Taitaa kokoomus havitella eniten että Espoo, Kauniainen ja Vantaa liitettäisiin Helsinkiin. Ilmeisesti hankkeen perusteluna käytetään ns suuruuden ekonomiaa.
Jossain olen nähnyt lukemia miten henkilöstöstä 30% kävisi tarpeettomaksi kuntaliitoksen jälkeen - niin paljon suuremmaksi tehokkuutta kuvitellaan. Mihinkähän nekin sitten heitettäisiin?
Eikä nuo kunnat Kauniaisia lukuunottamatta niin pieniä ole etteikö sieltä ne 30% voitaisi vähentää jo nyt jos ne todella ihan tarpeettomia ovat.
Miksei muuten mukaan oteta vielä Kirkkonummi, Nurmijärvi ja Sipoo ja vaikka koko Uusimaa? Jos koko ajan suureneva on koko ajan edullisempi?
10.1.2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Varmaan muistat työelämän ajoilta, kuinka usein yrityksen huonoa kannattavuutta perusteltiin pienellä liikevaihdolla. Ajatushan oli, että ongelmat hoituvat kunhan kiinteät kustannukset per tuotettu yksikkö laskee.
VastaaPoistaJos taas mietitään demokratian kannalta, niin seuraava askel on tietysti yhdistää koko Uusimaa. Sen jälkeen koko Suomi yhdeksi supersuurkunnaksi. Lopulta koko EU ja sitten voidaankin äänioikeus jo lopettaa.
KT: Kyllä minä muistan tuollaisia juttuja liike-elämästä. Joskus se väite piti paikkansa joskus se oli pelkkä hätävale. Mutta jos teen MUTU-arvion niin useammin se väite oli tekosyy. Siksi olenkin sitä mieltä että suuruuden ekonomia ei ole mikään luonnonlaki. Vaan jokainen tapaus on arvioitava erikseen.
VastaaPoistaLoistava idea "Kumitonttu".
VastaaPoistaVeit sanat suustani.
On suorastaan kiehtovaa kuvitella tuleva maailma yhtenä jättimäisenä superorganismina tai Fritz Langin äärimmäisellä tehokkuudella toimivana "Metropoliksena". Tässä elämää suuremmassa elokuvassa tehokkuuskin on elämää suurempaa. Tällaisen "Metropolikseen" johtavan loistavan polun alussa Helsinki,Espoo,Kauniainen ja Vantaakin ovat: tulossa on hienoja hyvinvointi- ja infrastruktuuripalveluja ( esim. junaliikenne) kansainvälisille suuryrityksille ulkoistettuna.
Pitkästä aikaa lähdin taas surffailemaan merkkaamiani blogeja. Pitäisi useammin.
VastaaPoistaKuten tiedät, minäkin olen pääkaupunkiseudulla ikäni asunut, Helsingissä ja välillä 40 vuotta evakossa Espoossa. En koskaan ole oikein ymmärtänyt mitä me täällä neljällä kaupungilla teemme. Enkä näinä aikoina sitä varsinkaan ymmärrä.
Henkilökohtaisesti uskon siihen, että "metropolin" palvelutaso kuntalaisille saataisi parannettua nykyisestä, kustannuksista saataisi leikattua ehkä jopa tuo 30%, vapautuvat politbyrokraatit saataisi siirrettyä "työmarkkinoiden osaamisreserviin", josta jotain osaavat voisivat kasvaa vaikka yrittäjiksi.
Kun kerran maalta ja maakunnista muuttoa ei osata hoitaa siten, että muutkin kuin keskeisimmät kaupunkimme voisivat säilyä elinkelpoisina olisi syytä panostaa elinkelpoisen ja kestävän urbaanin metropolin rakentamiseen.
Se ei nykyisellä tilkkutäkki periaatteella onnistu.
"Hakille"
VastaaPoistaNo entäs sitten se todellinen "maailman onnellisimpien ihmisten maa", Sveitsi ( siis ei Newsweekin saamien valheellisten tietojen mukaan valittu Suomi). Sveitsissä on kuntia pilvin pimein ja suora demokratia jyllää; tosiasia, jota olen aina kadehtinut sveitsiläisissä. Maa on kansantuotteen kannalta ollut yli sadan vuoden ajan varsinainen talouden pikkujättiläinen.
Oman kokemukseni mukaan kaikki suurempi muuttuu aina vain tehottomammaksi, byrokraattisemmaksi, korruptoituneemmaksi. Suuruuden ihannointi on lumeharhan ihannointia, jolla ei ole perustaa reaalitodellisuudessa. Kaiken lisäksi tällaisen suuruuden palvonta suorastaan katkaisee pienen kansamme henkisen selkärangan: mitä me sille voimme ettei meitä ole edes 10 miljoonaa saatikka yli miljardia. Lopettakaamme samantien vaikka kummatkin kansalliskielemme, jotka on vain turhaa tilkkutäkkiä maailman matonreunassa.
