Hyvät unenlahjat

On ollut kiireitä. Niinhän sitä sanotaan, että eläkeläisillä on enemmän kiireitä kuin työssä käyvillä. Minä en ihan tuota allekirjoittaisi. Osittain kyse on myös ajanhallinnasta. Jos nousisin aamulla ylös joskus kello seitsemän aikoihin kuten monet työssä käyvät ehtisi päivällä paljon enemmän. No, talo elää tavallaan ja minä nautin taas hyvistä yöunista ja rakastan vielä aamullakin loikoilla sängyssä.

Minulla on aina ollut hyvät unenlahjat. Ollessani vielä työelämässä pystyn melkein luettelemaan ne kerrat kun minulla on ollut nukahtamisvaikeuksia. Ensimmäisen lapsen syntymä, avioero ja äitini kuolema ovat olleet muistaakseni ne kerrat kun on ollut nukahtamis- tai nukkumisvaikeuksia.

Kun olimme kerran lähdössä tutulla porukalla matkoille ja kaverini tulivat aamutuimaan puoli kuuden aikaan autolla hakemaan joutuivat he herättelemään minua. No palomiehen vauhdilla heitin vaatteet niskaan ja taisin aamiaiseksi ottaa kaapista vain jonkun hedelmän mukaan niin pääsimme noin 10 minuutin viivästyksellä matkaan. Ja neljän tunnin ajomatkassa se oli kirittävissä umpeenkin.

Yksi kavereistani lohdutteli kun valittelin sikeäunisuuttani ja etten herää edes herätyskelloihin. 'Jos mies on tuon ikäinen ja vielä tuollaiset unenlahjat pitäisi olla erittäin tyytyväinen' oli hänen lohduttava kommenttinsa.

Osin hyviin unenlahjoihini on vaikuttanut myös eräs elämänfilosofiani osa-ale. Päätin jo aika nuorena, että pyrin elämään sillä tavoin etten tee mitään sellaista omaatuntoani vastaan. joka järkyttäisi niin mieltäni etten saisi nukuttua. Ja äidiltäni  opin anteeksipyynnön ja anteeksiannon suuren merkityksen- En ehkä aina ole täysin onnistunut mutta on minulla ollut ainakin hyvä pyrkimys.    

Vasta eläkkeellä ollessani on minulla ollut jonkin verran kertoja nukahtamisvaikeuksia. Kun olen mieleltäni ollut yhtä seesteinen kuin työssä ollessani vika on todennäköisesti ollut joissain piilevissä sairauksissani tai sitten vain yksinkertaisesti liikalihavuudesta. Kuten olen aikaisemmin kertonut blogissa lihoin kovasti kun lopetin noin 15 vuotta sitten tupakoinnin saatuani aivohalvauksen. Vaikka toivuin hyvin työkuntoon jäivät läskit. Nukahtamisvaikeuksissa minua auttoivat luonnonmukaiset melatoniinihormonipillerit.

Muutamia vuosia sitten kaikenlaisten laihdutuskokeilujen jälkeen päädyin vähähiilihydraattiseen ruokavalioon VVV (lyhennys sanoista VältäViisiValkoista) ja se on purrut hyvin. Nyt noin 26 kiloa laihempana ja saatuani painoindeksini jo 30 alapuolelle saan taas hyvin unta. Ilmeisesti vain läskit olivat painaneet pahasti.

Vain ollessani syyskuussa sairaalassa ohitusleikkauksessa tarvitsin muutamana yönä melatoniinipillereitä mutta kotiin päästyäni en ole tarvinnut yhtäkään. Harmittaa että ehdin ostaa lääkärin reseptillä kirjoittaman koko annoksen melatoniinipillereitä. Kas kun ne ovat aika kalliita.  

Tuollaisia asioita käväisi tänään mielessäni.