty suurelle yleisölle aluksi ajatuksella, että suojellaan ihmisiä lapsipornolta, koska se perustuu alaikäisten iljettävään ja lailla kiellettyyn hyväksikäyttöön.

Tämän sensuurin moneen arveluttavaan näkökohtaan löytyy tietoa täältä, sen alasivulta ja täältä.

Tänään törmäsinkin jo siihen kauhukuvaan joka minulla oli jo aikaisemmin.

Viranomaisten toimesta tämä sensurointijuttu on jo nyt aivan alkuvaiheissaan todettu niin hyväksi, että sitä jo vakavasti harkitaan laajennettavaksi rahapeliriippuvien suojelemisen varjolla myös rahapelimonopolien suojelemiseksi – jälleen käyttäen hyväksi tätä hyväksi todettua ”vapaaehtoisuutta”.

Huhuh. Isoveli ohjaa ja valvoo meitä jo nyt.

Vai pitäisikö sanoa taas?

Juttuuni tuli muistutus eilen miten

Anonyymi kirjoitti...
Gunnar ja Alva Myrdal - sosiaalidemokratian lempilapset aikoinaan ajoivat 'positiivista' eugeniikkaa eli vajaaälyisten ja mielisairaiden pakkosteriloimista samanlaisella Newspeakilla. Hakusanoilla 'myrdal eugenics' aiheesta löytyy ihan tieteellisiäkin artikkeleita.....Eli ei tämä mitään uutta Skandinaviassa ole. Tästä on vain vaiettu vuosikymmenet.
tiistai, 15 tammikuu, 2008

Se tuli kommenttina kun kannoin huolta ns newspeakistä eli uuskielestä.

Siinähän kaikki kielteisetkin asiat muutetaan verbaaliakrobatialla myönteisen näköiseksi. Johtava poliitikot ovat Suomessa jo tämän pitkään oivaltaneet, Me olemme jo lähellä muinaista Neuvostoliittoa, jossa piti opetella lukemaan uutisiakin rivien välistä jos halusi harrastaa jonkinlaista lähdekritiikkiä. Meillähän tunnutaan viranomaisiin ja painettuun sanaan luotettavan aivan ylen määrin.

Kyllä se sensuuri tällä menolla muutamassa vuodessa laajenee kattamaan ”lapsiporno” nimikkeen lisäksi muutkin normaali-ihmisen iljettäväksi kokemat asiat kuten
- terrorismi
- huumerikokset
- ihmiskauppa (=prostituutio)
- järjestäytynyt rikollisuus
- moottoripyöräjengit
- nuorten pyssy- ja pommileikit
- vakava kouluväkivalta
- keltainen lehdistö
- korkeiden virkamiesten ja poliitikkojen yksityisyyden suoja
- talous- ja verorikokset
- kova väkivalta (ja raja sitten koko ajan alemmaksi)
- rasismi yms

Eli noiden asioiden nimissä meitä tullaan suojelemaan. Ja meille aletaan sitten tuottaa nettiinkin ”sirkushuveja” mahdollistamalla digitv aikakautena kymmenittäin uusia tositv- ja hömppäkanavia. Netissä tietenkin pientä maksua vastaan.

13.1.2008

Venla palkinnoista

Niin sai Romano-TV:ssä (ent Manne-TV:ssä) kunnostautunut Santeri Ahlgren Venla patsaan. Lämpimät onnittelut Santeri Ahlgrenille ja miksei myös muutaman päivän jälkikäteen Remu Aaltosellekin 60 v onnittelut. En ole koskaan ollut mikään Remun musiikin ihailija (olen pääasiassa klassisen musiikin ystävä) mutta Remun julkikuvassa on jotain hellyttävän rohkeaa persoonallisuutta, josta en voi olla pitämättä. Törmäsin Remuun kerran lentokentällä ja mieleeni painui erityisesti pienenä miehenä hänen tavallisuudesta poikkeavan ryhdikäs kävelynsä.

Rakas naiseni sammui!

