27.10.2013

Painoindeksini alle 30!

Voi juku. Vihdoinkin laihdutuskuurini on saavuttanut yhden välitavoitteen. Painoindeksini on laskenut alle 30 tasolle. Sehän tarkoittaa, että merkittävä ylipaino on laskenut lieväksi ylipainoksi.

Seuraava tavoite onkin sitten aika vaativa kun pitäisi saada lievä ylipaino alenemaan normaalipainoksi. Ensisijaiseksi olen kuitenkin laittanut, että saan pidettyä painoni nykyisillä elintapa- ja ruokavaliomuutoksilla tämän ylipainon rajoissa. Mitään laihdutusvalmisteita en ole käyttänyt vaan olen todella yrittänyt muuttaa syömistäni. Niistä muutoksista olen kirjoittanut yli 2 vuotta sitten.

Kun muutamia vuosia sitten uusin garderobiani mittatilauspukuihin, housuihin ja paitoihin ja taisin teettää yhden päällystakin  ja ulkoilupuseronkin. Kyse ei ollut mistään snobbailusta vaan onnistuin löytämään ratkaisun joka oli edullisempi kuin ostaa eräästä ns isojen poikien kaupasta isokokoisille tehtyjä valmisvaatteita.

Painon pudotus on ollut sen verran  iso, ettei noita räätälin tekemiä vaatteita oikein pysty riittävästi pienentämään. Säilytän noita edelleen jos nyt sattuisi käymään jotenkin niin huonosti että lihoaisin takaisin.

Toisaalta on hyvä ettei miesten muoti niin kovasti vaihtele. Vaatteet jotka aikoinaan kävivät minulle pieniksi ja joita en ollut lahjoittanut pois sopivat minulle jo hyvin. Erityisen iloinen olen siitä, että nuorimman tyttäreni minulla Afrikasta tuomat paidat mahtuvat jo kaikki.

Pieniä asioitahan nämä ovat maailman mittakaavassa. Mutta minä en ainakaan jaksa aina käsitellä vain isoja maailmoja syleileviä asioita. Mutta ne ovat sellaisia pieniä arjen iloja jotka piristävät minua. Siksi on kiva kun voin niitä jakaa tässä blogissa.

 

19.10.2013

Sydänleikkauksesta toipuminen jatkuu

Nyt on yksi kuukausi kulunut ohitusleikkauksesta.

Viikko sitten eräs ystäväni, entinen työtoverini, tarjoutui lainaamaan minulle kuntopyöräänsä. Otin luonnollisesti tarjouksen kiitollisena vastaan. Nuorempana pidin kovasti pyöräilystä ulkoilmassa kun maisemat vaihtuivat ympärillä ja tuuli humisi korvissa. Kuntopyöristä en suuremmin välittänyt. Vajaa 15 vuotta sitten saamani aivohalvaus lopetti pyöräilyn kun halvauksen seurauksena tasapainoaistini vaurioitui osittain. Muutamia kertoja pyöräilin toivuttuani mutta havaitsin että pysyn pystyssä vain ajaessani kovaa. Sen sijaan pystyssä pysyminen on erittäin vaikeaa hitailla nopeuksilla. Ja kerran kaaduin pyörän ollessa lähes pysähtynyt ja löin pääni asfalttiin. Onneksi minulla oli käytössäni pyöräilykypärä. Mutta pyöräilykypärän styrox halkesi mistä älysin miten vaarallista pyöräily voi minulle olla ja kuinka tärkeää on käyttää pyöräilykypärää vaikka pystyisi pyöräilemäänkin.

Leikkauksen jälkeen minulle oli sairaalassa kerrottu, että kuntopyörä on ohitusleikkauksesta toipuvalle hyväksi. Tavallinen polkupyöräily kiellettiin, koska ajaessasi voi joutua tekemään yhtäkkisiä ohjausliikkeitä ja ne saattavat olla haitaksi toipumiselle. Samasta syystähän mm autolla ajo on kielletty.

