30.7.2012

Uusi kirjoitin

Vanha Hewlett-Packard merkkinen värilaserkirjoittimeni sanoi itsensä loppujen lopuksi irti. Ensimmäisen kerran se temppuili jo pari vuotta sitten. Silloin sen värikasetit temppuilivat ja säädin sen tulostamaan kaiken mustavalkoisena. Ei sen väritulosteet vastanneet kuitenkaan edes halpojen värimustesuihkutulostimien laatua.

Mustesuihkutulostimista luovuin kun niiden värikasetit olivat aina silloin kuivuneet kun niitä oikeasti tarvittiin. Ja olin laskenut, että omien valokuvien tulostaminen kaupallisissa laboratorioissa oli halvempaa kuvaa kohti kuin tehdä sitä itse kotitulostimilla. Mustesuihkun värit maksoivat ja valokuvalaatuiset väripaperitkin olivat hintavia. Ja kuvat pystyi helposti lähettämään netin kautta valokuvalaboratorioon valmistettaviksi. En lähes koskaan tarvinnut kuvaa heti eli pystyin hyvin odottamaan muutamia päiviä.

Toisen kerran laserini sanoi irti itsensä kun sen verkkokortti meni rikki puolisen vuotta sitten. Tekohengitys auttoi. Liitin sen suoraan pääkoneena käyttämäni tehomyllyn kirjotinporttiin ja jaoin sen sitten kotiverkkoon muille tietokoneille sitä kautta.

Mutta lauantaina se hajosi kokonaan. Vaikka koneen piti tulostaa pelkkää mustavalkoista niin keltainen värikasetti ilmoitti jonkun virheilmoituksen ja se esti koko laitteen toimimisen. Yritin vaikka minkälaisia poppakonsteja mutta mikään ei auttanut.

Eikös mitä. Yötä myöten tutkailin netissä erilaisia tulostimia. tarpeeni olin jo aikaisemmin kiteyttänyt muutamaan perusasiaan:


- haluan tulostimeksi lasertulostimen, jossa väriaine on jauheena eikä se kuivu jos ei ole käyttöä
- minulle riittää mustavalkoisia ja harmaasävyjä tulostava tulostin
- tulostimen on oltava mahdollisimman yleistä merkkiä ja mallia, jotta siihen saa vaivatta tarvikkeita
- jos mahdollista tulostin on kytkettävissä kotiverkkoon ja ehkäpä langattomastikin
- tulostin on edullinen ja sopii eläkeläisen budjettiin yllätyksenäkin ja niitä löytyy myyjältä heti
- enkä tarvitse monitoimikonetta koska minulla on laadukas erillinen skanneri

Olin jo puoli vuotta sitten tykästynyt ajatukseen, että olisi hyvä jos kotitulostimenikin pystyisi kaksipuolisiin tulosteisiin. Olin työelämässä tottunut laadukkaisiin kaksipuolisiin tulosteihin ja nyt toivoin sellaista kotiinikin.

Verkkokauppa.com Helsingin Jätkäsaaressa on loistava aarreaitta, josta löytyy iso valikoima alan tuotteita. Ja heidän nettisivunsa ovat laajat ja kattavat. Ja uusi Jätkäsaaren jättimyymälä Helsingissä on todellinen nörtin paratiisi. Ja jos hätä on yöllä palvelee rakennuksessa oleva kioski 24 h vuorokaudessa hätäisimpiäkin nörttejä.

Hintataso on aika kilpailukykyinen. Ei ehkä ihan halvin mutta ainakin pääkaupunkiseudulla voi tuotteet tarvittaessa saada yleensä heti. Etsimiensä tuotteiden hintatasoa voi seurata netissä Mikrobitin hintavertailusivuilla.

Edullisimmat minullekin sopivat lasertulostimet maksoivat noin 70 euroa. Ja muutama kymppi lisää hintaan niin sai kaikenlaista pikkulisähienoutta. Edullisin kaksipuoleiseen tulostukseen kykenevä lasertulostin löytyi  Canonilta ja hinta oli 139,90 euroa. Ihan kaikkea haluamaani siinä ei ollut mutta eläkeläisen pitää olla tarkka mihin rahansa laittaa. Halvin hinta hintavertailuissa oli saksalaisella postimyyntiyrityksellä mutta toimituskuluineen hinnaksi olisi sieltä ostettuna muodostunut 131 euroa eli vain 9 euroa vähemmän kuin Verkkokaupasta itse haettuna. Eli ostin tuon mallin.

Tulostin tuli hankittua sunnuntai-iltapäivänä. On kiva, että nykyään voi käydä ostoksilla sunnuntaisinkin. Vanhoihin lasertulostimiin verrattuna paketti oli aika kevyt ja Verkkokaupan kuljetuskärryllä helposti siirrettävissä hissillä kellarin autohalliin.

Kotona asennus kesti muutaman minuutin ja ja sitten ensimmäiset tulosteet. Hämmästyin tulostimen nopeutta kaksipuoleisessakin tulostuksessa.

Ai että sitä on eläkeläisnörttikin (eli minä) tyytyväinen kun pääse shoppailemaan tietotekniikkakamaa.

28.7.2012

Ero eurosta? Ja vähän perussuomalaisista

Kuuntelin aika järkyttyneenä miten Espanjassa alennetaan palkkoja, eläkkeitä ja työttömyyskorvauksia ja touhulle oli uutisissa nimikin 'sisäinen devalvaatio'.

