Muisteluja vanhasta Neuvostoliitosta 2

Kirjoitin edellisessä muistelossa neuvostoliittolaisesta Tekniikkaa nuorisolle 'Tekniikan maailmasta' jota joskus 1960-luvulla luin ylläpitääkseni jonkinlaista venäjänkielentaitoa. Pääsi kuitenkin aika tavalla ruostumaan ja osaamiseni on enää vain auttavaa.

Luin samaan aikaan tietenkin muiden poikien tavoin Tekniikan maailmaa eikä nämä lehdet mitenkään samanlaisia edes olleet. Tuli meille kotiin neukkulainen autolehtikin mutta ei se minua hirveästi kiinnostanut. Mutta paljon enemmän siellä oli autotekniikkaa josta insinööri-isäni oli kiinnostunut ja oli kuitenkin hänen äidinkieltään. Minä luin autojuttuja mieluummin Tekniikan maailmasta. Mutta kyllä tuossa autolehdessä länsiautoistakin ihan asiallisia kirjoitettiin.

Mutta ne varsinaiset asiat. Kun nykyään näistä ilmastonmuutosasioista kannetaan huolta joka puolella pitäisi kaivella rinnalle neuvostoinsinöörien noin 50 v sitten tekemät suunnitelmat ympäristön muokkaamiseksi. Tuossa TM:ssä (=Tehnika Molodezhi!) oli mieleenpainuva artikkeli jossa esitettiin suunnitelmat miten Siperian ikuisen roudan alueet muutetaan suurin piirtein paratiiseiksi ja koko Neuvostoliiton uusiksi vilja-aitoiksi. Tarkoitus oli kääntää jokien kulkusuunnat kokonaan ja muuta ihan megalomaanista science fictionia. Mutta hyvin tarkkaan oli suunnitelmat tehty ja kerrottiin tekniikankin olevan jo olemassa ja hallinnassa. Mutta ei siihen aikaan kukaan varmaan miettinyt mitä tapahtuisi ekologiselle tasapainolle yms. Enkä minäkään osannut siihen aikaan mitenkään ihmetellä suunnitelmia vaikka tiesin monen asian olevankin retuperällä.

Muistan joskus jo työskennellessäni matkailualalla tykästyneeni vitsiin kahdesta suomalaisesta liikemiehestä. Kaverukset matkustivat Neuvostoliitossa ja käyskentelivät jossain kaupungin laitamilla ja toinen sanoi toiselle että katsopa nyt kuinka kurjaa ja köyhää täällä on. No eihän toinen voinut vastaankaan väittää, köyhää oli toden totta. Sitten samaiset kaverit vierailivat Italiassa ja käyskentelivät jossain Napolin laitamilla niin toinen vuorostaan sanoi, että katsopa nyt täällähän näyttää ihan yhtä kurjalta ja köyhältä kuin siellä Neuvostoliitossa. No siihen toinen tokaisi, että nyt sinä et ollenkaan taida ymmärtää. Tämähän on pittoreskia täällä Napolissa. Eli kyllä noilla silmälasien väreillakin on merkitystä.

Eräs toinen kohtaamiseni neuvostoinsinöörien suuriin saavutuksiin oli Moskovassa kun kävin vierailulla Moskova kuuluisassa Ostankinon televisiotornissa. En muista enää vuosilukua mutta kävin ylhäällä olevassa ravintolassa syömässä. Ravintolan nimi oli 'Seitsemäs taivas'.

Ennen ravintolaan ylös vievään hissiin astumista osallistuin johonkin tornin juurella tapahtuvaan tornin esittelyyn. Siinä viehättävä naisopas hehkutti neuvostoinsinöörien suurta saavutusta ja kertoi miten ainutlaatuinen tuo rakennelma oli ja pienen läpimitan omaavan laatan päällä tuo torni lepäsi. Sitten hän alkoi kertoa miten tuo torni on joustava ja pystyy huojumaan tuulessa. Tietenkin tarkoituksella ettei hajoaisi. Ne molempiin suuntiin huojumisen metrimäärät olivat ihan järkyttävän isoja ainakin minun mielestäni silloin. En tosin muista tarkkoja lukuja enää. On siitä kuitenkin noin 40 vuotta.

Ja sitten kaiken päälle hissiin ja ylös torniin. Olin ensimmäistä kertaa elämässäni tuollaisessa pilvenpiirtäjäkorkeudessa maan päällä, korvat menivät lukkoon ja hississä olin ylös mennessä melkein shokissa että jos nyt neuvostoinsinöörien laskelmat pitäisi paikkansa edes tämän minun vierailun ajan niin olisin ikionnellinen. No se Seitsemäs taivas oli ihan kelpo ravintola ja pääsin elossa takaisin hotelliini.

Ja siellä se Ostankinon torni seisoo edelleenkin ja aina sitä välillä näkyy eri yhteyksissä uutisissakin täällä Suomessa.

Samanlainen idealtaan se pyörivä ravintola oli kuin meillä Puijon tornissa tai Näsineulassa vaikka matalampia rakennuksia ovatkin. En tiedä sitten miten isoja tai pieniä laattoja suomalaiset insinöörit ovat tornien alle täällä laittaneet ;)