Luin tänään Jukka Hankamäen blogista mielenkiintoisen kirjoituksen. Kirjoitus oli tietenkin hyvä siksi että se vastasi minunkin näkemyksiäni. Niinhän se aina on. Se vanha viisaushan on että "lika barn leka bäst" eli samanhenkisesti ajattelevien kirjoitukset miellyttävät. Mutta luen kyllä myös vastakkain ajattelevien kirjoituksia mottonani "tunne vastustajasi".
Kyllä minuakin on vähän naurattanut kun Suomen hallitus tilaa filosofi Pekka Himaselta jonkinlaisen kansallisen tulevaisuusvision. Ilmeisesti siinä yritetään jotain samanlaista minkä Esko Ahon johtama hallitus aikoinaan tilasi filosofi Ilkka Niiniluodolta. Aika tyhjänpäiväiseltä se Niiniluodonkin visio minusta aikoinaan vaikutti.
Olen yritysmaailmassa joutunut joskus havaitsemaan että jos yrityksen omalta johdolta on pallo hukassa sitä vajausta yritetään paikata palkkaamalla erilaisia konsultteja neuvomaan mitkä asiat ja miten ne asiat pitäisi hoitaa.
Olen kuunnellut Pekka Himasen juttuja enemmän tai vähemmän. Lisäksi hänellä on nyt menossa jossain oikein fiinissä kanainvälisessä seurassa joku hieno Global Dignify Day projekti. Mistä projekti saa rahansa ei ole tiedossani mutta on sinne saatu jo tasavallan presidentti Tarja Halonenkin jo mukaan. Ja televisiossa (YLE) on alkanut tulla jotain tietoiskuja parhaimpaan prime time aikaan. Filosofi Himanen puhuu niissä jotain hienoja lauseita jotka tuntuu melkein generoidun erilaisten buzzword tai bullshit generaattoreiden avulla ja varmasti jäävät suurimmalle osalle kuulijoista aivan hämäriksi.
Kun kuuntelee näitä viimeisiä hankkeita niin alkaa miettiä Hans Christian Andersenin sadun opetuksia keisarin uusista vaatteista. Ja muistuu ihan mieleen miten lapsinerona mediassa esitetty Sam Inkinen esiintyi 1980-luvun lopulla joka mediassa hienoilla ja vaikeaselkoisilla esityksillään. Olen ymmärtänyt että Inkinen on myöhemmin tunnustanutkin että kyse oli paljolti bluffista. Silloin vain lamaa edeltäneinä 1980-luvun lopun hulluina vuosina raha oli aika löysässä ja tietotekniikan kaikenlainen kauppa ja kaupustelu lisääntyi räjähdysmäisesti. Itse kukin voi kuunnella juttuja Ylen Areenasta missä nuokin haastattelut on säilötty. Supliikkimies kuitenkin.
Jos et jaksa muuta niin ainakin tuo filosofi Hankamäen blogikirjoitus kannattaa lukea.
31.10.2009
Ostin postista laukkukoukun
Olen käyttänyt pitkälti yli 40 v erilaisia ja erikokoisia käsi- ja olkalaukkuja ja joskus pikku reppujakin. Nykyään olen korvannut salkunkin isohkolla olkalaukulla johon mahtuu A4 saaste ja pienikokoinen tietokonekin. Olen usein kokenut ongelmalliseksi esimerkiksi kahvilassa tai ravintolassa mihin ripustan laukkuni turvallisesti. Kun laukun ripustaa tuolin reunalle on se houkuttelevasti erilaisten tasku- ja lompakkovarkaiden saatavilla.
Kävin lähipostissa postimerkkejä ostamassa. Havaitsin tiskillä mielenkiintoisen käsilaukkukoukun jonka paketista oheinen kuva.
Koukun toimintatapa näkyy toisessa kuvassa.
Ja kolmannen kuvan otin omasta olkalaukustani kun olin sen koukulla ripustanut ruokapöytääni.
Suosittelen keksintöä. Kun hehkutin postin virkailijalle koukkua kertoi hän että koukkuja oli lyhyessä ajassa mennyt toistasataa paikkaunnan rouville. No minua tietenkin nauratti että olenpa päässyt hyvään rouvasseuraan ;)
Kävin lähipostissa postimerkkejä ostamassa. Havaitsin tiskillä mielenkiintoisen käsilaukkukoukun jonka paketista oheinen kuva.
Koukun toimintatapa näkyy toisessa kuvassa.
Ja kolmannen kuvan otin omasta olkalaukustani kun olin sen koukulla ripustanut ruokapöytääni.
Suosittelen keksintöä. Kun hehkutin postin virkailijalle koukkua kertoi hän että koukkuja oli lyhyessä ajassa mennyt toistasataa paikkaunnan rouville. No minua tietenkin nauratti että olenpa päässyt hyvään rouvasseuraan ;)
30.10.2009
Kiinteistökehitystä Helsingissä
Kuuntelin pari päivää sitten keskustelua jossa olivat vastakkain Helsingin apulaiskaupunginjohtaja ja museoviraston johtaja. Ja aihe oli Katajanokalle jonkun norjalaisen grynderin suunnitteluttama uusi hotelli.
Tarkoitus olisi purkaa Alvar Aallon suunnitelema marmoripalatsi joka oli pitkään Enso Gutzeitin nykyisen Stora Enson pääkonttori.
Eräs tuttu bloggaaja kirjoitti hotellihankkeeesta yli vuosi sitten. Hänen kirjoituksessaan viitattiin Uuden Suomen uutiseen muutama kuukausi aikaisemmin.
Kun lueskelin muitakin hankkeeseen liittyviä kirjoituksia niin jäi mietityttämään miksei todella sitä vanhaa konttorirakennusta vain muuteta hotellikäyttöön. Lukemani perusteella koko rakennus olisikin suunniteltu alunperin hotelliksi jonnekin muualle ja sen vuoksi siellä oli monissa toimistohuoneissa omat loisteliaat kylpyhuoneet. Historian perpektiivistä talokaan ei ole kovin vanha. Rakennettiinhan se vasta 1962. Ja silmäkin on ehtinyt siihen tottua. Voisi kai jo sanoa että se kuuluu vakiintuneeseen kaupunkikuvaan. Olen vain maallikko arkkitehtuurin suhteen mutta minusta se marmoripalatsi on ihan käunis. Tosin olisi siellä ennen marmoripalatsia sijainnut talo voinut olla edelleen paikallankin. Se ehti sentään olla paikallaan jopa pidempään, 65 vuotta.
Muistan kun kävin sukuloimassa 1960 luvun alkupuolella Venäjän vallankumouksen jälkeen Ranskaan siirtyneen sukuhaaran luona niin ihailin taloa, jossa heidän omistama kirjakauppa sijaitsi. Arvelin keskustan kaunista monikerroksista kivitaloa noin 100 vuotta vanhaksi. Minulle kerrottiin sen kuitenkin olevan 1700-luvulta. Nykyajan mukavuudet yms oli sinne lisätty vain vaiheittain.
Katajanokalle suunnitellun uuden hotellin suunnitelmat on tilattu kansainvälisesti arvostetulta arkkitehtitoimistolta. Ehkä oli ajateltu että vain siten rohjetaan repiä alas Alvar Aallon suunnittelema rakennus.
Mutta kun ymmärsin että Alvar Aallon suunnitelema rakennus oli mitä ilmeisimmin tarkoitettukin alunperin hotelliksi jäin ihmettelemään että eikö sen muuttaminen hotellikäyttöön olisi ollut erityisen yksinkertaista ja edullista?
Olen seurannut useita vuosia pizzakeisari Rabbe Grönblomin Omenahotellit ketjua. Olen vieraillut muutamassa. Ne on muunnettu vanhoista toimistorakennuksista eli ilmeisesti tuollainen muuntaminen on edullista eikä voi olla kovin vaikeaa. Puhumattakaan rakennuksesta joka olisi alunperin suunniteltu hotelliksi.
Mutta tämä ei ollut syy kirjoitukseeni. Syy oli tuossa tuoreessa televisiokeskustelussa kuulemani hotellitontin hinta. Tontti sijaitsee yhdellä Helsingin hienoimmista merenrantapaikoista ja aivan keskustassa.
Televisio-ohjelmassa tontin arvoksi tai hinnaksi mainittiin 1 miljoona. En oikein uskonut korviani.
Tavallisen ihmisen rahavaroissa 1 miljoona on toki iso rahasumma. Mutta kotikaupungissani Kauniaisissa maksaa 1 perheen omakotitalon tonttikin yli 0,3 miljoonaa. Tässä yksi esimerkki. Eikä ole presidentinlinnan vieressä eikä meren rannassa.
Tuollaista omakotitontin hintaa Kauniaisissa pidetään vielä edullisena. Kauniaisissa arvellaan 1000 m2 omakotitontin käyväksi hinnaksi 0,4 - 1 miljoonaa.
Hauskasti juttuani täydentävää aineistoa löytyy täältä ja samasta paikasta toinenkin tuore juttu.
Onko tässä kiinteistökehitystä suorittamassa joku Nova-Groupin tyylinen kiinteistä- ja keskustakehittäjä kun näyttää niin kovin olevan koko Helsingin kaupunginsuunnittelulautakunnan jäsenistö apulaiskaupunginjohtajan kanssa norjalaisen hotellihankkeen takana. Onkohan tuossa hotellitontin hinnassa sisäänrakennettuna joku sopivan muotoinen vaaliavustus oikeille tahoille?
Kirjoitin pari vuotta sitten erikoisesta ilmiöstä ja otsikoin sen ensimmäisessä jutussa Sensuuria ja toisessa jutussa Korruptiota vai veronkiertoa. Mutta kun en ole tutkiva journalisti en jaksanut alkaa kaivella asiaa enempää eikä se siihen aikaan tuntunut kiinnostavan iltapäivälehtiäkään vaikka siitä heille vihjattiin.
Lisäys 03.11.
Minulle olikin yllätys joka selvisi Osmo Soininvaaran blogista ettei Katajanokalle suunniteltu uusi hotellirakennus korvaisikaan Stora Enson entistä pääkonttorirakennusta. Tässä oikeampi kuva.
Tarkoitus olisi purkaa Alvar Aallon suunnitelema marmoripalatsi joka oli pitkään Enso Gutzeitin nykyisen Stora Enson pääkonttori.
Eräs tuttu bloggaaja kirjoitti hotellihankkeeesta yli vuosi sitten. Hänen kirjoituksessaan viitattiin Uuden Suomen uutiseen muutama kuukausi aikaisemmin.
Kun lueskelin muitakin hankkeeseen liittyviä kirjoituksia niin jäi mietityttämään miksei todella sitä vanhaa konttorirakennusta vain muuteta hotellikäyttöön. Lukemani perusteella koko rakennus olisikin suunniteltu alunperin hotelliksi jonnekin muualle ja sen vuoksi siellä oli monissa toimistohuoneissa omat loisteliaat kylpyhuoneet. Historian perpektiivistä talokaan ei ole kovin vanha. Rakennettiinhan se vasta 1962. Ja silmäkin on ehtinyt siihen tottua. Voisi kai jo sanoa että se kuuluu vakiintuneeseen kaupunkikuvaan. Olen vain maallikko arkkitehtuurin suhteen mutta minusta se marmoripalatsi on ihan käunis. Tosin olisi siellä ennen marmoripalatsia sijainnut talo voinut olla edelleen paikallankin. Se ehti sentään olla paikallaan jopa pidempään, 65 vuotta.
Muistan kun kävin sukuloimassa 1960 luvun alkupuolella Venäjän vallankumouksen jälkeen Ranskaan siirtyneen sukuhaaran luona niin ihailin taloa, jossa heidän omistama kirjakauppa sijaitsi. Arvelin keskustan kaunista monikerroksista kivitaloa noin 100 vuotta vanhaksi. Minulle kerrottiin sen kuitenkin olevan 1700-luvulta. Nykyajan mukavuudet yms oli sinne lisätty vain vaiheittain.
Katajanokalle suunnitellun uuden hotellin suunnitelmat on tilattu kansainvälisesti arvostetulta arkkitehtitoimistolta. Ehkä oli ajateltu että vain siten rohjetaan repiä alas Alvar Aallon suunnittelema rakennus.
Mutta kun ymmärsin että Alvar Aallon suunnitelema rakennus oli mitä ilmeisimmin tarkoitettukin alunperin hotelliksi jäin ihmettelemään että eikö sen muuttaminen hotellikäyttöön olisi ollut erityisen yksinkertaista ja edullista?
Olen seurannut useita vuosia pizzakeisari Rabbe Grönblomin Omenahotellit ketjua. Olen vieraillut muutamassa. Ne on muunnettu vanhoista toimistorakennuksista eli ilmeisesti tuollainen muuntaminen on edullista eikä voi olla kovin vaikeaa. Puhumattakaan rakennuksesta joka olisi alunperin suunniteltu hotelliksi.
Mutta tämä ei ollut syy kirjoitukseeni. Syy oli tuossa tuoreessa televisiokeskustelussa kuulemani hotellitontin hinta. Tontti sijaitsee yhdellä Helsingin hienoimmista merenrantapaikoista ja aivan keskustassa.
Televisio-ohjelmassa tontin arvoksi tai hinnaksi mainittiin 1 miljoona. En oikein uskonut korviani.
Tavallisen ihmisen rahavaroissa 1 miljoona on toki iso rahasumma. Mutta kotikaupungissani Kauniaisissa maksaa 1 perheen omakotitalon tonttikin yli 0,3 miljoonaa. Tässä yksi esimerkki. Eikä ole presidentinlinnan vieressä eikä meren rannassa.
Tuollaista omakotitontin hintaa Kauniaisissa pidetään vielä edullisena. Kauniaisissa arvellaan 1000 m2 omakotitontin käyväksi hinnaksi 0,4 - 1 miljoonaa.
Hauskasti juttuani täydentävää aineistoa löytyy täältä ja samasta paikasta toinenkin tuore juttu.
Onko tässä kiinteistökehitystä suorittamassa joku Nova-Groupin tyylinen kiinteistä- ja keskustakehittäjä kun näyttää niin kovin olevan koko Helsingin kaupunginsuunnittelulautakunnan jäsenistö apulaiskaupunginjohtajan kanssa norjalaisen hotellihankkeen takana. Onkohan tuossa hotellitontin hinnassa sisäänrakennettuna joku sopivan muotoinen vaaliavustus oikeille tahoille?
Kirjoitin pari vuotta sitten erikoisesta ilmiöstä ja otsikoin sen ensimmäisessä jutussa Sensuuria ja toisessa jutussa Korruptiota vai veronkiertoa. Mutta kun en ole tutkiva journalisti en jaksanut alkaa kaivella asiaa enempää eikä se siihen aikaan tuntunut kiinnostavan iltapäivälehtiäkään vaikka siitä heille vihjattiin.
Lisäys 03.11.
Minulle olikin yllätys joka selvisi Osmo Soininvaaran blogista ettei Katajanokalle suunniteltu uusi hotellirakennus korvaisikaan Stora Enson entistä pääkonttorirakennusta. Tässä oikeampi kuva.
28.10.2009
Työssä jaksamisesta
Kuuntelin aamutelevision keskustelua työssä jaksamisesta ja työurien pidentämisestä.
Minusta koko keskustelu oli ihan naurettava. Puhutiin ihan potaskaa miten työterveyshuoltoa ja Kelan palveluja ym byrokratiaa pitäisi keventää ja tehostaa.
Hiukan sivuttiin työpaikojen jatkuvia muutoksia, työtahtia ja kovaa kilpailua työpaikan säilymisestä. Mutta kukaan keskustelijoista ei vaivautunut puhumaan työn mielekkyydestä ja työn rikastuttamisesta tai työilmapiiristä.
Kun keskustelee ihmisten kanssa heidän työpaikoistaan niin aika säännöllisesti tuntuu toistuvan samat kuviot. Ihmiset jotka eivät ole johtavissa asemissa valittavat yllättävän usein yhdensuuntaisesti huonoista johtajista. Heidän mielestään työpaikalla johdetaan henkilöstöä kuin kyseessä olisi orjat tai idiootit. Moni on jopa arvellut että ennen muinoin orjia kohdeltiin paremmin kuin nykyajan palkollisia. Ennen oli kyse arvokkaan omaisuuserän huoltamisesta ja ylläpidosta. Nyt kun on kyse palkollisista niin aina voidaan, tai ainakin niin saatetaan kuvitella, palkata uupuneen henkilön tilalle uusi ja virkeä resurssi. Työntekijätkään eivät enää ole ihmisiä vaan resursseja.
Olen joskus sanonut ja kirjoittanutkin että aivan tyhjiä ovat sellaiset johtajien juhlapuheet joissa hehkutetaan että henkilöstö on yrityksemme tärkein ja arvokkain voimavara mutta kaikki johdon arjen teot osoittavat muuta.
Olen nähnyt muutamia työpaikkoja joissa asiat ovat toisin. Niissä johto on selvästi kokenut erääksi tärkeimmistä tehtävistään huolehtia ja mahdollistaa että työntekijät pystyvät tekemään työnsä tuottavasti ja voivat muutenkin hyvin. Heitä kannustetaan ja palkitaan ja heidän työtään arvostetaan ja se myös ilmaistaan selvästi.
Aika jännä havaita myös että noissa yrityksissä myös tulokset ovat erinomaisia. Eikä minua ole yllättänyt että noissa yrityksissä johtoa ja esimiehiä myös arvostetaan henkilöstön piirissä. Harvoin kuulee napinaa tai johtajien haukkumista kahvipöytäkeskusteluissa. Ja niissä yrityksissä jaksetaan tehdää pitkää uraakin. Eri asia on tietenkin jos iän mukana tulee aidosto työkyvyn vieviä sairauksia tms. Siinä ei mikään pakkokeinokaan auta ihmista jaksamaan esimerkiksi 68 vuotiaaksi vaikka miten lainsäädäntöä rukattaisiin.
Mielenkiintoista on ollut myös havaita että noissa yrityksissä johto on myös selvästi jalkautunut henkilöstön pariin eikä elä omissa norsunluutorneissaan. (Miten inhoankaan noita bisnes-slangiin pesiytyneitä "jalkautuminen" tai "jalkauttaminen" muotitermejä.)
Yhdysvaltain kuuluisassa Harvardin bisneskoulussakin on viime aikoina käyty mielenkiintoista keskustelua kahden pääjohtamistyylin eroista. Toinen on sellainen jossa johtaja on oma itsensä ja panee koko persoonallisuutensa likoon. Toinen taas on sellainen joka peittää henkilökohtaisuutensa ja toimii tavallan kuin komentajan roolissa olematta näkyvästi henkilökohtaisesti sitoutunut ja sitten vielä erinäisiä sekamuotoja. Jskus sama johtaja voi tilanteesta riippuen oll aeri roolissakin vuorotellen. Jenkeissä ovat näistä suuntauksista käyttäneet nimityksiä "Authentic Leadership" ja toisaalta "Masks of Command" jos joku haluaa perehtyä aiheeseen lisää.
Olen usein sanonut että yritykset ovat usein johtajiensa näköisiä. Ja olen edelleen vakuuttunut eli uskon että näin on isoissakin yrityksissä.
Minusta koko keskustelu oli ihan naurettava. Puhutiin ihan potaskaa miten työterveyshuoltoa ja Kelan palveluja ym byrokratiaa pitäisi keventää ja tehostaa.
Hiukan sivuttiin työpaikojen jatkuvia muutoksia, työtahtia ja kovaa kilpailua työpaikan säilymisestä. Mutta kukaan keskustelijoista ei vaivautunut puhumaan työn mielekkyydestä ja työn rikastuttamisesta tai työilmapiiristä.
Kun keskustelee ihmisten kanssa heidän työpaikoistaan niin aika säännöllisesti tuntuu toistuvan samat kuviot. Ihmiset jotka eivät ole johtavissa asemissa valittavat yllättävän usein yhdensuuntaisesti huonoista johtajista. Heidän mielestään työpaikalla johdetaan henkilöstöä kuin kyseessä olisi orjat tai idiootit. Moni on jopa arvellut että ennen muinoin orjia kohdeltiin paremmin kuin nykyajan palkollisia. Ennen oli kyse arvokkaan omaisuuserän huoltamisesta ja ylläpidosta. Nyt kun on kyse palkollisista niin aina voidaan, tai ainakin niin saatetaan kuvitella, palkata uupuneen henkilön tilalle uusi ja virkeä resurssi. Työntekijätkään eivät enää ole ihmisiä vaan resursseja.
Olen joskus sanonut ja kirjoittanutkin että aivan tyhjiä ovat sellaiset johtajien juhlapuheet joissa hehkutetaan että henkilöstö on yrityksemme tärkein ja arvokkain voimavara mutta kaikki johdon arjen teot osoittavat muuta.
Olen nähnyt muutamia työpaikkoja joissa asiat ovat toisin. Niissä johto on selvästi kokenut erääksi tärkeimmistä tehtävistään huolehtia ja mahdollistaa että työntekijät pystyvät tekemään työnsä tuottavasti ja voivat muutenkin hyvin. Heitä kannustetaan ja palkitaan ja heidän työtään arvostetaan ja se myös ilmaistaan selvästi.
Aika jännä havaita myös että noissa yrityksissä myös tulokset ovat erinomaisia. Eikä minua ole yllättänyt että noissa yrityksissä johtoa ja esimiehiä myös arvostetaan henkilöstön piirissä. Harvoin kuulee napinaa tai johtajien haukkumista kahvipöytäkeskusteluissa. Ja niissä yrityksissä jaksetaan tehdää pitkää uraakin. Eri asia on tietenkin jos iän mukana tulee aidosto työkyvyn vieviä sairauksia tms. Siinä ei mikään pakkokeinokaan auta ihmista jaksamaan esimerkiksi 68 vuotiaaksi vaikka miten lainsäädäntöä rukattaisiin.
Mielenkiintoista on ollut myös havaita että noissa yrityksissä johto on myös selvästi jalkautunut henkilöstön pariin eikä elä omissa norsunluutorneissaan. (Miten inhoankaan noita bisnes-slangiin pesiytyneitä "jalkautuminen" tai "jalkauttaminen" muotitermejä.)
Yhdysvaltain kuuluisassa Harvardin bisneskoulussakin on viime aikoina käyty mielenkiintoista keskustelua kahden pääjohtamistyylin eroista. Toinen on sellainen jossa johtaja on oma itsensä ja panee koko persoonallisuutensa likoon. Toinen taas on sellainen joka peittää henkilökohtaisuutensa ja toimii tavallan kuin komentajan roolissa olematta näkyvästi henkilökohtaisesti sitoutunut ja sitten vielä erinäisiä sekamuotoja. Jskus sama johtaja voi tilanteesta riippuen oll aeri roolissakin vuorotellen. Jenkeissä ovat näistä suuntauksista käyttäneet nimityksiä "Authentic Leadership" ja toisaalta "Masks of Command" jos joku haluaa perehtyä aiheeseen lisää.
Olen usein sanonut että yritykset ovat usein johtajiensa näköisiä. Ja olen edelleen vakuuttunut eli uskon että näin on isoissakin yrityksissä.
Paraneeko Espoon terveyskeskus?
Asuinpaikkani Kauniaisen terveyskeskusta ollaan fuusioimassa Espoon terveyskeskukseen. Hallitus Matti Vanhasen johdolla on suuressa viisaudessaan päätynyt siihen että terveyskeskuksen väestöpohjan on oltava 20000 - 30000 henkeä. Eli Kauniaisten terveyskeskuksella on aivan liian pieni väestöpohja.
Kumma kun me asiakkaat emme tuollaista "viisautta" ymmärrä.
Seurasin vastikään miten eräs Espoossa asuva, akuutisti sairastunut henkilö yritti puhelimitse varata Viherlaakson terveysasemalta päivystyksen lääkäriaikaa. Puhelin soitti jonotusmusiikkia toista tuntia. Näin kännykkä aikana aivan siivotonta jonotuttaa ihmistä linjoilla tuollaisia aikoja. Ihan kuin terveyskeskuksetkin alkaisivat olla puhelinoperaattorien liiketoiminnan lisääjiä. Ei ihme että useimmilla menee edelleen hyvin.
Netissä kyseisen terveysaseman sivulla luki:
"Kiireellinen hoidon tarve, puh. (09) 8163 5100, klo 8-16
Kiireellistä hoitoa vaativia sairauksia ovat esimerkiksi äkilliset, kovat säryt ja kivut (mm. rintakipu), haavat, hengitysvaikeudet sekä päivystysluonteista hoitoa vaativat mielenterveyshäiriöt. Jos tarvitset hoitoa saman päivän aikana, ota yhteys terveysasemalle mieluiten heti aamulla klo 8-10. Hätätilanteessa on mahdollista tulla ilman ajanvarausta ja soittoa suoraan terveysaseman päivystykseen ma-pe klo 8-16.
Kiireettömät asiat, puh. (09) 8163 5500, ma-to klo 10-15.30 ja pe 10-13.30
Ei-kiireelliseen numeroon voit soittaa, kun kyseessä on esim. seurantaa vaativan sairauden hoitoon liittyvät asiat, terveyden- ja sairaanhoidon neuvonta, todistukset tai ajanvaraus lääkärin tai hoitajan vastaanotolle."
Terveysasemalla ilmoitettiinkin ettei tänne voi näin tulla ilman ajanvarausta. Eikä ajanvarausta voinut siis tehdä paikan päällä vaan ainoa mahdollisuus oli vain jonottaa kalliilla kännykkälinjalla tuntikaupalla.
Voi v....!
Olen kirjoittanut aiheesta aikasemminkin. Muutama päivä aikaisemmin olin itsekin käynyt terveyskeskuksessa, siis kotipaikallani Kauniaisissa, ja saanut ripeää ja hyvää palvelua kautta linjan.
Aloin uudestaan vakavasti miettiä että jos Kauniaisten terveyskeskus fuusioidaan Espooseen alkavatko espoolaisetkin saada yhtä hyviä terveyskeskuspalveluja kuin meillä täällä Kauniaisissa on totuttu saamaan? Vai tasataanko Kauniaistenkin palvelu samalle tasolle mitä se on nyt mahdollisesti muualla Espoossa?
Kauniaisten terveyskeskuksen laadun näkee mielestäni hyvin myös siitä että siellä näyttää henkilöstöllä olevan hyvin pitkäaikaisia työsuhteita.
Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin joten en toista tässä siellä esittämääni. Kunhan vain ihmettelen ääneen.
Pitääpä lähettää kirjoitus muutamalle espoolaiselle kunnallispoliitikolle taas tiedoksi.
Kumma kun me asiakkaat emme tuollaista "viisautta" ymmärrä.
Seurasin vastikään miten eräs Espoossa asuva, akuutisti sairastunut henkilö yritti puhelimitse varata Viherlaakson terveysasemalta päivystyksen lääkäriaikaa. Puhelin soitti jonotusmusiikkia toista tuntia. Näin kännykkä aikana aivan siivotonta jonotuttaa ihmistä linjoilla tuollaisia aikoja. Ihan kuin terveyskeskuksetkin alkaisivat olla puhelinoperaattorien liiketoiminnan lisääjiä. Ei ihme että useimmilla menee edelleen hyvin.
Netissä kyseisen terveysaseman sivulla luki:
"Kiireellinen hoidon tarve, puh. (09) 8163 5100, klo 8-16
Kiireellistä hoitoa vaativia sairauksia ovat esimerkiksi äkilliset, kovat säryt ja kivut (mm. rintakipu), haavat, hengitysvaikeudet sekä päivystysluonteista hoitoa vaativat mielenterveyshäiriöt. Jos tarvitset hoitoa saman päivän aikana, ota yhteys terveysasemalle mieluiten heti aamulla klo 8-10. Hätätilanteessa on mahdollista tulla ilman ajanvarausta ja soittoa suoraan terveysaseman päivystykseen ma-pe klo 8-16.
Kiireettömät asiat, puh. (09) 8163 5500, ma-to klo 10-15.30 ja pe 10-13.30
Ei-kiireelliseen numeroon voit soittaa, kun kyseessä on esim. seurantaa vaativan sairauden hoitoon liittyvät asiat, terveyden- ja sairaanhoidon neuvonta, todistukset tai ajanvaraus lääkärin tai hoitajan vastaanotolle."
Terveysasemalla ilmoitettiinkin ettei tänne voi näin tulla ilman ajanvarausta. Eikä ajanvarausta voinut siis tehdä paikan päällä vaan ainoa mahdollisuus oli vain jonottaa kalliilla kännykkälinjalla tuntikaupalla.
Voi v....!
Olen kirjoittanut aiheesta aikasemminkin. Muutama päivä aikaisemmin olin itsekin käynyt terveyskeskuksessa, siis kotipaikallani Kauniaisissa, ja saanut ripeää ja hyvää palvelua kautta linjan.
Aloin uudestaan vakavasti miettiä että jos Kauniaisten terveyskeskus fuusioidaan Espooseen alkavatko espoolaisetkin saada yhtä hyviä terveyskeskuspalveluja kuin meillä täällä Kauniaisissa on totuttu saamaan? Vai tasataanko Kauniaistenkin palvelu samalle tasolle mitä se on nyt mahdollisesti muualla Espoossa?
Kauniaisten terveyskeskuksen laadun näkee mielestäni hyvin myös siitä että siellä näyttää henkilöstöllä olevan hyvin pitkäaikaisia työsuhteita.
Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin joten en toista tässä siellä esittämääni. Kunhan vain ihmettelen ääneen.
Pitääpä lähettää kirjoitus muutamalle espoolaiselle kunnallispoliitikolle taas tiedoksi.
21.10.2009
Eduskunnan urheilukerhon kavallus
Kuuntelin tuossa suu ammollaan eduskunnan urheilukerhon entistä puheenjohtaja kansanedustaja Matti Saarista Ylen A-studiossa. Ja selittää ihan vakavalla naamalla että eihän se voi olla rikos jos luottaa toiseen ihmiseen eli tässä tapauksessa noin 100000 euron kavalluksen tehneeseen taloudenhoitajaan. Ja yksi tilintarkastaja kansanedustaja Jukka Gustafsson kertoo tarkistaneensa tilejä ja kuitteja. Toisaalta kerrotaan että urheilukerhon kirjanpitoa ei ole pidetty ollenkaan. Mitenkähän Gustafsson on noita kuitteja tutkinut jos ei mitään kirjanpitoa ole ollut - selaillut vain jotain mappia jossa on kuitteja vai ihan peräti jotain kuitteja sisältävää kenkälaatikkoa? Eräs haastateltu naispuolinen varatilintarkastaja sentään rehellisesti sanoi ettei hän voinut tutkia mitään kuitteja kun hänelle kerrottiin etä nyt on kovin kiire ettei ehdi enempää, nimi vain papereihin. Ja hän taas luotti kun siellä oli varsinaisten tilintarkastajien nimiä.
