Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä otetaan käyttöön tulospalkkio.
Luin uutisen ihmetellen mikä on sairaalan tulos. Liikeyrityksillähän tuloksella tarkoitetaan voittoa. Mutta ei kai yhteiskunnan omistamien sairaaloiden tehtävänä ole tuottaa voittoa?
Pääluottamusmieskin sanoo uutisen mukaan: - Konsernitasolla ehdoton edellytys tulospalkkion maksamiselle on konsernitason positiivinen tulos, sanoo Avela.
Ei kyllä mahdu minun päähäni. Ymmärrän että tavoitellaan tehokkuutta ja muuta vastaavaa mutta että henkilöstön palkkaa nostetaan bonuksella jos säästävät kuluissa - siitähän tässä on kysymys. Ei kai sairaalan myyntiä mitenkään oikein lisätä voi? Vai pitäisikö meidän alkaa julkisissa sairaaloissakin myydä vaikkapa rikkaille venäläisille leikkausmatkoja Suomen julkisiin sairaaloihin huippuhinnoilla?
Kyllä minä olen ymmärtänyt että me varaamme määrätyn rahamäärän ja sillä yritetään saada maksimaalinen hyöty. Miten maksimaalinen hyöty mitattaisiin sairaaloissa on sitten toinen juttu eikä se ole mikään helppo asia. On siinä vaara että rahaa ihan tarkoituksella vain loppuvuodesta tuhlataan että näyttäisi ikään kuin kaikki olisi mennyt hyödylliseen. Tai ostetaan ylilääkärille vaikka joku hulppea lääketieteellinen "leikkikalu".
Mutta kyllä rahallisen tuloksen taso tulospalkkiobonuksen pohjana on ihan sairas mittari sairaalalle.
Ei ihme jos ministerikin on aikonut ulkoistaa koko sairaalabisneksen. Ja kirjoitan nyt bisneksen ihan tarkoituksella. Kyllä minua hävettää. Jopa pääluottamusmies.
4.10.2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Kyllä sairaala voi ja sen pitääkin tuottaa voittoa. Sinäkin olet varmaan käynyt Runeberginkadun Mehiläisessä tai Munkkivuoren Dextrassa? Molemmat ovat voittoa tekeviä, päivystäviä sairaaloita, joiden palvelun latu on yhtä hyvä kuin parhaiden julkisten. Kaikkea palvelua ei niistä saa, mutta eipä Suomessa ole Meilahden lisäksi yhtään sairaalaa, jossa päivystävät kaikkien alojen erikoislääkärit.
VastaaPoistaOlen syntynyt Boijen sairaalssa, olen asioinut sekä Mehiläisessä että Dextrassa. Nehän ovat liikeyrityksiä ja siten olen täysin samaa mieltä että niiden on tuotettava voittoa omistajilleen. Ja toimiessaan markkinaehtoisesti ne voivat myös ilman julkista valtaa tai poliittista päätöksentekoa hinnoitella palvelunsa.
VastaaPoistaMutta miten tuo todistaisi että yhteiskunnan omistaman sairaalan pitäisi tuottaa voittoa (=tulos?) En väitä etteikö voisi laskennallisesti - siitähän tässä koko tulospalkkiossa on kysymys.
Mutta Mehiläinen ja Dextra myyvät palvelujaan. Verovaroilla rahoitetut sairaalat eivät toimi käsittääkseni markkinaehtoisesti.
Käsitykseni mukaan vallitsee aika laaja kansainvälinen konsensus että pääasiassa markkinaehtoisesti toimiva amerikkalainen terveydenhuoltojärjestelmä on hinnoitellut itsensä ulos markkinoilta. Amerikkalaiseen systeemiin vertaaminen ei ole ihan reilua sanoisi amerikkalainen tyttäreni koska siellä on valtava hyväntekeväisyyteen perustuva kolmas sektori - mutta kyllä siellä silti köyhiä jää hoidotta.
