31.1.2011

Suomen hurjat maataloustuet

Usein kun puhutaan järjettömän suurista summista niiden käsittäminen on vaikeaa, ellei sellaisten summien kanssa joudu koko ajan tekemisiin. Minä suoritan usein jako- tai kertolaskuja saadakseni rahamäärään käsitettävän tuntuman.

Uuden Suomen uutinen kertoo Suomen maksaneen vuonna 2010 maataloustukia 2,1 miljardia euroa.

Minä en ainakaan osannut arvioida miten iso tuo summa on ja onko se ollut kohtuullinen vai peräti kohtuuton.

Joskus olen kuullut käytettävän kossuindeksiä: montako Koskenkorva-pulloa summalla saa. Mutta se ei kerro vielä onko summa kohtuullinen vai kohtuuton.

Samassa uutisessa kerrottiin tuensaajia olleen 73 458 kpl (henkilöäkö?) ja näistä (mitä ne muut olivat?) maatiloja oli 65 715 kpl.

Suoritin jakolaskun. Tuensaajaa kohti oli tuen määrä 28600 euroa/vuodessa. Hiukan vähemmän kuin Suomen vauraimmassa kunnassa Kauniaisissa on asuntokuntien mediaanitulo (Tilastokeskus: "Mediaanituloilla mitattuna ylivoimaisesti suurituloisimmat asuntokunnat löytyvät Kauniaisista, missä ekvivalentti mediaanitulo oli 31 910 euroa vuonna 2008.")

Aika kovat on summat kun otetaan vielä huomioon, että kyse on vain maksetusta maataloustuesta. Jotainhan nuo maatalosyrittäjät ovat saaneet lisää myös myyntituloina tuotteistaan.

En enää ollenkaan ihmettele miksi muualla Euroopassa on halvemmat elintarvikkeet.

30.1.2011

Auton rengastuksesta

Ostin marraskuussa kahdet uudet talvirenkaat kun aikaisemmasta talvirengassarjasta kahden kulutuspinta oli jo sakkorajoilla. Tässä tapauksessa kyse oli kitkarenkaista. Korvattavat renkaat olivat olleet edessä etupyörävetoisessa autossa. Myönnän ajaneeni niillä viime vuonna vielä pitkälle kesää kohti kun olisi ollut jo järkevää vaihtaa kesärenkaat. Siksi ehkä olivat kovin kuluneet.

Lunta oli jo marraskuun lopussa ylen määrin. Autopaikkani oli selvästi liukkausloukku kun ei minulla enää tässä asunnossa ole autotallia. Rengasasentajan kysymykseen laitetaanko uudet renkaat eteen vastasin myöntävästi vaikka muistan ikuisesti autokoulunopettajan selkeän ohjeen: parhaat renkaat aina taakse täysin riippumatta onko auto etu- vai takapyörävetoinen. Perustelukin oli selvä: hätäjarrutuksessa auto pysyy suorassa paremmin jos takarenkaissa on parempi pito. Hyvin loogista.

Mutta silloin ei autoissa ollut ABS-jarruja eikä luistonestoakaan, vaikka ei sillä paniikkijarrutuksessa ole merkitystä.

Nyt yöllä yhtäkkiä pulma putkahti esiin. Pitääkö tuo vanha sääntö enää paikkansa kun meillä on käytössä ABS-jarrut? Eikös ABS-jarrut estä renkaiden lukkiutumisen hätäjarrutuksessa? Mutta onko sillä silti mitään merkitystä vai pitäisikö edelleen parhaat renkaat asentaa taka-akselille?

Autorengasliiton nettisivulla sanotaan:

"Jos asennat autoosi vain kaksi uusilla renkailla olevaa pyörää, asenna uudet taka-akselille huolimatta auton vetotavasta"

Mutta samaisen sivun linkistä 'Paremmat renkaat eteen vai taakse?' avautuva Excel taulukko kertoo jäsentyneempää tietoa. Osin tieto on ristiriitaista vaikka yhteenveto onkin 12 plussaa paremmat eteen mutta 38 plussaa paremmat taakse vaihtoehdolle.

Mutta tuollakaan ei ollut otettu kantaa onko autossa ABS-jarrut. Ja tutkimus oli julkaistu Tanskassa vuonna 2002, jolloin ABS jarrut olivat nykyistä harvinaisempia.

Kaikkea sitä alkaakin miettiä yön hiljaisina tunteina.

29.1.2011

Vaihteeksi oopperassa

Tulipa tammikuussa käytyä peräti kaksi kertaa Kansallisoopperassa. Minua miellyttäviä baletteja ei ollut mutta oopperoita oli. Toinen oli Giacomo Puccinin La Bohème ja toinen Charles Gounod'n Faust. Puccinin ooppera on vanha tuttu mutta Faustia en ollut koskaan kuullut kokonaisuudessaan. Jotkut kuorokohtaukset olivat siitäkin tuttuja.