Tuohan on se valitettava vaihtoehto kun Espanjassakin kuten koko euroalueella pidetään kiinni 'vahvan euron' politiikasta. Eli ei ole enää käytettävissä omaa valuuttakurssipolitiikkaa jolla voitaisiin oma valuutta devalvoida suhteessa muihin valuuttoihin.

Muistuu mieleen meidän Suomessa aikoinaan presidentin ja Suomen pankin kohdalla väkisin ylläpidetty vakaan markan politiikka. Sen seurauksethan olivat kohtalokkaat kunnes siitä vihdoinkin älyttiin luopua ja markan kurssi pantiin ns kellumaan jossa sen arvo hyvin nopeasti muuttui markkinoiden mjarkkinahintaiseksi. Käytännössä se siis devalvoitui.

Olen elänyt Suomessa useampia devalvaatioita alkaen 1950-luvulta kun aloin ymmärtää maailman menoa. Alussa ymmärsin vähemmän ja lopuksi hiukan enemmän. Ne devalvaatiot saivat aina inflaatiolle vauhtia mutta kyllä niiden kanssa opittiin elämään. Ulkomaan tuontitavarat kallistuivat mutta niin kallistuivat inflaation myötä suomalaisetkin hyödykkeet ja nousivat ne palkatkin sitten nekin. Mutta ei se tuntunut alkuunkaan niin kipeältä kuin jos nyt ryhdyttäisiin pieniäkin eläkkeitä ja työttömyyskorvauksia alentamaan esimerkiksi 15%. Samaan aikaan sitten esimerkiksi hintataso nousisi vaikkapa 3-8%. Ymmärrän hyvin jos Kreikassa ja Espanjassa ihmiset on kohta barrikadeilla. Ja kaikki vain sen vuoksi että eurosta pidetään härkäpäisesti kiinni. Aioin kirjoittaa  'että eurosta on härkäpäisesti pidettävä kiinni' mutta se olisi antanut kuvan jotenkin jostain pakollisesta. Mikä helvetin pakko meillä on pitää eurosta kiinni? Olli Rehnin komissaariuranko pönkittämiseksi?

Kiinnitin huomiota tässä eräänä päivänä uutisissa kerrottuun. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö oli pyytänyt hallitukselta selkokielistä selvitystä mitä Espanjan tukemisesta viimeisessä ministerikokouksessa Brysselissä oli oikein sovittu. Kun niin kovin erilaisia tulkintoja liikkeellä. Vaikkei sinänsä kai EU asiat presidentille kuulu niin hyvä veto presidentti Niinistöltä. Sai minultakin papukaijamerkin :)

Jotkut kaukoviisaimmat poliitikot alkavat jo kääntyillä samoille linjoille mitä Timo Soini on edustanut jo pitkään. Mutta surullisena katson kun heidän pitää niin kovin omaa profiilia kiillottaakseen selitellä miten heidän kantansa eroaa 'vastuullisesti' Soinin kannasta.

En minä varauksetta ole perussuomalaisten puolella. Kyllä siellä on joukossa ihan juntteja ja uskon hyvin että osa niistä jotka ilmaisevat itsensä kansallismielisiksi on oikeasti mielipiteeltään rasisteja. Minä tosin olen hyvin tarkka ja erottelen aidosti hulvatonta maahanmuuttoa järkiperustein kritisoivat maahanmuuttokriittiset rasisteista. Mutta en minä sokea ole. On siellä joukossa sellaisiakin, jotka ovat aidosti maahanmuuttokriittisiä mutta samaan aikaan myös rasisteja.

Pidän itseänikin maahanmuuttokriittisenä. En minä halua että minun kotimaatani muutetaan väkisin monikulttuuriseksi Baabeliksi. Pakolaisen lapsena ymmärrän hyvin miten tärkeää on että aidosti pakolaiset voivat saada meiltä suojaa. Sitä varten meillä on YK:n johdolla virallinen pakolaisjärjestelmä ja me otamme joka vuosi vastaan alle tuhat ns kiintiöpakolaista, jotka ne voimme käydä valitsemassa maailman pakolaisleireistä. Sen sijaan se moninkertainen meiltäkin suojaa hakeva joukkio, joille on annettu nimitys humanitaarinen maahanmuutto on paljon epämääräisempää porukkaa.

Tässä ihan muutamia päiviä sitten kuulin että kun yksi suurimpia ryhmiä on Irakista tulevat suojapaikkaa hakevat niin joukossa olisi paljon aikoinaan diktaattori Saddam Husseinin poliisivoimissa palvelleita hyvinvoipia ja vauraita, jotka pelkäävät  joutuvansa kotimaassaan vastaamaan diktaattorin aikaisista tekemisistään. Tilanteen väitettiin olevan hyvin samankaltainen vuonna 1992 kun Somaliasta alkoi Moskovan kautta tulla vallasta syöstyn diktaattori Siad Barre'en poliisivoimiin kuuluneita hakemaan meiltä suojaa. Näistä ei minulla ole mitään faktoja mutta kovin sitkeitä huhut ovat. Mutta niin käy yleensä vallankumouksissa, että vanhaa regiimiä puoltanut väki joutuu lähtemään maanpakoon säilyttääkseen henkensä. Niin minunkin esivanhempani vaikka eivät salaisen poliisin palkkalistoilla olleetkaan :)

