6.9.2008

Mitä maksaa?

Minulla on eräs nuorempi kollega. Onpas idioottimaista kun melkein kaikki kollegani ovat minua nuorempia.

OK. Oli kesä ja hän oli firman pihalla tupakoimassa. Pysähdyin turinoimaan niitä näitä ja silmäni osuivat hänen hienoon kesäpaitaansa. Harvoin teen tällaista mutta nyt oli niin hyvän näköinen paita että teki mieleni samanlaista.

Minäpä kysyinkin että "On hyvän näköinen paita, mistä ostit?" Ja sain vastauksen mistä liikkeestä oli löytänyt. Seuraava kysymykseni oli luontevasti "Paljonko maksoi?". Vaikka paitaostos oli ihan tuore tämä nuori kollegani vastasi ettei hän tiedä. Ei hän koskaan kysy hintoja. Ei hänen ole koskaan tarvinnut.

Minä olin aika järkyttynyt. Olen itse sentään käynyt kovat koulut ja joutunut kokemaan laman, työttömyyden ja sosiaalitoimiston nöyryytykset yms ja nyt tuossa on nuori kollega jota pidän erittäin lämminhenkisenä ja fiksuna kaverina (ei kuulu mihinkään öykkäriporukkaan!) niin hän ei koskaan ole joutunut elämässään kysymään minkään perään mitä maksaa. Jotenkin tämä oli uskomatonta. Toisaalta oli ihan ymmärrettävää. Hän sattui olemaan sen verran nuori ettei lama ollut häntä koetellut eikä hänen onnekseen hänen vauraita vanhempiaankaan.

Mietin itsekseni että miten erilaisten kokemuksien kautta me ihmiset kehitymme, kasvamme ja muutumme. Mietin sitäkin että onko joku vanhanaikainen näkemys että vastoinkäymiset jotenkin jalostavat ihmistä ollenkaan paikkansapitävä. Tämäkin kaveri oli niin lämmin ja empaattinen että en usko että hän sen "parempi" ihminen olisi vaikka minkä vaikeusmyllytyksen olisi läpikäynyt.

Kun olenmme tehneet pitkään yhdessä töitä niin tiedän toki ettei tämäkään kaveri ole aivan ilman vastoinkäymisiä yksityiselämässään selvinnyt. Aina niitä jokaiselle eteen tulee. Joillekin enemmän joillekin vähemmän.

Ja joillekin tulee vastoinkäymisiä liikaa. Se joskus kristinuskon nimissä esitetty näkemys ettei kenellekään anneta enempää vastoinkäymisiä kuin jaksaa kantaa niin minä en ainakaan usko että se paikkansa pitää. Kyllä toiset saavat vastoinkäymisiä kohdalleen aivan liikaa.

Joku kyynikko sanookin että missä meille on luvattu että elämä olisi oikeudenmukaista? Ja kun tarkkaan mietin niin ei missään.

2 kommenttia:

  1. Tyttömyys, masennus ja romahdus. Tuntuu että vain nämä kokemalla voi kasvaa ja silti ei tunnu oppivan kaikista virheistään.

    Tärkeintä on kuitenkin elää hyvää elämää ja nauttia siitä mitä on. Isäni joskus sanoi että mitään ei elämässä saa ilmaiseksi vaan sen eteen on tehtävä töitä ja näin vuosien jälkeen tiedän hyvin mitä isäni tarkoitti - elämässä ei saa mitään jos ei menetä jotain, jokaista ansaittua euroa kohden menettää vähintään sen euron.

    Näin masennuksen, takausvelkojen, työttömyyden yms jälkeen on hauska hymyillä, ainakin nyt voin toteuttaa niitä unelmiani, niitä joita joskus pienenä poikana kerroin isälleni ylpeänä "Isi, minusta tulee menestynyt ja varakas mies" johon isäni tokaisi että "Ei duunarin pojasta tule kuin duunari tai alkoholisti". Kumpi siis mahdan olla....

    VastaaPoista
  2. Pitää Jussille sanoa, että jotain kuitenkin näytät maallisella vaelluksellasi oppineen.

    "... elää hyvää elämää ja nauttia siitä mitä on." Siinähän se on.

    VastaaPoista