Kyllä minulla oli hauskaa kun luin viime torstain (17.9) Iltalehden jutun. Sen ingressissä todetaan:
"Presidentti Mauno Koivisto kääntyi aiemman kiistakumppaninsa Paavo Väyrysen puoleen etsiessään Suomesta paasikiviläistä korkean tason juttuseuraa."
Hihittelin varmaan kymmenisen minuuttia kun mietin minkälainen näpäys tuollainen uutinen on jollekin Paavo Lipposelle tai myös tasavallan presidentti Haloselle.
Minusta tämä oli samaa kaliiberia näpäyksenä tasavallan nykyjohdolle kuin kenraali Gustav Hägglundin tuore ihmettely mitä Suomi tekee Afganistanissa.
Hyvä että näitä haastavia puheenvuoroja tulee aina välillä esiin ettei pysytä ihan pelkästään siinä mielikuvituksettomassa yhden totuuden mallissa. Siitä minulle tulee aina mieleen Brezhnevin ajan Neuvostoliitto.
21.9.2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Eläkkeellä olevia kenraaleita ei tarvitse nimittää kenraaliksi. Eikä missään nimessä Herra Kenraaliksi.
VastaaPoistaUutisten kommentoijina olevia upseereita on myös tarpeettomasti ja typerästi herroiteltu. En tiedä mistä tuo ääliötapa on peräisin, mutta ei siivilien tarvitse ketään upseeria herroitella.
Kunhan nurisin.
Nurise pois. Kyllä sitä tänne mahtuu ;)
VastaaPoistaMinä en kyllä löytänyt omasta tekstistäni herra-ilmaisua.
Ei kai eläkkeellä olevaa kenraalia tarvitsisi nimittää kenraaliksi mutta tässä asiassa sillä on mielestäni merkitystä.
Ja en minä muutenkaan tiedä miksi minun siviilina pitäisi nimitellä edes virassa olevaa kenraalia kenraaliksi puhumattakaan herraksi. Jos muut sitä tekevät niin siitä minä en kanna vastuuta.