Kyllä oopperassa käy ihmisiä. Silmämääräisesti permanto oli melko täynnä ja tuntui parvillekin kovasti ihmisiä menevän. Molemmilla kerroilla näin oopperassa tuttujakin - vanhoja työtovereita. Että en minä ainakaan oopperaa mitenkään kovin elitistisenä pidä. Jos on varaa käydä elokuvissa niin kyllä silloin on varaa käydä oopperassakin.

Kyllä live musiikki on aina elämys. Se tuppaa kotona unohtumaan. Pitää silti ryhdistäytyä ja asentaa vihdoin kotivehkeet kuntoon muuton jälkeen. Olenhan asunut uudessa asunnossa jo yli puoli vuotta. Kävin pitkään jaakobinpainia asennanko tavalliset laadukkaat nuoremman poikani stereot käyttöön vai palaanko iki-ihanaan ortoperspekta-järjestelmääni. Ortoperspekta voitti painin mielessäni, sillä sen soundi on sen verran muhkeampi kuin tavallisen 2-kanavaisen stereon vaikkei siinä samanlaista suunta-aistimusta koekaan. Tietääkseni moni konserttimusiikin nautiskelija tykkää ortoperspektasta.

Tosin nyt kun poikani lopetti opinnot ulkomailla ja palasi Suomeen työhön olisin joka tapauksessa antanut hänen omat vehkeensä takaisin.

Seuraavan kerran taidan mennä Kansallisoopperaan huhtikuussa kun sinne tulee Prokofjevin säveltämä baletti Romeo ja Julia.

Istuin joskus takavuosina iltaa muutaman ammattimuusikon seurassa ja valitin että en oikein ymmärrä näitä uusimpia nykysäveltäjiä. Että viimeisimmät minun 'ymmärtämäni' ovat olleet Sibelius, Stravinskij, Prokofjev ja Shostakovitsh. Yksi seurueesta, tunnettu konserttipianisti sanoikin huvittuneena, että "eikös ne olekin ne viimeiset kunnon säveltäjät". Olin iloinen että joku asiantuntijakin oli samaa mieltä. Ja oli juuri konsertissaan soittanut jonkun nykysäveltäjän konserton.

Jos oikein vielä pinnistän niin lisään listaan vielä Aram Hatshaturjanin ja elävistä Arvo Pärtin. Olen kirjoittanut aiheesta parikin kertaa: Miten musiikkimaku muuttuu, mustalaismusiikista ja lempilaulajistani.

Mutta suosittelen kaikille: menkää oopperaan. Se avartaa mieltä ja käsitykseni mukaan moni on oppinut pitämäänkin kun on muutaman kerran käynyt paikan päällä.

26.1.2011

Vielä 010, 020, 030-alkuisista yritysnumeroista

Kotona harvemmin ehdin kuunnella radioa. Mutta autossa se on mukavaa ajankulua.

Kuuntelin joitain Ylen kanavia. Siellä kuului näitä nykyajan interaktiivisia radio-ohjelmia, joisen aikana kuuntelija voi soittaa studioon. Muistikuvani mukaan ne olivat Ylellä aikaisemmin normaaleja, tavallisia puhelinnumeroita. Jotkut harvat ohjelmat käyttivät soittajalle ilmaisia 0800-alkuisia.

Nyt kaikki olivat erikoismaksullisia 020-alkuisia numeroita. Eikä ohjelman toimittaja millään tavoin informoinut kuulijoita että nuo puhelinnumerot olivat erikoismaksullisia. Eli rikotaan järjestelmälliseti eduskunnan oikeusasiamiehen moneen kertaan vahvistamista kuluttajaviranomaisten määräyksistä.

50000 taloutta ilman sähköä!!!

Kun kuuntelen uutisia miten puut kaatuvat sähkölinjojen päälle ja katkovat sähköjä niin sähköyritykset valittelevat miten hankalaa on metsässä käydä näillä talvikeleillä korjaamassa vikoja.

Ihmisiä evakuoidaan kodeistaan kun sähköt ovat päivä- tai viikkokaupalla poikki. Minä olen miettnyt että mitäpä jos muutama tehdas pysäytettäisiin vaikkapa viikoksi samanlaisen ongelman vuoksi. Minkälainen kalabaliikki siitä nousisi!

Tavallisen sähkökuluttajan asema on huonotunut samassa tahdissa kun sähköyhtiöt ovat siirtyneet pörssisijoittajien omistukseen. Kuluttajan sähköt saavat näköjään melko vapaasti katkeilla katastrofaalisin seurauksin. Sähköyhtiöiden sanktiot ovat melko näennäisiä. Eli sähkön toimitusvarmuus ei näytä enää tärkeältä.

Totesin muutoksen perheemme kesähuvilalla jo vuosia sitten. Tontillamme kulki sähköjohtoja ilmassa. Sitä mukaa kuin puut kasvoivat alkoivat vaarat lisääntyä, että puut lähestyivät sähköjohtoja. Ja luonnollisesto vaarana myös puita kaatavat rajuilmat ja talven painavat lumikuormat.

