27.9.2009

Antisemitismi ja islamofobia

Yhtäkkiä minulle tuli voimakkaasti mieleen rinnastaa antisemitismi ja islamofobia toisiinsa. Pitäisikö meidän alkaa jo osoitella fundamentalisti-islamistien ympäri maailmaa yhä julkeammin esiintyvää antisemitismiä. Se kun ei kohdistu enää vain juutalaisvaltio Israeliin (jonka vihan voisi vielä ainakin lähialueilla jotenkin ymmärtää) vaan aivan avoimesti juutalaista uskoa tunnustavia kohtaan ympäri maapallon.

Joskus aikoinaan levitetyt jutut juutalaisten salaisista maailmanvalloitspyrkimyksistä on kyetty laittamaan antisemitismin piikkiin ja kumoamaan.

Olsisiko juutalaista uskoa tunnustavilla myös Suomessa tuntea ihan oikeutettua islamofobiaa jopa tännekin levinnyttä fundamentalismi-islamia kohtaan.

Olen ymmärtänytkin että monet vuosikymmenet pääosin Suomen tataareista koostuva islam-yhdyskunta ei olisi suostunutkaan ottamaan uusia jäseniä pakolsisista ja maahanmuuttajista. Liekö syynä juuri pelko muualta tulleista fundamentalisti-islamisteista.

Mielenkiintoista oli että Suomen islamilaisen neuvoston nettisivuilta löytyi käsite islamofobia mutta ei antisemitismi.

Suosittelen (heteronakin ;) lukemaan homoliikkeen ranneliike.net sivustolta keskustelua islamofobiasta. Poikkeaa hiukan Suomen islamilaisen neuvoston kirjoituksen argumentoinnilta.

Mielenkiintoinen tulkinta on myös Wikipediassa siteerattu:

"Islamilaisen vallankumouksen jälkeen maapaossa elävä Iranin kommunistisen työväenpuolueen johtaja ja ihmisoikeusaktivisti Maryam Namazie on sanonut puheessaan sananvapauden puolesta, että ”islamofobia ei ole rasismia, koska uskontojen, aatteiden ja uskomusten sekä uskomuksista seuraavien käytäntöjen arvostelu ei ole rasismia. Myöskään uskomuksia kohtaan tunnetulla pelolla ja vihalla ei ole mitään tekemistä oikeisiin eläviin ihmisiin kohdistuvan rasismin kanssa."

Kohu Pekka Herlinistä ja isyydestä

Meillä kaikilla on isä. Tiedämmekö kuka on isämme on toinen juttu, kaikki eivät edes tiedä. Toinen juttu on myös mikä on suhteemme omaan isäämme. Vihaammeko, kunnioitammeko, ihailemmeko vai rakastammeko omaa isäämme?

Melko moni meistä on minun iässä (kirjoitushetkellä 64 v) myös itse vuorostaan isä omille lapsilleen. Mikä on isän suhde lapsiin ja mikä lasten suhde isään on varmaan myös eräänlainen ikuisuuskysymys. Ja missä ikävaihessaa on mikäkin suhtautuminen ollut päällimmäinen - puolin ja toisin.

Ja miksei samaa tarkastelua voisi ja pitäisi soveltaa myös äiteihin.

Kirjoitin pari vuotta sitten vanhemmiltani saamistani opeista. Kirjoituksen kommenttivastauksessa kirjoitin:

"Ihmiset ovat kukin ainutlaatuisia, yksikään ei ole ilman puutteita. En vaan tuohon juttuun halunnut isäni huonoja puolia luetella. Niitäkin oli. Ne yritän unohtaa ja jos olen niitä perinyt niin yritän itsestäni aktiivisella otteella karsia."


Kun Pekka Herlinin kaltaisesta edesmenneestä, menestyneen teollisuusjohtajan ikonista kirjoitetaan elämänkertakirja lienee aika rehellistä että kirja on totuudenmukainen.

Olen vuosien saatossa ihaillut sekä aikoinaan Pekka Herliniä mutta myös hänen poikaansa Niklas Herliniä.

Pekka Herliniä ihailin menestyksellisenä yritysjohtajana ja erityisen vaikutuksen minuun teki mm kun kuulin juttuja että hän teki työtään kirjoituspöydän ja konttorituolin sijasta sohvapöydän ja sohvan äärellä - oli nimittäin käväissyt minullakin mielessä vaikka en silloin vielä tiennyt Pekka Herlinin toimistokäyttäytymisestä. Muistakin minun mielestäni positiivisista mutta eksentrisistä omituisuuksista liikkui juttuja.

Niklas Herliniä olen tottunut myös ihailemaan. Tosin hänen kovaa tupakanpolttoaan en "diggaa" kun olen itse siltä osin raitistunut yli 8 v sitten. Mutta olen vuosien varrella havainnut Niklas Herlinin älykkääksi ja rohkeaksi oman tien kulkijaksi (olisiko isänsä geenejä?) eikä mielestäni ainakaan ulospäin näytä mitenkään edes öykkärimäiseltä, mikä ominaisuus monella rikkaalla tuntuu olevan pinnalla. Totuuttahan me ulkopuoliset emme näe emmekä tiedä.

Isojen miesten pojilla ei ole koskaan ollut helppoa. Tunnen empatiaa Niklas Herliniä kohtaan. Uskon hyvin että hänen isänsä on kotona ja häntä kohtaan ollut juuri sellainen kuin hän on kokenut. Minusta nämä tunnustukset ja paljastukset ovat olleet ihan asiallisia. Ja minusta Niklas Herlin on lausunnoissaan osoittanut myös kypsyyttä kun hän on ymmärtänyt isänsä valtavan merkityksen teollisuusimperiumin kehittäjänä ja muistaa vielä mainita saaneensa mittavan ja riippumattomuuden takaavan omaisuuden perintönä. Mutta ei sellainen yksilötasolla tietenkään mitenkään lievitä hänen tai hänen perheensä jäsenten kokemuksia. Uskoisin että moni vastaavia kokenut vaihtaisi pois ison osan omaisuuttaan jos saisi nuo tekemättömiksi. Ulkopuolisena minä jostain syystä luotan enemmän Niklas pojan lausuntoihin kuin äiti-Kirstin julkisuuteen antamiin lausuntoihin miten heidän avioliittonsa isä Pekan kanssa oli onnellinen.

Kyllä minäkin tiedän että en välttämättä ole kaikissa asioissa isänä onnistunut parhaalla mahdollisella tavalla enkä ainakaan virheittä. Ei siinä isänä olona onnistunut minunkaan isäni sataprosenttisesti vaikka hänestä hyvin myönteisesti mielellään kirjoitankin. Viittaan tuohon edellä lainaamani omaan kommenttiini.

