Teollisuusyrityksen ohjaus

Perehdyin 1980-luvulla teollisuusyritysten tuotannon ohjaukseen ja niihin liittyviin tietotekniikkaratkaisuihin. Mm osallistuin ensimmäisen (tietääkseni) länsimaisin periaattein toimivan tuotannonohjausjärjestelmän toimittamiseen Neuvostoliittoon ja ajettavaksi neuvostoliittolaisilla tietokoneilla. Kaiken kaikkiaan mielenkiintoista aikaa.

Siihen aikaan Suomessa logistiikka nimitys oli harvinainen. Ja tuotannonohjauskin muuttui nimeltään ja kattavuudeltaan myöhemmin laajentuneena kokonaan toiminnanohjaukseksi.

Seurasin siihen aikaan myös aktiivisesti mitä Suomessa tapahtui esimerkiksi Teknillisessä Korkeakoulussa ja VTT:llä asian tiimoilla. Siinä yhteydessä törmäsin tohtori Eero Elorannan tutkimukseen ja selvityksiin. Myöhemmin hänestä tuli TKK:n teollisuustalouden professori. Minuun teki suuren vaikutuksen hänen väitöskirjansa (muistaakseni se oli väitöskirja) teollisen yrityksen ohjattavuudesta ja siihen liittyen työkalupakki-metodiikasta ja systematiikasta, jolle hän oli antanut nimen ohjattavuusanalyysi.

Idea oli periaatetasolla yksinkertainen oivallus: kannattaa ohjata vain niitä asioita joita voi ohjata. Jonain analogiana voisi ajatella että jos pitää ohjata purjevenettä on turha kuvitella että vallitsevaa tuulta pystyisi ohjaamaan. Miksi silloin uhrata vaivaa sellaisen ohjaamiseen joka ei ole ollenkaan itsensä ohjattavissa? Nerokas havainto.

Olin vuosia tehnyt töitä ns sorkat savessa teollisuuden tuotannonohjauksen piirissä ja päätynyt kokemusperäisesti samanlaisiin ajatuksiin. En vain niin hyvin jäsennettyihin kuin saattoi tiedemieheltä odottaa. Minulle paljon oli vain loogista järkeilyä mutta silti paljon vain mutua. Minua harmitti. Miksi en ollut saanut tuollaista kirjaa käsiini 4-5 v aikaisemmin. Olisi monta yritys-erehdys kierrosta jäänyt läpikäymättä. No ei voinut lukea kirjaa kun sellaista ei ollut vielä kirjoitettu silloin.

Siitä eteenpäin jatkoin entistä järjestelmällisemmin PKT-yritysten konsultointeja tuo ohjattavuusanalyysi ohjenuorana. Se auttoi todella kohdistamaan toimet ja valvonnan sellaisiin osatekijöihin joihin yritys itse kykeni vaikuttamaan. Tässä suhteessa melkein jokainen teollisuusyritys oli erilainen. Oli tärkeä perehtyä ja paneutua juuri sen yrityksen ohjattavuusanalyysiin ja ohjauksen suunnitteluun jos haluttiin saada yritys pelkän ajelehtimisen sijasta kulkemaan halutulla tavalla haluttuun suuntaan ja halutulla aikataululla.

Olin jo muutamaa vuotta aikaisemmin tietotekniikassa havainnut että käytännön kokemuksen ja teoreettisemman tiedon yhdistäminen oli hedelmällistä. Tämä vahvisti jälleen näkemyksiäni. Kyllä taitavan ohjelmistonikkari-koodarin oli hyvä tuntea myös teoriaa. Ja pelkän teoreetikon oli myös hyvä tuntea praksista. Ehkä kirjoitan siitä joku toinen kerta.