Muutamia kymmeniä vuosia sitten kun sähköyritykset olivat usein kuntien omistuksessa siellä oli ennaltaehkäisevää huoltotoimintaa. Sähkölinjoja vaarantavaa puustoa kaadettiin tarvittaessa kunhan asiakas älysi pyytää apua. Sähköjohtojen lähellä olevien puiden kaataminen kun ei ole harrastelijoiden puuhaa.

Ei tuollainen ennaltaehkäisevä huolto- ja palvelu tietenkään sähköyhtiöille ilmaista ollut mutta se kuului asiakkaan maksamaan sähkön hintaan.

Kun sähköyritykset on rahan ahneudessa (ja tyhmyydessä) yksityistetty pörssisijoittajille puristetaan sähköstä maksimaaliset osingot. Sähkökatkot yksityisasiakkaille on tavallaan hyväksytty jotenkin väistämättöminä "luonnokatastrofeina" ja vahingonkorvaukset asiakkaille ovat ilmeisesti aika mitättömät. Katastrofitilanteessa huudetaan sitten avuksi armeijaa ja muuta yhteiskuntaa.

Ei tällaista infrastruktuuria olisi ainakaan minun mielestäni koskaan pitänyt yksityistää. Ja olivathan nuo sähköyritykset kunnille myös hyviä osingonmaksajia.

Kyllä meillä on moni infrastruktuuriasia mennyt yksityistämisien ja ulkoistamisien myötä pieleen.

Vastaanvanlainen idiotia oli kun meidän digitaalinen antenniverkko yksityistettiin ja myytiin ranskalaiselle sijoittajayhtiölle. Ja nyt itketään kun kyseisen käytännössä monopoliyhtiön veloitukset ovat ylisuuret.

Autokatsastuksen yksityistäminen ja kilpailuttaminen oli samanlaista hullun hommaa.

Huhuh. Jotenkin aina välillä odottaisi että asiat paranevat ja kehittyvät ajan kuluessa mutta surullista havaita miten moni asia päinvastoin huononee. Ala-arvoisesta tienpidosta olenkin kirjoittanut että palaamme siinäkin entisen Neuvostoliiton tasolle.

22.1.2011

Valtakunnalliset 010, 020, 030-alkuiset yritysnumerot

Minua on vuosia sitten alkanut ärsyttää käyttöön yleistyneet puhelimien valtakunnalliset yritysnumerot. Ne on 010, 020 ja 030-alkuiset puhelinnumerot.

Julkisissa virastoissa noiden valtakunnallisten yritysnumeroiden käyttöä on eduskunnan oikeusasiamies pyrkinyt päätöksillään hillitsemään. Ja todennut että julkisen palvelun pitää toimia ilmaiseksi tavanomaisilla puhelinmaksuilla sekä lanka- että matkapuhelimilla.

Noiden valtakunnallisten yritysnumeroiden kylkiäisinä yritykset tai virastot saavat lisäpalveluja, sillä mikään muu ei selitä sitä että yritykset ja virastot niin mielellään siirtyvät käyttämään noita. Korkeampi maksu noista puheluista nimittäin meneekin asiakkaan sijasta puhelinoperaattorille.

Muutama puhelinoperaattorien yhteistuumin hioma yksityiskohta on mielenkiintoinen.
Lankapuhelimesta soitto noihin valtakunnallisiin yritysnumeroihin on lähes yhtä edullinen kuin tavallinen puhelu eikä mitään kaukopuhelumaksua peritä kun numero on valtakunnallinen. Matkapuhelimillahan ei ole kotimaassa koskaan mitään kaukopuhelumaksua ollutkaan kun koko maa on yhtä (tai useamman operaattorin) verkkoa. Niin, koko maan pitäminen yhdessä lankaverkossakin olisi ollut teknisesti täysin mahdollista jo vuosikymmenet sitten mutta ilmeisesti Tele-Sonera halusi pönkittää silloin omista monopolikaukopuheluista saamiaan huomattavia tuloja. Kun asuin aikoinaan koko 80-luvun Pieksämäen maalaiskunnassa maksoi minulle päiväsaikaan (jolloin jouduin hoitamaan 85% työsoitoistani) kaukopuhelu Helsinkiin sen ajan rahassa melkein 0,40 eurosenttiä/minuutti (kännykällä nykyään alle 0,07 €/min) ja oli rahan arvo sentään ihan toinen - taisi maitolitrakin maksaa vähemmän siihen aikaan. Yksityiskaukopuhelut soitettiinkin siihen aikaan pääasiassa iltaisin ja viikonloppuisin.

