9.7.2012

Etelänmatkailu 1960-70 luvulla

Töllöstä tuli joku muisteluohjelma 1970-luvulta. Siinä monen asiantuntemattoman ja osin asiantuntevan suulla mainittiin moneen kertaan Kalevi Keihänen ja häneen kunniakseen luettiin, että hän olisi opettanut suomalaiset matkustamaan lomille etelään.

Ihan noin se ei kuitenkaan mennyt. Kalevi Keihäsen matkatoimisto oli vuosikausia vain yksi matkatoimisto muiden joukossa. Varsinaisena uranuurtajan toimi Finnairin omistama tytäryhtiö Aurinkomatkat. Aurinkomatkat oli kuitenkin koko ajan omistajansa talutusnuorassa. Näin Aurinkomatkojen oli pakko vuokrata lennoilleen omistajansa lentokoneita. Kun ostajalla oli vain yksi vaihtoehto käytti emoyhtiö tietenkin hyväkseen tilannetta ja peri markkinahintoja korkeammat hinnat tytäryhtiöltään. Vuosikausia tämä monopolihinnat mahdollistava järjestely toimi.

Minä olin aloittanut työnteon matkailualalla jo koululaisena vuonna 1960. Pääosin tein alussa töitä loma-aikoina mutta myöhemmin lukioaikana tein töitä keväällä kouluaikanakin. Aloitin iltapäivisin koulun jälkeen.

Sitten Suomeen alkoi tulla ulkomaisia matkatoimistoyrittäjiä. Ensimmäinen ulkomainen yrittäjä oli vuonna 1964 Suomeen perustettu ruotsalainen Vingresor. Tanskalainen Tjäreborg perusti toimiston Suomeen vuonna 1966. Hiukan myöhemmin (en löydä nyt mistään vuosilukua) perustetaan Suomeen myös tanskalaisen Spiesin tytäryhtiö.

Ilmailu oli vielä tarkkaan säädeltyä ja suurimpaan osaan etelä-Euroopan maista sai liikennöidä vain jomman kumman maan rekisterissä olevilla ilma-aluksilla. Käytännössä tämä tarkoitti, että Suomesta Espanjaan sai lentää vain suomalaisilla tai espanjalaisilla lentokoneilla. Espanjalaisilla lentoyhtiöillä oli aika huono maine suomalaisten kuluttajien silmissä. Aiheellisesti tai aiheetta niin en nyt siihen ota tässä kantaa. Vaikka espanjalaisilta lentoyhtiöiltä olisi saattanut vuokrata tilauslentoja paljon halvemmalla kuin Finnairilta luottivat matkailijat niin paljon enemmän Finnairiin, että siitä oltiin valmiit maksamaan kohtuullinen lisähinta.

Tjäreborgilla oli Tanskassa oma tilauslentoyhtiö Sterling Airways samoin Simon Spiesin matkatoimistolla oli oma Conair lentoyhtiö. Mutta kumpikaan ei voinut lentää Suomesta etelä-Eurooppaan. Näin Finnairilla oli ilmailusopimusten mahdollistama käytännön monopoli. Ja kyllä Finnair tätä monopoliasemaansa häikäilemättä käyttikin hyväkseen. Erityisesti sopimussuhteissa omiin tytäryhtiöihin. Merkittävää oli, että tuollaiset vapaat Finnairista riippumattomat matkatoimistot saivat kuitenkin Finnairilta sen omia tytäryhtiöitä parempia sopimushintoja.

Finnair osti ruotsalaisen Vingmatkojen Suomen toiminnot vuonna 1973. Nimi muutettiin Finnmatkoiksi. Sen jälkeen Finnairin määräysvallassa oli kaksi Suomen suurimpiin kuuluvaa matkanjärjestäjää. Suurin oli jo 1960-luvulta lähtien Aurinkomatkat.

En muista enää mikä etelä-Euroopan maista ensimmäisenä luopui rajoittamasta lentoyhtiöiden kilpailua. Finnairin kalliit monopolihinnat myös riippumattomilta matkanjärjestäjiltä aiheuttivat, että jotkut niistä ryhtyivät lentämään ulkomaisilla lentoyhtiöillä. Finnairissa ymmärrettiin, että markkina-asetelmat ovat muuttumassa ja se todennäköisesti kohtuullisti lentokoneittensa vuokraushintoja esimerkiksi Kalevi Keihäsen Keihäsmatkoilta.