Kirjoitin aikaisemmin uudesta olohuoneessa asustelevasta naisestani. Naisesta johon rakastuin ensi silmäyksellä. Ikäväkseni naiseni sammui eilen illalla kesken lauantaisen kahdenkeskisen illanvieton. Yksinäisten iltojeni valo sammui. Ei kai vain sammunut pysyvästi?

Mikä tuli?

Niin kysehän on naisfiguuri-jalkalampusta. Lamppu oli jo alkuperäisenä varustettu himmentimellä. Tuli ihan allegoriana mieleen voi voi jospa kaikkia naisia voisi tuollaisella liukusäädinhimmentimellä säätääkin. Olisi se ehkä yksinkertaista mutta olisiko se enää jännää. No joo. Leikki sikseen. Ilmeisesti liukusäädinhimmennin hajosi, n 1/2 v kesti eli hiukan liian vähän aikaa Pitänee viedä Ikeaan vaihtoon. Onneksi Kampradin Ikealla on aika hyvä palvelu palautusten ja takuiden suhteen. En ole montaa kertaa tarvinnut mutta koskaan ei ole niuhotettu kuitista eikä muustakaan kuten monessa muussa liikkeessä.

Tuli vain mieleeni, että voi kuinka kiva olisi jos parisuhteissakin olisi tuollainen takuukorjaus- tai peräti vaihtopalvelu. Mikähän niissä olisi sellainen kohtuullinen takuu- tai vaihtoaika? Olisiko se 1/2 - 2 vuoden "sisäänajovaiheen" jälkeiset pari kolme vuotta vai kuinka? Parisuhteesta kun on kyse niin ehkä se "sisäänajovaihe" olisi jonkinlainen omavastuuaika muutenhan heti sen sisäänajohurmiovaiheen päätyttyä liian monet saattaisivat pelkästä alkukyllästymisestä vaatia takuuvaihtoa.

9.1.2008

Ostin ensimmäisen elektronisen kirjani

Netti on tuonut meille jos jonkinlaisia ostosmahdollisuuksia. Kotitietokoneella voi netin kautta ladata musiikkia ja kirjoja. Musiikkia löytyy nykyään ihan laillisestikin ladattavana.

Olen itsekin lukenut monia kirjoja netin kautta. Tähän mennessä olen tyytynyt ilmaisiin kirjoihin. En kuitenkaan suuremmin pidä kirjan lukemista kuvaruudulla mitenkään miellyttävänä ja ostan mieluummin kätevän pokkarin tms. Kun olen lapsesta pitäen tottunut lukemaan makuuasennossa sohvalla tai sängyllä, kylvyssä tai vessassa yms. Lukija saa vapaasti ajatella että onpa huonoja tapoja mutta tunnustan heikkouteni. Noissa kirja on ihan ylivoimainen johonkin kannettavaan laptoppiin verrattuna.

Varsinainen juju olikin että tämä kirja ei ollut missään perinteisessä muodossa (pdf, html, doc tms) vaan Microsoftin kehittämässä Microsoft Reader formaatissa.

Minun piti ostoni yhteydessä ladata pöytäkoneelleni ilmainen Microsoft Reader. Ohjeet oli vaivattomasti nivottu ostoprosessiin ja koko asennus olisi käytännössä ollut ihan maallikollekin lastenleikkiä. Eli kyllä Microsoft tekee aika helppokäyttöisiä ohjelmia.

Mutta - koko prosessi oletti, että sinulla on käytössä Windows ja Microsoftin Internet Explorer on oletusselaimesi. Minulla oletusselain on pitkään ollut Mozilla Firefox. Jouduin muuttamaan asetuksia osto- ja latausprosessin ajaksi, onneksi asetukset pystyi oston jälkeen muuttamaan ennalleen.

Aikaisemmat nettikirjani ovat toimineen useammalta kotiverkkoni työasemalta käsin. Nyt en pysty tuota kirjaa lukemaan kuin yhdeltä ainoalta työasemalta, jonne Microsoft Reader ja ostettu kirja oli ladattu ja rekisteröity. Kirjaa ei myöskään voi tulostaa paperille. Ja vaikka se on englanninkielinen ei sitä voi myöskään lukea kuuntelemalla text-to-speech järjestelmällä.