Media repii hetken aikaa myyntiään edistääkseen omat lööppinsä aiheesta kunnes päästään seuraavan kohulööppiin. Alan minäkin jo toivoa että se olisi pääministeri Vanhasen ero.

26.9.2009

Veistostaidetta Kauniaisissa

Wikipediassa oli Kauniaisten kaupungin kohdalla toista vuotta seuraava teksti:

"Kauniaisten juhlavuoden 2007 kunniaksi kaupungin keskustaan Kaupungintalon edustalle pystytettiin uusi [[Kimmo Schroderus|Kimmo Schroderuksen]] luoma "Foni"-veistos, joka jatkaa tyyliltään kauniaislaista linjaa. Kauniaislaisten suussa uusi veistos sai nopeasti lempinimen "Pillu" ja "Vagina", eikä assosiaatiota voi kovin helposti mennä kiistämään."

Ja muistaakseni se oli ruotsinkielisten suussa nimeltä "Fittan". En tiedä miten sitä nimittävät paikkakunnan muunkieliset asukkaat ;)

Juttu on siivottu ja tässä on linkki nykyisiin sivuihin Kauniaisen Wikipedia sivut nyt.

Sinänsä yhdyn Wikipediasta tekstin poiston argumentteihin "en tiedä, onko tuo kovin mainitsemisen arvoinen, lisäksi linkki vanhentunut" mutta sitä en ymmärrä pitikö kuvakin poistaa - vai oliko se tekijänoikeudella suojattu - viittasihan kuvan linkki Kauniaisten kaupungin sivustolle. Sinänsä tekijänoikeusargumentti on hiukan huono, koska käsittääkseni linkkiviittaus on alkuperäiselle sivustolle sallittu eikä loukkaa alkuperäisen sivuston julkaisijan tekijänoikeuksia.

Mutta jotta muutkin voivat ihailla hienoa veistosta löytyi kuva silti netin historiatiedoista.

Joudun myöntämään alkuperäisen Wiki-kirjoituksen arvion ihan osuvaksi "eikä assosiaatiota voi kovin helposti mennä kiistämään" ;)

Miten seurata blogeja?

Kokeneet blogikirjoittajakonkarit ovat selvittäneet että blogiin pitäisi julkaista uutta sisältöä joka päivä jotain. Se lisää heidän mukaansa uskollisten lukijoiden määrää kovasti. Minäkin uskon että näin on.

Minä olen sen verran mukavuudenhaluinen (toiset sanovat rumemmin: laiska) etten joka päivä jaksa enkä viitsi kirjoitella enkä keksiä tikusta asiaa jos ei tule mieleen mitään sellaista kirjoitettavaa, jonka saisi sopimaan kohtuulyhyeen blogikirjoitukseen.

Viime viikolla tuli kuitenkin mieleen jos jonkin laista kirjoitettavaa ja tein aiheista itselleni luettelon, joista muutaman olen tänään kirjoittanutkin. Pitkä lista jäi vielä odottamaan inspiraatiota (kirjoittamisen maallikot) tai perspiraatiota (kirjoittamisen ammattilaiset Jörn Donnerin mukaan).

Itse seuraan säännöllisesti muutamaa kymmentä blogia. Helpoin tapa on ollut käyttää ns RSS syötettä. Itse käytän syötteiden hallintaan erinomaista ja monipuolista Thunderbird sähköpostiohjelmaa, joka löytyy jopa suomenkielisenäkin, mutta nykyään myös erilaiset selaimet kuten mm Internet Explorer ja Firefox osaavat myöskin. Jos haluaa niin ehkä monipuolisin ja tehokkain on kokonaan tuolalsiten syöäötteiden lukemiseen ja hallintaan Eestissä kehitetty Feedreader, joka on saatavissa myös muistaakseni suomenkielisenä.

Minun blogisivustoni RSS syötteen osoite on saatavissa selaimella sivulta
http://granpaigor.blogspot.com/feeds/posts/default.

Jos et tunen RSS syötteitä niin pienen harjoittelun jälkeen tulet ihastumaan. Sinun ei tarvitse erikseen avata jokaista blogia erikseen selaimella vaan näet suoraan minne blogeihin on tullut uusia kirjoituksia joita et ole vielä lukenut. Niiden otsikoista voit sitten päätellä nopeasti kiinnostaako kirjoitus sinua. Hiukan sivustosta ja RSS-lukijasi säädöistä riippuen saatat nähdä pelkän otsikon, otsikon ja muutaman rivin kirjoituksesta tai jopa koko kirjoituksen.

Käyttö- tai asennusohjeita en alkanut kirjoittaa tänne. Ihan tietokone-ummikoille pitäisi kirjoittaa pitkät ja alkeellisen perusteelliset ohjeet j akokeneet konkariot osaavat noita itsekin.

Mutta suosittelen kaikille kätevänä.

Hampaiden hoito fluorilla

Olen aina vastustanut fluoritablettien syöttämistä pikkulapsille. Asuessani perheeni kanssa eräällä pikkupaikkakunnalla tuli vaimoni kerran lastenneuvolasta kotiin mukanaan sieltä saamansa fluoritablettipurkki. Perheneuvottelussa lähes pienen perheriidan jälkeen jossa riidan ratkaisijana toimivat useat hakuteokset vakuuttui vaimonikin ettei fluorin täydellinen turvallisuus pikkulapsille sisäisesti syötettynä ole alkuunkaan varmaa. Ja molemmat jaoimme kuitenkin sen yhteisen käsityksen että huolellinen hammashygienia oli varmaan se kaikkein tärkein karieksen ehkäisymenetelmä.

Jännää oli myös kun hänkin oivalsi että eihän lastenneuvola voi määrätä mitä me lastemme suuhun työnnämme. Kyllä me vanhemmat olemme ne jotka siitä määräävät ja vastaavat.

Mutta seuraavan neuvolakäynnin jälkeen olin ylpeä vaimostani miten rohkeasti ja neuvokkaasti hän oli puolustanut omaa kantaansa neuvolassa. Sehän oli pienen paikkakunnan lastenneuvolassa ollut ensimmäinen tapaus laatuaan jossa äiti oli avoimesti kertonut kysyttäessä ettei hän syöttänyt lapselleen neuvolassa "määrättyjä" tabletteja. Se tuntui synnyttäneen aivan käsittämättömän painostuksen vaimoani kohtaan johon muistikuvani mukaan vielä mobilisoitiin kunnan hammaslääkärikin koko arvovallallaan. Vaimoni piti päänsä johon olimme yhteistuumin päätyneet. Siinä oli taas yksi lisäsyy ihailla ja rakastaa häntä.

Todettakoon että ko lapsi on jo lähes 30 v ikäinen ja taitaa olla että hänen hampaistonsa on vieläkin moitteeton. Kiitos siitä äidin uskomattoman hienolle terveys- ja hygieniakasvatukselle.