Olen käyttänyt sekä yksityisiä että julkisia terveyspalveluja. En Suomessa huomaa niissä muita merkittäviä eroja kuin viimeisten vuosikymmenien aikana lisääntyneen "priorisoinnin" josta ei välillä tunne eutanasiasta ole enää kaukana. Makaaberia, mutta voi olla että yksityisissä sairaaloissa potilasta pidetään mieluummin elossa kun siitä saadaan arvokasta lisämyyntiä. Julkisin varoin ylläpidetyissä kun pitää säästää, säästää ja säästää. Eli mitä halvemmalla ja/tai huonommin hoidetaan sitä enemmän säästetään ja tehdään parempaa tulostaa. Myyntituottopuoleenhan ei suuremmin voida vaikuttaa.
Mutta olen itselleni saanut yksityisellä lääkäriasemalla huonon ja hitaan palvelun lisäksi väärin diagnoosejakin. Sellaisen pohjalta makasin kuukauden Jorvin sairaalassa ja sain erinomaista hoitoa ja palvelua. Tämä oli ennen tätä HUSin uutta johtamisen saneerausta ja tulosajattelua.
Nykyään käyttämäni Kauniaisten terveyskeskus ja sen hammashoito tarjoavat molemmat vähintään minkä tahansa yksityisen lääkäriaseman veroisen palvelun. Tosin kai lainsäätäjän mielestä se on liian pienen kokonsa perusteella "elinkelvoton" ja se pitää fuusioida huomattavasti huonommin toimivaan Espoon terveyskeskukseen. Suuruuden ekonomian harhat kun näyttävät väkisin tunkevan joka paikkaan.
Ehkä pieni kauniaislainen sosialisti sisälläni on kuitenkin sitä mieltä ettei terveydenhuoltojärjestelmää saa alistaa bisnekselle.
Ehkä sinun, KT, sisälläsi asuu se pieni kapitalisti ja siksi ajattelet toisin ;)
Voihan olla että koko kysymys onkin ideologinen eikä siihen oikeaa vastausta olekaan.
Terveydenhuolto, tai mikä tahansa palvelu, on järkevää maksaa verovaroista vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että se toimii tehokkaammin kuin vastaava yksityisellä pääomalla tuotettu palvelu. Käytännössä muita hyviä mittareita ei ole kuin tuloslaskelma, koska se on kaikille samanlainen.
VastaaPoistaEn oikein ymmärrä.
VastaaPoistaLeikitään ajatuksella että meillä on kaksi samalla tehokkuudella toimivaa sairaalaa. Toinen yksityisellä pääomalla toimiva joka hinnoittelee itsensä täyskatteellisesti (näinhän yksityisen yrityksen on tehtävä elääkseen!) kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tuottaa voittoa ja jakaa omistajilleen osinkoa.
Sitten on verovaroilla kohtuuhintaiseksi subventoitu yhteiskunnan omistama sairaala. Kohtuuhintaiseksi että pienituloisillakin ihmisillä olisi mahdollisuus sairastaa. Sen ei tarvitse maksaa osinkoja.
Miten tuo taloudellinen tulos tuossa yhteiskunnan omistamassa sairaalassa pitäisi KT:n mielestä laskea?
Analogisesti: Laitetaan peruskoulukin tulosvastuulliseksi ja lasten kunnallinen päivähoito. Molemmat subventoituja verovaroista. On sielläkin yksityisiä vaihtoehtoja vertailun vuoksi. Aletaan sielläkin maksaa tulospalkkioita saavutetun taloudellsien tuloksen mukaan. Miten se tulos KT:n mielestä pitäisi laskea?
Ja eikös puolustusvoimatkin pitäisi laittaa tulosvastuulliseksi? Alettaisiin maksaa kentsuillekin ja miksei varusmiehillekin tulospalkkioita taloudellisen tuloksen perusteella ;) On noita palkkasoturijoukkoja maailmalla taloudellisen tehokkuuden vertailemiseksi. Otetaan niistä tehokkuusmittaa.