Meidän voimavaramme on aina ollut suomalaisessa sisussa ja ahkeruudessa; luovassa kylähulluhengessä. Luulenpa , että niiden puute on ajanut meidät tähän umpikujatilanteeseen, josta ei näytetä nähtävän muuta ulospääsyä kuin suuruusilluusioiden luominen.Tällainen johtaa yhä enenevään ulkomaisten yritysten valtaan, millä välillisesti on suuri vaikutus työllisyyteen ym.
Kaikki suuri katoaa aina ennenpitkää. Se lahoaa niinkuin paksu tammi sisältäpäin. Näin kävi Neuvostoliitolle, näin uskon käyvän EU:lle eikä ole pienintäkään epäilystä uskoa, etteikö Suomen ainoa metropolikin tuhoudu lopulta omaan mahdottomuuteensa.Palvelutaso nimenomaan huononee LÄHES AINA kuntaliitoksissa; siitä niiden taloushyödyt.Ja kun poliittiset päättäjät ovat yhä kauempana kansasta paksun virkamiesmuurin suojaamina, merkitsee suurempi yhteisökoko AINA PAIKALLISDEMOKRATIAN HEIKENTYMISTÄ ja virkamiesvallan lisääntymistä.
SIKSI: "PIENI ON KAUNISTA!"
KAUAN ELÄKÖÖN KAIKKI PIENI!!!
Anonyymille
VastaaPoista"Maasta olet sinä tullut, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." koskee kaikkea elollista ja ihmisten aikaansaannoksia.
Periaatteessa olen kanssasi samaa mieltä, mutta tämän asian käytännön suhteen en. Suurimmat "kuntaongelmamme" eivät tässä maassa ole suinkaan suurissa kunnissa vaan niissä pienimmissä. Ja niitten yhteinen nimittäjä on nimenomaan se pienuus. Siitä seuraa valitettavan helposti tilanne, joka yhteisön osalta johtaa juuri siihen hautaan, jossa mikään ei liiki. Ei ainakaan ilman tukia.
Jokainen yhteisö tarvitsee toimiakseen tehokkaasti jonkin kriittisen massan. Mikä sen koko on, on minulle arvoitus. Varmasti 100 tai 1.000 on liian pieni jopa siihen, että vaarana on lajimme täyspäisyyden säilyminen.
Ja varmaan 10 miljoonaa alkaa olla demokratian toimivuuden kannalta haasteellista. Mutta suurin piirtein samanlaisissa olosuhteissa toimivat 4 pääkaupunkiseudun kuntaa eivät muodosta niin suurta kokonaisuutta, että sitä pitäisi kynsin hampain vastustaa.
Virkamiesvallan kasvaminen ei välttämättä ole seurausta yhteisön pienuudesta. Huomattavasti suurempi tekijä on yhteisön jäsenten piittaamattomuus yhteisöstään.
Mutta turhaa tästä varmaankaan on suuremmiten taistella.
KAUAN ELÄKÖÖN KAIKKI!!!
Hakille:
VastaaPoistaMyönnettävä tietysti on, että tietyssä rajassa ollaan nk. pienuusloukussa. Esim. muuta vuosi sitten Suomen pienin kunta Velkua runsaan kahden ja puolensadan asukkaineen oli kyllä liioittelua eikä kyennyt vastaamaan nykyaikaisia palvelutasovaatimuksia.
Yhteisön toimivuuden kannattavuusraja on tiestysti asia, josta ei ole yksikäsitteisiä määreitä ja niistähän juuri kiistelläänkin. Tuo, mitä sanot yhteisön jäsenten pittaamattomuudesta on kyllä täysin totta; usein on vain niin, että kun organisaation koko kasvaa niin vaikutusmahdollisuudet tai "piittaamineen" vaikeutuu.
Piittaamattomuus on kyllä aikamme pahimpia ongelmia ja jos pienen kunnan asukkaat ovat menettäneet tämän "piittamisen", niin voi niinkin sanoa,että yhteisö on ansiostaan "tuomittu"menettämään itsenäisyytensä.
Itsenäisyys ei ja riippumattomuus ei milloinkaan tule ilmaiseksi tai kuin manulle illallinen, sen edestä pitää tehdä työtä ja uhrauksia; ja voi sanoa, että kyllä se aina jotain maksaa.
En minäkään ole aiheesta sen ihmeemmin enää halukas taittamaan peistä. Se ken elää, näkee, miten metropolihankeen käy.