30.7.2011

Mitro Repo: Tavanomaista terrorismia?

Luin EU-parlamentaarikko Mitro Revon kolumnin Iltalehdestä.

Minua suuresti ihmetytti kolumnin virke:

'Oslon murhat eivät ole tavanomaista terrorismia vaan täysin brutaali väkivallanteko, raskas rikos ihmisyyttä vastaan, jonka taustalta ovat paljastuneet sekavat äärikonservatiiviset motiivit.'

Mitähän Mitro Repo tarkoittaa tavanomaisella terrorismilla? Eikö sitä niin kovasti pitäisikään tuomita ja olisiko noihin tavanomaisiin terroritekoihin syyllistyneet jotenkin fiksumpia?

Huhuh. On noussut Mitro Revollakin näköjään demarius päähän!

Valtiolla edelleen korkeimmat palkat

Vilkaisin taas tilastokeskuksen tilastoja. Vanha sanonta, että valtiolla olisi pitkä ja kapea leipä on jo vuosia sitten jäänyt pelkäksi legendaksi.

Huomattava on, että tuossa taulukossa on keskiansiot ja se on korkeampi kuin keskipalkka. Keskiansio tai keskipalkka ovat kummatkin käsittääkseni keskiarvoja. Mediaaniansio tai mediaanipalkka on huomattavasti alhaisempi kuin keskiarvo. Wikipediassa esimerkki 4 kertookin osuvalla esimerkillä
Tämän työpaikan mediaanipalkka on 1 200 € ja keskipalkka 20 920 €.
Eli mediaanipalkan ja keskiarvon välillä voi olla suurikin ero. Muistaakseni ainakin aikaisemmin suomalaisen keskipalkan ja mediaanipalkan ero on ollut 600-800 euroa/kk. Eli jos tässä tilastossa keskiansio kuukaudessa on kaikilla suomalaisilla yhteensä noin 3000 euroa olisi mediaaniansio jossain 2400 euron kohdalla eli puolet suomalaisista ansaitsisi alle tuon 2400 euroa/kk. Yksinkertaistettuna: noin iso ero mediaanin ja keskiarvon välillä johtuu siitä, että jättiläismäisen suuret ansiot vaikkakin harvoilla niin ne nostavat voimakkaasti keskiarvoa.

Tässäkin tilastossa näkyviä miesten ja naisten palkkaeroja on käsitellyt blogissani pari vuotta sitten viimeksi. Kirjoituksessa on useita linkkejä, joista parhaipana pidän linkkiä Pauli Sumasen laajoihin selvityksiin. Hän on tutkimustensa perusteella päätynyt siihen että miesten ja naisten palkkatasa-arvo saavutettiin jo viime vuosituhannen lopulla. Eli tasavallan presidentti Halosenkin usein hokema "naisen euro on 80 senttiä" olisi sitten jo pelkkä vanha legenda.

Seuraavassa on tilastokeskuksen sivuilta lainattu taulukko:

Kokonaisansiot työnantajasektorin ja sukupuolen mukaan, 2009




Työnantajasektori Kokoaikaiset
palkansaajatkansaajat
     
  Lukumäärä Kuukausiansionsio, e    
    Yhteensä Miehet Naiset
Yksityinen 901 483 3 043 3 283 2 680
Alkutuotanto 1 765 3 162 3 203 2 873
Teollisuus 348 967 3 143 3 242 2 797
Palvelualat 550 752 2 979 3 324 2 647
Kunta 378 360 2 732 3 213 2 600
Valtio 107 948 3 321 3 614 3 007
Yhteensä 1 387 791 2 980 3 301 2 670

Tino Singhin haastattelu HS:ssa vihakirjoittelusta

Aluksi ajattelin ettei tuollaisesta kirjoituksesta kannata edes kirjoittaa. Tulin toisiin ajatuksiin kun keskustelin erään ystäväni kanssa puhelimessa. Mutta monta median toimittajien leimaavaa kirjoitusta olen viime aikoina ohittanut pelkällä harmistumisella. Kas kun tyhmyydelle ei voi mitään. Isäni joskus opetti viisaasti että tyhmyys on Luojan lahja eikä siitä siksi pidä ketään syyllistää.

Tässä ydinkohdat haastattelusta:

Vihakirjoitukset ovat kansainvälinen ilmiö, Singh sanoo.

"Koko Euroopassa tapahtuu samaa. Samat argumentit ja tukiargumentit kiertävät netissä sielläkin. Kyse on samasta eli islam nähdään uhkaksi ja monikulttuurisuus on hanurista."

