Hyvä vai huono johtaja?

Hyvästä ja huonosta johtajasta on kirjoitettu paljon. Tapasin tässä muutama päivä sitten vanhan ystävä-koulutoverin, jolla hänelläkin oli takanaan pitkä, kirjava ja mielenkiintoinen työura ja keskustelimme hyvästä johtajuudesta.

Suuren vaikutuksen on minuun tehnyt amerikkalainen business-guru-kirjalija Tom Peters etsiessään ylivertaista osaamista (In Search of Excellence).

Toinen vaikuttava on ollut huumorikirja "Peterin periaate". Kirjaa ei enää taida löytyä kuin jostain antikvaarisista kirjakaupoista. Itsekin hävitin sen barbaarimaisesti kun luovuin koko isohkosta kirjastostani muuttaessani Kuopiosta Helsingin seudulle takaisin.

Vaikka olenkin sivari ovat sotataidon oppi-isät von Clausewitz, Sun Tsu ja Suvorov opettaneet minulle johtamistaidosta paljon. Muutakin kun inhoamaani presussilaista käskyttämistä. Macchiavelliäkikin olen lukenut ymmärtääkseni ihmisluontoa, mutta minään oppi-isänä en ole häntä pitänyt.

Olimme ystäväni kanssa hyvin yksimielisiä sattuman merkityksestä menestyksessä ja pidimme yksinkertaisina yritysjohtajia, jotka kuvittelivat olevanssa jotensakin omnipotentteja, kaikkivoipaisia kun ovat menestyneet aherrettuaan 24 x 7 tauoitta ja ilman lomia ja perheensäkin laiminlyöneinä. Mutta emmme toki kumpikaan mitenkään väheksyneet yritteliäisyyden ja ahkeruuden merkitystä menestyksessä. Tärkeä osatekijä sekin.

Eräs aikanaan omalla työpaikallaan tiukkana pidetty kollega (vakanssi talousjohtaja) melkein kyynelehti onnesta, kun kerroin hänen alaistensa kaikkien tiukkuusmoitteiden keskellä kuitenkin todenneen, että "oikeudenmukainen se on aina". Hänen mielestään se oli suuri kiitos työntekijöiltä hänelle ja osoitus, että hän oli pomona onnistunut.

Vaikka tästä on aikaa kymmeniä vuosia ovat tuo oikeudenmukaisuus ja sen arvostaminen jääneet mieleeni. Vaikka missään ei ole luvattu, että elämä _maan_päällä_ olisi oikeudenmukaista, iloitsee kun sitä kohtaa.