23.2.2007

Julkishallinto aikoo myydä kiinteistöjään

Välillä tuntuu kuin lukisi satua hölmöläisistä, kun lukee miten julkisen vallan omaisuutta aiotaan myydä ja sitten ostaa aiemmin itse tuotetut palvelut.

Kuntien omistamat sähkölaitoksethan on käytännössä kai myyty kaikkialla Suomessa. Palvelutason en ole pahemmin kuullut parantuneen tässä yksityistämisessä eikä hirveästi ole tietoa siitäkään mikä olisi energian hinta ollut jos laitokset edelleenkin olisivat julkisessa omistuksesssa.

Nyt luen järkytyksellä että "Hus pohtii jättimäistä kiinteistökauppaa" kuten tuore tämänpäiväinen Suomen Kuvalehti otsikoi. Sairaalat myytäisiin kiinteistösijoittajille ja jäätäisiin vuokralle? Ja sitten Hus keskittyisi "ydinosaamiseensa" - mitä se sitten onkaan? Työntekijöiden vähentäminen ja ylikuormittaminen ja potilaiden jonotuttaminen - sekö sitä ydinosaamista ;)

Muista joskus kun eräs huonommin talousasioita ymmärtävä yrittäjäystäväni kysyi, kun eräs asiakas oli hänelle rehvastellut firmansa uusilla leasing-autoilla, miten edullisia leasing-sopimukset ovat. Alkoi tuttavanikin himoita uudempaa edustavaa menopeliä firmalleen. Kun tuttavani tiesi minut "tarkan markan"-mieheksi hän kysyi minulta onko leasing auto erityisen edullinen. Yritin kiteyttää mielipiteeni lyhykäisesti ja vastasin kutakuinkin seuraavasti:

Jos olet ns P.A. (vulg. = "PersAukinen") ja haluat allesi hienon uuden auton niin onhan se "edullista", ellei peräti ainoa mahdollisuus saada se uusi hieno auto.

Tai jos tiedät omalle rahallesi todella huipputuoton antavia sijoituskohteita voi olla edullisempaa liisata auto ja sijoittaa omat rahansa noihin huippukohteisiin.

Toinenkin tarina minulla on menneisyydestä. Asiakkaanani oli yritys jonka johtaja ajoi hienolla Bemarilla. Kun tuli ensimmäisen laskuni maksun aika sen maksua vetkutettiin ja vetkutettiin ja taisi maksuajaksi parin viikon sijasta tulla 3 kk.

Sen jälkeen aloinkin kuvata erään sortin yrittäjiä kuvaamalla yritykseksi jossa arvot eivät ole kohdallaan kun johtaja ajaa isolla Mersulla tai Bemarilla mutta maksuja ei makseta koskaan ajallaan.

Mutta sairaalat myisivät pois kiinteistönsä ja vuokraisivat ne takaisin. Ja eräänä selityksenä on että "kiinteistöjen omistus ja hallinta ei ole sen ydinliiketoimintaa"

Minulle tuo koko ilmaisu ydinliiketoimintaan keskittymisestä ja muun ulkoistamisesta ovat kuin kirosanoja, erittäin harvoin kuulen onnistuneista, epäonnistuneita esimerkkejä sen sijaan näen jatkuvasti ympärilläni. Noinkin iso kiinteistönomistaja kuin HUS kykenee varmaan palkkaamaan riittävän ammattitaitoiset kiinteistön omistuksen ja hoidon ammattilaiset. Varmaan myös taitavat rahoituksen ammattilaiset. Ja jos yksikkö on liian pieni siihen niin laajennetaan koko julkishallintoon.

Minä en ymmärrä mikä olisi se lisäarvo mikä saataisiin myymällä koko valtava kiinteistömassa jollekin yksityiselle sijoittajataholle? Paljon rahaa, jolla voisi mällätä ja leikkiä rikasta hetken aikaa?