Kyllä tässä keskustellaan ideologisesta näkökulmasta. Viittasinkin tuossa aiemmin minussa asuvaan pikku sosialistiin ;)
Jotta ei sotketa eri asioita esitin tuolla alussa yhden premissin: samalla tehokkuudella. Siitä voitaisiin keskustella miksi yksityiset liikeyritykset tuntuvat tehokkaammilta ja sitä usein ovatkin. Enkä nyt tarkoita taloudellista tulosta. Vaan tuottavuutta. Saadaan pienemmällä panoksella enemmän aikaan.
Ahneuden filosofia? Paremmat johtajat? Huonommat palkat ja/tai työehdot?
Vielä täydennystä. KT kirjoitti:
VastaaPoista"... vain ja ainoastaan siinä tapauksessa, että se toimii tehokkaammin".
Entäpä se toimisi täysin samalla tehokkuudella ja tuloksellisuudella?
Tuloksellisuudella tarkoitan tuossa edellä talouden sijasta hoitotuloksia. Kun sairaalasta on kyse niin kvantiteetin lisäksi kvaliteettikin pitää ottaa mukaan ;)
Mitenkäs osakkaiden tuottotarve?
Ja KT kirjoitti myös: "Kaikkea palvelua ei niistä saa". Siihenkin liittyy kysymys: kenenkäs vastuulle sitten niiden palvelujen tuottaminen jäisi?
Joo, siis mähän kirjoitin ihan puuta heinää tuossa aiemmin, mutta oli kiire. Eli, koitetaan uusiksi.
VastaaPoistaPalvelun voi siis tuottaa joko julkinen sektori virkamiesten voimin (A) tai yksityinen yritys (B). Samoin julkinen sektori voi kattaa kustannukset joko verovaroin (1) tai laskuttaa käyttäjää (2). Jotta kaikkia vaihtoehtoja voidaan vertailla keskenään, niillä täytyy olla taloudellisesta suorituskyvystään mittari, vaikkapa tuloslaskelma ja tase. Kansakunnan arvojen perusteella sitten valitaan, mikä nelikentän vaihtoehdoista valitaan kukin palvelu tuottamaan.
Se ei tarkoita, että halvin aina valitaan, mutta vertailukelpoiset mittarit on syytä olla. Valinta tehdään viime kädessä kansakunnan arvojen perusteella, ja kansakunta voi olla valmis käyttämään palvelun hankkimiseksi enemmän varoja kuin mitä on välttämätöntä. Siitä huolimatta julkisen vallan tekojen perusteet tulisi nostaa pöydälle eikä pyhittää sellaisten mantrojen taakse kuin "verovaroin tuotettu julkinen hyvinvontipalvelu".
Tässä erinomainen esimerkki siitä, mitä etuja yhteismitallinen taloudenpito antaa kansalaisille. Olipa kirkon sanoma eettistä tai ei, olipa Jumala olemassa tai ei ja olipa kirkot kulttuurihistoriallisesti merkittäviä tai ei, niin verotusta ei voi perustella kristillisellä etiikalla, Jumalalla tai kulttuurihistorialla, kun luvut paljastavat vauraan mutta pöhöttyneen, pompöösin ja turvonneen organisaation tehottomuuden.
VastaaPoistaKT: Tuo esiin nostamasi kirkko esimerkkinä on oivallinen vertailukohta.
VastaaPoistaOma kirjoituksesi: "Käytännössä muita hyviä mittareita ei ole kuin tuloslaskelma, koska se on kaikille samanlainen."
Kirkkohan tekee hyvää tulosta. Ja tasekin on terve. Se on siis tehokas. M.O.T.