Kyllä minä tiedän että noinhan usein asuntoyhtiöissäkin tapahtuu. Jotenkin luullaan että on epäkohteliasta olla luottamatta eikä kehdata tutkia sen tarkemmin. Minä olen muutaman kerran ollut sen verran röyhkeä että olen ilmoittanut jo valintatilanteessa tarjokkaille heidän vastuustaan että ymmärtävät.
Huhuh. Tilintarkastajien vastuusäädöksiä ja ammattitaitovaatimuksiahan on aikoinaan oikein eduskunnan itsensä toimesta tiukennettu kun alkoi olla liikaa tapauksia ihan julkisuudessakin ja isoissa yrityksissä jossa tilintarkastajat väistivät vastuunsa selittelemällä että eihän he edes ymmärrä kirjanpitoa yms että kysehän oli tavallaan vain eräänlaisesta kunnia- tai luottamustehtävästä.
Säädöksiä muutettaessa nimenomaan katsottiin että kun ottaa vastaan tilintarkastajan tehtävän niin silloin tietää mihin ryhtyy ja ymmärtää myös ammattitaitovaatimukset ja tehtävään liittyvän taloudellisen vastuun.
Onko nämä kansanedustajat vähän yksinkertaisia hölmöjä vai ainoastaan täysin kieroja ja häikäilemättömiä vastuutaan pakoilevia korkkiruuveja? Veikkaan tuota jälkimmäistä.
Nyt sitten aletaan jo kokonaan hämärtää asiaa että jospa tämä ei ollenkaan ollutkana mikään erillinen rekisteröimätön yhdistys vaan eduskunnan pieni osanen ja kun tämä kaikki on niin epäselvää niin siitä ei sitten vastaisi kukaan - ei siis edes tilintarkastajat.
No niin, Eihän toisiin ihmisiin luottaminen ole rikos. Siinä kansanedustaja Saaruinenon toki ihan oikeassa.
Mutta meillä on säädetty aika tuore Tilintarkastuslaki 13.4.2007/459 ja siellä on § 51:ssä otsikkona Vahingonkorvausvelvollisuus. Taisi laki olla ihan viimeisiä vanhan eduskunnan säätämiä. Mutta ei se sinänsä poista kansanedustajien lainkuuliaisuusvelvollisuutta ja tilintarkastajan vastuuta.
Kyllä minä olen ihan vakavasti sitä mieltä että yhteisvastuullisesti korvausvastuuseen urheiluseuran hallitus (siitä ettei kirjanpitoa ollut järjestetty yms) ja tilintarkastajat (että tilintarkastus suoritettu huonosti ja asiallisesti ottaen kokonaan laiminlyöty). Käsittääkseni hallitus ja tilintarkastajat on n 25 hengen kopla niin eihän siinä 100'000 euron korvaaminen ole kuin 4000 euroa nuppia kohti ettei siinä tarvitse mitään uffesundqvist-armojakaan antaa. Eihän se ole kuin rivikansanedustajan vajaa kuukauden palkka.
Kyllä me tavalliset kansalaisetkin tuollaisista vastuuseen jouduttaisiin.
Pitää vielä muistaa että kansanedustaja Matti Saarinen on toiminut eduskunnan tilintarkastajana ja tilintarkastajien puheenjohtajanakin.
Ja Saarinen puhuu naama pokkana televisiossakin että eihän toiseen ihmiseen luottaminen ole rikos. Jos ei ymmärrä - no ei ole, ei.
Kyllä minä tiedän että noinhan usein asuntoyhtiöissäkin tapahtuu. Jotenkin luullaan että on epäkohteliasta olla luottamatta eikä kehdata tutkia sen tarkemmin. Minä olen muutaman kerran ollut sen verran röyhkeä että olen ilmoittanut jo valintatilanteessa tarjokkaille heidän vastuustaan että ymmärtävät.
Huhuh. Tilintarkastajien vastuusäädöksiä ja ammattitaitovaatimuksiahan on aikoinaan oikein eduskunnan itsensä toimesta tiukennettu kun alkoi olla liikaa tapauksia ihan julkisuudessakin ja isoissa yrityksissä jossa tilintarkastajat väistivät vastuunsa selittelemällä että eihän he edes ymmärrä kirjanpitoa yms että kysehän oli tavallaan vain eräänlaisesta kunnia- tai luottamustehtävästä.
Säädöksiä muutettaessa nimenomaan katsottiin että kun ottaa vastaan tilintarkastajan tehtävän niin silloin tietää mihin ryhtyy ja ymmärtää myös ammattitaitovaatimukset ja tehtävään liittyvän taloudellisen vastuun.
Onko nämä kansanedustajat vähän yksinkertaisia hölmöjä vai ainoastaan täysin kieroja ja häikäilemättömiä vastuutaan pakoilevia korkkiruuveja? Veikkaan tuota jälkimmäistä.
Nyt sitten aletaan jo kokonaan hämärtää asiaa että jospa tämä ei ollenkaan ollutkana mikään erillinen rekisteröimätön yhdistys vaan eduskunnan pieni osanen ja kun tämä kaikki on niin epäselvää niin siitä ei sitten vastaisi kukaan - ei siis edes tilintarkastajat.
No niin, Eihän toisiin ihmisiin luottaminen ole rikos. Siinä kansanedustaja Saaruinenon toki ihan oikeassa.
Mutta meillä on säädetty aika tuore Tilintarkastuslaki 13.4.2007/459 ja siellä on § 51:ssä otsikkona Vahingonkorvausvelvollisuus. Taisi laki olla ihan viimeisiä vanhan eduskunnan säätämiä. Mutta ei se sinänsä poista kansanedustajien lainkuuliaisuusvelvollisuutta ja tilintarkastajan vastuuta.
Kyllä minä olen ihan vakavasti sitä mieltä että yhteisvastuullisesti korvausvastuuseen urheiluseuran hallitus (siitä ettei kirjanpitoa ollut järjestetty yms) ja tilintarkastajat (että tilintarkastus suoritettu huonosti ja asiallisesti ottaen kokonaan laiminlyöty). Käsittääkseni hallitus ja tilintarkastajat on n 25 hengen kopla niin eihän siinä 100'000 euron korvaaminen ole kuin 4000 euroa nuppia kohti ettei siinä tarvitse mitään uffesundqvist-armojakaan antaa. Eihän se ole kuin rivikansanedustajan vajaa kuukauden palkka.
Kyllä me tavalliset kansalaisetkin tuollaisista vastuuseen jouduttaisiin.
Pitää vielä muistaa että kansanedustaja Matti Saarinen on toiminut eduskunnan tilintarkastajana ja tilintarkastajien puheenjohtajanakin.
Ja Saarinen puhuu naama pokkana televisiossakin että eihän toiseen ihmiseen luottaminen ole rikos. Jos ei ymmärrä - no ei ole, ei.
Muistutus
Tapasin tänään kollegan joka ei noudattanut vaihteeksi työpaikkansa prosessikuria vaan käytti sen sijaan tervettä maalaisjärkeä ja rikkoi työnantajansa "määräyksiä". Ai ettö minulla oli hauskaa.
Se palautti mieleeni Barry Schwartzin luennon "Barry Schwartz on our loss of wisdom", Kirjoitin tuosta luennosta blogissani maaliskuussa 2009. Kuuntelin Barryn luennon tänään uudestaan ja ihan yhtä herkullinen oli kuin ensimmäisellä kerralla. Barry osaa luennoida tavalla jota ainakin minä kadehdin. Jotain samanlaista olen minäkin yrittänyt omilla luennoillani silloin kun sellaisia olen pitänyt.
Samaiselta Barrylta löytyy toinen aivan yhtä herkullinen luento "Barry Schwartz on the paradox of choice" joka käsittelee yltäkylläisyyden tuottamaa runsauden pulaa. Itsekin joskus mietin uutta autoa valitessa miten helppoa oli entisessä Neuvostoliitossa kun ei ollut valittavissa kuin Mosse ja Volga ja sitten myöhemmin italialaisten myytyä neukuille iso uusi Fiat klooneja valmistava autotehdas avaimet-käteen niin tuo tuli vielä vaihtoehdoksi Lada.
Ai niin. Innostuneet TED kannattajat Alex Nieminen etunenässä ovat mobilisoineet Helsinkiin TED tapahtuman torstaiksi 22.10.2009 klo 13 - 16/17. Siitä on tietoa netissä ja Facebookissa, no netissähän sekin. Hiukan on ollut luvassa että tilaisuus striimattaisiin nettiin mutta mitään tarkempaa tietoa ei ole annettu. Aika huvittavaa on että luentojen aiheista ei ole kerrottu mitään etukäteen mista Timo Harakka Facebookissa purnaakin ja minunkin mielestä ihan aiheesta.
Se palautti mieleeni Barry Schwartzin luennon "Barry Schwartz on our loss of wisdom", Kirjoitin tuosta luennosta blogissani maaliskuussa 2009. Kuuntelin Barryn luennon tänään uudestaan ja ihan yhtä herkullinen oli kuin ensimmäisellä kerralla. Barry osaa luennoida tavalla jota ainakin minä kadehdin. Jotain samanlaista olen minäkin yrittänyt omilla luennoillani silloin kun sellaisia olen pitänyt.
Samaiselta Barrylta löytyy toinen aivan yhtä herkullinen luento "Barry Schwartz on the paradox of choice" joka käsittelee yltäkylläisyyden tuottamaa runsauden pulaa. Itsekin joskus mietin uutta autoa valitessa miten helppoa oli entisessä Neuvostoliitossa kun ei ollut valittavissa kuin Mosse ja Volga ja sitten myöhemmin italialaisten myytyä neukuille iso uusi Fiat klooneja valmistava autotehdas avaimet-käteen niin tuo tuli vielä vaihtoehdoksi Lada.
Ai niin. Innostuneet TED kannattajat Alex Nieminen etunenässä ovat mobilisoineet Helsinkiin TED tapahtuman torstaiksi 22.10.2009 klo 13 - 16/17. Siitä on tietoa netissä ja Facebookissa, no netissähän sekin. Hiukan on ollut luvassa että tilaisuus striimattaisiin nettiin mutta mitään tarkempaa tietoa ei ole annettu. Aika huvittavaa on että luentojen aiheista ei ole kerrottu mitään etukäteen mista Timo Harakka Facebookissa purnaakin ja minunkin mielestä ihan aiheesta.
19.10.2009
Hidaste vai töyssy?
Tämä on jo pidempään käynyt mielessäni. Ajoimme kesällä poikani kanssa Hämeenlinnan reuna-alueella sijaitsevalle kesämökille ison veneenkuljetusperäkärryn kanssa. Emme viitsineet ajaa moottoritietä vaan ajoimme ns vanhaa Hämeenlinnan tietä.
Matkalla kohtasimme noita nykyään kovasti yleistyneitä hidasteita monessa eri paikassa eri kuntien alueilla. Ei siinä mitään, kyllä ne ovat oivallisia hidastamaan nopeuksia ainakin niillä kohdin missä niitä hidasteita on. Eli tämä kirjoitus ei ole niiden vastustamista. Itse asiassa ei minulla ole niistä edes mielipidettä kunhan niistä on asiallisesti muistutettu hiukan etukäteen eikä jossain usean kilometrin päässä jollain aluevaroitusmerkillä. Henkiläautolla tuolalisenn törmäämisen jotenkin vielä kestää mutta jos peräkoukussa on vedettävänä noin 2 tonnia veneineen painava n 8 metriä pitkä peräkärry ei yllättävä töyssy ole enää ollenkaan kiva.
Mutta se minua jäi ihmetyttämään että noilla esteillä on useita erilaisia nimityksiä. Laskimme kesällä tuolla hiukan yli 100 kilometrin matkalla kolme erilaista nimitystä. Nyt kirjoittaessani ei palautunut mieleeni noista kuin hidaste ja töyssy. Kolmaskin nimitys tuolla lyhyellä matkalla löytyi. Lisään sen tänne kunhan palautuu mieleeni. Jos joku muistaa nähneensä muitakin nimityksiä niin ilmoitelkaa täällä.
Matkalla kohtasimme noita nykyään kovasti yleistyneitä hidasteita monessa eri paikassa eri kuntien alueilla. Ei siinä mitään, kyllä ne ovat oivallisia hidastamaan nopeuksia ainakin niillä kohdin missä niitä hidasteita on. Eli tämä kirjoitus ei ole niiden vastustamista. Itse asiassa ei minulla ole niistä edes mielipidettä kunhan niistä on asiallisesti muistutettu hiukan etukäteen eikä jossain usean kilometrin päässä jollain aluevaroitusmerkillä. Henkiläautolla tuolalisenn törmäämisen jotenkin vielä kestää mutta jos peräkoukussa on vedettävänä noin 2 tonnia veneineen painava n 8 metriä pitkä peräkärry ei yllättävä töyssy ole enää ollenkaan kiva.
Mutta se minua jäi ihmetyttämään että noilla esteillä on useita erilaisia nimityksiä. Laskimme kesällä tuolla hiukan yli 100 kilometrin matkalla kolme erilaista nimitystä. Nyt kirjoittaessani ei palautunut mieleeni noista kuin hidaste ja töyssy. Kolmaskin nimitys tuolla lyhyellä matkalla löytyi. Lisään sen tänne kunhan palautuu mieleeni. Jos joku muistaa nähneensä muitakin nimityksiä niin ilmoitelkaa täällä.
Mainioita kirjoituksia sananvapaudesta ja maahanmuutosta
Olen jo jonkin aikaa seurannut Jukka Hankamäki nimisen tohtorismiehen erinomaisia blogikirjoituksia.
Hankamäen tuore kirjoitus sananvapaudesta on lukemisen arvoinen. Olin ajatellut kirjoittaa sananvapaudesta mutta turha minun on aiheesta kirjoittaa kun hän on siitä jo niin hyvin kirjoittanut. Lukekaa itse tästä ja tästä.
Ai että on kiva lukea tuollaista analyyttistä tarkastelua. Huomam että kaveri on saanut tiedemiehen koulutuksen.
On myös toinen alue jossa Hankamäen kirjoitukset ovat herkullista luettavaa. Hänen maahamuuttoa kriittisesti arvioivien kirjoitustensa argumentaatio on pistämätöntä. Ei niitä tässä minun kannata lainata kunhan viittaan muutamaan Hankamäen tuoreeseen kirjoitukseen "Radio-ohjelma islamista", "Islam-kriitikko saa matkustaa" ja "Maksetut mielipiteet: sananvapauden synti".
On siellä paljon muutakin mielenkiintoista.
Hankamäen tuore kirjoitus sananvapaudesta on lukemisen arvoinen. Olin ajatellut kirjoittaa sananvapaudesta mutta turha minun on aiheesta kirjoittaa kun hän on siitä jo niin hyvin kirjoittanut. Lukekaa itse tästä ja tästä.
Ai että on kiva lukea tuollaista analyyttistä tarkastelua. Huomam että kaveri on saanut tiedemiehen koulutuksen.
On myös toinen alue jossa Hankamäen kirjoitukset ovat herkullista luettavaa. Hänen maahamuuttoa kriittisesti arvioivien kirjoitustensa argumentaatio on pistämätöntä. Ei niitä tässä minun kannata lainata kunhan viittaan muutamaan Hankamäen tuoreeseen kirjoitukseen "Radio-ohjelma islamista", "Islam-kriitikko saa matkustaa" ja "Maksetut mielipiteet: sananvapauden synti".
On siellä paljon muutakin mielenkiintoista.
18.10.2009
Kotona ehkä homeongelma
Minulla on osa-aikaeläkeläisenä jatkuva kiire. Ei kai sitä tosiasiassa edes ole. Todennäköisesti on vain kyse huonosta suunnittelusta ja itsekurista. Toisaalta päätin jo vuosia sitten että en ota turhaa stressiä moisesta. Kunhan yritän tehdä parhaani.
Tänne blogiinkaan en välillä ehdi kirjoittaa vaikka useitakin minun mielestäni ihan hyviä aiheita on kypsynyt mielessäni. Nykyään kirjoitan sentään aiheen itselleni ylös, jotta sitten kun runoratsu laukkaa hiukan paremmin on mistä ottaa aiheita.
Olen viimeisen viikon aikana selvitellyt minua jo pidempään vaivanneista hengitysvaikeuksista. Lääkäri arveli vaivaa keuhkoahtaumaksi ja syylliseksi pitkää tupakointiani. Lähetti spirometriamittauksiin.
Yritin kyllä hiukan ihmetellä että lopetin tupakoinnin melkein 9 vuotta sitten ja ja nämä hengityvaikeudet alkoivat ilmetä ensimmäisen kerran ehkä vasta n 3 vuotta sitten. Tarkistin vielä ex-vaimoltani oliko hän havainnut mitään hengitys- ja hengästymisvaikeuksia kun olimme viettämässä 60-vuotispäiviäni Barcelonassa. Ei ollut. Olin hirmu vauhdilla liikkunut katuja ylös ja katuja alas. Se onkin lempiharrastukseni ulkomaisissa suurkaupungeissa.
Viime viikonloppuna keskustellessani mökillä hengitysvaikeuksista esitettiin minulle ensimmäisen kerran kysymys olenko miettinut ettei kyse oile jostain homeongelmasta asunnossani.
Yhtäkkiä älysin ensimmäistä kertaa että ainakin ajallisesti korrelaatio olisi mahdollinen. Oireet alkoivat ehkä hiukan sen jälkeen kun muutin nykyiseen asuntooni. Eräitä muitakin asuntoon liittyviä seikkoja alkoi kirkastua. Onneksi muistin erään tuttavan tuttavan joka on koulutukseltaan insinööri ja ammatiltaan terveystarkastaja. Sain häneltä rautaisannoksen hyviä neuvoja miten asiassa on tarkoituksenmukaista ja järkevää edetä.
Hämmästykseni on ollut suuri kun olen netistä etsinyt tietoja homeen aiheuttamista terveysongelmista. Netistä tietoja etsiessä pitää aina muistaa harrastaa myös riittävää lähdekritiikkiä. Kaikki netin tiedon lähteet eivät välttämättä ole luotettavia tai autoritatiivisia. En ole aikaisemmin voinut edes kuvitella miten hurjia vammoja saattaa homealtistuksesta aiheutua.
En kirjoita enempää nyt. Raportoin myöhemmin lisää kun tiedän jotain raportoimisen arvoista.
Tänne blogiinkaan en välillä ehdi kirjoittaa vaikka useitakin minun mielestäni ihan hyviä aiheita on kypsynyt mielessäni. Nykyään kirjoitan sentään aiheen itselleni ylös, jotta sitten kun runoratsu laukkaa hiukan paremmin on mistä ottaa aiheita.
Olen viimeisen viikon aikana selvitellyt minua jo pidempään vaivanneista hengitysvaikeuksista. Lääkäri arveli vaivaa keuhkoahtaumaksi ja syylliseksi pitkää tupakointiani. Lähetti spirometriamittauksiin.
Yritin kyllä hiukan ihmetellä että lopetin tupakoinnin melkein 9 vuotta sitten ja ja nämä hengityvaikeudet alkoivat ilmetä ensimmäisen kerran ehkä vasta n 3 vuotta sitten. Tarkistin vielä ex-vaimoltani oliko hän havainnut mitään hengitys- ja hengästymisvaikeuksia kun olimme viettämässä 60-vuotispäiviäni Barcelonassa. Ei ollut. Olin hirmu vauhdilla liikkunut katuja ylös ja katuja alas. Se onkin lempiharrastukseni ulkomaisissa suurkaupungeissa.
Viime viikonloppuna keskustellessani mökillä hengitysvaikeuksista esitettiin minulle ensimmäisen kerran kysymys olenko miettinut ettei kyse oile jostain homeongelmasta asunnossani.
Yhtäkkiä älysin ensimmäistä kertaa että ainakin ajallisesti korrelaatio olisi mahdollinen. Oireet alkoivat ehkä hiukan sen jälkeen kun muutin nykyiseen asuntooni. Eräitä muitakin asuntoon liittyviä seikkoja alkoi kirkastua. Onneksi muistin erään tuttavan tuttavan joka on koulutukseltaan insinööri ja ammatiltaan terveystarkastaja. Sain häneltä rautaisannoksen hyviä neuvoja miten asiassa on tarkoituksenmukaista ja järkevää edetä.
Hämmästykseni on ollut suuri kun olen netistä etsinyt tietoja homeen aiheuttamista terveysongelmista. Netistä tietoja etsiessä pitää aina muistaa harrastaa myös riittävää lähdekritiikkiä. Kaikki netin tiedon lähteet eivät välttämättä ole luotettavia tai autoritatiivisia. En ole aikaisemmin voinut edes kuvitella miten hurjia vammoja saattaa homealtistuksesta aiheutua.
En kirjoita enempää nyt. Raportoin myöhemmin lisää kun tiedän jotain raportoimisen arvoista.
5.10.2009
Rohkea professori
Luin mielenkiinnolla Helsingin Sanomien tuoretta professori Timo Vihavaisen haastattelua hänen uudesta kirjastaan.
Lukekaa tuo haastattelu tuosta edellisen linkin osoittamasta paikasta.
Hauskinta asiassa oli lehtijutun viimeinen lause:
"Tässä iässä ei kannata enää pelätä. En ole enää mihinkään pyrkimässä. Minullahan on jo eläke odottamassa, jos haluan lähteä."
Olen itse käyttänyt aivan samaa argumenttia kun olen toiminut työpaikallani luottamusmiehenä. Siksi tuo lausuma lämmitti mieltäni.
Ei tarvitse enää mielistellä ketään vain että saisi säilytettyä työpaikkansa. Asiallinen ja kohtelias käytös on toki oltava mutta nehän nyt kuuluvat osana normaaliin inhimilliseen kanssakäymiseen muutenkin.
Pitää lukea professori Timo Vihavaisen kirja - lupaa ainakin mielenkiintoista. Kas kun olen havainnut lähiympäristössäni väitelleiden tohtorien järjenjuoksun jotenkin teräväksi ja loogiseksi ja sellaista ajattelua on mielenkiintoista seurata.
Ja tohtorihan on Vihavaisen haastattelussaan mainitsema maahanmuuttoasioista kriittisen loogisesti ja älykkäästi (minun mielestäni) kirjoittanut ja vastikään alioikeudessa käsittämättömästi (=poliittisesti) tuomittu Jussi Halla-ahokin.
Lukekaa tuo haastattelu tuosta edellisen linkin osoittamasta paikasta.
Hauskinta asiassa oli lehtijutun viimeinen lause:
"Tässä iässä ei kannata enää pelätä. En ole enää mihinkään pyrkimässä. Minullahan on jo eläke odottamassa, jos haluan lähteä."
Olen itse käyttänyt aivan samaa argumenttia kun olen toiminut työpaikallani luottamusmiehenä. Siksi tuo lausuma lämmitti mieltäni.
Ei tarvitse enää mielistellä ketään vain että saisi säilytettyä työpaikkansa. Asiallinen ja kohtelias käytös on toki oltava mutta nehän nyt kuuluvat osana normaaliin inhimilliseen kanssakäymiseen muutenkin.
Pitää lukea professori Timo Vihavaisen kirja - lupaa ainakin mielenkiintoista. Kas kun olen havainnut lähiympäristössäni väitelleiden tohtorien järjenjuoksun jotenkin teräväksi ja loogiseksi ja sellaista ajattelua on mielenkiintoista seurata.
Ja tohtorihan on Vihavaisen haastattelussaan mainitsema maahanmuuttoasioista kriittisen loogisesti ja älykkäästi (minun mielestäni) kirjoittanut ja vastikään alioikeudessa käsittämättömästi (=poliittisesti) tuomittu Jussi Halla-ahokin.
4.10.2009
Miksi sairaalahenkilökunta valehtelee?
Tuli käytyä sairaalassa tuttavaa katsomassa. Omankin ikääntymisen myötä joutuu yhä useammin vierailemaan sairaaloissa vaikka pysyisi itse terveenä. Ympäristö vanhenee ja sairastelee enemmän.
Minua on alkanut ihmetyttää että sairaaloissa tuntuu omaisille valehtelu olevan aika yleistä. En osaa sanoa olisiko se lisääntynyt kun ei ole vertailuotantaa aikaisemmilta vuosikymmeniltä. Mutta olen törmännyt valehteluun liian usein etten voi enää pitää esimerkkejä vain yksittäistapauksina.
Minun kokemukseni liittyvät sellaisten potilaiden hoitoon joilla ei itse ole ollut jostain sairaudesta johtuvasta syystä juuri silloin kykyä esimerkiksi itse arvioida hoitoa.
Kun omaisten edustaja alkaa kysellä hoitohenkilökunnalta potilaan vointiin tai hoitoon kuuluvia yksityiskohtia niin ensi alkuuun tuntuu kuin omaisille kerrottaisiin sellaisia tietoja kuin oletetaan omaisten haluavan kuulla. Kaikki hyvin, potilas toipuu, saa parasta hoitoa yms. Jopa yksityiskohtaisiin kysymyksiinkin vastataan aivan kuin muistettaisiin ulkomuistista kaikki kyseisen potilaan hoitoon liittyvät yksityiskohdat. Jos kysyt kahdessa eri vuorossa samoja asioita saatat saada erilaiset vastaukset kun eivät tiedä mitä omainen oli kysynyt joltain toiselta ja mitä omaiselle oli vastattu. Käytäntö ei näytä eroavan oli kysymys sairaanhoitajasta tai lääkäristä. Eli kannattaa kysyä useilta eri henkilöiltä samojakin asioita eikä luottaa sokeasti kaikkiin saamiinsa vastauksiin.
Mielenkiintoiseksi alkaa sivusta seuratessa tilanne muodostua kun omaisten edustaja esittää liian asiantuntevia kysymyksia tai ei nielaise lääkärinkään tekaistua selitystä, jolloin lääkärillekin alkaa syntyä epäilys jospa kysyjä olisikin ammattilainen. Kerran olen seisonut jopa vieressä kun lääkäri jo harmistuneena jopa kysyi kysyjän ammattia ilmeisesti jo aavistellen ehkä kysyjää ammattilaiseksi. Kysyjä ilmoitti että mitä sillä oli merkitystä vastaukselle.
Miellän nämä pikaisiksi hätävaleiksi. Joko ei haluta omaisten puuttuvan hoitoprosessiin kun halutaan selvitä heistä eroon nopeasti tai sitten halutaan peittää joku yksityiskohta hoitoprosessissa.
Kirjoitin pari vuotta sitten vastaavista kokemuksistani.
Kyllä meillä selvästi tuntuu että sairaalalaitokseen olisi jo pitkälle luokittelua joka ei ihan kestä kaikilta osin päivänvaloa, mutta hiljaa hyväksytään. Jatkuvan säästämisen nähdään ehkä oikeuttavan seulontaan joka on kuitenkin ehdollista. Jos potilas tai omaiset eivät reagoi tai osaa olla vaatimassa parasta mahdollista hoitoa siirrytään halvempaan ja kevennettyyn malliin. Se saattaa tavanomaisen perushoidon lisäksi myös tarkoittaa halvempaa ja kevennettyä lääkitystäkin - sellainen mielikuva on minulle tarkkailijana jäänyt.
Valehtelu ei minusta missään muodossa ole hyväksyttävää sairaalalaitokseen sill ollaan sentään tekemisissä vakavien asioiden kanssa. Vaikka en minä sitä hyväksy muuallakaan missä sellaista esiintyy, mutta se on jo toisen jutun arvoinen.
Olen taas hyvin järkyttynyt vaikkakaan en alkuunkaan enää yllättynyt.
Minua on alkanut ihmetyttää että sairaaloissa tuntuu omaisille valehtelu olevan aika yleistä. En osaa sanoa olisiko se lisääntynyt kun ei ole vertailuotantaa aikaisemmilta vuosikymmeniltä. Mutta olen törmännyt valehteluun liian usein etten voi enää pitää esimerkkejä vain yksittäistapauksina.
Minun kokemukseni liittyvät sellaisten potilaiden hoitoon joilla ei itse ole ollut jostain sairaudesta johtuvasta syystä juuri silloin kykyä esimerkiksi itse arvioida hoitoa.
Kun omaisten edustaja alkaa kysellä hoitohenkilökunnalta potilaan vointiin tai hoitoon kuuluvia yksityiskohtia niin ensi alkuuun tuntuu kuin omaisille kerrottaisiin sellaisia tietoja kuin oletetaan omaisten haluavan kuulla. Kaikki hyvin, potilas toipuu, saa parasta hoitoa yms. Jopa yksityiskohtaisiin kysymyksiinkin vastataan aivan kuin muistettaisiin ulkomuistista kaikki kyseisen potilaan hoitoon liittyvät yksityiskohdat. Jos kysyt kahdessa eri vuorossa samoja asioita saatat saada erilaiset vastaukset kun eivät tiedä mitä omainen oli kysynyt joltain toiselta ja mitä omaiselle oli vastattu. Käytäntö ei näytä eroavan oli kysymys sairaanhoitajasta tai lääkäristä. Eli kannattaa kysyä useilta eri henkilöiltä samojakin asioita eikä luottaa sokeasti kaikkiin saamiinsa vastauksiin.
Mielenkiintoiseksi alkaa sivusta seuratessa tilanne muodostua kun omaisten edustaja esittää liian asiantuntevia kysymyksia tai ei nielaise lääkärinkään tekaistua selitystä, jolloin lääkärillekin alkaa syntyä epäilys jospa kysyjä olisikin ammattilainen. Kerran olen seisonut jopa vieressä kun lääkäri jo harmistuneena jopa kysyi kysyjän ammattia ilmeisesti jo aavistellen ehkä kysyjää ammattilaiseksi. Kysyjä ilmoitti että mitä sillä oli merkitystä vastaukselle.
Miellän nämä pikaisiksi hätävaleiksi. Joko ei haluta omaisten puuttuvan hoitoprosessiin kun halutaan selvitä heistä eroon nopeasti tai sitten halutaan peittää joku yksityiskohta hoitoprosessissa.
Kirjoitin pari vuotta sitten vastaavista kokemuksistani.