Vastaavanlainen juttu oli kun Lahden moottoritien loppupätkä rakennutettiin takaisin vuokrattavaksi. Sehän valmistui ennätysajassa,kun yksityinen omistajataho pääsi näin nopeammin rahastamaan. Ymmärsin, että vuokranmaksu tuli liikennemäärien suhteessa. Olisi hauska kuulla kuinka paljon tuo tie tuli tällä tavoin kalliimmaksi kuin jos se olisi rakennettu vaikka hitaammmin perinteellisellä mallilla (niin miksi hitaammin? Eikö julkishallinnon insinöörit osaa yksityisten veroista rakennushallintaa?).

Mutta tämä sairaaloiden sale-and-lease-back. Ihan lapsellista touhua - aivan kuin paukkupakkasella pissaisi housuihinsa saadakseen hetkeksi lämmintä ja sitten vasta kylmä tulisikin tovin kuluttua.

Maailma täynnä mielenkiintoisia blogeja

Maailma on niin täynnä mielenkiintoisia blogeja, että voisi yötä päivää vain surffailla ja lukea ihmisten kirjoituksia.

Sinänsä tietoähky on ollut todellisuutta jo paljon aikaisemmin, mutta blogit ovat tuoneet tähänomat mausteensa. Muistaakseni luin jossain nimityksenkin: kansalaisjournalismi.

Pitää sanoa, että on tämä monasti paljon mielenkiintoisempaa kuin oikeiden journalistien jutut.

Olen useasti havainnut kuinka journalistit kirjoittavat puuta heinää ilman asioiden kunnollista tarkistamista. Ei vähäisintäkään mediakritiikkiä ja julkishallinnon tiedotukset ovat kuin Jumalan sanaa - kaikki otetaan todesta.

Sanomalehdistä pidän edelleenkin pääkaupunkiseudun ruotsinkielistä Hufvudstadsbladetia ehdottomana ykkösenä ulkomaanuutisten asiallisuudessa. Hesariahan avoimesti ja yleisesti kai pidetään suurimpana demarilehtenä. Ainakin minä pidän sitä sellaisena.

Välillä tuntuu, että YLEkin on SDP/Kepu puoluetoimistojen tiedotuspiste vaikka joskus tasapuolisuuden vuoksi hiukan kokoomustakin tiedotetaan. Eihän sitä tiedä jos vaikka vaaleissa voittaisi.

Mutta aivan hyvin voisi YLEkin nostaa uutiskynnystä ettei joka päivä tarvitsisi hallituksen ministerien naamoja tuijotella ja aika tyhjänpäivissä asioissa.

TV:ssä on enää melkein pelkästään vain nuoria ja kauniita toimittajia, aivan kuin vanhempia ja ryppyisempiä ei enää olisi olemassakaan. Ja suomenkielen taito sen kun vain huononee. Seksikkyys ja pyöriminen keltaisen lehdistön julkkispalstoilla ja -ravintoloissa tuntuvat olevan tärkeimmät avut.

Onneksi aina välillä saa kuulla esimerkiksi veteraanitoimittaja Erkki Toivasta.

Ja onneksi on satelliitit, että TV:stäkin näkee muutakin kuin yksipuolista ja sisäsiittoista ohjelmaa.

19.2.2007

Ikuista valitusta?

Kirjoitin taas pari pikku valitusta tänne blogiini.

Alkoi harmittaa, että lähes aina kun tekee mieli kirjoittaa on kyse jostain purnauksesta, valittamisesta tai kielteisestä.

Vaikka miten yritän olla positiivinen ihminen niin jotenkin vaan nämä kielteiset jutut tulevat etualalle.

Onneksi toinen äskeisistä kirjoituksista, juttu Makupalat portaalista oli sentään positiivinen kehu.

3G/Umts ja GPRS rahastusta

Oletko joutunut kännykällä surffaamaan verkossa tai lukemaan sähköpostejasi. Se on "sikakallista". Laskutushan normaalisti tapahtuu liikennemäärän mukaan.

Kotimaassa on tänä päivänä mahdollisuus tehdä sopimus, jossa kiinteä kuukausiveloitus määräytyy maksiminopeuden mukaan 20-30 euroa kuukaudessa.

