Bruce "Pomo" Springsteenin konsertti on tänään Stadionilla ja sinne odotetaan 44000 ihmistä. Aikamoinen määrä. Mutta mies onkin aikamoinen megatähti. Lukijani Kumitontun tiedän diggaavan Pomoa ja on varmaankin paikalla. Toivon hänelle ja miksei tietenkin kaikille muillekin tälle illalle hyviä säitä Stadionille.
Kuuntelen sujuvasti erilaisia iskelmälaulajiakin, toisen vaimoni opetuksia, vaikka varsinaiset lempitähteni ovatkin klassisen musiikin puolella.
Mieslaulajien keskuudessa yksi eniten pitämistäni oli Luciano Pavarotti. Tämä Youtube-aika, jos näin voi kutsua, on aika jännää. Laitat vain nimellä hakuun niin sieltä Youtubesta löytyy klassisen musiikin helmiäkin laidasta laitaan. Tässä Schubertin Ave Maria Pavarottin tulkintana.
Äänen laatu nyt ei ole mitään superluokkaa mutta kyllä tuosta silti pystyy nauttimaan.
Ilmiönä Youtube on erikoinen. Sehän on käytännössä käsittääkseni laitonta piratismia ja valtavan laajuinen. Jossain vaiheessa kai musiikin tekijät taistelivat sitä vastaan mutta ilmeisesti melko turhaan. Musiikki vain leviää tuolla tavoin vaikka musiikin tekijät miten mustasukkaisesti yrittäisivät estää ilmiötä luullen siten valvovan ansioitaan.
Minä uskon vakaasti että Youtube'in kaltaiset levityskanavat tosiasiassa lisäävät vain musiikin kokonaiskuluttamista. Ilmiö on hiukan kuin kirjastolaitos. En ole kuullut että kirjailijat olisivat vuosikymmeniin taistelleet kirjastolaitosta vastaan. Silti kirjat käyvät kaupaksi.
Ai niin. Otsikkoni oli lempilaulaja. Luciano Pavarotti oli ja on eräs eniten rakastamistani tenoreista. En tiedä miksi juuri hän, ääni vain miellyttää. Ääni on terävä mutta silti mielestäni belcantoon hyvin sopiva.
Kun Carreras, Domingo ja Pavarotti aloittivat "kolme suurta" boomin joutui siinä melkein jokainen klassisen musiikin ystävä valitsemaan puolensa. Tutuissani on tasaisesti kaikkien kolmen kannattajia. No, kyllä minäkin mielelläni noita kahta muutakin kuuntelen mutta Pavarotti on minun ykkönen.
Sopraanoista edesmennyt Maria Callas oli suosikkini. Minulla on muutama vanha neuvostoliittolainen vinyyli, jossa laulaa Goar Gasparyan niminen sopraano. Aika tuntematon taisi olla lännessä mutta aivan ihana ääni. Taisin kerran olla jossain oopperaesityksessäkin jossa hän lauloi.
No joo. Olisi kai noita lempilaulajia vaikka miten paljon. Jo pikkupoikana kuuntelin haltioituneena Jussi Björlingiä tai Beniamino Gigliä, ja miksei Shaljapinia tai Carusoakin, joka tosin oli hiukan eri aikakautta eikä kunnon levytyksiä ollut paljoa saatavilla. Mutta haaveammattini ei ollut laulaja kun minulla ei ollut lauluääntä. Taisi yhteen aikaan nuorena haaveammattini olla kapellimestari vaikka ei minulla varmaan siihenkään riittäviä lahjoja olisi ollut. Mutta musiikista tuli elinikäinen ystäväni.
11.7.2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Täällä on hyviä kuvia, biisilistoja ja muuta juttua Brucesta. Keikkasää oli erinomainen. Suomen pitkä kesäilta ei vain niin hirveän hyvin sovellu stadionrockin megatähdille. Vaikka E Street Band perustaa enemmän rockiin kuin spektaakkelimaisiin lavasteisiin (The Rolling Stones), niin vasta illan pimetessä tunnelma alkoi tiivistyä.
VastaaPoistaIlmassa oli melkoista haikeutta tietty siksi kun Danny Federici ei enää soita kuin taivaallisia aarioita. Myös nti Scialfan poissaolo oli hiukan hämmentävää. Suzie Tyrellin viulunvingutusta jaksoi kuunnella juuri sen yhden irkkubiisin aloituksen verran. Charles Giordano, uusi hankinta Dannyn tilalle, oli luonnollisesti huipputasoa.
Ilmassa oli haikeutta myös siksi, että uutta reissua Hesaan ei enää tule. Bruce kävi heittämässä jäähyväiset, mutta millä tavalla! Yleisö oli oppinut biisejä, tanssi ja lauloi mukana, seurasi keikan käsikirjoitusta ja juonta. Amerikkalaiseen tyyliin Bruce ja ESB lopettivat soittamisen viisi yli yksitoista 'uhmaten' hesalaisten virkamiesten antamaa aikarajaa. 80-luvun alussa vielä juicen keikalla poliisit tuli ja katkaisi sähköt :-)
Pari pikanttia biisivalintaa oli, joista haluan mainita keikan päättäneen Twist and Shoutin, tuon ainoan diggaamani Beatles-biisin (vaikkei sekään Lennonin ja McCartneyn oma ole), sekä Santa Claus is Coming to Town - KYLLÄ! Brucelle oli selvästi joku kertonut, että suomalaiset uskovat asuvansa joulupukin kotimaassa, ja ottavat aiheen varsin vakavasti. Mahtavat ulkomaan fanit kummastella Hesan keikan biisilistaa; poikkesi muiltakin osin kiertueen aiemmista varsin merkittävästi. Ehkä Hesa ei viimeksi ollut niin hieno kokemus, että nyt ESB ja Bruce pelasivat varman päälle. Yleisön toivebiisejä oli nimittäin melkoinen määrä tuon SCiCtT:n lisäksi.
Sellaista tällä kertaa. Hyppääppäs joku kerta automobiiliisi ja ajele kumitontunmäelle, niin kerron lisää!
Ylen sivuilla kolmen ekan keikan video (täällä).
VastaaPoista