31.10.2008

Maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuus keskustelu

Näyttää siltä että melkoiseen ampiaispesään on perussuomalaisten vaalivoitto sohaissut.

Olen lueskellut Jussi Halla-ahon Scripta blogia. Kun lukee kirjoituksia huomaa että Halla-aho on väitellyt tohtori ja tiedemies. Argumentaatio on sen verran loogista ja perusteellista.

Kun katselin A-Talk lähetystä 30.10.2008 jäi kyllä mietityttämään minkälainen on keskustelun taso. Ja sääliksi kävi toimittajaa ja haastateltua maahanmuuttoministeri Astrid Thorsia. Astrid Thors puhui pelkästään työperäisestä maahanmuutosta ja unohti kokonaan sanallakaan mainita mitään erilaisista muista maahan tulleista milloin lapsiturvapaikanhakijat, milloin kerjäläiset yms.

Ja kyllä Humanisti-lehden päätoimittajakin vaikutti aika avuttomalta kun piti viitata jopa Halla-ahon ampumaharrastukseen kuin sillä olisi itse asian kanssa jotain tekemistä.

Eikä Suomen Sisu nimistäkin järjestöä edustaneet mitenkään kovin taitavasti kantojaan puolustelleet. Paremmin he kuitenkin esiintyivät kuin lähes aggressiivisesti esiintyneet toimittaja ja Humanisti-lehden päätoimittaja Niemelä.

Maahanmuuttajia ja Keskustapuolueen nuoria edustanut Abdirahim Hussein vaikutti eniten kohtuullisen kiihkottomalta sekä taitavalta keskustelijalta. Hän kyllä edusti kunnialla myös omaa maahanmuuttajataustaryhmäänsä.

Ei ihme että Halla-aho onkin eilen kirjoittanut ohjelmasta sekä blogissaan että lähettänyt anteeksipyyntövaatimuksensa myös Yleisradiolle. Suomi24 keskusteluissa on harvoin mitään älyllisesti kovin vakuuttavaa mutta tässä on yksi asiaan liittyvä hyvä puheenvuoro.

Sinänsä kun katselin Suomen Sisu nimisen järjestön nettisivuja niin joudun kyllä hiukan kavahtamaan esimerkiksi tällaista Googlen hakukoneella löytyvää tekstiä:

Suomen Sisu

Vastustaa kansojen sekoittamista luonnottomalla tavalla keskenään.
www.suomensisu.org/ - 29k - Välimuistissa - Samankaltaisia sivuja


Kyllä minullakin valitettavasti tulee mieleen tuosta sanonnasta Hitlerin Saksan arjalaiset rotuopit. Eiliset Suomen Sisun keskustelijat väittivät tuon tekstin tulleen poistetuksi nettisivuilta mutta kyllä Google tuon vielä tänään antoi hakutuloksissa vaikka sitä ei suoraan nettisivuilta ollutkaan luettavissa ilmeisesti enää.

Luen tri Halla-ahon hyvin argumentoituja kirjoituksia mielenkiinnolla. Hänen minun mielestäni asiallisista kirjoituksista ei tuollaisia rodunjalostus ajatuksia löydy.

Mutta Suomen Sisun mahdollisia rodunjalostusajatuksia vierastan jos nyt tuolla ilmaisulla "kansojen sekoittamisesta" jotain sellaista yritetään ajaa takaa.

Mutta hyvä että asioista aletaan keskustella niiden oikeilla nimityksillä. Kyllä se on perussuomalaisten ison vaalivoiton ansioita. Onneksi Perussuomalaiset puolue ei sittenkään ole ihan sama kuin Suomen Sisu niminen järjestö. Vaikka avoin keskustelu näyttää vastenmieliseltä maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuusmyönteisille vaikuttajatahoille niin hyvä että asioista aletaan keskustella ja ihan niiden oikeilla nimillä. Ja mielellään myös viileän analyyttisesti myös eri mieltä olevia kuunnellen. Näyttää vain erilaiset rasismi- tai ksenofobia-poltinmerkkileimakirveet olevan tunnekuohuissa älyllisintä mihin maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuusmyönteiset tällä hetkellä kykenevät. Ja media tuntuu aika kritiikittömästi myötäilevän.

Vihreiden Osmo Soininvaara heräsi kuitenkin heti vaalien jälkeen ja hänen blogissaan on sentään älyllisiä kirjoituksia maahanmuuttaja- ja monikulttuurisuusasiasta.

A-Talkista jäi aika ikävä maku suuhun kun sitä mediakriittisesti tarkasteli. Toivoisi asiaohjelmilta ja toimittajilta korkeampaa tasoa. Aivan liian selvästi näki heti alussa toimittajan valmiiksi ottaman ennakkoasenteen. Sen sijaan että olisi todella yrittänyt analyyttisesti käsitellä aihepiiriä tuli enemmän mieleen että tässä oli kyse julkisesta mestauksesta eikä mistään asiaohjelmasta.

29.10.2008

Perussuomalaiset kuppasivat ääniä?

Tuossa kuulin juuri sivukorvalla uusintana (eilistä?) Ajankohtaista kakkosta (keskiviikkona 29.10.2008 klo 14:25 alkaen).

Korviini jäi soimaan toimittajan sanomana miten perussuomalaiset kuppasivat ääniä joltakin toiselta puolueelta. Olen minä aina ymmärtänyt että huonot toimittajat helposti paljastavat omat anti- ja sympatiansa mutta yleensä olen tottunut luottamaan Ajankohtaisen kakkosen toimittajien ammattitaitoon.

Mutta kyllä tuollainen nimitys on loukkaava riman alitus. Mitähän olisi tapahtunut jos olisivat sanoneet Kataisen kupanneen ääniä Urpilaiselta?

27.10.2008

Kunnallisvaalit meni

Kunnallisvaalit meni. Ei tuossa mitään kovin hätkähdyttävää ollut. Tulokset olivat kai aika ennakko-odotusten näköiset. En ihmettele ollenkaan kokoomuksen voittoa. Valtionvarainministeri Katainen on ollut kaikissa vaaliväittelyissä sympaattisen oloinen ja vaikuttanut kaikin puolin luontevalta. Demarien puheenjohtaja Urpilainen on ainakin minun mielestä vaikuttanut toki kovin yritteliäältä mutta ei oikein vakuuttavalta. Urpilaisen nostattamat puheenvuorot joilla on yrittänyt profiloitua vaikuttavat kielteisiltä ja kovin keinotekoisilta.

Median suhtautuminen perussuomalaisiin on hiukan huvittanut. On puhuttu kuin kyse olisi pelkästään Soinin puolueesta ja kaikki valituiksi tulleet olisivat pärjänneet ainoastaan Soinin peesissä. Ihan yhtä idioottimaista kuin jos kokoomuksen menestys olisi pelkästään kirjattu Kataisen ansioksi. Molemmat herrat ovat taitavia esiintymään ja jämäköitä puolueensa puheenjohtajia eli ei heidän merkitystään tietenkään pidä vähätelläkään.

Kun olen minäkin kirjoittanut 'Kirkkovene valtuustoon' projektista niin hiukan ihmetyttää ettei missään tilastoissa ainakaan vielä ole näkynyt tyhjiä ääniä.

No, saapas nähdä muuttuuko mikään.