Kyllä meillä selvästi tuntuu että sairaalalaitokseen olisi jo pitkälle luokittelua joka ei ihan kestä kaikilta osin päivänvaloa, mutta hiljaa hyväksytään. Jatkuvan säästämisen nähdään ehkä oikeuttavan seulontaan joka on kuitenkin ehdollista. Jos potilas tai omaiset eivät reagoi tai osaa olla vaatimassa parasta mahdollista hoitoa siirrytään halvempaan ja kevennettyyn malliin. Se saattaa tavanomaisen perushoidon lisäksi myös tarkoittaa halvempaa ja kevennettyä lääkitystäkin - sellainen mielikuva on minulle tarkkailijana jäänyt.
Valehtelu ei minusta missään muodossa ole hyväksyttävää sairaalalaitokseen sill ollaan sentään tekemisissä vakavien asioiden kanssa. Vaikka en minä sitä hyväksy muuallakaan missä sellaista esiintyy, mutta se on jo toisen jutun arvoinen.
Olen taas hyvin järkyttynyt vaikkakaan en alkuunkaan enää yllättynyt.
27.9.2009
Antisemitismi ja islamofobia
Yhtäkkiä minulle tuli voimakkaasti mieleen rinnastaa antisemitismi ja islamofobia toisiinsa. Pitäisikö meidän alkaa jo osoitella fundamentalisti-islamistien ympäri maailmaa yhä julkeammin esiintyvää antisemitismiä. Se kun ei kohdistu enää vain juutalaisvaltio Israeliin (jonka vihan voisi vielä ainakin lähialueilla jotenkin ymmärtää) vaan aivan avoimesti juutalaista uskoa tunnustavia kohtaan ympäri maapallon.
Joskus aikoinaan levitetyt jutut juutalaisten salaisista maailmanvalloitspyrkimyksistä on kyetty laittamaan antisemitismin piikkiin ja kumoamaan.
Olsisiko juutalaista uskoa tunnustavilla myös Suomessa tuntea ihan oikeutettua islamofobiaa jopa tännekin levinnyttä fundamentalismi-islamia kohtaan.
Olen ymmärtänytkin että monet vuosikymmenet pääosin Suomen tataareista koostuva islam-yhdyskunta ei olisi suostunutkaan ottamaan uusia jäseniä pakolsisista ja maahanmuuttajista. Liekö syynä juuri pelko muualta tulleista fundamentalisti-islamisteista.
Mielenkiintoista oli että Suomen islamilaisen neuvoston nettisivuilta löytyi käsite islamofobia mutta ei antisemitismi.
Suosittelen (heteronakin ;) lukemaan homoliikkeen ranneliike.net sivustolta keskustelua islamofobiasta. Poikkeaa hiukan Suomen islamilaisen neuvoston kirjoituksen argumentoinnilta.
Mielenkiintoinen tulkinta on myös Wikipediassa siteerattu:
"Islamilaisen vallankumouksen jälkeen maapaossa elävä Iranin kommunistisen työväenpuolueen johtaja ja ihmisoikeusaktivisti Maryam Namazie on sanonut puheessaan sananvapauden puolesta, että ”islamofobia ei ole rasismia, koska uskontojen, aatteiden ja uskomusten sekä uskomuksista seuraavien käytäntöjen arvostelu ei ole rasismia. Myöskään uskomuksia kohtaan tunnetulla pelolla ja vihalla ei ole mitään tekemistä oikeisiin eläviin ihmisiin kohdistuvan rasismin kanssa.”"
Joskus aikoinaan levitetyt jutut juutalaisten salaisista maailmanvalloitspyrkimyksistä on kyetty laittamaan antisemitismin piikkiin ja kumoamaan.
Olsisiko juutalaista uskoa tunnustavilla myös Suomessa tuntea ihan oikeutettua islamofobiaa jopa tännekin levinnyttä fundamentalismi-islamia kohtaan.
Olen ymmärtänytkin että monet vuosikymmenet pääosin Suomen tataareista koostuva islam-yhdyskunta ei olisi suostunutkaan ottamaan uusia jäseniä pakolsisista ja maahanmuuttajista. Liekö syynä juuri pelko muualta tulleista fundamentalisti-islamisteista.
Mielenkiintoista oli että Suomen islamilaisen neuvoston nettisivuilta löytyi käsite islamofobia mutta ei antisemitismi.
Suosittelen (heteronakin ;) lukemaan homoliikkeen ranneliike.net sivustolta keskustelua islamofobiasta. Poikkeaa hiukan Suomen islamilaisen neuvoston kirjoituksen argumentoinnilta.
Mielenkiintoinen tulkinta on myös Wikipediassa siteerattu:
"Islamilaisen vallankumouksen jälkeen maapaossa elävä Iranin kommunistisen työväenpuolueen johtaja ja ihmisoikeusaktivisti Maryam Namazie on sanonut puheessaan sananvapauden puolesta, että ”islamofobia ei ole rasismia, koska uskontojen, aatteiden ja uskomusten sekä uskomuksista seuraavien käytäntöjen arvostelu ei ole rasismia. Myöskään uskomuksia kohtaan tunnetulla pelolla ja vihalla ei ole mitään tekemistä oikeisiin eläviin ihmisiin kohdistuvan rasismin kanssa.”"
Kohu Pekka Herlinistä ja isyydestä
Meillä kaikilla on isä. Tiedämmekö kuka on isämme on toinen juttu, kaikki eivät edes tiedä. Toinen juttu on myös mikä on suhteemme omaan isäämme. Vihaammeko, kunnioitammeko, ihailemmeko vai rakastammeko omaa isäämme?
Melko moni meistä on minun iässä (kirjoitushetkellä 64 v) myös itse vuorostaan isä omille lapsilleen. Mikä on isän suhde lapsiin ja mikä lasten suhde isään on varmaan myös eräänlainen ikuisuuskysymys. Ja missä ikävaihessaa on mikäkin suhtautuminen ollut päällimmäinen - puolin ja toisin.
Ja miksei samaa tarkastelua voisi ja pitäisi soveltaa myös äiteihin.
Kirjoitin pari vuotta sitten vanhemmiltani saamistani opeista. Kirjoituksen kommenttivastauksessa kirjoitin:
"Ihmiset ovat kukin ainutlaatuisia, yksikään ei ole ilman puutteita. En vaan tuohon juttuun halunnut isäni huonoja puolia luetella. Niitäkin oli. Ne yritän unohtaa ja jos olen niitä perinyt niin yritän itsestäni aktiivisella otteella karsia."
Kun Pekka Herlinin kaltaisesta edesmenneestä, menestyneen teollisuusjohtajan ikonista kirjoitetaan elämänkertakirja lienee aika rehellistä että kirja on totuudenmukainen.
Olen vuosien saatossa ihaillut sekä aikoinaan Pekka Herliniä mutta myös hänen poikaansa Niklas Herliniä.
Pekka Herliniä ihailin menestyksellisenä yritysjohtajana ja erityisen vaikutuksen minuun teki mm kun kuulin juttuja että hän teki työtään kirjoituspöydän ja konttorituolin sijasta sohvapöydän ja sohvan äärellä - oli nimittäin käväissyt minullakin mielessä vaikka en silloin vielä tiennyt Pekka Herlinin toimistokäyttäytymisestä. Muistakin minun mielestäni positiivisista mutta eksentrisistä omituisuuksista liikkui juttuja.
Niklas Herliniä olen tottunut myös ihailemaan. Tosin hänen kovaa tupakanpolttoaan en "diggaa" kun olen itse siltä osin raitistunut yli 8 v sitten. Mutta olen vuosien varrella havainnut Niklas Herlinin älykkääksi ja rohkeaksi oman tien kulkijaksi (olisiko isänsä geenejä?) eikä mielestäni ainakaan ulospäin näytä mitenkään edes öykkärimäiseltä, mikä ominaisuus monella rikkaalla tuntuu olevan pinnalla. Totuuttahan me ulkopuoliset emme näe emmekä tiedä.
Isojen miesten pojilla ei ole koskaan ollut helppoa. Tunnen empatiaa Niklas Herliniä kohtaan. Uskon hyvin että hänen isänsä on kotona ja häntä kohtaan ollut juuri sellainen kuin hän on kokenut. Minusta nämä tunnustukset ja paljastukset ovat olleet ihan asiallisia. Ja minusta Niklas Herlin on lausunnoissaan osoittanut myös kypsyyttä kun hän on ymmärtänyt isänsä valtavan merkityksen teollisuusimperiumin kehittäjänä ja muistaa vielä mainita saaneensa mittavan ja riippumattomuuden takaavan omaisuuden perintönä. Mutta ei sellainen yksilötasolla tietenkään mitenkään lievitä hänen tai hänen perheensä jäsenten kokemuksia. Uskoisin että moni vastaavia kokenut vaihtaisi pois ison osan omaisuuttaan jos saisi nuo tekemättömiksi. Ulkopuolisena minä jostain syystä luotan enemmän Niklas pojan lausuntoihin kuin äiti-Kirstin julkisuuteen antamiin lausuntoihin miten heidän avioliittonsa isä Pekan kanssa oli onnellinen.
Kyllä minäkin tiedän että en välttämättä ole kaikissa asioissa isänä onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla enkä ainakaan virheittä. Ei siinä isänä olona onnistunut minunkaan isäni sataprosenttisesti vaikka hänestä hyvin myönteisesti mielellään kirjoitankin. Viittaan tuohon edellä lainaamani omaan kommenttiini.
Media repii hetken aikaa myyntiään edistääkseen omat lööppinsä aiheesta kunnes päästään seuraavan kohulööppiin. Alan minäkin jo toivoa että se olisi pääministeri Vanhasen ero.
Melko moni meistä on minun iässä (kirjoitushetkellä 64 v) myös itse vuorostaan isä omille lapsilleen. Mikä on isän suhde lapsiin ja mikä lasten suhde isään on varmaan myös eräänlainen ikuisuuskysymys. Ja missä ikävaihessaa on mikäkin suhtautuminen ollut päällimmäinen - puolin ja toisin.
Ja miksei samaa tarkastelua voisi ja pitäisi soveltaa myös äiteihin.
Kirjoitin pari vuotta sitten vanhemmiltani saamistani opeista. Kirjoituksen kommenttivastauksessa kirjoitin:
"Ihmiset ovat kukin ainutlaatuisia, yksikään ei ole ilman puutteita. En vaan tuohon juttuun halunnut isäni huonoja puolia luetella. Niitäkin oli. Ne yritän unohtaa ja jos olen niitä perinyt niin yritän itsestäni aktiivisella otteella karsia."
Kun Pekka Herlinin kaltaisesta edesmenneestä, menestyneen teollisuusjohtajan ikonista kirjoitetaan elämänkertakirja lienee aika rehellistä että kirja on totuudenmukainen.
Olen vuosien saatossa ihaillut sekä aikoinaan Pekka Herliniä mutta myös hänen poikaansa Niklas Herliniä.
Pekka Herliniä ihailin menestyksellisenä yritysjohtajana ja erityisen vaikutuksen minuun teki mm kun kuulin juttuja että hän teki työtään kirjoituspöydän ja konttorituolin sijasta sohvapöydän ja sohvan äärellä - oli nimittäin käväissyt minullakin mielessä vaikka en silloin vielä tiennyt Pekka Herlinin toimistokäyttäytymisestä. Muistakin minun mielestäni positiivisista mutta eksentrisistä omituisuuksista liikkui juttuja.
Niklas Herliniä olen tottunut myös ihailemaan. Tosin hänen kovaa tupakanpolttoaan en "diggaa" kun olen itse siltä osin raitistunut yli 8 v sitten. Mutta olen vuosien varrella havainnut Niklas Herlinin älykkääksi ja rohkeaksi oman tien kulkijaksi (olisiko isänsä geenejä?) eikä mielestäni ainakaan ulospäin näytä mitenkään edes öykkärimäiseltä, mikä ominaisuus monella rikkaalla tuntuu olevan pinnalla. Totuuttahan me ulkopuoliset emme näe emmekä tiedä.
Isojen miesten pojilla ei ole koskaan ollut helppoa. Tunnen empatiaa Niklas Herliniä kohtaan. Uskon hyvin että hänen isänsä on kotona ja häntä kohtaan ollut juuri sellainen kuin hän on kokenut. Minusta nämä tunnustukset ja paljastukset ovat olleet ihan asiallisia. Ja minusta Niklas Herlin on lausunnoissaan osoittanut myös kypsyyttä kun hän on ymmärtänyt isänsä valtavan merkityksen teollisuusimperiumin kehittäjänä ja muistaa vielä mainita saaneensa mittavan ja riippumattomuuden takaavan omaisuuden perintönä. Mutta ei sellainen yksilötasolla tietenkään mitenkään lievitä hänen tai hänen perheensä jäsenten kokemuksia. Uskoisin että moni vastaavia kokenut vaihtaisi pois ison osan omaisuuttaan jos saisi nuo tekemättömiksi. Ulkopuolisena minä jostain syystä luotan enemmän Niklas pojan lausuntoihin kuin äiti-Kirstin julkisuuteen antamiin lausuntoihin miten heidän avioliittonsa isä Pekan kanssa oli onnellinen.
Kyllä minäkin tiedän että en välttämättä ole kaikissa asioissa isänä onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla enkä ainakaan virheittä. Ei siinä isänä olona onnistunut minunkaan isäni sataprosenttisesti vaikka hänestä hyvin myönteisesti mielellään kirjoitankin. Viittaan tuohon edellä lainaamani omaan kommenttiini.
Media repii hetken aikaa myyntiään edistääkseen omat lööppinsä aiheesta kunnes päästään seuraavan kohulööppiin. Alan minäkin jo toivoa että se olisi pääministeri Vanhasen ero.
26.9.2009
Veistostaidetta Kauniaisissa
Wikipediassa oli Kauniaisten kaupungin kohdalla toista vuotta seuraava teksti:
"Kauniaisten juhlavuoden 2007 kunniaksi kaupungin keskustaan Kaupungintalon edustalle pystytettiin uusi [[Kimmo Schroderus|Kimmo Schroderuksen]] luoma "Foni"-veistos, joka jatkaa tyyliltään kauniaislaista linjaa. Kauniaislaisten suussa uusi veistos sai nopeasti lempinimen "Pillu" ja "Vagina", eikä assosiaatiota voi kovin helposti mennä kiistämään."
Ja muistaakseni se oli ruotsinkielisten suussa nimeltä "Fittan". En tiedä miten sitä nimittävät paikkakunnan muunkieliset asukkaat ;)
Juttu on siivottu ja tässä on linkki nykyisiin sivuihin Kauniaisen Wikipedia sivut nyt.
Sinänsä yhdyn Wikipediasta tekstin poiston argumentteihin "en tiedä, onko tuo kovin mainitsemisen arvoinen, lisäksi linkki vanhentunut" mutta sitä en ymmärrä pitikö kuvakin poistaa - vai oliko se tekijänoikeudella suojattu - viittasihan kuvan linkki Kauniaisten kaupungin sivustolle. Sinänsä tekijänoikeusargumentti on hiukan huono, koska käsittääkseni linkkiviittaus on alkuperäiselle sivustolle sallittu eikä loukkaa alkuperäisen sivuston julkaisijan tekijänoikeuksia.
Mutta jotta muutkin voivat ihailla hienoa veistosta löytyi kuva silti netin historiatiedoista.
Joudun myöntämään alkuperäisen Wiki-kirjoituksen arvion ihan osuvaksi "eikä assosiaatiota voi kovin helposti mennä kiistämään" ;)
"Kauniaisten juhlavuoden 2007 kunniaksi kaupungin keskustaan Kaupungintalon edustalle pystytettiin uusi [[Kimmo Schroderus|Kimmo Schroderuksen]] luoma "Foni"-veistos, joka jatkaa tyyliltään kauniaislaista linjaa. Kauniaislaisten suussa uusi veistos sai nopeasti lempinimen "Pillu" ja "Vagina", eikä assosiaatiota voi kovin helposti mennä kiistämään."
Ja muistaakseni se oli ruotsinkielisten suussa nimeltä "Fittan". En tiedä miten sitä nimittävät paikkakunnan muunkieliset asukkaat ;)
Juttu on siivottu ja tässä on linkki nykyisiin sivuihin Kauniaisen Wikipedia sivut nyt.
Sinänsä yhdyn Wikipediasta tekstin poiston argumentteihin "en tiedä, onko tuo kovin mainitsemisen arvoinen, lisäksi linkki vanhentunut" mutta sitä en ymmärrä pitikö kuvakin poistaa - vai oliko se tekijänoikeudella suojattu - viittasihan kuvan linkki Kauniaisten kaupungin sivustolle. Sinänsä tekijänoikeusargumentti on hiukan huono, koska käsittääkseni linkkiviittaus on alkuperäiselle sivustolle sallittu eikä loukkaa alkuperäisen sivuston julkaisijan tekijänoikeuksia.
Mutta jotta muutkin voivat ihailla hienoa veistosta löytyi kuva silti netin historiatiedoista.
Joudun myöntämään alkuperäisen Wiki-kirjoituksen arvion ihan osuvaksi "eikä assosiaatiota voi kovin helposti mennä kiistämään" ;)
Miten seurata blogeja?
Kokeneet blogikirjoittajakonkarit ovat selvittäneet että blogiin pitäisi julkaista uutta sisältöä joka päivä jotain. Se lisää heidän mukaansa uskollisten lukijoiden määrää kovasti. Minäkin uskon että näin on.
Minä olen sen verran mukavuudenhaluinen (toiset sanovat rumemmin: laiska) etten joka päivä jaksa enkä viitsi kirjoitella enkä keksiä tikusta asiaa jos ei tule mieleen mitään sellaista kirjoitettavaa, jonka saisi sopimaan kohtuulyhyeen blogikirjoitukseen.
Viime viikolla tuli kuitenkin mieleen jos jonkin laista kirjoitettavaa ja tein aiheista itselleni luettelon, joista muutaman olen tänään kirjoittanutkin. Pitkä lista jäi vielä odottamaan inspiraatiota (kirjoittamisen maallikot) tai perspiraatiota (kirjoittamisen ammattilaiset Jörn Donnerin mukaan).
Itse seuraan säännöllisesti muutamaa kymmentä blogia. Helpoin tapa on ollut käyttää ns RSS syötettä. Itse käytän syötteiden hallintaan erinomaista ja monipuolista Thunderbird sähköpostiohjelmaa, joka löytyy jopa suomenkielisenäkin, mutta nykyään myös erilaiset selaimet kuten mm Internet Explorer ja Firefox osaavat myöskin. Jos haluaa niin ehkä monipuolisin ja tehokkain on kokonaan tuolalsiten syöäötteiden lukemiseen ja hallintaan Eestissä kehitetty Feedreader, joka on saatavissa myös muistaakseni suomenkielisenä.
Minun blogisivustoni RSS syötteen osoite on saatavissa selaimella sivulta
http://granpaigor.blogspot.com/feeds/posts/default.
Jos et tunen RSS syötteitä niin pienen harjoittelun jälkeen tulet ihastumaan. Sinun ei tarvitse erikseen avata jokaista blogia erikseen selaimella vaan näet suoraan minne blogeihin on tullut uusia kirjoituksia joita et ole vielä lukenut. Niiden otsikoista voit sitten päätellä nopeasti kiinnostaako kirjoitus sinua. Hiukan sivustosta ja RSS-lukijasi säädöistä riippuen saatat nähdä pelkän otsikon, otsikon ja muutaman rivin kirjoituksesta tai jopa koko kirjoituksen.
Käyttö- tai asennusohjeita en alkanut kirjoittaa tänne. Ihan tietokone-ummikoille pitäisi kirjoittaa pitkät ja alkeellisen perusteelliset ohjeet j akokeneet konkariot osaavat noita itsekin.
Mutta suosittelen kaikille kätevänä.
Minä olen sen verran mukavuudenhaluinen (toiset sanovat rumemmin: laiska) etten joka päivä jaksa enkä viitsi kirjoitella enkä keksiä tikusta asiaa jos ei tule mieleen mitään sellaista kirjoitettavaa, jonka saisi sopimaan kohtuulyhyeen blogikirjoitukseen.
Viime viikolla tuli kuitenkin mieleen jos jonkin laista kirjoitettavaa ja tein aiheista itselleni luettelon, joista muutaman olen tänään kirjoittanutkin. Pitkä lista jäi vielä odottamaan inspiraatiota (kirjoittamisen maallikot) tai perspiraatiota (kirjoittamisen ammattilaiset Jörn Donnerin mukaan).
Itse seuraan säännöllisesti muutamaa kymmentä blogia. Helpoin tapa on ollut käyttää ns RSS syötettä. Itse käytän syötteiden hallintaan erinomaista ja monipuolista Thunderbird sähköpostiohjelmaa, joka löytyy jopa suomenkielisenäkin, mutta nykyään myös erilaiset selaimet kuten mm Internet Explorer ja Firefox osaavat myöskin. Jos haluaa niin ehkä monipuolisin ja tehokkain on kokonaan tuolalsiten syöäötteiden lukemiseen ja hallintaan Eestissä kehitetty Feedreader, joka on saatavissa myös muistaakseni suomenkielisenä.
Minun blogisivustoni RSS syötteen osoite on saatavissa selaimella sivulta
http://granpaigor.blogspot.com/feeds/posts/default.
Jos et tunen RSS syötteitä niin pienen harjoittelun jälkeen tulet ihastumaan. Sinun ei tarvitse erikseen avata jokaista blogia erikseen selaimella vaan näet suoraan minne blogeihin on tullut uusia kirjoituksia joita et ole vielä lukenut. Niiden otsikoista voit sitten päätellä nopeasti kiinnostaako kirjoitus sinua. Hiukan sivustosta ja RSS-lukijasi säädöistä riippuen saatat nähdä pelkän otsikon, otsikon ja muutaman rivin kirjoituksesta tai jopa koko kirjoituksen.
Käyttö- tai asennusohjeita en alkanut kirjoittaa tänne. Ihan tietokone-ummikoille pitäisi kirjoittaa pitkät ja alkeellisen perusteelliset ohjeet j akokeneet konkariot osaavat noita itsekin.
Mutta suosittelen kaikille kätevänä.
Hampaiden hoito fluorilla
Olen aina vastustanut fluoritablettien syöttämistä pikkulapsille. Asuessani perheeni kanssa eräällä pikkupaikkakunnalla tuli vaimoni kerran lastenneuvolasta kotiin mukanaan sieltä saamansa fluoritablettipurkki. Perheneuvottelussa lähes pienen perheriidan jälkeen jossa riidan ratkaisijana toimivat useat hakuteokset vakuuttui vaimonikin ettei fluorin täydellinen turvallisuus pikkulapsille sisäisesti syötettynä ole alkuunkaan varmaa. Ja molemmat jaoimme kuitenkin sen yhteisen käsityksen että huolellinen hammashygienia oli varmaan se kaikkein tärkein karieksen ehkäisymenetelmä.
Jännää oli myös kun hänkin oivalsi että eihän lastenneuvola voi määrätä mitä me lastemme suuhun työnnämme. Kyllä me vanhemmat olemme ne jotka siitä määräävät ja vastaavat.
Mutta seuraavan neuvolakäynnin jälkeen olin ylpeä vaimostani miten rohkeasti ja neuvokkaasti hän oli puolustanut omaa kantaansa neuvolassa. Sehän oli pienen paikkakunnan lastenneuvolassa ollut ensimmäinen tapaus laatuaan jossa äiti oli avoimesti kertonut kysyttäessä ettei hän syöttänyt lapselleen neuvolassa "määrättyjä" tabletteja. Se tuntui synnyttäneen aivan käsittämättömän painostuksen vaimoani kohtaan johon muistikuvani mukaan vielä mobilisoitiin kunnan hammaslääkärikin koko arvovallallaan. Vaimoni piti päänsä johon olimme yhteistuumin päätyneet. Siinä oli taas yksi lisäsyy ihailla ja rakastaa häntä.
Todettakoon että ko lapsi on jo lähes 30 v ikäinen ja taitaa olla että hänen hampaistonsa on vieläkin moitteeton. Kiitos siitä äidin uskomattoman hienolle terveys- ja hygieniakasvatukselle.
Ettei kukaan lukija kuvittelisi edellä kirjoitetun johdosta meidän ihan kaikkea vallalla ollutta terveyskasvatusta vastustaneen niin kaikki normaalit rokotukset olemme lapsillemme sallineet. Tosin niistäkin olen käynyt vastustajien kanssa mielenkiintoisia keskusteluja. Samoin olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja amalgaamista hammaspaikoissa. Luottamukseni terveydenhuoltoviranomaisiin ei ole kovin suuri. Mutta nuo ovat jo eri jutun aiheita.
Jännää oli myös kun hänkin oivalsi että eihän lastenneuvola voi määrätä mitä me lastemme suuhun työnnämme. Kyllä me vanhemmat olemme ne jotka siitä määräävät ja vastaavat.
Mutta seuraavan neuvolakäynnin jälkeen olin ylpeä vaimostani miten rohkeasti ja neuvokkaasti hän oli puolustanut omaa kantaansa neuvolassa. Sehän oli pienen paikkakunnan lastenneuvolassa ollut ensimmäinen tapaus laatuaan jossa äiti oli avoimesti kertonut kysyttäessä ettei hän syöttänyt lapselleen neuvolassa "määrättyjä" tabletteja. Se tuntui synnyttäneen aivan käsittämättömän painostuksen vaimoani kohtaan johon muistikuvani mukaan vielä mobilisoitiin kunnan hammaslääkärikin koko arvovallallaan. Vaimoni piti päänsä johon olimme yhteistuumin päätyneet. Siinä oli taas yksi lisäsyy ihailla ja rakastaa häntä.
Todettakoon että ko lapsi on jo lähes 30 v ikäinen ja taitaa olla että hänen hampaistonsa on vieläkin moitteeton. Kiitos siitä äidin uskomattoman hienolle terveys- ja hygieniakasvatukselle.
Ettei kukaan lukija kuvittelisi edellä kirjoitetun johdosta meidän ihan kaikkea vallalla ollutta terveyskasvatusta vastustaneen niin kaikki normaalit rokotukset olemme lapsillemme sallineet. Tosin niistäkin olen käynyt vastustajien kanssa mielenkiintoisia keskusteluja. Samoin olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja amalgaamista hammaspaikoissa. Luottamukseni terveydenhuoltoviranomaisiin ei ole kovin suuri. Mutta nuo ovat jo eri jutun aiheita.
Lievästi laksatiivinen
Ksylitolista on tullut menestystuote. Kuluttajaviranomaiset ovat hyvin tarkkoja ettei elintarvikkeiden eikä edes rohdosvalmisteiden terveysvaikutuksia mitenkään voisi verrata lääkevalmisteisiin.
Mutta ksylitolia näyttää saavan aika vapaasti mainostaa edistävän hampaiden hoitoa. Takavuosina EU jopa aikoi kieltää koko ksylitolin mutta suomalaiset lobbarit olivat sentään sen verran ammattitaitoisia että saivat komission perumaan aikeensa vaikak moni maa oli jopa tukemassa komission kieltoaikeita.
Eräs tuttu rouva oli aikoinaan todennut erikoisen korrelaation. Onko sinulla aamuisin ns kova vatsa? Tupakoivana polta punainen Marlboro niin johan "paska lentää" [vulg].
Esimerkiksi ksylitolikaramellit ja muutkin ksylitolia sisältävät tuotteet toimivat samalla tavoin laksatiiveina. Kun luet pakkauksien selosteita niin siellä taitaa jokaisessa lukeakin muistutus "lievästi laksatiivinen".
Mutta ksylitolia näyttää saavan aika vapaasti mainostaa edistävän hampaiden hoitoa. Takavuosina EU jopa aikoi kieltää koko ksylitolin mutta suomalaiset lobbarit olivat sentään sen verran ammattitaitoisia että saivat komission perumaan aikeensa vaikak moni maa oli jopa tukemassa komission kieltoaikeita.
Eräs tuttu rouva oli aikoinaan todennut erikoisen korrelaation. Onko sinulla aamuisin ns kova vatsa? Tupakoivana polta punainen Marlboro niin johan "paska lentää" [vulg].
Esimerkiksi ksylitolikaramellit ja muutkin ksylitolia sisältävät tuotteet toimivat samalla tavoin laksatiiveina. Kun luet pakkauksien selosteita niin siellä taitaa jokaisessa lukeakin muistutus "lievästi laksatiivinen".
Thaimaalainen räätäli
Lopetettuani tupakoinnin yli 8 v sitten onnistuin keräämään uumilleni läskiä. Sen poistaminen ei olekaan ollut helppoa, mutta optimistina en ole kovin paljoa uusinut vaatevarastoani uusia mittoja vastaavaksi.
Aikaisemmin ostin valmisvaatteita ja olin tyytyväinen niiden mahdollisuuksiin. Pukuni ja housuni olivat pitkään kokoa 48 normaali. Ainoastaan housuja piti hiukan lyhentää muutamia senttejä vastaamaan pituuttani vai pitäisikö sanoa lyhyyttäni.
Valitin eräälle pyylevälle kollegalleni pari vuotta sitten istuvien valmisvaatteiden löytämisen vaikeutta ja hän suositteli minulle Dressmanin isojen poikien kauppaa joka löytyi Kehä III varrella olevasta ostoskeskus Jumbosta.
No minäpä suunnistin sinne suunnattomaan ostosparatiisiin jota minä kyllä mieluummin kutsun ostoshelvetiksi. Löysin jostain liikeluettelosta kaupan jonka nimi oli Mr Big ja suunnistin sinne. Siellä oli erittäin ystävällinen naismyyjä (nuori, kaunis ja hoikka ;) jolle kerroin etsiväni läskille vartalolleni sopivia housuja. Hän mittasi pelkästään katseellaan mittasuhteeni ja otti telineesta parit housut ja kehotti sovittamaan. Menin sovituskoppiin ja housut istuivat niin hyvin kuin valmisvaatteet yleensä voivat istua. Vain lahkeiden pituus oli aivan liian pitkä. Sovituskopista tultuani myyjätär ilmoitti että he voivat lyhentää lahkeet samantien kun käyn vaikkapa muissa kaupoissa noin puolen tunnin ajan. Velottavat 10 euroa.
Ostin kahdet housut 125 euroa kappale ja hain ne lyhennettyinä puolen tunnin kuluttua. Olin tyytyväinen.
