Milgramin tottelevaisuuskoe

Torstaina 29.9.2011 tuli Yleisradion Teema kanavalta todella mielenkiintoinen ohjelma. Milgramin tottelevaisuuskoe muutettuna nykyaikaiseksi tv-showksi. Ohjelman nimi oli 'Tottelemiskoe, panoksena kuolema' ja tässä lyhyesti lainattuna sen sisältö:

'Dokumentti jäljittelee kuuluisaa Milgramin testiä: Koehenkilöt luulevat tulevansa ison rahapalkinnon tv-visaan. Kisa etenee kovenevin sähköiskuin. Kuinka pitkälle kisaajat menevät? Miksi ihminen tottelee käskyjä?'

Teema kanava on todellinen helmi Yleisradion televisiokanavien joukossa. Toinen Yleisradion helmi on Areena ja sen arkisto. Näinpä kaikkien onneksi sieltä on tietokoneella nähtävissä tämä 'Tottelemiskoe' noin kuukauden ajan. Valitettavasti ei pidempään eli pitäkää kiirettä.

Ohjelma oli aika pitkä n 1,5 tuntia mutta oli sen verran mielenkiintoinen ettei yhtään pitkästyttänyt. Ohjelman teema kuuluu lempiaiheisiini: Miten ihminen helposti alistuu hierarkian ja auktoriteetin alla. Vaatii melkoista voimaa toimia painostavaa ympäristöä vastaan omien arvojensa mukaisesti.

Tämä Milgramin tottelevaisuuskokeesta vapaasti mukailtu televisioshown muotooon paketoitu tottelemiskoe osoitti miten auktoriteetin painostus voi saa ihmisen tekemään käskystä itselleen suorastaan vastenmielisiä tehtäviä ja niillä jopa vahingoittaa toisia ihmisiä. Milgramin kokeessa muistaakseni 62% noudatti ohjeita ja antoi toiselle koehenkilölle kipua tuottavia tai suorastaan hengen vaarallisia sähköiskuja. Todellisuudessa uhri oli vain näyttelijä eikä mitään oikeita sähköiskuja annettu. Tässä ranskalaisessa tottelemiskokeessa n 80% noudatti määräyksiä loppuun asti antaen lopussa kuolettavia sähköiskuja uhrille kun ohjelman juontaja ilmeettömänä kehotti koko ajan jatkamaan uhrin vastustushuudoista riippumatta. Tässäkin kokeessa uhri oli näyttelijä, mitään sähköiskuja ei ollut oikeasti ja tuskan- ja lopettamishuudot olivat etukäteen näyttelijän nauhoittamia. Eli vain 1/5 oli rohkeutta vastustaa ohjelman juontajaa ja koko koetilannetta siinä vaiheessa kun uhrin tuskan huudot kävivät jo aika hurjiksi.

Mutta jos ohjelman juontaja ei ollut paikalla osuudet olivat päinvastoin. Suurin osa rohkeni luopua koko testistä ja sähköiskujen antamisesta heti kun se omasta mielestä oli uhrille kipua tuottavaa eikä juontajaa ollut painostamassa lakonisesti "jatkakaa koetta".

Tuo jälkimmäinen havainto vastaa minunkin käsityksiäni esimerkiksi natsi-Saksan julmuuksiin syyllistyneistä ihmisistä. Suurin osa oli ihan kunnon ihmisiä mutta siinä saksalaisen tehokkaassa ja hierarkkisessa 'johtajaperiaatteella' toimivassa käskytyskoneistossa hyvin harvalla oli kansalaisrohkeutta vastustaa auktoriteetteja ja heidän myötäjuoksijoitaan yksin. Oli helpompi mennä lauman mukana.

Tuon televisio-ohjelman loppupuolella vielä pohdittiin kokeen suhdetta erilaisiin television valloittaneisiin realityohjelmiin joissa tärkeää oli kilpailijoiden eliminointiin käytettävä toisille pahaa mieltä aiheuttava kyynärpäätaktiikka. Ihan kuin sellainen asenne olisi jotenkin ihmisiin sisäänrakennettu. Itse olen kirjoittanut blogissani kritiikkiä Hjallis Harkimon vetämästä Diili ohjelmasta.

Harkimo tuntuu ihan fiksulta kaverilta mutta minusta tuo Diili-ohjelma antaa ihan vääränlaisen kuvan nuorille johtajanaluille johtamisesta. Ikään kuin johtaminen olisi pääasiassa jatkuva potkujen antamista alaisille. Kyllä sitäkin joutuu oikeissa johtajan tehtävissä joskus tekemään mutta ainakin minusta olisi terveellistä jos siihen johtajakin suhtautuisi vastenmielisenä tehtävänä eikä minään säännöllisesti tehtävänä puhdistusoperaationa. On tullut 50 vuoden työuran aikana muutamat potkut annettua. Vastenmielistä.

Tosin olen minä urani aikana nähnyt sellaisiakin hurjimuksia jotka surutta heittelevät ihmisiä - tosin yleensä niissä yrityksissä johtajat aikaansaavat itselleen niin paljon muitakin ongelmia että jos eivät itse älyä ajoissa lähteä niin ero tulee. No, tämä ei tietenkään koske niitä johtajia jotka ovat onnistuneet pääsemään hyväveliverkoston keskinäisen kehumisen kerhoon. Sellaistakin löytyy.