25.10.2008

Vanhusten hoito psyykelääkkeillä

Jos Suomessa jotain laatulehtiä on niin kyllä siihen joukkoon kuuluu Suomen Kuvalehti. Sen todellisuus on ehkä hiukan erilainen kuin jonkun Hymy-lehden tms. Voisi jopa kuvata ehkä snobistisen elitistiseksikin. Kyllä Suomen Kuvalehdellä on jonkinlainen poliittisen korrektiuden seulakin. Voi olla (tai itse asiassa tiedän!) ettei siellä julkaista omien lukijoiden maailmankuvaa liikaa romahduttavia juttuja. Ne on siis parasta lukea edelleen vaikkapa Hymy tai Alibi lehdistä.

Tuoreessa Suomen Kuvalehdessä nro 43 24.10.2008 oli kirjoitus otsikolla 'Suomi on psykoosilääkkeiden kärkimaa'. Artikkelissa sivuttiin hiukan vanhusten hoitoakin hoitolaitoksissa vaikka asiasta kuultu asiantuntija psykiatrian professori Raimo K. R. Salokangas kiistikin asian. Muistelen vain että eräs toinen professori, naispuolinen jonka nimeä en muista, mutta oli kuitenkin yliopistotasoinen vanhustenhoidon asiantuntija julkisuudessa kertoi, että hänestä on häpeällistä miten paljon vanhuksia henkilöstön säästöistä johtuvan vähyyden vuoksi nukutetaan kemiallisesti jo heti alkuillasta jotta helpotetaan ilta- ja yövuorojen toimintaa.

Olen itsekin seurannut muutaman vanhuksen kohdalla tuollaista ja kyllä se vaikuttaa aika yleiseltä hoitokäytännöltä.

Olisi mielenkiintoista jos tuollaiset vertailututkimukset myös taustoittaisivat tietoja missä lääkkeitä käytetään ja missä erot eri pohjoismaiden välillä ovat.

Ero esimerkiksi nimikkeen 'keskushermostoon vaikuttavat rauhoittavat lääkkeet' alla oli huomattava Tanskan ja Suomen välillä. Suomessa noita lääkkeitä käytettiin jopa kaksinkertainen määrä Tanskaan verrattuna. Tähän rinnalle pitäisi laittaa ihmeteltäväksi vertailutiedoksi myös radikaali ero Suomen ja Tanskan vanhustenhoidossa. Suomessa vanhusten laitoshoito on laajaa kun sen sijaan Tanskassa pyritään niin pitkälle kuin mahdollista turvaaman vanhusten kotona asuminen.

Vaikka asia on mielestäni erittäin vakava voi silti hiukan huumorin pilke silmäkulmassa muistaa eräs anekdootti tilastoista, kausaalisuhteesta ja korrelaatiosta ja joka sekin liittyy Tanskanmaahan. Sattui joskus takavuosina tilastoista ilmenevän että haikaroita oli Tanskassa eräänä vuonna ollut tavallista enemmän ja myös lasten syntyvyys oli sinä vuonna hyvin korkea. Minkä johtopäätöksen sinä vedät tuosta yhteydestä?

Vanhin tyttäreni kertoi eräässä yhteydessä kun keskustelimme eutanasiasta havaintonaan, että eutanasia on huomattavasti enemmän protestanttisten maiden agendalla kuin katolisten. Vaikka Tanska ei olekaan katolinen maa niin kyllä minustakin tuntuu että katolisissa maissa on edelleen elämän kunnioitus, vanhuus, perheen ja suvun merkitys suurempi kuin meillä jossa kaikki on ulkoistettu hyvinvointivaltion hoidettaviksi jättiläismäisissä laitoksissa. Järkyttävä esimerkki on Tampereen Koukkuniemen vanhainkoti, jossa on melkein 1000 paikkaa, joista vaähän yli 100 sairaalapaikkaa. Ja jossa muutama vuosi sitten hoitajien vähyyden vuoksi jouduttiin määräämään Tampereen kaupunki palkkaamaan lisää henkilökuntaa. Tuon kokoinen laitos on jo ihan järkyttävä vastakohta kotihoidolle. Kai tuollaiseen kokoon on hurahduttu jonkun suuruuden ekonomia-mantran lumouksissa. Olisi muuten mielenkiintoista saada tuollaisen "vanhustenhoitosiilon" vertailukelpoiset tilastot käytetyistä psyykelääkkeistä. Lisäsin tuon sanan 'vertailukelpoiset' koska voi toki olla että laitoksissa on huonompikuntoista väkeä kuin kotihoidossa. Eli tutkimuksen pitäisi ottaa huomioon tuollaisetkin mahdolliset taustamuuttujat.

Minun käsitykseni on MUTU:a mutta en ole yksi käsityksieni kanssa.

Järkyttävä dokumentti

Tulipa lauantaina katsottua televisiosta ykköskanavalta dokumentti 'Elämää Manhattanin alla'. Siinä kerrottiin New Yorkin maanalaisissa tunneleissa ja hylätyillä metroasemilla elävistä ihmisistä. Olosuhteet olivat järkyttävät. Aina moni noista ihmisistä kuitenkin paljasti että heidän ehkä ainoa ja suurin toiveensa oli että olisi oma koti - vaikkapa vain yksi huone. Eli kyllä heillä oli haaveita.

Selvästi ohjelmassa ei käsitelty kuinka monella oli huumeongelmia mutta ilmeisesti aika monella. Joidenkin kohdalla heroiinin käyttö todettiin. Asian selvempi käsittely samassa yhteydessä olisi ollut valaisevaa. Ohjelmassa kerrottiin että New Yorkin nollatoleranssi-pormestari Giuliani siivosi näitä maanalaisia asuinpaikkoja samalla innokkuudella kuin tavallista rikollisuutta. Mutta ohjelmassa ei kuitenknaa kerrottu oliko Giulianilla jotain positiivisia toimia näiden ihmisten paremmille asuinoloille.

En ryhdy teologisiin keskusteluihin asiasta mutta tällaiset asiat pitävät minut edelleen pois minkään uskonnon piiristä. Jos tuollainen on mahdollista tai sallittua niin ainakaan minun uskokäsitykseeni se ei mahtuisi. Tuli vain taas mieleeni tästä kun oman kodin lämmössä ja rauhassa vietin kiitollisena lauantai-iltapäivää.

19.10.2008

Sunnuntai-iltapäivän opetuselokuva

Tulipa sunnuntaina iltapäivällä mielenkiintoinen elokuva. Nimitän tässä sitä opetuselokuvaksi vaikka se ihan fiktiota onkin. Eli Oliver Stonen ohjaama Wall Street - rahan ja vallan katu. Mutta hyvin oli opettavainen.

Nyt kun koko länsimaailman pankkijärjestelmä on koukannut syvältä oli tuossa elokuvassa nähtävissä miten rahalla ja ahneudella tehdään rahaa. Olen viimeisen kuukauden aikana kuullut useamman kerrankin siteerattavan elokuvan toista päähahmoa Gordon Gekkoa, jota taitavasti näytteli Michael Douglas. Miten ahneus on terveen kapitalismin tärkeä rakennusaine ja kulmakivi. Jalostetaan yrityksiä kaikenlaisella keplottelulla. Usein näillä teoilla ei todella ole mitään tekemistä niiden yritysten ydinbisneksen kanssa. Vaan niiden arvoa ryhdytään nostamaan erilaisilla tempuilla ja sitten pilkotaan palasiksi ja myydään osina niin saadaan parempi ja nopeampi tuotto sijoituksille kuin jos odotettaisiin yrityksen tekevän sitä voittoa omalla ydinbisneksellään.

Islantilaiset keinottelija-sijoittajathan ilmeisesti yrittivät sitä meillä sekä Elisan että Finnairin kanssa mutta kumpikaan ei tainnut onnistua valtauspyrkimyksissään. Ja nythän se islantilaisten kupla puhkesikin.

