Kun joku asia jää vaivaamaan

Kävin sisareni luona kylässä eilen. Melkein heti kun tulin ovesta sisään kääntyi lankomies puoleeni ja sanoi että hän on miettinut päänsä puhki kun ei saa palautettua mieleensä kuka kirjoitti Robinson Crusoe kirjan ja minä varmaan muistan. No muistinhan minä Daniel Defoen. Joskus tuollaiset asiat jäävät minuakin vaivaamaan pitkäksi aikaa kun ei saa palautettua mieleen. Taas oli minulla tilaisuus tarjota sisarelleni, että kannanko sisään joululahjaksi minulta vanhaksi ja pieneksi käyneen tietokoneen. Kun ei kovin vanhoilla koneilla oikein ole mitään kunnon jälkimarkkinoitakaan. Yritin vielä maalailla hienoja kuvia miten kiva olisi kirjoittaa "Robinson Crusoe" johonkin selaimen hakukoneruutuun ja internetistä tieto löytyisi heti. Nyt lankomies selailee tietosanakirjaa vähän väliä joka päivä milloin mitäkin etsiessä. Ja niin meilläkin tehtiin vielä muutamia vuosia sitten kun ei vielä hakukoneet olleet mitään jokapäiväisiä päivänselvyyksiä.

No siskoni ja hänen miehenä ovat eläkkeellä eikä tarjoukseni ainakaan vielä tärpännyt. No sitkeänä tarjoan sitä tietokonetta aina silloin tällöin yhä uudestaan.

No tänään minulle tuli samanlainen ongelma eikä siinä ole nyt auttaneet hakukoneetkaan. Ja ai kuinka kysymys pyörii päässä mielenrauhaani häiriten.

Nyt pitää jakaa tämä ongelma viisaiden lukijoitteni kanssa. Saatte tekin menettää rauhanne tätä miettiessänne.

Isäni kertoi joskus erään mietelauseen jossa kerrottiin jotenkin tähän tyyliin: kieli x oli rakkauden kieli, kieli y oli maailman kaunein kieli ja kielellä y puhuttiin Jumalan kansssa. Ja nämä kielet taisivat olla ranska, espanja ja venäjä. Siitäkään en enää ole ihan varma - espanja ja venäjä vertailussa kuitenkin oli.

Auttakaa minua löytämään tämä mietelause.

Tämä kysymys tuli mieleeni kun kielellisesti erittäin lahjakas nuorempi poikani kertoi ryhtyneensä opiskelemaan kaikkien jo osaamiensa kielten päälle venäjää. Ja josta valinnasta häntä onnittelin.

Ai niin tuli tuosta kielellisestä lahjakkuudesta mieleen vanhimman tyttäreni päähän joskus nuorena iskostettu näkemys että jos on kielellisesti lahjakas niin se poissulkee matemaattis-loogisen lahjakkuuden. Ikään kuin kokonaisuudessaan lahjakkaita ei voisi olla olemassa.

Ja aivan kuin vastaväitteeksi ja todistaakseen toista hän valmistui jo toiseen kertaan maisteriksi Norjassa aiheenaan tällä kertaa peliteoria - ensimmäinen oli moraalifilosofia. Ja on peliteorian tiimoilla jo esiintynyt kansainvälisissä tieteellisissä konferensseissa. Isänähän minä olen ylpeä kuin mikäkin.

Ja onpa minulle aina välillä jotkut ihmiset paljastaneet kadehtivansa minua monista lapsistani (5 lasta ja 2 lapsenlasta). Eikä syyttä. Kyllä minä olenkin ylpeä kaikista lapsistani. Hienoja lapsia kaikki. Itse asiassa välillä mietin että olenko ollut isänä ihan tuon kaiken arvoinen edes. Mutta onnellinen olen lapsistani. Ja vaikka heitä on kahdesta avioliitosta toivon että he kokisivat ainakin minun silmissä olevansa ihan tasaveroisia keskenään. Joskus "isossa parvessa" tuntuu että aina joskus joku epäilee jonkun toisen saavan enemmän suosiota kuin itse saa. Aina silloin kun tuollaista tunnen koen epäonnistumista isänä. Pitää vain skarpata tarkemmin ettei annaa tuollaiseen aihetta.