"Suomalaisten maahanmuuttokriittisten poliitikkojen ja ryhmien retoriikka on yksi yhteen Norjan terroritekojen tekijän ajatusten kanssa", hän lataa.

Singhin mukaan kyse on rodusta.

"Ei kirjoituksissa vastusteta ruotsalaisia tai virolaisia vaan tummia, erinäköisiä ihmisiä. Niissä kaikuu vanha kunnon kansallissosialismi. Sana rotu on korvattu sanalla kulttuuri ja juutalaiset islaminuskoisilla."


Haastattelusta saa helposti käsityksen että 'vihakirjoittelu' ja 'maahanmuuttokriittisten poliitikkojen retoriikka' olisivat yhdenmukaiset 'Norjan terroritekojen tekijän ajatusten' kanssa. Aika kovia väitteitä ellei peräti syytöksiä - tosin perustelemattomina pelkkiä heittoja ilmaan. Olihan norjalainen murhamies-terroristi julistanut peräti sodan mm oman maansa demareita vastaan. En ole moista kirjoittelua Suomessa havainnut.

Sitten jo otetaan ihonväri vihakirjoittelun syyksi. Perusteluna ettei kirjoituksissa vastusteta ruotsalaisia tai virolaisia vaan tummia, erinäköisiä ihmisiä. Aika erinäköisiä ihmisiä on meille tullut pakolaisina mm Chilestä ja Vietnamista ja muina maahanmuuttajina intialaisina Tino Singhin tavalla tummaihoisia. He ovat olleet sekä sopeutuvia että työteliäitä mitä ominaisuuksia suomalaiset pitävät tärkeinä maahanmuuttajille. Ei suomalaiset sentään niin tyhmiä ole, että suuntaisivat kritiikkiinsä (Tino Singhin mukaan vihakirjoittelunsa) pelkästään ihonvärin mukaan.

Jos jonkun puolueen kannattajissa löytyy joku hullu niin ei sillä sovi sentään leimata kaikki maahanmuuttokriittisiä poliitikkoja samaan kategoriaan. Edes perussuomalaisten Teuvo Hakkaraiselta, vaikka tyhmiä on suustaan päästänyt julkisuuteen en ole havainnut häneltäkään Tino Singhin kuvaileman kaltaista vihakirjoittelua.

Mistähän aineistosta Tino Singh on tuo tutkimuksensa tehnyt?

Mielenkiintoista on havaita Tino Singhin maininta miten 'juutalaiset on korvattu islaminuskoisilla' vihakirjoittelussa. Mutta hän unohtaa mainita että islaminuskoisten antisemitismi on kovin vallitseva lähes kaikissa islamin suuntauksissa ympäri maapallon niissä maissa mistä meille muslimimaahanmuuttajia tulee. Ruotsissa juutalaista syntyperää olevat pelkäävät jo vahvasti noussutta muslimien antisemitismiä.

27.7.2011

Alkolukot asekaappeihin

Kuuntelin ulkoministeri Erkki Tuomiojan ehdotusta 'aseettomista kodeista'. En tunne ampumaharrastuksen yksityiskohtia, mutta jos ampumaradoilla olisi käytettävissä lukittavia asekaappeja niin ainakin ampumaradoilla tarkkuussammuntaan käytettävät aseet voitaisiin mielestäni ilman lisävaivaa säilyttää siellä.

Metsästysaseet on mielestäni eri asia. Ainakin maalla missä etäisyydet on pitkiä olisi järkevää säilyttää lukittavat asekaapit kotona. Käsitykseni mukaan metsästys on usein yksilölaji. Hirviporukat on asia erikseen. Sinne lähdetään porukalla, mutta jänisjahtiin tai sorsastukseen lähtee usein vain mies ja ase (ja koira).

Ei minusta ole oikein järkevää muutaman silloin tällöin riehuvan hullun vuoksi tehdä aseen asiallisesta käytöstä hankalaa.

Aseiden säilytyksen rajaamisella kai tavoitellaan turvallisuuden lisäämistä. Mielenterveyshäiriöisiltä pitäisi perua aseluvat ja takavarikoida aseet. Ongelma on noiden mielenterveyshäiriöisten löytäminen. Ei me kaikilta hulluilta aseita pois saada. Ja sitten on tietenkin ongelma laittomien aseiden kanssa. Niitä on kuitenkin aika helposti saatavilla jos sellaista haluaa.

