Voi juku. Vihdoinkin laihdutuskuurini on saavuttanut yhden välitavoitteen. Painoindeksini on laskenut alle 30 tasolle. Sehän tarkoittaa, että merkittävä ylipaino on laskenut lieväksi ylipainoksi.
Seuraava tavoite onkin sitten aika vaativa kun pitäisi saada lievä ylipaino alenemaan normaalipainoksi. Ensisijaiseksi olen kuitenkin laittanut, että saan pidettyä painoni nykyisillä elintapa- ja ruokavaliomuutoksilla tämän ylipainon rajoissa. Mitään laihdutusvalmisteita en ole käyttänyt vaan olen todella yrittänyt muuttaa syömistäni. Niistä muutoksista olen kirjoittanut yli 2 vuotta sitten.
Kun muutamia vuosia sitten uusin garderobiani mittatilauspukuihin, housuihin ja paitoihin ja taisin teettää yhden päällystakin ja ulkoilupuseronkin. Kyse ei ollut mistään snobbailusta vaan onnistuin löytämään ratkaisun joka oli edullisempi kuin ostaa eräästä ns isojen poikien kaupasta isokokoisille tehtyjä valmisvaatteita.
Painon pudotus on ollut sen verran iso, ettei noita räätälin tekemiä vaatteita oikein pysty riittävästi pienentämään. Säilytän noita edelleen jos nyt sattuisi käymään jotenkin niin huonosti että lihoaisin takaisin.
Toisaalta on hyvä ettei miesten muoti niin kovasti vaihtele. Vaatteet jotka aikoinaan kävivät minulle pieniksi ja joita en ollut lahjoittanut pois sopivat minulle jo hyvin. Erityisen iloinen olen siitä, että nuorimman tyttäreni minulla Afrikasta tuomat paidat mahtuvat jo kaikki.
Pieniä asioitahan nämä ovat maailman mittakaavassa. Mutta minä en ainakaan jaksa aina käsitellä vain isoja maailmoja syleileviä asioita. Mutta ne ovat sellaisia pieniä arjen iloja jotka piristävät minua. Siksi on kiva kun voin niitä jakaa tässä blogissa.
27.10.2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Hienoa! Vain joka kymmenes kykenee elämäntapamuutokseen.
VastaaPoistaKannattaa säilyttää ne vanhat vaatteet ja välillä ryömiä niiden sisään niin säilyy motivaatio ja ymmärtää miten iso sitä on joskus ollut.
Kiitos hyvästä vinkistä ja kannustuksesta!
PoistaOletko yhtään ajatellut mitä kaikkea huonoa laihdutuksestasi ympäristölle on seurannut? Jokainen kilo ja sen kaverit lienevät hypänneet minuun. On se niin väärin. Onni yksillä, mutta onneksi kesä meillä lihavoillakin. a muista miten kävi sille mustilaisen hepalle.
VastaaPoista(Ps. Nuorin kolmivuotias lapsenlapseni arvio olemustani toissapäivänä; ukki onko sulla tuolla vauva, massuani osoitellen.)
Hakki, jos yhtään lohduttaa niin mahaa minulla on edelleen ihan riittävästi. Rinnatkin ovat varmaan AA koon sijasta jotain A tai B kokoa ja alkavat nyt laihtuessani nekin roikkua kuin ne kuuluista kypsempien naisten omeletin muotoiset. Olen saanut lähipiirin naisilta kokemusperäistä tietoa, etteivät läskit koskaan lähdekään strategisista tai oikeista paikoista.
PoistaRuokahaluja minulla on edelleen enkä ole laihduttaessani nälkää nähnyt kun olen käyttänyt VVV-ruokavaliota (VältäViisiValkoista.)