Microsoft on rakentanut tuotteensa todella tekijänoikeussuojalähtöisesti. Saankohan kirjaa edes säilymään lukukelpoisena jos koneeni hajoaa ja joudun palaamaan turvakopioon?

En kyllä toista kirjaa tässä formaatissa osta ellei ole ihan pakko. Nytkin oli vain pakko, kun ei muuta formaattia ollut tarjolla. Hyvin laiha lohtu oli, että sain kirjan heti (eikä sitä kotimaasta olisi löytynytkään) ja se maksoi vain 20% painetun kirjan hinnasta.

Ei tällainen voi menestyä jos käytäntö laajenee. Vaikka tekijänoikeuksien haltijoiden edut tulevat näin valvottua niin käyttäjän edut kyllä menevät ”pesuveden” mukana. Tosin en ole vielä tutkinut ovatko ikineuvokkaat nörtit jossain päin maailmaa löytäneet kiertotien. Veikkaisin että ovat.

4.1.2008

Tietokoneavusteinen konekääntäminen

Tästä on varmaan toistakymmentä vuotta kun törmäsin ensimmäistä kertaa koneelliseen suomenkielen kääntämiseen.

Silloinen asiakkaani josta myöhemmin on tullut ystävänikin harrasti sivutoimenaan kielenkääntämistä. Myöhemmin sivutoimi oli jo ehtinyt muuttua päätoimiseksi yrittäjänä toimimiseksi.

Yrittäjähenkisenä hän oli ottanut käyttöönsä kaikki mahdolliset tietokonepohjaiset sanakirjat ja muut lähdeteokset. Tietokonepohjaiset faksit ja sähköpostit olivat arkipäivää kun asiakaskunta oli eri puolilla Suomea ja jopa maailmaa. Muutamassa vuodessa työt tulivat valtaosin sähköpostilla ja samoin lähtivät valmiit työt. Vaikka asiakas olisi ollut toisella puolella maailmaa saattoi hän saada valmiin työn tällä tavoin muutamassa tunnissa.

Tässä vaiheessa astuin minäkin konsulttina kuvaan. Kävimme tutustumassa kotimaisen Kielikone nimisen yrityksen markkinoimaan ainutlaatuiseen käännösrobottiin joka osasi kääntää yllättävän hyvin suomea englanniksi. Tämä ei ollut mikään halpis-tietokonesanakirjojen mukana tuleva sana sanasta kääntäjä vaan todellisten kielitieteilijöiden tekemä huippuohjelma nimeltään TransSmart, joka käänsi siis ainoastaan suomesta englanniksi.

Ystäväni päätti investoida tuohon osaamiseen ja ohjelman. Ohjelman oli harvojen herkkua ja oli noin keskikokoisen auton hintainen. Valmistaja arveli sen kääntyvän myös Linux käyttöjärjestelmälle ja asensinkin ystäväni toimistolle erääseen vanhaan käytöstä jo syrjään jääneeseen korkeintaan muutaman satasen (markka-aikaa!) arvoiseen koneeseen Linuxin ja liitin sen tähän yhden miehen yrityksen sisäverkkoon palvelimeksi. Kyllä meitä itseämmekin hiukan huvitti ohjelma- ja laiteinvestoinnin monen kertaluokan suuruusero.

Robottiohjelman ja ihmisen yhteistyö vaati hioutumista. Ystäväni on nyt saanut tuosta pitkälti yli 10 vuoden kokemuksen ja uskoisin, että sillä kokemuksella on yksi tehokkaimpia konekääntämisen hyödyntäjiä.

Nykyisellään saman konekääntäjän Windows versiota myydään muutamalla sadalla eurolla. Ostin sellaisen työpaikalleni mutta aika tönkköä se raaka-käännös on. Vasta kokeneen ammattilaisen käsissä siitä saa ulos tehoja. Eli kokenut kone/ihminen-yhteistyön kääntäjäammattilainen tietää minkä tyylisiä tekstejä sillä kääntää parhaiten ja missä sen heikkoudet ovat.

