Kirjoitin aikaisemmin uudesta olohuoneessa asustelevasta naisestani. Naisesta johon rakastuin ensi silmäyksellä. Ikäväkseni naiseni sammui eilen illalla kesken lauantaisen kahdenkeskisen illanvieton. Yksinäisten iltojeni valo sammui. Ei kai vain sammunut pysyvästi?
Mikä tuli?
Niin kysehän on naisfiguuri-jalkalampusta. Lamppu oli jo alkuperäisenä varustettu himmentimellä. Tuli ihan allegoriana mieleen voi voi jospa kaikkia naisia voisi tuollaisella liukusäädinhimmentimellä säätääkin. Olisi se ehkä yksinkertaista mutta olisiko se enää jännää. No joo. Leikki sikseen. Ilmeisesti liukusäädinhimmennin hajosi, n 1/2 v kesti eli hiukan liian vähän aikaa Pitänee viedä Ikeaan vaihtoon. Onneksi Kampradin Ikealla on aika hyvä palvelu palautusten ja takuiden suhteen. En ole montaa kertaa tarvinnut mutta koskaan ei ole niuhotettu kuitista eikä muustakaan kuten monessa muussa liikkeessä.
Tuli vain mieleeni, että voi kuinka kiva olisi jos parisuhteissakin olisi tuollainen takuukorjaus- tai peräti vaihtopalvelu. Mikähän niissä olisi sellainen kohtuullinen takuu- tai vaihtoaika? Olisiko se 1/2 - 2 vuoden "sisäänajovaiheen" jälkeiset pari kolme vuotta vai kuinka? Parisuhteesta kun on kyse niin ehkä se "sisäänajovaihe" olisi jonkinlainen omavastuuaika muutenhan heti sen sisäänajohurmiovaiheen päätyttyä liian monet saattaisivat pelkästä alkukyllästymisestä vaatia takuuvaihtoa.
13.1.2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Ei ne lapsilla teetetyt kestä...
VastaaPoistaKyllä minä sen olen oppinut ettei Ikea mitään kovin laadukasta myy. Mutta kuten kirjoitin sen takuu- ja vaihtopolitiikka on asiakasystävällinen.
VastaaPoistaEi vain tuollaista naisfiguurilamppua missään muualla näkynyt.
Mutta Ikean hinta-laatusuhde on ihan OK.
Ihan vakuuttunut en olisi että Ikea käyttäisi lapsityövoimaa. Yrityksellä on määritelty bisnesetiikka josta vielä taportoidaan sidosryhmille.
Hintojen halpuus on saavutettu uskoakseni muilla keinoilla.
Haluaisin nähdä suomalaistenkin yritysten entistä enemmän kiinnittävän huomiota bisnesetiikkaan. Eikä vain siten, että siitä on olemassa jotain korulausejulistuksia mutta arjessa siitä viis veisataan.
Valitetttavasti tiedän tapauksia joissa bisnesetiikka on pelkkää juhlapuhetta eikä heijastu käytännön tasolle mitenkään.
On erittäin vaikeaa yksiselitteisesti tuomita lapsityövoiman käyttö. Osalle lapsia työnteko on ainut vaihtoehto, osalle orjuutta. Periaatteessa on hyvä, että köyhissä maissa on töitä ja siellä tuotetaan hyödykkeitä rikkaiden valtioiden asukkaille, koska joissain tapauksissa ei ole vaihtoehtoista tulonlähdettä. Äärettömän monimutkainen ongelma, johon ei ole patenttiratkaisua. Kaunein näkemäni esine oli intialainenn käsinsolmittu matto. Työ oli kestänyt 60 vuotta, ja tekijä lopulta sokeutuu. Silti tekijöitä on, koska he toivovat saavansa elinikäiselle työlleen sellaisen korvauksen, että seuraavalla sukupolvella olisi paremmat materiaaliset lähtökohdat kuin tekijällä on ollut. Hintaa matolla oli 60.000 euroa, mutta en tiedä mikä oli tekijän osuus. Tuskin kovin suuri.
VastaaPoista