26.9.2014

Opin uuden ilmaisun

Luin tänään erästä amerikkalaista liikkeenjohdon kirjoitusta tutkimuksesta, jossa käytettiin jostain nuorehkosta ihmisryhmästä kollektiivista nimitystä 'millennials' eli jotenkin suomeksi milleniumilaiset. Kun kuitenkin tutkimuksessa käsiteltiin tämän kohortin käyttäytymistä työelämässä aloin ihmetellä. Oivalsin jotenkin, että kyse olisi jostain 2000-luvulle kuuluvasta tuon nimityksen perusteella, mutta aloin ihmetellä miten heitä olisi saatu tutkimusaineistoon kun 2000-lukua on kulunut vasta vajaa 15 vuotta.

No apuun tuli tietenkin taas Wikipedia. Olihan se millennials siellä määritelty. Ennestään tiesin suomeksi oman X-sukupolveni, jolla tarkoitetaan Suomessa suuriksi ikäluokiksi kutsuttuja ja jota nimitystä useimmiten käytetään. Englanniksi millennials on Y-sukupolvi ja se on X-sukupolvesta seuraava. Ja siihen yleensä (tarkkaa määrittelyä ei taida olla)  lasketaan vuodesta 1980 alkaen syntyneet, jotka ovat eläneet vauhdikkaan nuoruutensa 2000-luvulla. Sanottiinhan suuria ikäluokkia myös usein 60-lukulaisiksi. Minulla on kaksi lasta viidestä tämän määrittelyn mukaisesti tuota Y-sukupolvea. Mutta en osaa nähdä että he hirveästi eroaisivat hiukan vanhemmista kolmesta lapsestani.

Tuo asiahan on loppujen lopuksi aika mitätön. Mutta iloitsin silti, että opin taas uuden sanan. Eihän sekään ole mikään kovin suuri asia, mutta tässä iässä pitää aina hiukan jo psyykata itseään ettei ihan juuttuisi paikoilleen.

Kai sitä pitää tähän laittaa se klassinen kiinalainen sananlasku "Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä." Palautuu silloin asiat tärkeysjärjestykseen.

24.9.2014

Eturauhassyövän puolivuotisjälkitarkastus

Kävin tänään lääkärissä jälkitarkastuksessa noin puoli vuotta siitä kuin sädehoito oli lopetettu. Hormonipiikin sain paljon ennen sädehoitojen alkua ja siitä on aika tarkkaan yksi vuosi. Hormonipistos oli pitkävaikutteinen ja kestoltaan 3 - 12 kk. Ja kalliskin oli, vaikka syövän hoidossa se maksoi sairasvakuutuksen jälkeen minulle vain 5 euron omavastuun.

Sädehoidon loputtua oli ns PSA arvo 1,29 mikrogrammaa litrassa kun syöpää epäillään minun ikäryhmässäni vasta kun arvo 6,2 ylittyy. Usein olennaista on myös minkälainen on muutos. Jos se on alkanut kovasti nousta tehdään vasta tarkemmat tutkimukset.

Minä olin jo jostain 50 v iästä lähtien ryhtynyt pyytämään terveyskeskuslääkäriltä tuota P-PSA verikoetta samalla kuin muitakin verikokeita otettiin ja ainakin parin vuoden välein. Miesten eturauhassyöpäähän ei vieläkään seulota automaattisesti vaikka eturauhassyöpä on mioehillä yleinen ja aikaisin havaittuna yleensä hoidettavissa. Eikä PSA verikoe maksa ns maltaita.

Nyt kun sädehoitdon loppumisesta on kulunut puoli vuotta oli sädehoidon ja hormonipistoksen johdosta PSA arvo laskenut arvoon 0,2 mikrogrammaa litrassa. Hito vaikuttaisi purreen. Lääkäri tosin kertoi, että jossain vaiheessa PSA arvo kohoaa yleensä jonkin berran uudelleen ilman että kyse on uusiutuneesta syävästä.

Seuraava kontrollikäynti tämän asian tiimoilta on noin puolen vuoden kuluttua.

Hiukan tietenkin aamulla jännitin mikä on tulos. Mutta nyt on kuitenkin helpottunut olo kun PSA arvo noinkin alhainen.