Mutta kotona säilytettävien metsästysaseiden väärinkäyttö liittyy Suomessa varmaan useimmiten tappeluihin juopottelun yhteydessä. Jos rattijuopoille saadaan alkolukot niin miksei samanlaisia alkolukkoja määrätä kodin asevarastojen lukkoihin? Silloin ei ole asiaa juopuneena aseisiin.

13.7.2011

Teollisuusyrityksen ohjaus

Perehdyin 1980-luvulla teollisuusyritysten tuotannon ohjaukseen ja niihin liittyviin tietotekniikkaratkaisuihin. Mm osallistuin ensimmäisen (tietääkseni) länsimaisin periaattein toimivan tuotannonohjausjärjestelmän toimittamiseen Neuvostoliittoon ja ajettavaksi neuvostoliittolaisilla tietokoneilla. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista aikaa.

Siihen aikaan Suomessa logistiikka nimitys oli harvinainen. Ja tuotannonohjauskin muuttui nimeltään ja kattavuudeltaan myöhemmin laajentuneena kokonaan toiminnanohjaukseksi.

Seurasin siihen aikaan myös aktiivisesti mitä Suomessa tapahtui esimerkiksi Teknillisessä Korkeakoulussa ja VTT:llä asian tiimoilla. Siinä yhteydessä törmäsin tohtori Eero Elorannan tutkimukseen ja selvityksiin. Myöhemmin hänestä tuli TKK:n teollisuustalouden professori. Minuun teki suuren vaikutuksen hänen väitöskirjansa (muistaakseni se oli väitöskirja) teollisen yrityksen ohjattavuudesta ja siihen liittyen työkalupakki-metodiikasta ja systematiikasta, jolle hän oli antanut nimen ohjattavuusanalyysi.

Idea oli periaatetasolla yksinkertainen oivallus: kannattaa ohjata vain niitä asioita joita voi ohjata. Jonain analogiana voisi ajatella että jos pitää ohjata purjevenettä on turha kuvitella että vallitsevaa tuulta pystyisi ohjaamaan. Miksi silloin uhrata vaivaa sellaisen ohjaamiseen joka ei ole ollenkaan itsensä ohjattavissa? Nerokas havainto.

Olin vuosia tehnyt töitä ns sorkat savessa teollisuuden tuotannonohjauksen piirissä ja päätynyt kokemusperäisesti samanlaisiin ajatuksiin. En vain niin hyvin jäsennettyihin kuin saattoi tiedemieheltä odottaa. Minulle paljon oli vain loogista järkeilyä mutta silti paljon vain mutua. Minua harmitti. Miksi en ollut saanut tuollaista kirjaa käsiini 4-5 v aikaisemmin. Olisi monta yritys-erehdys kierrosta jäänyt läpikäymättä. No ei voinut lukea kirjaa kun sellaista ei ollut vielä kirjoitettu silloin.

Siitä eteenpäin jatkoin entistä järjestelmällisemmin PKT-yritysten konsultointeja tuo ohjattavuusanalyysi ohjenuorana. Se auttoi todella kohdistamaan toimet ja valvonnan sellaisiin osatekijöihin joihin yritys itse kykeni vaikuttamaan. Tässä suhteessa melkein jokainen teollisuusyritys oli erilainen. Oli tärkeä perehtyä ja paneutua juuri sen yrityksen ohjattavuusanalyysiin ja ohjauksen suunnitteluun jos haluttiin saada yritys pelkän ajelehtimisen sijasta kulkemaan halutulla tavalla haluttuun suuntaan ja halutulla aikataululla.

Olin jo muutamaa vuotta aikaisemmin tietotekniikassa havainnut että käytännön kokemuksen ja teoreettisemman tiedon yhdistäminen oli hedelmällistä. Tämä vahvisti jälleen näkemyksiäni. Kyllä taitavan ohjelmistonikkari-koodarin oli hyvä tuntea myös teoriaa. Ja pelkän teoreetikon oli myös hyvä tuntea praksista. Ehkä kirjoitan siitä joku toinen kerta.

Oikein luotettava luottoluokittaja!

Kun EU:n johtavat virkamiehet Barroso etunenässä ärähtivät Portugalin saatua uuden alennetun luottoluokituksen amerikkalaiselta Moody'silta heräsin minäkin miettimään, että minkälainen pitäisi luotettavan luottoluokittajan olla ja miten käyttäytyä? Pitäisikö luotettavan luottoluokittajan vaikkapa kysyä ensin EU:n komissiolta tai sen puheenjohtajalta mitä on heidän mielestään ylipäänsä sopivaa lausua ja sitten muokata luottoluokituksesna sen mukaan ettei se häiritse komissaarien yms pelaajien pelejä ja olisi poliittisesti mahdollisimman korrekti.

