Mustalaismusiikista ja vähän muustakin

En tiedä johtuuko puolivenäläisestä sielustani (toinen puolihan on hämäläinen!) mutta mustalaismusiikki melkein kaikissa muodoissaan on viehättänyt minua aivan lapsesta pitäen. Siitähän on vaikka minkälaisia tarunhohtoisia tarinoita miten entisen ajan Venäjällä aristokratia viihdytti itseään mustalaisten laululla, soitolla ja tanssilla.

Vaikka kuinka olisi epäsopivaa nykyään käyttää nimitystä mustalainen ja pitäisi käyttää pikkusievästi sanaa "romaani" lipsahti vain tuo ilmaisu tähän. Ja tiedän romaanien itsensäkin ihan luontevasti käyttävän mustalainen ilmaisua.

No mustalaisten suosimat suomalaistangot ehkä eivät ole omintani vaikka omalla sarallaan joku Rainer Friman ihan huippuja on edustanutkin.

Youtube on netissä kaikesta mahdollisesta puolilaittomuudesta huolimatta sellainen aarreaitta että saattaa mennä koko ilta kun vain sieltä kuuntelee kaikenlaisia herkkupaloja. Ja mitä löytöjä sieltä tekeekään. En oikein enää osaa kuvitella minkälaiseksi maailma muuttuisi jos Youtube jollain tekijänoikeusargumenteillä saataisiin loppumaan. Vähän samaa kuin jos kirjastot suljettaisiin.

Espanjalainen flamenco ja cante jondo, soitettuna, laulettuna ja tanssittuna kuuluvat suosikkeihini. Tätä kirjoittaessani on minulla soinut pidemmän aikaa mestarien Sabicas'in ja Manitas de Platan taiturimaiset kitaraesitykset. Vaikka jalkojeni motoriikka ei ehkä enää parhaita olekaan niin kyllä nuo tuliset rytmit saavat vielä ainakin sieluni motoriikan toimimaan ;) Väliin sitten muutama 'popahtavampi' Gypsy Kingsien esitys keventämään kotikutoista 'juerga flamenca'ani.

Ranskalainen filmitähti Brigitte Bardot oli muuten hänkin suuri flamencon ystävä. Ja nuoruuden ystäviini kuuului ehkä Suomen ensimmäinen flamencotanssija Reima Nikkinen ja on lahjakas suomalainen flamencokitaristi Ari Salin joskus noin 40 v sitten pitänyt ikimuistettavan konsertin keittiössäni. Ei ihme että Taljanka yhtyeen historiikissa sanotaankin "Ari Salin oli tuolloin suomalaisen flamencokitaran kruunaamaton kuningas, meidän silmissämme aivan uskomaton virtuoosi." Ehkä ne geenit. Olihan Arin isä tunnettu suomalainen tanssitaiteilija Klaus Salin ja äiti myös tunnettu balettitanssija ja pedagogi Irja Koskinen.

Sitten kun flamencoon haluaa vaihtelua niin vaihdan Bessarabian lautaarien, Moldovan tai Romanian tai ylipäänsä Balkanin musiikkiin. Sielläkin mustalaisten merkitys musiikille on ollut huomattava. Moni saattaa muistaa Emil Lotjanun elokuvan 'Mustalaisleiri muuttaa taivaaseen' vuodelta 1975. Musikiin siihen oli säveltänyt Jevgenij Doga. Muistan elokuvaesityksen. Kun tulin ulos elokuvateatterista hytkyivät jalkani varmaan vielä useita tunteja sen jälkeen elokuvan musiikin mukaan.

Laita vaan Youtube'issa hakusanaksi 'Hora lautareasca', 'Batuta moldoveneasca' tai 'Hora romanesca' niin kuultavaksi tulee mitä sykähdyttävämpiä rytmejä.

Mutta on tuossa muutama muukin korvaani miellyttävä kappale käynyt soittolistalla: Dance Me To The End of Love by Leonard Cohen tai The Road to Hell by Chris Rea. Sekoitan usein Cohenin ja Rean äänet, jotenkin käheitä molemmat.

Heavy rockin puolella pidän erityisesti Nightwishistä. Kuulin joskus ihan bändin alkuaikoina tyttäreni soittavan sitä ja se iski heti sydämeeni. Samantyylinen Sonata Arctica ei iskenyt ollenkaan niin syvälle sieluuni.

Ja uusi sympaattinen tuttavuus musiikkimaailmassani on Jippu. En oikein edes osaa sanoa mikä hänessä vetoaa. Ei ne Jipun kappaleet niin ihmeellisiä musiikillisesti ole enkä osaa ihan sanoa onko sanoituksetkaan suurta runoutta. Mutta Jipun itsensä tulkitsemana kokonaisuus on ainakin minuun tehnyt vaikutuksen. Jotenkin hiukan taustoja selviteltyäni minulla tuli mieleen Ranskan harmaavarpunen Edith Piaf. Mutta selvä luonnonlahjakkuus Jippu on. Ehkä ne geenit sielläkin taustalla avittavat ;)

Tässähän tämä sunnuntai-iltapäivä mukavasti kului kun kuunteli musiikkia ja aina välillä naputteli mietteitään.