20.9.2014

Toimittajien poliittinen aivopesu

Ylen kanavilla Strada nimistä makasiiniohjelmaa tulee usein katsottua, jos siihen aikaan istun television lähettyvillä.

Stradassa on ollut piristävä ote erilaisiin kulttuurin ilmiöihin ja niitä on lyhyessäkin ohjelma-ajassa saatu mukavasti käsiteltyä.

Mutta eilen 19.9.2014 iltapäivällä tulleessa ilmeisesti uusinnassa minua alkoi ällöttää kun muuten ihan asiallisen tuntuinen naistoimittaja (Marjut Tervola)  ilmaisi hyvinkin avoimesti oman henkilökohtaisen ja vastenmielisen käsityksensä Perussuomalaisesta puolueesta. Suorastaan hätkähdin oikein, että oliko ohjelman aiheena käsitellä hänen poliittisia mieltymyksiä ja inhokkeja.

Näin suoraan henkilökohtaisen vastenmielisyyden ilmaisua en ole aikaisemmin havainnut mitään muuta suurta eduskuntapuoluetta kohtaan. Perussuomalaisten inhoaminen ja sen avoin julistaminen omalla työpaikallaan toimittajan tehtävissä tuntuu suorastaan tällä hetkellä olevan jo toimittajan kunnia-asia. Minusta on aivan käsittämätöntä että verovaroilla kustannetussa tiedotusvälineessä toimittajat julistavat omaa agendaansa. Tulee mieleen ihan Neuvostoiliiton ja nyky-Venäjänkin valtion omistamat televisiokanavat, jotka toimivat nomenklatuuran äänitorvina. Ja sitten meillä toimittajat nauravat jotenkin halveksivasti Venäjän sananvapaudelle ja televisionlähetyksien yksipuolisuudelle.

Minusta tämänkataiset riman alitukset eivät kuulu Yleisradionn. Ei sen tehtävä ole toimia toimittajien ikiomana propagandavälineenä.

Saa perussuomalaista puoluetta ja sen edustajia, jotka ovat tehneet tyhmyyksiä arvostella. En minä sitä halua kieltää. Mutta tuollaisia toimittajan itsensä tunneperäisiä purkauksia 'ääh mä inhoon noita', 'noi on hirveitä' yms ja muut puolueen tai sen edustajien demonisointiin tähtäävät henkilökohtaiset tunteenpurkaukset ilman mitään kunnon argumentointia ei pitäisi kuulua sallittuun toimituspolitiikkaan.

Olenkin ajatellut ehdottaa, että kainkelaisissa yhteiskuunnallisissa ohjelmissa esillä ja taustalla olevien toimittajien puoluekannat selvästi pantaisiin esille. Kuten uutisoinnissa poliitikkojenkin kohdala tehdään. Olisi kiva nähdä kuinka monta vihreää.vasemmistolaista, kokoomuslaista, demaria tai kepulaista tuolta löytyy.

Valitettavasti en löytänyt Ylen Areenasta linkkiä tuohon ohjelmakohtaan, jolloin jokainen olisi voinut omakohtaisesti havaita tuon saman.

Nostan hattua palkitulle toimittajalle, Leena Sharmalle, että hän meni tekemään kirjan Perussuomalaisista, eikä pelkästään tyytynyt halventamaan heitä toimittajan työssään.

15.9.2014

Järki sentään voitti Ruotsin vaaleissa

Ruotsin vaalituloksesta voi olla montaa mieltä. Pitkä hallitusvastuu teki tehtävänsä ja valta siirtyi vihervasemmistolle. En tunne Ruotsin politiikkaa niin paljon että minulla olisi voimakas kanta asiaan.

Ruotsidemokraatit tekivät oman jytkynsä. Minä veikkaan, että suurin syy on Ruotsin melko huonosti onnistuneessa maahanmuuttajien kotouttamispolitiikassa ja ruotsalaiset ovat saaneet tarpeekseen eräiden maahanmuuttajaryhmien rettelöinneistä. Ja ainoa puolue joka sentään puheissa yrittää jotenkin vaikuttaa holtittoman maahanmuuton ja jossain toivotun monikulttuurisuuden rajaamiseen.Paitsioon ruotsidemokraatit on silti ajettu. Samanlaistahan Suomessakin aluksi yritettiin Perussuomalaisten kanssa mutta eipä se oikein onnistunut.