Mutta kun puhut kansakunnan arvoista unohdat että me sittenkin elämme aika moniarvoisessa yhteiskunnassa. Enkä tällä vielä alkuunkaan tarkoita monikulttuurista yhteiskuntaa. Siitäkin saisi eräänlaisen nelikentän ;)
Jotta meillä olisi kansakunnan yhteiset arvot pitäisi mantran alkaa muodossa "Ein Reich, ein Volk, ..." ja tuo kolmas voisi olla kunkin maun mukaan vaikkapa Paavo Lipponen, Sauli Niinistö tai Alex Stubb ;)
Kyllä me elämme enemmistön diktatuurissa jota toisaalta demokratiaksikin nimitetään. OK - on meillä useita vähemmistöjen suojakeinoja ettei tämä ihan diktatuuria sanan kielteisimmässä merkityksessä ole.
Kirkkohan tekee hyvää tulosta. Ja tasekin on terve. Se on siis tehokas. M.O.T.
VastaaPoistaEi, kirkko ei ole tehokas. Sen tulos muodostuu pääosin verotuksesta. Sitä yritin esimerkilläni kertoa.
Kyllä minä ymmärsin mitä tarkoitat. Ei minulla ole mitään tehokasta ja tuottavaa toimintaa vastaan. Bisneksessä mittaaminen on tavallaan selkeää. Erilaiset täydellistä kilpailua vääristävät jutut kuitenkin tekevät sielläkin pelkästä tuloksesta puutteellisen tehokkuuden mittarin.
VastaaPoistaMutta kirkonkin verotusoikeus on hiukan kaksipiippuinen esimerkki. Yksityinen ihminen voi jopa välttyä kirkollisverolta jos ei halua "ostaa" kirkon palveluja. Valtion- ja kunnallisveroilta ei se sijaan voi välttyä (ainakaan niin helposti tavallinen kansalainen). Tuo kirkon myyntikikkahan on muutenkin fiksu. Sekaisin konservatiivista perinnettä ja FUDia (FUD =
http://en.wikipedia.org/wiki/Fear,_uncertainty_and_doubt ).
Sairauden hoitoa on sen sijaan pakko jokaisen ostaa kun sairastuu. Eli sekin on tavallaan veron luonteinen kuluerä. Miten sairauden kustannukset katetaan on sitten yhteiskunnan arvovalinta.
Miten sairaalalaitos organisoidaan ja miten sen tehokkuutta ohjataan ja valvotaan ei ole ihan yksinkertainen juttu. En alkuunkaan edes väitä että nykyinen malli olisi paras mahdollinen mutta tuomalla nykyiseen malliin vain tuloksen laskentaan perustuvia tulospalkkausmalleja väitän että menee koko juttu ihan persiilleen. Isompi se uudistuksen pitäisi olla jotta kaikki sairaalat olisivat tuottavuustarkastelussa samalla viivalla.
Hyödyn saajia olisivat minun mielestä julkishallinnossa heiluvat tulospalkkauksen konsultit ja niitä tulospalkkioita kuittaava henkilöstö. Hyötyä eivät saisi potilaat ja tuskin veronmaksajatkaan.
Yksityinen ihminen voi jopa välttyä kirkollisverolta jos ei halua "ostaa" kirkon palveluja.
VastaaPoistaEi voi niin kauan kuin yhteisöverosta menee osa kirkolle.
...tuomalla nykyiseen malliin vain tuloksen laskentaan perustuvia tulospalkkausmalleja väitän että menee koko juttu ihan persiilleen.
Tulospalkkaus on todella vaikea luoda, eikä se ole motivoiva järjestelmä suurimmassa osassa ammatteja. Paras vaihtoehto nykyjärjestelmälle on ammatinharjoittajina toimivat "kunnanlääkärit", mikä oli käytössä ennen terveyskeskuksia. Kun sosialisoinnin vimmassa haluttiin lääkärit saada virkamiehiksi, tehtiin sellainen suonenisku lääkärien työtehoon, että vasta nyt alkaa paljastua tuhon laajuus.
Hyödyn saajia olisivat minun mielestä julkishallinnossa heiluvat tulospalkkauksen konsultit...
Tuo on hyvä huomio!