Ylivertainen osaaminen ja vähän tietotekniikkaakin

Porissa SuomiAreenalla puhui Lenita Airistokin miten keskinkertaisella ei Suomi enää pärjää kansainvälisessä kilpailussa. Meidän on yksinkertaisesti oltava globaalisti huippuosaajien joukossa jos haluamme menestyä kilpailussa.

Olen usein sanonut samaa kun itketään miten pitäisi palkkoja alentaa että olisimme kilpailukykyisiä. Olen yrittänyt sanoa, että on ihan turha itkeä, sillä emme me kuitenkaan pysty alentamaan palkkatasoamme minnekään kaukoidän halpismaiden tasolle. Ei sellaiseen pysty muutkaan korkean elin- ja palkkatason maat. Sellainen itku on vain ymmärtämättömyyttä.   

En ole ollut Lenita Airiston ihailija milloinkaan ja  nytkin hän esitti asiansa turhan raflaavasti otsikon 'Tavis on nyt luuseri' alla. Mutta kuten monesti muulloinkin hän on terävä havainnoitsija ja nytkin mielestäni oikeassa.

Mutta ei tämä ole uutta auringon alla. Minuun teki suuren vaikutuksen amerikkalaisen liikkeenjohdon konsulttigurun, Tom Petersin vuonna 1982 julkaisema kirja 'In Search of Excellence'. Se avasi jo silloin huomaamaan, ettei riitä olla tavanomainen tai keskinkertainen vaan pitää kuulua oman alansa parhaimmistoon.

Toinen amerikkalainen guru joka myös vaikutti suuresti oli Wayne Dyer niminen konsultti joka antoi ihmisille loistavia itseapuneuvoja. Hänen kirjassaan yhtenä esimerkkinä oli elämäänsä ja työhönsä kyllästynyt roska-auton kuljettaja, joka päätti tehdä mullistuksen. Hän päätti tulla maailman parhaaksi roska-auton kuljettajaksi. Hän alkoi hymyillä ja tervehtiä iloisesti asiakkaitaan tyhjentäessään heidän roskiaan. Ja saattoi ylpeänä ja iloisena kertoa tapaamilleen ihmisille, että nyt on roskalaatikot taas tyhjät heidän roskiaan varten. Ja hän ymmärsi tekevänsä tärkeää työtä ympäristönsä viihtyvyyden ja puhtauden puolesta. Eikä mennyt kauaakaan kun hän huomasi pitävänsä työstäänkin, jota hän oli aikaisemmin inhonnut. Ja muutos heijastui jopa hänen perhe-elämäänsä.

Minulla oli 1970-luvulla ilo ja kunnia saada seurata ulkomailla monia kansainvälisiä yritysjohdon huippuasiantuntijoita. Livenä olen seurannut kuuluisaa markkinoinnin professoria Harvardista Ted Levittiiä ja englantilaista tavoitejohtamisen (Management by Objectives MBO) gurua John Humblea. Toista suurta MBO:n gurua Peter Druckeria pääsin kuuntelemaan livenä videon kautta. Ei sellainen kovin yleistä ollut silloin 1970-luvulla. Ostin työpaikalleni myyntikoulutusta varten muistaakseni joskus vuonna 1973 mustavalkoisen videonauhurin ja kameran paljon ennen VHS alkaa. Isot kelat siinä rakkineessa oli ja painoi kuin synti.

Itse ryhdyin käyttämään konsultointi-yrittäjätoimintani mottona joskus 1980 luvun alkupuolella sanontaa 'Excellence in IT-Technology'  ja suomeksi 'Ylivertaista tietotekniikkaosaamista'. Olin huomannut, että PKT-yrityksissä säästettiin joskus konsultoinnissa käyttämällä tietotekniikka-asioissa apuna jonkun johtajan tietokoneista innostuneita koululaisia. Ja ne jotka eivät luottaneet näiden koululaisten ammattitaitoon uskoivat saavansa kalliita tietokonelaitteistoja myyviltä isoilta yrityksiltä ilmaista konsultointia.Siinä markkinatilanteessa minä profiloiduin tarjoamalla ylivertaista (ja riippumatonta) osaamista.

Viime aikoina olen mielihyvällä alkanut huomata, että koko ajan yhä laajemmin aletaan ymmärtää tietotekniikkakauppojen usein aiheuttavan suurta ja pitkäaikaista riippuvuutta esimerkiksi ohjelmistojen toimittajista. Siitä käytetään nimitystä Vendor lock-in.Viimeksi kun HUS sairaalat aikovat hankkia uudet ohjelmistot Yhdysvalloista parin miljardin kustannuksilla heräsi kesäkuussa Helsingin Vihreiden Otso Kivekäs ja antoi rohkeaa ja kovaa kritiikkiä. Sen jälkeen siihen kuoroon on yhtynyt moni muukin. Kansantajuinen suomenkielinen selitys tuosta vendor lock-inistä löytyy tästä. Muistan itse tuon monopolimaisen riippuvuuden ymmärtäneeni jo 30 vuotta sitten ja vaadinkin usein päämiesteni puolesta että haluamme saada ostetut tietokoneohjelmistot lähdekielisinä. Se nimittäin antoi päämiehilleni mahdollisuuden  jatkossakin kilpailuttaa ohjelmistojen muokkaukset. Kerran myyjä petkutti minua häikäilemättä luovuttamalla ostetusta ohjelmasta lähdekielisen version eri konetyypille. Onneksi pystyimme tekemään tarvittavat muutokset aika helposti ja nopeasti itse, joten myyjän 'huijausyritys' ei käytännössä kuitenkaan onnistunut. Oikeuteen ei olisi kannattanut mennä koska olimme saaneet sopimamme 'lähdekielisen' ohjelmaversion ja toiseksi myyjä oli loppujen lopuksi melko tunnettu jatkuvista vastaavista käräjöinneistään asiakkaittensa kanssa (ja oli yleensä ne jutut myös tuomioistuimessa voittanut).

Kaikenlaista sitä tuli Lenitasta mieleeni.