Onko sinulla elämä hallinnassa?

Seurasin kansanedustaja Osmo Soininvaaran blogisivustolla ajoittain vilkastakin keskustelua aiheesta "Houkutteleeko perusturva pummilla elämiseen?".

Otsikko oli aika poleeminen ja jotkut siellä esitetyt esimerkit vaikuttivat kuin keksityiltä, joiden tehtävänä oli vain todistaa hypoteesi miten runsaskätinen (liian!) meillä perusturva tai toimeentulotuki on.

Tuo sana perusturva tuli meillä poliittiseen sanastoon siinä vaiheessa kun vähän kaikkea oltiin riisumassa ja samaan aikaan oltiin laatimassa uutta perustuslakia. Perustuslakia laadittaessa lähdettiin aikaisemmasta poiketen sellaisesta olettamuksesta, että julkisen vallan on annettava kansalaisille perusturva (myös täällä asuville ei-kansalaisille!), mutta sen tasoa voidaan poliittisin päätöksin säädellä myös alaspäin. Mutta perustuslaissa se kalskahtaa hienolta. Ihan yhtä hienolta kun terveydenhuollossa puhutaan perushoidosta, mistä kirjoitinkin vajaa nelja vuotta sitten. Aikaisemmin lähtökohtana oli YK:n sopimuksen Taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimus (1966) (TSS-sopimus) tulkintakäytäntöön kuulunut koko ajan parannettava kehityslinja. Sopimus oli muuten ollut Suomea sitovaa lainsäädäntöä jo vuodesta 1976 lukien vaikkei siitä käytännössä suuremmin piitattukaan.

Mutta nyt alkoi ottaa päähän kun moni kirjoittaja perusturvasta/toimeentulotuesta kirjoittaessaan alkoi puhua toimeentulotuen varassa elävien elämän hallinnasta ja sen menettämisestä. Kyllä minä ymmärrän käsitteen merkityksen. Mutta mitä helvettiä on elämän hallinta jos ei ole töitä eikä rahaa.

On paljon ihmisiä, jotka ihan oikeasti uskovat miten kaikki elämän osatekijät ovat heidän omassa hallinnassa. He syövät ja liikkuvat terveellisesti. He kehittävät ja kouluttavat itseään ja kun he ovat niin hyviä menestyjiä niin he myös saavat aina työtä sitä halutessaan. Ja jos eivät saa palkkatyötä he luovat sitä yrittäjinä itse. Täydellisiä menestyjiä. Omnipotentteja. Muut ovat pelkkiä luusereita ja todistukseksi riittää vain heidän kokemansa vastoinkäymiset joihin joutuivat kun elämä ei ollut heidän omassa hallinnassaan.

Voi näitä. Uskovaisten tavoin voisin sanoa, ettei Herra ole vielä riittävästi koetellut. Tosin arkirealistina pitää todeta ettei kaikkia koskaan koettelekkaan.