Ettei kukaan lukija kuvittelisi edellä kirjoitetun johdosta meidän ihan kaikkea vallalla ollutta terveyskasvatusta vastustaneen niin kaikki normaalit rokotukset olemme lapsillemme sallineet. Tosin niistäkin olen käynyt vastustajien kanssa mielenkiintoisia keskusteluja. Samoin olen käynyt mielenkiintoisia keskusteluja amalgaamista hammaspaikoissa. Luottamukseni terveydenhuoltoviranomaisiin ei ole kovin suuri. Mutta nuo ovat jo eri jutun aiheita.

Lievästi laksatiivinen

Ksylitolista on tullut menestystuote. Kuluttajaviranomaiset ovat hyvin tarkkoja ettei elintarvikkeiden eikä edes rohdosvalmisteiden terveysvaikutuksia mitenkään voisi verrata lääkevalmisteisiin.

Mutta ksylitolia näyttää saavan aika vapaasti mainostaa edistävän hampaiden hoitoa. Takavuosina EU jopa aikoi kieltää koko ksylitolin mutta suomalaiset lobbarit olivat sentään sen verran ammattitaitoisia että saivat komission perumaan aikeensa vaikak moni maa oli jopa tukemassa komission kieltoaikeita.

Eräs tuttu rouva oli aikoinaan todennut erikoisen korrelaation. Onko sinulla aamuisin ns kova vatsa? Tupakoivana polta punainen Marlboro niin johan "paska lentää" [vulg].

Esimerkiksi ksylitolikaramellit ja muutkin ksylitolia sisältävät tuotteet toimivat samalla tavoin laksatiiveina. Kun luet pakkauksien selosteita niin siellä taitaa jokaisessa lukeakin muistutus "lievästi laksatiivinen".

Thaimaalainen räätäli

Lopetettuani tupakoinnin yli 8 v sitten onnistuin keräämään uumilleni läskiä. Sen poistaminen ei olekaan ollut helppoa, mutta optimistina en ole kovin paljoa uusinut vaatevarastoani uusia mittoja vastaavaksi.

Aikaisemmin ostin valmisvaatteita ja olin tyytyväinen niiden mahdollisuuksiin. Pukuni ja housuni olivat pitkään kokoa 48 normaali. Ainoastaan housuja piti hiukan lyhentää muutamia senttejä vastaamaan pituuttani vai pitäisikö sanoa lyhyyttäni.

Valitin eräälle pyylevälle kollegalleni pari vuotta sitten istuvien valmisvaatteiden löytämisen vaikeutta ja hän suositteli minulle Dressmanin isojen poikien kauppaa joka löytyi Kehä III varrella olevasta ostoskeskus Jumbosta.

No minäpä suunnistin sinne suunnattomaan ostosparatiisiin jota minä kyllä mieluummin kutsun ostoshelvetiksi. Löysin jostain liikeluettelosta kaupan jonka nimi oli Mr Big ja suunnistin sinne. Siellä oli erittäin ystävällinen naismyyjä (nuori, kaunis ja hoikka ;) jolle kerroin etsiväni läskille vartalolleni sopivia housuja. Hän mittasi pelkästään katseellaan mittasuhteeni ja otti telineesta parit housut ja kehotti sovittamaan. Menin sovituskoppiin ja housut istuivat niin hyvin kuin valmisvaatteet yleensä voivat istua. Vain lahkeiden pituus oli aivan liian pitkä. Sovituskopista tultuani myyjätär ilmoitti että he voivat lyhentää lahkeet samantien kun käyn vaikkapa muissa kaupoissa noin puolen tunnin ajan. Velottavat 10 euroa.

Ostin kahdet housut 125 euroa kappale ja hain ne lyhennettyinä puolen tunnin kuluttua. Olin tyytyväinen.

Kuulin äskettäin eräältä toiselta pyylevältä kollegaltani hänen thaimaalaisen hoviräätälinsä tulevan Suomessa käymään ja voi varmaan ottaa uusiakin asiakkaita. Hänoli jo 7-8 vuotta käyttänyt pelkästään tämän räätälin tekemiä mittapukuja, -housuja ja -mittapaitoja. Sain eteeni hinnaston ja hiukan hämmästyin. Kyllähän minä olin tiennyt että kaukoidässä matkustaneet tutut olivat siellä paikan päällä teettäneet huippuedullisesti todella laadukkaita pukuja ja jopa smokkeja ja frakkeja muutaman opäivän toimitsuajalla. Minä en tarvitse smokkeja ja frakkeja ainakaan toistaiseksi mutta kylläkin pukuja tai housuja ja miksei paitojakin. JA nyt oli palvelua tarjolla ilman matkaa Thaimaahan.

Räätäli kävi täällä. Hänellä oli mukanaan isot määrät kangasnäytteitä. Oli jopa eräänlöaista runsauden pulaa kun valtavasta näytemäärästä oli suorastaan vaikeaa valita mitä halusin.

Mittatilaushousut maksoivat 75 euroa eli kaksien isojen poikien kaupan housujen hinnalla sain nyt kolmet ja mittatilaushousut. Mittatilauspuku maksoi 245 euroa. Ja kun ne on tehty mittojeni mukaan niin on se silti toista kuin valmisvaatteet.

Kyllä minä myönnän että tämä ei kotimaista työllisyyttä edistä mutta ei ne isojen poikien kaupan housutkaan olleet kotimaista valmistetta. Ja jos kotimainen mittatilauspuku maksaa yli 1000 euroa niin en minä niin rikas ole ettei minun tarvitsisi katsoa hintoja. Eikä minulla ole megalomaanisia harhojakaan että pelastaisin Suomen vaateteollisuuden työllisyyden.

Tilasin korjausta garderoobiini.

Ai niin. Huvittava yksityiskohta oli ettei kyseinen räätäli enää tehnyt tilausvaatteitta suomalaisille naisille. Oli joskus muutama vuosi sitten saanut kärsiä joiden jakkupukudaaminen jranttuamisesta niin paljon että oli todennut että miesten kanssa selviää hiukan helpommin mahdollisista istuvuusongelmista. Pieniä poikkeuksia ovat kuulemma olleet kanta-asiakkaiden pyylevät daamit jotka ovat halunneet ostaa tyköistuvien jakkupukujen sijaan muodot peittäviä löysiä vaatteita.

Niin ja seuraavaksi saatan alkaa miettiä mittatilauskenkiä tai -saappaita. Kenkiä saan kyllä valmiina mutta saappaiden istuvuuden kanssa on huonommin. Ainakin Kreikassa Kreetalla sai yhteen aikaan melko halvalla upeita nahkasaappaita teetettyä mittojen mukaan muutamassa päivässä. Tämän päivän tilannetta en ole tarkistanut.

Kirkon iäisyys

Luterilaisella kirkolla on pitkään ollut hautojen hoitoa varten perustettuja hautaisnhoitorahastoja.