Muistaakseni joku korkean tason EU virkamies tai poliitikko taisi esittää että EU:lla pitäisi olla ihan ikioma luottoluokituslaitos. Huhuh. Pitäisi toisin sanoen saada pukki itse kaalimaan vartijaksi. Oli ihan ihmeissäni että eikö tällä härskiydella ole enää mitään rajaa? Eipä näytä olevan.

5.7.2011

Onko sinulla elämä hallinnassa?

Seurasin kansanedustaja Osmo Soininvaaran blogisivustolla ajoittain vilkastakin keskustelua aiheesta "Houkutteleeko perusturva pummilla elämiseen?".

Otsikko oli aika poleeminen ja jotkut siellä esitetyt esimerkit vaikuttivat kuin keksityiltä, joiden tehtävänä oli vain todistaa hypoteesi miten runsaskätinen (liian!) meillä perusturva tai toimeentulotuki on.

Tuo sana perusturva tuli meillä poliittiseen sanastoon siinä vaiheessa kun vähän kaikkea oltiin riisumassa ja samaan aikaan oltiin laatimassa uutta perustuslakia. Perustuslakia laadittaessa lähdettiin aikaisemmasta poiketen sellaisesta olettamuksesta, että julkisen vallan on annettava kansalaisille perusturva (myös täällä asuville ei-kansalaisille!), mutta sen tasoa voidaan poliittisin päätöksin säädellä myös alaspäin. Mutta perustuslaissa se kalskahtaa hienolta. Ihan yhtä hienolta kun terveydenhuollossa puhutaan perushoidosta, mistä kirjoitinkin vajaa nelja vuotta sitten. Aikaisemmin lähtökohtana oli YK:n sopimuksen Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966) (TSS-sopimus) tulkintakäytäntöön kuulunut koko ajan parannettava kehityslinja. Sopimus oli muuten ollut Suomea sitovaa lainsäädäntöä jo vuodesta 1976 lukien vaikkei siitä käytännössä suuremmin piitattukaan.

Mutta nyt alkoi ottaa päähän kun moni kirjoittaja perusturvasta/toimeentulotuesta kirjoittaessaan alkoi puhua toimeentulotuen varassa elävien elämän hallinnasta ja sen menettämisestä. Kyllä minä ymmärrän käsitteen merkityksen. Mutta mitä helvettiä on elämän hallinta jos ei ole töitä eikä rahaa.

On paljon ihmisiä, jotka ihan oikeasti uskovat miten kaikki elämän osatekijät ovat heidän omassa hallinnassa. He syövät ja liikkuvat terveellisesti. He kehittävät ja kouluttavat itseään ja kun he ovat niin hyviä menestyjiä niin he myös saavat aina työtä sitä halutessaan. Ja jos eivät saa palkkatyötä he luovat sitä yrittäjinä itse. Täydellisiä menestyjiä. Omnipotentteja. Muut ovat pelkkiä luusereita ja todistukseksi riittää vain heidän kokemansa vastoinkäymiset joihin joutuivat kun elämä ei ollut heidän omassa hallinnassaan.

Voi näitä. Uskovaisten tavoin voisin sanoa, ettei Herra ole vielä riittävästi koetellut. Tosin arkirealistina pitää todeta ettei kaikkia koskaan koettelekkaan.

2.7.2011

Soittimista

Soitin nuorena muutamaa eri mallia nokkahuilua koulussa ja sen (barokki)orkesterissa. Kotona minulla oli harmonikka. En tiedä vieläkään miksi päädyin harmonikkaan. Pidin klassisesta musiikista mukaan luettuna urkumusiikki ja ehkä harmonikasta sai urkujen tyylisiä muhkeitä sointuja.

Olin halunnut viulua mutta isäni ei suostunut siihen kun piti viulutunteja sekä välttämättöminä mutta myös kalliina eikä ehkä uskonut kykyihinikään viulunsoittajana. Eihän viulu ole mikään helppo soitin. Ja olihan totta että 1950-luvun alussa oli tiukkaa aikaa eivätkä yksityistunnit olleet halpoja. Sain sentään käydä maksullista saksalaista koulua kun suomenkielinen kansakoulu olisi ollut ilmainen ehkä siinä oli jo uhrausta kerrakseen. Eli sain harmonikan. Valitsin saksalaisen Weltmeister merkkisen pianoharmonikan. Kotimaiset Kouvolan tehtaan harmonikat olivat pienelle pojalle liian isokokoisia ja huippukalliita.