Kuulin äskettäin eräältä toiselta pyylevältä kollegaltani hänen thaimaalaisen hoviräätälinsä tulevan Suomessa käymään ja voi varmaan ottaa uusiakin asiakkaita. Hänoli jo 7-8 vuotta käyttänyt pelkästään tämän räätälin tekemiä mittapukuja, -housuja ja -mittapaitoja. Sain eteeni hinnaston ja hiukan hämmästyin. Kyllähän minä olin tiennyt että kaukoidässä matkustaneet tutut olivat siellä paikan päällä teettäneet huippuedullisesti todella laadukkaita pukuja ja jopa smokkeja ja frakkeja muutaman opäivän toimitsuajalla. Minä en tarvitse smokkeja ja frakkeja ainakaan toistaiseksi mutta kylläkin pukuja tai housuja ja miksei paitojakin. JA nyt oli palvelua tarjolla ilman matkaa Thaimaahan.
Räätäli kävi täällä. Hänellä oli mukanaan isot määrät kangasnäytteitä. Oli jopa eräänlöaista runsauden pulaa kun valtavasta näytemäärästä oli suorastaan vaikeaa valita mitä halusin.
Mittatilaushousut maksoivat 75 euroa eli kaksien isojen poikien kaupan housujen hinnalla sain nyt kolmet ja mittatilaushousut. Mittatilauspuku maksoi 245 euroa. Ja kun ne on tehty mittojeni mukaan niin on se silti toista kuin valmisvaatteet.
Kyllä minä myönnän että tämä ei kotimaista työllisyyttä edistä mutta ei ne isojen poikien kaupan housutkaan olleet kotimaista valmistetta. Ja jos kotimainen mittatilauspuku maksaa yli 1000 euroa niin en minä niin rikas ole ettei minun tarvitsisi katsoa hintoja. Eikä minulla ole megalomaanisia harhojakaan että pelastaisin Suomen vaateteollisuuden työllisyyden.
Tilasin korjausta garderoobiini.
Ai niin. Huvittava yksityiskohta oli ettei kyseinen räätäli enää tehnyt tilausvaatteitta suomalaisille naisille. Oli joskus muutama vuosi sitten saanut kärsiä joiden jakkupukudaaminen jranttuamisesta niin paljon että oli todennut että miesten kanssa selviää hiukan helpommin mahdollisista istuvuusongelmista. Pieniä poikkeuksia ovat kuulemma olleet kanta-asiakkaiden pyylevät daamit jotka ovat halunneet ostaa tyköistuvien jakkupukujen sijaan muodot peittäviä löysiä vaatteita.
Niin ja seuraavaksi saatan alkaa miettiä mittatilauskenkiä tai -saappaita. Kenkiä saan kyllä valmiina mutta saappaiden istuvuuden kanssa on huonommin. Ainakin Kreikassa Kreetalla sai yhteen aikaan melko halvalla upeita nahkasaappaita teetettyä mittojen mukaan muutamassa päivässä. Tämän päivän tilannetta en ole tarkistanut.
Aikaisemmin ostin valmisvaatteita ja olin tyytyväinen niiden mahdollisuuksiin. Pukuni ja housuni olivat pitkään kokoa 48 normaali. Ainoastaan housuja piti hiukan lyhentää muutamia senttejä vastaamaan pituuttani vai pitäisikö sanoa lyhyyttäni.
Valitin eräälle pyylevälle kollegalleni pari vuotta sitten istuvien valmisvaatteiden löytämisen vaikeutta ja hän suositteli minulle Dressmanin isojen poikien kauppaa joka löytyi Kehä III varrella olevasta ostoskeskus Jumbosta.
No minäpä suunnistin sinne suunnattomaan ostosparatiisiin jota minä kyllä mieluummin kutsun ostoshelvetiksi. Löysin jostain liikeluettelosta kaupan jonka nimi oli Mr Big ja suunnistin sinne. Siellä oli erittäin ystävällinen naismyyjä (nuori, kaunis ja hoikka ;) jolle kerroin etsiväni läskille vartalolleni sopivia housuja. Hän mittasi pelkästään katseellaan mittasuhteeni ja otti telineesta parit housut ja kehotti sovittamaan. Menin sovituskoppiin ja housut istuivat niin hyvin kuin valmisvaatteet yleensä voivat istua. Vain lahkeiden pituus oli aivan liian pitkä. Sovituskopista tultuani myyjätär ilmoitti että he voivat lyhentää lahkeet samantien kun käyn vaikkapa muissa kaupoissa noin puolen tunnin ajan. Velottavat 10 euroa.
Ostin kahdet housut 125 euroa kappale ja hain ne lyhennettyinä puolen tunnin kuluttua. Olin tyytyväinen.
Kuulin äskettäin eräältä toiselta pyylevältä kollegaltani hänen thaimaalaisen hoviräätälinsä tulevan Suomessa käymään ja voi varmaan ottaa uusiakin asiakkaita. Hänoli jo 7-8 vuotta käyttänyt pelkästään tämän räätälin tekemiä mittapukuja, -housuja ja -mittapaitoja. Sain eteeni hinnaston ja hiukan hämmästyin. Kyllähän minä olin tiennyt että kaukoidässä matkustaneet tutut olivat siellä paikan päällä teettäneet huippuedullisesti todella laadukkaita pukuja ja jopa smokkeja ja frakkeja muutaman opäivän toimitsuajalla. Minä en tarvitse smokkeja ja frakkeja ainakaan toistaiseksi mutta kylläkin pukuja tai housuja ja miksei paitojakin. JA nyt oli palvelua tarjolla ilman matkaa Thaimaahan.
Räätäli kävi täällä. Hänellä oli mukanaan isot määrät kangasnäytteitä. Oli jopa eräänlöaista runsauden pulaa kun valtavasta näytemäärästä oli suorastaan vaikeaa valita mitä halusin.
Mittatilaushousut maksoivat 75 euroa eli kaksien isojen poikien kaupan housujen hinnalla sain nyt kolmet ja mittatilaushousut. Mittatilauspuku maksoi 245 euroa. Ja kun ne on tehty mittojeni mukaan niin on se silti toista kuin valmisvaatteet.
Kyllä minä myönnän että tämä ei kotimaista työllisyyttä edistä mutta ei ne isojen poikien kaupan housutkaan olleet kotimaista valmistetta. Ja jos kotimainen mittatilauspuku maksaa yli 1000 euroa niin en minä niin rikas ole ettei minun tarvitsisi katsoa hintoja. Eikä minulla ole megalomaanisia harhojakaan että pelastaisin Suomen vaateteollisuuden työllisyyden.
Tilasin korjausta garderoobiini.
Ai niin. Huvittava yksityiskohta oli ettei kyseinen räätäli enää tehnyt tilausvaatteitta suomalaisille naisille. Oli joskus muutama vuosi sitten saanut kärsiä joiden jakkupukudaaminen jranttuamisesta niin paljon että oli todennut että miesten kanssa selviää hiukan helpommin mahdollisista istuvuusongelmista. Pieniä poikkeuksia ovat kuulemma olleet kanta-asiakkaiden pyylevät daamit jotka ovat halunneet ostaa tyköistuvien jakkupukujen sijaan muodot peittäviä löysiä vaatteita.
Niin ja seuraavaksi saatan alkaa miettiä mittatilauskenkiä tai -saappaita. Kenkiä saan kyllä valmiina mutta saappaiden istuvuuden kanssa on huonommin. Ainakin Kreikassa Kreetalla sai yhteen aikaan melko halvalla upeita nahkasaappaita teetettyä mittojen mukaan muutamassa päivässä. Tämän päivän tilannetta en ole tarkistanut.
Kirkon iäisyys
Luterilaisella kirkolla on pitkään ollut hautojen hoitoa varten perustettuja hautaisnhoitorahastoja.
Vuoteen 1969 ainakin Helsingissä myytiin hautojen hoitoa varten ns ainaishoitosopimuksia. Niiden ideana oli kustantaa haudan ainainen hoito rahastoon sijoitetun pääoman tuotolla.
Tuollainen piti kannattamattomana lopettaa. Ihan tarkkaan en muista miten silloin 1960-luvulla asiasta kiistely eteni. Mutta sen muistan hyvin että esillä oli sellainenkin vaihtoehto että ainainen haudanhoito jollain konstilla olisi yksipuolisesti muutettu vain määräaikaiseksi.
Kiinnitin jo silloin 24 vuotiaana huomioita että onko kirkon tulkinta iäisyydestä noin joustava, että ainainen jossain kohdassa tarkoittaa oikeasti iäisyyttä mutta jossain toisessa kohdassa voidaan joustavasti muuttaakin määräaikaiseksi.
Vuoteen 1969 ainakin Helsingissä myytiin hautojen hoitoa varten ns ainaishoitosopimuksia. Niiden ideana oli kustantaa haudan ainainen hoito rahastoon sijoitetun pääoman tuotolla.
Tuollainen piti kannattamattomana lopettaa. Ihan tarkkaan en muista miten silloin 1960-luvulla asiasta kiistely eteni. Mutta sen muistan hyvin että esillä oli sellainenkin vaihtoehto että ainainen haudanhoito jollain konstilla olisi yksipuolisesti muutettu vain määräaikaiseksi.
Kiinnitin jo silloin 24 vuotiaana huomioita että onko kirkon tulkinta iäisyydestä noin joustava, että ainainen jossain kohdassa tarkoittaa oikeasti iäisyyttä mutta jossain toisessa kohdassa voidaan joustavasti muuttaakin määräaikaiseksi.
21.9.2009
Koivisto löysi Väyrysestä ystävän
Kyllä minulla oli hauskaa kun luin viime torstain (17.9) Iltalehden jutun. Sen ingressissä todetaan:
"Presidentti Mauno Koivisto kääntyi aiemman kiistakumppaninsa Paavo Väyrysen puoleen etsiessään Suomesta paasikiviläistä korkean tason juttuseuraa."
Hihittelin varmaan kymmenisen minuuttia kun mietin minkälainen näpäys tuollainen uutinen on jollekin Paavo Lipposelle tai myös tasavallan presidentti Haloselle.
Minusta tämä oli samaa kaliiberia näpäyksenä tasavallan nykyjohdolle kuin kenraali Gustav Hägglundin tuore ihmettely mitä Suomi tekee Afganistanissa.
Hyvä että näitä haastavia puheenvuoroja tulee aina välillä esiin ettei pysytä ihan pelkästään siinä mielikuvituksettomassa yhden totuuden mallissa. Siitä minulle tulee aina mieleen Brezhnevin ajan Neuvostoliitto.
"Presidentti Mauno Koivisto kääntyi aiemman kiistakumppaninsa Paavo Väyrysen puoleen etsiessään Suomesta paasikiviläistä korkean tason juttuseuraa."
Hihittelin varmaan kymmenisen minuuttia kun mietin minkälainen näpäys tuollainen uutinen on jollekin Paavo Lipposelle tai myös tasavallan presidentti Haloselle.
Minusta tämä oli samaa kaliiberia näpäyksenä tasavallan nykyjohdolle kuin kenraali Gustav Hägglundin tuore ihmettely mitä Suomi tekee Afganistanissa.
Hyvä että näitä haastavia puheenvuoroja tulee aina välillä esiin ettei pysytä ihan pelkästään siinä mielikuvituksettomassa yhden totuuden mallissa. Siitä minulle tulee aina mieleen Brezhnevin ajan Neuvostoliitto.
20.9.2009
Isäni olisi täyttänyt eilen 97 v
Isäni olisi täyttänyt eilen 97 vuotta. Hänen kuolemastaan on kulunut jo 13 vuotta. Äitini kuolemasta on jo 23 v. Äitini kuolikin noin yleisesti ottaen aivan liian nuorena eli 69 v ikäisenä.
Muistelen molempia vanhempiani suurella lämmöllä ja kiitollisena saamistani eväistä. Tasan kaksi vuotta sitten kirjoitinkin aiheesta ja tässä linkki siihen. Aihe on edelleen ajankohtainen ainakin minulle.
Muistelen molempia vanhempiani suurella lämmöllä ja kiitollisena saamistani eväistä. Tasan kaksi vuotta sitten kirjoitinkin aiheesta ja tässä linkki siihen. Aihe on edelleen ajankohtainen ainakin minulle.
Diili
Vaikka minua pääsääntöisesti melkein ällöttävät erilaiset television valloittaneet reality-ohjelmat olen joskus syrjäsilmällä katsellut tv-ohjelmaa nimeltä Diili.
Olen ollut työelämässä melkein 50 vuotta ja sinä aikana monen aaltoliikkeen kautta työskennellyt erilaisissa tehtävissä juoksupojasta johtajaksi. Eli olen toiminut sekä alaisena että esimiehenä. Sen lisäksi olen aina ollut kiinnostunut johtajuudesta taitona ja ilmiönä. Olen opiskellut johtajuuden klassikoilta kuten Sun Tsu, von Clausewitz, Suvorov, Machiavelli mutta olen myös lukenut Sarasvuon sisäistä sankaria ja Daniel Golemanin Tunneälyä. Ison vaikutuksen on minuun tehnyt amerikkalainen Tom Peters kirjoituksillaan mm ylivertaisesta osaamisesta. Ja jossain vaiheessa löysin amerikkalaisessa Wayne W Dyerissä hengenheimolaisen, joka oli kirjoittanut kirjoihinsa sitä mitä minä olin vuosien saatossa kantapään kautta oppinut.
Ihan varma en ole onko hyvä johtajuus jotain synnynnäistä vai opittua. Todennäköisimpänä pidän jonkinlaista sopivaa synnynnäisten ja opitttujen taitojen yhdistelmää. Ja kun puhun synnynnäisistä taidoista niin en tarkoita ainoastaan jotain geneettistä perimää vaan myös jotain kasvukokemuksiakin eri ikävaiheissa. Eli siis opittua sekin vaikka ei koulupenkillä, kursseilla tai jostain kirjoista.
Diilissä näyttää johtajuuteen sisältyvän aimo annos kuvottavaa ärhentelyä ja öykkäröintiä aivan kuin sellainen kuuluisi hyvään johtajuuteen. Vaikka käsite "Management by perkele" on minulle tuttu pidän noita keinoina joihin johtaja joutuu turvautumaan kun ei muuhun oikein kykene. Amerikkalaisversio Diilistä Donald Trumpin johdolla oli muistaakseni hyvin samanhenkinen.
Televisio-ohjelma on varmaan hiukan eri asia. Öykkäröintiä ja ärhentelyä on lisättävä tv-ohjelmaan vaikka keinotekoisesti draaman terävöittämiseksi.
Se minua huolestuttaa että tuollaisia ohjelmia katsomalla meille syntyy erilaisia pikkuhitlereitä esimiesportaisiin, jotka imevät kritiikittä näkemiään johtamismalleja.
Ja toinen asia joka hiukan huvittaa on vetää yhtäläisyysmerkki hankitun rikkauden ja hyvän johtajuuden välille. Vaikka Harkimo ja Sarasvuo ovat rikkautensa onnistuneet (en tässä analysoi paljonko on taitoa ja paljonko hyvää onnea) itse hankkimaan niin Trump on ainakin vaurautensa siemenen perinyt.
Olen kerran eräälle vauraalle johtajalle jopa joutunut omalta erikoisalaltani toteamaan että tässä asiassa lompakon paksuus ei tuo hänelle mukanaan tietoa ainoastaan mahdollisuuden käyttää sen paksun lompakon mukanaan tuomaa valtaa.
Nyt laman aikaan (vain puhutaanko edelleen taantumasta?) pulpahtaa taas esiin näitä erilaisia öykkäröiviä pikkuhitlereitä jotka myös tehokkaina saneeraajina esiintyvät. Useimmiten heidän keinonsa ovat vain heidän omia bonuspalkkioitaan optimoivia temppuja, joita minä usein nimitän sellaiseksi mitä maataloudessa ryöstöviljelyksi nimitetään. Eli näytetään lyhytnäköisesti kuin saataisiin hyviä tuloksia aikaan mutta vähääkään pidemmällä tähtäimellä tuhotaan kasvupohjaa (=yritystä). Usein nämä henkilöt ovat jo hypänneet seuraavaan saneerauskohteeseen saatuaan edellisen yrityksen ohjattua näennäisen voiton mutta todellisen tuhon tielle. Olen leikillisesti sanonutkin usein että milloinkohan yrityksiin johtajia etsivät headhunterit alkavat hakea sellaisia johtajia jotka ovat saaneet johtamansa yritykset kukoistamaan ilman massiivisia tuotannollis-taloudellisia siivouksia. Vältin kirjoittamasta nykyisin niin yleisestä YT- eli yhteistoimintamenettelystä, koska sen alle voidaan tosiasiassa laskea myös iso määrä myönteisiä asioita eikä pelkästään ihmisten irtisanomisia tai lomauttamisia, vaikka sitä usein YT-kirjainyhdistelmällä tarkoitetaankin.
Erityisen mielenkiintoiselta tuntuu mediassa lukemani havainto, että eniten YT-menettelyssä työpaikkoja pois-saneeranneita ovat isot ja valtion osakkuusyhtiöt. Sen sijaan erilaiset omistajajohtoiset perheyhtiöt ovat usein tinkineet ennemminkin tulostavoitteistaan ja omistajajohtajiensa bonuksista yrityksen pitkän tähtäimen kehityksen hyväksi. Vastaavanlaista erottelua on käsitykseni mukaan käsitellyt ammattisijoittaja Seppo Saariokin kirjoissaan. Eli miten palkkajohtajajohtoiset yritykset eroavat omistajajohtoisista.
Minusta tähän Diiliinkin pitää vain osata suhtautua samanlaisella ajanvietehuumorilla kuin etsitään poikamiehelle morsianta tyyliset reality-ohjelmat.
Ikävä vain että tänä päivänä tuollaiset diilit mitä typerimmissä muodoissa toistuvat korvaamatonta tuhoa aiheuttaen monilla työpaikoilla.
Olen ollut työelämässä melkein 50 vuotta ja sinä aikana monen aaltoliikkeen kautta työskennellyt erilaisissa tehtävissä juoksupojasta johtajaksi. Eli olen toiminut sekä alaisena että esimiehenä. Sen lisäksi olen aina ollut kiinnostunut johtajuudesta taitona ja ilmiönä. Olen opiskellut johtajuuden klassikoilta kuten Sun Tsu, von Clausewitz, Suvorov, Machiavelli mutta olen myös lukenut Sarasvuon sisäistä sankaria ja Daniel Golemanin Tunneälyä. Ison vaikutuksen on minuun tehnyt amerikkalainen Tom Peters kirjoituksillaan mm ylivertaisesta osaamisesta. Ja jossain vaiheessa löysin amerikkalaisessa Wayne W Dyerissä hengenheimolaisen, joka oli kirjoittanut kirjoihinsa sitä mitä minä olin vuosien saatossa kantapään kautta oppinut.
Ihan varma en ole onko hyvä johtajuus jotain synnynnäistä vai opittua. Todennäköisimpänä pidän jonkinlaista sopivaa synnynnäisten ja opitttujen taitojen yhdistelmää. Ja kun puhun synnynnäisistä taidoista niin en tarkoita ainoastaan jotain geneettistä perimää vaan myös jotain kasvukokemuksiakin eri ikävaiheissa. Eli siis opittua sekin vaikka ei koulupenkillä, kursseilla tai jostain kirjoista.
Diilissä näyttää johtajuuteen sisältyvän aimo annos kuvottavaa ärhentelyä ja öykkäröintiä aivan kuin sellainen kuuluisi hyvään johtajuuteen. Vaikka käsite "Management by perkele" on minulle tuttu pidän noita keinoina joihin johtaja joutuu turvautumaan kun ei muuhun oikein kykene. Amerikkalaisversio Diilistä Donald Trumpin johdolla oli muistaakseni hyvin samanhenkinen.
Televisio-ohjelma on varmaan hiukan eri asia. Öykkäröintiä ja ärhentelyä on lisättävä tv-ohjelmaan vaikka keinotekoisesti draaman terävöittämiseksi.
Se minua huolestuttaa että tuollaisia ohjelmia katsomalla meille syntyy erilaisia pikkuhitlereitä esimiesportaisiin, jotka imevät kritiikittä näkemiään johtamismalleja.
Ja toinen asia joka hiukan huvittaa on vetää yhtäläisyysmerkki hankitun rikkauden ja hyvän johtajuuden välille. Vaikka Harkimo ja Sarasvuo ovat rikkautensa onnistuneet (en tässä analysoi paljonko on taitoa ja paljonko hyvää onnea) itse hankkimaan niin Trump on ainakin vaurautensa siemenen perinyt.
Olen kerran eräälle vauraalle johtajalle jopa joutunut omalta erikoisalaltani toteamaan että tässä asiassa lompakon paksuus ei tuo hänelle mukanaan tietoa ainoastaan mahdollisuuden käyttää sen paksun lompakon mukanaan tuomaa valtaa.
Nyt laman aikaan (vain puhutaanko edelleen taantumasta?) pulpahtaa taas esiin näitä erilaisia öykkäröiviä pikkuhitlereitä jotka myös tehokkaina saneeraajina esiintyvät. Useimmiten heidän keinonsa ovat vain heidän omia bonuspalkkioitaan optimoivia temppuja, joita minä usein nimitän sellaiseksi mitä maataloudessa ryöstöviljelyksi nimitetään. Eli näytetään lyhytnäköisesti kuin saataisiin hyviä tuloksia aikaan mutta vähääkään pidemmällä tähtäimellä tuhotaan kasvupohjaa (=yritystä). Usein nämä henkilöt ovat jo hypänneet seuraavaan saneerauskohteeseen saatuaan edellisen yrityksen ohjattua näennäisen voiton mutta todellisen tuhon tielle. Olen leikillisesti sanonutkin usein että milloinkohan yrityksiin johtajia etsivät headhunterit alkavat hakea sellaisia johtajia jotka ovat saaneet johtamansa yritykset kukoistamaan ilman massiivisia tuotannollis-taloudellisia siivouksia. Vältin kirjoittamasta nykyisin niin yleisestä YT- eli yhteistoimintamenettelystä, koska sen alle voidaan tosiasiassa laskea myös iso määrä myönteisiä asioita eikä pelkästään ihmisten irtisanomisia tai lomauttamisia, vaikka sitä usein YT-kirjainyhdistelmällä tarkoitetaankin.
Erityisen mielenkiintoiselta tuntuu mediassa lukemani havainto, että eniten YT-menettelyssä työpaikkoja pois-saneeranneita ovat isot ja valtion osakkuusyhtiöt. Sen sijaan erilaiset omistajajohtoiset perheyhtiöt ovat usein tinkineet ennemminkin tulostavoitteistaan ja omistajajohtajiensa bonuksista yrityksen pitkän tähtäimen kehityksen hyväksi. Vastaavanlaista erottelua on käsitykseni mukaan käsitellyt ammattisijoittaja Seppo Saariokin kirjoissaan. Eli miten palkkajohtajajohtoiset yritykset eroavat omistajajohtoisista.
Minusta tähän Diiliinkin pitää vain osata suhtautua samanlaisella ajanvietehuumorilla kuin etsitään poikamiehelle morsianta tyyliset reality-ohjelmat.
Ikävä vain että tänä päivänä tuollaiset diilit mitä typerimmissä muodoissa toistuvat korvaamatonta tuhoa aiheuttaen monilla työpaikoilla.
17.9.2009
Hyvä ulkopoliittinen huuli
Sattui käsiini vuoden vanha APU-lehti. Siellä olikin hauska huuli joka huvitti minua suuresti. Yrjö Raution kirjoittaman Yhden miehen komitea kolumnissa oli aiheena 'Juoppoministeriö tuuliajolla' ja jutussa oli kuva Ahti Karjalaisesta rennossa asennossa ja alla kuvateksti:
"Hyvinä aikoina. Ulkoministeri Ahti Karjalainen ei ehkä ollut aina aivan vesiselvä, mutta ulkopolitiikan linja oli. Nyt ulkopolitiikan johto on selvä, mutta linja epäselvä."
Voiko tuota enää paremmin sanoa.
"Hyvinä aikoina. Ulkoministeri Ahti Karjalainen ei ehkä ollut aina aivan vesiselvä, mutta ulkopolitiikan linja oli. Nyt ulkopolitiikan johto on selvä, mutta linja epäselvä."
Voiko tuota enää paremmin sanoa.
Kenraali Hägglundin tuore lausunto
Kyllä kenraali Gustav Hägglund on rohkea mies kun rohkenee lausua ettei suomalaisten "rauhaanpakottajien" (=sotijoiden) pitäisi kuikkelehtia Afganistanissa.
Hiukan mietityttää tietenkin ettö olisiko tuollainen lausunto ollut mahdollinen jos hän olisi vielä puolustusvoimien komentaja? Eläkkeellä oleminen kun antaa mahdollisuuden puhua rehellisemmin kuin jos olisi edelleen virassa.
Hiukan mietityttää että huutaako muumimammamme Tarja apuun noobelisti-muumipappaamme vakuuttamaan miten tärkeää että me olemme mukana kansainvälisen yhteisön sotimisissa.
Mutta hyvä lausunto silti kaikin puolin kenraali Hägglundilta. Fiksuhan kaveri on osoittanut olevansa jo aikaisemminkin mutta nyt osoitti myös erityistä kansalaisrohkeutta - en viitsi käyttää ilmaisua siviilirohkeutta kun kyse on ammattisotilaasta.
Hienoa!
Hiukan mietityttää tietenkin ettö olisiko tuollainen lausunto ollut mahdollinen jos hän olisi vielä puolustusvoimien komentaja? Eläkkeellä oleminen kun antaa mahdollisuuden puhua rehellisemmin kuin jos olisi edelleen virassa.
Hiukan mietityttää että huutaako muumimammamme Tarja apuun noobelisti-muumipappaamme vakuuttamaan miten tärkeää että me olemme mukana kansainvälisen yhteisön sotimisissa.
Mutta hyvä lausunto silti kaikin puolin kenraali Hägglundilta. Fiksuhan kaveri on osoittanut olevansa jo aikaisemminkin mutta nyt osoitti myös erityistä kansalaisrohkeutta - en viitsi käyttää ilmaisua siviilirohkeutta kun kyse on ammattisotilaasta.
Hienoa!
Nova-lahj(oit)usrahojen palautus
Suorastaan huvittaa tämä poliitikkojen hurskaus palauttaa noita konkurssi-Novalta jo aikoja sitten saamiaan vaalitukiaisia aivan kuin palautus tekisi koko epäilyttävän tukemisen tekemättömäksi.
Pitää toivoa että me kansalaiset ei sentään noin tyhmiä oltaisi että menisimme tuohon halpaan ja katsoisimme että rahojen palautus tekee koko lahj(oit)uksen tekemättömäksi.
Ja kun noinkin isoja summia maksetaan takaisin niin kyllä se osoittaa miten kova huoli noilla poliitikoilla ja puolueilla on. KEPU taitaa ollakin kaikkein härskein eikä heitä tunnu mikään hävettävän tai pelottavan.
O tempora o mores!
Pitää toivoa että me kansalaiset ei sentään noin tyhmiä oltaisi että menisimme tuohon halpaan ja katsoisimme että rahojen palautus tekee koko lahj(oit)uksen tekemättömäksi.
Ja kun noinkin isoja summia maksetaan takaisin niin kyllä se osoittaa miten kova huoli noilla poliitikoilla ja puolueilla on. KEPU taitaa ollakin kaikkein härskein eikä heitä tunnu mikään hävettävän tai pelottavan.
O tempora o mores!
16.9.2009
Kauniin ihmisen vanheneminen
Tämä ei ole mikän tieteellinen analyysi asiasta. Mutta olen ollut huomaavinani, että kauniille naisille tai ainakin eräänlaisille ulkonäköfriikeille on vanheneminen paljon vaikeampi asia kuin tavallisille tai peräti ruman näköisille naisille. Onhan se selväkin jos kaunis nainen on tottunut käyttämään ulkonäköään myös hyväksi vaikkapa työelämässä. Tutkimuksethan todistavat että siitä on hyötyä pyrkyriydessä.
Viimeinen osoitus tuon minun hypoteesini paikkansapitävyydestä oli kirjailija Kaari Utrion julkisuudessa ilmaan heittämä seitsemänkymmentävuotiaille pyynnöstä terveyskeskuksissa jaettava itsemurhapilleri. Huhuh. Taisi Kaari Utrio itsekin hiukan hätkähtää nostattamaansa kohua kun muuttikin lausumansa hätähuudoksi vanhusten hoidon puolesta. Minusta oli hienoa että Kirsti Paakkanen virkeänä 80 vuotiaana käytti puheenvuroon. Vastaanvanlaisen puheenvuoron olisin ymmärtänyt myös ikinuorekkkaalta Aira Samulinilta.
Ymmärränhän minä että kyse oli vain vapaaehtoisesta elämän päättämispilleristä. Mutta jos tuollaista alettraisiin ensin tarjota vapaaehtoisesti niin ei siitä kovin pitkää matkaa olisi kun sitä alettaisiin jo pitää suosituksena ja hetken kuluttua jo melkein määräyksenä jos kovasti on sairaas ja kuormittaa tarpeettomasti tai turhaa terveydenhuoltojärjestelmää .
Mutta kun kuuntelin Kaari Utrion perusteita niin ei ne kovin vakuuttavat olleet. Ihan kuin joku missiksi valittu kaksikymppinen tyttönen olisi sanonut että "minä en ainakaan halua koskaan tulla vanhaksi ja rumaksi". Kyllä tippuivat Kaari Utrion pinnat minun silmissäni. Olin sentään pitänyt häntä aina erittäin fiksuna.
No nyt Kaari Utrio onkin pehmentänyt sanomisiaan ja esittänytkin että kyse olikin vain hätähuudosta vanhusten hoidon puolesta. Luulisi että ammatikseen kirjallisesta ilmaisusta leipänsä ansainnut olisi osannut muotoilla "hätähuutonsa" taitavammin.
Varmaan Kaari Utrio on antanut tarkat ohjeetkin miten hänet pitää ruumisarkkuun pukea ja meikata elegantisti ja nuorekkaasti kun hän heti 70 v täytettyään lopettaa elämänsä - ettei vaan joudu kenenkään hoidettavaksi arvolleen ja kauneudelleen sopimattomalla tavalla.
Kyllä Kaari Utrio olisi varmaan 1930-luvulla ollut vannoutunut Aatun kannattaja!