Vuoteen 1969 ainakin Helsingissä myytiin hautojen hoitoa varten ns ainaishoitosopimuksia. Niiden ideana oli kustantaa haudan ainainen hoito rahastoon sijoitetun pääoman tuotolla.

Tuollainen piti kannattamattomana lopettaa. Ihan tarkkaan en muista miten silloin 1960-luvulla asiasta kiistely eteni. Mutta sen muistan hyvin että esillä oli sellainenkin vaihtoehto että ainainen haudanhoito jollain konstilla olisi yksipuolisesti muutettu vain määräaikaiseksi.

Kiinnitin jo silloin 24 vuotiaana huomioita että onko kirkon tulkinta iäisyydestä noin joustava, että ainainen jossain kohdassa tarkoittaa oikeasti iäisyyttä mutta jossain toisessa kohdassa voidaan joustavasti muuttaakin määräaikaiseksi.

21.9.2009

Koivisto löysi Väyrysestä ystävän

Kyllä minulla oli hauskaa kun luin viime torstain (17.9) Iltalehden jutun. Sen ingressissä todetaan:

"Presidentti Mauno Koivisto kääntyi aiemman kiistakumppaninsa Paavo Väyrysen puoleen etsiessään Suomesta paasikiviläistä korkean tason juttuseuraa."

Hihittelin varmaan kymmenisen minuuttia kun mietin minkälainen näpäys tuollainen uutinen on jollekin Paavo Lipposelle tai myös tasavallan presidentti Haloselle.

Minusta tämä oli samaa kaliiberia näpäyksenä tasavallan nykyjohdolle kuin kenraali Gustav Hägglundin tuore ihmettely mitä Suomi tekee Afganistanissa.

Hyvä että näitä haastavia puheenvuoroja tulee aina välillä esiin ettei pysytä ihan pelkästään siinä mielikuvituksettomassa yhden totuuden mallissa. Siitä minulle tulee aina mieleen Brezhnevin ajan Neuvostoliitto.

20.9.2009

Isäni olisi täyttänyt eilen 97 v

Isäni olisi täyttänyt eilen 97 vuotta. Hänen kuolemastaan on kulunut jo 13 vuotta. Äitini kuolemasta on jo 23 v. Äitini kuolikin noin yleisesti ottaen aivan liian nuorena eli 69 v ikäisenä.

Muistelen molempia vanhempiani suurella lämmöllä ja kiitollisena saamistani eväistä. Tasan kaksi vuotta sitten kirjoitinkin aiheesta ja tässä linkki siihen. Aihe on edelleen ajankohtainen ainakin minulle.

Diili

Vaikka minua pääsääntöisesti melkein ällöttävät erilaiset television valloittaneet reality-ohjelmat olen joskus syrjäsilmällä katsellut tv-ohjelmaa nimeltä Diili.

Olen ollut työelämässä melkein 50 vuotta ja sinä aikana monen aaltoliikkeen kautta työskennellyt erilaisissa tehtävissä juoksupojasta johtajaksi. Eli olen toiminut sekä alaisena että esimiehenä. Sen lisäksi olen aina ollut kiinnostunut johtajuudesta taitona ja ilmiönä. Olen opiskellut johtajuuden klassikoilta kuten Sun Tsu, von Clausewitz, Suvorov, Machiavelli mutta olen myös lukenut Sarasvuon sisäistä sankaria ja Daniel Golemanin Tunneälyä. Ison vaikutuksen on minuun tehnyt amerikkalainen Tom Peters kirjoituksillaan mm ylivertaisesta osaamisesta. Ja jossain vaiheessa löysin amerikkalaisessa Wayne W Dyerissä hengenheimolaisen, joka oli kirjoittanut kirjoihinsa sitä mitä minä olin vuosien saatossa kantapään kautta oppinut.

Ihan varma en ole onko hyvä johtajuus jotain synnynnäistä vai opittua. Todennäköisimpänä pidän jonkinlaista sopivaa synnynnäisten ja opitttujen taitojen yhdistelmää. Ja kun puhun synnynnäisistä taidoista niin en tarkoita ainoastaan jotain geneettistä perimää vaan myös jotain kasvukokemuksiakin eri ikävaiheissa. Eli siis opittua sekin vaikka ei koulupenkillä, kursseilla tai jostain kirjoista.

Diilissä näyttää johtajuuteen sisältyvän aimo annos kuvottavaa ärhentelyä ja öykkäröintiä aivan kuin sellainen kuuluisi hyvään johtajuuteen. Vaikka käsite "Management by perkele" on minulle tuttu pidän noita keinoina joihin johtaja joutuu turvautumaan kun ei muuhun oikein kykene. Amerikkalaisversio Diilistä Donald Trumpin johdolla oli muistaakseni hyvin samanhenkinen.

Televisio-ohjelma on varmaan hiukan eri asia. Öykkäröintiä ja ärhentelyä on lisättävä tv-ohjelmaan vaikka keinotekoisesti draaman terävöittämiseksi.

Se minua huolestuttaa että tuollaisia ohjelmia katsomalla meille syntyy erilaisia pikkuhitlereitä esimiesportaisiin, jotka imevät kritiikittä näkemiään johtamismalleja.

Ja toinen asia joka hiukan huvittaa on vetää yhtäläisyysmerkki hankitun rikkauden ja hyvän johtajuuden välille. Vaikka Harkimo ja Sarasvuo ovat rikkautensa onnistuneet (en tässä analysoi paljonko on taitoa ja paljonko hyvää onnea) itse hankkimaan niin Trump on ainakin vaurautensa siemenen perinyt.

Olen kerran eräälle vauraalle johtajalle jopa joutunut omalta erikoisalaltani toteamaan että tässä asiassa lompakon paksuus ei tuo hänelle mukanaan tietoa ainoastaan mahdollisuuden käyttää sen paksun lompakon mukanaan tuomaa valtaa.

Nyt laman aikaan (vain puhutaanko edelleen taantumasta?) pulpahtaa taas esiin näitä erilaisia öykkäröiviä pikkuhitlereitä jotka myös tehokkaina saneeraajina esiintyvät. Useimmiten heidän keinonsa ovat vain heidän omia bonuspalkkioitaan optimoivia temppuja, joita minä usein nimitän sellaiseksi mitä maataloudessa ryöstöviljelyksi nimitetään. Eli näytetään lyhytnäköisesti kuin saataisiin hyviä tuloksia aikaan mutta vähääkään pidemmällä tähtäimellä tuhotaan kasvupohjaa (=yritystä). Usein nämä henkilöt ovat jo hypänneet seuraavaan saneerauskohteeseen saatuaan edellisen yrityksen ohjattua näennäisen voiton mutta todellisen tuhon tielle. Olen leikillisesti sanonutkin usein että milloinkohan yrityksiin johtajia etsivät headhunterit alkavat hakea sellaisia johtajia jotka ovat saaneet johtamansa yritykset kukoistamaan ilman massiivisia tuotannollis-taloudellisia siivouksia. Vältin kirjoittamasta nykyisin niin yleisestä YT- eli yhteistoimintamenettelystä, koska sen alle voidaan tosiasiassa laskea myös iso määrä myönteisiä asioita eikä pelkästään ihmisten irtisanomisia tai lomauttamisia, vaikka sitä usein YT-kirjainyhdistelmällä tarkoitetaankin.