LISÄYS: Tuli vielä  illalla mieleen kun lueskelin STT:n uutisia. Siellä kerrotaan, että 2/3 suomalaisista haluaa pitää kiinni eurosta. Mitähän tuokin on sitten tarkoittavinaan? Suuri osa noista 2/3 pitää todennäköisesti kivana kun kerran vuodessa ulkomailla käydessä ei tarvitse vaihtaa valuuttaa ja hintoja on vaivatonta vertailla kun ne ovat kotimaan valuutassa eli euroissa. Totta kai minäkin pidän sellaista kivana. Mutta jos tuo porukka älyäisi, että heillekin on pahimmassa tapauksessa kohta edessä sama hevoskuuri kuin espanjalaisilla eli tuollainen sisäinen devalvaatio. Siinä palkkoja, eläkkeitä ja työttömyyskorvauksia ryhdytään roimasti alentamaan hintojen noustessa samanaikaisesti. Että säilyy kansainvälinen kilpailukyky ja euro pysyy vakaana. Siinä vaiheessa aika moni olisikin valmis siirtymään takaisin omaan kelluvaan valuuttaan.
   

27.7.2012

Ovatko miehet ja naiset tasa-arvoisia?

Suomen työeläkejärjestelmään liitettiin 2000-luvulla uusi korjaustekijä tulevaisuuteen, jossa eläkevarojen riittävyyttä korjataan uudella elinaikakertoimella. Eli mitä pidemmäksi ihmisten eliniän odotetaan tulevaisuudessa nousevan niin eläkkeitä pienennetään siinä suhteessa, että rahat riittäisi. Periaate on kai ihan järkevä.

Kirjoitin aiheesta pari vuotta sitten otsikolla 'Eläke, elinaikakerroin ja tasa-arvo?'. Eräs ihmetystä herättävä kysymys heräsi minulle siinä yhteydessä, että vaikka naisten eliniän odote oli kaikissa laskelmissa paljon pidempi kuin miesten niin koko korjauskerroin oli molemmille sukupuolille aivan sama. 

Kirjoitin siinä:

Eliniän odote oli Suomessa arvioitu v 2008 keskimäärin 78,8 vuodeksi mutta sepä jakautuu kovin epätasaisesti. Tällä hetkellä syntyvän poikalapsen elinajan odote on 76,3 vuotta kun se tyttölapsella on 83 vuotta - eroa melkein 7 vuotta.

Ensi näkemältä tuo ei kuulosta ehkä kovin suurelta erolta. Mutta jos ajatellaan hiukan toiselta näkökulmalta. Ihmisten työuria yritetään pidentää 68 ikävuoteen asti.

Syntyvä poikalapsi ehtisi nauttia eläkettä 76,3 - 68 eli 8,3 vuotta mutta tyttölapsi vastaavasti 83 - 68 eli 15 vuotta.

Siis nainen ehtisi elinaikanaan nauttia eläkettä melkein kaksinkertaisen ajan eikä tällaista eroa oteta mitenkään huomioon elinaikakertoimessa!!!!!

Todellista sukupuolten tasa-arvoa. Nyt olisi miesliikkeellä tehtävää!
 

Tuo laskelma on toki ihan teoreettinen. Mutta kun törmäsin taas johonkin militantti-feministiin, joka valitteli vielä nyt vuonna 2012 miten naisraukkojen euro on vain sen 80 senttiä edelleenkin avasin Pauli Sumasen loistavan aihetta käsittelevän nettisivuston. Suosittelen sivustoa lämpimästi.

Sieltä löytyi mielenkiintoista faktoja:

Stakesin Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä Timo Karjalainen kertoi, että vanhuus- ja leskeneläkkeitä suoritettiin miehille 5,7 miljardia euroa ja naisille 6,6 miljardia euroa. Ansioista laskettuna naisten maksujen osuus oli noin 45 prosenttia, mutta naiset saivat maksetuista eläkkeistä noin 53 prosenttia.

Miehet siis kustantavat huomattavan määrän naisten eläkkeistä – kuten myös terveyskuluista. Naiset maksavat sairausvakuutuksen tuloista noin 45 prosenttia. Julkisen sairauden- ja terveydenhuollon sekä vanhustenhuollon menoista naisten osuus vuonna 2002 oli Timo Karjalaisen artikkelin mukaan 59 prosenttia. 

No nuo numerot puhukoon puolestaan. Miehet maksavat enemmän mutta saavat vähemmän.

Vaikka työeläkekin on eräänlainen vakuutus jossa riksiä jaetaan niin sen periaatteisiin on kuitenkin kuulunut, että jollain yritetään laskea mitä kunkin osalta on eläkemaksuja kartutettu ja että eläkkeet suhteutettaisiin paljonko maksuja on maksettu. Siihen nähden tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta, että naiset nostavat  enemmän eläkkeinä ulos kuin miehet vaikka ovat eläkemaksuna kartuttaneet eläkevaroja miehiä vähemmän.

Mutta en löytänyt mistään kunnon tilastoa, josta olisi selvinnyt työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkkeelle jääneiden osuudet sukupuolittain. Työttömyyseläke oli määräaikainen aikaisempien lamojen paikkaukseen tarkoitettu ja sen merkitys on hyvin vähäinen mutta työkyvyttömyyseläkkeelle vuosittain siirtyneiden määrä  ei ole mitenkään vähäinen ja heidän keski-ikänsä on jossain 52 vuoden paikkeilla.