Viimeinen osoitus tuon minun hypoteesini paikkansapitävyydestä oli kirjailija Kaari Utrion julkisuudessa ilmaan heittämä seitsemänkymmentävuotiaille pyynnöstä terveyskeskuksissa jaettava itsemurhapilleri. Huhuh. Taisi Kaari Utrio itsekin hiukan hätkähtää nostattamaansa kohua kun muuttikin lausumansa hätähuudoksi vanhusten hoidon puolesta. Minusta oli hienoa että Kirsti Paakkanen virkeänä 80 vuotiaana käytti puheenvuroon. Vastaanvanlaisen puheenvuoron olisin ymmärtänyt myös ikinuorekkkaalta Aira Samulinilta.
Ymmärränhän minä että kyse oli vain vapaaehtoisesta elämän päättämispilleristä. Mutta jos tuollaista alettraisiin ensin tarjota vapaaehtoisesti niin ei siitä kovin pitkää matkaa olisi kun sitä alettaisiin jo pitää suosituksena ja hetken kuluttua jo melkein määräyksenä jos kovasti on sairaas ja kuormittaa tarpeettomasti tai turhaa terveydenhuoltojärjestelmää .
Mutta kun kuuntelin Kaari Utrion perusteita niin ei ne kovin vakuuttavat olleet. Ihan kuin joku missiksi valittu kaksikymppinen tyttönen olisi sanonut että "minä en ainakaan halua koskaan tulla vanhaksi ja rumaksi". Kyllä tippuivat Kaari Utrion pinnat minun silmissäni. Olin sentään pitänyt häntä aina erittäin fiksuna.
No nyt Kaari Utrio onkin pehmentänyt sanomisiaan ja esittänytkin että kyse olikin vain hätähuudosta vanhusten hoidon puolesta. Luulisi että ammatikseen kirjallisesta ilmaisusta leipänsä ansainnut olisi osannut muotoilla "hätähuutonsa" taitavammin.
Varmaan Kaari Utrio on antanut tarkat ohjeetkin miten hänet pitää ruumisarkkuun pukea ja meikata elegantisti ja nuorekkaasti kun hän heti 70 v täytettyään lopettaa elämänsä - ettei vaan joudu kenenkään hoidettavaksi arvolleen ja kauneudelleen sopimattomalla tavalla.
Kyllä Kaari Utrio olisi varmaan 1930-luvulla ollut vannoutunut Aatun kannattaja!
14.9.2009
Missä viipyy ämmäily?
Otsikon lause ei ole minun keksimäni. Sanat ovat työsuojeluvaltuutettu Liisa Sulaselta Reitti-nimisestä AY-lehdestä.
Lainaan lisää
"Missä viipyy positiivissävyinen ämmäily, äijäilyssähän jo koetaan olevan maskuliinista hohtoa"
ja vielä lauseen
"pikku naisen kun onkin oltava työelämässä moninkertainen hyvä jätkä"
Muistan itse joskus vuosia sitten kehuneeni erästä naispuolista työtoveriani joka oli tehnyt ison urakan toimiston muuton yhteydessä kasatessaan ja pystyttäessään kaikenlaisia huonekaluja käyttäen siinä yhteydessä jos jonkinlaisia työkaluja. Olisi siinä moni kynänpyörittäjämies jäänyt toiseksi. Minä kun menin sanomaan "Sinähän olet hyvä jätkä!". Minäpä sainkin vastauksen: Jos olisit sanonut että olen hyvä akka niin olisin osannut kokea sen kehuna mutta tuo lause ei ollut sitä. Todettakoon lisätäsmennyksenä että tämä nainen on naisellinen ja hauskan näköinen. Yhtä hyvin olisin voinut sanoa häntä vaikkapa seksikkään näköiseksi mutta nyt en ollut hänen ulkonäköään arvioimassa. Tajusin heti syyllistyneeni aitoon mies-shovismiin ja pyysin anteeksi tyhmää tokaisuani ja lupasin että vastedes valitsen sanani paremmin vastaavissa tilanteissa halutessani kehua hänen erinomaisia taitojaan.
En pidä akka enkä ämmä sanoista eikä ne oikein kuuluu normaalisti käyttämääni sanastoon. Mutta ei sinne kuuulu normaalisti äijä eikä jätkäkään mutta niitä olen käyttänyt "hyvä jätkä" ja "äijä-ruokaa" fraasien yhteydessä.
Mutta naiskollegani oli oikeassa. Ei meidän miesten tarvitse vertailla naisia millään miesmittareilla. Seuraavan kerran sanoisinkin vastaavassa tilanteessa jotain tyyliin "sinähän olet hyvä ämmä!" tai muuta vastaavaa. Edellyttää tietenkin että ihminen on sellainen joka kokee sen minun suusta sanottuna kehuna eikä minään ämmittely-haukkummisena.
Lainaan lisää
"Missä viipyy positiivissävyinen ämmäily, äijäilyssähän jo koetaan olevan maskuliinista hohtoa"
ja vielä lauseen
"pikku naisen kun onkin oltava työelämässä moninkertainen hyvä jätkä"
Muistan itse joskus vuosia sitten kehuneeni erästä naispuolista työtoveriani joka oli tehnyt ison urakan toimiston muuton yhteydessä kasatessaan ja pystyttäessään kaikenlaisia huonekaluja käyttäen siinä yhteydessä jos jonkinlaisia työkaluja. Olisi siinä moni kynänpyörittäjämies jäänyt toiseksi. Minä kun menin sanomaan "Sinähän olet hyvä jätkä!". Minäpä sainkin vastauksen: Jos olisit sanonut että olen hyvä akka niin olisin osannut kokea sen kehuna mutta tuo lause ei ollut sitä. Todettakoon lisätäsmennyksenä että tämä nainen on naisellinen ja hauskan näköinen. Yhtä hyvin olisin voinut sanoa häntä vaikkapa seksikkään näköiseksi mutta nyt en ollut hänen ulkonäköään arvioimassa. Tajusin heti syyllistyneeni aitoon mies-shovismiin ja pyysin anteeksi tyhmää tokaisuani ja lupasin että vastedes valitsen sanani paremmin vastaavissa tilanteissa halutessani kehua hänen erinomaisia taitojaan.
En pidä akka enkä ämmä sanoista eikä ne oikein kuuluu normaalisti käyttämääni sanastoon. Mutta ei sinne kuuulu normaalisti äijä eikä jätkäkään mutta niitä olen käyttänyt "hyvä jätkä" ja "äijä-ruokaa" fraasien yhteydessä.
Mutta naiskollegani oli oikeassa. Ei meidän miesten tarvitse vertailla naisia millään miesmittareilla. Seuraavan kerran sanoisinkin vastaavassa tilanteessa jotain tyyliin "sinähän olet hyvä ämmä!" tai muuta vastaavaa. Edellyttää tietenkin että ihminen on sellainen joka kokee sen minun suusta sanottuna kehuna eikä minään ämmittely-haukkummisena.
13.9.2009
Olinpa kokousristeilyllä
Tulipa käytyä Helsinki-Tukholma kokousristeilyllä.
Lähdettiin perjantaina ja kokoonnuttiin jo perjantaina laivan ollessa vielä satamassa vajaa 5 tuntia. Ja saman verran lauantaina. Lauantain kokouksen tehoja verotti ehkä hiukan edellisen illan yöklubilla yömyöhään kukkuminen vaikka ei kokoustamista aamulla aikaisin aloitettukaan.
Tuollaisten kokousten jälkeen olen usein ennenkin miettinyt vastasiko tarkoitustaan ja oliko teho-kustannussuhde asiallinen.
Ja olen joka kerta päätynyt samaan tulokseen eli mielestäni hyvä juttu.
Syitä puolesta olen löytänyt useita ja vain vähän vastaan. Puolesta on minusta ollut että ollaan irti arkiympyröistä eikä ihmisillä ole heti kokouksen jälkeen kiirettä kotiin perheen luokse, Häiriöitä on vähemmän kuin jos kokoonnuttaisiin jossain työpaikalla. Ja kun ollaan aterioilla ja illallakin yhdessä löydetään sitä työ- tai yhdistyskaveria hiukan sieltä kuoren altakin. Eikä se asioiden käsittely useimmiten edes lopu niihin kokouksiin. Kyllä niitä asioita puhutaan vielä kokouksen jälkeenkin aterialla ja vielä myöhemmin baarissa drinkilläkin. Yöklubissa alkaa meteli ja möykkä voittaa ja joillakin myös humalan aste hiukan haittaa järjen juoksua.
Noista edellisita lauseista selviää ehkä haittapuoletkin.
Kustannusetehokkuudessa laivat ovat oivallisia vaihtoehtoja. Jos saataisiin Helsinki - Pietari laivamatkailu yhtä vaivattomaksi olisi siinä mukava lisävaihtoehto.
Onhan muitakin vaihtoehtoja. Mutta laivan ehdoton lisäetu on että voit käyttää myös matkustusajan hyväksi kokousaikana.
Alkoholin hintoja ja anniskelua ja ns tax free ostoksia en ota mukaan tähän vertailuun. Niiden hyvyydestä ja eduista kun voi olla perustellustikin montaa mieltä. Eikä esimerkiksi ruotsinlaivojen anniskelun hintataso mitään niin ihmeen edullista ole sekään.
Mutta minun reissuni oli taas jälleen kerran ihan kiva. Hiukan väsyttää mutta niinhän se on aina reissun jälkeen ;)
Lähdettiin perjantaina ja kokoonnuttiin jo perjantaina laivan ollessa vielä satamassa vajaa 5 tuntia. Ja saman verran lauantaina. Lauantain kokouksen tehoja verotti ehkä hiukan edellisen illan yöklubilla yömyöhään kukkuminen vaikka ei kokoustamista aamulla aikaisin aloitettukaan.
Tuollaisten kokousten jälkeen olen usein ennenkin miettinyt vastasiko tarkoitustaan ja oliko teho-kustannussuhde asiallinen.
Ja olen joka kerta päätynyt samaan tulokseen eli mielestäni hyvä juttu.
Syitä puolesta olen löytänyt useita ja vain vähän vastaan. Puolesta on minusta ollut että ollaan irti arkiympyröistä eikä ihmisillä ole heti kokouksen jälkeen kiirettä kotiin perheen luokse, Häiriöitä on vähemmän kuin jos kokoonnuttaisiin jossain työpaikalla. Ja kun ollaan aterioilla ja illallakin yhdessä löydetään sitä työ- tai yhdistyskaveria hiukan sieltä kuoren altakin. Eikä se asioiden käsittely useimmiten edes lopu niihin kokouksiin. Kyllä niitä asioita puhutaan vielä kokouksen jälkeenkin aterialla ja vielä myöhemmin baarissa drinkilläkin. Yöklubissa alkaa meteli ja möykkä voittaa ja joillakin myös humalan aste hiukan haittaa järjen juoksua.
Noista edellisita lauseista selviää ehkä haittapuoletkin.
Kustannusetehokkuudessa laivat ovat oivallisia vaihtoehtoja. Jos saataisiin Helsinki - Pietari laivamatkailu yhtä vaivattomaksi olisi siinä mukava lisävaihtoehto.
Onhan muitakin vaihtoehtoja. Mutta laivan ehdoton lisäetu on että voit käyttää myös matkustusajan hyväksi kokousaikana.
Alkoholin hintoja ja anniskelua ja ns tax free ostoksia en ota mukaan tähän vertailuun. Niiden hyvyydestä ja eduista kun voi olla perustellustikin montaa mieltä. Eikä esimerkiksi ruotsinlaivojen anniskelun hintataso mitään niin ihmeen edullista ole sekään.
Mutta minun reissuni oli taas jälleen kerran ihan kiva. Hiukan väsyttää mutta niinhän se on aina reissun jälkeen ;)
10.9.2009
Olen kyllästynyt piikittämiseen kun otetaan verinäytteitä
Olen lääkärin määräyksestä syönyt yli 8 vuotta veren hyytymiseen vaikuttavaa varfariinia, joka paremmin tunnetaan Suomessa kauppanimellä Marevan, Yhdysvalloissa kauppanimellä Coumadin. Tarkoitus on sitä syömällä pitää verenkierto sen verran juoksevana ettei tapahdu uutta aivohalvauksen aiheuttavaa tukosta. Minä selvisin aivoinfarktista hyvin pienin vaurioin mutta ei sellaista kohdalleen silti kukaan halua.
Marevan hoito ennaltaehkäisevänä on käsitykseni mukaan kovasti lisääntynyt. Marevanin annostus on kovin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa aineenvaihdunta, ruokavalio, muut lääkkeet ja ihan viattoman tuntuiset luontaistuotteetkin. Oikean annostuksen löytäminen voi olla vaikeaa. Vihreät vihannekset ja kalaöljyt ja moni muukin suuhun laitettava vaikuttaa kovasti veren hyytymistekijään. Niitä olisi syötävä mahdollisimamn tasaisesti ja säännöllisesti jolloin Marevanin annostus saadaan säädettyä sopivaksi.
Alkuaikoina kävin terveyskeskuksen laboratoriossa antamassa verinäytteen kerran viikossa ja annostusta saatettiin hiukan säätää seuraavana päivänä saatavan mittaustuloksen mukaan. Sittemmin on näytteenottoväliä voitu minulla pidentää kahdeksikin kuukaudeksi niin hyvin on hyytymistekijä pysynyt hoitoalueella.
Ongelmat alkoi minulla jossain vaiheessa kun terveyskeskuksen laboratoriossa vaihtui näytteitä ottavat henkilöt. Minulla oli vuosikausia onni saada palvelua taitavilta näytteenottajilta jotka onnistuivat saamaan syvällä sijaitsevat vaikeasti löytyvät suoneni hyvin esiin näytteenottoa varten ja osasivat ottaa verinäytteet lähes kivutta yhdellä ainoasta pistolla.
Mutta sitten aloin joutua vähemmän taitavaan käsittelyyn ja näytteenottoneulaa saatettiin työntää ensin toiseen kyynärtaipeeseen muutaman kerran ja sitten toiseen ilman että suonta vielä löytyi. Ja silti näyte oli pakko ottaa kämmenen päältä jossa suonet oli paremmin esillä. Otin kerran valokuvankin käsittelyssä saamistani mustelmista ja seuraavan kerran otin sen mukaan omalääkärilleni.
Minä kun vielä muutenkin pelkään piikitystä. On vain häpeäkseni tunnustettava. Ihan hirveästi pelkäänkin.
Ajattelin että Suomessakin olisi ehkä jo aika saada henkilökohtaiset veren hyytymistekijää mittaavat testerit terveyskeskusten välinelainaamoista niitä tarvitseville omavalvontaan ja että omalääkärini minulle sellaisen määräisi. Saksassa niitä oli saanut sikäläisen terveydenhuoltojärjestelmän kustantamina jo pitkään. Tutkin ulkomaiasia esimerkkejä ja löysin jo useita valmistajiakin. Tunnetuimpia ja vanhimpia valmistajia on varmaan ollut Roche jonka nykyinen CoaguChek XS on saatu sekä helppokäyttöiseksi että luotettavaksi. Näytteenotto käy sormenpäästä lähes kivutta hyvin samalla tavoin kuin diabetespotilaiden omavalvonnassa ja saadusta pisarasta saadaan mittaustulos muutamassa minuutissa. Näyteenotto on aika tarkkaa kun se otetaan sormenpäästä mutta oikealla huolellisuudella ja tarkkuudella täysin mahdollista.
Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä ei tuollaista minulle järjestänyt - tosin nykyinen lääkärini sentään tiesi laitteiden olemassaolosta. Edellisellä asuinpaikalla eivät lääkärit edes tienneet laitteista. Suomessa noita on eniten erilaisilla kiertävillä vanhushoitajilla niin voivat vanhusten luona käydessä mitata Marevan potilailta hyytymistekijän eikä tarvitse lähteä vanhuksia joka kerta kuljettamaan terveyskeskuksen laboratorioon.
Laite ja testiliuskat ovat aika kalliit. Kertaluokkaa kallimmat kuin sokeriarvojen testausvälineet omavalvontaan diabetespotilailla. Mutta varmasti kodinhoitajille kustannustehokas hankinta.
Minä kyllästyin taitamattomiin piikittäjiin, kauhukokemuksiini ja saamiini mustelmiin. Tuhlasin ja ostin itselleni tuollaisen härvelin. Huhuh. Kirpaisi hiukan kun laskeskelin laitteen kilohintaa. Muistelen joskus aikoinaan nuoruudessani kun Tekniikan Maailma lehti laski erilaisten laitteiden jalostusarvoja juuri vertaamalla niiden kilohintoja. En ole minäkään koskaan aikaiemmin ostanut taskulaskimen kokoista ja painoista aparaattia lähes 700 eurolla - kilohinnaltaan varmaan kallein ostamani laite.
Mutta olen hyvin tyytyväinen hankintaani. Nyt voin tihentää kontrollimittauksia esimerkiksi ruokavalion vaihtotilanteissa ja vähentää laboratoriossa tapahtuvia piikityksiä. Vertailuarvojen ja kalibroinnin vuoksi on hyvä käydä tekemässä joka 5 vertailumittaus silti vielä laboratoriossa.
Marevan hoito ennaltaehkäisevänä on käsitykseni mukaan kovasti lisääntynyt. Marevanin annostus on kovin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa aineenvaihdunta, ruokavalio, muut lääkkeet ja ihan viattoman tuntuiset luontaistuotteetkin. Oikean annostuksen löytäminen voi olla vaikeaa. Vihreät vihannekset ja kalaöljyt ja moni muukin suuhun laitettava vaikuttaa kovasti veren hyytymistekijään. Niitä olisi syötävä mahdollisimamn tasaisesti ja säännöllisesti jolloin Marevanin annostus saadaan säädettyä sopivaksi.
Alkuaikoina kävin terveyskeskuksen laboratoriossa antamassa verinäytteen kerran viikossa ja annostusta saatettiin hiukan säätää seuraavana päivänä saatavan mittaustuloksen mukaan. Sittemmin on näytteenottoväliä voitu minulla pidentää kahdeksikin kuukaudeksi niin hyvin on hyytymistekijä pysynyt hoitoalueella.
Ongelmat alkoi minulla jossain vaiheessa kun terveyskeskuksen laboratoriossa vaihtui näytteitä ottavat henkilöt. Minulla oli vuosikausia onni saada palvelua taitavilta näytteenottajilta jotka onnistuivat saamaan syvällä sijaitsevat vaikeasti löytyvät suoneni hyvin esiin näytteenottoa varten ja osasivat ottaa verinäytteet lähes kivutta yhdellä ainoasta pistolla.
Mutta sitten aloin joutua vähemmän taitavaan käsittelyyn ja näytteenottoneulaa saatettiin työntää ensin toiseen kyynärtaipeeseen muutaman kerran ja sitten toiseen ilman että suonta vielä löytyi. Ja silti näyte oli pakko ottaa kämmenen päältä jossa suonet oli paremmin esillä. Otin kerran valokuvankin käsittelyssä saamistani mustelmista ja seuraavan kerran otin sen mukaan omalääkärilleni.
Minä kun vielä muutenkin pelkään piikitystä. On vain häpeäkseni tunnustettava. Ihan hirveästi pelkäänkin.
Ajattelin että Suomessakin olisi ehkä jo aika saada henkilökohtaiset veren hyytymistekijää mittaavat testerit terveyskeskusten välinelainaamoista niitä tarvitseville omavalvontaan ja että omalääkärini minulle sellaisen määräisi. Saksassa niitä oli saanut sikäläisen terveydenhuoltojärjestelmän kustantamina jo pitkään. Tutkin ulkomaiasia esimerkkejä ja löysin jo useita valmistajiakin. Tunnetuimpia ja vanhimpia valmistajia on varmaan ollut Roche jonka nykyinen CoaguChek XS on saatu sekä helppokäyttöiseksi että luotettavaksi. Näytteenotto käy sormenpäästä lähes kivutta hyvin samalla tavoin kuin diabetespotilaiden omavalvonnassa ja saadusta pisarasta saadaan mittaustulos muutamassa minuutissa. Näyteenotto on aika tarkkaa kun se otetaan sormenpäästä mutta oikealla huolellisuudella ja tarkkuudella täysin mahdollista.
Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä ei tuollaista minulle järjestänyt - tosin nykyinen lääkärini sentään tiesi laitteiden olemassaolosta. Edellisellä asuinpaikalla eivät lääkärit edes tienneet laitteista. Suomessa noita on eniten erilaisilla kiertävillä vanhushoitajilla niin voivat vanhusten luona käydessä mitata Marevan potilailta hyytymistekijän eikä tarvitse lähteä vanhuksia joka kerta kuljettamaan terveyskeskuksen laboratorioon.
Laite ja testiliuskat ovat aika kalliit. Kertaluokkaa kallimmat kuin sokeriarvojen testausvälineet omavalvontaan diabetespotilailla. Mutta varmasti kodinhoitajille kustannustehokas hankinta.
Minä kyllästyin taitamattomiin piikittäjiin, kauhukokemuksiini ja saamiini mustelmiin. Tuhlasin ja ostin itselleni tuollaisen härvelin. Huhuh. Kirpaisi hiukan kun laskeskelin laitteen kilohintaa. Muistelen joskus aikoinaan nuoruudessani kun Tekniikan Maailma lehti laski erilaisten laitteiden jalostusarvoja juuri vertaamalla niiden kilohintoja. En ole minäkään koskaan aikaiemmin ostanut taskulaskimen kokoista ja painoista aparaattia lähes 700 eurolla - kilohinnaltaan varmaan kallein ostamani laite.
Mutta olen hyvin tyytyväinen hankintaani. Nyt voin tihentää kontrollimittauksia esimerkiksi ruokavalion vaihtotilanteissa ja vähentää laboratoriossa tapahtuvia piikityksiä. Vertailuarvojen ja kalibroinnin vuoksi on hyvä käydä tekemässä joka 5 vertailumittaus silti vielä laboratoriossa.
Tytär Afrikassa
Alkoi hirvittää puhelujen hinnat Suomesta Tansaniaan. Elisan hinta taisi olla 1,65 euro/min. Saunalahden 991 kaukopuhelukin joka ilmeisesti menee netin kautta VOIP puheluna maksaa sekin 1 euro/min.
Olen käyttänyt Skype puheluja ulkomaille mutta aikasemmin vain maksuttomia kahden tietokoneen välillä.
Tyttäreni oli hankkinut heti alkuun matkapuheluliittymän Tansaniassa eikä vielä ole tiedossa minkälaisen asunnnon onnistuu saamaan ja saako sinne laajakaistalittymän tietokoneelle.
Teki mieleni jo soittaa ja havaitsin vertailuja tehdessäni että Skype'in maksullinen palvelu on edullisin. Tansanialaiseen matkapuhelimeen soittaminen maksaa 0,266 euroa/min niin onhan se ihan toista kuin maksaa Elisan 6 kertainen taksa. Kun minulla on ollut ilmainen Skype liittymä jo pitkään ostin sille tilille ensimmäisen kerran noita maksullisia palveluita. Muutamassa minuutissa olin tankannut netissä Skype tililleni euroja ja sain sähköpostilla kuittauksen että palvelu on käynnistetty ja voin soittaa. Sitten valitsin uudella hienolla langattomalla Skype puhelimellani (jota hehkutin edellisessä kirjoituksessani) numerot aivan kuin millä tahansa perinteisellä puhelimella ja hetken kuluttua tyttäreni puhelin pirisi Tansaniassa.
Mahtavaa.
Olen tottunut että Skype'in äänen laatu on yllättävän hyvä ja niin se oli nytkin. Puhuin tyttären kanssa kymmenisen minuuttia hänen tansanialaiseen kännykkänumeroonsa ja se tuli maksamaan alle 3 euroa.
Olen käyttänyt Skype puheluja ulkomaille mutta aikasemmin vain maksuttomia kahden tietokoneen välillä.
Tyttäreni oli hankkinut heti alkuun matkapuheluliittymän Tansaniassa eikä vielä ole tiedossa minkälaisen asunnnon onnistuu saamaan ja saako sinne laajakaistalittymän tietokoneelle.
Teki mieleni jo soittaa ja havaitsin vertailuja tehdessäni että Skype'in maksullinen palvelu on edullisin. Tansanialaiseen matkapuhelimeen soittaminen maksaa 0,266 euroa/min niin onhan se ihan toista kuin maksaa Elisan 6 kertainen taksa. Kun minulla on ollut ilmainen Skype liittymä jo pitkään ostin sille tilille ensimmäisen kerran noita maksullisia palveluita. Muutamassa minuutissa olin tankannut netissä Skype tililleni euroja ja sain sähköpostilla kuittauksen että palvelu on käynnistetty ja voin soittaa. Sitten valitsin uudella hienolla langattomalla Skype puhelimellani (jota hehkutin edellisessä kirjoituksessani) numerot aivan kuin millä tahansa perinteisellä puhelimella ja hetken kuluttua tyttäreni puhelin pirisi Tansaniassa.
Mahtavaa.
Olen tottunut että Skype'in äänen laatu on yllättävän hyvä ja niin se oli nytkin. Puhuin tyttären kanssa kymmenisen minuuttia hänen tansanialaiseen kännykkänumeroonsa ja se tuli maksamaan alle 3 euroa.
6.9.2009
Tytär muutti Afrikkaan
Laskimme eilen illalla vielä tyttären kanssa leikkiä että ihan "normipäivä" huomenna, muutto Afrikkaan, lalalaa. Tuo lalalaa oli tyttäreni ystävättären keksimä kevennys aiheeseen
Aamuherätys eläinten aikaan klo 4 aamulla ja aamiaisen jälkeen lentokentälle viemään tytärtä 2 vuodeksi Tansaniaan. Haikea olo siinä tuli. Olihan hän asunut luonani hetken aikaa kun oli muuttoa varten luopunut omasta asunnostaan. Ja olimme käyneet yhdessä hiukan toista kuukautta melkein päivittäin ajo-opetuksessa jossa opetusluvalla opetin häntä ajamaan ja saikin ajokortin ennen lähtöä. Mutta ei ehditty käydä ajotunneilla Kumitontun luona kahvilla. Maantieajoja tehtiin mutta silloin oli määränpäänä kesämökki ja toisella kerralla tyttäreni ystävätär Orivedellä. Pitää käydä yksin KT:n luona.
On taas viidestä lapsesta kolme maailmalla.
Toisaalta kun mietin nykyaikaisia yhteydenpitovälineitä niin onhan noita. Tavallisten kännyköiden, joilla ei Afrikkaan raatsi kovin pitkään puhella, lisäksi lukuisat erimerkkiset (niitä on jo ihan liikaa!) Messengerit ja Chatit, Skype'iin ja Facebookiinkin on tullut jo kaikenlaista interaktiivista lisää jne. Eli yhteyttä voi pitää kirjoittamalla, puhumalla ja lisäksi taitaa useimmilla perheen jäsenillä olla web-kameratkin niin mukaan saa elävän kuvankin (usein aika pieni jos haluaa liikkuvana). Näin ne Jules Vernen haaveilemat kuvapuhelut ovat totisinta totta. Minä taisin asentaa itselleni ensimmäisen webbikameran jo ainakin 6 v sitten ellei siitä ole jo pidempääkin. Elokuussa hankin Skype puhelimen joka ei tarvitse edes tietokonetta, kätevää. Tässä suomenkielinen Verkkokaupan mainos kyseisestä hilavitkuttimesta.
Eihän se näköpuhelinkeskustelu samaa ole kuin että oltaisiin samassa tilassa mutta hyvä korvike.
Sellaisia aatoksia kirvoitti pitkästä aikaa yksinäinen sunnuntai-ilta.
Aamuherätys eläinten aikaan klo 4 aamulla ja aamiaisen jälkeen lentokentälle viemään tytärtä 2 vuodeksi Tansaniaan. Haikea olo siinä tuli. Olihan hän asunut luonani hetken aikaa kun oli muuttoa varten luopunut omasta asunnostaan. Ja olimme käyneet yhdessä hiukan toista kuukautta melkein päivittäin ajo-opetuksessa jossa opetusluvalla opetin häntä ajamaan ja saikin ajokortin ennen lähtöä. Mutta ei ehditty käydä ajotunneilla Kumitontun luona kahvilla. Maantieajoja tehtiin mutta silloin oli määränpäänä kesämökki ja toisella kerralla tyttäreni ystävätär Orivedellä. Pitää käydä yksin KT:n luona.
On taas viidestä lapsesta kolme maailmalla.
Toisaalta kun mietin nykyaikaisia yhteydenpitovälineitä niin onhan noita. Tavallisten kännyköiden, joilla ei Afrikkaan raatsi kovin pitkään puhella, lisäksi lukuisat erimerkkiset (niitä on jo ihan liikaa!) Messengerit ja Chatit, Skype'iin ja Facebookiinkin on tullut jo kaikenlaista interaktiivista lisää jne. Eli yhteyttä voi pitää kirjoittamalla, puhumalla ja lisäksi taitaa useimmilla perheen jäsenillä olla web-kameratkin niin mukaan saa elävän kuvankin (usein aika pieni jos haluaa liikkuvana). Näin ne Jules Vernen haaveilemat kuvapuhelut ovat totisinta totta. Minä taisin asentaa itselleni ensimmäisen webbikameran jo ainakin 6 v sitten ellei siitä ole jo pidempääkin. Elokuussa hankin Skype puhelimen joka ei tarvitse edes tietokonetta, kätevää. Tässä suomenkielinen Verkkokaupan mainos kyseisestä hilavitkuttimesta.
Eihän se näköpuhelinkeskustelu samaa ole kuin että oltaisiin samassa tilassa mutta hyvä korvike.
Sellaisia aatoksia kirvoitti pitkästä aikaa yksinäinen sunnuntai-ilta.
5.9.2009
Mustasukkaisuus ja alemmuuden tunto
Tulipahan pidettyä ihan kuukauden pituinen kirjoitustauko. Olin myös vuosilomalla. Osa ajasta meni kun opetin autolla ajamista tyttärelleni ns ajo-opetusluvalla kun kukaan autokoulu ei suostunut hommaan käytettävissä olevalla aikataululla. Havaitsin että tuo opettaminen olikin oikeastaan aika kivaa. Kullanarvoisen tietopaketin opetusluvasta sain edullisesti täältä. Suosittelen tuota opettamista isille ja äideille. Se on kivaa, tulee oltua yhdessä oman lapsena (niin, ovathan ne aikuisinakin omia lapsia!) ja bonuksena ajokortin saa lisäksi jonkin verran edullisemmin kuin autokoulusta.