Ystäväni toi minulle tuon kuntopyörän vajaa viikko sitten poikani kanssa. Iso ja hieno vekotin olohuoneen nurkassa. Olen aloittanut aika kevyesti ja poljen kaksi kertaa päivässä molemmilla kerroilla 10 minuutin ajan. Loppuviikosta soitin lääkärille ja kyselin pitäisikö jotain lääkitystä muuttaa kun verenpaineeni on uusilla lääkkeillä pysynyt kovin alhaisena.. Yläpaine on ollut asiallinen mutta alapaine on kieppunut 50 molemmin puolin. Lääkäri oli sitä mieltä, että jos ei ole mitään oireita ei ole syytä huoleen mutta suostui silti hiukan rukkaamaan lääkitystä. Nyt on alapaine ollut 70 molemmin puolin mikä on ollut minulle aika normaali aikaisemmin.

Ensi viikolla pidennän noita ajoharjoituksia tai lisään vastusta mutta pysyn tuossa 2 x 10 min päiväohjelmassa. Saa nähdä.

Olen joutunut nielemään vanhat ennakkoluuloni kuntopyörää kohtaan. Kyllä se on tosi asiallinen kuntoiluväline. Itse asiassa alan jo nauttia kun pääsen hyppäämään pyörän satulaan ja pääsen polkemaan.

Sen verran olen kuitenkin jo suunnitellut ensi kesää, että hankin itselleni kolmipyöräisen polkupyörän. Olen katsellut sitä jo aikaisemmin Hobby Hallissa. Mutta kuntoni on ollut sen verran sydänongelmien vaivaama että en ole sellaista viitsinyt tyhjän pantiksi hankkia. Ei tosin löydy enää Hobby Hallin postimyyntiluetteloista että onkohan sen maahantuonti lopetettu. Harmi sillä se oli aika kätevä kun sen sai vielä varastointia varten taitettua ja hintakin oli vielä aika kohtuullinen.
.       

Syrjintääkö?

Tuli tas mieleeni kun katselin ja kuuntelin Yleisradion Silminnäkijä ohjemaa televisiosta. En viitsi edes käyttää ohjelmasta nimitystä dokumentti, koska se on minusta samaa tasoa kuin ns keltaisen lehdistön skandaali-lööppijutut.

Minulle on monia kymmeniä vuosia toitotettu jo paljon ennen suurempia maahanmuuttoaaltoja miten ravintoloilla on oikeus valikoida asiakkaansa. Ymmärrän hyvin jos jotkut ravintolat eivät halua että heidän ravintolastaan tulisi samanlainen maahanmuuttajien kokoontumispaikka kuin millaisiksi esimerkiksi Itäkeskuksen lukuisat kahviot ovat muodostuneet. Mutta miten sellaiseen voisi vaikuttaa jos haluaa välttää toisaalta syyllistymisen rasismiin? Eli onko koko lause, että ravintolalla on oikeus valita asiakkaansa todellisuudessa pelkkä tyhjä fraasi? Myönnän että on aika vaikea kysymys.  

Ohjelmassa väitettiin miten ulkomainen nimi hankaloittaa työpaikan saantia kun näillä koehenkilöillä oli ongelmia päästä jopa haastatteluun..

Minulla on venäläinen suku- ja etunimi mutta äidinkieleni on suomi ja puhun sitä tietenkin ilman mitään aksenttia. Ei minulla ole koskaan ollut mitään sellaisia vaikeuksia työpaikkojen saannissa mitä tässä ohjelmassa kerrottiin. Ikäsyrjinnän kohteeksi jouduin joskus 50+ ikäisenä mutta en silloinkaan syyttänyt etnistä rasismia.