Mutta tämä ei koske käyttöä ulkomailla.

Laskin piruuttani, että jos Saksassa pelkästään avaa suomalaisella kännykällään MTV3 pääsivun uppoaa siihen muutama euro, siis muutamassa sekunnissa! Jos sitten luet sähköpostejasi joista hyvässä lykyssä 80-90% on roskapostia saatat saada siitä vielä isomman laskun.

Tiedän useita business-käyttäjiä, jotka ovat pikku surffauksella 3G/UMTS/Edge/GPRS verkossa saaneet 300-600 € laskun yhdessä kuukaudessa jopa ihan kotimaassa kun eivät ole oivaltaneet vaihtaa sopimustaan etukäteen kinnteähintaiseksi. "Sikakalliisiin" ulkomaisiin veloituksiin ei voi edes valmistautua millään muulla kuin rajaamalla käyttöään.

Joo, joo. Onhan se kätevää ja vaivatonta mutta kohtuuttoman kallista. Eikä se maksutonta ole vaikka laskun maksaisikin työantajasi.

Ehkä onkin tullut aika, että me elämme monopolistisia tai oligopoli-puhelinfirmoja varten ja joiden edessä kilpailunvalvonta- ja kartelliviranomaiset ovat voimattomia.

Makupalat - paras portaali?

Onko Hämeenlinnan kirjaston Makupalat Suomen paras portaali?

Minun mielestäni se on sitä ehdottomasti. Näkee selvästi, että sen on suunnitellut tiedon hakemiseen ja jäsentämiseen perehtynyt ammattilainen.

Jos olen oikein ymmärtänyt tuon portaalin historian niin se kai lienee lyhykäisesti seuraavanlainen:

keski-ikäinen naispuolinen kirjastonhoitaja innostui internettiin ja keksi tehdä kirjaston käyttämällä systematiikalla internet portaalin. Siitä tuli suosittu ja portaalin tehokas ylläpito alkoi viedä yhä enemmän kirjastonhoitajan aikaa.

Kun olemme "säästöajan kulttuuri-Suomessa" niin pitihän tuo Makupalat-portaali lopettaa kun vei liikaa kirjaston resursseja.

Sellaisesta kulttuuribarbariasta nostivatkin käyttäjät aikamoisen vastarinnan. Olin itsekin protestoimassa lempisivustoni katoamista verkosta. Kai sitä päätöksentekijät kuvittelivat, että tuon sivuston rakentaminen oli vain jonkun höyrähtäneen kirjastoihmisen oma pikku harrastus eikä todellinen kulttuuripalvelus koko kansalle.

Ilmeisesti suuren painostuksen johdosta tuo sivusto palautettiin takaisin. Onneksi ovat myös osanneet pitää sinne myytävien mainosten määrän niin rajoitettuna että se ei aiheuta ylenmääräistä ärsytystä käyttäjissä.

Vaikka työksenikin surffaan jatkuvasti verkossa on tuo Makupalat silti ehdottomasti edelleen parhaana pitämäni portaali. Siinä on kaikki mitä tarvitaan eikä mitään liikaa.

14.2.2007

Ystävänpäivänä

Pidän ihmisistä ja ystävistä. Tärkeintä elämässä ovat mielestäni ystävät ja ihmissuhteet yleensä.

Minulle ystävänpäivä on joka päivä eikä pelkästään 14.2. Siksi en onnitele erikseen jokaista ystävääni.

Siis jos et ole saanut minulta ystävänpäiväkorttia ei syytä huoleen. Saatat silti olla ystäväni.

Sarkastisesti voisi tietenkin kysyä kannattaako ylipäänsä onnitella että on minun ystäväni :)

9.2.2007

Kansan enemmistö kannattaa terveyspalvelujen ulkoistamista

Taas tuli tuore uutinen, joka todisti, että tilastoilla tai tutkimuksilla voi todistaa ihan mitä tahansa. Ja uutisointi osoittaa mielestäni myös, etteivät media-ihmiset harrasta mediakritiikkiä.

