Perustuslakimme sanoo seuraavasti perusoikeudet yleisotsikon alla:
9 §
Liikkumisvapaus
Suomen kansalaisella ja maassa laillisesti oleskelevalla ulkomaalaisella on vapaus liikkua maassa ja valita asuinpaikkansa.
Mutta milloin tuo vapaa oikeus valita asuinpaikkansa loppuu? Sehän nimittäin loppuu. Muistan tarkoiin tutkineeni miten saisimme 400 km päässä laitoksessa asuvan anopin lähemmäs tytärtään eli vaimoani. Sepä ei ollutkaan käytännössä mahdollista.
Kunnallistalous asettaa rajat. Ei kukaan kunta halua uutta laitosasukasta joka aiheuttaa kunnalle enemmän kustannuksia kuin tuo verotuloja. Teoriassa asuinkunnan vaihtomahdollisuus on jotenkin olemassa mutta vaatii todennäköisesti yli-inhimillisiä ponnisteluja taistella byrokratiaa vastaan.
Tästä muistelenkin. Erään lapsemme odotusaikana työssäkäyvä vaimoni päätti käydä hänelle lähimmässä äitiysneuvolassa eikä oman kaupunginosamme neuvolassa joka oli paljon kauempana. Voi sitä porua, meuhkaa ja byrokratiaa mikä siitä seurasi mutta kun hän ei antanut periksi perääntyi byrokratia. Ja miksei olisi perääntynyt? Eihän muutaman äidin siirtyminen jonkun keinotekoisen rajan toiselle puolelle voi olla mikään hirveä kuormitus- tai kustannuskysymyskään. Kysymyshän on kansalaisten palvelusta.
Mutta vastaus tuohon otsikon kysymykseen lienee edelleen: vain sellainen vanhus joka rahoittaa kaiken elämisensä itse saa käytännössä vaihtaa asuinpaikkaa. Eli mikään tasa-arvo ei tässä vallitse vaan tuloerot ratkaisevat sitten käytännössä.
Kaikkea sitä minäkin eläkeikäisenä jo mietin.
11.2.2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Onko kukaan haastanut tuota muuttokieltoa oikeudessa? Kyseessä on tietenkin vakava perustuslain loukkaus, koska Suomen perustuslaille tyypillisellä tavalla tuota kohtaa ei edes ole vesitetty tavanomaisella "...voidaan poiketa lailla..."
VastaaPoistaJa onko muuttokiellosta olemassa laki tai edes asetus? Ei kai, kun laki ei voi olla ristiriidassa perustuslain säännöksen kanssa.
No noinhan minäkin asiaa olen ajatellut. Kyllä asiaa erilaiset toimijatkin miettivät.
VastaaPoistaViimeksi luin asiasta eilen kirjoittaneen ex-kansanedustaja Osmo Soininvaaran blogissaan.
http://www.soininvaara.fi/2010/02/14/hoidokista-asiakkaaksi/
Hänhän oli mukana kuuluisassa sosiaaliturvan uudistusta suunnitelleessa SATA komiteassa.
Hiukan ihmettelen että niin vähän kirjoitetaan Tanskan kotihoitomallista, jonka sisäänajoon käytettiin käytännössä toistakymmentä vuotta ellei vieläkin enemmän. Eli näiden juttujen suunnittelu ja toteuttaminen on todella pitkäjänteistä toimintaa. Meillä vain puuhastellaan 'kuka-maksaa-ja-miten' vai säilytetäänko kiinalais-afrikkalaiseen vuosisataiseen tapaan lapsille verovarojen säästämiseksi. Ja se säästäminen siksi että saavat poliitikot taas porskutella yhteisillä rahoilla.