Kirjoitan käyttäen ilmaisuja keplottelu ja keinottelu. Ihan laillista puuhaahan se on ja tarjolla on isoja voittoja ellei sitten isoja häviöitäkin.

Raimo Ilaskivi varoitti joskus aikoinaan menosta jossa pyöritellään vain erilaista keinottelukuplaa ja varsinainen lisäarvoa tuottava tuotanto onkin enää ihan sivuasia.

Ai niin. Aika hassua miten tuo käsite ja sana lisäarvo on tullut yritysmaailmaan vaikka se lienee alun perin Karl Marxilta ;)

16.10.2008

Turvapaikanhakijalapset

Kuuntelin aika järkyttyneenä uutisia miten Afganistanista, Iranista ja Somaliasta tulee ennätysmäinen määrä lapsia Suomeen turvapaikanhakijoina. Miten se on ylipäänsä mahdollista? Ja mitä tässä tarkoitetaan käsitteellä lapsi? Jotenkin ymmärsin että voittopuolisesti oli kyse pojista (vai peräti miehen näköisistä nuorista miehistä!) tyttöjen sijasta. Ja jo uutisissa ihan avoimesti todettiin että kyse on vain jonkinlaisesta keihäänkärjestä ja kohta mukana tulee perheenyhdistämissäännösten perusteella sitten loppukin perhe.

Pitäisikö meidän ihan "aikuisten oikeasti" katsoa peiliin miksi meille ryntää romanialaisia kerjäläisiä ja turvapaikanhakijoina lapsia? Miksi ja miten näistä kaukaisista ja lämpimistä maista lähetetään lapsia tänne kylmään äärimmäiseen pohjoiseen kolkkaan? Lentoliput Suomeen ovat kalliit joten ihan köyhiä eivät tätä voi tehdä ja jos lapsista on kyse vaativat lentoyhtiöt tarkat matkustusasiakirjat jossa on tiedot lähettävistä aikuisista ja vastaanottavista aikuisista täällä Suomessa jotta ylipäänsä ottavat lapsia kuljettaakseen.

Miksi näitä lapsia ei lähetetä kodeistaan keski- tai etelä-Eurooppaan? Ei tämä maa voi olla niin houkutteleva. Enkä usko että tuolla jossain kaukana koko Suomea edes tunnetaan näiden tänne tulevien ihmisten toimesta. Tämä on häikäilemätöntä ihmiskauppaa jossa rahastetaan köyhiä ja tietämättömiä. Rahastajat kyllä tietävät miten tämä koko homma hoidetaan.

Kyllä me saadaan tänne ihan oikeitakin pakolaisia maailman eri pakolaisleireiltä. Tämän humanitaarisen maahanmuuton monikulttuurisuus ja rikastuttava vaikutus on ihan hölynpölyä. On ihan erilaista jos saisimmekin todella kipeästi kaipaamamme ammattitaitoista henkilöstöä. Enkä tässä tarkoita tässä filippiiniläisiä sairaanhoitajia. Kun tietää että he lähtevät jättäen pariksi vuodeksi taakseen lapsensa ja muun perheensä pidän asiaa itse asiassa aika häikäilemättömänä kehitysmaan väestön riistona. Nykyajan orjakauppana.

Minusta suomalaisten viranomaisten tehtävä olisi kansainvälisellä yhteistyöllä saada tällainen ihmiskauppa loppumaan niin pian kuin mahdollista eikä sinisilmäisesti hyssyttää tyyliin suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus on kaunista ja rikkaus meille.

Minusta tämä tuntuu ihan järkyttävältä miten tässä käytetään hyväksi mm lähettäjämaista lapsia ja sitten meidän suomalaisia hyväntahtoisia hölmöjä.

Abortti

Olen taas lukenut erilaisia mietelmiä elämän ja kuoleman kysymyksistä ja sen suhteesta meidän terveydenhoitojärjestelmään.

Tänään hätkähdytti erään 38 vuotiaan odottavan äidin mietteet kun oli käynyt 13. raskausviikolla ultraäänikuvassa.

Tämä lause hätkähdytti (lihavoinnit minun): "Koska Peppi on vanha synnyttäjä yhteiskunta pitää huolta siitä, että Peppi saa parhaan mahdollisen tiedon vauvan tilasta ja mahdollisesta vammaisuudesta. Yhteiskunnalle on tärkeää, että kalliita tuottamattomia vammaisvauvoja syntyy mahdollisimman vähän."

Lukekaa itse äidin mietteet.

En ole abortin kannattaja. Mutta en myöskään ihan totaalivastustaja. Viiden terveenä syntyneen lapsen isänä olisi helppo hurskastella aborttia vastaan. Mutta jouduin miettimään mitenkähän sitä itse olisin suhtautunut jos olisi ollut etukäteen ennakoitavissa mahdollisesti vammautunut vauva. Ihan kai 100% tarkkoja nuo seulonnat eivät ole mutta kuka vanhempi haluaa ottaa mitään riskiä jos tiede tarjoaa nykyään tuollaiset seulontamahdollisuudet. Ja terveydenhoitojärjestelmä ratkaisuksi abortin.

Niin se eugeniikka on meillekin ujuttautunut. Ihan sivistyneen hyväksyttävällä tavalla.

Mutta miten pitkä askel tästä on Ruotsin nyt jo tuomittuihin tapauksiin. Professori Jukka Kemppinen on blogissaan kertonut niistä otsikolla "Ruotsalainen rotu". Sivutaan siinä Suomeakin ja tässä vähän lisää.

Mutta kyllä minä yksittäistä äitiä ymmärrän joka pienellä ympäristön painostuksella tekee odotetun aborttiratkaisun. En tuomitse. Jos olisin nainen ja samanlaisessa tilanteessa niin saattaisin tehdä sellaisen päätöksen.

On tämä tavallaan aika kauheaa mitä mahdollisuuksia tiede tarjoaa jo nyt. Ja montako askelta tästä olisi natsi-Saksan tapahtumiin? Pahoin pelkään että vähemmän kuin uskommekaan.

15.10.2008

Kävin äänestämässä tietokoneella

Päätin tänään käydä ennakkoäänestämässä. Kaunaisissa oli postitoimistossa peräti kaksi kaistaa. Perinteinen äänestys ja koneellinen äänestys. No tottahan toki minun piti koneellista äänestystä testata.

Annoin henkilöllisyystodistukseni, virkailija näpytteli jotain koneelleen ja antoi minulle pankkikortin näköisen sirulla varustetun äänestyslätkän. Ja sitten särmin taakse äänestystietokoneelle. Lätkä sisään äänestyskoneen luukusta ja sitten painelit valitsemasi ehdokkaan numerot kosketusnäytöltä. Ja sitten hyväksy. Oli siinä vaihtoehtona tyhjäkin. Mutta mitään Aku Ankkaa ei voinut syöttää eikä piirtää "kirkkovenettä". Hyväksyttyäsi valintasi kone kuittasi sinun äänestäneen.

Sirukortti palautettiin äänestyskopin ulkopuolella olevaan pahvilaatikkoon uusiokäyttöä varten.

Hiukan liian helppoa. Muutama sekunti ja ohi. Ja voit vain luottaa.

