5.7.2011

Onko sinulla elämä hallinnassa?

Seurasin kansanedustaja Osmo Soininvaaran blogisivustolla ajoittain vilkastakin keskustelua aiheesta "Houkutteleeko perusturva pummilla elämiseen?".

Otsikko oli aika poleeminen ja jotkut siellä esitetyt esimerkit vaikuttivat kuin keksityiltä, joiden tehtävänä oli vain todistaa hypoteesi miten runsaskätinen (liian!) meillä perusturva tai toimeentulotuki on.

Tuo sana perusturva tuli meillä poliittiseen sanastoon siinä vaiheessa kun vähän kaikkea oltiin riisumassa ja samaan aikaan oltiin laatimassa uutta perustuslakia. Perustuslakia laadittaessa lähdettiin aikaisemmasta poiketen sellaisesta olettamuksesta, että julkisen vallan on annettava kansalaisille perusturva (myös täällä asuville ei-kansalaisille!), mutta sen tasoa voidaan poliittisin päätöksin säädellä myös alaspäin. Mutta perustuslaissa se kalskahtaa hienolta. Ihan yhtä hienolta kun terveydenhuollossa puhutaan perushoidosta, mistä kirjoitinkin vajaa nelja vuotta sitten. Aikaisemmin lähtökohtana oli YK:n sopimuksen Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966) (TSS-sopimus) tulkintakäytäntöön kuulunut koko ajan parannettava kehityslinja. Sopimus oli muuten ollut Suomea sitovaa lainsäädäntöä jo vuodesta 1976 lukien vaikkei siitä käytännössä suuremmin piitattukaan.

Mutta nyt alkoi ottaa päähän kun moni kirjoittaja perusturvasta/toimeentulotuesta kirjoittaessaan alkoi puhua toimeentulotuen varassa elävien elämän hallinnasta ja sen menettämisestä. Kyllä minä ymmärrän käsitteen merkityksen. Mutta mitä helvettiä on elämän hallinta jos ei ole töitä eikä rahaa.

On paljon ihmisiä, jotka ihan oikeasti uskovat miten kaikki elämän osatekijät ovat heidän omassa hallinnassa. He syövät ja liikkuvat terveellisesti. He kehittävät ja kouluttavat itseään ja kun he ovat niin hyviä menestyjiä niin he myös saavat aina työtä sitä halutessaan. Ja jos eivät saa palkkatyötä he luovat sitä yrittäjinä itse. Täydellisiä menestyjiä. Omnipotentteja. Muut ovat pelkkiä luusereita ja todistukseksi riittää vain heidän kokemansa vastoinkäymiset joihin joutuivat kun elämä ei ollut heidän omassa hallinnassaan.

Voi näitä. Uskovaisten tavoin voisin sanoa, ettei Herra ole vielä riittävästi koetellut. Tosin arkirealistina pitää todeta ettei kaikkia koskaan koettelekkaan.

3 kommenttia:

  1. > Mutta mitä helvettiä on elämän hallinta jos ei ole töitä eikä rahaa.

    Aivan.

    Oma kommenttini kirjoitukseesi on vain, että täyttä asiaa. Toisaalta monien monien kirjoittajien julmuus kanssaeläjiään kohtaan oli hyvin hyvin masentavaa :-(

    VastaaPoista
  2. Monella on nykyään tuollainen tunne omasta kaikkivoipaisuudesta tai ainakin käyttäydytään kuin olisi. JA kun tuo asenne otetaan suhteessa muihin huonomiosaisiin on kyse juuri kuten Anonyymi sanoo - julmuudesta.

    VastaaPoista
  3. Aika usein työttömiä syyllistetään passiivisuudesta: Pitäisi hakea aktiivisemmin töitä eikä ainakaan istuskella kuppilassa.

    Syytös on omituinen, koska työttömiä on noin kymmenen kertaa enemmän kuin on avoimia työpaikkoja. Mitä siinä kilpailu hyödyttää? Se on parhaimmillaankin nollasummapeliä.

    Mutta jos oletetaan, että kapakassa istuskelu on itseisarvoisena toimintana mielekkäämpää kuin kiivas työnhaku, olisi itse asiassa tehokasta jos osa työttömistä keskittyisi pelkästään siihen.

    Perustoimeentulotuella ei tosin hirveästi istuskella pubeissa. Mutta kyllä sillä ruoat yms. saa ostettua. Opintotuellakin voi pysytellä hengissä, vaikka se on paljon pienempi kuin se, mitä toimeentulotuen saaja saa.

    Mielestäni perusturvaa olisi pitänyt nostaa huomattavasti enemmän.

    VastaaPoista