Erityisen mielenkiintoiselta tuntuu mediassa lukemani havainto, että eniten YT-menettelyssä työpaikkoja pois-saneeranneita ovat isot ja valtion osakkuusyhtiöt. Sen sijaan erilaiset omistajajohtoiset perheyhtiöt ovat usein tinkineet ennemminkin tulostavoitteistaan ja omistajajohtajiensa bonuksista yrityksen pitkän tähtäimen kehityksen hyväksi. Vastaavanlaista erottelua on käsitykseni mukaan käsitellyt ammattisijoittaja Seppo Saariokin kirjoissaan. Eli miten palkkajohtajajohtoiset yritykset eroavat omistajajohtoisista.

Minusta tähän Diiliinkin pitää vain osata suhtautua samanlaisella ajanvietehuumorilla kuin etsitään poikamiehelle morsianta tyyliset reality-ohjelmat.

Ikävä vain että tänä päivänä tuollaiset diilit mitä typerimmissä muodoissa toistuvat korvaamatonta tuhoa aiheuttaen monilla työpaikoilla.

17.9.2009

Hyvä ulkopoliittinen huuli

Sattui käsiini vuoden vanha APU-lehti. Siellä olikin hauska huuli joka huvitti minua suuresti. Yrjö Raution kirjoittaman Yhden miehen komitea kolumnissa oli aiheena 'Juoppoministeriö tuuliajolla' ja jutussa oli kuva Ahti Karjalaisesta rennossa asennossa ja alla kuvateksti:

"Hyvinä aikoina. Ulkoministeri Ahti Karjalainen ei ehkä ollut aina aivan vesiselvä, mutta ulkopolitiikan linja oli. Nyt ulkopolitiikan johto on selvä, mutta linja epäselvä."

Voiko tuota enää paremmin sanoa.

Kenraali Hägglundin tuore lausunto

Kyllä kenraali Gustav Hägglund on rohkea mies kun rohkenee lausua ettei suomalaisten "rauhaanpakottajien" (=sotijoiden) pitäisi kuikkelehtia Afganistanissa.

Hiukan mietityttää tietenkin ettö olisiko tuollainen lausunto ollut mahdollinen jos hän olisi vielä puolustusvoimien komentaja? Eläkkeellä oleminen kun antaa mahdollisuuden puhua rehellisemmin kuin jos olisi edelleen virassa.

Hiukan mietityttää että huutaako muumimammamme Tarja apuun noobelisti-muumipappaamme vakuuttamaan miten tärkeää että me olemme mukana kansainvälisen yhteisön sotimisissa.

Mutta hyvä lausunto silti kaikin puolin kenraali Hägglundilta. Fiksuhan kaveri on osoittanut olevansa jo aikaisemminkin mutta nyt osoitti myös erityistä kansalaisrohkeutta - en viitsi käyttää ilmaisua siviilirohkeutta kun kyse on ammattisotilaasta.

Hienoa!

Nova-lahj(oit)usrahojen palautus

Suorastaan huvittaa tämä poliitikkojen hurskaus palauttaa noita konkurssi-Novalta jo aikoja sitten saamiaan vaalitukiaisia aivan kuin palautus tekisi koko epäilyttävän tukemisen tekemättömäksi.

Pitää toivoa että me kansalaiset ei sentään noin tyhmiä oltaisi että menisimme tuohon halpaan ja katsoisimme että rahojen palautus tekee koko lahj(oit)uksen tekemättömäksi.

Ja kun noinkin isoja summia maksetaan takaisin niin kyllä se osoittaa miten kova huoli noilla poliitikoilla ja puolueilla on. KEPU taitaa ollakin kaikkein härskein eikä heitä tunnu mikään hävettävän tai pelottavan.

O tempora o mores!

16.9.2009

Kauniin ihmisen vanheneminen

Tämä ei ole mikän tieteellinen analyysi asiasta. Mutta olen ollut huomaavinani, että kauniille naisille tai ainakin eräänlaisille ulkonäköfriikeille on vanheneminen paljon vaikeampi asia kuin tavallisille tai peräti ruman näköisille naisille. Onhan se selväkin jos kaunis nainen on tottunut käyttämään ulkonäköään myös hyväksi vaikkapa työelämässä. Tutkimuksethan todistavat että siitä on hyötyä pyrkyriydessä.

Viimeinen osoitus tuon minun hypoteesini paikkansapitävyydestä oli kirjailija Kaari Utrion julkisuudessa ilmaan heittämä seitsemänkymmentävuotiaille pyynnöstä terveyskeskuksissa jaettava itsemurhapilleri. Huhuh. Taisi Kaari Utrio itsekin hiukan hätkähtää nostattamaansa kohua kun muuttikin lausumansa hätähuudoksi vanhusten hoidon puolesta. Minusta oli hienoa että Kirsti Paakkanen virkeänä 80 vuotiaana käytti puheenvuroon. Vastaanvanlaisen puheenvuoron olisin ymmärtänyt myös ikinuorekkkaalta Aira Samulinilta.

Ymmärränhän minä että kyse oli vain vapaaehtoisesta elämän päättämispilleristä. Mutta jos tuollaista alettraisiin ensin tarjota vapaaehtoisesti niin ei siitä kovin pitkää matkaa olisi kun sitä alettaisiin jo pitää suosituksena ja hetken kuluttua jo melkein määräyksenä jos kovasti on sairaas ja kuormittaa tarpeettomasti tai turhaa terveydenhuoltojärjestelmää .

Mutta kun kuuntelin Kaari Utrion perusteita niin ei ne kovin vakuuttavat olleet. Ihan kuin joku missiksi valittu kaksikymppinen tyttönen olisi sanonut että "minä en ainakaan halua koskaan tulla vanhaksi ja rumaksi". Kyllä tippuivat Kaari Utrion pinnat minun silmissäni. Olin sentään pitänyt häntä aina erittäin fiksuna.

No nyt Kaari Utrio onkin pehmentänyt sanomisiaan ja esittänytkin että kyse olikin vain hätähuudosta vanhusten hoidon puolesta. Luulisi että ammatikseen kirjallisesta ilmaisusta leipänsä ansainnut olisi osannut muotoilla "hätähuutonsa" taitavammin.