Kaikissa tilastoissa ja niihin liittyvissä mediatiedotteissa mitä löysin 2000-luvulta niin vaikka niissä hehkutettiin miten eläkkeelle siirtymisen keski-ikä oli koko ajan hiukan noussut niin luvuissa oli minun ymmärtääkseni vain oikeasti vanhuuseläkkeelle siirtyneet. Muuten en oikein  ymmärrä paljon yli 60 vuoden keskiarvoja.
No tuolla Pauli Sumasen  nettisivustolla on paljon muutakin mielenkiintoista jos jaksaa kahlata. Yksi haastavimpia on hänen teesinsä:

Miehen euro oli 90 senttiä vuonna 1999, kun laskemme miehille ja naisille tuntipalkan tehtyä normaalia vuosityötuntia kohden ILO - 100 - sopimuksen ja EU-päätöslauselmien mukaisesti .

Hän on hyvin perustellut tilastoihin ja laskelmiin väitteensä niin vakuuttavasti, että vain täydellinen aasi (tai häikäilemätön militantti-feministi!!!!!)  sen jälkeen vielä kehtaa väittää, että 'naisen euro on vain 80 senttiä'.
Tosin tuohonkin Sumasella on  loistava kannanotto:

Naisen euro on 80 senttiä- sanontahan on poliittista liirumlaarumia ja sen levittämisessä käytetään Göbbelsin menetelmää: "Kun samaa väitettä toistetaan riittävän kauan, valtaosa ihmisistä alkaa ottaa sen todesta, vaikka väite olisikin alkujaan ihan tuulesta temmattu." 

26.7.2012

Seksin ostamisen täyskielto nykyisen oikeusministerin suunnitelmissa

Nykyinen oikeusministeri Henriksson on käynnistänyt Ruotsia matkivan lakiuudistuksen. Lausuntoja on pyydetty eri tahoilta mutta ei esimerkiksi järjestäytyneiden seksityöläisten edustajilta. Erityisesti kiinnitin huomiota, että lausuntoja on pyydetty feministijärjestöiltä ja naistutkijoilta. Mutta ei miesjärjestöiltä tai prostituutiota tieteellisesti tutkineilta.

Kiinnitin huomiota erääseen puheenvuoroon. Vihreissä toimiva, jollain tavoin naisliikettä mutta myös LHBTIQ-väkeä (viittaa sekä seksuaali- että sukupuolivähemmistöihin: lesbot, homot, biseksuaalit, transihmiset ja intersukupuoliset sekä queerit.) edustava Merja Kähkönen kirjoitti omassa blogissaan otsikolla 'Kuka onkaan äänessä kun keskustellaan seksikaupan laillistamisesta' kun oikeusministerin ajama asia on seksin ostamisen täyskielto Ruotsin ja Norjan malliin eikä seksikaupan laillistaminen. Siis juuri päinvastoin kuin hän otsikoi. Ja ihmettelee miksi keskustelijoissa on niin paljon miehiä vihjailen ikään kuin olisi kyse jostain sukupuolisesti kieroutuneesta porukasta tms kun ovat niin aktiivisesti osallistumassa prostituutiokeskusteluun. Feministien intoa keskusteluun hän ei ihmettele ollenkaan. Miehistähän tässä yritetään tehdä entistä helpommin rikollisia seksin ostotilanteessa. Seksiä myyvät naiset saisivat edelleen myydä palvelujaan rangaistuksetta. 

Mutta sitä pidän epäoikeudenmukaisena ja epätasa-arvoisena jos ostamisesta rangaistaisiin mutta myyjää ei..Ihmettelin kommentissani, että Merja Kähkönen kirjoittaa itsekin ‘osapuolet ovat kaupanteossa tasavertaiset’ mutta ei ole huomaavinaan,  että sitähän he eivät ole jos toinen saa vapaasti myydä (yleensä nainen) mutta ostaja (yleensä mies) tekee rangaistavan teon ostaessaan.

Merja Kähkösen puheenvuoro on julkaisu myös hänen Uusi Suomi blogissaan. Sinne onkin tullut lähes 200 kommenttia.

Minun puolestani koko prostituution voisi lailla kieltää. Ei se minua häiritsisi. Mutta en alkuunkaan usko että se olisi järkevää. Erinomaisen puheenvuoron on kirjoittanut prostituutiota tutkinut vasemmistoliiton kansanedustaja, YTT Anna Kontula. Voin olla samaa mieltä kaikista hänen esittämistään argumenteista vaikak en hänen tavoin yhtä hyvin asioita tunnekaan. Selvästi havaitsee, että kyseessä on tohtoritasoinen tutkija. Yleensä tohtorikoulutuksen saaneilla on minun kokemukseni mukaan tapana perustella mielipiteensä loogisesti ja vakuuttavasti asiapohjalta eikä millään tunnepitoisilla naisliikkeen kamppailujulistuksilla.

Hauskan kirjoituksen uusine seksin ostoa koskevine rikosnimikkeineen on kirjoittanut blogissaan pitkään miesten oikeuksia ajanut Henri Laasanen.

25.7.2012

Nykyajan ammatti - linssilude

Kesällä on usein aikoja ettei viitsi töllöttää televisiota. Sieltä tulee joko roskaa tai uusintoja. Tositelevisio-ohjelmat kuuluvat pääsääntöisesti minun mielestäni noihin roskaohjelmiin.Sitten on ohjelmissa kaikenlaisia visailuja ja parisuhdeleikkejä enkä niitäkään suuremmin arvosta.