Aikaisemmassa käsiäänestyksessä joka on toki valittavissa ainakin nyt vielä on jotenkin äänestys näkyvämpää. Kirjoitat numeron äänestyslippuun. Viet sen virkailijalle joka sen leimaa. Ja pudotat sen sinetöityyn uurnaan. Sinä näet itse mitä siinä tapahtuu ja kaikki prosessin vaiheet ovat sillä tavoin läpinäkyviä että jokainen voi omalta osaltaan valvoa että kaikki menee kuten pitää. Eikä mikään asia ole pelkän luottamuksen vallassa vaan aina on useita ihmisiä turvaamassa prosessin lainmukaisuuden.

Mietin sitäkin, että eihän nuo vaalivirkailijat voi itsekään havaita yhtään mitään. Hekin joutuvat vain luottamaan heidän eteensä työnnettyihin laitteisiin ja niiden sisälle leivottuihin ohjelmiin.

TV-uutisten mukaan Kauniaisissa olikin jo aamulla toinen koneista ollut toimimaton kun sen kello oli väärässä ajassa. Mutta oli se nopeasti saatu kuntoon.

Tarkistin vielä että saisiko muiden kuntien äänestäjät osallistua tähän ennakko-koneäänestykseen. Ei saanut. Ajattelin että olisi saaneet muutkin kokeilla. Vain niiden kolmen koekunnan (Karkkila, Kauniainen ja Vihti) äänestäjät saavat käyttää noita tietokoneäänestyslaitteita. Vieraspaikkakuntalaiset ennakkoäänestäjät olisivat saaneet äänestää vain manuaalisella rinnakkaislinjalla.

Ei oikein koneäänestäminen vakuuttanut minua. Etenkin kun en vieläkään ymmärrä mikä on se hyöty mitä me tästä äänestyksen koneellistamisesta saamme? Suuri se ei ainakaan ole. Suurimman hyödyn taitaa korjata potista ohjelmistot ja laitteet toimittava yritys.

11.10.2008

Syrjinnästä

Uudessa Suomen Kuvalehdessä nro 41 10.10.2008 oli Susanna Heikkisen kolumni otsikolla Oikeutta asenteille.

Oli piristävää lukea kolumni jossa oli päätoimittaja Johanna Korhosen työsopimuksen purkamisesta jopa ehkä poliittisesti hiukan epäkorrekti mielipide. Siinä nimittäin Susannan Heikkinen puolusti työnantajan oikeutta kysellä erilaisia asioita ja valita asenteisiinsa sopiva työntekijä. Ja myös päinvastoin. Eli työntekijäkin voi haastattelun perusteella tehdä omat johtopäätöksensä työnantajasta. Ei työntekijänkään ole pakko tunkea itseään yritykseen jos esimerkiksi työpaikkahaastattelussa esitetään sopimattomia kysymyksiä.

Päätoimittaja Johanna Korhosella ei ollut Alma Median ja Lapin Kansan kanssa normaalia työsopimusta vaan erityinen johtajasopimus, jossa työsopimuksen lopettaminen on tehty tavanomaista työsopimusta helpommaksi mutta sitten vastapainona on vastaavasti muhkeammat irtisanomiskorvaukset. Ne kuuluisat kultaiset kädenpuristukset.

Syrjintähän on kielletty monesta syystä. Tässä aika kattavat tiedot.

Mielenkiintoinen oli kohta "Syrjintänä ei pidetä sellaista erilaista kohtelua, jonka perusteena on työtehtävien laatuun ja niiden suorittamiseen liittyvä todellinen ja ratkaiseva vaatimus.
(esim. työntekijältä voidaan edellyttää tiettyä uskonnollista vakaumusta niissä tapauksissa, joissa työntekijä on työssään tekemisissä vaaditun vakaumuksen kanssa tai edustaa uskonnollista vakaumusta ulospäin).
"

Lestadiolaisalueella Lapin Kansalla ja sen kirjapainolla on varmaan sadoittain ellei tuhansittain merkityksellisikin lestadiolaisia asiakkaina. Lestadiolaisille lesbous on heidän uskontonsa vastainen kauhistus. Nykyinen päätoimittaja meni vain tällaisen faktan lipsauttamaan julkisuuteen niin siitähän sitä vettä tuli myllyyn vielä lisää.

Eli laeissa kielletään käyttämästä uskontoa tai seksuaalista suuntautumista syrjintäperusteena. Mutta silti esimerkiksi kokoomukselainen lehti saa edellyttää työntekijöiltään kokoomukselaista maailmankatosmusta tai uskonnollinen lehti uskonnollista maailmankatsomusta. Ja vaikka mediassa miten on hehkutettu ettei tuollaisia kysymyksiä saa työnhakijalle esittää työpaikkahaastattelussa niin miten ne sitten selvitettäisiin. Eri asia on tietenkin puolison poliittiinen toiminta, se on sitten eri asia.

Itse olen kerran joutunut eräälle nuorehkolle naispuoliselle työnhakijalle esittämään kysymyksen mahdollisesta raskaudesta ja/tai lapsentekoaikeista. Pyysin etukäteen anteeksi sopimatonta kysymystäni ja perustelin syyn sille. Kerrottakoon se tässä. Olin eräiden sattumuksien vuoksi joutunut melkein toista vuotta hoitamaan työpaikallani kahta eri tehtävää kun erään irtisanotun erikoistaitoja omaavan henkilön tilalle ei ollut saatavissa välittömästi korvaavaa työntekijää. Eli perustelu sopimattomalle kysymykselleni oli että ainakin seuraavan vuoden haluaisin ottaa hiukan rauhallisemman työrupeaman ja keskittyä omaan päätyöhöni enkä tehdä yli-inhimillisen pitkiä työpäiviä 6-7 päivänä viikossa. Lisäsin vielä kysymykseeni, että en minä tietenkään pois potkisi jos tälle naishenkilölle sattuisi ns vahinko. Eli kerroin tässä työnhakutilanteessa ihan inhimillisesti mikä oli syynä kysymykseeni ja miksi tuollaista "syrjintää" olin ajatellut. Kaikki ymmärsivät kysymykseni, sen syyt ja vastasivat siihen asiallisesti. Inhimillisesti traagisin vastaus oli erään toteamus, että hän on ilmeisesti hedelmätön.

Ja ikärasismi sitten. Moni yli 40 v ja useimmat yli 50 v ovat siihen törmänneet. Yli vuosi sitten kirjoitin miten EU harjoittaa aivan julkisesti ikärasismia ja se on olevinaan täysin laitonta.

Ihmettelen hiukan että Suomen Kuvalehti on julkaissut oman toimittajansa näinkin "polittisesti epäkorrektin" kolumnin. Jos kyseessä ei ole pelkkä lipsahdus onnittelen lehden päätoimittajaa.

Mutta huonosti Alma Median toimitusjohtaja homman hoiti ainakin minun mielestä. Olisi odottanut taitavampaa toimintaa ja tiedottamista olihan kuitenkin toinen osapuoli viestinnän huippuammattilainen. En olisi pitänyt ollenkaan mahdottomana että olisivat kokeilleet. Eihän sitä tiedä minkälaisen menestyksen huipputaitava päätoimittaja olisi tiiminsä kanssa saanut aikaan. Ja ties vaikka lestadiolaisasenteetkin olisivat alkaneet pehmetä hyvästä esimerkistä ettei Lapin Kansasta mitään Sodoman ja Gomorran äänenkannattajaa tullutkaan. Mutta jälkiviisaus on tietenkin sitä parasta viisautta.

Jotta kukaan lukija ei erehtyisi spekuloimaan mahdollisista kielteisistä asenteistani seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan totean, että tuttava- ja ystäväpiiriini on vuosikymmenien ajan kuulunut karsimatta heterojen lisäksi iso joukko homomiehiä ja jonkin verran lesbonaisiakin.