Monet lukijoista tietävät että minulla on 5 nyt jo aikuista lasta ja kaksi lapsenlastakin. Pääsääntöisesti olen kaikista heistä hyvin ylpeä ja saatan innostuksessami kertoa milloin mistäkin varmaan joskus ystäviäni uuvuttaenkin. Saattaa se tuntua jopa kehumiseltakin ja itse asiassa jotain sellaistahan siinä onkin - mitenkäs sitä ylpeä isä muuten lapsiinsa suhtautuu. Mutta ei tämän tarvitse tietenkään tarkoittaa että vähättelisin kenenkään toisen lapsia. Minusta on ihan luonnollista että jokainen vanhempi on ylpeä omista lapsistaan. Niissäkin tapauksissa ettei lapsesta ehkä voi olla suoraan ylpeä niin rakastaahan omaa lastaan voi ja pitääkin siitä huolimatta.
Mutta mietin tässä eräänä päivänä ymmärtävätkö omat lapseni kun innostunneena ja ylpeänä jostain kerron toisille. Että satun juuri sillä hetkellä olemaan juuri siitä innostunut. Eikä se tarkoita ettenkö olisi hetkeä aikaisemmin ollut innostunut jonkun toisen lapsen jostain toisesta saavutuksesta tai vaikkapa uuden auton tai veneen hankinnasta. Kun vielä satun olemaan helposti innostuvaa tyyppiä niin kai se varmaan ihmetyttää.
Mutta itse otsikkoon. Minulla on kolme lasta ensimmäisestä ja kaksi toisesta avioliitosta. Minulle he ovat kaikki samanarvoisia ja toivon että myös keskenään sen ymmärtävät. Jos minä hehkutan yhden lapsen jo toisesta maisterin tutkinnosta ei se suinkaan tarkoita etteikö ensimmäinen maisterintutkinto tai vaikka ajokortin suoritus ole juttuja joista innostun ihan yhtä paljon. Tai asunnon hankinnasta tai veneen ostosta. Tai uudesta koirasta. Eikä niistä lasteni kannata keskenään olla mustasukkaisia tai kokea huonommuuden tunnetta.
Tiedän että aikuisillakin lapsilla on joskus tuollaisia tuntemuksia. Usein kyllä ihan turhaan. Mutta myönnän mielelläni että tarkkana pitää olla jotta pysyy tasapuolisena. Sitäkään en osaa sanoa olenko edes aina onnistunut. Yritttänyt olen kuitenkin.
Syyskiireet on alkaneet taas töissäkin.
Ai niin. Ja pesti työpaikkani luottamusmiehenä jatkui sitten kesäkuun alusta kahdella vuodella. Ja pääsin myös ammattijärjestömme liittovaltuustoonkin oman ammattiryhmäni edustajana. Kun tuokin luottamustoimi on 4 vuoden pituinen joutuu tässä iässä aina lisäämään myös varauksen jos henkinen ja ruumillinen terveys sallivat. Mutta jos kaikki menee hyvin toivon voivani olla pääministeri Vanhasen mannekiini pidennetystä työurasta.
Toisaalta nämä työt ovat minulle uusia ja mielenkiintoisia. Ne tarjoavat uudenlaisia haasteita ja uskon taas sillä tavoin niiden pitävän minua pirteänä. Ja olenhan minä jo päässyt aika mukavaan työn ja eläkkeellä olon vuorottelurytmiin oltuani jo 8 vuotta ns osa-aikaeläkkeellä.
Kyllä minua nauratti kun jostain luin jonkun korkean vakuutusjohtajan arvioineen osa-aikaeläketytä niin edulliseksi eläkkeensaajalle, että jokainen joka olisi oikeutettu osa-aikaeläkkeeseen eikä hae sitä pitäisi välittömästi määrätä psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Jotain samanlaista kai tarkoitti Osmo Soininvaarakin blogissaan kun kirjoitti että osa-aikaeläkkeelle meni hiukan eri ihmiset kuin mitkä oli ajateltu. Sinne lähti kaikkein parhaimmassa kunnossa olevat golffailemaan ja matkustelemaan eikä ne huonommassa kunnossa olevat joiden työuria oli kuviteltu pidennettävän.
Monet lukijoista tietävät että minulla on 5 nyt jo aikuista lasta ja kaksi lapsenlastakin. Pääsääntöisesti olen kaikista heistä hyvin ylpeä ja saatan innostuksessami kertoa milloin mistäkin varmaan joskus ystäviäni uuvuttaenkin. Saattaa se tuntua jopa kehumiseltakin ja itse asiassa jotain sellaistahan siinä onkin - mitenkäs sitä ylpeä isä muuten lapsiinsa suhtautuu. Mutta ei tämän tarvitse tietenkään tarkoittaa että vähättelisin kenenkään toisen lapsia. Minusta on ihan luonnollista että jokainen vanhempi on ylpeä omista lapsistaan. Niissäkin tapauksissa ettei lapsesta ehkä voi olla suoraan ylpeä niin rakastaahan omaa lastaan voi ja pitääkin siitä huolimatta.
Mutta mietin tässä eräänä päivänä ymmärtävätkö omat lapseni kun innostunneena ja ylpeänä jostain kerron toisille. Että satun juuri sillä hetkellä olemaan juuri siitä innostunut. Eikä se tarkoita ettenkö olisi hetkeä aikaisemmin ollut innostunut jonkun toisen lapsen jostain toisesta saavutuksesta tai vaikkapa uuden auton tai veneen hankinnasta. Kun vielä satun olemaan helposti innostuvaa tyyppiä niin kai se varmaan ihmetyttää.
Mutta itse otsikkoon. Minulla on kolme lasta ensimmäisestä ja kaksi toisesta avioliitosta. Minulle he ovat kaikki samanarvoisia ja toivon että myös keskenään sen ymmärtävät. Jos minä hehkutan yhden lapsen jo toisesta maisterin tutkinnosta ei se suinkaan tarkoita etteikö ensimmäinen maisterintutkinto tai vaikka ajokortin suoritus ole juttuja joista innostun ihan yhtä paljon. Tai asunnon hankinnasta tai veneen ostosta. Tai uudesta koirasta. Eikä niistä lasteni kannata keskenään olla mustasukkaisia tai kokea huonommuuden tunnetta.
Tiedän että aikuisillakin lapsilla on joskus tuollaisia tuntemuksia. Usein kyllä ihan turhaan. Mutta myönnän mielelläni että tarkkana pitää olla jotta pysyy tasapuolisena. Sitäkään en osaa sanoa olenko edes aina onnistunut. Yritttänyt olen kuitenkin.
Syyskiireet on alkaneet taas töissäkin.
Ai niin. Ja pesti työpaikkani luottamusmiehenä jatkui sitten kesäkuun alusta kahdella vuodella. Ja pääsin myös ammattijärjestömme liittovaltuustoonkin oman ammattiryhmäni edustajana. Kun tuokin luottamustoimi on 4 vuoden pituinen joutuu tässä iässä aina lisäämään myös varauksen jos henkinen ja ruumillinen terveys sallivat. Mutta jos kaikki menee hyvin toivon voivani olla pääministeri Vanhasen mannekiini pidennetystä työurasta.
Toisaalta nämä työt ovat minulle uusia ja mielenkiintoisia. Ne tarjoavat uudenlaisia haasteita ja uskon taas sillä tavoin niiden pitävän minua pirteänä. Ja olenhan minä jo päässyt aika mukavaan työn ja eläkkeellä olon vuorottelurytmiin oltuani jo 8 vuotta ns osa-aikaeläkkeellä.
Kyllä minua nauratti kun jostain luin jonkun korkean vakuutusjohtajan arvioineen osa-aikaeläketytä niin edulliseksi eläkkeensaajalle, että jokainen joka olisi oikeutettu osa-aikaeläkkeeseen eikä hae sitä pitäisi välittömästi määrätä psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle.
Jotain samanlaista kai tarkoitti Osmo Soininvaarakin blogissaan kun kirjoitti että osa-aikaeläkkeelle meni hiukan eri ihmiset kuin mitkä oli ajateltu. Sinne lähti kaikkein parhaimmassa kunnossa olevat golffailemaan ja matkustelemaan eikä ne huonommassa kunnossa olevat joiden työuria oli kuviteltu pidennettävän.
4.8.2009
Oopperan lipunmyynti
Megatähtien konsertit ovat tulleet tänne pohjois-Eurooppaankin. Tytärkin on paraikaa Tallinnan laululavalla Madonnan konsertissa.
Aloin katsella itselleni alkavaksi syksyksi mahdollista oopperamatkaa Tallinnaan. Edellisestä käynnistä Tallinan Estonia teatterissa taitaa olla paljon yli 30 vuotta. Nykyään nettiaikana tuntuu kuin tuollaisetkin jutut ovat käden ulottuvilla.
Estonia-teatterin ohjelmisto löytyi helposti. Ja lipunkin voi kätevästi ostaa netistä. ClassicTic.com sivustolta löytyi Tallinnan Estonia teatterikin.
Jäin sitten uteliaisuuttani katselemaan mitä muita oopperataloja tuolta löytyi ja löytyisikö tuolta meidän Kansallisoopperaamme. Eipä löytynyt meidän oopperaamme. Mutta iso määrä löytyi muita Euroopan oopperataloja.
No saa meidän oopperamme lippuja netistä. Ja aika vaivattomastikin Lippupiste nimisen lipunmyyntiyrityksen välityksellä.
En ole oopperan markkinointiasiantuntija joten en kykene arvioimaan saavutettavia hyötyjä tuollaisesta kansainvälisestä markkinoinnista. Luulisi kuitenkin että tuolla tavoitettaisiin ainakin joku määrä ulkomaisia asiakkaita. Kattaisiko sitä kautta myytävien lippujen tuotto tuollaiseen järjestelmään osallistumisen kustannuksia ei ole tiedossani.
Mutta aikamoisen kansainvälisen ooppera- ja konserttitalojoukon tuo Classictic.com on saanut mukaansa.
Aloin katsella itselleni alkavaksi syksyksi mahdollista oopperamatkaa Tallinnaan. Edellisestä käynnistä Tallinan Estonia teatterissa taitaa olla paljon yli 30 vuotta. Nykyään nettiaikana tuntuu kuin tuollaisetkin jutut ovat käden ulottuvilla.
Estonia-teatterin ohjelmisto löytyi helposti. Ja lipunkin voi kätevästi ostaa netistä. ClassicTic.com sivustolta löytyi Tallinnan Estonia teatterikin.
Jäin sitten uteliaisuuttani katselemaan mitä muita oopperataloja tuolta löytyi ja löytyisikö tuolta meidän Kansallisoopperaamme. Eipä löytynyt meidän oopperaamme. Mutta iso määrä löytyi muita Euroopan oopperataloja.
No saa meidän oopperamme lippuja netistä. Ja aika vaivattomastikin Lippupiste nimisen lipunmyyntiyrityksen välityksellä.
En ole oopperan markkinointiasiantuntija joten en kykene arvioimaan saavutettavia hyötyjä tuollaisesta kansainvälisestä markkinoinnista. Luulisi kuitenkin että tuolla tavoitettaisiin ainakin joku määrä ulkomaisia asiakkaita. Kattaisiko sitä kautta myytävien lippujen tuotto tuollaiseen järjestelmään osallistumisen kustannuksia ei ole tiedossani.
Mutta aikamoisen kansainvälisen ooppera- ja konserttitalojoukon tuo Classictic.com on saanut mukaansa.
30.7.2009
Suomalainen terveydenhoito alamäessä
Olen seuraillut hiukan huolestuneena julkisen vallan asennetta sikainfluenssaan.
Välillä ollaan kovin huolissaan mutta sitten heti perään rauhoitellaan että eihän tässä mitään, ihan tavallinen syysflunssa vaan.
On selvää ettei ole järkevää mitenkään edistää kansassa hysteriaa ja on osattava viestittää suuria kansanjoukkoja rauhoittavasti. Mutta ei kuitenkaan petkuttaen tai harhaanjohtaen.
Hiukan ihmetyttää että viranomaisohjeet muunsivat sikainfluenssan ihan tavalliseksi syysflunssaksi. Minulle tuli ensimmäisenä uudesta ohjeistuksesta mieleen, että nyt pitää vain säästää rahaa, ihmisten terveydestä tai hengestä viis veisataan.
Tässä blogin kirjoittamisessa ainakin minä joudun välillä miettimään rohkenenko aina kirjoittaa sitä mitä ajattelen. Mutta kun Iltalehden kolumnisti kirjoitti samasta asiasta ajattelin minäkin laittaa korteni kekoon.
Myönnettäköön, että nyt hiukan oma arkajalkaisuuteni hävettää. Enhän minä ennen näin "mamis" ole ollut ;) Minun pitää ryhdistäytyä!
Välillä ollaan kovin huolissaan mutta sitten heti perään rauhoitellaan että eihän tässä mitään, ihan tavallinen syysflunssa vaan.
On selvää ettei ole järkevää mitenkään edistää kansassa hysteriaa ja on osattava viestittää suuria kansanjoukkoja rauhoittavasti. Mutta ei kuitenkaan petkuttaen tai harhaanjohtaen.
Hiukan ihmetyttää että viranomaisohjeet muunsivat sikainfluenssan ihan tavalliseksi syysflunssaksi. Minulle tuli ensimmäisenä uudesta ohjeistuksesta mieleen, että nyt pitää vain säästää rahaa, ihmisten terveydestä tai hengestä viis veisataan.
Tässä blogin kirjoittamisessa ainakin minä joudun välillä miettimään rohkenenko aina kirjoittaa sitä mitä ajattelen. Mutta kun Iltalehden kolumnisti kirjoitti samasta asiasta ajattelin minäkin laittaa korteni kekoon.
Myönnettäköön, että nyt hiukan oma arkajalkaisuuteni hävettää. Enhän minä ennen näin "mamis" ole ollut ;) Minun pitää ryhdistäytyä!
29.7.2009
Aika hurjaa
Aika hurjia juttuja paljastuu koko ajan lisää siitä miten meitä kansalaisia valvotaan. Hämmästyttävä on että jos lähetän kansainvälisessä pankkijärjestelmässä rahaa menee siitä tiedot Yhdyvaltoihin. Huhuh. Isoveli valvoo.
Ilkka Kanerva ihmettelee
Kyllä alkoi tänään itkettää ja naurattaa kun ex-ulkoministeri Ilkka Kanerva julkisesti on ilmaissut medialle ettei ymmärrä miksi hänen 60-v syntymäpäiväjuhliinsa Nova Groupin lahjoittamasta 17'000 euron rahakasasta on syntynyt mediakohu.
Tämä kuvaa miten poliittinen eliittimme on vieraantunut normaali-ihmisten maailmasta.
Summa on 100'000 ns mummmon markkaa. Melkein suomalaisen mediaanivuositulo. Pikkuauton hinta.
Tavallinen ihminen joutuisi tuollaisesta summasta maksamaan jo lahjaveron. Ja kyse olikin seminaarilipuista. Montakohan ihmistä oli Nova Groupin palveluksessa joille noita seminaarilippuja ostettiin? Vai ostettiinko noita könttä ja lahjoitettiin ympäriinsä? Tämä johtavien poliitikkojen seminaarikauppahan alkaa jo saavuttaa melkoiset mittasuhteet. Hyväksyyköhän verotarkastaja nuo normaaleiksi liikekuluiksi?
Niin siis tuo 17'000 euroahan oli vain Nova Groupin osuus synttärikekkereistä. Rahaahan saatiin kasaan 100'000 euroa synttärikekkereitä varten. Huhuh. No median mukaan sitä kuulemma jäikin yli ja lahjoitettiin johonkin hyväntekeväisyyteen.
Noista summista ja niiden tarkoituksesta voi olla montaa mieltä enkä ryhdy tässä hurskastelemaan. Ruhtinaallisia juhlia ja summia kuitenkin näin tavallisen kansalaisen horisontista katsottuna. Minä ainakin selvisin hiukan Ikeä halvemmalla 60-v päivistäni ;)
Mutta ihmeellisintä on tuo Iken kummastelu.
Tämä kuvaa miten poliittinen eliittimme on vieraantunut normaali-ihmisten maailmasta.
Summa on 100'000 ns mummmon markkaa. Melkein suomalaisen mediaanivuositulo. Pikkuauton hinta.
Tavallinen ihminen joutuisi tuollaisesta summasta maksamaan jo lahjaveron. Ja kyse olikin seminaarilipuista. Montakohan ihmistä oli Nova Groupin palveluksessa joille noita seminaarilippuja ostettiin? Vai ostettiinko noita könttä ja lahjoitettiin ympäriinsä? Tämä johtavien poliitikkojen seminaarikauppahan alkaa jo saavuttaa melkoiset mittasuhteet. Hyväksyyköhän verotarkastaja nuo normaaleiksi liikekuluiksi?
Niin siis tuo 17'000 euroahan oli vain Nova Groupin osuus synttärikekkereistä. Rahaahan saatiin kasaan 100'000 euroa synttärikekkereitä varten. Huhuh. No median mukaan sitä kuulemma jäikin yli ja lahjoitettiin johonkin hyväntekeväisyyteen.
Noista summista ja niiden tarkoituksesta voi olla montaa mieltä enkä ryhdy tässä hurskastelemaan. Ruhtinaallisia juhlia ja summia kuitenkin näin tavallisen kansalaisen horisontista katsottuna. Minä ainakin selvisin hiukan Ikeä halvemmalla 60-v päivistäni ;)
Mutta ihmeellisintä on tuo Iken kummastelu.
21.7.2009
Naisten euro vain 80-senttiä myytti
Naisten euro vain 80-senttiä on todennäköisesti pelkkä myytti nykyään vaikka sitä taas tasavallan presidentti Halonenkin vastikään uudestaan oli hokemassa.
Etsiessäni tietoa hiukan aiempaa blogikirjoitustani varten törmäsin taas mielenkiintoisiin palkkatilastoihin EK:n nettisivuilla.
EK:n tilastoissa (muistaakseni palvelualoilla) naisten palkat olivat tilastoissa hiukan ammattinimikkeestä riippuen lähes 100 prosentista alkaen yli 100 prosenttiin miesten palkoista. Eli ei mitään lähelläkään naisten euro on 80 senttiä hokemaan vivahtavaa. Suosittelen taas lukijoitani tutustumaan ajatuksella Pauli Sumasen kokoamaan tasa-arvo.com sivuston aineistoon.
Tässä on erään demarinaisen kirjoittamaa hokeman toistoa. Kommmenttiosiossa Ilkka Partanen niminen mies kommentoi puheenvuosorrsa nro 11 seuraavasti:
"Laitetaan sitten ilman linkkejä, tilanne vuonna 2006:
***************************************************************************
EK:n jäsenyrityksissä naisen euro on 98 - 104 senttiä, kun kyse on samasta työstä samassa yrityksessä. Naisen euro on 80 senttiä, kun tarkastellaan kaikkia työssäkäyviä. Luku kertoo työmarkkinoiden eriytymisestä sukupuolten mukaan. Esimerkiksi kuntien palveluksessa on naisia lähes 80 %.
EK on naisten päivän kunniaksi koonnut laajan paketin nettiin naisista ja miehistä työelämässä. Suomessa naisten työssäkäynti on neljänneksi yleisintä EU-maissa ja työllisyysaste on toiseksi korkein Euroopassa. Naisten kokoaikatyöllisyysaste on Ruotsin jälkeen korkein.
EK:n jäsenyrityksissä työskentelee 950 000 palkansaajaa, joista naisia 41 %. Teollisuudessa naisia on 30 %, palvelualoilla 57 %. Eniten naisia työskentelee terveys- ja sosiaalipalveluissa. Heitä on 85 % työntekijöistä. Yli 70 prosentin naisaloja ovat rahoitus- ja vakuutusala, ravintola-ala ja tekstiili- ja vaatetusteollisuus.
Talonrakentamisessa naisia työskentelee 7 %, rakennustuoteteollisuudessa 13 % ja maa- ja vesirakentamisessa sekä talotekniikassa 4 %.
Elintarviketeollisuus on EK:hon kuuluvista aloista ainoa, jossa naisia ja miehiä työskentelee lähes saman verran.
Työmarkkinoiden jyrkkä jakaantuminen sukupuolen mukaan on pääsyy siihen, että naisten ja miesten keskiansioiden tilastolliset erot näyttävät varsin suurilta.
(HUOM!) Lisäksi naiset tekevät miehiä vähemmän ylitöitä, vuorotyötä sekä olosuhdelisiin oikeuttavaa työtä.
*******************************************************************************
Olisi lohdullista jos demarinaiset Tarja Halosesta lähtien lopettaisivat valehtelun ja ryhtyisivät puhumaan tasa-arvosta siinä tilassa kun se täällä oikeasti on. Toki kuvitellut vääryydet tuovat merkityksen tunnetta, mutta joku tolkku pitäisi olla niistäkin kohkatessa."
ja vielä seuraavassa puheenvuorossa nro 12 seuraavasti:
"Eikö näitä feministipropagoijia ikinä hävetä oma toimintansa? Jos valehtelu ja tilastojen mielivaltainen tulkinta ovat keinot rakentaa Reilua Suomea, niin onko jossain vikaa? Millainen voi olla sellainen ideologia joka pohjaa vääristeltyyn tietoon, propangandistisiin tulkintoihin, kritiikin sivuuttamiseen ja suoranaiseen valehteluun?
Sosialidemokratia on luisumassa ihan uuteen suvantoon.
Ei se minua haittaa, mutta jos olisin heidän kannattajansa, kyseenalaistaisin hieman enemmän enkä yrittäisi syöttää aikansa eläneitä valheita julkisesti. Toki tuo omiin lapsenlapsiin vetoaminen oli sympaattista. Tosin lapsenlapsesi olisivat tasa-arvoisia palkkamarkkinoilla jo nyt.
Tosin eihän SDP ole SDP jos ei siellä vähän valehdeltaisi. Ihan kuin silloin 2006 ”arvojohtaja” Tarja Halonen ilmoitti että naisen euro olisi 80 senttiä. Tosin arvojohtaja ei viitsinyt mainita noista EK:n muista määreistä kuten vähäisemmästä määrästä ylitöitä tai erilaisuudesta toimenkuvissa.
Se olisi pilannut hyvän propagandan."
Käykää lukemassa. Lue enemmän niin luulet vähemmän.
Etsiessäni tietoa hiukan aiempaa blogikirjoitustani varten törmäsin taas mielenkiintoisiin palkkatilastoihin EK:n nettisivuilla.
EK:n tilastoissa (muistaakseni palvelualoilla) naisten palkat olivat tilastoissa hiukan ammattinimikkeestä riippuen lähes 100 prosentista alkaen yli 100 prosenttiin miesten palkoista. Eli ei mitään lähelläkään naisten euro on 80 senttiä hokemaan vivahtavaa. Suosittelen taas lukijoitani tutustumaan ajatuksella Pauli Sumasen kokoamaan tasa-arvo.com sivuston aineistoon.
Tässä on erään demarinaisen kirjoittamaa hokeman toistoa. Kommmenttiosiossa Ilkka Partanen niminen mies kommentoi puheenvuosorrsa nro 11 seuraavasti:
"Laitetaan sitten ilman linkkejä, tilanne vuonna 2006:
***************************************************************************
EK:n jäsenyrityksissä naisen euro on 98 - 104 senttiä, kun kyse on samasta työstä samassa yrityksessä. Naisen euro on 80 senttiä, kun tarkastellaan kaikkia työssäkäyviä. Luku kertoo työmarkkinoiden eriytymisestä sukupuolten mukaan. Esimerkiksi kuntien palveluksessa on naisia lähes 80 %.
EK on naisten päivän kunniaksi koonnut laajan paketin nettiin naisista ja miehistä työelämässä. Suomessa naisten työssäkäynti on neljänneksi yleisintä EU-maissa ja työllisyysaste on toiseksi korkein Euroopassa. Naisten kokoaikatyöllisyysaste on Ruotsin jälkeen korkein.
EK:n jäsenyrityksissä työskentelee 950 000 palkansaajaa, joista naisia 41 %. Teollisuudessa naisia on 30 %, palvelualoilla 57 %. Eniten naisia työskentelee terveys- ja sosiaalipalveluissa. Heitä on 85 % työntekijöistä. Yli 70 prosentin naisaloja ovat rahoitus- ja vakuutusala, ravintola-ala ja tekstiili- ja vaatetusteollisuus.
Talonrakentamisessa naisia työskentelee 7 %, rakennustuoteteollisuudessa 13 % ja maa- ja vesirakentamisessa sekä talotekniikassa 4 %.
Elintarviketeollisuus on EK:hon kuuluvista aloista ainoa, jossa naisia ja miehiä työskentelee lähes saman verran.
Työmarkkinoiden jyrkkä jakaantuminen sukupuolen mukaan on pääsyy siihen, että naisten ja miesten keskiansioiden tilastolliset erot näyttävät varsin suurilta.
(HUOM!) Lisäksi naiset tekevät miehiä vähemmän ylitöitä, vuorotyötä sekä olosuhdelisiin oikeuttavaa työtä.
*******************************************************************************
Olisi lohdullista jos demarinaiset Tarja Halosesta lähtien lopettaisivat valehtelun ja ryhtyisivät puhumaan tasa-arvosta siinä tilassa kun se täällä oikeasti on. Toki kuvitellut vääryydet tuovat merkityksen tunnetta, mutta joku tolkku pitäisi olla niistäkin kohkatessa."
ja vielä seuraavassa puheenvuorossa nro 12 seuraavasti:
"Eikö näitä feministipropagoijia ikinä hävetä oma toimintansa? Jos valehtelu ja tilastojen mielivaltainen tulkinta ovat keinot rakentaa Reilua Suomea, niin onko jossain vikaa? Millainen voi olla sellainen ideologia joka pohjaa vääristeltyyn tietoon, propangandistisiin tulkintoihin, kritiikin sivuuttamiseen ja suoranaiseen valehteluun?
Sosialidemokratia on luisumassa ihan uuteen suvantoon.
Ei se minua haittaa, mutta jos olisin heidän kannattajansa, kyseenalaistaisin hieman enemmän enkä yrittäisi syöttää aikansa eläneitä valheita julkisesti. Toki tuo omiin lapsenlapsiin vetoaminen oli sympaattista. Tosin lapsenlapsesi olisivat tasa-arvoisia palkkamarkkinoilla jo nyt.
Tosin eihän SDP ole SDP jos ei siellä vähän valehdeltaisi. Ihan kuin silloin 2006 ”arvojohtaja” Tarja Halonen ilmoitti että naisen euro olisi 80 senttiä. Tosin arvojohtaja ei viitsinyt mainita noista EK:n muista määreistä kuten vähäisemmästä määrästä ylitöitä tai erilaisuudesta toimenkuvissa.
Se olisi pilannut hyvän propagandan."
Käykää lukemassa. Lue enemmän niin luulet vähemmän.
19.7.2009
Uskotko sinä vielä satuihin?
Kun seuraan tätä vaalirahoituskalabaliikkia alkaa tämä yhä enemmän tuntua suorastaan sadunkerronnalta.
Tekstitelevisiossa havaitsin eilen jonkun Jyrki Kataisen tokaiseman uutisotsikon. En muista enää tarkkaa sisältöä mutta minulel palautui selvästi mieleen nuoruudessani jossain murrosiän kynnyksellä kun jäin kiinni tupakka-askin hallussapidosta äidin pistokokeena tekemässä taskutarkastuksessa.
Kataisen lausumasta mieleen tuli oma hätäselitykseni miten tupakka-aski taskussani oli milloin Timon tai Eeron, jonka olin tuonut vain piiloon ja turvaan. Että enhän minä. Yritin vain auttaa kavereita.
Ihan samalta kuullostaa näiden vekkuleiden selitykset. Kataisellakin on niin viattoman näköinen babyface että melkein tekisi mieli uskoa että Katainen varmaan lukee ja uskoo vielä satuihin ja joulupukkiin. Olen lehdistössä nähnyt kirjoitettavan teflon-pinnasta, joka tehokkaasti hylkii likaa - kunnes kuluuu ;) Vanhanenkin vaikutti aluksi samanlaiselta habitukseltaan rehdiltä. Kun esimerkiksi ministeri Häkämiehen habitus muistuttaa enemmän jonkinlaista Härski-Hartikaista, jonka voi hyvin olettaakin puhuvan ns muunnettua totuutta.
Samanlainen fiilis tuli kun luin Suomen Kuvalehdestä KEVA:n ex-toimitusjohtaja Markku Kauppisen selitystä sotkuille. Tuo minun tupakan piiloitusselitys tuli mieleen siinäkin kun luin selityksiä
"Pistäytyminen ei ole varsinaista osallistumista tilaisuuteen."
ja toinen vastaava oli
"Tarkoitin, että muutokset tehdään niin kutsuttuun tarkistuslistaan, johon on kirjattu tilaisuuden osanottajat. Oli inhimillinene erehdys, että sihteeri teki minun huolimattomuuteni takia muutoksen itse kuittiin. Virhe on minun."
Peppi Pitkätossu keksi aikoinaan sanan "stiiknafuulia" - niin se muistaakseni oli suomennoksessa. Tosin Wikisanakirja kertoo sanan olevan Teuvo Pakkalalta. Minulle sana stiiknafuulia jotenkin on yhdistelmä onomatopoeettisesti yhdistelmä saksalaisesta sanasta stinken eli haista ja ruotsinkielisestä ful eli ruma sanasta. Eli haisee rumasti ;) eikä se ole minulle ainakaan mikään mahtisana.
Tässä tekee mieli käyttää kyseistä ilmaisua. Jos parin vuoden takaisia kirjanpitoaineistoja ryhdytään manipuloimaan niin ihan sama tehdäänkö korjaus kuittiin vai johonkin tarkistuslistaan. En edes käsitä mikä tuollainen tarkistuslista olisi johon parin vuoden jälkeenkin olisi ihan hyväksyttävää tehdä korjauksia. Todennköisesti Kauppinen tarkoittaa sellaista erillistä paperia joka usein liitetään kirjanpitoa varten juuri edustuskulukuitteihin ja siihen kirjoitetaan ylös verottajan vaatimat tiedot tilaisuuden tarkoituksesta ja sen liittymisestä liiketoimintaan ja tilaisuuden osallistujat. Tuollainen erillinen tarkistuslista liitetään kuittiin siksi että itse kuittiin ei tilanpuutteen vuoksi useimmiten mahdu nuo verottajan vaatimat selvitykset. Mutta kyllä se on ihan olennainen osa sitä kirjanpitotositetta. Eikä niitä pari vuotta myöhemmin mennä enää korjailemaan.