Neuvostoliitossa ja vielä Venäjälläkin oli yhteen aika nuorten tyttöjen ihanneammattina ilotyttö eli prostituoitu. Siinä pidettiin kauniita ja seksikkäitä vaatteita, meikattiin ja elettiin high life'ia ja siitä sai "helposti" paljon rahaa. Sitten tuli Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen sellainenkin aika, jossa aivan kunnialliset pietarilaiset perheenäidit matkustivat linja-autolla Suomeen muutamiksi päiviksi harjoittamaan prostituutiota. Meillä Suomessa saattoi muutamassa päivässä ansaita rahasumman, joka vastasi monen kuukauden ansiota normaalityötehtävissä Pietarissa. Ja työttömyyttäkin oli samoihin aikoihin Pietarissa paljon. Satuin muutaman kerran käymään Helsingissä Hietalahden torilla juuri kun tuollainen linja-autolastillinen oli juuri saapunut Suomeen. Joskus myynti oli jo aloitettu jossain itä-Suomen kaupungin torilla. Surullista katsottavaa mitä naiset joutuivat tekemään perheensä elättämiseksi. Ja matkat oli tietenkin järjestänyt joku Pietarin mafiajoukkue, joka myös rahasti prosentit palkkioista.

No se varsinainen jutun aihe ei ollut pietarilaisnaisten prostituutio Suomessa. Mutta jos Venäjällä oli jossain vaiheessa tyttöjen haavelistalla ykkösammattina prostituutio niin meillä on varmaan vuosikausia ollut monella nuorella haaveena päästä julkkikseksi. Siinä näkyminen jossain televisio-ohjelmassa on varmaan helpottanut edistymistä 'uralla'.

Yksi irvokkain esimerkki on minun mielestäni ollut ohjelmaformaatti Big Brother mutta vastaavia on ollut joku 'suuri seikkailu' tai nuoret kauniit neidot jossain viidakossa kilpailemassa tyhjänpäiväisillä tehtävillä keskenään. Kun tuolla on viikkokaupalla ollut kuvaruudussa kirjoittavat sensaationälkäiset lehdetkin näistä ihmisistä ja sitten joku viihdeohjelma pyytää heitä vieraakseen. Jos on hyvää onnea pääsee tuollaiseen itse itseään ruokkivaan nousukierteeseen. Naisille voi julkisuustemppuihin jossain vaiheessa lisätä jossain televisio-ohjelmat teetetyt rinta-implantit. Tai sitten mutruhuulien (a la Julia Roberts) muotoilu Botoxilla. Lopputulos on joskus aivan järkyttävän näköinen. Kauniitkin naiset pilaavat hurmaavan ulkonäkönsä tuollaisilla tempuilla. Tekokynsiä, irtoripsiä ja hiusten pidennyksiä en enää laske kun ne ovat tulleet jo kovin yleisiksi aivan arkikäytössäkin.

Lapsen teko julkisuudessa, vaikkei sitä itse tekoaktia näytetäkään televisiossa porno-ohjelmana, on sekin jotenkin irvokasta. Periaatteena kaikki on kaupan julkisuuden vuoksi on ällöttävää minun mielestäni.

Nyt kun digiaikana kanavien lukumäärä on kovasti lisääntynyt voi päätyä toiselta kanavalta toiselle jos työt loppuivat. Ei ole enää pelkät ostajan markkinat  jossa vain Yleisradio tai MTV3 määrää tahdin. Tosin tuntuu siltä että Mainostelevisiolla ja Sanomilla on näppinsä pelissä melkein joka kanavalla.

Toisaalta käy sääliksi monia julkkiksia, jotka hetken nousukierteen jälkeen siivotaan jonkun kanavauudistuksen varjolla pois ohjelmistoista. Ja samalla tavoin kuin nousukierteessä oli lehdistön tukema kiihtyvä nopeus on paluu takaisin tavikseksi usein suorastaan syöksykierre.

Kilpailu-uran jättävillä huippu-urheilijoilla on joskus samanlaisia sopeutumisongelmia kun ei enää saakaan olla median paisteessa. Onneksi tätä urheilu-uran loppumista on urheilujärjestöjen toimesta ryhdytty suunnittelemaan etukäteen. Eri asia on jotkut miljoonatuloja nostavat NHL-jääkiekkoilijat ja kansainväliset formulakuljettajat.

Nuoret jotka osallistuvat taidoillaan  Idols tai Talent tyylisiin kilpailuihin voivat myöskin hakea esiintyvät artistin uran sijasta enemmän pelkkää julkkis-uraa. Mutta noiden ohjelmaformaattien kilpailuluonne karsii kyllä usein osaamiseltaan kaikkein huonoimmat. Tosin niitäkin alkaa jo tulla kohta kaikilta kanavilta. Alkaa tylsiä sellaistenkin kuuntelu ja katselu.

Laitoin tuolla edellä useaan lauseeseen täsmennyksen 'minun mielestäni', jotta kukaan ei turhaan kuvittelisi että uskon jotenkin kirjoittamani edustavan jotain totuutta. Minun mielestäni tuota minun mielestäni roskaa saa ihan vapaasti minun mielestäni levittää. Mutta mielipiteisiini minulla on silti oikeus. Ellei nyt sitten tätä luettaisi johonkin julkkisryhmään (kansanryhmänä!) kohdistuvaksi vihakirjoitukseksi :)

23.7.2012

Ylivertainen osaaminen ja vähän tietotekniikkaakin

Porissa SuomiAreenalla puhui Lenita Airistokin miten keskinkertaisella ei Suomi enää pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Meidän on yksinkertaisesti oltava globaalisti huippuosaajien joukossa jos haluamme menestyä kilpailussa.