8.10.2008

Pankkikriisi ja pankkien valvonta

Luin aika mielenkiintoisen kirjoituksen. Oikeustieteen tohtori, MBA Kari Uoti kirjoitti pankkien viranomaisvalvonnasta. Ja mies on varmasti asiantuntija.

Mielenkiintoinen oli Kari Uotin lause;
"Edellisen tuhon pääarkkitehti pääjohtaja Liikanen on ollut aika hiljaa."

Olen minäkin Liikaseen törmännyt silloin kun verohallinnon tietokonejärjestelmät totaalisesti sotkeutuivat, verotus oli sekaisin ja myöhästyi. Erkki Liikanen oli silloin valtiovarainministeri. Minä kirjoitin Liikaselle näistä sotkuista ennen kuin niistä oli mitään edes lehdistössä. Vastauksen tai kiitoskirjeen sijasta sain palkkioksi vain paluupostissa muutaman kymmenen tuhannen (markan) ennakkoveron lisäverolipun. Siinä oli koko sotkun "korjaus".

Tosin se sama summa sitten taas unohtui lopullisessa verotuksessa kokonaan verottaa kun tietokonejärjestelmät olivat edelleen ihan sotkussa. Eli ei siellä mitään ollut korjattu. Eli sikäläinen asuinkuntani kärsi pelkästään yhdestä ihmisestä jo muutaman kymmenen tuhannen markan tappiot kun kaikki kunnallisverot olivat jääneet kokonaan pois.

Samasta puolueesta tullut seuraaja valtiovarainministerinä Matti Louekoski kertoi sitten joskus julkisuudessa tuosta sotkun paljastumisen ajankohdasta ja se oli vuosi sen jälkeen kun minä olin jo Liikaselle asiasta ilmoittanut. Eli se sotku saatiin siten näyttämään paljon viattomammilta kuin mitä se oli ollut.

Heti lopullisen verotuksen valmistuttua ilmoitin kuntien mahdollisista mittavista tappioista Kuntaliitolle. Lähetin todisteetkin Kuntaliitolle kun ministerit kilvan vakuuttelivat julkisuudessa etteivät kunnat joutuneet verohallinnon tietojärjestelmävirheistä taloudellisesti kärsimään. Pyysin tosin että Kunnallisliitto käyttäisi todisteita vain äärimmäisessä hädässä koska se olisi tarkoittanut minulle useiden kymmenien tuhansien lisäveroja.

Mutta lukekaa itse tuo Kari Uotin kirjoitus.

6.10.2008

Saako lapsia painostaa harrastamaan?

Olen joutunut miettimään tätä aikoinaan omien lasteni kanssa. Ja pidin siinä mittapuuna myös omaa lapsuutta ja nuoruuttani.

Kyllä lapsia joutuu joskus patistamaan. Muta missä kulkee raja se onkin ongelmallisempaa.

Saatat joutua itse miettimään vakavasti heijastatko lasten harrastuksissa jotain omia täyttymättömiä odotuksiasi. Ja koet itsesi pettyneeksi jos lapsi ei innostu sinun pitämästäsi harrastuksesta. Ja sitten vielä taipuuko lapsi sinun painostuksesi alla vain miellyttääkseen sinua vanhempana.

Olen itse joutunut muutaman kerran miettimään tuollaisia asioita. Eräs kerta on jäänyt mieleeni kun annoin periksi. Pieni erittäin musikaalinen tyttäreni kävi viulunsoiton alkeistunneilla kansalaisopistossa. Taideaineitahan pääsivät ihan lapsetkin opiskelemaan kansalaisopistossa. Ja jopa pieni 1/4 viulukin oli opiston puolesta. Opettaja oli ulkomaalaista syntyperää ja puhui murtaen suomea. Aikuisen näkökulmasta ihan ymmärrettävää suomea ja jos ei jotain ymmärtänyt saattoi aikuinen hyvin kysyä vaikka 'anteeksi en ymmärtänyt'. Mutta pienelle lapselle tuollainenkin kielimuuri tuntui kovin pelottavalta. Tytär sanoi itku kurkussa ettei hän enää halua mennä viulutunneille kun ei hän ymmärrä mitä se opettajasetä puhuu.

En muista enää miten kovan perheriidan me kävimme vaimon kanssa lasten kasvatuksesta mutta sen muistan että riita siitä tuli kuitenkin. Olisin ollut valmis käymään opettajan kanssa keskustelemassa mutta vaimo oli sitä mieltä ettei lasta saa pakottaa jos ei halua. Itse asiassa minäkin olen ihan samaa mieltä. Mitä me aikuiset olemme pakottamaan omia lapsiamme. Tiesin kyllä vanhemmista lapsista ja omista lapsuuden kokemuksista että lapsilla joskus tuli sellaisia pieniä takapakkikausia. Ja niistä saattoi päästä yli kun vanhemmat hiukan harjoittivat painostusta. Tässä tapauksessa en arvioinut asiaa oikein ja annoin perhesovun nimissä periksi.

Tämä lapsi on jo pitkään ollut aikuinen. Kun kerran asiasta tuli keskustelua hän kertoi nyt joskus aikuisena kuitenkin harmitelleensa ettei häntä pienellä painostuksella pantu jatkamaan hyvää soittoharrastusta. Musikaalinen hän on edelleen mutta omakohtainen soittotaito jäi oppimatta. Kyllä minua harmitti mutta kuten kaikki muukin asia menneisyydessä niin ei niitä voi jälkikäteen enää muuttaa. Soittoharrastusasiassa minulla oli lapsuudesta omakohtaista kokemusta. Kun murrosiässä kuvioihin tuli vastakkainen sukupuoli niin vauhti oli niin kovaa ettei siinä enää soittoharrastuksiin ehtinyt. Tosin en tiedä olisiko siinä vaiheessa enää vanhempien patistuskaan auttanut.

Tosin ei mikään estä omaksi ilokseen opettelemasta soittotaitoa vaikka aikuisena. Lapsena vain olisi kaikki ollut omalla tavallaan niin paljon helpompaa.

Aikuisille neuvoksi: miettikää tarkkaan tuollaisessa katkotilanteessa mikä mahtaisi olla lapsen oma etu pidemmällä tähtäimellä? Joskus voi joutua vanhempana tekemään päätöksiä jotka eivät lapsesta ehkä vaikuta sillä hetkellä mukavilta mutta ehkä he sitten joskus aikuisina ymmärtävät päätöksen taustat.

Laihdutuskuurilla

Lopetettuani yli 7 v sitten tupakoinnin lihoin melkoisen nopeasti parikymmentä kiloa. Tavoite oli tärkeä eli piti lopettaa tupakointi. Eräälle lääkärille valitinkin, että onko tässä mitään järkeä että vaihtaa toisen epäterveen elämäntavan vain toiseen epäterveelliseen eli ylipainoon. Sain lievää lohdutusta lääkäriltä että ylipaino on kuitenkin pienempi paha.

Tupakoimattomuus on pitänyt. Ja niin on läskitkin ;)

Olen lueskellut kaikenlaisia diettikirjoja ja tutkinut ruokaympyröitä. Jossain vaiheessa kävin Painonvartijoissakin.