Mutta ymmärrän hyvin että moniin työtehtäviin halutaan henkilö jonka äidinkieli on suomi ja joka puhuu ja kirjoittaa sitä sujuvasti. Eikä maahanmuuttajaa välttämättä syrjitä hänen etnisen taustansa vuoksi vaan loppujen lopuksi riittämättömän kielitaidon vuoksi. Ihan samalla tavoin saatetaan ruotsinkieliseen yritykseen jättää palkkaamatta suomenkielinen jos ei hänellä ole täydellistä ruotsinkielen hallintaa. Haluaisin kuulla, että ruotsinkielinen vähemmistövaltuutettu tekisi poliisille tutklintapyynnön jos joku suomenkielinen ei olisi päässyt Aktia pankkiin töihin ;)

Ikävää oli tuossa ohjelmassa havaita, että koehenkilöille selvästi valehdeltiin. En väitä etteikö kyse olisi ollut rasismista mutta pidän muitakin vaihtoehtoja täysin mahdollisina. Toisaalta ymmärrän, että keksitään jotain hätävalheita selitykseksi kun pelätään että esimerkiksi hylkääminen riittämättömän kielitaidon vuoksi katsottaisiin rasismiksi. Sellainen kuvahan voi helposti syntyä julkisuudessa ja sellaista kuvaa ruokkivat tällaiset Silminnäkijän kaltaiset skandaalinkäryiset ohjelmat.

Ikävä, että Silminnäkijä ohjelmakin on liittynyt tähän laumaan, joka pyrkii kaikin tavoin leimaamaan minkä tahansa maahanmuuttajiin liittyvän epäkohdan etniseksi syrjinnäksi ja ksenofobiaksi.

12.10.2013

Pieniä ilon aiheita

Painoni käväisi elokuussa 2013 ensimmäisen kerran pitkälti yli 10 vuoteen 90 kg alapuolella. Sen jälkeen se pysytteli pitkään hiukan 90 kg yläpuolella. Ja syyskuussa tapahtuneen sairaalakierroksen ja sydämen ohitusleikkauksen jälkeen turposin joitakin kiloja lisää.

Nyt toipilaana on paino uudestaan lähtenyt toipumisen myötä laskemaan ja oli 11.10.2013 aamupunnituksessa 89,8 kg. Painoindeksi on vielä yli 30 eli 30,9 ja edustaa merkittävää ylipainoa.

Seuraava välitavoite onkin päästä painoindeksissä alle 30, joka edustaa  välillä 25-30 lievää ylipainoa. Tuon painoindeksin 30 alittaminen ei edellytä kuin 3 kg lisälaihdutusta ja uskoisin sen saavuttavani vielä ennen joulua..

Kirjoitin yli 2 vuotta sitten blogissani otsikolla Laihdutuksesta. Siinä mainitsin käyttämääni laihdutusmenetelmää erään kaverini antamalla nimityksellä VVV eli VältäViisiValkoista. Se on yksinkertainen ja selkeä muistaa.

Mitenkään orjallisesti en noudata VVV-diettiä vaikka sitä pääsuuntana pidänkin. Pastaa saatan syödä pari kolme kertaa kuukaudessa. Joskus keitän kotona riisiäkin. mutta sen suhteen olen pyrkinyt pysymään täysjyvävalmisteissa. Viimeksi herkuttelin kesällä uusilla perunoilla. Vehnäleivistä olen pysynyt erossa melko hyvin enkä ole pahemmin syönyt ruisleipääkään. Joskus harvoin olen iltateen kanssa saattanut ottaa herkutellakseni yhden ruisnäkkileivän. Kuituakin tunnun saavan aivan riittämiin vihanneksista ja hedelmistä- Niitä pyrin syömään paljon.

Pieniä asioitahan nämä ovat mutta piristävät minua kummasti tässä toipilasaikana ja uskon vakaasti, että laihduttaminen voi vielä minun ikäiselläkin (68 v) edistää terveyttä ja hyvinvointia.