Olen usein sanonut samaa kun itketään miten pitäisi palkkoja alentaa että olisimme kilpailukykyisiä. Olen yrittänyt sanoa, että on ihan turha itkeä, sillä emme me kuitenkaan pysty alentamaan palkkatasoamme minnekään kaukoidän halpismaiden tasolle. Ei sellaiseen pysty muutkaan korkean elin- ja palkkatason maat. Sellainen itku on vain ymmärtämättömyyttä.   

En ole ollut Lenita Airiston ihailija milloinkaan ja  nytkin hän esitti asiansa turhan raflaavasti otsikon 'Tavis on nyt luuseri' alla. Mutta kuten monesti muulloinkin hän on terävä havainnoitsija ja nytkin mielestäni oikeassa.

Mutta ei tämä ole uutta auringon alla. Minuun teki suuren vaikutuksen amerikkalaisen liikkeenjohdon konsulttigurun, Tom Petersin vuonna 1982 julkaisema kirja 'In Search of Excellence'. Se avasi jo silloin huomaamaan, ettei riitä olla tavanomainen tai keskinkertainen vaan pitää kuulua oman alansa parhaimmistoon.

Toinen amerikkalainen guru joka myös vaikutti suuresti oli Wayne Dyer niminen konsultti joka antoi ihmisille loistavia itseapuneuvoja. Hänen kirjassaan yhtenä esimerkkinä oli elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt roska-auton kuljettaja, joka päätti tehdä mullistuksen. Hän päätti tulla maailman parhaaksi roska-auton kuljettajaksi. Hän alkoi hymyillä ja tervehtiä iloisesti asiakkaitaan tyhjentäessään heidän roskiaan. Ja saattoi ylpeänä ja iloisena kertoa tapaamilleen ihmisille, että nyt on roskalaatikot taas tyhjät heidän roskiaan varten. Ja hän ymmärsi tekevänsä tärkeää työtä ympäristönsä viihtyvyyden ja puhtauden puolesta. Eikä mennyt kauaakaan kun hän huomasi pitävänsä työstäänkin, jota hän oli aikaisemmin inhonnut. Ja muutos heijastui jopa hänen perhe-elämäänsä.

Minulla oli 1970-luvulla ilo ja kunnia saada seurata ulkomailla monia kansainvälisiä yritysjohdon huippuasiantuntijoita. Livenä olen seurannut kuuluisaa markkinoinnin professoria Harvardista Ted Levittiiä ja englantilaista tavoitejohtamisen (Management by Objectives MBO) gurua John Humblea. Toista suurta MBO:n gurua Peter Druckeria pääsin kuuntelemaan livenä videon kautta. Ei sellainen kovin yleistä ollut silloin 1970-luvulla. Ostin työpaikalleni myyntikoulutusta varten muistaakseni joskus vuonna 1973 mustavalkoisen videonauhurin ja kameran paljon ennen VHS alkaa. Isot kelat siinä rakkineessa oli ja painoi kuin synti.

Itse ryhdyin käyttämään konsultointi-yrittäjätoimintani mottona joskus 1980 luvun alkupuolella sanontaa 'Excellence in IT-Technology'  ja suomeksi 'Ylivertaista tietotekniikkaosaamista'. Olin huomannut, että PKT-yrityksissä säästettiin joskus konsultoinnissa käyttämällä tietotekniikka-asioissa apuna jonkun johtajan tietokoneista innostuneita koululaisia. Ja ne jotka eivät luottaneet näiden koululaisten ammattitaitoon uskoivat saavansa kalliita tietokonelaitteistoja myyviltä isoilta yrityksiltä ilmaista konsultointia.Siinä markkinatilanteessa minä profiloiduin tarjoamalla ylivertaista (ja riippumatonta) osaamista.

Viime aikoina olen mielihyvällä alkanut huomata, että koko ajan yhä laajemmin aletaan ymmärtää tietotekniikkakauppojen usein aiheuttavan suurta ja pitkäaikaista riippuvuutta esimerkiksi ohjelmistojen toimittajista. Siitä käytetään nimitystä Vendor lock-in.Viimeksi kun HUS sairaalat aikovat hankkia uudet ohjelmistot Yhdysvalloista parin miljardin kustannuksilla heräsi kesäkuussa Helsingin Vihreiden Otso Kivekäs ja antoi rohkeaa ja kovaa kritiikkiä. Sen jälkeen siihen kuoroon on yhtynyt moni muukin. Kansantajuinen suomenkielinen selitys tuosta vendor lock-inistä löytyy tästä. Muistan itse tuon monopolimaisen riippuvuuden ymmärtäneeni jo 30 vuotta sitten ja vaadinkin usein päämiesteni puolesta että haluamme saada ostetut tietokoneohjelmistot lähdekielisinä. Se nimittäin antoi päämiehilleni mahdollisuuden  jatkossakin kilpailuttaa ohjelmistojen muokkaukset. Kerran myyjä petkutti minua häikäilemättä luovuttamalla ostetusta ohjelmasta lähdekielisen version eri konetyypille. Onneksi pystyimme tekemään tarvittavat muutokset aika helposti ja nopeasti itse, joten myyjän 'huijausyritys' ei käytännössä kuitenkaan onnistunut. Oikeuteen ei olisi kannattanut mennä koska olimme saaneet sopimamme 'lähdekielisen' ohjelmaversion ja toiseksi myyjä oli loppujen lopuksi melko tunnettu jatkuvista vastaavista käräjöinneistään asiakkaittensa kanssa (ja oli yleensä ne jutut myös tuomioistuimessa voittanut).