Varmaan Kaari Utrio on antanut tarkat ohjeetkin miten hänet pitää ruumisarkkuun pukea ja meikata elegantisti ja nuorekkaasti kun hän heti 70 v täytettyään lopettaa elämänsä - ettei vaan joudu kenenkään hoidettavaksi arvolleen ja kauneudelleen sopimattomalla tavalla.

Kyllä Kaari Utrio olisi varmaan 1930-luvulla ollut vannoutunut Aatun kannattaja!

14.9.2009

Missä viipyy ämmäily?

Otsikon lause ei ole minun keksimäni. Sanat ovat työsuojeluvaltuutettu Liisa Sulaselta Reitti-nimisestä AY-lehdestä.

Lainaan lisää

"Missä viipyy positiivissävyinen ämmäily, äijäilyssähän jo koetaan olevan maskuliinista hohtoa"

ja vielä lauseen

"pikku naisen kun onkin oltava työelämässä moninkertainen hyvä jätkä"

Muistan itse joskus vuosia sitten kehuneeni erästä naispuolista työtoveriani joka oli tehnyt ison urakan toimiston muuton yhteydessä kasatessaan ja pystyttäessään kaikenlaisia huonekaluja käyttäen siinä yhteydessä jos jonkinlaisia työkaluja. Olisi siinä moni kynänpyörittäjämies jäänyt toiseksi. Minä kun menin sanomaan "Sinähän olet hyvä jätkä!". Minäpä sainkin vastauksen: Jos olisit sanonut että olen hyvä akka niin olisin osannut kokea sen kehuna mutta tuo lause ei ollut sitä. Todettakoon lisätäsmennyksenä että tämä nainen on naisellinen ja hauskan näköinen. Yhtä hyvin olisin voinut sanoa häntä vaikkapa seksikkään näköiseksi mutta nyt en ollut hänen ulkonäköään arvioimassa. Tajusin heti syyllistyneeni aitoon mies-shovismiin ja pyysin anteeksi tyhmää tokaisuani ja lupasin että vastedes valitsen sanani paremmin vastaavissa tilanteissa halutessani kehua hänen erinomaisia taitojaan.

En pidä akka enkä ämmä sanoista eikä ne oikein kuuluu normaalisti käyttämääni sanastoon. Mutta ei sinne kuuulu normaalisti äijä eikä jätkäkään mutta niitä olen käyttänyt "hyvä jätkä" ja "äijä-ruokaa" fraasien yhteydessä.

Mutta naiskollegani oli oikeassa. Ei meidän miesten tarvitse vertailla naisia millään miesmittareilla. Seuraavan kerran sanoisinkin vastaavassa tilanteessa jotain tyyliin "sinähän olet hyvä ämmä!" tai muuta vastaavaa. Edellyttää tietenkin että ihminen on sellainen joka kokee sen minun suusta sanottuna kehuna eikä minään ämmittely-haukkummisena.

13.9.2009

Olinpa kokousristeilyllä

Tulipa käytyä Helsinki-Tukholma kokousristeilyllä.

Lähdettiin perjantaina ja kokoonnuttiin jo perjantaina laivan ollessa vielä satamassa vajaa 5 tuntia. Ja saman verran lauantaina. Lauantain kokouksen tehoja verotti ehkä hiukan edellisen illan yöklubilla yömyöhään kukkuminen vaikka ei kokoustamista aamulla aikaisin aloitettukaan.

Tuollaisten kokousten jälkeen olen usein ennenkin miettinyt vastasiko tarkoitustaan ja oliko teho-kustannussuhde asiallinen.

Ja olen joka kerta päätynyt samaan tulokseen eli mielestäni hyvä juttu.

Syitä puolesta olen löytänyt useita ja vain vähän vastaan. Puolesta on minusta ollut että ollaan irti arkiympyröistä eikä ihmisillä ole heti kokouksen jälkeen kiirettä kotiin perheen luokse, Häiriöitä on vähemmän kuin jos kokoonnuttaisiin jossain työpaikalla. Ja kun ollaan aterioilla ja illallakin yhdessä löydetään sitä työ- tai yhdistyskaveria hiukan sieltä kuoren altakin. Eikä se asioiden käsittely useimmiten edes lopu niihin kokouksiin. Kyllä niitä asioita puhutaan vielä kokouksen jälkeenkin aterialla ja vielä myöhemmin baarissa drinkilläkin. Yöklubissa alkaa meteli ja möykkä voittaa ja joillakin myös humalan aste hiukan haittaa järjen juoksua.

Noista edellisita lauseista selviää ehkä haittapuoletkin.

Kustannusetehokkuudessa laivat ovat oivallisia vaihtoehtoja. Jos saataisiin Helsinki - Pietari laivamatkailu yhtä vaivattomaksi olisi siinä mukava lisävaihtoehto.

Onhan muitakin vaihtoehtoja. Mutta laivan ehdoton lisäetu on että voit käyttää myös matkustusajan hyväksi kokousaikana.

Alkoholin hintoja ja anniskelua ja ns tax free ostoksia en ota mukaan tähän vertailuun. Niiden hyvyydestä ja eduista kun voi olla perustellustikin montaa mieltä. Eikä esimerkiksi ruotsinlaivojen anniskelun hintataso mitään niin ihmeen edullista ole sekään.

Mutta minun reissuni oli taas jälleen kerran ihan kiva. Hiukan väsyttää mutta niinhän se on aina reissun jälkeen ;)

10.9.2009

Olen kyllästynyt piikittämiseen kun otetaan verinäytteitä

Olen lääkärin määräyksestä syönyt yli 8 vuotta veren hyytymiseen vaikuttavaa varfariinia, joka paremmin tunnetaan Suomessa kauppanimellä Marevan, Yhdysvalloissa kauppanimellä Coumadin. Tarkoitus on sitä syömällä pitää verenkierto sen verran juoksevana ettei tapahdu uutta aivohalvauksen aiheuttavaa tukosta. Minä selvisin aivoinfarktista hyvin pienin vaurioin mutta ei sellaista kohdalleen silti kukaan halua.

Marevan hoito ennaltaehkäisevänä on käsitykseni mukaan kovasti lisääntynyt. Marevanin annostus on kovin yksilöllistä ja siihen vaikuttaa aineenvaihdunta, ruokavalio, muut lääkkeet ja ihan viattoman tuntuiset luontaistuotteetkin. Oikean annostuksen löytäminen voi olla vaikeaa. Vihreät vihannekset ja kalaöljyt ja moni muukin suuhun laitettava vaikuttaa kovasti veren hyytymistekijään. Niitä olisi syötävä mahdollisimamn tasaisesti ja säännöllisesti jolloin Marevanin annostus saadaan säädettyä sopivaksi.