Mutta mielenkiintoinen onkin sitten matkapuhelun hinnoittelu noihin valtakunnallisiin yritysnumeroihin. Se on lankapuheluun verrattuna moninkertainen. Kuluttajansuoja vaatii että niiden hinta ilmoitetaan selvästi etukäteen mutta näin tapahtuu harvoin. Mutta tässä on puhelinoperaattoreiden nerokas rahastusoivallus: Kuka nykyään enää puhuu lankapuhelimella? Mutta hintavertailuissa voivat puhelinoperaattorit jesuiittamaisesti todeta että lankapuhelimestahan maksu on ihan kohtuullinen.

Ja yllätyksenä monelle kännykän matkapuhelutarjouksen ostaneelle jolla on ostettuna ja maksettuna kuukaudessa 500 tai 900 minuuttia puheaikaa. Valtakunnallisiin yritysnumeroihin soitto laskutetaan erikseen.

Minulla oli lähes 20 vuotta matkapuhelin työsuhde-etuna, jonka verotusarvo oli ihan kohtuullinen. Kyllä minua silloinkin tuollainen minun mielestäni perusteeton rahastus harmitti vaikka en laskujani itse maksanutkaan. No sinä aika kuin toimin yrittäjänä maksoi tietenkin oman yritykseni laskut.

Nyt kun olen ollut eläkkeellä joulukuun 2010 alusta maksan myös puhelinlaskuni itse. Ensimmäinen laskuni tuli vain marraskuun viimeiseltä päivältä kun puhelinnumero siirtyi työnantajaltani minulle. Lasku taisi olla pari euroa mutta se olikin vain yhdeltä päivältä.

Joulukuun lasku oli jo todellinen ja vastasi normaalia puhelinkäyttäytymistäni, eikä ollut minulle yllätys kokonaissummaltaan.

Yllätys oli noiden valtakunnalisten yritysnumeroiden hinta. Ihmettelin kun yhteenvedossa oli puheluita kännykoihin ja lankapuhelimiin 60 kpl ja valtakunnallisiin yritysnumeroihin oli 5 kpl. Noiden yrityspuheluiden kokonaishinta oli melkein saman verran.

Useimmissa yrityksissä tuohon yritysnumeroon vastaa tosiasiassa joku kännykällä. Sellaisella joustavuudella puhelinoperaattorit noita markkinoivatkin. Jos tiedät henkilön kännykkänumeron niin melkein aina kannattaakin soittaa siihen jos käytät itsekin kännykkää. Vain lankapuhelimesta kannattaa yleensä soittaa tuohon yritysnumeroon.

21.1.2011

Eduskunnan virkamies valehtelee röyhkeästi

Eduskunnan turvallisuusesimies valehteli marraskuussa. Siteerasin häntä blogikirjoituksessani 'Onko Suomi enää länsimainen demokratia?' marraskuussa 2010.

Tuore uutinen kertoo ettei turvallisuusesimiehen mainitsemaa päätöstä eduskunnan edessä pidettävän mielenosoituksen luvanvaraisuudesta ole tehty eikä edes ollut tarkoituskaan tehdä. Marraskuussa hän väitti kirjallisesti kansliatoimikunnan tehneen sellaisen päätöksen.

Kun salonkikelpoiset puolueet nostivat metelin niin hankkeet piti perua. Ikävä että turvallisuusesimiehen piti turvaudua marraskuussa valheeseen.

10.1.2011

Metropolialueen kuntaliitos

Taitaa kokoomus havitella eniten että Espoo, Kauniainen ja Vantaa liitettäisiin Helsinkiin. Ilmeisesti hankkeen perusteluna käytetään ns suuruuden ekonomiaa.

Jossain olen nähnyt lukemia miten henkilöstöstä 30% kävisi tarpeettomaksi kuntaliitoksen jälkeen - niin paljon suuremmaksi tehokkuutta kuvitellaan. Mihinkähän nekin sitten heitettäisiin?

Eikä nuo kunnat Kauniaisia lukuunottamatta niin pieniä ole etteikö sieltä ne 30% voitaisi vähentää jo nyt jos ne todella ihan tarpeettomia ovat.

Miksei muuten mukaan oteta vielä Kirkkonummi, Nurmijärvi ja Sipoo ja vaikka koko Uusimaa? Jos koko ajan suureneva on koko ajan edullisempi?

Tutkimus laiskottelusta

Sunnuntaisuomalaisessa (Savon Sanomat ja Keskisuomalainen lehtien sunnuntailiite) ilmestyi juttu raflaavalla otsikolla "Kolmannes työajasta kuluu omiin taukoihin".

Myöhemmin jutussa täsmennetäänkin "Eniten verkossa roikkuvat yrittäjät ja johtavassa asemassa olevat".

Juttu on pinnallinen. Ikään kuin verkossa roikutaan jotenkin vain hyödyttömästi lorvimassa. Kyselyssä tuskin varmistettiin olisiko verkossa roikkuminen sittenkin ainakin osittain ollut työhön sidonnaista. Siihen saattaisi viitata tuo yrittäjien ja johtavassa asemassa olevien iso osuus.