Joku kirjoittikin Painonvartijoista että sehän on elintarviketeollisuuden omistama ja sen intressit voivat siten olla ihan muualla. Niin harva ehkä tietää mutta 1978 Weight Watchers International myytiin H.J. Heinz yhtiölle. Siis tälle mm ketsuppia valmistavalle yhtiölle. Ja nyt kun Yhdysvalloissa on tulossa presidentin vaalit niin pitää muistaa että presidenttiehdokas McCainin vaimo kuuluu kyseisen firman omistajasukuun ja taitaa olla suurin omistaja edelleen.

Pitkällisten tutkiskelujen jälkeen olen kovin pettynyt. Meille annetaan ravitsemuksesta jos jonkinlaista tietoa ja paljon siitä on ilmiselvästi vanhentunutta.

Kuten eräs tuttu paljon maailmalla matkustellut hoikka naisihminen sanoikin, miten hän oli ihmetellyt Amerikassa erään tuttavaperheen ruoka- ja jääkaappeja. Kaikkialla oli vähärasvaista diettiruokaa ja koko perhe on todella lihavia.

Ruotsalainen ravintotutkija Torvald Åberg varoittaakin aspartaamilla maustetuista kevytjuomista. Ne saattavat aiheuttaa juuri vastakkaisen reaktion. Keho luulee saaneensa hiilihydraattienergiaa. Kun petos paljastuu alkaakin tehdä mieli jotain makeaa kuten esimerkiksi suklaata. Muutenkin aspartaami vaikuttaa aikamoiselta myrkyltä kun siitä lukee ja sitä näyttää nykyään olevan melkein kaikissa kevyttuotteissa. Sääli koska se on ainoa "laihdutus"-makeutusaine jonka makuaistini on hyväksynyt. Onneksi olen vähentänyt kahvin juomisen ihan minimiin.

Vähähiilihydraattiset ruokavaliot tuntuvat järkeenkäyviltä. Michel Montignacin kirjassa on selostettu selvästi villakoiran ydin ja myös selkeät syyt miksi miksi liikalihavuus ja aikuisiän diabetes ovat uusia räjähdysmäisesti leviäviä kansansairauksia kaikissa länsimaissa. Tässä myös yksi hyvä kirjoitus koskien laihdutusdebattia.

Ja arvostan suuresti ortopedi Antti Heikkilää hänen paljon vastustusta saaneesta mm ravitsemukseen liittyvästä valistustyöstään. Tässä Wikipedian juttu niin pääsee vähän kritiikkiäkin mukaan jos joku haluaa sitäkin puolta lukea.

No ei tässä liikoja pidä rehvastella. Katsotaan nyt miten tämä menee. Erilaiset maustetut 0% rasvaa jogurtit olen korvannut perisuomalaisella viilillä. Leivän syöntiä olen vähentänyt vaikka olenkin jo vuosia syönyt pääasiassa ruisleipää. Paitsi että nämä erilaiset herkulliset leipomoissa leivotut ruispalathan ovat tosiasiassa puoliksi vehnäleipää ja siksi olenkin siirtynyt 100% täysjyväruisleipään. Ei ole ehkä ihan yhtä suussa sulavaa mutta ei sen tarvitsekaan. Tuleehan syötyä vähemmän. Porkkanaakin vain raakana kun sen glykeeminen indeksi nousee huomattavasti esimerkiksi keitettäessä. Durum vehnästä tehty spagettikin on melko alhainen glykeemiseltä indeksiltään jos se keitetään vain "al dente" kuten italialaiset sanovat. Ja tuorepastat pannaan kaikki.

Ohoh. Kova urakka. Pitäkää peukkuja ;)

4.10.2008

Kirkkovene valtuustoon projekti

Olen törmännyt aika mielenkiintoiseen projektiin: Kirkkovene valtuustoon. Ajatus on fiksu. Me puoluepolitiikkaan kyllästyneet kansalaiset, joihin minäkin itseni kyllä nykyään luen, emme jätä äänestämättä. Emme siis ole ole nukkuvia joiden määrän lisääntymisestä ollaan huolissaan puoluetoimistoissa.

Samasta asiasta vaikkakin eri näkökulmasta hyvän kolumnikirjoituksen kirjoitti myös Iltalehdessä Kalle Isokallio pari viikkoa sitten kansalaisten tympiintymisestä puoluepolitiikkaan.

Eli äänestäkäämme Kirkkovene valtuustoon. Olkoon se voimakas mielenilmaisuprotesti kunhan näitä Kirkkoveneen kannattajia on riittävästi. Se saattaa panna liikkeelle paljon suuremman liikehdinnän kuin uskommekaan.

Mietipä tätä.

Mikä on sairaalan tulos?

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä otetaan käyttöön tulospalkkio.

Luin uutisen ihmetellen mikä on sairaalan tulos. Liikeyrityksillähän tuloksella tarkoitetaan voittoa. Mutta ei kai yhteiskunnan omistamien sairaaloiden tehtävänä ole tuottaa voittoa?

Pääluottamusmieskin sanoo uutisen mukaan: - Konsernitasolla ehdoton edellytys tulospalkkion maksamiselle on konsernitason positiivinen tulos, sanoo Avela.

Ei kyllä mahdu minun päähäni. Ymmärrän että tavoitellaan tehokkuutta ja muuta vastaavaa mutta että henkilöstön palkkaa nostetaan bonuksella jos säästävät kuluissa - siitähän tässä on kysymys. Ei kai sairaalan myyntiä mitenkään oikein lisätä voi? Vai pitäisikö meidän alkaa julkisissa sairaaloissakin myydä vaikkapa rikkaille venäläisille leikkausmatkoja Suomen julkisiin sairaaloihin huippuhinnoilla?

Kyllä minä olen ymmärtänyt että me varaamme määrätyn rahamäärän ja sillä yritetään saada maksimaalinen hyöty. Miten maksimaalinen hyöty mitattaisiin sairaaloissa on sitten toinen juttu eikä se ole mikään helppo asia. On siinä vaara että rahaa ihan tarkoituksella vain loppuvuodesta tuhlataan että näyttäisi ikään kuin kaikki olisi mennyt hyödylliseen. Tai ostetaan ylilääkärille vaikka joku hulppea lääketieteellinen "leikkikalu".

Mutta kyllä rahallisen tuloksen taso tulospalkkiobonuksen pohjana on ihan sairas mittari sairaalalle.

Ei ihme jos ministerikin on aikonut ulkoistaa koko sairaalabisneksen. Ja kirjoitan nyt bisneksen ihan tarkoituksella. Kyllä minua hävettää. Jopa pääluottamusmies.

2.10.2008

Onko tämä päivän henki?

En pidä kuulopuheiden levittämisestä mutta tämä on sen verran lähellä sydäntäni oleva aihe että kirjoitan siitä lyhyesti.

Eräs tutun tuttu on sairastunut syöpään. En tunne kovin tarkkaan hoitoennustetta mutta sytostaattihoitoja annetaan. Hoitava lääkäri pitää yllä niin myönteistä asennetta kuin mahdollista.

Nyt eräällä hoitojaksolla oli sairaalassa toinen lääkäri. Tämä lääkäri päästikin melkoisen sammakon hoidettavalle. Aivan sanatarkkaa lausahdusta ei ole käytettävissä todisteeksi. Mutta jos hetki sitten erittäin pirteälle, hyväkuntoiselle ja liikunnalliselle 70-vuotiaalle sanoo lääkäri päin naamaa jotain tyyliin "johan te olette riittävästi elänyt" niin kyllä asenne on shokeeraava.