Mutta se mistä olen tosi iloinen oli, ettei feministipuolueen Gudryn Schyman päässyt parlamenttiin. Kirjoitin aikaisemmin tässä kuussa tästä järkyttävästä henkilöstä tai enemmänkin hänen käytöksestään televisioväittelyssä. Unohdin mainitakin, että tämä rouvahan on ns loikkari. Ilmeisesti ei päässyt riittävästi esiin Vasemmistopuolueessa.

Yllättävän paljon Feministipuolue sai ääniä ja erityisesti naisilta. Se on kyllä huolestuttavaa, sillä Ruotsissa feministit ovat jo melkein hallinnollisesti ja poliittisesti kastroineet miehet kun kaikki vaaleissa mukana olleet miehetkin eri puolueissa kilvan ilmoittivat olevansa feministejä. Ihan järkyttävää. Eikä tämä tarkoita ettenkö kannattaisi miesten ja naisten keskinäistä tasa-arvoa. Myös Ruotsissa.  

14.9.2014

Ohitusleikkaukseni vuospäivä

Sydämeni ohitusleikkauksesta tuli viime perjantaina 12.09.2014 tasan yksi vuosi. Juhlin vuosipäivää asiankuuluvin (rauhallisin mutta juhlavin) menoin ja suurella vakavuudella. Hieno juttu meidän hyvinvointiyhteiskuntamme, joka kuitenkin vielä jotenkin on osannut huolehtia meistä, vaikka moottori joskus yskiikin.

Toivon todella, että SOTE-uudistus onnistuisi hyvin ja pystyisi parantamaan nykyjärjestelmän epäkohdat. Vaikka ei hyvältä näytä ainakaan vielä. Minusta on järkyttävää, että vaikkei SOTE uudistus ole vielä edes kunnolla käynnistynyt niin synnytyssairaaloiden määrää ollaan voimakkaasti supistamassa. Olisi mielenkiintoista miten uuden terveydenhuollon vastuutahot tällaiseen säästämiseen tulevat suhtautumaan vai onko niin, että tässä puhdistetaan pöytää heidän edestään?

Paasikiven ja Kekkosen linja

Muutama päivä sitten kuuntelin yöllä radio-ohjelmaa Yle Puheella. Tuttu Urho Kekkosen äänihän siellä. En ollut kuunnellut aivan alusta mutta ymmärsin heti, että puhe käsitteli Suomen ulkopolitiikkaa.

Aihe on minusta mielenkiintoinen. Nyt Ukrainan kriisi ja sen varjossa taas paljastunut NATO-kiima (lienee Jari Sarasvuolta kopioimani ilmaisu, erittäin osuva!) ja -huuma ovat ainakin minulle palauttaneet mieliin Paasikiven ja Kekkosen ulkopolitiikan perusteet.

Kun kokoomus on kovin voimansa tunnossa on hyvä muistuttaa nykykokoomuksen kannattajille, joista osa tuntuu elävän jonkinlaisen messiashurmoksen vallassa, että Paasikivi oli kiven kova kokoomukselainen. Kekkosen sisäpoliittisista juonitteluista voi olla montaa mieltä, mutta tuskin kukaan vieläkään rohkenee väittää, että maamme ulkopolitiikkaa olisi sodan jälkeen huonosti tai epäonnistuneesti johdottu.

Olen yrittänyt Yleltä selvittää mikä tuo Ylen Elävästä arkistosta lainattu puhe oli. En ole vielä saanut vastausta.

Yritin itse selvittää netissä Ylen Elävästä arkistosta mikä tuo puhe olisi. Olisin laittanut mielelläni siihen linkin. Niin vaikuttava se oli. Kyllä se päihitti Stubbin tai Kataisen ulkopoliittiset "viisaudet" ja kyllä se oli selvempi Kuin Sauli Niinistön tai Erkki Tuomiojan kannanotot. Tosin Sauli Niinistö on ainakin puheissa ilahduttanut minuakin hillityn varovaisilla NATO-puheilla. Kuinka paljon asiassa on kansan NATO-mielipiteiden varomista tai onko mies kasvanut virkansa vaatimiin mittoihin. Niinhän se vanha sanonta kuuluu, että jos luoja antaa viran antaa hän myös järjen sen viranhoitamiseen.