Jutussa ei myöskään käsitelty miten paljon siihen "verkossa roikkumiseen" käytettiin työaikaan kuuluvia elpymisaikoja. Kas kun ihminen ei ole kone vaan vaatii taukoja ollaaksen tehokas sitten työtä tehdessään. Ja ennen verkkoaikaa tauoilla tehtiin vain jotain muuta.

Kunta-alan työmarkkinajohtaja jo lausahtelee aiheesta "Hänen mielestään työpaikoilla on nyt "keskustelun paikka"." ikään kuin suurena totuutena.

Mielenkiintoista olisi tarkemmin perehtyä tuollaiseen tutkimukseen. Silloin voisi arvioida tutkimuksen validiteettia ja reliabiliteettia. Tällaisena juttu on pelkkä jymyotsikko.

Autokatsastus korjaamojen sivubisnekseksi

Kyllä meillä on törppöjä ministereitä. Miten voi joku ministeri uskoa että katsastus ja korjaus samassa putiikissa olisi järkevää. Suomen konsulttitoimistojen liitolla oli aikoinaan (siihen aikaan kuin minä toimin itsenäisenä konsulttina) järkevät eettiset säännöt konsulteille: sinä et saa samaan aikaan konsultoida ja myydä sellaisia hyödykkeitä jotka liittyvät konsultointiisi. Periaate joka oli tuttu jo muinaiselle roomalaiselle kauppaoikeudelle.

Luulisi tuollaisen intressiristiriidan olevan niin ilmeinen että tyhmempikin ministeri ymmärtäisi. Tässä huomaa miten ministereillä ei ole ymmärrystä tuollaisille eturistiriidoille. Eli selviä esteellisyyskysymyksia ei nähdä omassa eikä muidenkaan touhuissa.

Iltalehden blogisti Pentti Rönkkö kirjoitti joulukuussa 2010 aiheesta kriittisen kirjoituksen.

Kyllä minä ymmärrän, että ministerillä tai ministeriön virkamiehillä on ollut hätä kun jatkuvasti ja yleisesti valitetaan julkisuudessa miten katsastushinnat ovat yksityistämisen jälkeen kohonneet pilviin. Ikään kuin korjaamohinnat eivät olisi siivottomia. Vaikka korjaamojen julkistamat tuntiveloitukset olisivatkin asiallista suuruusluokkaa niin korjaamohinnoissakin on kaikenlaista piiloveloitusta. Osat ja tarvikkeet on täysin ylihinnoiteltu kun pelkästään vertaan mitä ne maksaa huoltoasemilla. Erilaisten villien varaosaliikkeiden hintatasosta puhumattakaan. Onneksi pikkukorjaamoiden kanssa voi sopia, että vie tärkeimmät omat osat ja tarvikkeet, jolla voi hiukan alentaa hintoja.

Joulukuussa 2009 kirjoitin mm miten vaihdoin itse autoni Xenon lamput (kokonaiskustannus 64 euroa + oma työ) kun korjaamolla olisi samainen 1 h homma maksanut 400-700 euroa. Eikä korjaamon korkea hinta pelkästään olisi johtunut korkeasta tuntiveloituksesta vaan myös lamppujen hinnoissa oli ilmaa.

Mutta nyt näyttää olevan tässä katsastustoiminnan muutoksessa kyse että edellinen virhe korjataan vain uudella virheellä. Saadaan ikään kuin näennäisesti lisää 'vapaata' kilpailua.

Miten meillä julkishallinto kykenee turvaamaan aidosti markkinoille toimivan hintakilpailun kun se aivan tällaisessa perusjutussa lankeaa itse jo pelkkään silmälumeeseen.

Huhuh.

7.1.2011

Työkyvyttömyyseläkkeestä

Uskon vakaasti, että hyvässä työilmapiirissä jaksaa olla pidempään työssä. Liian monessa työpaikassa alkaa työhalut mennä liian aikaisin jonkun pönäkän käskyttäjän komennossa. Erästä tunnettua tv-mainoksen slogania lainaten: mistä niitä kaikkia tuleekin noin paljon?

No se ei varsinaisesti ollut asiani. Minua alkoi jälleen mietityttää kysymys milloin ihmisen oikeasti pitäisi olla oikeutettu työkyvyttömyyseläkkeeseen.

Asia tuli minulle mieleen kun näin televisiossa todella virkeän ja vireän työkyvyttömyyseläkeläisen haastattelun. Mies oli entiseltä ammattiltaan metsuri ja oli päässyt työkyvyttömyyseläkkeelle 55 vuotiaana. Reippaasti hän näytti auttavan vaimoaan eri tehtävissä. Vaimon nimissä ilmeisesti kaikki yrittäminen tapahtui, mutta ohjelmaa katsoessa selvästi ymmärsi että yhdessähän siinä yritetään. Oli kaikenlaista elintarvikkeiden kasvatusta, lohien ja rapujen kasvatusta. Ja kaikkea aivan kaupallisesti myyntiinkin - ei siis mitään pienimuotoista omatarveviljelyä.