Tuli tuo muistelo mieleen kun aloin testailla tunnetun Trados-nimisen käännösmuistiohjelman ilmaista Omega-nimistä kilpailijaa. Ihan omaksi huvikseni.

Mm käännösmuistiohjelmat ovat laajalti käytössä esimerkiksi EU:n pääkallopaikalla Brysselissä. Käännösmuistin perusperiaate on nerokkaan yksinkertainen. Se tallettaa aikaisemmin kääntämiäsi fraaseja ja kun teet uutta käännöstä se yrittää löytää aikaisemmin kääntämistäsi fraaseista ”sopivia”.

Tuollainen käännösmuisti on tavallaan kielistä riippumaton tyhmyri, joka vain katsoo onko fraasi samantyylinen kuin joku vanha fraasi. Jos käännät usein saman tyylisiä töitä se voi olla hyvinkin tehokas.

Nykyään monet Tradosia käyttävät yritykset teettävät käännöksiä Tradosia osaavilla alihankkijoilla. He toimittavat käännöstilauksen mukana oman fraasisanastonsa mutta sitten odottavat saavansa fraasisanastonsa uudella käännöksellä täydennettynä takaisin. Tuo fraasisanastohan tavallaan täydentyy jokaisella käyttökerralla, tulee aina arvokkaammaksi ja laadun parantuessa nopeuttaa joka kerran kääntämistä hiukan. Ainakin teoriassa näin sen pitäisi.

Eli tuollaisella ”lelulla” leikin nyt vapaa-aikanani. Aina tämä juopottelun voittaa ;)

Ajatuksia blogeista

Seuraan säännöllisesti muutamaa kymmentä blogia.

Muutamat blogit syleilevät maailmanlaajuisia juttuja ja niissä on toimivia malleja maailmanparannukseen (ainakin kirjoittajien mielestä ;)

Jotkut blogit taas ovat tiukan henkilökohtaisia.

Ja sitten on tällaisia välivaihtoehtoja, jollaisena pidän omaani. Välillä "grandiooseja" skenaarioita, joilla luulen että koko maailma pelastetaan ja välillä jotain vain pientä ja hyvin henkilökohtaista. Ja sitten jotain siltä väliltä. Eräänlaista sekahedelmäkeittoa. Ja kuten aikaisemmin olen kirjoittanut ainakin minä säilytän vielä asioita yksityisyyden piirissäkin. Niin pitkälle ei "ekshibitionismini" mene.

Voisi olla järkevämpää löytää joku selkeä profiili, mutta mitäpä niistä. Tärkeää on, että tämä on kivaa omasta mielestä. Jos joku muukin saa tästä jotain ajatuksen poikasta niin hyvä, jos ei niin ei vaan lue. Ei tämä väkisin silmille tule.

Tästä, että jotkut asiat tulevat netistä väkisin silmille:

Luin jonkun nettisensuuriin perehtyneen IT ammattilaisen blogista miten hän oli oikein testannut voiko joillekin pedofiili-sivustoille joutua vahingossa. Tanja Vienonen/Karpela/Saarela oli ministerinä ollessaan käyttänyt perusteena nettisensuurille juuri sitä, että kun lapsetkin ihan vahingossa eksyvät tuollaisille "pahoille" sivuille niin heitä viattomia pitää "suojella".

Olen jo vuosia suodattanut ja siivonnut roskapostini niitä sen enempää lukematta tai avaamatta niin en ole joutunut yhdellekään esimerkiksi pornosivulle vahingossa. En kertaakaan. Jos olen jollain pornosivulla käynyt niin ihan olen niille tahallani "joutunut".

Tyhmiä ja tympeitä, naisia esineellistäviä ja alentavia sivustoja, mutta en minä tuon vuoksi ryhtyisi sensoriksi. Löytyy netistä muuten alastomia kalunsa paljastavia miesten kuviakin, olipa joku sivusto omistettu yli 50 v miehille (miehistä miehille sivusto, jonka esitteli minulle eräs naisihminen ;), että esineellistetään ja alennetaan sitä miehiäkin. Sanottakoon näin tasa-arvon nimissä. Kas kun kannatan nykyään miesliikettä. Juu, olen edelleen hetero ettei tämä ollut mitään kaapista ulos tuloa ;) Luurankoni ovat edelleen kaapissa.

