Laskimme eilen illalla vielä tyttären kanssa leikkiä että ihan "normipäivä" huomenna, muutto Afrikkaan, lalalaa. Tuo lalalaa oli tyttäreni ystävättären keksimä kevennys aiheeseen
Aamuherätys eläinten aikaan klo 4 aamulla ja aamiaisen jälkeen lentokentälle viemään tytärtä 2 vuodeksi Tansaniaan. Haikea olo siinä tuli. Olihan hän asunut luonani hetken aikaa kun oli muuttoa varten luopunut omasta asunnostaan. Ja olimme käyneet yhdessä hiukan toista kuukautta melkein päivittäin ajo-opetuksessa jossa opetusluvalla opetin häntä ajamaan ja saikin ajokortin ennen lähtöä. Mutta ei ehditty käydä ajotunneilla Kumitontun luona kahvilla. Maantieajoja tehtiin mutta silloin oli määränpäänä kesämökki ja toisella kerralla tyttäreni ystävätär Orivedellä. Pitää käydä yksin KT:n luona.
On taas viidestä lapsesta kolme maailmalla.
Toisaalta kun mietin nykyaikaisia yhteydenpitovälineitä niin onhan noita. Tavallisten kännyköiden, joilla ei Afrikkaan raatsi kovin pitkään puhella, lisäksi lukuisat erimerkkiset (niitä on jo ihan liikaa!) Messengerit ja Chatit, Skype'iin ja Facebookiinkin on tullut jo kaikenlaista interaktiivista lisää jne. Eli yhteyttä voi pitää kirjoittamalla, puhumalla ja lisäksi taitaa useimmilla perheen jäsenillä olla web-kameratkin niin mukaan saa elävän kuvankin (usein aika pieni jos haluaa liikkuvana). Näin ne Jules Vernen haaveilemat kuvapuhelut ovat totisinta totta. Minä taisin asentaa itselleni ensimmäisen webbikameran jo ainakin 6 v sitten ellei siitä ole jo pidempääkin. Elokuussa hankin Skype puhelimen joka ei tarvitse edes tietokonetta, kätevää. Tässä suomenkielinen Verkkokaupan mainos kyseisestä hilavitkuttimesta.
Eihän se näköpuhelinkeskustelu samaa ole kuin että oltaisiin samassa tilassa mutta hyvä korvike.
Sellaisia aatoksia kirvoitti pitkästä aikaa yksinäinen sunnuntai-ilta.
6.9.2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Toisaalta. Pitääkö aina olla tavoiteltavissa? Pitääkö olla perillä koko ajan maailman tapahtumista?
VastaaPoistaJaa, en kylä huomannut kirjoittaneeni että pitäisi olla koko ajan perillä maailman tapahtumista :) Sehän on vähän eri asia. Tunnen sellaisenkin ilmiön jatkuvasta uutisnälästä. Siitä aiheesta voisi kirjoittaa pitkän esseenkin. Onneksi ei ole minuun kovin vakavasti iskenyt koskaan.
VastaaPoistaMutta kyllä omiin lapsiinsa haluaa varmaan jokainen vanhempi olla yhteydessä enemmän tai vähemmän. Ja siitä minä yritin kirjoittaa ja miten siinä nykyaikaiset yhteydennpitovälineet helpottavat elämää. Eikä se minulla ainakaan tarkoita että hirveästi yrittäisin puuttua aikuisten lasteni elämään. Ei heidän aina tarvitse olla tavoitettavissa. Tietenkin jos pitkään aikaan ei kuulu mitään niin saattaahan sitä huolestua silloin. Käsittääkseni ihan kohtuullista.
Tiedän että toiset vanhemmat eivät osaa päästää irti lapsistaan heidän aikustuessa mutta uskoisin tai ainakin toivoisin että olen sellaisen taidon oppinut.
Erityisen tärkeää on minusta yhteydenpito jos lapset ovat ulkomailla, jossa aina silloin tällöin jonkinlainen koti-ikäväkin saattaa (tai takuuvarmasti puskeekin!) puskea päälle. Kokemukseni mukaan ihan kaikilla ensimmäisen polven siirtolaisillakin. Yleensä vasta heidän ulkomailla syntyneet lapsensa ovat aidosti kotona uusissa kotimaissaan.
Eihän nämä mitään fysiikan lakeja ole joten aina löytyy tietenkin poikkeuksiakin.