Minkälainen on meidän lääkäriemme henkinen tai sivistyksellinen taso nykyään? Minkälaisen koulutuksen me annamme nykyään lääkäreille? Vai onko tämä riittävästi eläneiden tai tarpeettomien ihmisten nopeutettu poistaminen jo jotenkin meidän terveydenhuoltojärjestelmässä vakiintunut käytäntö? Kaikki näkee että keisarilla ei ole vaatteita mutta sitä ei saa avoimesti sanoa ääneen.

Vai onko tämäkin vain sivuvaikutus siitä, että Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen mutta olemme silti joka puolella aivan käsittämättömissä säästötalkoissa poisluettuina tietenkin julkishallinnon ja liike-elämän kerma (á la Lilius of Fortum et consortes ;). Onko muuten lukijani tietoisia näistä mittasuhteista? Fortumin johdon optiot olivat kaivelemieni tietojen mukaan suurusluokkaa noin 1/2 miljardia euroa. Kun jaatte summan kaikkien suomalaisten kesken niin siitä tulee 100 euroa kansalaista kohti. Eikä kyse ole kuin vain yhden ainoan yrityksen maksamista optioista? Miettikää vaikkapa miten monta terveyskeskuskäyntiä tai yksityislääkärillä tuolla rahalla olisi kustannettu?

Liian iso organisaatio

Kuin äsken hyvän jutun aselainsäädäntöön ja tietosuojaan liittyen.

Se sai minut jälleen miettimään miten organisaation koon kasvattaminen huonontaa toimintaa. Yksi osa ei tiedä miten joku toinen osa toimii tai kokonaisuus menee niin monimutkaiseksi ettei sitä kukaan hallitse vaan jokainen pienempi yksikkö optimoi kuitenkin vain omiaan. Valtio alkaa olla sellainen organisaatio mutta kyllä samoja ongelmia tulee pienemmissäkin organisaatioissa.

Organisaation kasvattaminen ei välttämättä tuo mitään suuruuden ekonomiaa. Tuoko milloinkaan? Liikeyrityksellä suuri koko voi kasvattaa tavallaan kriittistä massaa tai voi tehdä siitä niin ison että se saa jo täydellisestä kilpailusta poikkeavia monopolin tai oligopolin merkkejä. Ja menestyy siksi. Ei siis sen vuoksi alkuunkaan että sillä on niin hyvä ja taitava johto. Joskus kymmeniä vuosia sitten eräs katkeroitunut ja alkoholisoitunut johtaja sanoikin työpaikastaan että on ihan sama mitä siellä nuoret johtajat luulevat tekevänsä niin se menee eteenpäin pelkästään omalla painollaan kuin tankki omalla toimialallaan. Vakuutuinkin väitteestä kun tarkemmin asiaan tutustuin. Kyllä siellä olisi johtajaksi voitu laittaa vaikka marionetti. Tai kuten meillä kävi Kekkosen loppuaikoina tai Neuvostoliitossa Brezhnevin loppuaikoina - laiva kulki vakaasti vaikka johto oli jo ulkona arjesta.

Johtajille ja erityisesti palkkajohtajille voi yrityksen kasvattaminen olla eräänlainen itseisarvo. Oma status nousee. Jos olet 1000 hengen yrityksen johtaja on palkkasi todennäköisesti vähän isompi kuin jos olisit 100 hengen yrityksen johtaja. ja sitten erilaiset bonukset ja optiot. Nehän skaalautuvat tietenkin koon mukaan ;)

Omistajajohtajalla voi olla toisenlaisia arvoja. Muistaakseni sijoittajaguru Saario kirjoittikin sijoittajille tarkoitetussa kirjassa noista palkkajohtajajohtoisten ja omistajajohtoisten yritysten eroavaisuuksista tuon kaltaisissa piirteissä.

Iso organisaatio menettää ketteryyttään. Aioin kirjoittaa 'väistämättömästi' mutta jäin epäilemään. Eihän kysymys ole ihan mistään luonnonlaista. Mutta se vanha sanonta, että iso laiva kääntyy pientä hitaammin pitänee paikkansa useimmiten.

Olen työskennellyt sekä isoissa että pienissä organisaatioissa. Isoissa todella hukkuu johdolta helposti riittävä ymmärtämys pienemmistä osasista. Laiva-allegoriasta voisi sanoa että komentosillalla seisoo johtamassa kaveri jonka kosketus konehuoneeseen tms alemmilla tasoilla tapahtuvaan arkielämään on kadonnut. Ja kun ylimmässä norsunluutornissa helposti tulee sellainen kaiken ymmärtävä ja osaava omnipotentti tunne. Erityisesti tapauksissa jossa ohjataan lähes kokonaan pelkästään ylhäältä alaspäin ollaan todellisuudessa vain ohjaavinaan. Jos siellä komentosillalla seisova ymmärtää asetelman niin hyvä mutta jos ei ymmärrä ja kuvittelee ohjaavansa niin se voi olla tuhoisaa.

Nähdessäni joskus raskaita ja monikerroksisia organisaatioita ja huonoa tiedonkulkua olen muistuttanut eräästä lapsuuden leikistä. Se kuvaa hyvin miten pitkässä ylös-alas tai alas-ylös ketjussa viestin sisältö muuttuu mitä enemmän siinä on väliportaita. Siinä lapsuuden leikissähän istuttiin ympyrässä. Aloittaja kuiskasi ensimmäiselle vieressään jonkun melko yksinkertaisen asian. Tämä vuorostaan kuiskasi seuraavalle vieressään saman asian jne kunnes koko rinki oli käyty läpi. Sitten ringin viimeinen kertoi mitä hän oli kuullut ja sitä verrattiin mitä sanoman alkuunpanija oli sanonut. Vain 5-7 henkilön läpi kuljetettu viesti voi muuttua todella paljon matkalla.

Mielenkiintoisen näkökulman antaa myös insinöörien ja johtajien ajattelutapaerot. Niistä löysin mielenkiintoisen kirjoituksen. Ja suuresti arvostamani amerikkalainen kolumnisti Joel Spolsky kirjoittaa oman IT ammattialani ihmisten johtamisesta hyvin. Taas pitää tietenkin muistuttaa että kun on ihmisistä kysymys niin ei puhuta fysiikan laeista vaan paljon epämääräisemmistä asioista. Tässä vertailussa voisi myös tarkastella insinöörien ja humanistien eroja ja sitten taas muistaa että kaikki yleistäminen on on väärin ja turhaa. Mutta antaapahan ajatusmatka aina jotain puntaroitavaa kuitenkin ettei se ihan hyödytöntä ole.

Omituiset puhekoneet

Televisiota katselevat ovat varmaan törmänneet ainakin jokaiselta mainosrahoitteiselta kanavalta luppoaikoina tuleviin "tietokilpailuihin".

Ohjelma-aikoina tulevissa tietokilpailuissa mittelöidään jonkinlaisilla jonkun alueen tiedoilla. Joskus niitä on ihan kiva katsella ja kuunnella, mutta liikaa on liikaa niissäkin.

Mutta sitten nämä televisiosta taukoaikoina tulevat "tietokilpailut". Kirjoitan sitaatteihin tarkoituksella. Olen kirjoittanut noista tietokilpailujen irvikuvista jo aikaisemmin.