Jotain hyviä ulkopoliittis apuheita löysin Elävästä arkistosta. Tässä linkkejä muutamiin: Puhe Vaasan kirkkopäivillä 1967 . Yöpakkaskriisin aikana 10.12.1958 tasavallan presidentti Urho Kekkonen piti radiossa puheen, jossa hän ilmoitti, ettei Suomen idänpolitiikan suunta muutu. Ja vielä Urho Kekkosen radiopuhe 26.11.1961 oli tilinteko saman syksyn noottikriisistä.

Tämä voi tuntua saarnaamiselta, mutta minusta olisi tärkeää, että myös nuorempi sukupolvi perehtyisi Paasikiven ja Kekkosen ulkopoliittisiin ajatuksiin. Minulle on jäänyt vahva mielikuva, että nykyiset johtavat  NATO-myönteiset ovat kuin pikkulapset, jotka hiekkalaatikolla uhoavat kuvitellussa voimansa tunnossa itseään isommille ja voimakkaammille luottaen, että kun huutavat kovaa niin isoveli tulee pelastamaan tilanteen sitten kun hätä on suurin.

Paasikiven ja Kekkosen ulkopolitiikka opetti taitavasti ottamaan huomioon naapurin arat kipupisteet ja pysymään naapuruussovun säilyttävässä. Ja aina välillä tekisi mieli lisätä luetteloon myös Marski  Ja niillä eväillä me onnistuimme säilyttämään itsenäisyytemme. Ei meidän kannata ottaa oppia Virosta. Siellä pitkä itsenäisyyden menetys ja miehitys ja Venäjän käyttäytyminen herrakansana miehitysaikana sai virolaiset vihaamaan venäläisiä.

Jos minun kannattamaa kutsutaan vastustajien toimesta lännestä lainatulla termillä Finnlandisierung eli suomettuminen niin minusta ihan vapaasti.

11.9.2014

Ns 9/11 ja WTC iskut

Muistan nuo  järkyttävät iskut, kun näin ne töissä suorana uutislähetyksenä .CNN kanavalta. Olin tulossa iltapäivällä kahvihuoneesta ja kävelin erään kollegani ohi, joka järkyttyneen näköisenä katsoi tietokoneen kuvaruutua. Pysähdyin minäkin hänen viereensä ja ehdin seurata kun toinen lentokone törmäsi WTC kakkostorniin.

Olin järkyttynyt, kuuntelin CNN:n selostajan puhetta, sillä olihan hänkin aivan yllättynyt mistä oli kysymys. Ensimmäinen törmäys oli vielä mennyt lentokoneen suunnistusvirheenä tms mutta kun hetklen kuluttua toiseenkin torniin  törmäsi lentokone se ei enää tuntunut sattumalta.

Ensimmäinen ajatukseni oli, että käynnistyykö nyt tästä kolmas maailmansota. Ja aloin heti kelata mielessäni mitä olisi nyt tehtävä. Missä on lähimmät väestösuojat yms. Työpaikalla meillä oli kellarissa tupakkahuonekäytössä väestönsuoja mutta mietin mitä neuvoja annan perheelleni jos tulee kiire.

Mielessäni ahdistus oli voimakas. Kaikki se epävarmuus joka heijastui tänne Suomeenkin. Eihän tiedossa ollut kuka tuollaisen hyökkäyksen takana on. Jos se olisi ollut Venäjä niin vaaranahan olisi että amerikkalaisten ohjukset kulkisivat Suomen ilmatilan yli vaikkapa suurkaupunki Pietariin. Ja etäisyys Pietariin on niin lyhyt (vajaa 400 km - saman verran kuin Helsingiståä Kuopioon) , että sellaisten ohjusten torjunta muutama sata kilometriä ennen kohdetta saatttais aiheuttaa pahojen ydinkärkien räjähtämistä lähellä Helsinkiä.