Aloin miettiä raskaita ruumiillisia töitä ja niissä jaksamista. Metsurit, palomiehet, balettitanssijat yms ovat sellaisissa fyysistä huippukuntoa edellyttävissä tehtävissä joissa on ihan järjetontä kuvitella ihmisen pärjäävän johonkin yleiseen 65 v eläkeikään asti. Palomiehillä ja balettitanssijoilla oli ainakin ennen huomattavan alhaiset yleiset vanhuuseläkeiät.

Armeijan kapiaisia ja lentäjiä en laittaisi ihan samaa kategoriaan. On varmaan seikkoja jotka puoltavat lentäjien normaalia alhaisempaa eläkeikää. Kapiaisten alhaisia vanhuuseläkeikiä en ole koskaan ymmärtänyt.

Mutta tuo televisiohaastattelun kohde pani mietttimään. Onko oikein, että johonkin muuhun tehtävään vielä hyvin varmaan yli 10 vuodeksi kykenevälle aletaan maksaa täyttä työkyvyttömyyseläkettä? Toisaalta pitäisikö kaverin vain ryhtyä apaattisen toimettomaksi ja silloin hän olisikin oikeutettu siihen työkyvyttömyyseläkkeeseen?

Olen nähnyt myös alkoholismin takia eläköityneitä, jotka ovat raitistuneet ja ryhdistäytyneet ja kykenevät sen jälkeen ihan täysipainoiseen työelämäänkin.

Irvokkain esimerkki on kansanedustajien ns sopeutumiseläke. Taitaa olla aika monta tohtorinväitöskirjaakin rahoitettu tuolla eläkemuodolla. Tämä sopeutumiseläke on kuitenkin näiden aprikointien ulkopuolella. Se on joka tapauksessa täysin moraaliton eläkemuoto.

Toisaalta ei minusta ole mitään järkeä väittää täysin työkyvyttömiä ihmisiä jollain järjettömillä perusteilla työkykyisiksi jos he eivät sellaisia kerta kaikkiaan ole.

Missä muuten kulkee raja, että entiseen ammattiin työkyvyttömäksi tullutta aletaan vielä kouluttaa uuteen ammattiin? Ja mitä muita reunaehtoja siinä silloin on?

En myöskään välttämättä haluaisi, että omaa yritteliäisyyttään jotain uutta taloudellistakin hyötyä tuottavaa puuhaa harjoittavaa rangaistaisiin verrattuna laakereillaan lepäävään muuten samassa asemassa olevaan. Tuollaisesta syystä työkyvyttömyyseläkkeen menettäminen muodostaisi aikamoisen kannusteloukunkin.

Ei minulla ole mitään ratkaisua. Mutta silti aloin tuon ohjelman nähtyäni miettiä noita asioita. Mutta mukava oli nähdä ahkera ja vireä työkyvyttömyyseläkeläinen häntä itseäänkin pirteänä pitävässä puuhassa.

Ai niin. Nykyäänhän on nuorena työkyvyttömäksi joutuvan eläke kovasti pienempi kuin ennen kun eläkkeen karttumaprosentti lopuille laskennallisille työvuosille on huomattavan pieni. Joskus aikoinaan työeläkkeissä oli työkyvyttömyyseläke ihan samansuuruinen kuin täysi vanhuuseläke. Sekin huononnettiin noin vain huomaamatta joskus takavuosina ilman että siitä suurempaa älämölöä syntyi.

Tekisi joskus mieleni sanoa, että kun 'herrat' parantavat omia eläke-etujaan niin ne samaan aikaan huonontavat tavallisten ihmisten eläke-ehtoja.

6.1.2011

Hodorkovskijn oikeudenkäynnistä

Oikeustieteen tohtori Kari Uoti kirjoittaa useimmiten hyvin teräviä huomioita blogissaan. Mies on älykäs, oppinut ja monessa liemessä keitettynä vahvistunut.

Hänen viimeisin kirjoituksensa 5.1.2011 sivuaa mielenkiintoista aihetta - Hodorkovskijn oikeudenkäyntiä. Ihmiset ottavat julkisesti kantaa sellaisiinkin asioihin joista heillä ei ole riittäviä tietoja. Peruslakivaliokunnan puheenjohtaja, juristi Kimmo Sasi kyselee julkisuudessa miksi ulkoministeri Alexander Stubb ei ota kantaa Hodorkovskijn oikeudenkäyntiin ja tuomioon.

Kimmo Sasi näyttää kuukauden välein tekevän kaikenlaisia hölmöjä julkisuustemppuja. Edellinen oli noin kuukausi sitten ehdotus että harkittaisin islamin sharia-oikeuden käyttöönottoa Suomessakin. Vetäisi seuraavana päivänä ehdotuksensa hädissään takaisin kun huomasi ehdotuksen järjettömyyden. Sai sen verran hurjan vastalauseiden ryöpyn suomalaisilta.