Minä en usko, että kansalaisten enemmistö todella haluaisi että julkiset terveyspalvelut pelkästään ulkoistettaisiin. Kansalaiset haluavat verovaroillaan vain parempia ja tehokkaammin tuotettuja terveyspalveluja.

Ensinnä jokainen joka haluaa saa yksityisiä terveyspalveluja jo nyt ostaa lähes mielin määrin. Kunhan vain maksaa.

Tutkimuksen teettäjä oli käsittääkseni yhdistys, jonka jäsenet myyvät verovaroilla ostettaviksi ulkoistettuja, yksityistettyjä terveyspalveluja, eli oma lehmä ojassa.

En minä ole ulkoistuksen vastustaja sinänsä. Ulkoistus on vain sellainen taitolaji, että jos julkinen valta (valtio, kunnat yms) ei osaa itse hoitaa terveys- tai sosiaalipalveluja kunnolla ja tehokkaasti niin ei ne osaa niitä oikealla tavalla tehokkaasti ostaakaan.

Ulkoistuksen ostaminen vaatii todella taitoa. Ulkoistus lisääntyy kiihtyvällä vauhdilla, palveluketjut pitenevät ja näyttävät myös aika usein huonontuvan.

Minä veikkaan, että taitaa ulkoistukselle muutenkin käy pitkällä aikavälillä samoin kuin kävi aikoinaan vähittäiskaupassa leivälle. Kun kunnon leipä alkoi loppua kaupoista ja kaikki oli muovipussiin pakattua höttöä alkoi vihdoin ilmestyä premium leipää, paistopisteitä, puolivalmisteita yms. Muoti-ilmiö ei ollut sittenkään kantanut.

Kirjoitin tässä blogissa aikaisemmin
epäonnistuneesta ulkoistuksesta ja törmään vastaaviin epäonnstuneisiin ulkoistuksiin jatkuvasti. Eräässä tapauksessa kysyinkin ulkoistuksen ostaneen yrityksen edustajalta oliko palvelu hänen mielestään hyvää: "ei se sitä ole, mutta se on ihan sopimuksemme mukaista". Sopimusta ei voinut purkaa kun ei ollut mitään sopimusrikkomusta ja kaikki meni sovittujen pykälien mukaan.

Paineita tuo vastaisille jatkoneuvotteluille saattoi aiheuttaa jos sopimusneuvottelija-ostajat vaivautuivat omiensa arvostelua kuuntelemaan. Arvostelun kuunteleminen saattoi olla piinallista kun olivat itse tehneet huonon sopimuksen edellisellä sopimuskierroksella.

Vanhushuollon yksityistäminen on mielestäni jo osoittanut karmeita säästöesimerkkejä, vaikka on näitä säästöshokkeja toteutettu julkisessa omistuksessakin olevissa laitoksissa.

Yli 60 v alkaa jo itsekin miettiä minkälaiseksi ulkoistus- tai säästöuhriksi tässä suuriin ikäluokkiin kuuluvana joutuu kun ei työuransa aikana mitään miljoona-omaisuuksia onnistunut kahmimaan. Ja koko TEL-eläkejärjestelmääkin on säästöjen (tästä voisi kirjoittaa yhä uudelleen ja uudelleen, miten kuitenkin "rukkaajat" [meinasin virhekirjoittaa "runkkaajat"] ovat omat etunsa onnistuneet hoitamaan) kourissa ajettu alas siitä mitä minullekin työurani alussa 1960-luvun julkisvallan taholta luvattiin.

Olisi vain silloinkin pitänyt luottaa kapitalisteihin eikä sosialisteihin ;)

Myönteinen vai kielteinen lausunto?

Joskus nuorena, kun pääsin esimiesasemaan, nousi eräs "neste" hiukan päähäni.

Niin se nyt vaan teki vaikka miten sitä yritän vähätellä. Joillekin samanikäsille menestys nousi päähän paljon enemmän. Havaintojeni mukaan se tuppasi vaivaamaan kaikkia nuorena menestyneitä enemmän tai vähemmän.