Vaikka en koskaan ollut Yhdysvaltain presidentti Bush nuoremman ihailija oli kuitenkin jotenkin lohdullista huomata hänen tarttuneen toimiin saadakseen asiantilan jotenkin hallintaan.

Silloin vielä työelämässä IT alan asiantuntijatehtävissä toimivana mietteitä herätti, että näinkö me tulevaisuudessa saamme seurata televisiosta tai verkosta reaaliajassa sotatoimia eri puolilla maailmaa. Ainakin niin kauna kuin verkot pysyvät pystyssä. Informaatiosodankäynnin ja sotapropagandan levittämiseksi ehkä noita verkkoja ei edes haluta ensimmäisenä kaataa.

Semmoinen muistopäivä tänään.  

 

9.9.2014

Nyt vasta ymmärsin!

Tänään koin oikein ahaa elämyksen kun vasta ymmärsin miksi valtiolla on niin hirveän kova intressi rukata työeläkkeitä.

Ensinnä älysin yhtäkkiä, että melkoinen osa työeläkejärjestelmään liitetyistä eläkejärjestelmistä ei ole alkuunkaan samalla tavoin rahastoivia kuin yksityisissä työsuhteissa olevien työeläkkeet. Muistaakseni valtion virkamiesten eläkkeitä ei käytännössä ole rahastoitu lähes ollenkaan. Samoin maanviljelijäyrittäjille luotu eläkejärjestelmä ottaa suurimman osan verovaroista. Eikä taida kunnallisten eläkkeidenkään osalta rahastointi olla kovin korkealla tasolla.

Minä kun olin itsekseni ihmetellyt moneen kertaan miten valtiontalouden kestävyysvajetta (inhoan tuota sanahirviötä!)  voidaan kattaa eläkemenoja pienentämällä. Kun eläkemenot maksetaan valtion budjetista erillään olevalla tarkoitusvarallisuudella eli työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä eläkevakuutusmaksuilla ja rahastojen tuotoilla. Rahastoituihin pääomiinhan ei ainakaan vielä ole jouduttu turvautumaan vaan rahastoja on joka vuosi edelleen kasvatettu.

Mutta noiden virkamiesten ja maanviljelijöiden eläketasojen laskeminen (oli kikka sitten mikä tahansa ja minkä niminen) alentaa todella valtion menoja suoraan.

Sen lisäksi EU:lle ja kansainvälisille luottoluokituslaitoksille esitetään  eläkerahastot, niiden tuotot sekä vuosittain kerätyt eläkevakuutusmaksut ikään kuin ne olisivat julkisen talouden varoja. Näin Suomi näyttää paljon vakavaraisemmalta ja rikkaammalta ja vähemmän velkaiselta kun nuo kaikki lasketaan julkisen vallan varoiksi. Ja saadaan keploteltua valtio edelleen luottoluokituksessa kolmen AAA:n luokkaan.

Mutta enemmän tässä on kyse silmänkääntötempusta kuin aidosta tavasta pienentää kestävyysvajetta.

Olen kauhulla ajatellut sellaistakin valtiontalouden tilaa, että nykyiset noin 150 miljardin eläkerahastot kansallistettaisiin valtion varoiksi. Eihän valtion velka ole vasta kuin 100 miljardia. Jäisi vielä varoja yli valtion yhden vuoden budjetin verran. Ja sitten samalla siirryttäisiin maksamaan kaikki eläkkeet suoraan verovaroista. Tietenkin varojen realisointia pitäisi huolellisesti säädellä, ettei varallisuuden markkinahintoja mentäisi romuttamaan ylitarjonnalla.

7.9.2014

Kokoomuksen Pia Kauman lastenvaunulausuma

Seurasin tänään ruotsinkielistä Eftersnack keskusteluohjelmaa (Jälkivääntö Yle Fem). Pidän monista keskusteluohjelmista ja kuuntelen usein autossakin Ylen Puhe-kanavaa.

Tässä Jälkivääntö ohjelmassa keskusteltiin mm kokoomuksen valtuutetun Pia Kauman lausumasta, jossa hän kertoi, ettei ymmärrä miksi maahanmuuttajien pitäisi saada toimeentulotuella uudet lastenvaunut kun ns kantasuomalaisetkin suosivat halvempia käytettyjä lastenvaunuja.

