25.2.2010

Sisareni kuoli eilen

Sisareni kuoli eilen. Kunhan hiukan selviän tästä kirjoitan asiasta hiukan laajemmin. Ja se aihe on meidän terveydenhuolto vai pitäisikö puhua sairaudenhoitojärjestelmästä. Sen alasajo on mennyt jo niin siivottomaksi että minua suorastaan hävettää.

Mutta on parempi että kerään voimia ja ajatuksiani ennen kuin alan kirjoittaa niin tulee harkitumpaa tekstiä.

24.2.2010

EU-Kreikan huijarit vai kotimaan köyhät?

Eräs tuttavani soitti eilen ja oli kauhuissaan että Suomen "osuus" Kreikan konkurssikypsän valtion avustamisessa on noin 300 miljoonaa euroa. Kyllä tämä hiukan ihmetyttää että meidän on otettava tänä vuonna toistakymmentä miljardia velkaa mm tuollaisia tarpeita varten. Milloinkas se Kreikan valtio maksaa sen meille takaisin? Ja jos kykenee ylipäänsä maksamaan takaisin niin miksi ei lainaa itse?

Samaan aikaan meillä puhutaan edelleen palvelujen riisumisesta ja säästämisestä ja totta kai ne asiat aina koskettavat noita kaikkein köyhimpiä.

Irvokasta oli kun kuuntelin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkijaa joka kertoi että köyhimmille maksettava toimeentulotuki Suomessa voitaisiin nostaa samalle kohtuulliselle tasolle (=ylöspäin!) jolla se oli ennen vuoden 1990-luvun alun lamaa noin 500 miljoonalla.

Eli kyllä nämä on priorisointeja suosimmeko me oman maan kansalaisia vai köyhdytämmekö heidät entisestään ja autamme jotain EU--huijareita.

Toinen aika irvokas luku oli kun lueskelin mitä maksaa ne humanitaariset turvapaikanhakijalapset (sellaisia isoja parrakkaita nuorukaisia!). Yhden lapsen vastaanotto maksaa vuodessa 57000 euroa. Kun vertailuluvuksi laitettiin kuinka monta lasta tuolla yhden "lapsen" yhden vuoden vastaanottokuluilla voitiin rokottaa kehitysmaiden lapsia niin määrä oli 250'000 lasta voitiin tuolla summalla rokottaa (en nyt muista ulkoa mikä rokote se oli). Huhuh.

Kun noita lukuja aina välillä laittaa vastakkain niin alkaa miettiä mitenkjähän tuolla päätöksentekijöiden päässä nuo priorisoinnit oikein tapahtuvat vai eikö siellä kukaan todellisuudessa ajattelekaan mitään.

21.2.2010

Kuka Suomea hallitsee?

Ai että oli makea lausuma uudessa Suomen Kuvalehdessä 7/2010 artikkelissa TEL-valta uusjakoon. Ruotsinmaalaisen Konjunkturinstitut'in tutkimusjohtaja Juhani Vartiainen sanoo:

"Ruotsi on parlamentaarinen ja Suomi on korporatiivinen valtio. Suomessa päättävät etupiirit, Ruotsissa eduskunta".


Voiko tuota enää paremmin lausua?

Radikaali-minäni liikenteessä

Käväisin perjantaina eduskuntatalon edessä jo kohta kolme viikkoa nälkälakkoa pitäneen Marko Sihvosen bileissä. Vanha radikaali minussa koki käynnin mielenkiintoisena.

Kas kun olen minäkin kerran ollut nälkälakon kanssa tekemisissä nuorena sivarina mutta silloin virasto jolle olin ultimaatumin asettanut ymmärsi sentään korjata menettelytapansa lainmukaisiksi ajoissa. Myöhemmin samaisen viraston päällikkö kehui toimintaani joka oli johtanut hänen virastossaan olennaisiin parannuksiin. Eivät olisi itse siihen sisältä käsin kyenneet hänen sanojensa mukaan. Tarvittiin sitkeä ja rohkea ulkopuolinen.

Uskon vakaasti tämän päivän kansalaisjournalismiin. Aktiiviset henkilöt eivät ole enää pelkän Hesarin yleisönosastokirjotusten sensuurin armoilla vaan voivat itse toimittaa sisältöä nettiin hyvinkin vaivattomasti.

Tietotulva ja suorastaan tietoähky on tietenkin totta. Kaikki viestit eivät aina tavoita suuria lukijamassoja. Mutta näyttää päätöksentekijöitä kuitenkin selvästi vaivaavan netin matala julkaisukynnys ja sensuroimattomuus.