Tekstitelevisiossa havaitsin eilen jonkun Jyrki Kataisen tokaiseman uutisotsikon. En muista enää tarkkaa sisältöä mutta minulel palautui selvästi mieleen nuoruudessani jossain murrosiän kynnyksellä kun jäin kiinni tupakka-askin hallussapidosta äidin pistokokeena tekemässä taskutarkastuksessa.
Kataisen lausumasta mieleen tuli oma hätäselitykseni miten tupakka-aski taskussani oli milloin Timon tai Eeron, jonka olin tuonut vain piiloon ja turvaan. Että enhän minä. Yritin vain auttaa kavereita.
Ihan samalta kuullostaa näiden vekkuleiden selitykset. Kataisellakin on niin viattoman näköinen babyface että melkein tekisi mieli uskoa että Katainen varmaan lukee ja uskoo vielä satuihin ja joulupukkiin. Olen lehdistössä nähnyt kirjoitettavan teflon-pinnasta, joka tehokkaasti hylkii likaa - kunnes kuluuu ;) Vanhanenkin vaikutti aluksi samanlaiselta habitukseltaan rehdiltä. Kun esimerkiksi ministeri Häkämiehen habitus muistuttaa enemmän jonkinlaista Härski-Hartikaista, jonka voi hyvin olettaakin puhuvan ns muunnettua totuutta.
Samanlainen fiilis tuli kun luin Suomen Kuvalehdestä KEVA:n ex-toimitusjohtaja Markku Kauppisen selitystä sotkuille. Tuo minun tupakan piiloitusselitys tuli mieleen siinäkin kun luin selityksiä
"Pistäytyminen ei ole varsinaista osallistumista tilaisuuteen."
ja toinen vastaava oli
"Tarkoitin, että muutokset tehdään niin kutsuttuun tarkistuslistaan, johon on kirjattu tilaisuuden osanottajat. Oli inhimillinene erehdys, että sihteeri teki minun huolimattomuuteni takia muutoksen itse kuittiin. Virhe on minun."
Peppi Pitkätossu keksi aikoinaan sanan "stiiknafuulia" - niin se muistaakseni oli suomennoksessa. Tosin Wikisanakirja kertoo sanan olevan Teuvo Pakkalalta. Minulle sana stiiknafuulia jotenkin on yhdistelmä onomatopoeettisesti yhdistelmä saksalaisesta sanasta stinken eli haista ja ruotsinkielisestä ful eli ruma sanasta. Eli haisee rumasti ;) eikä se ole minulle ainakaan mikään mahtisana.
Tässä tekee mieli käyttää kyseistä ilmaisua. Jos parin vuoden takaisia kirjanpitoaineistoja ryhdytään manipuloimaan niin ihan sama tehdäänkö korjaus kuittiin vai johonkin tarkistuslistaan. En edes käsitä mikä tuollainen tarkistuslista olisi johon parin vuoden jälkeenkin olisi ihan hyväksyttävää tehdä korjauksia. Todennköisesti Kauppinen tarkoittaa sellaista erillistä paperia joka usein liitetään kirjanpitoa varten juuri edustuskulukuitteihin ja siihen kirjoitetaan ylös verottajan vaatimat tiedot tilaisuuden tarkoituksesta ja sen liittymisestä liiketoimintaan ja tilaisuuden osallistujat. Tuollainen erillinen tarkistuslista liitetään kuittiin siksi että itse kuittiin ei tilanpuutteen vuoksi useimmiten mahdu nuo verottajan vaatimat selvitykset. Mutta kyllä se on ihan olennainen osa sitä kirjanpitotositetta. Eikä niitä pari vuotta myöhemmin mennä enää korjailemaan.
Luonnollista ahneutta?
Vihreiden varapuheenjohtaja Jyrki Kasvi valittaa palkkatasoaan kansanedustajana MTV3:n haastattelussa eilen. Pääsin jutun jäljille Jorma Uskin blogista, jota säännöllisesti seuraan.
Paljastavaa jutussa olikin lause "Kyllä minä ainakin haluaisin lisää palkkaa." jos se nyt oikeasti hänen suustaan oli lähtenyt. No voi sun. Niin minäkin haluaisin lisää palkkaa ja parempaa eläkettäkin. Kuka meistä ei haluaisi?
Löysin jonkun vanhan veroäyriluettelon v 2006 ja siellä Jyrki Kasvia oli verotettu 71000 äyristä. Ja pitää muistaa että kun kyse on kansanedustajasta hän on saanut verotonta kulukorvausta yli 10000 sen päälle. Verottomana se vastaa meillä tavallisilla kansalaisilla n 20000 euron bruttotuloja. lltalehden julkaisemassa v 2007 veroäyriluettelossa ei löydy Kasvia joten hänen vuosiansionsa on jäänyt julkaisurajan 150'000 äyriä alle.
Mielenkiintoinen uutinen oli tuossa vähän aikaa sitten lööpeissä miten Jyrki Kasvi oli tammi-kesäkuussa tänä vuonna käyttänyt eduskunnan kustantamia taksiseteleitä 5600 euron arvosta. Vuositasolla n 11000 euroa ja meidän tavallisten kansalaisten pitäisi ansaita n 22000 euroa voidaksemme maksaa tuollaiset lystit. Eikä pidä unohtaa kansanedustajien muhkeita eläke-etujakaan. Kasvihan voi tämän kansanedustajakauden jälkeen jo siirtyä ns sopeutumiseläkkeellekin.
Mutta tuo haastattelu paljastaakin minkälaisia haavevisioita Kasvilla on: "- Soulin parlamenttitalon piha oli täynnä mustia autoja. Kysyin miksi, ja minulle selitettiin, että jokaisella kansanedustajalla on oma virka-auto, Kasvi sanoo." Eli hän kaipaisi ilmeisesti itselleen autonkuljettajan. Kasvissahan on selvää ministeriaineista mustan virka-auton takapenkillä istujaksi. Miksei Kasvista tehty ministeriä Sinnemäen sijasta?
Kasvin argumentit ovat iänikuiset: kun muualla on tarjolla parempia palkkoja ei pätevä aines hakeudu kansanedustajiksi. Miksi hän sitten on hakeutunut kansanedustajaksi vai eikö hän olekaan pätevää ainesta? Ja korkeammilla palkoilla vastustaisimme hänen käsityksensä mukaan paremmin korruptiota. Höpö löpö. Ruokahalu ja ahneus kasvaa tuollaisilla tyypeillä syödessä ellei jopa meillä muillakin. AIka raadollisiahan me ihmiset olemme.
Palkkatilastot ovat mielenkiintoisia. Kirjoitin jonkin aikaa sitten minkä suuruinen on suomalainen mediaanitulo. Sehän on niinkin alhainen kuin noin 18000 euroa vuodessa. Toinen mielenkiintoinen palkkatilastoihin liittyvä tieto on ylin tai alin desiili:
"Ylin desiilipalkka tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän ansaitsee 90 prosenttia palkansaajista ja alin desiilipalkka palkkaa, jota vähemmän ansaitsee 10 prosenttia palkansaajista. Mediaanipalkka tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän tai
enemmän ansaitsee tasan puolet palkansaajista. Esimerkiksi palvelualojen toimihenkilöiden ja työntekijöiden ylin desiilipalkka oli vuoden 2008 lokakuussa 3 416 euroa ja alin desiilipalkka 1 722 euroa kuukaudessa"
Mielenkiintoinen oli Tutkivien journalistien yhdistyksen sivulla ollut kirjoitus tulonjakoasioista.
En nyt tähän hätään löydä tuoreita palkkatilastoja josta löytyisi tuo nykyisen ansiotason ylädesiili. Veikkaan kuitenkin että kansanedustaja, tekniikan tohtori Jyrki Kasvin (Vihreä) nykyiset vuosiansiot kuuluvat tuohon ylimpään desiiliin eli hänen ansiotasoonsa yltää vain 10% suomalaisista. Eli hän kuuluu aika harvojen ja valittujen joukkoon jo nyt. Ja kyllä tuollaisella palkkatasolla tulee toimeen pääkaupunkiseudullakin ihan hyvin.
Ehkä Kasvi on sokeutunut tai vähintäänkin tullut huononäköiseksi istuessaan Arkadianmäellä. Ei olisi ensimmäinen. Siellä vallan kamareissa hämärtyy käsitys todellisuudesta. Jopa vihreissäkin. Kirjoitin näistä muissa puolueissa aloittaneista ja sitten vihreisiin loikanneista blogissani jutun loppupuolen rönsyissä kun en osaa aina pysyä asiassa. Jyrki Kasvihan aloitteli poliittisen uransa nuorsuomalaisissa.
Kasvi lienee kadehtinut vanhan puoluetoverin, nuorsuomalaisen tohtoriskollegan Risto E.J. Penttilän muhkeita ansioita EVA:n johtajana (en tiedä tarkkaan eli on olettamus ainoastaan mutta yleensä EVA on maksanut johtajilleen aika muhkeita palkkoja) ja homma tullut ehkä ärsyttävästi esiin kun molemmat herrat olivat kilpailevina ehdokkaina eurovaaleissa.
Miksei Kasvikin ole hakeutunut parempipalkkaisiin hommiin jos ansiot eivät ole hänestä tehtävään nähden riittävän suuret?
Paljastavaa jutussa olikin lause "Kyllä minä ainakin haluaisin lisää palkkaa." jos se nyt oikeasti hänen suustaan oli lähtenyt. No voi sun. Niin minäkin haluaisin lisää palkkaa ja parempaa eläkettäkin. Kuka meistä ei haluaisi?
Löysin jonkun vanhan veroäyriluettelon v 2006 ja siellä Jyrki Kasvia oli verotettu 71000 äyristä. Ja pitää muistaa että kun kyse on kansanedustajasta hän on saanut verotonta kulukorvausta yli 10000 sen päälle. Verottomana se vastaa meillä tavallisilla kansalaisilla n 20000 euron bruttotuloja. lltalehden julkaisemassa v 2007 veroäyriluettelossa ei löydy Kasvia joten hänen vuosiansionsa on jäänyt julkaisurajan 150'000 äyriä alle.
Mielenkiintoinen uutinen oli tuossa vähän aikaa sitten lööpeissä miten Jyrki Kasvi oli tammi-kesäkuussa tänä vuonna käyttänyt eduskunnan kustantamia taksiseteleitä 5600 euron arvosta. Vuositasolla n 11000 euroa ja meidän tavallisten kansalaisten pitäisi ansaita n 22000 euroa voidaksemme maksaa tuollaiset lystit. Eikä pidä unohtaa kansanedustajien muhkeita eläke-etujakaan. Kasvihan voi tämän kansanedustajakauden jälkeen jo siirtyä ns sopeutumiseläkkeellekin.
Mutta tuo haastattelu paljastaakin minkälaisia haavevisioita Kasvilla on: "- Soulin parlamenttitalon piha oli täynnä mustia autoja. Kysyin miksi, ja minulle selitettiin, että jokaisella kansanedustajalla on oma virka-auto, Kasvi sanoo." Eli hän kaipaisi ilmeisesti itselleen autonkuljettajan. Kasvissahan on selvää ministeriaineista mustan virka-auton takapenkillä istujaksi. Miksei Kasvista tehty ministeriä Sinnemäen sijasta?
Kasvin argumentit ovat iänikuiset: kun muualla on tarjolla parempia palkkoja ei pätevä aines hakeudu kansanedustajiksi. Miksi hän sitten on hakeutunut kansanedustajaksi vai eikö hän olekaan pätevää ainesta? Ja korkeammilla palkoilla vastustaisimme hänen käsityksensä mukaan paremmin korruptiota. Höpö löpö. Ruokahalu ja ahneus kasvaa tuollaisilla tyypeillä syödessä ellei jopa meillä muillakin. AIka raadollisiahan me ihmiset olemme.
Palkkatilastot ovat mielenkiintoisia. Kirjoitin jonkin aikaa sitten minkä suuruinen on suomalainen mediaanitulo. Sehän on niinkin alhainen kuin noin 18000 euroa vuodessa. Toinen mielenkiintoinen palkkatilastoihin liittyvä tieto on ylin tai alin desiili:
"Ylin desiilipalkka tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän ansaitsee 90 prosenttia palkansaajista ja alin desiilipalkka palkkaa, jota vähemmän ansaitsee 10 prosenttia palkansaajista. Mediaanipalkka tarkoittaa palkkaa, jota vähemmän tai
enemmän ansaitsee tasan puolet palkansaajista. Esimerkiksi palvelualojen toimihenkilöiden ja työntekijöiden ylin desiilipalkka oli vuoden 2008 lokakuussa 3 416 euroa ja alin desiilipalkka 1 722 euroa kuukaudessa"
Mielenkiintoinen oli Tutkivien journalistien yhdistyksen sivulla ollut kirjoitus tulonjakoasioista.
En nyt tähän hätään löydä tuoreita palkkatilastoja josta löytyisi tuo nykyisen ansiotason ylädesiili. Veikkaan kuitenkin että kansanedustaja, tekniikan tohtori Jyrki Kasvin (Vihreä) nykyiset vuosiansiot kuuluvat tuohon ylimpään desiiliin eli hänen ansiotasoonsa yltää vain 10% suomalaisista. Eli hän kuuluu aika harvojen ja valittujen joukkoon jo nyt. Ja kyllä tuollaisella palkkatasolla tulee toimeen pääkaupunkiseudullakin ihan hyvin.
Ehkä Kasvi on sokeutunut tai vähintäänkin tullut huononäköiseksi istuessaan Arkadianmäellä. Ei olisi ensimmäinen. Siellä vallan kamareissa hämärtyy käsitys todellisuudesta. Jopa vihreissäkin. Kirjoitin näistä muissa puolueissa aloittaneista ja sitten vihreisiin loikanneista blogissani jutun loppupuolen rönsyissä kun en osaa aina pysyä asiassa. Jyrki Kasvihan aloitteli poliittisen uransa nuorsuomalaisissa.
Kasvi lienee kadehtinut vanhan puoluetoverin, nuorsuomalaisen tohtoriskollegan Risto E.J. Penttilän muhkeita ansioita EVA:n johtajana (en tiedä tarkkaan eli on olettamus ainoastaan mutta yleensä EVA on maksanut johtajilleen aika muhkeita palkkoja) ja homma tullut ehkä ärsyttävästi esiin kun molemmat herrat olivat kilpailevina ehdokkaina eurovaaleissa.
Miksei Kasvikin ole hakeutunut parempipalkkaisiin hommiin jos ansiot eivät ole hänestä tehtävään nähden riittävän suuret?
17.7.2009
Mitä on "työtä tekevä pääoma"?
Lueskelin tuoreessa Suomen Kuvalehdessä nro 29/2009 Teknillisen korkeakoulun (tuotantotalouden) professori Lillrankin kirjoitusta. Sieltä löytyy useasta kohdasta käsite "työtä tekevä pääoma". No sen nyt jotenkin voin vielä hyvällä mielikuvituksella kuvitella kun se on yksi tuotannontekijä. Sitten on hiukan jo makuasia tekeekö se työtä ihmisten tavoin? Mutta tekeehän robottikin työtä niin miksei sitten pääoma.
Muutamat lauseet kirjoituksessa oli sellaista buzzword-sekamelskaa etten siitä saanut mitään tolkkua mitä siinä tarkoitettiin. Kas kun tuolla ilmaisulla buzzword ei ole oikein hyvää suomalaista vastinetta. Sanakirjasta löysin vain ilmaisut muotisana ja kapulakielinen sana. Englanninkielisessä Wikipediassa oli mielestäni kattavampi kuvaus.
Sitten kuin piste ii:n päällä oli seuraava lause: "Työtä tekevän pääoman arvojen mukaan ongelmiin vastataan innovaatioilla, luodaan ympäristöystävällistä liiketoimintaa." Siis tuolla pääomalla on omia arvojakin? Minä olen aina luullut että arvoja on ihmisillä, siis noita pääomia omistavilla ja niiden käytöstä päättävillä ihmisillä, mutta että sillä elottomalla pääomalla olisi jopa omia arvoja niin se tuntuu aika erikoiselta. Tunteekohan se pääoma moraalista omantunnontuskaa jos se työskentelee vastoin arvojaan. Ja lisäksi pääoman omistajillakin voi olla erilaisia arvoja. Tuntuu ettei sellaiset asiat ole professorille tullut mieleenkään käsitesekamelskassa..
Kirjoituksen otsikko oli toki ihan asiallinen: "Arvokeskustelun paikka". Mutta sen lisätäsmennys haiskahti jo hiukan: "Miten työtä tekevän pääoman pitäisi jakaa ansionsa niiden kanssa, jotka eivät osallistu tuotantoon?" Voi voi - se pääoma joutuu omat ansionsa jakamaan (minä luulin että ne ansiot ovat niiden omistajien!) jakamaan tuotantoon osallistumattomien kanssa. Kauheaa. Mutta sellaistahan se on nykyaikaisissa länsimaissa ollut pitkään. Taisi jo Henry Ford aikoinaan ymmärtää että pitää maksaa työläisille asiallista palkkaa että heillä olisi varaa ostaa niitä hänen tehtaansa tuottamia autoja.
Ehkä professori Lillrank jotenkin haluaisi palata almujenjakoyhteiskuntaan, jossa työtätekevä pääoma sitten päättäisi mikä on sen (siis sen pääoman!) mielestä riittävä jako yhteiskunnan "loisille". Loogisesti voisi tietenkin saivarrella että jos se pääoma osallistuu itsenäisesti tuotantoon niin pääoman omistajatkin ovat tavallaan samanlaisia tuotantoon osallistumattomia.
Minulla oli kerran eräs oikein fiksu professori esimiehenäni ja muistan miten me hänen kanssaan kävimme hedelmällisiä keskusteluja professorien ylenmääräisestä arvostuksesta Suomessa. Häntä huvitti kun totesin, että professorihan on Suomessa kaiken viisauden haltija myös muilla kuin omalla alallaan eli eräänlainen kaikkien alojen asiantuntija (engl. Jack of All Trades). En halua vähätellä. Minulla on lähipiirissänikin muutama professori. Erittäin sivistyneitä, huippulahjakkaita ja älykkäitä moniosaajia. Tieteellisellä lähestymistavalla he usein osaavat käsitellä myös oman tieteenalansa ulkopuolisia asioitakin monia rivikansalaisia paremmin vaikkei heillä itse substanssista sen suurempaa tietoa olisikaan kuin kenellä tahansa fiksulla ja älykkäällä hyvän yleissivistyksen omaavalla ihmisellä.
Muistaakseni olen ihmetellyt professori Lillrankin mielipiteitä muuallakin. Taisi olla Matti Lintulahden blogissa eräässä kommentissa. Taisi olla joku kirjoitus jossa hän puolusteli HUS:sin jotenkin tahmonutta skandaalinkäryistä uudelleen organisointia. Tosin siinähän oli ehkä enemmän omalla alueellaan tuotantotaloudessa mutta ei ehkä sittenkään ihan puolueettomana tai riippumattomana asiantuntijana kun taisi istua HUS:sin hallituksessa organisaatiomuutosten aikana jos oikein muistan. Muistaakseni hiukan aikaisemmin samoista asioista oli kirjoittanut Länsiväylä lehdessä Jorvin sairaalan eläkkeelle jäänyt hallintojohtaja Heikki Böök. Voi vain arvailla kummalla oli enemmän kokemusta tai näkemystä asioista. Eläkkeelle jääneenä Böökillä ei ainakaan olisi pitänyt enää olla ns omaa lehmää ojassa. Harmi että en säilyttänyt Böökin loistavaa ja terävää kirjoitusta.
Muutamat lauseet kirjoituksessa oli sellaista buzzword-sekamelskaa etten siitä saanut mitään tolkkua mitä siinä tarkoitettiin. Kas kun tuolla ilmaisulla buzzword ei ole oikein hyvää suomalaista vastinetta. Sanakirjasta löysin vain ilmaisut muotisana ja kapulakielinen sana. Englanninkielisessä Wikipediassa oli mielestäni kattavampi kuvaus.
Sitten kuin piste ii:n päällä oli seuraava lause: "Työtä tekevän pääoman arvojen mukaan ongelmiin vastataan innovaatioilla, luodaan ympäristöystävällistä liiketoimintaa." Siis tuolla pääomalla on omia arvojakin? Minä olen aina luullut että arvoja on ihmisillä, siis noita pääomia omistavilla ja niiden käytöstä päättävillä ihmisillä, mutta että sillä elottomalla pääomalla olisi jopa omia arvoja niin se tuntuu aika erikoiselta. Tunteekohan se pääoma moraalista omantunnontuskaa jos se työskentelee vastoin arvojaan. Ja lisäksi pääoman omistajillakin voi olla erilaisia arvoja. Tuntuu ettei sellaiset asiat ole professorille tullut mieleenkään käsitesekamelskassa..
Kirjoituksen otsikko oli toki ihan asiallinen: "Arvokeskustelun paikka". Mutta sen lisätäsmennys haiskahti jo hiukan: "Miten työtä tekevän pääoman pitäisi jakaa ansionsa niiden kanssa, jotka eivät osallistu tuotantoon?" Voi voi - se pääoma joutuu omat ansionsa jakamaan (minä luulin että ne ansiot ovat niiden omistajien!) jakamaan tuotantoon osallistumattomien kanssa. Kauheaa. Mutta sellaistahan se on nykyaikaisissa länsimaissa ollut pitkään. Taisi jo Henry Ford aikoinaan ymmärtää että pitää maksaa työläisille asiallista palkkaa että heillä olisi varaa ostaa niitä hänen tehtaansa tuottamia autoja.
Ehkä professori Lillrank jotenkin haluaisi palata almujenjakoyhteiskuntaan, jossa työtätekevä pääoma sitten päättäisi mikä on sen (siis sen pääoman!) mielestä riittävä jako yhteiskunnan "loisille". Loogisesti voisi tietenkin saivarrella että jos se pääoma osallistuu itsenäisesti tuotantoon niin pääoman omistajatkin ovat tavallaan samanlaisia tuotantoon osallistumattomia.
Minulla oli kerran eräs oikein fiksu professori esimiehenäni ja muistan miten me hänen kanssaan kävimme hedelmällisiä keskusteluja professorien ylenmääräisestä arvostuksesta Suomessa. Häntä huvitti kun totesin, että professorihan on Suomessa kaiken viisauden haltija myös muilla kuin omalla alallaan eli eräänlainen kaikkien alojen asiantuntija (engl. Jack of All Trades). En halua vähätellä. Minulla on lähipiirissänikin muutama professori. Erittäin sivistyneitä, huippulahjakkaita ja älykkäitä moniosaajia. Tieteellisellä lähestymistavalla he usein osaavat käsitellä myös oman tieteenalansa ulkopuolisia asioitakin monia rivikansalaisia paremmin vaikkei heillä itse substanssista sen suurempaa tietoa olisikaan kuin kenellä tahansa fiksulla ja älykkäällä hyvän yleissivistyksen omaavalla ihmisellä.
Muistaakseni olen ihmetellyt professori Lillrankin mielipiteitä muuallakin. Taisi olla Matti Lintulahden blogissa eräässä kommentissa. Taisi olla joku kirjoitus jossa hän puolusteli HUS:sin jotenkin tahmonutta skandaalinkäryistä uudelleen organisointia. Tosin siinähän oli ehkä enemmän omalla alueellaan tuotantotaloudessa mutta ei ehkä sittenkään ihan puolueettomana tai riippumattomana asiantuntijana kun taisi istua HUS:sin hallituksessa organisaatiomuutosten aikana jos oikein muistan. Muistaakseni hiukan aikaisemmin samoista asioista oli kirjoittanut Länsiväylä lehdessä Jorvin sairaalan eläkkeelle jäänyt hallintojohtaja Heikki Böök. Voi vain arvailla kummalla oli enemmän kokemusta tai näkemystä asioista. Eläkkeelle jääneenä Böökillä ei ainakaan olisi pitänyt enää olla ns omaa lehmää ojassa. Harmi että en säilyttänyt Böökin loistavaa ja terävää kirjoitusta.
Korruptio
Kun näitä vaalirahasotkuja on nyt vatvottu kuukausikaupalla on ilmeisesti kansalaisillekin alkanut avautua miten taitavasti suomalainen korruptio toimii.
Olennaista on että kaikki näyttää lailliselta ja se on myös sitä muodollisesti. Eli meidän korruptio eroaa kehitysmaiden paljon raaemmasta "rahat kouraan" tyylisestä suoremmasta lahjonnasta.
Meillä puhutaan uuskielisissä pyhäpuheisssa sivistyneesti yhteiskuntasuhteista ja sidosryhmistä. Arkikielessä ollaan karkeampia ja puhutaan hyvä-veli-verkostoista. Itse olen puhunut lionseista ja rotareista.
Erikoista on minun mielestäni ollut median ylenmääräinen mielenkiinto tähän vaalirahoitussekoiluun. Minua on hämmästyttänyt johtavien tiedotusvälineiden into asioiden kaiveluun. Älkää ymmärtäkö väärin. Minusta on hienoa että johtavat tiedotusvälineet suorittavat tehtävänsä neljäntenä valtiomahtina vallan vahtikoirina. Minua vain kiinnostaa miksi tämä vaalirahoitussotku pääsi pinnalle eikä sitä yhteisellä vaikenemisella haudattu kuten medialla on tapana. Eikö vaalirahoitussekoilua enää kyetty peittelemään median myötävaikutuksellakaan vai eikö sitä edes haluttu? Vai oliko rysän päältä kiinni saatu puolue oikea valtamedialle? Eli jos kyse olisi tällä kertaa ollut kokoomuksesta tai demareista niin valtamediat olisivat vieläkin vaienneet. Vai oliko nämä kepun kuviot jo niin karkeita ja röyhkeitä että soveliaisuuden rajat ylittyi?
Ihmetystä silti herättää että saihan sieltä Nova-groupilta rahaa kokoomukselaisetkin? Mikä on tämä kokoomuksen teflon pinnan salaisuus? Katainenko? Vai Niinistö? Myönnän molempien karismaattisuuden. Mutta silti. Kyllä Matti Vanhasessakin oli omanlaista karismaattisuutta ainakin pääministerikautensa alkuvaiheissa. Vaikka vaikutti hiukan liian jäykältä. Eikä ainakaan minua hänen ruusus-juttunsakaan alussa häirinnyt. Olihan vain osoitus että on vielä elämää politiikan ulkopuolella. Meni vain sitten överiksi ja alkoi ällöttää.
Demarit on saaneet jäädä aika rauhaan. Ehkä media on ollut armollinen. Ehkä uskovat sitä mitä minä olen alkanut uumoilla että Urpilainen hoitaa puolueen omin voimin tappiokierteeseen.
Tuli taas mieleeni näistä mielenkiintoisista kuvioista puolisentoista vuotta sitten kirjoittamani juttu.
Olennaista on että kaikki näyttää lailliselta ja se on myös sitä muodollisesti. Eli meidän korruptio eroaa kehitysmaiden paljon raaemmasta "rahat kouraan" tyylisestä suoremmasta lahjonnasta.
Meillä puhutaan uuskielisissä pyhäpuheisssa sivistyneesti yhteiskuntasuhteista ja sidosryhmistä. Arkikielessä ollaan karkeampia ja puhutaan hyvä-veli-verkostoista. Itse olen puhunut lionseista ja rotareista.
Erikoista on minun mielestäni ollut median ylenmääräinen mielenkiinto tähän vaalirahoitussekoiluun. Minua on hämmästyttänyt johtavien tiedotusvälineiden into asioiden kaiveluun. Älkää ymmärtäkö väärin. Minusta on hienoa että johtavat tiedotusvälineet suorittavat tehtävänsä neljäntenä valtiomahtina vallan vahtikoirina. Minua vain kiinnostaa miksi tämä vaalirahoitussotku pääsi pinnalle eikä sitä yhteisellä vaikenemisella haudattu kuten medialla on tapana. Eikö vaalirahoitussekoilua enää kyetty peittelemään median myötävaikutuksellakaan vai eikö sitä edes haluttu? Vai oliko rysän päältä kiinni saatu puolue oikea valtamedialle? Eli jos kyse olisi tällä kertaa ollut kokoomuksesta tai demareista niin valtamediat olisivat vieläkin vaienneet. Vai oliko nämä kepun kuviot jo niin karkeita ja röyhkeitä että soveliaisuuden rajat ylittyi?
Ihmetystä silti herättää että saihan sieltä Nova-groupilta rahaa kokoomukselaisetkin? Mikä on tämä kokoomuksen teflon pinnan salaisuus? Katainenko? Vai Niinistö? Myönnän molempien karismaattisuuden. Mutta silti. Kyllä Matti Vanhasessakin oli omanlaista karismaattisuutta ainakin pääministerikautensa alkuvaiheissa. Vaikka vaikutti hiukan liian jäykältä. Eikä ainakaan minua hänen ruusus-juttunsakaan alussa häirinnyt. Olihan vain osoitus että on vielä elämää politiikan ulkopuolella. Meni vain sitten överiksi ja alkoi ällöttää.
Demarit on saaneet jäädä aika rauhaan. Ehkä media on ollut armollinen. Ehkä uskovat sitä mitä minä olen alkanut uumoilla että Urpilainen hoitaa puolueen omin voimin tappiokierteeseen.
Tuli taas mieleeni näistä mielenkiintoisista kuvioista puolisentoista vuotta sitten kirjoittamani juttu.
14.7.2009
Maybelline mascaramainos
Kaikesta sitä kirjoitankin. Kuten nyt Maybelline mascaramainoksesta.
Olen joskus ihmetellyt miten on mahdollista että mascara-mainoksissa luvataan ihan mahdottomia. Miten ripset kasvavat 50% jne ihan järjetöntä ja taatusti paikkansa pitämätöntä. Mutta ilmeisesti naiset ovat niin noihin liioitteluihin tottuneet että se ei heitä häiritse.
Mutta tuoretta Maybelline mainosta pitää kehua sen totuudellisuudesta. Se ei monien muiden mascaramainosten tavoin väitä ripsien pidentyvän 70%. Mainos sanoo ripsien vain näyttävän 70% pidemmiltä.
Hassultahan tuollainenkin eksakti luku näyttää. Mutta osaan hyvin kuvitella että jos otetaan 10 hengen naisjoukko, heidän on vastattava miltä näyttää ja valmiina on vain vaihtoehdot 0%, 70% tai 500%, Eiköhän tuollaisessa joukossa mielellään valita tuo 70% varsinkin jos tiedetään että kysyjä on mascaravalmistaja ja kyselyn jälkeen saavat vielä vaivojen palkaksi ilmaiset mascarat.