Pia Kauma on nyt monesta mediasta tyrmätty valehtelijaksi ja pelkkien perättömien ennakkoluulojen levittäjäksi ja todistajaksi oli asiasta käytyyn tv-keskusteluun Ylen A-studiossa tuotu Espoon kaupungin sosiaali- ja perhetoimen johtaja. Hän vakuutti, että kaikkia asiakkaita kohdellaan samojen sääntöjen mukaan ja että Espoossa on lastenvaunuja varten laskettu 200 euroa ja lastenrattaita varten 120 euroa.

Pia Kaumalla ei tietenkään voinut olla studiossa mitään kirjallisia todisteita käsityksilleen sillä sosiaalitoimen asiathan nauttivat suurta virkasalaisuutta.

Pia Kauma on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Hän on ollut pitkään Espoossa kaupunginvaltuutettuna ja nyt ensimmäistä kautta kansanedustajana. Lisäksi hän on käynyt Yleisradion toimittajakurssin v 2003 ja ollut Ylellä jopa toimittajan vv 2003-2004. Eli ei hänen nyt ihan minkään tietämättömän ja ymmärtämättömän uskoisi olevan, joka levittelee pelkkiä huhupuheita.    

Olen törmännyt elämäni aikana valitettavan usein sellaiseen olettamaan, että tietenkin virkamies puhuu aina totta. Sitoohan häntä virkansa asioissa häntä velvoittava virkavala puhumaan aina totta virka-asioissa. Jopa korkeat lainvalvojat, oikeuskansleri ja eduskunnan oikeusasiamies päätöksissään vetoavat tähän virkavastuuseen ja luottavat virkamiehen omassa tai kaverinsa asiassa antaman lausunnon totuudellisuuteen. Jopa sellaisissa asioissa, joista todisteet kertovat virkamiehen puhuvan ns muunnettua totuutta. Valehteluahan ei noissa piireissä tai eduskunnassa saa sanoa valehteluksi vaan mielellään se sievistellään jollain poliittisesti korrektilla ilmaisulla, jollainen mm tuo muunnettu totuus on.

En voi väittää, että Espoon sosiaalijohtaja tietoisesti valehtelisi tässä asiassa. Enhän minä sellaista voisi edes tietää. Mutta en minä automaattisesti heti pitäisi Pia Kaumaakaan pelkkien kuulo- ja huhupuheiden levittäjänä.

Aihe on arka. Toimeentulotuella eläviä kantasuomalaisiakin epäillään sosiaalipummeiksi paremmin toimeentulevien puolelta. Miksei sitten myös tänne ns humanitaarisin syin mahan muuttaneita. Heidän suojanaan ja tukenaan on melkoinen armada yhteiskunnan varoilla palkattuja,tulkkeja ja neuvoja ja kaikkea valvoo sitten yliherkältä tuntuva vähemmistövaltuutetun toimisto. Ei kukaan sosiaalitoimen virkailija varmaan halua saada kimppuunsa rasismiepäilyjä, jos hän ei kunnioita vieraan kulttuurin normeja. Meillähän on voimakkaasti korostettu kuinka on kunnioitettava kaikkia meille vieraitakin kulttuureja ja tapoja.

Osaan hyvin kuvitella, että jossain tiukkanormisessa kulttuurissa ei poikavauva voi nukkua käytetyissä lastenvaunuissa, joissa on ehkä aikaisemmin kasvanut tyttövauva, ja että tuollaisen kulttuurinormin hyväksymistä saatetaan pitää yhtä hyväksyttävänä kuin kalliin romaninaisten hameen ylimääräisiä valmistuskustannuksia.

Mutta jos noin olisi kuitenkin tapahtunut joissain yksittäistapauksissa niin on kaksikin mahdollisuutta miksi asia ei tulisi esille. Eihän sellaista voitaisi sosiaalitoimesta tunnustaa, koska sellaisen pelättäisiin nostattavan melkoisen muukalaisvihamielisyyden aallon ja tiedetään ettei sitä millään laillisella keinoilla pysty toimittajatkaan, jos ylipäänsä edes haluaisivat, selvittämään ilman jotain sisäistä ilmiantajaa. Ja toinen vaihtoehto voisi hyvin olla ettei sosiaalitoimen johtajan tasoinen virkamies saa välttämättä edes oikeita tietoja alaisiltaan, koska välissä on luisia portaita totuudenkin suodattavia kuuliaisia jäsenkirjavirkamiehiä.