Venäjän ja Putinin kaikinpuolinen arvostelu tuntuu joissakin piireissä olevan ihan OK vaikka riittävää tietoa ei edes olisi käytettävissä. Kimmo Sasi tuntuu kuuluvan niihin piireihin joiden mielestä kaikki Venäjävastaiset jutut ovat aina paikallaan. Että meidän pitäisi niistä olla aina ensimmäisinä elämöimässä.

En minä kaipaa mitään suomettumista takaisin mutta elämöiminen Hodorkovskijn jutusta ilman riittäviä tietoja tuntuu aika tarkoitushakuiselta.

No ei se mitään. Kuulin minä eräältä ihmiseltä sellaisenkin arvion, että ei noin hauskan näköinen mies kuin Hodorkovskij voi olla mikään roisto.

Olen parissakin blogikirjoituksessani käsitellyt hiukan asiaa sivuavaa. Viitisen vuotta sitten kirjoitin äkkirikastuneista ja siinä yhteydessä sivusin noita Venäjän oligarkeiksi kutsuttuja miljardöörejä. Ja erityisesti siihen mistä heidän satumaiset rikkautensa olivat kotoisin. Asian toista puolta - neuvostoihmisen moraalia käsittelin kirjoituksessa vajaa kaksi vuotta sitten. Ja joitain mietteitä siitä että siellä saattaa vielä olla paljon jäljellä vanhan neuvostoyhteiskunnan 'maan tapa' käytänteitä.

4.1.2011

Rikas Suomi köyhtyy

Kirjoitin viime kesänä teiden kunnosta ja ihmettelin miten Suomi on rikkaampi kuin koskaan ennen ja tiet ovat surkeassa kunnossa.

Pitää jatkaa ihmettelyä.

Aikaisemmin laskettiin leikkiä miten talvi joka vuosi yllättää kokeneetkin autoilijat. Pitää hiukan muokata leikinlaskua. Totean talven yllättävän joka vuosi teiden hoidosta ja ylläpidosta vastaavat.

Nyt ministeri hiukan tukistelee ratahallintoa ja VR:ää ja vaatii selvitystä junaliikenteen tämänvuotisista kaaoksista. Ihmettelee että eikö mitään opittu viime talvesta.

Nyt jymyuutisena kerrotaan että tuettu linja-autoliikenne on kriisissä ja se kuihtuu monessa paikassa Suomea. Aivan kuin kyse olisi jostain luonnonlaista.

Mihin kaikki yhteiset rahamme menee - ei kai pelkästään Kreikkaan ja Irlantiin?

Julkinen sektori ja erityisesti valtion puoli tuntuu koko vain kasvavan. Koko ajan perustetaan uusia toimintoja. Ja ilmeisesti ihmisten määrä lisääntyy koko ajan. Ja jos ihmisten määrä ei lisäännykään niin tapahtuu ulkoistusta joka "tehostaa" toimintaa tehokkuusmittareilla mutta lisää kustannuksia. Olen kirjoittanut tuosta hölmöilystä useampaan kertaankin, viimeisin kuukauden vanha tässä.

Mutta muistin yhtäkkiä toisen yli kolme vuotta sitten aiheesta kirjoittamani. Monella ihmisellä on vielä muistissaan miten valtion palveluksessa olevat valittivat miten valtion leipä on kapea mutta pitkä. Ja sillä tarkoitettiin pientä palkkaa ja erinomaisia, suorastaan loistavia eläke-etuja. Tuossa vanhassa kirjoituksessani vetosin tilastoihin, jotka osoittivat että julkisella sektorilla valtion palveluksessa oli yksityistäkin sektoria korkeammat keskiansiot. Ja huonoiten ansaitsi kunnallinen työntekijä. Silloin kolme vuotta sitten hiukan itsekin ihmettelin noita tilastoja kun olin itsekin ollut saman harhatiedon vallassa.

No eihän tuo ole ihme kun nuo kaikki edellä luetellut tekijät ynnätään että edes kansalaisten pohjaton kukkaro ei riitä kattamaan kaikkea tuota virkamiesarmadaa, joka on meitä hallinoimaan keksitty.

Kyllä tämä on ihan järjetöntä.

3.1.2011

Vuoden ensimmäinen kirjoitus - sekalaisia mietteitä

Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille ja ystäville. En postittanut tänäkään vuonna enää joulukortteja tms.

Joulukuun aikana olen ahdistunut lukuisia kertoja. Minähän vaihdoin kesällä 2010 asuntoni pieneen paritalon puolikkaaseen. Olin jotenkin kovin täpinöissäni kun sain 30 vuoden jälkeen jälleen oman pikku pihan. Tiesinhän minä että menetin autotallin ja saunan yhteydessä olleen uima-altaankin (ja pinta-alaakin). Eikä postikaan tullut enää kerrostalon tavoin eteisen postiluukusta vaan piti hakea kauempaa eli näillä keleillä pitää rämpiä lumessa ja kylmässä.

