Osaatko sanoa ei?

Osaatko tai rohkenetko sanoa joskus ei? Minä muistelen että ainakin minä olin työelämässä, yli 40 vuotias ja itsenäinen yrittäjä kun oivalsin, että minun on opeteltava sanomaan myös ei. Yrittäjänä (toimin IT-alan konsulttina) opin aika nopeasti, että asiakkaiden hinnanalennusvedätyksiin pitää suhtautua viileästi ja todeta, että jos saavat samaa palvelua ja asiantuntemusta jostain halvemmalla niin totta kai heidän kannattaa ostaa sitä sieltä - minun hintani on tämä.

Minulla on kiire joten en ehdi. Näin sanomalla opettelin vähentämään myös stressiä. Vasta viitisentoista vuotta myöhemmin tapahtunut aivohalvaus opetti riittävän stressin välttämisen. Onneksi selvisin työkuntoon muutamassa kuukaudessa. Tein edelleenkin parhaani mutta en edes yrittänyt yhtään enempää. Enempään kuin että tekee parhaansa ei kykene kukaan.

Tai joskus sanoin asiakkaalle etten osaa. Siinä yhteydessä saatoin sanoa, että olen toki valmis opettelemaan ja jos koin sen ammatilleni hyödyksi jatkossakin saatoin osallistua opetteluvaiheen kustannuksiinkin. Mutta usein saatoin täydentää en osaa lisätiedolla, että tiedän kuka osaa ja pystyin häntä suosittelemaan. Olin nimittäin havainnut monen itsenäisen yrittäjän ottavan tehdäkseen sellaisiakin hommia jotka ylittivät heidän osaamisensa. En halunnut sellaista riesaa itselleni ja hyvin nopeasti havaitsinkin että nämä samat asiakkaat jotka olin kerran ohjannut muualle kyselivät myöhemminkin palvelujani. Ja kyllä ne usein sitten johtivatkin kauppaan jos kyse oli minun osaamisalueistani.

Tässä yhteydessä tuli mieleeni, että laadin ehkä ensimmäisenä alan yrittäjänä eettiset säännöt toiminnalleni IT-alan asiantuntijana ja konsulttina. Oli liiketoiminnan eettiset kysymykset minua kiinnostaneet aikaisemminkin mutta löysin hyvät esikuvat amerikkalaisen ACM järjestön nettisivuilta. Pidin niitä esimerkkinä ja laadin omat säännöt suomenkielellä. Alan yleisten toimitusehtojen lisäksi ilmoitin asiakkailleni noudattavani myös näitä eettisiä ohjeita.

On todettava että noita eettisiä sääntöjä rikotaan suomalaisessa IT-liiketoiminnassa edelleen enemmän tai vähemmän. Yksi syy useiden IT-projektien epäonnistumiseen. Ja huvittavaa on, että asiakkaat kuvittelevat isojen IT-talojen olevan tässä suhteessa jotenkin pieniä tai keskisuuria luotettavampia. Isoilla pelaajilla on toki enemmän rahaa millä mällätä mutta moraalin ja osaamisen suhteen olen havainnut pienempien yrittäjien toimivan jopa ryhdikkäämmin.

Minuakin on kerran onnistuttu hämäämään ja uskomaan että ison yrityksen kanssa kannattaa asioida. Vakuuteltiin miten isolla on niitä resursseja. Jossain vaiheessa havaitsin, että sitä erikoisosaamista mitä toimittajalta tarvittiin olikin vain yhdellä henkilöllä. Eli oli kyse aivan yhtä haavoittuvasta toiminnasta kuin jos olisimme asioineet yhden miehen yrityksen kanssa. Sen jälkeen ei minua enää toimittajan pelkkä suuruus onnistunut hämäämään.

No tuossa edellä oli muutama ihan hyvä ilmainen kokemusperäinen neuvokin. Silti usein olen sanonut että omaan maalaisjärkeen kannattaa tukeutua. Ja jos toimittaja ei osaa asioita pukea selvästi ymmärtämääsi muotoon vaan verhoaa ne johonkin bullshit-ammattislangiin kannattaa miettiä asiakaslähtöisempää toimittajaa. Mutta jos ei itse ymmärrä niin sitä ei pidä jättää kertomatta siinä häpeän kuvitelmassa, että kaikki muut tuon varmaan ymmärtävät - vain minä en. Oman kuvitellun tyhmyyden tai tietämättömyyden peittäminen on äärettömän yleinen virhe, jolla annetaan jopa huijauksille tilaisuus.