Alkuaikoina kävin terveyskeskuksen laboratoriossa antamassa verinäytteen kerran viikossa ja annostusta saatettiin hiukan säätää seuraavana päivänä saatavan mittaustuloksen mukaan. Sittemmin on näytteenottoväliä voitu minulla pidentää kahdeksikin kuukaudeksi niin hyvin on hyytymistekijä pysynyt hoitoalueella.

Ongelmat alkoi minulla jossain vaiheessa kun terveyskeskuksen laboratoriossa vaihtui näytteitä ottavat henkilöt. Minulla oli vuosikausia onni saada palvelua taitavilta näytteenottajilta jotka onnistuivat saamaan syvällä sijaitsevat vaikeasti löytyvät suoneni hyvin esiin näytteenottoa varten ja osasivat ottaa verinäytteet lähes kivutta yhdellä ainoasta pistolla.

Mutta sitten aloin joutua vähemmän taitavaan käsittelyyn ja näytteenottoneulaa saatettiin työntää ensin toiseen kyynärtaipeeseen muutaman kerran ja sitten toiseen ilman että suonta vielä löytyi. Ja silti näyte oli pakko ottaa kämmenen päältä jossa suonet oli paremmin esillä. Otin kerran valokuvankin käsittelyssä saamistani mustelmista ja seuraavan kerran otin sen mukaan omalääkärilleni.

Minä kun vielä muutenkin pelkään piikitystä. On vain häpeäkseni tunnustettava. Ihan hirveästi pelkäänkin.

Ajattelin että Suomessakin olisi ehkä jo aika saada henkilökohtaiset veren hyytymistekijää mittaavat testerit terveyskeskusten välinelainaamoista niitä tarvitseville omavalvontaan ja että omalääkärini minulle sellaisen määräisi. Saksassa niitä oli saanut sikäläisen terveydenhuoltojärjestelmän kustantamina jo pitkään. Tutkin ulkomaiasia esimerkkejä ja löysin jo useita valmistajiakin. Tunnetuimpia ja vanhimpia valmistajia on varmaan ollut Roche jonka nykyinen CoaguChek XS on saatu sekä helppokäyttöiseksi että luotettavaksi. Näytteenotto käy sormenpäästä lähes kivutta hyvin samalla tavoin kuin diabetespotilaiden omavalvonnassa ja saadusta pisarasta saadaan mittaustulos muutamassa minuutissa. Näyteenotto on aika tarkkaa kun se otetaan sormenpäästä mutta oikealla huolellisuudella ja tarkkuudella täysin mahdollista.

Julkinen terveydenhuoltojärjestelmä ei tuollaista minulle järjestänyt - tosin nykyinen lääkärini sentään tiesi laitteiden olemassaolosta. Edellisellä asuinpaikalla eivät lääkärit edes tienneet laitteista. Suomessa noita on eniten erilaisilla kiertävillä vanhushoitajilla niin voivat vanhusten luona käydessä mitata Marevan potilailta hyytymistekijän eikä tarvitse lähteä vanhuksia joka kerta kuljettamaan terveyskeskuksen laboratorioon.

Laite ja testiliuskat ovat aika kalliit. Kertaluokkaa kallimmat kuin sokeriarvojen testausvälineet omavalvontaan diabetespotilailla. Mutta varmasti kodinhoitajille kustannustehokas hankinta.

Minä kyllästyin taitamattomiin piikittäjiin, kauhukokemuksiini ja saamiini mustelmiin. Tuhlasin ja ostin itselleni tuollaisen härvelin. Huhuh. Kirpaisi hiukan kun laskeskelin laitteen kilohintaa. Muistelen joskus aikoinaan nuoruudessani kun Tekniikan Maailma lehti laski erilaisten laitteiden jalostusarvoja juuri vertaamalla niiden kilohintoja. En ole minäkään koskaan aikaiemmin ostanut taskulaskimen kokoista ja painoista aparaattia lähes 700 eurolla - kilohinnaltaan varmaan kallein ostamani laite.

Mutta olen hyvin tyytyväinen hankintaani. Nyt voin tihentää kontrollimittauksia esimerkiksi ruokavalion vaihtotilanteissa ja vähentää laboratoriossa tapahtuvia piikityksiä. Vertailuarvojen ja kalibroinnin vuoksi on hyvä käydä tekemässä joka 5 vertailumittaus silti vielä laboratoriossa.

Tytär Afrikassa

Alkoi hirvittää puhelujen hinnat Suomesta Tansaniaan. Elisan hinta taisi olla 1,65 euro/min. Saunalahden 991 kaukopuhelukin joka ilmeisesti menee netin kautta VOIP puheluna maksaa sekin 1 euro/min.

Olen käyttänyt Skype puheluja ulkomaille mutta aikasemmin vain maksuttomia kahden tietokoneen välillä.

Tyttäreni oli hankkinut heti alkuun matkapuheluliittymän Tansaniassa eikä vielä ole tiedossa minkälaisen asunnnon onnistuu saamaan ja saako sinne laajakaistalittymän tietokoneelle.

Teki mieleni jo soittaa ja havaitsin vertailuja tehdessäni että Skype'in maksullinen palvelu on edullisin. Tansanialaiseen matkapuhelimeen soittaminen maksaa 0,266 euroa/min niin onhan se ihan toista kuin maksaa Elisan 6 kertainen taksa. Kun minulla on ollut ilmainen Skype liittymä jo pitkään ostin sille tilille ensimmäisen kerran noita maksullisia palveluita. Muutamassa minuutissa olin tankannut netissä Skype tililleni euroja ja sain sähköpostilla kuittauksen että palvelu on käynnistetty ja voin soittaa. Sitten valitsin uudella hienolla langattomalla Skype puhelimellani (jota hehkutin edellisessä kirjoituksessani) numerot aivan kuin millä tahansa perinteisellä puhelimella ja hetken kuluttua tyttäreni puhelin pirisi Tansaniassa.

Mahtavaa.


Olen tottunut että Skype'in äänen laatu on yllättävän hyvä ja niin se oli nytkin. Puhuin tyttären kanssa kymmenisen minuuttia hänen tansanialaiseen kännykkänumeroonsa ja se tuli maksamaan alle 3 euroa.

6.9.2009

Tytär muutti Afrikkaan

Laskimme eilen illalla vielä tyttären kanssa leikkiä että ihan "normipäivä" huomenna, muutto Afrikkaan, lalalaa. Tuo lalalaa oli tyttäreni ystävättären keksimä kevennys aiheeseen

Aamuherätys eläinten aikaan klo 4 aamulla ja aamiaisen jälkeen lentokentälle viemään tytärtä 2 vuodeksi Tansaniaan. Haikea olo siinä tuli. Olihan hän asunut luonani hetken aikaa kun oli muuttoa varten luopunut omasta asunnostaan. Ja olimme käyneet yhdessä hiukan toista kuukautta melkein päivittäin ajo-opetuksessa jossa opetusluvalla opetin häntä ajamaan ja saikin ajokortin ennen lähtöä. Mutta ei ehditty käydä ajotunneilla Kumitontun luona kahvilla. Maantieajoja tehtiin mutta silloin oli määränpäänä kesämökki ja toisella kerralla tyttäreni ystävätär Orivedellä. Pitää käydä yksin KT:n luona.