Milloin on vaadittu vastuullista toimittajaa tai moderoijaa sensuroimaan kirjoituksia. Milloin halutaan estää nimimerkkikirjoittelu. Lapsipornosuodatin oltiin jo keksivinään vaikka lähes jokainen asiantuntija kertoi ettei se mitään auta suorastaan päinvastoin. Helpottaa lapsipornon etsimistä. Mutta käytössähän se on. Ja samaa tekniikkaa on jo yritetty ehdottaa laajennettavaksi peliaddiktioita vastaan ja samalla epäsuorasti suojelemaan Veikkauksen ja Raha-automaattiyhdistyksen bisneksiä ellei se ollut kokonaan sen tarkoituskin.

Viimeisin keksintö on vastikään Norjasta poliisille kopioitu nettisivuille laitettava punainen ilmiantonappi. Suomessa se on vain väriltään sininen. Minun visioni on jo että se on hetken aikaa nettisivuilla vapaaehtoinen kunnes se määrätään jollain säädöksellä pakolliseksi. Ja jos oikein pelätään niin tehdään samanlainen temppu kuin tuon lapsipornon kanssa että pannaan asialle nuo eri operaattorit jotka alkavat vaatia noita asiakkailtaan. Näissä kaikissa touhuissahan on aina perusteluina avainsanat lapsiporno, huumejutut, järjestäytynyt rikollisuus yms eli taatusti normaalikansalaista iljettävä toiminta. Ja näin saadaan asiaa tuntematon suuri yleisö ikään kuin nämnä erilaiset vapauden ja yksityisyyden rajoitukset ja jos ryhdyt puolustamaan kansalaisvapauksia saat ikään kuin leiman että suosit lapsipornoa tai huumerikollisuutta tms.

Liitykää Effiin tai lukekaa ainakinmitä siellä kirjoitetaan. Siellä nimittäin kirjoitetaan sellaista mitä Hesari ei aina kirjoita vaikka väittääkin että kirjoittaa mitä maassa tapahtuu.

Ja palatakseni tuohon Marko Sihvosen ja nyt jo kumppaneiden nälkälakkoon niin ei siitä oikein uutisoida ikään kuin jostain median yhteisestä konsensuksesta johtuen. Ihme että Nelosen Maria sentään rohkeni haastatella 17.2. ohjelmassaan Marko Sihvosta. Ylen toimittajien auto komennettiin saamani tiedon mukaan pois kesken ohjelman teon.

Mutta mielenkiintoisia ovat nämä nykyajan tiedotuskanavien mahdollisuudet: Suoraa videolähetystä joka näkyy ympäri maailmaa netissä tulee sieltä nälkälakkolaisten asuntovaunuista lähes koko ajan. Linkit löytyy tuolta supportmarkosihvonen.com sivuston pääsivun oikealta reunalta.

11.2.2010

Saako vanhus vaihtaa asuinpaikkakuntaa?

Perustuslakimme sanoo seuraavasti perusoikeudet yleisotsikon alla:

9 §
Liikkumisvapaus

Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.


Mutta milloin tuo vapaa oikeus valita asuinpaikkansa loppuu? Sehän nimittäin loppuu. Muistan tarkoiin tutkineeni miten saisimme 400 km päässä laitoksessa asuvan anopin lähemmäs tytärtään eli vaimoani. Sepä ei ollutkaan käytännössä mahdollista.

Kunnallistalous asettaa rajat. Ei kukaan kunta halua uutta laitosasukasta joka aiheuttaa kunnalle enemmän kustannuksia kuin tuo verotuloja. Teoriassa asuinkunnan vaihtomahdollisuus on jotenkin olemassa mutta vaatii todennäköisesti yli-inhimillisiä ponnisteluja taistella byrokratiaa vastaan.

Tästä muistelenkin. Erään lapsemme odotusaikana työssäkäyvä vaimoni päätti käydä hänelle lähimmässä äitiysneuvolassa eikä oman kaupunginosamme neuvolassa joka oli paljon kauempana. Voi sitä porua, meuhkaa ja byrokratiaa mikä siitä seurasi mutta kun hän ei antanut periksi perääntyi byrokratia. Ja miksei olisi perääntynyt? Eihän muutaman äidin siirtyminen jonkun keinotekoisen rajan toiselle puolelle voi olla mikään hirveä kuormitus- tai kustannuskysymyskään. Kysymyshän on kansalaisten palvelusta.