Vasta Siperia ja kokemus opettavat.

Korviini kantautui mutkien kautta eräästä kilpailevasta yrityksestä luonnehdinta minusta:

"Ai, se helkkarin utelias kiipijä"

Onneksi osasin nauraa luonnehdinnalle. Sehän oli ihan osuva. Itse olisin muokannut luonnehdinnan vain myönteisempään muotoon:

erittäin tiedonhaluinen, eteenpäin pyrkivä nuorimies.

Molempien lausuntojen asiasisältöhän oli ihan sama, vain väritys erosi.

Hyvä vai huono johtaja?

Hyvästä ja huonosta johtajasta on kirjoitettu paljon. Tapasin tässä muutama päivä sitten vanhan ystävä-koulutoverin, jolla hänelläkin oli takanaan pitkä, kirjava ja mielenkiintoinen työura ja keskustelimme hyvästä johtajuudesta.

Suuren vaikutuksen on minuun tehnyt amerikkalainen business-guru-kirjalija Tom Peters etsiessään ylivertaista osaamista (In Search of Excellence).

Toinen vaikuttava on ollut huumorikirja "Peterin periaate". Kirjaa ei enää taida löytyä kuin jostain antikvaarisista kirjakaupoista. Itsekin hävitin sen barbaarimaisesti kun luovuin koko isohkosta kirjastostani muuttaessani Kuopiosta Helsingin seudulle takaisin.

Vaikka olenkin sivari ovat sotataidon oppi-isät von Clausewitz, Sun Tsu ja Suvorov opettaneet minulle johtamistaidosta paljon. Muutakin kun inhoamaani presussilaista käskyttämistä. Macchiavelliäkikin olen lukenut ymmärtääkseni ihmisluontoa, mutta minään oppi-isänä en ole häntä pitänyt.

Olimme ystäväni kanssa hyvin yksimielisiä sattuman merkityksestä menestyksessä ja pidimme yksinkertaisina yritysjohtajia, jotka kuvittelivat olevanssa jotensakin omnipotentteja, kaikkivoipaisia kun ovat menestyneet aherrettuaan 24 x 7 tauoitta ja ilman lomia ja perheensäkin laiminlyöneinä. Mutta emmme toki kumpikaan mitenkään väheksyneet yritteliäisyyden ja ahkeruuden merkitystä menestyksessä. Tärkeä osatekijä sekin.

Eräs aikanaan omalla työpaikallaan tiukkana pidetty kollega (vakanssi talousjohtaja) melkein kyynelehti onnesta, kun kerroin hänen alaistensa kaikkien tiukkuusmoitteiden keskellä kuitenkin todenneen, että "oikeudenmukainen se on aina". Hänen mielestään se oli suuri kiitos työntekijöiltä hänelle ja osoitus, että hän oli pomona onnistunut.

Vaikka tästä on aikaa kymmeniä vuosia ovat tuo oikeudenmukaisuus ja sen arvostaminen jääneet mieleeni. Vaikka missään ei ole luvattu, että elämä _maan_päällä_ olisi oikeudenmukaista, iloitsee kun sitä kohtaa.

Kollektiivinen päätöksenteko

Olen törmännyt yritystoiminnassakin kollektiiviseen päätöksentekoon.

Uskomatonta mitä kaikkea voidaan työntää kollektiivisen päätöksenteon taakse. Jos päätöstä tekee esim 5-6 hengen komitea/tiimi tai mikä se nimi nyt onkaan, niin heistä 1-2 on aktiivista ja sitten 4-5 nyökyttelijää, jees-ihmisiä. Erityisesti jos noissa 1-2 aktiivisessa sattuu olemaan muihin esimiesasemassa oleva niin eivät nuo loput rohkene olla eri mieltä, vaikka aidosti olisivatkin, vaan hyväksyvät päätöksen vaikenemalla.

Jos päätös osoittautuisi myöhemmmin huonoksi ei kukaan suostu siitä ottamaan vastuuta. Nyökyttelijät sitten rauhoittavat omaatuntoaan mumisemalla itsekseen, että "minähän olinkin eri mieltä".