Kalevi  Keihänen  oli mainio markkinamies. Minun mieleeni tuli lupsakka torikauppias. Ja rohkea ideanikkari. Tanskalainen Spies matkatoimiston omistaja Simon Spies  oli paljon myyvempi helppoheikki kuin Tjäreborg konsernin omistava pastori Eilif Krogager ja niin Kalevi Keihänen ryhtyi tekemnään samanlaisia julkisuustemppuja kuin tanskalainen kollegansa Simon Spies. Ei kukaan muu matkailuihminen kyennyt samantasoisiin myyviin julkisuustemppuihin eikä ne ehkä olisi sopineet kaikkien yritysten profiileihinikaan..

Keihäsmatkat myi paljon ja edullisesti. Osin oli kuva vain jonkinlaisesta halpamyynnin hintavaikutelmasta mutta osin oli hinnat oikeasti valtion Finnairin omistamia matkanjärjestäjiä edullisempia. Tietenkin kun Finnair myi Keihäsmatkoille edullisemmin kuin omille tyttärilleen.

Ilmeisesti tanskalaisten esikuviensa innoittamana Keihänen ryhtyi puuhaamaan omaa lentoyhtiötä. Sitä seurasi oma broilerikanien tuotanto, mistä olisi saatu liharuokaa lentokoneisiin. Mallorcalle hän perusti pontikkatehtaan, jonka tuote ristittiin Kihniön kipakaksi ja sitä myytiin SpearAirin lentokoneissa. Vaikka hankkeille kilpailijoiden piirissä naureskeltiin, sinänsä pelkästä omasta tyhmyydestä, niin Keihäsmatkojen volyymit alkoivat olla niin suuret, että kannatti leasing-vuokrata pari lentokonetta. Konetyyppikin oli kai tarkkaan harkittu, että se oli sama jota Finnair oli niin kovasti hehkuttanut eli DC-8 vaikkakin paljon vanhempaa vuosikertaa ja mallia kuin Finnairin omistamat. Ja lentokoneiden kehityksessä oli pitkän aikaa kiinnitetty huomiota polttoainetalouteen. Kun Keihäsen vuokraamat/ostamat koneet olivat aika vanhoja  olivat ne edulliset mutta myös melkoiset polttoainerohmut. Vuoden 1973 öljykriisi muutti koko suomalaisen tilauslentomatkailun yli 20 vuotta jatkuneen loputtoman kasvun.

Seurasin tarkkaan Keihäsmatkojen ja sen lentoyhtiön loppumetrejä. Pitkään alalla olleena ja myös  laskutaitoisena osasin lehdistössä kerrottuja tietoja ja muita tietoja yhdistelemällä laskea mihin saakka Keihäsmatkojen ja sen lentoyhtiön rahoitus ja kassavirta riittää. Mitään ulkopuolista pelastajaakaan ei ollut nähtävissä. Näin tai oikeammin laskin lopun noin kolme viikkoa etukäteen. Taisin erehtyä 1-2 päivää laskelmissani.

Toinen matkailun jättikriisi oli Espanjan valtionpäämiehen generalisimo Francon kuolema marraskuussa 1975.

Mutta värikäs mies oli Kalevi Keihänen. Ja taitava myyntimies. Vaikka en silti pidä häntä minään suomalaisen etelänmatkailun isänä. Taisi lopputuloskin hänen yritystensä konkursseista jäädä viime kädessä positiiviseksi. Eli kun kaikki pesänhoitajahaukat olivat keränneet päältä pois kaikki jättiläispalkkionsa niin vielä jäi yli rahaa. Eli mikään rahaton ei konkurssipesä ollut. Yleensähän asia on päinvastoin. Mutta taloudellinen valvonta ja ohjaus oli hänen yhtiöissään aika retuperällä.

On minulla muitakin muistoja  tuolta lähes 18 vuotta kestäneeltä matkailu-uraltani. Pitää kirjoitella niistä lisää toiste.

2 kommenttia:

  1. Tuo oli mielenkiintoinen historiapläjäys. Kiitos siitä.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli mielenkiintoinen kirjoitus.

    VastaaPoista