Tuon IT ammattilaisen blogikirjoitus oli asiantunteva ja hän perusteli vielä asiallisesti, että ihan järjetöntä koko sensuuri, kun sen pienelläkin ammattitaidolla kykenee kiertämään. Samaa kertovat Saudi-Arabian tai Kiinan nettisensuuriin perehtyneet tuttuni. IT ammattilaiset kiertävät Saudissa ja Kiinassa valtion sensuuria ihan työkseen.

Tällaisia tuli mieleeni kun pyhinä surffailin netissä ja lueskelin mielenkiintoisia kotimaisia ja ulkomaisia blogeja.

1.1.2008

Hyvää uutta vuotta 2008!

Kaikille tutuille ja tuntemattomille oikein hyvää uutta vuotta! Samaa toivon toki itsellenikin. Aika musta oli minulle vuosi 2007 mutta tikulla silmään sitä joka vanhoja muistelee. Ja olisihan tuo vuosi paljon huonompikin voinut olla. Mutta täysillä purjeilla eteenpäin.

Itse paistamastani joulukinkun "jämistä'" tein uudenvuodenvuodenpäivänä hernekeittoa. Tyttärelleni tein vege-vaihtoehdon ja maustin sitä porkkanoilla. Meiramia ei kaapista löytynyt, mutta ei se suuremmin haitannut. Mustapippuria vaan hiukan enemmän. Suolaa tuli ripaus liikaa. Mutta hyviä olivat molemmat vaihtoehdot.

Arjen puurtaminen jatkuu.

Osa-aikaeläkeläisenä havaitsee miten eläkeläisiä eduskunnan siunaamalla mm indeksileikkurilla "petkutettiin". Palkkani nousi lokakuussa 5% mutta eläke nousi 2008 vuoden alussa 2,39% eli puolet vähemmän. Osa-aikaeläkeläisenä havaitsen muitakin idiottimaisuuksia. Osa-aikaeläkejärjestelmää luotaessa ei kukaan ilmeisesti ollut kuvitellut että joku vielä osa-aikaeläkkeellä ollessaan edistyisi uralllaan, ajatus kai oli saada pidettyä lähes työkyvyttömät raakit työelämässä säästämässä eläkevaroja (jää vakuutusyhtiöille enemmän pelirahaa ;). Itse olen osa-aikaeläkkeellä ollessani joutunut jopa kerran kieltäytymään ansaitsemastani bonuksesta ja kerran olen joutunut pyytämään peräti palkan alennuksen, kun verottaja keksi nostaa huomattavsti muutamien luontoisetuuksien verotusarvoja. Palkkaa alentamalla sain ansioni pysymään jonkun laskennallisen yhteensovitusrajan alapuolella. Miten tuo yhteensovitusraja vuosittain muuttuu ja miten se lasketaan on minulle jäänyt kysymysmerkiksi. Onneksi sentään saan vakuutusyhtiöltä tuon luvun pyytäessäni niin tiedän pitää tuloni sallituissa rajoissa. Ymmärrän nuo rajoitukset jotenkin, niillähän pyritään vain estämään järjestelmällä "keplottelu".

Tästä eläkeläisten "petkutuksesta" olen kirjoittanut jo aiemmin ja viitannut Osmo Soininvaaraan tv-haastatteluun. Nyt asiasta kirjoitti Iltalehden kolumnisti Kalle Isokallio.

Olen Kalle Isokallion kolumnien ihailija. Iltalehti on muutenkin onnistunut kolumnisteissaan: Kalle Isokallio, Aarno "loka" Laitinen ja sanoittaja Vexi Salmi. Mattiesko Hytösestä en suuremmin välitä: tekopyhyydestä kirjoittaminen on hyvä, mutta kun se leivotaan henkilökohtaiseksi "vittuiluksi" ylitetään minusta hyvän maun rajat. Mutta jollainhan Hytösenkin on elettävä. Toivoisin että niinkin lahjakas kirjoittaja kuin Hytönen ansaitsisi leipänsä jollain ylevämmällä tavalla.