Kun kapitalistisessa markkinataloudessa törmään tällaiseen "neuvostojen valtaan" niin minua puistattaa.

Tällä en suinkaan tarkoita etteikö ryhmätyö saata olla erittäin hedelmällistä.

Muistan pitkän työurani ajalta muutaman tuollaisen tapauksen vieläkin.

Eräs tapaus oli erään projektin ohjausryhmässä. Projektin vetäjä oli tehnyt erittäin suuren työn tehdessään yhden A4 mapin täyttävän projektisuunnitelman. Projektisuunnitelma oli annettu muutaman kiireisen henkilön muodostamalle ohjausryhmälle. Olin yksi heistä.

Päivisin kun en ehtinyt minulta meni muutama ilta tuon mapin lukemiseen ja ymmärtämiseen. Yritin puhelimitse olla yhteydessa toisiin ohjausryhmän jäseniin, mutta kaikilla oli jatkuva kiire ja sanoivat, että tavatan sitten ohjausryhmän kokouksessa.

Ohjausryhmän kokouksessa vastaan hangoittelustani huolimatta projektisuunnitelma hyväksyttiin äänestyksellä. Minun annettiin ymmärtää, että olin vain hankala kun en voinut hyväksyä kaikkea esitettyä. Ja kun ohjausryhmän kokouksellakin oli kiire, time-managereihin varattu aika oli loppumassa, ei kokouksessa ehditty keskustella ollenkaan esittämistäni näkökohdista.

Kokouksen jälkeen soitinkin sitten eräälle kollegalleni ohjausryhmässä ja ihmettelin, miten hän saattoi täysin hyväksyä projektisuunnitelman osin epäonnistuneetkin selvitykset. "Hei, en mä ehtinyt siitä lukea. Vilkaisin ja se näytti ihan OK:lta." Kun sitten selvitin mahdollisimman lyhykäisesti ja ytimekkäästi asian niin sain vastauksen "Ai, niinkö siellä olikin. Sehän on ihan päin honkia."

Vastaava toinen esimerkki oli eräässä teknologiahankkeessa 1980-luvulla. Istuimme palaverissa hiomassa erään mittavahkon tuotekehityshankkeen yksityiskohtia. Eräs hankkeen kehitysinsinööri esitti omat suunnitelmansa ja muu pöydän ympärillä kuunteli hiljaisena. Minä en oikein hyväksynyt enkä ymmärtänyt esitettyä ja pyysin lisää selvitystä kokouksessa. Siinä yhteydessä eräs yrityksen johtaja-asemassa oleva sitten hyvin kyynisesti esittikin, että "tämähän on kuin Japanissa että asiaa puidaan niin pitkään että päästään konsensukseen". Vastakysymykseni olikin: "No, onko se sitten huono asia?" Kokous päättyi ja vastustuksestani huolimatta kehitysinsinöörin suunnitelma hyväksyttiin nyökyttelemällä.

Kirjoitin seuraavaksi päiväksi kyseiselle, hankkeen käytännössä siunanneelle johtajalle perusteellisen kirjallisen selvityksen miksi hyväksytyssä muodossa suunnitelma olisi johtanut väärään, kalliiseen tai ainakin huonoon lopputulokseen.

Oli yllättävää havaita ko johtajan ilme kun oli perehtynyt selvitykseeni. Onneksi hän oli sitä tyyppiä, joka kehtasi myöntää erehtyneensä ja hanke saatiin noilta osin sitten kuitenkin ohjattua oikeammille raiteille.

Mutta kuinka paljon olenkaan törmännyt omaa asiantuntemustaan tai arvovaltaansa pönkittäviin, joille erehtymisen myöntäminen on lähes mahdotonta. Tai sitten yrityksen koko ilmapiiri on sellainen, että erehdyksiä ei sallita ja niiden sattuessa , tai oikeammin paljastuessa (niitähän yritetään kaikin voimin peitelläkin ;) tärkeimpänä nähdään syyllisten löytäminen ja rankaiseminen.