Kaikenlaista sitä tuli Lenitasta mieleeni. 

9.7.2012

Etelänmatkailu 1960-70 luvulla

Töllöstä tuli joku muisteluohjelma 1970-luvulta. Siinä monen asiantuntemattoman ja osin asiantuntevan suulla mainittiin moneen kertaan Kalevi Keihänen ja häneen kunniakseen luettiin, että hän olisi opettanut suomalaiset matkustamaan lomille etelään.

Ihan noin se ei kuitenkaan mennyt. Kalevi Keihäsen matkatoimisto oli vuosikausia vain yksi matkatoimisto muiden joukossa. Varsinaisena uranuurtajan toimi Finnairin omistama tytäryhtiö Aurinkomatkat. Aurinkomatkat oli kuitenkin koko ajan omistajansa talutusnuorassa. Näin Aurinkomatkojen oli pakko vuokrata lennoilleen omistajansa lentokoneita. Kun ostajalla oli vain yksi vaihtoehto käytti emoyhtiö tietenkin hyväkseen tilannetta ja peri markkinahintoja korkeammat hinnat tytäryhtiöltään. Vuosikausia tämä monopolihinnat mahdollistava järjestely toimi.

Minä olin aloittanut työnteon matkailualalla jo koululaisena vuonna 1960. Pääosin tein alussa töitä loma-aikoina mutta myöhemmin lukioaikana tein töitä keväällä kouluaikanakin. Aloitin iltapäivisin koulun jälkeen.

Sitten Suomeen alkoi tulla ulkomaisia matkatoimistoyrittäjiä. Ensimmäinen ulkomainen yrittäjä oli vuonna 1964 Suomeen perustettu ruotsalainen Vingresor. Tanskalainen Tjäreborg perusti toimiston Suomeen vuonna 1966. Hiukan myöhemmin (en löydä nyt mistään vuosilukua) perustetaan Suomeen myös tanskalaisen Spiesin tytäryhtiö.

Ilmailu oli vielä tarkkaan säädeltyä ja suurimpaan osaan etelä-Euroopan maista sai liikennöidä vain jomman kumman maan rekisterissä olevilla ilma-aluksilla. Käytännössä tämä tarkoitti, että Suomesta Espanjaan sai lentää vain suomalaisilla tai espanjalaisilla lentokoneilla. Espanjalaisilla lentoyhtiöillä oli aika huono maine suomalaisten kuluttajien silmissä. Aiheellisesti tai aiheetta niin en nyt siihen ota tässä kantaa. Vaikka espanjalaisilta lentoyhtiöiltä olisi saattanut vuokrata tilauslentoja paljon halvemmalla kuin Finnairilta luottivat matkailijat niin paljon enemmän Finnairiin, että siitä oltiin valmiit maksamaan kohtuullinen lisähinta.

Tjäreborgilla oli Tanskassa oma tilauslentoyhtiö Sterling Airways samoin Simon Spiesin matkatoimistolla oli oma Conair lentoyhtiö. Mutta kumpikaan ei voinut lentää Suomesta etelä-Eurooppaan. Näin Finnairilla oli ilmailusopimusten mahdollistama käytännön monopoli. Ja kyllä Finnair tätä monopoliasemaansa häikäilemättä käyttikin hyväkseen. Erityisesti sopimussuhteissa omiin tytäryhtiöihin. Merkittävää oli, että tuollaiset vapaat Finnairista riippumattomat matkatoimistot saivat kuitenkin Finnairilta sen omia tytäryhtiöitä parempia sopimushintoja.

Finnair osti ruotsalaisen Vingmatkojen Suomen toiminnot vuonna 1973. Nimi muutettiin Finnmatkoiksi. Sen jälkeen Finnairin määräysvallassa oli kaksi Suomen suurimpiin kuuluvaa matkanjärjestäjää. Suurin oli jo 1960-luvulta lähtien Aurinkomatkat.

En muista enää mikä etelä-Euroopan maista ensimmäisenä luopui rajoittamasta lentoyhtiöiden kilpailua. Finnairin kalliit monopolihinnat myös riippumattomilta matkanjärjestäjiltä aiheuttivat, että jotkut niistä ryhtyivät lentämään ulkomaisilla lentoyhtiöillä. Finnairissa ymmärrettiin, että markkina-asetelmat ovat muuttumassa ja se todennäköisesti kohtuullisti lentokoneittensa vuokraushintoja esimerkiksi Kalevi Keihäsen Keihäsmatkoilta.

Kalevi  Keihänen  oli mainio markkinamies. Minun mieleeni tuli lupsakka torikauppias. Ja rohkea ideanikkari. Tanskalainen Spies matkatoimiston omistaja Simon Spies  oli paljon myyvempi helppoheikki kuin Tjäreborg konsernin omistava pastori Eilif Krogager ja niin Kalevi Keihänen ryhtyi tekemnään samanlaisia julkisuustemppuja kuin tanskalainen kollegansa Simon Spies. Ei kukaan muu matkailuihminen kyennyt samantasoisiin myyviin julkisuustemppuihin eikä ne ehkä olisi sopineet kaikkien yritysten profiileihinikaan..