Ihmetyttää, ettei jälki vääntöohjelman keskustelijat edes vaivautuneet miettimään tuollaisia näkökohtia. Mutta toisaalta ei kuitenkaan yllätä. Televisiossakin käytäville keskusteluille on ohjenuorana jonkin sortin poliittinen korrektius. Samat toimittajat, jotka nyt kilvan hehkuttavat enemmän tai vähemmän julkeasti omaa russofobiaansa ja vasemmisto-demari-vihreyttään ja haukkuvat entisaikojen suomettumista halveksien ymmärtämättä ettei tämä nykyinen poliittinen korrektius eroa siitä aikaisemmasta suomettumisesta. Vain rajoitusten syy on vaihtunut.

Tuli taas vuodatusta. Sanoma oli yksinkertainen: harrastakaa mediakriittisyyttä. Ei kaikki media tuuteista meille työnnetty ole muuta kuin meitä rauhoittavaa ja tyynnyttävää aivopesua :) 

Kuunnelkaa ja katselkaa itse lisää vielä mm tästä ja tästä niin avautuu miten kritiikittömästi toimittajat asiaan suhtautuvat. Siitä on tutkiva journalismi kaukana.

5.9.2014

Ruotsinmaalainen feministipuolue

Seurasin Ruotsin televisiossa esitettyä debattia jossa väittelivät feministipuolueen Gudrun Schyman ja ruotsidemokraattien  puolueen Jimmie Åkesson. varmaan se löytyy lähipäivinä jostain nauhoitettuna. Kannattaa kuunnella, jos pystyy seuraamaan ruotsinkieltä. No tästähän se löytyikin.

Väittely oli järkyttävää kuunneltavaa. Jimmie Åkesson yritti sentään pysyä asiassa kun vättelyn kohteena oli maahanmuutto. Mutta tämä feministipuolueen Gudrun Schyman käyttäytyi kuin häiriintynyt vajaa-älyinen. Ainoa lause, jota hän toisti lähes kymmeniä kertoja oli, että oikeus pakolaisuuteen (rutsiksi 'asylrätt') on luovuttamaton ihmisoikeus. Ja siihen perään koko ajan sama kysymys: kuinka me voimme parantaa tuota oikeutta pakolaisuuteen.

Hän vaikutti olevan ihan tosissaan kun hän ehdotti että Ruotsin pitäisi avata lisää uusia edustustoja ulkomaille, ettei kenenkään enää tarvitsi kuolla välimeren laittomissa venekuljetuksissa (Afrikasta Eurooppaan). Siitä jäi vain mieleen ettei kyse ollut enää oikein tasapainoisesta ihmisestä vaan aidosti jostain häiriintyneestä ihmisestä. Åkesson yritti muutaman kerran sanoa, että noille hankkeille pitäisi myös yrittää löytää rahoitus ja pääministeri Reinfeldtkin alkaa jo ymmärtää ettei aivan rajaton humanitäärinen maahanmuuttoliike voi jatkua. Mutta ei reagointia vaan samojen virkkeiden toistoa niin ettåä kuuntelijakin alkoi jo miettiä onko kyse todella jostain häiriköstä.

Mielenkiintoista oli havaita, kun Åkesson kertoi, että näistä humanitaarisista maahanmuuttaja-turvapaikanhakijoista suurin osa on miehiä ja naiset ovat jossain täyteen ahdetuilla pakolaislleireillä ei feministipuolueen Gudrun Schymanilla ollut mitään sanottavaa. Ainoastaan hokea tuota virkettä: "Pakolaisoikeus on universaali ihmisoikeus. Miten me aiomme vahvistaa sitä oikeutta?"

Ja sitten vielä jossain oli virkkeeseen sisällytetty sana "rasismi". Mutta mitään tolkkua tämän feministijohtajattaren puheista ei saanut.

Jäin miettimään kauhulla voiko tuollaisella esiintymisellä saada seuraavissa vaaleissa äänestäjiä. Saas nähdä.