Harmonikka ei ollut kuitenkaan oikein hyvä valinta. Harmonikalle oli sovitettu hyvin vähän klassista musiikkia. Mummot ja sukulaiset olivat onnellisia kun soitin Tonavan aaltoja ja Metsäkukkia, itse pidin enemmän kun soitin Perfidia tai Brazil'ia.

Olen kirjoittanut lasten soittoharrastuksista blogissanikin. Oma soittoharrastukseni väheni ja loppui kun murrosiässä tuli tärkeämmäksi nuorten neitojen perässä juokseminen.

Tähän kirjoitukseen antoi sysäyksen televisioidut Hopeinen ja Kultainen harmonikka ja Primus Ikaalinen kilpailut. Primus Ikaalinen löytyy nauhoitettuna täältä kuukauden ajan.

Suomessa suositaan näppäinharmonikkaa. Mielenkiintoista on että näppäinharmonikan näppäinjärjestys on Suomessa erilainen kuin Venäjällä tai Italiassa. Olisi luullut että näppäinjärjestys on standardi siellä missä harmonikkaa soitetaan. Hämmästyin siitä kun aikoinaan seurasin venäläistä harmonikkakirjallisuutta. Venäjälläkin näppäinharmonikka on ollut ammattilaisten suosiossa.

Toisaalta olihan Venäjän mustalaisilla pitkään seitsenkielinen kitarakin. Olin itsekin ostanut sellaisen eräältä Neuvostoliiton matkaltani 1960-luvulla kun en älynnyt tuota eroa. Tosin kitaran sai helposti muutettua kuusikieliseksi. Harmi että eräs kitaraa soittava ja flamencoa tanssiva ystäväni lainasi sitä kun se oli niin hyvä-ääninen. Ja sille tielle se hävisi.

Mutta tuli taas mieleeni eräs suomalainen keksintö, joka liittyi harmonikkaan. Suomalainen muusikko Tiger Blenner kehitti pianoharmonikkaan uudenmallisen näppäimistön ja muistikuvani mukaan jopa patentoi sen joskus 1950-1960 luvulla. Idea oli nerokas. Saman kappaleen saattoi transponoida eri sävellajiin ja sormitus pysyi silti koko ajan samanlaisena. Edesmennyt Kouvolan harmonikkatehdas 50-vuotishistoriikin maininnan mukaan valmisti joitakin tuollaisella näppäimistöllä varustettuja harmonikkoja. Mutta ei tunnu mistään löytyvän enää tarkempia tietoja. Minulla oli jossain ikiaikuisissa arkistoissani esite tuosta Blennerin keksinnöstä ja siinä oli kuvakin tuollaisesta näppäimistöstä. Mutta ei ole löytynyt enää. Kas kun ei ihan kaikkea elämänsä aikana kerättyä voi säilyttää nurkissa vaikka minulla hiukan on sellaiseen ollut taipumusta. On siitä joskus harvoin ollut hyötyäkin. Nykyään olen oppinut jo ainakin hiukan hävittämään ylimääräistä roinaa. Ja pienempään eläkeläisasuntoon muutettuani se on ollut hiukan pakkokin.

Kuuntelen edelleen mielenkiinnolla harmonikan soittoa. Tosin en voi sanoa alkuunkaan aina pitäväni. Näissä erilaisissa kilpailuissa alkaa harmonikansoittajan oma näppäimistövirtuositeetti ohittaa muut osatekijät. Ja eräs toinen ärsyttävä tehokeino on harmonikan palkeiden värisyttäminen. Omalla tavallaan harmonikka on "väriköyhä" soitin. Sen vuoksi jotkut ammattimuusikot turhanpäiten halveksivat harmonikkaa. Tuo on palkeiden värisyttäminen on toki tehokeino jota voi käyttää mutta kun sitä esiintyy joka soittajalla alkaa maistua jo ällöttävälle. Noista nuoremmista hopeisen harmonikan kilpailijoista tuntui että jokaisen piti esitellä sitä taitoaan.

Mutta hyvin suloisia nuo nuoret soittajat olivat. Sitä nuoruuden intoa oli kiva seurata. Miksi se meiltä vanhemmilta niin usein häviää?