Mutta sitä en tiennyt minkälaisella lumimäärällä tämä talvi alkaa. En muistanut edellistäkään talvea. Enkä ymmärtänyt että minunhan on myös tehtävä lumitöitä - huoltoyhtiön lumenluonti ei kata kaikkea tarvittavaa.

Nyt vasta olen tajunnut miten onnellinen olen ollut kun olen kymmenisen vuotta voinut pitää autoa joko autohallissa tai -tallissa ja myös töissä ajaa aina lämpimään autohalliin. Aina pääsi liikkeelle lumettomalla ja valmiiksi lämpimällä autolla. Kun jäin eläkkeelle ei ole enää työpaikan halliakaan. Suurimmat sulatukset teen ajamalla ison 'ostoshelvetin' autohalliin ja sitten lorvin siellä riittävän pitkään ja syön ehkä lounaankin. Lämpötilasta ja jään määrästä riippuen 1-4 tuntia. Onneksi Leppävaarassa voi käydä myös elokuvissa tai kirjastossa.

Nyt minulla on oma autopaikka aivan ulko-oven vieressä, mutta ei mitään katosta. Sähköliitäntä on ulko-oven vieressä. Auton lämmityksen voin sentään kytkeä päälle sisältä eteisestä ja saan käyttää myös erillistä sisätilalämmitintä. Hiukan sulaa ikkunat joskus ja saa hiukan lämmintä sisällekin. Pelkkiä penkinlämmittimiä eli 'sitzheizungia' en pidä riittävänä. Vanhempi poikani tykästyi tuohon sitzheizung sanaan kun tutkaili vähän käytetyn auton tuontia Saksasta.

Mutta jos auton päällä on joka toinen päivä 10-20 senttiä lunta niin aika moinen kaivaminen on edessä. Lisäksi erilaisten sairauksien vuoksi kuntoni ei ole hääppöinen. Lumikolaa käyttämään olen välillä jo häpeämättä pyytänytkin ystäviä.

En ole vieläkään kasvissyöjä. Ja jouluuni kuuluu ehdottomasti kinkku asianmukaisine lisukkeineen. Vuosi sitten jouluna paistoin vielä kinkun itse. Tänä jouluna yritin löytää riittävän pientä ja päädyin valmiiksi paistettuun. Liian ison minä silti ostin kun en älynnyt että ostamassani pikkukinukussa ei ollut luuta eikä pahemmin rasvaakaan.

Ihan loppuun en kinkkua syönyt vaan tein lopuista jo aiempien joulujen tapaan hernekeiton. Ja hyvää tuli. Niin hyvää ettei siitä pakastettavaksi jäänyt. Huomenna syön loput.

Oli minulla jotain muutakin mielessä mutta taidan kirjoittaa suurimmasta osasta myöhemmin.

En nähnyt televisiosta ohjelmaa Idän Pikajunasta - Orient Expressistä. Siinä Hercule Poirot'oota näyttelevä David Suchet matkustaa sillä. Näin vain mainoksen. Totean tähän rehvakkaasti että olen sillä minäkin matkustanut v 1963. En tosin Istanbuliin vaan Tessalonikissä osa vaunuista laitettiin menemään Ateenaan. Matka oli elämys silloin 17-vuotiaalle lukiolaiselle. Mutta aika rankka oli matka varsinkin kun olin vielä reissussa yksin. Junassa meni 3 yötä peräkkäin ja viimeisenä yönä en ollut saanut makuuvaunuakaan. Kreikassa lepäilin sitten viikon verran ja onneksi paluumatkalle olin varannut lentoliput.

Agatha Christien kirjan lukeneena tai jonkun televisioesityksen nähneenä tuo sana Orient Express kalskahtaa eksoottiselta ja romanttisen kiehtovalta. Muistan minäkin joskus vuosia sitten nähneeni jotain nostalgisia televisio-ohjelmia Orient Expressistä. Minä en kohdannut vastaavaa ylellisyyttä. Junavaunut ja makuuvaunut olivat ihan tavallisia ainakin 2. luokassa, jossa minä matkustin. Ravintolavaunu poikkesi kotimaisen VR:n silloisistakin ravintolavaunuista edukseen vaikka niissäkin oli siihen aikaan vielä valkoiset pöytäliinat. Ja ruoka oli aivan toista luokkaa. Meillähän siihen aikaan puhuttiin ns lentävästä voileivästä, joka tilattiin että saatiin juoda olutta junassa. Mutta ei niitä voileipiä ollut syötäväksi ehkä edes tarkoitettukaan. Kunhan kierrettiin silloisia holhoavia anniskelumääräyksiä.

Anniskelumääräyksistä tuli mieleen tipattomat tammikuut. Olen terveyskeskuslääkäri Kiminkisen ihailija. Olen samaa mieltä hänen kanssaan tipattomasta tammikuusta. Minä saatan yhtä hyvin viettää vaikka tipattoman helmi- ja maaliskuun.

Nyt lopetan tällä erää, menen nukkumaan ja kirjoitaan muista aiheista myöhemmin.