Asuinkuntani Kauniainen

Olen asunut Kauniaisissa n 2,5 vuotta. Hyvä paikka asua kaikin puolin.

Tuore Suomen Kuvalehti nro 37 12.9.2008 julkaisi muutaman tilastonumeron otsikon 'Jakautunut maa' alla.

Kauniaisissa asuvista 15 v täyttäneistä on tutkinnon suorittaneita eniten Suomen kunnista 78,7%. Toisessa ääripäässä Luhanka ja prosenttiluku 42,6%.

Työttömyysprosentti ei ollut ihan maan paras (oli maan 7. paras) mutta alhainen silti eli 3,2%. Huonoin työttömyysprosentti oli Sallassa 21,9%.

Verotulot asukasta kohti olivat Kauniaisissa 5526 €/asukas. Köyhimmässä Merijärvellä 1787 €/asukas.

Velkaa Kauniaisilla oli 0 €/asukas. Köyhällä Rantsilan kunnalla 7846 €/asukas.

Kunnallisveroäyri on Kauniaisissa ollut tunnetusti Suomen alhaisin. Taitaa köyhimpiin kuntiin verrattuna kunnallisvero olla 4-5 prosenttiyksikköä alhaisempi. Suomalaisen keskitulolla (muistaakseni) 36000 €/v ero on PUHTAANA käteen 100-150 euroa kuukaudessa.

Asuntojen hinnat ovat Suomen toiseksi kalleimmat. Helsingin keskihinnaksi ilmoitetaan 3294 €/m2 ja Kauniaisissa 2963 €/m2. Suomen halvimmat asunnot ovat sitten Uudessakaupungissa 783 €/m2 ja Pieksämäelläkin vain 813 €/m2. Ai niin, asuin Pieksämäen maalaiskunnassa 1980-90 luvulla yli 10 vuotta. Luonnonkaunista ja laadukasta mutta henkisesti sisäänlämpiävää tuppukylää. Enkä vieläkään ymmärrä syytä, miksi.

Noita vertailutaulukoita seurasi lehdessä artikkeli joka oli osuvasti otsikoitu: 'Köyhät köyhtyvät, rikkaat rikastuvat' ja ingressissä: Kuntatalouden ongelmat kärjistyvät, kun väestö vanhenee ja verotulot jakautuvat yhä epätasaisemmin kuntien kesken.

Mutta sitten artikkelin seassa olevissa tiivistelmissä onkin jo mielenkiintoisia johtopäätöksiä: 'Pienen kunnan rahkeet eivät yksinkertaisesti riitä kantamaan hyvinvointiyhteiskunnan taakkaa.' Minä muuttaisi heti sanamuodon 'pienen kunnan' muotoon 'köyhän kunnan' joka on minusta loogisesti paljon osuvampi riippuvuussuhde.

Hyvä esimerkki on Vanhasen hallituksen lainsäädäntö kunnallisista terveyspalveluista. Kauniainen on lainsäädännön mukaan liian pieni kunta hoitamaan "kunnolla" omia terveyspalveluja. Ja nyt sen on käsittääkseni pakko ryhtyä yhteistyöhän huonommin terveydenhuoltopalvelunsa hoitaneiden kuntien kanssa. Näiden palvelujen kuluttajana pelkään palvelun vain huononevan. Ja kun asuin aikaisemmin Espoossa on vertailukokemusta. Ja palvelujen laadussa on eroa. Kyllä Kauniainen aivan hyvin selviytyy velvoitteistaan ilman mitään pakkoliitoksia isompaan Espoon terveydenhuoltoon.

Usein tarjotaan avuksi naapurikuntien kuntaliitoksia ja kuvitellaan että suuruuden ekonomia pelaa tehokkuutta lisäten kustannuksia alentavasti ja ehkä tasoittaisi veroäyriäkin. Voisihan se sitä jotenkin tehdäkin jos kuntaliitoksessa olisi osapuolina esim em esimerkkien Kauniainen ja Salla. Saisi Salla aikamoisen talousruiskeen Kauniaisten verotuloista jos ne tasan jaettaisiin.