Keihäsmatkat myi paljon ja edullisesti. Osin oli kuva vain jonkinlaisesta halpamyynnin hintavaikutelmasta mutta osin oli hinnat oikeasti valtion Finnairin omistamia matkanjärjestäjiä edullisempia. Tietenkin kun Finnair myi Keihäsmatkoille edullisemmin kuin omille tyttärilleen.

Ilmeisesti tanskalaisten esikuviensa innoittamana Keihänen ryhtyi puuhaamaan omaa lentoyhtiötä. Sitä seurasi oma broilerikanien tuotanto, mistä olisi saatu liharuokaa lentokoneisiin. Mallorcalle hän perusti pontikkatehtaan, jonka tuote ristittiin Kihniön kipakaksi ja sitä myytiin SpearAirin lentokoneissa. Vaikka hankkeille kilpailijoiden piirissä naureskeltiin, sinänsä pelkästä omasta tyhmyydestä, niin Keihäsmatkojen volyymit alkoivat olla niin suuret, että kannatti leasing-vuokrata pari lentokonetta. Konetyyppikin oli kai tarkkaan harkittu, että se oli sama jota Finnair oli niin kovasti hehkuttanut eli DC-8 vaikkakin paljon vanhempaa vuosikertaa ja mallia kuin Finnairin omistamat. Ja lentokoneiden kehityksessä oli pitkän aikaa kiinnitetty huomiota polttoainetalouteen. Kun Keihäsen vuokraamat/ostamat koneet olivat aika vanhoja  olivat ne edulliset mutta myös melkoiset polttoainerohmut. Vuoden 1973 öljykriisi muutti koko suomalaisen tilauslentomatkailun yli 20 vuotta jatkuneen loputtoman kasvun.

Seurasin tarkkaan Keihäsmatkojen ja sen lentoyhtiön loppumetrejä. Pitkään alalla olleena ja myös  laskutaitoisena osasin lehdistössä kerrottuja tietoja ja muita tietoja yhdistelemällä laskea mihin saakka Keihäsmatkojen ja sen lentoyhtiön rahoitus ja kassavirta riittää. Mitään ulkopuolista pelastajaakaan ei ollut nähtävissä. Näin tai oikeammin laskin lopun noin kolme viikkoa etukäteen. Taisin erehtyä 1-2 päivää laskelmissani.

Toinen matkailun jättikriisi oli Espanjan valtionpäämiehen generalisimo Francon kuolema marraskuussa 1975.

Mutta värikäs mies oli Kalevi Keihänen. Ja taitava myyntimies. Vaikka en silti pidä häntä minään suomalaisen etelänmatkailun isänä. Taisi lopputuloskin hänen yritystensä konkursseista jäädä viime kädessä positiiviseksi. Eli kun kaikki pesänhoitajahaukat olivat keränneet päältä pois kaikki jättiläispalkkionsa niin vielä jäi yli rahaa. Eli mikään rahaton ei konkurssipesä ollut. Yleensähän asia on päinvastoin. Mutta taloudellinen valvonta ja ohjaus oli hänen yhtiöissään aika retuperällä.

On minulla muitakin muistoja  tuolta lähes 18 vuotta kestäneeltä matkailu-uraltani. Pitää kirjoitella niistä lisää toiste.

1.7.2012

Montako valtion neuvottelukuntaa yhdelle asialle?

Minulla meni suu auki kun näin uutisen, että valtioneuvosto  on perustanut uuden vähemmistöasiain neuvottelukunnan. Tämän neuvottelukunnan tehtävät ovat uutisen mukaan

Neuvottelukunnan tehtävänä on tehdä ehdotuksia ja antaa lausuntoja etnisen syrjimättömyyden valvonnan ja seurannan kehittämisestä ja ulkomaalaisten aseman ja oikeuksien turvaamisesta. Lisäksi se kehittää viranomaisten ja järjestöjen yhteistyötä syrjimättömyyden valvontaan ja seurantaan ja syrjinnän ehkäisyyn liittyvissä kysymyksissä.


Kovin kauan ei ole siitä kun valtioneuvosto asetti Etnisten suhteiden neuvottelukunnan (ETNO). Eli taisi olla viime vuonna. Jos nyt luet mitä tehtäviä tuolla ETNO:lla on niin ihan samoja asioita kerrottuna toisin sanoin.

On totta että vähemmistöasiat ovat laajemmat. Ne sisältävät myös sukupuoliset ja ehkä uskonnollisetkin vähemmistöt eikä pelkkiä etnisiä suhteita.

Mutta kyllä tällainen tårta på tårta tuntuu ihan hölmöläisten touhulta. Erityisesti kun se tehdään vielä julkisin varoin aikana jolloin kukkaron nyörejä pitäisi kiristää. Mutta rahaa on kun asia on oikea!

Ehkä vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet tarvitsi pyrkimyksilleen oman leikkikentän. 

Moitin ETNOA toukokuun lopussa blogikirjoituksella otsikolla 'Miten vapaa keskustelu kahlitaan!' Ehkä saan kohta aiheen tästä uudestakin neuvottelukunnasta.