Jätän lukijoille ajatuspähkinäksi miksi oletan noiden naisten todennäköisimmin valitsevan tuon 70% vaihtoehdon.
Eihän tämä mascara-asia iso ole kun vertaa maassa vellovaan Kepun vaalirahoitussotkuihin muutta niistä kirjoittaa jo niin moni niin osuvasti että tyydyn niihin kirjoituksiin. En usko että minulla niihin mitään uutta näkökohtaa olisi.
Voin vain tähän todeta että usemman vuoden käväisyni politikoinnissa loppui siihen kun havaitsin miten läpeensä kavalaa ja kieroa peli oli jopa vihreissäkin joihin siis kuuluin ja joita pidin ainakin siihen aikaan puhtaimpina. Pahimmilta vaikuttivat siellä muissa puolueissa oppinsa saaneet vihreiksi ryhtyneet loikkarit. Mutta ei siellä silti ollut läheskään tuollaista kepulimaista meininkiä ;)
Mutta muutamaa vihreää poliitikkoa opin arvostamaan. Mainitsen ihan nimeltäkin tässä eli Heidi Hautala, Osmo Soininvaara ja Erkki 'Susi' Pulliainen. Ja myös Eero Paloheimo joka tuntuu kokonaan siirtyneen syrjään päivänpolitiikasta. Taitavia ja osaavia ja kohtuullisen ryhdikkäitäkin kaikki omalla tavallaan. Vikansa heissäkin mutta ehdottomasti huipputason poliittisia toimijoita.
Olen joskus ihmetellyt miten on mahdollista että mascara-mainoksissa luvataan ihan mahdottomia. Miten ripset kasvavat 50% jne ihan järjetöntä ja taatusti paikkansa pitämätöntä. Mutta ilmeisesti naiset ovat niin noihin liioitteluihin tottuneet että se ei heitä häiritse.
Mutta tuoretta Maybelline mainosta pitää kehua sen totuudellisuudesta. Se ei monien muiden mascaramainosten tavoin väitä ripsien pidentyvän 70%. Mainos sanoo ripsien vain näyttävän 70% pidemmiltä.
Hassultahan tuollainenkin eksakti luku näyttää. Mutta osaan hyvin kuvitella että jos otetaan 10 hengen naisjoukko, heidän on vastattava miltä näyttää ja valmiina on vain vaihtoehdot 0%, 70% tai 500%, Eiköhän tuollaisessa joukossa mielellään valita tuo 70% varsinkin jos tiedetään että kysyjä on mascaravalmistaja ja kyselyn jälkeen saavat vielä vaivojen palkaksi ilmaiset mascarat.
Jätän lukijoille ajatuspähkinäksi miksi oletan noiden naisten todennäköisimmin valitsevan tuon 70% vaihtoehdon.
Eihän tämä mascara-asia iso ole kun vertaa maassa vellovaan Kepun vaalirahoitussotkuihin muutta niistä kirjoittaa jo niin moni niin osuvasti että tyydyn niihin kirjoituksiin. En usko että minulla niihin mitään uutta näkökohtaa olisi.
Voin vain tähän todeta että usemman vuoden käväisyni politikoinnissa loppui siihen kun havaitsin miten läpeensä kavalaa ja kieroa peli oli jopa vihreissäkin joihin siis kuuluin ja joita pidin ainakin siihen aikaan puhtaimpina. Pahimmilta vaikuttivat siellä muissa puolueissa oppinsa saaneet vihreiksi ryhtyneet loikkarit. Mutta ei siellä silti ollut läheskään tuollaista kepulimaista meininkiä ;)
Mutta muutamaa vihreää poliitikkoa opin arvostamaan. Mainitsen ihan nimeltäkin tässä eli Heidi Hautala, Osmo Soininvaara ja Erkki 'Susi' Pulliainen. Ja myös Eero Paloheimo joka tuntuu kokonaan siirtyneen syrjään päivänpolitiikasta. Taitavia ja osaavia ja kohtuullisen ryhdikkäitäkin kaikki omalla tavallaan. Vikansa heissäkin mutta ehdottomasti huipputason poliittisia toimijoita.
8.7.2009
Halvat kännykät
Peruskännyköiden hinnat ovat menneet käsittämättömän alas. Olen testannut halvinta löytämääni peruskännykkää - alle 25 euroa ja 12 kk takuu. Malli on Verkkokaupan omaa maahantuontia Kiinasta. Mukana ihan asiallinen suomenkielinen käyttöohjekin. Kännykästä löyty vielä pieni esittelyvideokin Youtube'issa. Mukana vielä heti toimintavalmis Tele-Finlandin (Soneran alter ego halpisputiikki) prepaid liittymä jossa 60 min puheaikaa. Ja akku, laturi ja korvakuulokkeet (sekä puhelintä että sisäänrakennettua radiota varten) tulevat paketissa mukana ja ovat Nokia yhteensopivia malleja korvakuulokkeita lukuunottamatta. Muuta Nokia yhteensopivuutta en sitten havainnutkaan. Puhelin oli silti helppokäyttöinen ja jos hankkisin jollekin hyvin nuorelle lapselle niin saattaisin ostaa juuri tuollaisen halvan ja todella vain peruspuhelimen. Pidemmässä käytössä en osaa sanoa laadusta mitään mutta kun olen seurannut Nokian puhelimien laatua useita vuosia niin tuskin laatu sen parempi tai huonompi on. Tuon hintaisia puhelimiahan tuskin korjataankaan vaan tilalle ostetaan samanlainen halpis. Järkyttävää kertakäyttökulttuuria valitettavasti.
Mutta muitakin halpoja puhelimia on jos haluaa ns merkkitavaraa ja uskoo noihin markkinointimiesten keksimiin brändeihin.
Samaisesta verkkokaupasta löysin 5 euroa kalliimman Motorolalta toiseksi halvimman puhelimen. Samsungillakin oli 5 euroa kalliimpi malli. Nokian halvin malli maksoi jo 20 euroa enemmän, mutat ei sitäkään voi kalliiksi sanoa. Näitä muita malleja en ole kokeillut mutta uskoisin että tunnettuina brändeinä ne ovat varmasti toimivia.
Ai niin. Pitää tässä muistuttaa että en ole mitenkään sidoksissa Verkkokauppaan eli en ole osakas tms enkä minkään maksuja tarjoavan kehumis/suostuttelujärjestelmänkään pikku palkkioita saava mallinukke.
Mutta olen löytänyt erään toisenkin aika erikoisen mm halpoja puhelimia myyvän hankintalähteen. Eli Hong Kongista käsin toimivan postimyyntiliikkeen e-ville. Yritystä pyörittää joku suomalainen IT alan yrittäjä ja Hong Kongista käsin ja pitää myöntää että liikeidea ei ole huono ainakaan minusta.
Voitte aluksi ihmetellä miksi lähes kaikki halpistuotteet maksavat 45 euroa posti- ja toimituskuluineen. Siinä käytetään meidän suomalaisen arvonlisäverojärjestelmän porsaanreikää hyväksi. Jos maahantuodun tuotteen arvonlisävero olisi alle 10 euroa sitä ei tarvitse peria ollenkaan. Eli samanhintaisen tuoteen pitäisi maksaa suomalaisessa kaupassa 55 euroa arvonlisäveroineen. Ahvennanmaa tarjoaa saman porsaanreiän jopa Suomen tasavallan kamaralla. Jos ahvennamaalainen yritys myy Ahvenanmaalta tuollaisia tavaroita postimyynnissä mantereen puolelle ja arvonlisävero jäisi alle 10 euroa niin arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa.
Uutisten mukaan tuo em Verkkokauppa niminen yrityskin on perustamassa tytäryhtiön Ahvenanmaalle voidakseen hyödyttää asiakkaitaan tuolla korkeintaan 10 euron verohelpotuksella. Yrityksille tuolla ei ole merkitystä kun ne saavat vähentää ostoksiensa arvonlisäveron omasta maksamastaan arvonlisäverosta ja lähes kaikki liikeyrityksethän ovat arvonlisäverovelvollisia nykyään.
Mutta muitakin halpoja puhelimia on jos haluaa ns merkkitavaraa ja uskoo noihin markkinointimiesten keksimiin brändeihin.
Samaisesta verkkokaupasta löysin 5 euroa kalliimman Motorolalta toiseksi halvimman puhelimen. Samsungillakin oli 5 euroa kalliimpi malli. Nokian halvin malli maksoi jo 20 euroa enemmän, mutat ei sitäkään voi kalliiksi sanoa. Näitä muita malleja en ole kokeillut mutta uskoisin että tunnettuina brändeinä ne ovat varmasti toimivia.
Ai niin. Pitää tässä muistuttaa että en ole mitenkään sidoksissa Verkkokauppaan eli en ole osakas tms enkä minkään maksuja tarjoavan kehumis/suostuttelujärjestelmänkään pikku palkkioita saava mallinukke.
Mutta olen löytänyt erään toisenkin aika erikoisen mm halpoja puhelimia myyvän hankintalähteen. Eli Hong Kongista käsin toimivan postimyyntiliikkeen e-ville. Yritystä pyörittää joku suomalainen IT alan yrittäjä ja Hong Kongista käsin ja pitää myöntää että liikeidea ei ole huono ainakaan minusta.
Voitte aluksi ihmetellä miksi lähes kaikki halpistuotteet maksavat 45 euroa posti- ja toimituskuluineen. Siinä käytetään meidän suomalaisen arvonlisäverojärjestelmän porsaanreikää hyväksi. Jos maahantuodun tuotteen arvonlisävero olisi alle 10 euroa sitä ei tarvitse peria ollenkaan. Eli samanhintaisen tuoteen pitäisi maksaa suomalaisessa kaupassa 55 euroa arvonlisäveroineen. Ahvennanmaa tarjoaa saman porsaanreiän jopa Suomen tasavallan kamaralla. Jos ahvennamaalainen yritys myy Ahvenanmaalta tuollaisia tavaroita postimyynnissä mantereen puolelle ja arvonlisävero jäisi alle 10 euroa niin arvonlisäveroa ei tarvitse maksaa.
Uutisten mukaan tuo em Verkkokauppa niminen yrityskin on perustamassa tytäryhtiön Ahvenanmaalle voidakseen hyödyttää asiakkaitaan tuolla korkeintaan 10 euron verohelpotuksella. Yrityksille tuolla ei ole merkitystä kun ne saavat vähentää ostoksiensa arvonlisäveron omasta maksamastaan arvonlisäverosta ja lähes kaikki liikeyrityksethän ovat arvonlisäverovelvollisia nykyään.
4.7.2009
Palkkatasosta
Aika huvittava juttu Taloussanomissa. Keskon johtaja ansaitsee kuukaudessa melkein saman kuin Yhdysvaltain presidentti vuodessa.
Kirjoitin jokin aika sitten suomalaisesta mediaanpalkasta. Ja se on surullisen pieni eurooppalaisella mittapuulla.
Kun suomalaisten johtajien joskus pöyristyttävän korkeita palkkoja perustellaan, väitetään että on pakko maksaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja jotta ei tapahtuisi aivovuotoa ulkomaille. Ja sama argumentointi on levinnyt jopa julkiselle sektorille.
Noihin kuulemiini väitteisiin olen useita kertoja ihmetellyt että mitenköhän joku amerikkalainen suuryritys haluaisi palkata vaikkapa jonkun suomalaiseksi kunnanjohtajaksi hakeutuvan henkilön? Kyllä ne amerikkalaiset yritykset etsivät omien Ivy League huippuyliopistojen kasvatteja eikä suomalaisia "huippujohtajia".
Ja noilla palkkataso- ja elintasoeroilla perustellaan että suomalaiset huippujohtajat muuttaisivat muuten pois kotimaastaan. Ihan kuin noita huippujohtajia riittäisi joka yritykseen kunhan vain riittävästi maksetaan.
Kyllä nämä huimat kotimaiset palkkatasot ovat syntyneet käsittääkseni enimmäkseen ihan kotikutoisesti. Heti jos vain kotimainen palkkataso jää alle tai verotaso nousee yli kansainvälisten 'kilpailijamaiden' (mitähän maita ne mahtavat muuten olla?) niin siinä on peruste korotuksille kotimaassakin. Siivoojien palkkatasoa tai ostovoimaa tuskin kukaan vertailee. Ja tuskin saksan tai ranskankielisiin Euroopan maihin lähes pelkästään englantia osaavia suomalaisia 'huippujohtajia' halutaan. Eli vaihtoehtoja olisivat pääasiassa englantia puhuvat maat tai todella kansainväliset yritykset.
Suomalaisten yritysten kansainvälistyminenkin on saanut ihan huvittavia muotoja. Eräs englantilainen kieltenopettaja havaitsi että kansainvälistyneessä suomalaisyrityksessäm jossa hän oli opettamassa, oltiin niin puhdashenkisiä että vaikka isossa kokouksessa oli vain äidinkieleltään suomenkielisiä puhuttiin koko ajan englantia.
Jotain Nokia saagaa pitäisi ehkä tarkastella erillisenä ihan omassa sarjassaan. Minusta jonkun lähes monopolistisilla kotimarkkinoilla toimivan Keskon tai Fortumin johtamista ei voi verrata Nokian alle 20 vuodessa saavuttamaan asemaan maailman markkinoilla. Ja markkina-aseman säilyttäminenkin maailmanmahtavia globaaleja kilpailijoita vastaan on melkoinen haaste Nokian johdolle. Saas nähdä miten onnistuu mutta Ollilan takapiruna olo varmaan hiukan edesauttaa.
Lisäksi kun katsoo suomalaisten korkeakoulujen sijoituista erilaisilla kansainvälisillä ranking-listoilla niin ei nekään kovin ihmeelliisiä ole. Siinähän mm yksi syy uuden Aalto korkeakoulun perustamiseen.
Kirjoitin jokin aika sitten suomalaisesta mediaanpalkasta. Ja se on surullisen pieni eurooppalaisella mittapuulla.
Kun suomalaisten johtajien joskus pöyristyttävän korkeita palkkoja perustellaan, väitetään että on pakko maksaa kansainvälisesti kilpailukykyisiä palkkoja jotta ei tapahtuisi aivovuotoa ulkomaille. Ja sama argumentointi on levinnyt jopa julkiselle sektorille.
Noihin kuulemiini väitteisiin olen useita kertoja ihmetellyt että mitenköhän joku amerikkalainen suuryritys haluaisi palkata vaikkapa jonkun suomalaiseksi kunnanjohtajaksi hakeutuvan henkilön? Kyllä ne amerikkalaiset yritykset etsivät omien Ivy League huippuyliopistojen kasvatteja eikä suomalaisia "huippujohtajia".
Ja noilla palkkataso- ja elintasoeroilla perustellaan että suomalaiset huippujohtajat muuttaisivat muuten pois kotimaastaan. Ihan kuin noita huippujohtajia riittäisi joka yritykseen kunhan vain riittävästi maksetaan.
Kyllä nämä huimat kotimaiset palkkatasot ovat syntyneet käsittääkseni enimmäkseen ihan kotikutoisesti. Heti jos vain kotimainen palkkataso jää alle tai verotaso nousee yli kansainvälisten 'kilpailijamaiden' (mitähän maita ne mahtavat muuten olla?) niin siinä on peruste korotuksille kotimaassakin. Siivoojien palkkatasoa tai ostovoimaa tuskin kukaan vertailee. Ja tuskin saksan tai ranskankielisiin Euroopan maihin lähes pelkästään englantia osaavia suomalaisia 'huippujohtajia' halutaan. Eli vaihtoehtoja olisivat pääasiassa englantia puhuvat maat tai todella kansainväliset yritykset.
Suomalaisten yritysten kansainvälistyminenkin on saanut ihan huvittavia muotoja. Eräs englantilainen kieltenopettaja havaitsi että kansainvälistyneessä suomalaisyrityksessäm jossa hän oli opettamassa, oltiin niin puhdashenkisiä että vaikka isossa kokouksessa oli vain äidinkieleltään suomenkielisiä puhuttiin koko ajan englantia.
Jotain Nokia saagaa pitäisi ehkä tarkastella erillisenä ihan omassa sarjassaan. Minusta jonkun lähes monopolistisilla kotimarkkinoilla toimivan Keskon tai Fortumin johtamista ei voi verrata Nokian alle 20 vuodessa saavuttamaan asemaan maailman markkinoilla. Ja markkina-aseman säilyttäminenkin maailmanmahtavia globaaleja kilpailijoita vastaan on melkoinen haaste Nokian johdolle. Saas nähdä miten onnistuu mutta Ollilan takapiruna olo varmaan hiukan edesauttaa.
Lisäksi kun katsoo suomalaisten korkeakoulujen sijoituista erilaisilla kansainvälisillä ranking-listoilla niin ei nekään kovin ihmeelliisiä ole. Siinähän mm yksi syy uuden Aalto korkeakoulun perustamiseen.
2.7.2009
Kuka neropatti hankkeen takana?
Koko digitaalinen televisioverkko on ulkomaisessa omistuksessa olevan Digita Oy:n omistuksessa. Nyt on paljastunut että Digita Oy on ollut ulkomaisille osakkeen omistajilleen kultakaivos.
Kuka tämän idiotian takana on? Kyse on suomalaisesta perusinfrastruktuurista, jolla on vielä ainoana toimijana monopoliasema. Eli kaikkien televisio-ohjelmia lähettävien kanavien on ostettava Digita Oy:ltä palvelunsa. Jokainen ymmärtää hyvin vähäiselläkin liike-elämän kokemuksella minkälaiseksi muodostuu hinnan ja palvelutason yhdistelmä jos myyjiä on ainoastaan yksi eli käytännössä mitään kilpailua ei ole. Ketkäs poliitikot oli tämän digitalisoinnin isiä tai äitejä tai vähintäänkin kummeja?
Eikös tämä ole tyypillistä paavolipposjohtoista demariutta?
Ei jumankauta voi tyhmyys olla ilmeisempää.
Nyt sitten tämän päivän toimijat joutuvat itkemään, että meitä ryöstetään ylihinnoilla.
Huhuh.
Kuka tämän idiotian takana on? Kyse on suomalaisesta perusinfrastruktuurista, jolla on vielä ainoana toimijana monopoliasema. Eli kaikkien televisio-ohjelmia lähettävien kanavien on ostettava Digita Oy:ltä palvelunsa. Jokainen ymmärtää hyvin vähäiselläkin liike-elämän kokemuksella minkälaiseksi muodostuu hinnan ja palvelutason yhdistelmä jos myyjiä on ainoastaan yksi eli käytännössä mitään kilpailua ei ole. Ketkäs poliitikot oli tämän digitalisoinnin isiä tai äitejä tai vähintäänkin kummeja?
Eikös tämä ole tyypillistä paavolipposjohtoista demariutta?
Ei jumankauta voi tyhmyys olla ilmeisempää.
Nyt sitten tämän päivän toimijat joutuvat itkemään, että meitä ryöstetään ylihinnoilla.
Huhuh.
28.6.2009
Gay Pride
Tuli mieleen tuoreesta Gay Pride happeningista että kirjoitanpa jotain aiheesta minäkin.
Minulla on edelleen luuranko vaatekaapissani ;) olen sanonut leikillisesti. No se on huumoria.
Minusta on hienoa että homot ja lesbot voivat elää kohtuullisen vapaasti pelkäämättä keskuudessamme. Parisuhteen rekisteröinninkin hyväksyin koska ymmärsin että esimerkiksi sairaustapauksissa olisi aika idioottimaista ettei samaa sukupuolta oleva pitkäaikainen kumppani kelpaisi oikeudellisesti lähiomaiseksi. Kirkot voivat minun puolestani suhtautua ilmiöön miten haluavat kunhan jättävät gay-kansan uhkaamisen ja kiusaamisen vaikkapa helvetin tulilla. Antaako kirkko siunauksensa rekisteröidyille samaa sukupuolta olevien parisuhteille vai ei on minusta opillisena asiana kirkon sisäinen.
Eli suhtaudun homoihin ja lesboihin hyvin ymmärtäväisesti ja vapaamielisesti. Mielestäni kyse on yksityisasiasta. Tuttavapiiriini on vuosien varrella kuulunut lukuisia homoja ja muutama lesbokin. Nuorena olin hyvin rakastunutkin erääseen nuoreen neitoon, joka järkytyksekseni paljastuikin lesboksi. Hänen vain oli vaikea saada sitä minulle tunnustettua.
Homojen kanssa minulla ei ole suuremmin ollut ongelmia. Joku on yrittänyt joskus pienessä hiprakassa lähennellä mutta kun olen ystävällisesti muistuttanut että ainakin vielä toistaiseksi pysyn naisissa. Jos he ovat heti ymmärtäneet ja myös jatkossa pitää näppinsä erossa minusta he ovat hyvin voineet pysyä ystäväpiirissäni. Joillekin olen nauraen sanonutkin heti kertovani jos muutan 'puolta'. En ole potenut mitään homofobiaa mutta puolta en ole ainakaan vielä muuttanut ;)
Useiden naisten olen huomannut viihtyvän juhliessa homomiesten seurassa. Ehkä se hyvä puoli on etteivät ole kokko ajan käpelöimässä monien heteromiesten tavoin kun välissä ei ole mitään eroottista latausta. Minulla on ikävä kyllä ollut tuttavapiirissäni muutama niinkin sitkeä hetero-sissi että kun vain hetkeksi olen kääntänyt selkäni niin heti ovat olleet käpelöimässä vaimoani. Erään vuosikymmenien pitkäaikaisen ystävyyssuhteen lopetinkin kun kaveri ei huomautuksesta huolimatta edes ymmärtänyt pyytää anteeksi ja toisti temppujaan aina tilaisuuden tullen. No menetti ainakin minun ystävyyteni.
Mutta samaa sukupuolta olevien keinohedelmöitykseen (ainakin yhteiskunnan varoilla) ja adoptioon suhtaudun aika kielteisesti. Ns sisäisen adoptio hyväksyn tarkoituksenmukaisuussyistä. Olisihan järjetöntä jos toisen kumppanin kuollessa hänen lapsensa sijoitettaisiin lasten- tai sijaiskotiin kun heillä kuitenkin jo on koti.
Keinohedelmöitys vai onko nykyään korrektimpaa puhua hedelmöityshoidoista on vanhasta keinohedelmöitys nimestä huolimatta kuitenkin aika luonnonmukaista. Ovathan sekä munasolu että hedelmöittävä siittiösolu edelleen luonnon omia. Siirretäänkö sperma munasolun lähelle perinteisessä aktissa vai jollain muulla tavalla on jo sivuseikka. Mutta jos lääkärien etiikka sallii ja lesboparin oma rahakukkaro niin ei kai sitä kieltäkään pidä, kunhan ei käytetä julkisia varoja. Minusta lapsen saaminen ei ole mikään fundamentaalinen perusoikeus. Heteropareilla ymmärrän juuri ja juuri että osapuolet voivat kokea itsensä jotenkin vajavaisiksi jos eivät kykene yhdessä tekemään lapsia luonnonmukaisilla keinoilla.
Jos heteropareille sallitaan tuo ns ulkoinen adoptio niin eikös se pitäisi sallia gay-pareillekin tasa-arvon nimissä sanoo jotkut? Mitään tieteellisen oikeudenmukaista ratkaisua kysymykseen ei ole. Ei me kaikki oikeudenmukaisuuden nimissä päästä samoja kouluja käymään tai luoda samanlaista työuraa ja palkkakehitystä. Erilaiset asiat nyt eivät vaan jakaudu tasaisesti. Ja kuten sanottua jälkeläisten saaminen ei minusta ole ihan sellainen fundamentaalinen perusoikeus joka pitäisi taata jokaiselle seksuaalisesta suuntautumisestakin huolimatta. Mutta kuten sanoin edellä kyse on mielipiteestä ei mistään tieteellisestä totuudesta.
Adoption entistä laajemman sallimisen puolesta puhuisi kyllä sekin näkökohta että jokainen perheeseen adoptoitu lapsi olisi kuitenkin saanut oman kodin laitospaikan sijaan vaikka olisin adoptoitu sateenkaariperheeseen. Minä uskon että sateenkaariperheet ovat varmasti ihan kelpoja kasvuympäristöjä adoptiolapsillekin. Mutta mikään adoptio-ongelman ratkaisu se ei olisi koska kyllä adoptiota hakevat sateenkaariperheet kuitenkin ovat aikamoinen vähemmistö verrattuna adoptiota hakeviin lapsettomiin heteroperheisiin.
Mutta siitä olen iloinen että gay kansa on tullut kaapeista ja komeroista ulos. Ja ettei heidän suuremmin enää tarvitse peitellä seksuaalista suuntautumistaankaan ainakaan lähipiirissään.
Minulla on edelleen luuranko vaatekaapissani ;) olen sanonut leikillisesti. No se on huumoria.
Minusta on hienoa että homot ja lesbot voivat elää kohtuullisen vapaasti pelkäämättä keskuudessamme. Parisuhteen rekisteröinninkin hyväksyin koska ymmärsin että esimerkiksi sairaustapauksissa olisi aika idioottimaista ettei samaa sukupuolta oleva pitkäaikainen kumppani kelpaisi oikeudellisesti lähiomaiseksi. Kirkot voivat minun puolestani suhtautua ilmiöön miten haluavat kunhan jättävät gay-kansan uhkaamisen ja kiusaamisen vaikkapa helvetin tulilla. Antaako kirkko siunauksensa rekisteröidyille samaa sukupuolta olevien parisuhteille vai ei on minusta opillisena asiana kirkon sisäinen.
Eli suhtaudun homoihin ja lesboihin hyvin ymmärtäväisesti ja vapaamielisesti. Mielestäni kyse on yksityisasiasta. Tuttavapiiriini on vuosien varrella kuulunut lukuisia homoja ja muutama lesbokin. Nuorena olin hyvin rakastunutkin erääseen nuoreen neitoon, joka järkytyksekseni paljastuikin lesboksi. Hänen vain oli vaikea saada sitä minulle tunnustettua.
Homojen kanssa minulla ei ole suuremmin ollut ongelmia. Joku on yrittänyt joskus pienessä hiprakassa lähennellä mutta kun olen ystävällisesti muistuttanut että ainakin vielä toistaiseksi pysyn naisissa. Jos he ovat heti ymmärtäneet ja myös jatkossa pitää näppinsä erossa minusta he ovat hyvin voineet pysyä ystäväpiirissäni. Joillekin olen nauraen sanonutkin heti kertovani jos muutan 'puolta'. En ole potenut mitään homofobiaa mutta puolta en ole ainakaan vielä muuttanut ;)
Useiden naisten olen huomannut viihtyvän juhliessa homomiesten seurassa. Ehkä se hyvä puoli on etteivät ole kokko ajan käpelöimässä monien heteromiesten tavoin kun välissä ei ole mitään eroottista latausta. Minulla on ikävä kyllä ollut tuttavapiirissäni muutama niinkin sitkeä hetero-sissi että kun vain hetkeksi olen kääntänyt selkäni niin heti ovat olleet käpelöimässä vaimoani. Erään vuosikymmenien pitkäaikaisen ystävyyssuhteen lopetinkin kun kaveri ei huomautuksesta huolimatta edes ymmärtänyt pyytää anteeksi ja toisti temppujaan aina tilaisuuden tullen. No menetti ainakin minun ystävyyteni.
Mutta samaa sukupuolta olevien keinohedelmöitykseen (ainakin yhteiskunnan varoilla) ja adoptioon suhtaudun aika kielteisesti. Ns sisäisen adoptio hyväksyn tarkoituksenmukaisuussyistä. Olisihan järjetöntä jos toisen kumppanin kuollessa hänen lapsensa sijoitettaisiin lasten- tai sijaiskotiin kun heillä kuitenkin jo on koti.
Keinohedelmöitys vai onko nykyään korrektimpaa puhua hedelmöityshoidoista on vanhasta keinohedelmöitys nimestä huolimatta kuitenkin aika luonnonmukaista. Ovathan sekä munasolu että hedelmöittävä siittiösolu edelleen luonnon omia. Siirretäänkö sperma munasolun lähelle perinteisessä aktissa vai jollain muulla tavalla on jo sivuseikka. Mutta jos lääkärien etiikka sallii ja lesboparin oma rahakukkaro niin ei kai sitä kieltäkään pidä, kunhan ei käytetä julkisia varoja. Minusta lapsen saaminen ei ole mikään fundamentaalinen perusoikeus. Heteropareilla ymmärrän juuri ja juuri että osapuolet voivat kokea itsensä jotenkin vajavaisiksi jos eivät kykene yhdessä tekemään lapsia luonnonmukaisilla keinoilla.
Jos heteropareille sallitaan tuo ns ulkoinen adoptio niin eikös se pitäisi sallia gay-pareillekin tasa-arvon nimissä sanoo jotkut? Mitään tieteellisen oikeudenmukaista ratkaisua kysymykseen ei ole. Ei me kaikki oikeudenmukaisuuden nimissä päästä samoja kouluja käymään tai luoda samanlaista työuraa ja palkkakehitystä. Erilaiset asiat nyt eivät vaan jakaudu tasaisesti. Ja kuten sanottua jälkeläisten saaminen ei minusta ole ihan sellainen fundamentaalinen perusoikeus joka pitäisi taata jokaiselle seksuaalisesta suuntautumisestakin huolimatta. Mutta kuten sanoin edellä kyse on mielipiteestä ei mistään tieteellisestä totuudesta.
Adoption entistä laajemman sallimisen puolesta puhuisi kyllä sekin näkökohta että jokainen perheeseen adoptoitu lapsi olisi kuitenkin saanut oman kodin laitospaikan sijaan vaikka olisin adoptoitu sateenkaariperheeseen. Minä uskon että sateenkaariperheet ovat varmasti ihan kelpoja kasvuympäristöjä adoptiolapsillekin. Mutta mikään adoptio-ongelman ratkaisu se ei olisi koska kyllä adoptiota hakevat sateenkaariperheet kuitenkin ovat aikamoinen vähemmistö verrattuna adoptiota hakeviin lapsettomiin heteroperheisiin.
Mutta siitä olen iloinen että gay kansa on tullut kaapeista ja komeroista ulos. Ja ettei heidän suuremmin enää tarvitse peitellä seksuaalista suuntautumistaankaan ainakaan lähipiirissään.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