Mutta vastaus tuohon otsikon kysymykseen lienee edelleen: vain sellainen vanhus joka rahoittaa kaiken elämisensä itse saa käytännössä vaihtaa asuinpaikkaa. Eli mikään tasa-arvo ei tässä vallitse vaan tuloerot ratkaisevat sitten käytännössä.

Kaikkea sitä minäkin eläkeikäisenä jo mietin.

Poliisin ilmiantonappula nettisivustoille

Poliisi on tiedottanut valmistaneensa Norjasta lainaamansa idean eli nettisivustoille laitettavan ylimääräisen ilmiantonappulan. Norjassa nappula on ollut punainen mutta meillehän sellainen ei tietenkään sovi ja meillä siitä tulee sininen. Tietoviikko raportoi siitä hiukan laajemmin.

Ja olihan tuosta jo ennakkovaroitus Kauppalehdessä joulukuussa.

Kun ei saatu pakollista moderoijaa keskustelupalstoille eikä saatu kiellettyä nimimerkkikirjoittelua niin on keksitty tällainen lääke.

Kansalaisjournalismi on pelottavaa kun se ei ole enää establishmentin valvonnassa. Netti on liian iso ja nopea verrattuna siihen että muutaman kerrean aina silloin tällöin otetaan päämedioiden päätoimittajat tai muuten vastaavat vallanpitäjien kamareihin keskusteluihin jotta sitten ymmärtävät vastuunsa yhteiskuntarauhan ylläpitämisestä. Ja muuten aika hyvin tuota vastuutaan kantavatkin.

Kyllä minä tiedän ja ymmärrän että ei vapaa kansalaisjournalismi ole aina tasoltaan samaa luokkaa kuin arvostettujen laatulehtien toimittama aineisto. Mediakriittistä tarkastelusilmää niiden lukijoilta tarvitaan.

Mutta sitä joutuu aina silloin tällöin havaitsemaan ettei se Helsingin Sanomatkaan aina kerro ihan avoimesti mitä kaikkea maassa tapahtuu. Toimitetussa mediassa on aina se uutiskynnys pullonkaulana. Ja usein olen kuullut sitä selitettävän syyksi tosiasialliselle sensuurille yhteiskunnallisesti hyvinkin tärkeästä aiheesta. Usein aihe on jotenkin poliittisesti epäkorrekti.

Mitäpä tuota enää laajemmin kommentoimaan. Jos et pidä niin suosi EFFIä.

Ketkä tarvitsevat Suomessa panssaroituja virka-autoja?

Luin aika mielenkiintoisen uutisen. En muista enää mistä: Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö säästi määrärahoja ja tyytyi tavalliseen vakiovirka-autoon panssaroidun sijasta. Edellisen kerran luin samanlaisesta kun silloinen eduskunnan puhemies Ilkka Suominen kieltäytyi panssaroidusta virka-autosta. En muista tarkkaan oliko v 1987 vai vasta 1991-94 mutta Ylen tekstitv:n uutisissa uutinen taisi viipya vain n 1/2 tuntia ennen kuin se hävisi, ehkä turvallisuussyistä.

Pääministeri Vanhanen ajelee käsitykseni mukaan panssari-bemarilla ja taitaa noita olla useampiakin. Eikös se kenraali Hägglundin Mersukin ollut panssaroitu?

Kunnioitin aikoinaan Ilkka Suomisen ratkaisua ja samat sympatiapisteet sai minulta Sauli Niinistökin. Tuollainen vaatimattomuus muistuttaa ihan presidentti Koiviston parsitut sukat-strategiaa. Silti, miksi joku asiallinen ja suosittu kansanedustaja tarvitsisi edes eduskunnan puhemiehenä panssaroitua autoa?

Mutta jos olet tehnyt paljon vääryyttä ja muutenkin epäsuosittuja asioita saattaa tarve olla perustellustikin ihan toisenlainen.

Sitten on aidosti hulluja ja häiriintyneitä kansalaisia kuten viime vuosina aina välillä olemme havainneet. Mutta ovatko asianmukaisesti toimineet nimimiehet sen enempää vaarassa kuin rivikansalaiset - en ole varma suuntaan enkä toiseen.

Ai niin. Aika erikoista että joku panssaroitu bemari on nettiautossa olevan mainoksen mukaan jopa vain noin 2 tonnin painoinen. Minulla on ollut käsitys että panssaroidut autot ovat painaneet 1,5 - 2 kertaa tavallisiin autoihin verrattuina mutta ilmeisesti nykyaikaiset panssarointiraaka-aineet (kevlar yms) ovat vahvoja ja kevyitä.