Kielellisiä mokia

Joskus nuorena jo johtotehtäviin kiivenneenä käyskentelin lauantaipäivänä kaupungilla farkuissa aika rennon näköisenä pienen lapsen kanssa ja astuin sisään konttorikalusteita myyvän liikkeen esittelytiloihin. Työpaikkani toimistoa oltiin suunnittelemassa uuteen uskoon ja ajattelin piipahtaa hiukan katsomassa mitä oli tarjolla. Olin tanskalaisessa sisaryhtiössä käydessäni nähnyt fiksuja toimistokalusteratkaisuja ja ajattelin vilkuilla löytyisikö jotain samanlaisia.

Myymälän nurkassa oli hyvän näköinen johtajanpöytä ja ajattelin kysäistä sellaista kun oli kovin mieleeni. Ja kun en yleensä osta mitään kysymättä hintaa kysyin nytkin että "Mitähän tuo maksaa" ja osoitin johtajanpöytää kädelläni. Vastaus olikin tyrmistyttävä "Se on erittäin kallis johtajanpöytä". Heheh, kyllä minua huvitti. En ehkä ollut todella minkään johtajan näköinen mutta minä olin oppinut työelämässä ja myyntitehtävissä että asiakasta ei koskaan pitänyt aliarvioida. Onneksi älysin vastata kaverille aika napakasti että en minä hänen oma subjektiivista näkemystään kysynyt vaan sen hintaa. Olisin jopa sellaisen pöydän saattanut ostaakin mutta jos minulle ei kerrota hintaa niin enhän minä väkisin kauppaa tee ja käännyin kannoillani ulos. Pitää toivoa että kaveri oppi uralleen jotain.

Aivan toisen lainen tapahtuma oli eräällä sukulaisella. Hirveiden selkäkipujen vuoksi joutui konttaamaan lattialla vain nelinkontin. Hänet vietiin perjantaina ambulanssilla sairaalaan kun puoliso ei uskaltanut ottaa mitään riskiä mahdollisesta halvaantumisesta. No kun viikonloppu oli annettiin vain kovia kipulääkkeitä ja odotettiin maanantaina.

Maanantaina sitten tulee lääkäri kierrollaan, tekee kai jotain tutkimuksia yms ja sitten tokaisee: "Ei teitä mikään vaivaa." Voiko enää pahemmin tai loukkaavammin sanoa aivan hirveitä kipuja kärsineelle ihmiselle. Nyt olikin kysymys sanavalmiista ihmisestä joka näpäyttikin lääkäriä ja sanoi: Mistä te tiedätte minkälaisia hirveitä kipuja minun selässäni on ollut? Tottakai minua jokin vaivaa, en minä sentään luulosairas ole. Teidän olisi vain pitänyt tunnustaa ettette vain tiedä mikä minua vaivaa.

On minulla vastaavia esimerkkejä muitakin enkä voi hurskastella että itse olisin ollut syytön. Mutta aina noista voi yrittää oppia.