On taas viidestä lapsesta kolme maailmalla.

Toisaalta kun mietin nykyaikaisia yhteydenpitovälineitä niin onhan noita. Tavallisten kännyköiden, joilla ei Afrikkaan raatsi kovin pitkään puhella, lisäksi lukuisat erimerkkiset (niitä on jo ihan liikaa!) Messengerit ja Chatit, Skype'iin ja Facebookiinkin on tullut jo kaikenlaista interaktiivista lisää jne. Eli yhteyttä voi pitää kirjoittamalla, puhumalla ja lisäksi taitaa useimmilla perheen jäsenillä olla web-kameratkin niin mukaan saa elävän kuvankin (usein aika pieni jos haluaa liikkuvana). Näin ne Jules Vernen haaveilemat kuvapuhelut ovat totisinta totta. Minä taisin asentaa itselleni ensimmäisen webbikameran jo ainakin 6 v sitten ellei siitä ole jo pidempääkin. Elokuussa hankin Skype puhelimen joka ei tarvitse edes tietokonetta, kätevää. Tässä suomenkielinen Verkkokaupan mainos kyseisestä hilavitkuttimesta.

Eihän se näköpuhelinkeskustelu samaa ole kuin että oltaisiin samassa tilassa mutta hyvä korvike.

Sellaisia aatoksia kirvoitti pitkästä aikaa yksinäinen sunnuntai-ilta.

5.9.2009

Mustasukkaisuus ja alemmuuden tunto

Tulipahan pidettyä ihan kuukauden pituinen kirjoitustauko. Olin myös vuosilomalla. Osa ajasta meni kun opetin autolla ajamista tyttärelleni ns ajo-opetusluvalla kun kukaan autokoulu ei suostunut hommaan käytettävissä olevalla aikataululla. Havaitsin että tuo opettaminen olikin oikeastaan aika kivaa. Kullanarvoisen tietopaketin opetusluvasta sain edullisesti täältä. Suosittelen tuota opettamista isille ja äideille. Se on kivaa, tulee oltua yhdessä oman lapsena (niin, ovathan ne aikuisinakin omia lapsia!) ja bonuksena ajokortin saa lisäksi jonkin verran edullisemmin kuin autokoulusta.

Monet lukijoista tietävät että minulla on 5 nyt jo aikuista lasta ja kaksi lapsenlastakin. Pääsääntöisesti olen kaikista heistä hyvin ylpeä ja saatan innostuksessami kertoa milloin mistäkin varmaan joskus ystäviäni uuvuttaenkin. Saattaa se tuntua jopa kehumiseltakin ja itse asiassa jotain sellaistahan siinä onkin - mitenkäs sitä ylpeä isä muuten lapsiinsa suhtautuu. Mutta ei tämän tarvitse tietenkään tarkoittaa että vähättelisin kenenkään toisen lapsia. Minusta on ihan luonnollista että jokainen vanhempi on ylpeä omista lapsistaan. Niissäkin tapauksissa ettei lapsesta ehkä voi olla suoraan ylpeä niin rakastaahan omaa lastaan voi ja pitääkin siitä huolimatta.

Mutta mietin tässä eräänä päivänä ymmärtävätkö omat lapseni kun innostunneena ja ylpeänä jostain kerron toisille. Että satun juuri sillä hetkellä olemaan juuri siitä innostunut. Eikä se tarkoita ettenkö olisi hetkeä aikaisemmin ollut innostunut jonkun toisen lapsen jostain toisesta saavutuksesta tai vaikkapa uuden auton tai veneen hankinnasta. Kun vielä satun olemaan helposti innostuvaa tyyppiä niin kai se varmaan ihmetyttää.

Mutta itse otsikkoon. Minulla on kolme lasta ensimmäisestä ja kaksi toisesta avioliitosta. Minulle he ovat kaikki samanarvoisia ja toivon että myös keskenään sen ymmärtävät. Jos minä hehkutan yhden lapsen jo toisesta maisterin tutkinnosta ei se suinkaan tarkoita etteikö ensimmäinen maisterintutkinto tai vaikka ajokortin suoritus ole juttuja joista innostun ihan yhtä paljon. Tai asunnon hankinnasta tai veneen ostosta. Tai uudesta koirasta. Eikä niistä lasteni kannata keskenään olla mustasukkaisia tai kokea huonommuuden tunnetta.

Tiedän että aikuisillakin lapsilla on joskus tuollaisia tuntemuksia. Usein kyllä ihan turhaan. Mutta myönnän mielelläni että tarkkana pitää olla jotta pysyy tasapuolisena. Sitäkään en osaa sanoa olenko edes aina onnistunut. Yritttänyt olen kuitenkin.

Syyskiireet on alkaneet taas töissäkin.

Ai niin. Ja pesti työpaikkani luottamusmiehenä jatkui sitten kesäkuun alusta kahdella vuodella. Ja pääsin myös ammattijärjestömme liittovaltuustoonkin oman ammattiryhmäni edustajana. Kun tuokin luottamustoimi on 4 vuoden pituinen joutuu tässä iässä aina lisäämään myös varauksen jos henkinen ja ruumillinen terveys sallivat. Mutta jos kaikki menee hyvin toivon voivani olla pääministeri Vanhasen mannekiini pidennetystä työurasta.

Toisaalta nämä työt ovat minulle uusia ja mielenkiintoisia. Ne tarjoavat uudenlaisia haasteita ja uskon taas sillä tavoin niiden pitävän minua pirteänä. Ja olenhan minä jo päässyt aika mukavaan työn ja eläkkeellä olon vuorottelurytmiin oltuani jo 8 vuotta ns osa-aikaeläkkeellä.

Kyllä minua nauratti kun jostain luin jonkun korkean vakuutusjohtajan arvioineen osa-aikaeläketytä niin edulliseksi eläkkeensaajalle, että jokainen joka olisi oikeutettu osa-aikaeläkkeeseen eikä hae sitä pitäisi välittömästi määrätä psyykkisistä syistä työkyvyttömyyseläkkeelle.

Jotain samanlaista kai tarkoitti Osmo Soininvaarakin blogissaan kun kirjoitti että osa-aikaeläkkeelle meni hiukan eri ihmiset kuin mitkä oli ajateltu. Sinne lähti kaikkein parhaimmassa kunnossa olevat golffailemaan ja matkustelemaan eikä ne huonommassa kunnossa olevat joiden työuria oli kuviteltu pidennettävän.