Mutta kun köyhillä alueilla naapurikunta on melkein aina lähes yhtä köyhä ellei köyhempi. Eli jos kaksi köyhää menee keskenään naimisiin ei heistä rikkaita sillä tule. Kai sen jo sanoo maalaisjärki.

Kuntaliitoksen perusteluna suuruuden ekonomia on yllättävän usein pelkkää harhaa. Hyvinhoidettu pieni voi olla hinta-suorituskykysuhteessa parempi kuin iso, jäykkä ja byrokraattinen. kas jos suuruuden ekonomia toimisikin kyse on silti muutamista prosenttiyksiköistä.

Mutta kun katsot esimerkiksi noita vertailulukuja verotuloista sukasta kohti niin erot keskiarvoissa oli 1:3 eli melkein kuin jos Suomea vertaisi johonkin kehitysmaahan.

Suomen ja Botswanan bruttokansantuotteiden suhde on kuta kuinkin sama 1:3.

Yksi huomautus tähän pitää laittaa: kun en ole kuntatalouden asiantuntija en tiedä miten hyvin kuntien tulojen ja menojen keskinäisiä eroja tasoitetaan valtionavuilla. Mutta sitä en usko että alkuunkaan täysimääräisesti.

Lisäys seuraavana päivänä (14.09.2008): Kun lukaisin vielä läpi kirjoittamani tuosta ei ehkä selvinnyt mitä tarkoitin. Tarkoitus ei ollut suinkaan rehvastella asuinpaikallani vaan tarkoitus oli osoittaa miten aikaansa elännyt on tuollainen erillinen kuntatalous. Siinä vasta kansalaisten eriarvoisuus pääsee kukoistamaan. Minusta tuo kunnallisveron ero noissa esimerkeissä osoittaa miten pielessä tällainen hallintomalli on.

Hyvä esimerkki onkin miten kahden tulonsaajan perheessä jo valtakunnan keskituloilla ansaitsee verojen jälkeen puhtaana käteen 200-300 euroa enemmän kuukaudessa. Jos samaan lopputulokseen pitäisi päästä pelkillä palkankorotuksilla pitäisi saadan yhteensä noin 400-600 euron palkankorotukset kuukausituloihin. Oletuksena laskelmassa 50% marginaalivero kun lasken veroon mukaan erilaiset palkasta veron tavoin pidätettävät muut maksut. Ja jos perhe vielä eroaa kirkosta saa siitäkin muutaman prosentin lisän nettopalkkaansa.

Työpaikkani luottamusmiehenä minun ei kai pitäisi sanoa tätä ääneen mutta liittymällä ammattiyhdistyksen sijasta pelkkään työttömyyskassaan säästäisi siinäkin kirkollisverron verran. Tosin sekä kirkosta että ammattiliitosta eroessaan menettää myös erilaisia asioita ja sen punninnan jokainen joutuu tekemään itse. Enkä minä ainakaan tällaisena epävarmana aikana ja tämän ikäisenä pitäisi järkevänä olla kuulumatta oman alani ammattiliittoon. Vaikka moni kokee ehkä pelkän työttömyysturvan tärkeimmäksi edukseen on ainakin minusta liittojen tarjoama työsuhdelakimiesten neuvonta kullanarvoista. Enkä minä mitenkään kirkosta eroamistakaan suosittele vaikka itse kirkosta eronnut olenkin.

Minua on usein erilaisissa vero-, kannusteloukku- yms keskusteluissa harmittanut että moni keskustelija ei tunne marginaaliverokäsitettä. Olen usein joutunut melkein rautalangasta vääntämään mallin enkä sittenkään ole aina ollut varma onko keskustelukumppanini ymmärtänyt vaikka miten on viisaan näköisenä nyökytellyt.

Marginaaliverokäsite avaa monessa tarkastelussa tärkeitä näkökohtia.

Tuollaiset lisäykset tuli mieleeni kun tarkastin päiväsaikaan mitä edellisen yön hiljaisina tunteina olin kirjoittanut.