Herkuista

Lapsuudesta lähtien olen rakastanut kaikkea imelää ja se tuntuu kyllä tarttuneen lapsiinikin. No jotkut väittävät makeanhimon olevan perinnöllistä. En tiedä mikä on totuus.

Lapsuudenkodissani opin eksoottisiin herkkuihin. Ehdoton ykkönen on halva, jota Suomessakin valmistettiin todella laadukkaasti kreikkalaisperäisen Karavokyros perheen omistamassa halvatehtaassa. Näen kotimaista halvaa harvoin kaupassa kun tuontitavarahalva on tunkenut hyllyille. Olen syönyt Suomessa suomalaisen halvan lisäksi makedonialaista, turkkilaista, libanonilaista ja egyptiläistä halvaa ja hyvinkin erilaisista raaka-aineista tehtyä. Parhaana pidän seesaminsiemenistä tehtyä. Ja kotimainen Halvan valmistama kuuluu aivan huippulaatuihin.

Muistan kerran kun olin yksin kahden tyttäreni kanssa Kreikassa heidän ollessa n 8 ja 6 vuotiaat. Molemmat lapseni olivat sellaisia vaaleita pohjoismaalaisen näköisiä. Olin vanhemmalle tyttärelleni opettanut miten halvaa tilataan kreikankielellä jälkiruoaksi ja sillä teolla hän valloitti lopunkin ravintolahenkilökunnan. Pikkutyttöjen vaaleus jo sinänsä valloitti mutta kun sitten pieni ulkomaalainen kahdeksanvuotias latelee vielä muutamia lauseita kreikaksi niin sydämet oli murskattu.

Ai niin muistan vielä miten olimme turistien kiertoajelulla vierailulla eräällä viinitilalla. Heti kun minun silmäni vältti olivat nämä pienet vintiöt kumonneet esittelypöydältä löytyneitä pieniä viinimaistiaispikareita. Ihmettelin retken loppuaikana kun olivat muuttuneet aivan erityisen puheliaiksi kunnes älysin että pikku hiprakassahan tytöt olivat. No enhän minä vihainen voinut olla muuta kuin itselleni laiminlyömästäni valvonnasta. Enemmänkin asia huvitti minua.

Toinen suuri herkku on loukoumia. Sitäkin saa Suomesta melko hyvin nykyään kun on erilaisia maahanmuuttajien perustamia etnisiä ruokakauppoja.

Fazer valmisti aikoinaan "Pastila" nimellä markkinoitua herkkua. Se oli aivan ihanaa mutta en ole sitä vuosikymmeniin nähnyt kaupoissa. Viimeksi näin vastaavalla nimellä sitä Neuvostoliitossa ja sikäläisenä valmisteena. Resepti tuntuu löytyvän netistä. Jotenkin muistelen että se hiukan muistutti vaahtokarkkeja.

Fazerista tulikin mieleeni eräs siellä 50-luvullä työskennellyt venäläissyntyinen sukulaismies. Fazerin makeis- ja herkkutehtaalla oli siihen aikaan käsitykseni mukaan erittäin voimakas venäläisistä emigranteista koostuva henkilöstö. Ihan tarkkaan en ole perehtynyt asian taustoihin mutta olettaisin selityksenä jonkinlaista kohtalonyhteyttä pelkän sokerileipuriosaamisen päälle. Olihan Karl Fazerin alun perin Helsinkiin perustama yritys ranskalais-venäläisen konditoria.

Nyt on pakko lopettaa herkuista kirjoittaminen. Alkaa jo ihan se kuuluisa imelähammas kolottaa ja kohta herkuttelen ylen määrin lihottavilla herkuilla kun päinvastoin pitäisi laihduttaa. Sain seitsemän vuotta sitten uumilleni tupakoinnin lopetettuani melkoisen lisäkerroksen rasvaa eikä se ole vieläkään lähtenyt. Rehellisyyden nimessä joudun tunnustamaan että en ole ihan kaikkea kyllä tehnytkään tilanteen korjaamiseksi.

Pitänee kai aloittaa uudestaan Painonvartijoissa. Vanhin tyttärenikin sitä suositteli että löisin kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Laihtuisin ja sinkkuna tapaisin saman ongelman kanssa kamppailevia naisia - olisi heti yhteinen puheenaihe ja ehkä harrastuskin - laihdutusruoan valmistus. Suhdelukuhan Painonvartijoissa lienee 10-20 naista miestä kohden. Jos olen joskus menneisyydessä kokenut itseni miehenä jonkinlaiseksi "objektiksi" niin yksi paikka on ollut hyvin naisvaltainen Painonvartijoiden kokous. Ymmärrän hyvin naisten kokemuksia vastaavista tilanteista - on helppo tuntea olonsa vaivautuneeksi. Mutta naisten "metsästykseen" oivallinen foorumi ;)

Toinen paikkakin löytyy. Samalla tavoin naisvaltainen kuin Painonvartijat, ehkä jopa vielä enemmän, mutta siitä joskus toiste.