Mutta tässä eräänä päivänä havaitsin erään toisenkin yhtäläisyyden näissä rahastus-tietokilpailuissa. Siellä television kuvaruudussa heiluu edestakaisin hyvin levottoman oloisesti joko nuori mies tai nainen joka aivan konekivääritulituksen lailla hehkuttaa suustaan helppoon rahavoittoon houkuttelevia yksinkertaisia, lyhyitä ja suggestiivisia mainoslauseita. Soitat vain n 1 euron maksavaan maksulliseen numeroon niin saatat olla lähellä voittoa. Ja kun voittosummaa siinä "tietokilpailun" edetessä (=kun soittajien soittamat rahamäärät ovat lisääntyneet!) on kasvatettu saattaa joutua soittamaan vielä muutaman kerran jotta ehkä näissä tietokilpailuarpajaisissa voisi voittaa. Sillä todellisuudessa arpajaisistahan näissä on kyse eikä mistään aidosta tietokilpailusta.

Kovasti painotetaan miten soittajien pitäisi olla täysi-ikäisiä mutta ei sitä mitenkään voida varmistaa.

Pelit on rakennettu kohtuullisen arvostelukyvyttömille ihmisille, ehkä erityisesti arvostelukyvyttömille lapsille. Olen tavannut valitettavasti aikuisiakin joiden arvostelukyky ei ole riittänyt ja kuvittelevat itsensä kovin tietäviksi kun osaavat vastata tietokilpailun triviaaleihin kysymyksiin ja kuvittelevat siten jo olevansa kiinni useiden satojen eurojen kokoisen voiton nurkassa.

Eikö tätä laillista mutta minun mielestä huijausta saisi mitenkään loppumaan? Ja onko tällaiset rahankeruu-arpajaiset noin vain sallittuja? Ainakin meillä oli aikaisemmin tiukka arpajaislainsäädäntö. Onko sekin EU:n myötä kumottu?

Mutta se varsinainen kirjoitukseni aihe oli noiden juontajien keinotekoinen puhetyyli ja muut maneerit. Tulee ihan mieleen jotkut levottomat pikkulapset jotka eivät hetkeäkään pysy paikoillaan. Tai henkisesti sairaat. Onko tuollainen havaittu tehokkaaksi myyntikeinoksi vai rekrytoidaanko sinne jotain määrätyn tyyppisiä puhekoneita. Vai koulutetaanko näitä juontajia jossain tuollaiseen tyyliin. Aluksi kirjoitin 'sanavalmiita' mutta kun nuo fraasit sittenkin tuntuvat käsikirjoitetuilta ja ulkoa opituilta vältin ilmaisua.

Saa tuota roskaa minun puolestani tulla televisiosta miten paljon tahansa. Enkä minä näe tässä Kauhajoki-murhiinkaan yhteyksiä. Mutta silti käy sääliksi näitäkin rahapeliuhreja vaikka henkensä sijasta menettävätkin vain rahojaan.

1.10.2008

Yhteiskunnan vika, populismi ja riippumattomuus

Jäljempänä kirjoittamani asiat riippuvat toisistaan vain hyvin löyhästi.

Kauhajoen tapahtumat olivat järkyttäviä. Pitää kirjoittaa heti tähän alkuun selvennyksenä.

Lueskelin joitakin päiviä sitten Iltalehdestä formulakuljettaja Kimi Räikkösen mietteitä Kauhajoen surmista:

"- En usko, että Suomessa on mitään erityistä ongelmaa. Uskon, että tuollaista voisi tapahtua missä tahansa, Räikkönen sanoo.

Räikkösen mukaan ei ole helppo löytää selitystä sille, miksi tällaista tapahtuu.

- Pahoinvoivia ihmisiä on paljon. Ehkä kun tietyt ihmiset elävät vaikeita aikoja ja näkevät tällaisia tapahtuvan, he ajattelevat toistaa niitä, Räikkönen pohtii.

- Tai ehkä totuus on se, että ei ole mitään yhtä selitystä: se on vain hulluutta, hän miettii."

Ihan oikeasti. Voiko paremmin sanoa.

Kun lukee eri tasoisten poliitikkojen lausuntoja joissa monessa on selityksenä jotenkin "yhteiskunnan vika" ei voi kuin ihmetellä. Jään miettimään, että pitäisikö meidän ajatella Kimille formuloiden jälkeistä aika terävänäköisenä ja viileäpäisenä kansanedustajana.

Muutenkin olen alkanut vakavasti miettiä minkälaisilla keinoilla me voisimme varmistaa esimerkiksi kansanedustajiemme riippumattomuuden erilaisista ryhmäpainostuksista. Monessa tapauksessa puoluekuri, vanhemmat kollegat, puoluetoimiston painostus yms tuntuvat nopeasti olouttavan ja vaientavan uuden kansanedustajan, joka huomaa muuttuneensa melkein pelkäksi napinpainajaksi. Jörn Donner kirjoitti ansiokkaasti aiheesta kirjassaan 'Terveenä laitoksessa'.

Minua on pitkään harmittanut joidenkin poliitikkojen tai puolueiden halveksiva leimaaminen populistisiksi. Yleisestihän attribuutti liitetään vähättelevässä sivumerkityksessä Perussuomalaiset puolueeseen tai sen nykyiseen puheenjohtajaan Timo Soiniin. Miksei kyseisen puolueen entisiinkin puheenjohtajiin.

Wikipedia sanookin hauskasti populismista
: "Lisäksi jos populismin käsitteestä otetaan pelkkä kansansuosion tavoittelu yksinkertaisin iskulausein, pätee määritelmä myös niin sanottuihin valtapuolueisiin, ainakin mitä niiden vaaliohjelmiin ja -lupauksiin tulee."

Muistelen joskus lukeneeni Timo Soinin esitelmän populismista ja se teki minuun hyvän vaikutuksen. Myöhemmin selvisi että hänhän oli kai peräti tehnyt akateemisen opinnäytetyönsä eli gradun samaisesta populismista.

Nyt samaa yksinkertaistavaa leimakirvestä käytti arvostamani vihreä ex-kansanedustaja Osmo Soininvaara blogikirjoituksessaan USA:n politiikka populismin vankina. En ole mikään suuri Yhdysvaltain ihailija mutta lausuma "Yhdysvaltain poliittisen päätöksenteon välitön riippuvuus kansan mielipiteestä ja ymmärryksestä ja keskiverto äänestäjän valistumattomuus ja tietämättömyys eurooppalaisen silmin katsottuna on vaarallinen yhdistelmä" henkii kyllä melkoista norsunluutornissa istumista. Eiköhän meiltä löydy lähes yhtä valistumattomia ja tietämättömiä äänestäjiä jatkuvasti äänestämään samat puolueet ja kasvot meitä johtamaan.

Muistan joskus aikoinaan paljon keskustelleeni siitä onko Helsingin Sanomat niminen Suomen suurimmaksi SDP-äänenkannattajaksikin joskus nimettynä riippumaton vai sitoutumaton vai ei kumpaakaan vai kumpaakin?

Riippumattomuuden suuren merkityksen olen havainnut toimittuani noin 1/2 vuotta työpaikallani luottamusmiehenä. Eläkkeeseen oikeuttavasta iästäni johtuen olen havainnut riippumattomuuteni suuremmaksi kuin jos olisin 30-50 vuotias taloudellisesti palkkatyöstä riippuvainen. Olen leikillisesti sanonutkin että otsaani saa ihan vapaasti lyödä vaikkapa kommunisti leiman niin ei pahemmin vaikuta, koska tuskin luottamusmiesurani päätyttyä tulen palaamaan palkkatyöhön vieraan palvelukseen. Niin, leima olisi muutenkin väärä. En ole koskaan ollut enkä ole kommunisti. En enemmistöläinen enkä vähemmistöläinen. Omista poliittisista mieltymyksistäni saatan kirjoittaa joskus myöhemmin. Siihen saakka saavat lukijani tyytyä kirjoittamieni rivien väleihin.